Ruotsidemokraattien trollitehtaasta...

"Ruotsidemokraattien salaisen trollitehtaan työntekijä Alexander Edbom sai potkut ylistettyään vuosikausia Vladimir Putinia sosiaalisessa mediassa. KUVA: ALEXANDER EDBOMIN X-TILI, ALEXANDER RJUMIN / SPUTNIK" (https://www.hs.fi/maailma/art-2000010462900.html)

Ruotsidemokraateihin liittyvät trollit ovat osa uuden sulkupolven poliittista toimintaa. Vastapuolta mustamaalataan kaikin tavoin, ja tuolloin voidaan käyttää hyvinkin likaisia otteita. Trollien tarkoitus voi olla myös painostaa vastapuolta jättämään esimerkiksi nettikirjoittelu, tai sitten he saavat kuulla trollien "mielipiteitä" kyseisten henkilöiden kirjoituksista. Trollit ovat ihmisiä, joiden tarkoitus on vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, eli he saattavat lupailla sitä, että he jättävät henkilön rauhaan, jos tämä lopettaa vapaaehtoisesti uransa. Länsimaissa puhutaan aina siitä, kuinka siistiä meidän politiikkamme on, mutta toisaalta trolleihin on ilmeisesti syyllistytty myös muiden kuin ruotsidemokraattien toimesta. 

Usein puolue ei virallisesti tuo trolleja, mutta toisinaan netissä näkyy sellaisia kirjoituksia, joiden voidaan ajatella liittyvän johonkin poliittiseen ryhmään. Eli vaikka ryhmän viralliset jäsenet sekä ehdokkaat ponnekkaasti irtisanoutuvat trolleista, niin silloin kuitenkin voi olla, että kyseiset trollit ovat puolueen näennäisesti sitoutumattomia tukijoita. Eli jos trollit aiheuttavat jotain oikeustoimia, niin silloin puolueen viralliset yhteydet trolleihin on helppo kiistää. Kuitenkin puolueella voi olla kaksi linjaa. Viralliset ehdokkaat, sekä trollit joiden tehtävänä on savustaa muiden puolueiden ehdokkaita. 

Ja miksi nimenomaan V. Putin solmii mielellään yhteyksiä kansallismielisiin, sekä mitä varten kansallismieliset sekä äärioikeistoksi luokitellut ryhmät ovat niin halukkaita saamaan nimenomaan Putinin tukea? Putinilla sekä hänen lähipiirillään on tietenkin rahaa, jota he voivat kanavoida haluamiensa poliitikkojen sekä heidän tukiyhdistystensä  pankkitileille. Mutta Putin sitten saattoi aina ennen tarjota puolueiden trolleille esimerkiksi toimitiloja Venäjältä, jossa heidän toimintaansa on vaikeampi puuttua. Pakotteet ovat varmasti ainakin jonkin verran purreet tähän toimintaan. 

Kuitenkin Putin mielellään käyttää äärioikeistoa EUn sekä NATOn hajottamiseen. Ukrainan sotaan liittyvien trollien yhteislause on se, että Ukraina on jo hävinnyt sodan, eikä sen tukeminen kannata. Myös esimerkiksi Pietarin sekä Moskovan kaupoissa olleet länsimaisiin pakkauksiin pakatut tuotteet on tarkoitettu siihen, että ihmiset vakuuttuvat siitä, että Venäjän vastaisia pakotteita ei edes yritetä panna käytäntöön. Tuo propaganda voi olla suunnattu yhtälailla Putinin alamaisille sekä myös länsimaisille toimittajille.   

Venäjän vastaiset pakotteet eivät toimi kuten niiden pitäisi. Syynä tähän on Kiinan sekä Pohjois-Korean itsensä antama aseellinen apu. Mutta myös muista BRICS maista tulevia tuotteita voidaan ensin tuoda johonkin kiinalaiseen vientisatamaan. Sen jälkeen tuotteet lastataan laivaan, jonka reitti kulkee esimerkiksi Pjonjangiin. Siellä sitten viimeistään noiden tuotteiden määränpää vaihdetaan Petropavlovskin kaupunkiin Venäjällä. Eli pahin toimija tässä joukossa saattaa olla Pohjois-Korea, jossa sotatarvikkeiden kauppaa Venäjän kanssa ei olla edes yritetty peitellä.  

https://www.hs.fi/maailma/art-2000010462900.html                                

Miksi ground launched small diameter bomb (GLSDB) pommit eivät toimi?

Ukrainan käyttämät 100 kg painoiset small diameter bomb (SDB) ovat osoittautuneet immuuneiksi Venäjän harjoittamalle GPS häirinnälle. Mutta maasta ohjuksen nokassa ammuttavat ground launched small diameter bomb (GLSDB) pommit eivät ole toimineet samalla tavalla. Eli vaikka molemmat aseet kantavat samanlaista liitopommia, niin jostain syystä GLSDB on ollut haavoittuvainen GPS häirinnälle. Eli syy tähän saattaa johtua siitä, että GLSDB kohdennetaan jotenkin epätäsmällisemmin kuin ilmasta laukaistava versio. Tai sitten raketin alustaa ei aina viitsitä kohdentaa tarkasti ennen laukaisua. 

Kolmas vaihtoehto on se, että GLSDB aseilla yritetään osua kohteisiin, joihin asetta ei sen toimittajan mielestä saisi käyttää, jolloin pommin GPS paikannin ehkä kytkeytyy pois päältä. SDB ase, joka pitää sisällään inertian sekä kohteen tunnistus sensorin, ja joka ei näin ole riippuvainen suoraan ulkoisista radiolähteistä. Periaatteessa GPS häirintä olisi pitänyt ennakoida myös Dart ammusten ja HiMARS kaluston kohdalla. Mutta kuitenkaan tuota häirintää ei saada kovin helposti kuriin. 

Toki on olemassa aseita joita voidaan käyttää häirintä-asemia vastaan, kuten esimerkiksi tutka- tai radiolähettimiin hakeutuvat HARM-tyyppiset ohjukset sekä mahdollisesti radiolähettimiä vastaan suunnatut liitopommit sekä ohjukset. Eli GPS häirinnän ollessa jatkuvasti päällä voidaan aseman sijainti paljastaa radioperusteisen kolmiomittauksen avulla melko nopeasti. Tuolloin suuntimalaitteen käyttäjät voivat käyttää laitettaan GPS taajuudella, ja silloin voidaan tuo häirintään käytettävän radiolähettimen paikka paljastaa melko tarkasti, ja siihen voidaan suunnata iskuja. 

Mutta ongelmia onkin sitten siinä, että jos tuo häirintälaitteisto sijaitsee Venäjän alueella. Eli liittyykö Itämeren alueella tapahtuva GPS häirintä siihen, että sillä on haluttu selvittää se, että riittääkö tuon häirintälaitteiston teho Venäjän alueelta häiritsemään Ukrainan aseita. 

Toisaalta taas voidaan kysyä, että eikö noissa GPS laitteissa, joita käytetään HiMARS sekä Dart ammuksissa oikeasti ole toista kanavaa? Aktiivisen GPS häirinnän ongelma on siinä, että se on riippuvainen siitä, että tiedetäänkö häirintä-asemalla tuon GPS laitteen käyttämä taajuus. Tai sitten tietenkin GPS laitteen sekä kaikkien muiden radiolaitteiden toiminta voidaan katkaista käyttämällä plasmapeittoa, kuten jossain olen ennenkin kirjoittanut. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/kaikessa-hiljaisuudessa-ukrainalle-toimitettu-110-kg-liitopommi-menee-venajan-elektronisen-hairinnan-lapi-miltei-90-tarkkuudella/a72d038d-1638-4cd2-90a5-cf2210d0a788

https://en.wikipedia.org/wiki/GBU-39_Small_Diameter_Bomb

https://en.wikipedia.org/wiki/Ground_Launched_Small_Diameter_Bomb

https://en.wikipedia.org/wiki/M142_HIMARS

Putin puhdistaa asevoimia säälittä.

Yllä: Venäjän turvallisuuspalvelun, FSB:n päämaja Moskovassa. Turvallisuuspalvelu on Putinin keskeisiä vallankäytön välineitä. 

Venäjällä on pitkät perinteet siitä, että jos asevoimien työntekijä muuttuu liian suosituksi, niin hänet viedään ladon taakse ja ammutaan. Eli jos asevoimien upseeri on liian suosittu, tai liian pätevä niin häntä syytetään yleensä bonapartismista, mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen henkilö on "kukkoillut" kuten Napoleon. Stalinin aikaan pelkkä ilmianto saattoi upseerin tapauksessa merkitä kuoleman tuomiota, ja juuri tämä tapa saattoi osittain pelastaa myös Suomen vuonna 1939, kun Talvisota alkoi. Eli juuri ennen tätä sotaa Stalin oli likvidoinut puna-armeijan pätevimmät upseerit, koska hän koki heidät uhkana omalle vallalleen. Ja ilmeisesti V. Putin jatkaa samalla linjalla, eli kaikki jotka voivat kilpailla hänen kanssaan surmataan tai erotetaan. 

Esimerkiksi puolustusminiesteri Šoigu on saanut siirtyä vähemmän silmää tekeviin tehtäviin. Ja se saattaa merkitä hänelle lopun alkua. Stalinkin siirsi aina miehen hiukan vähemmän silmää tekevään virkaan, ennen kuin hänelle kellot löivät. 

"Šoigun seuraaja Andrei Belousov on talousmies, jonka keskeisenä tehtävänä on Venäjän talouden kääntäminen entistä tukevammin pitkää sotaa kannattelevaksi. Väitettyä korruption vastaista kampanjaa käydään myös hänen johdollaan julkilausuttuna tavoitteena tehostaa puolustusministeriön ja armeijan rahankäyttöä." (Uusi Suomi, ”Puhdistus” käynnissä Venäjän armeijassa – Putin rankaisee nyt)

"Lähteet arvioivat, että myös Venäjän Ukrainan-joukkojen komentaja, maan pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov voi nyt olla vaaravyöhykkeellä. Pidätetty Vadim Šamarin on hänen suora alaisensa." (Uusi Suomi, ”Puhdistus” käynnissä Venäjän armeijassa – Putin rankaisee nyt)

Tuolloin Putin toimii samalla tavalla kuin Josif Stalin, eli hän pitää poliittista luotettavuutta tärkeämpänä kuin sitä, että asevoimat selviytyvät tehtävästään. Stalinistisen käsityksen mukaan valtio on sama asia kuin sen päämies. Eikä asevoimien tehtävä ole olla muuta kuin Stalinin ja Putinin kaltaisten miesten työkalu. 

Eräiden käsitysten mukaan Stalin oli aikoinaan nimittänyt tärkeisiin virkoihin tahallaan miehiä, joilla ei ollut tarpeellisia taitoja, ja sitten heitä oli helppoa syyttää jossain tekaistussa oikeudenkäynnissä. Eli pätemättömiä miehiä oli helppo syyttää Talvisodan epäonnistumisista. Ja poliittinen luotettavuus tarkoittaa sitä, että asevoimia johtavat vihatut miehet, joista on helppoa päästä eroon. 

Esimerkiksi kenraaliluutnantti Sergei Surovikin oli mies, joka komensi Venäjän joukkoja Syyriassa sekä Ukrainassa. Hän oli ensimmäisiä pidätettyjä tässä suuressa puhdistuksessa. 

Juuri hän oli vastuussa TOS-heitinten käytöstä alueilla, joissa oli paljon siviilejä. Samoin hän oli mies, joka aikoinaan määräsi miehensä tulittamaan siviilejä Moskovassa 1991. Eikä hän kuulemma välittänyt myöskään omien miestensä turvallisuudesta. Tärkeintä tuolle miehelle olivat käskyt, ja niiden toteuttaminen. 

Ja Surovikin oli tuon historian perusteella mies, joka olisi helppo uhrata. Kun sota Ukrainassa ei mennyt mitenkään hyvin, niin tietenkin Surovikinia voitiin syyttää melko vapaasti esimerkiksi siviilien tulittamisesta. Siis mitään oikeudenkäyntiä ei koskaan ehkä tule, mutta Surovikin oli vihattuna miehenä myös sopiva työkalu Putinin käsiin. Surovikin oli kuulemma pidätettynä Prigozhinin lento-onnettomuuteen asti, mutta ilmeisesti hän ei ole ainakaan kovin aktiivisesti ollut julkisuudessa. 

Eli Ukrainan sota on monella tavoin ehkä tukenut Putinin asemaa, koska huonosti mennyt sota on tarjonnut hänelle tilaisuuden syyttää asevoimiensa johtoa siitä, että nämä olivat epäonnistuneet Ukrainassa. Voi olla että Putinin alkuperäinen suunnitelma on ollut toinen, mutta hänet tunnetaan loistavana improvisoijana. Ja tietenkään mikään virhe, mitä Venäjä on Ukrainassa tehnyt ei koskaan hänen omaa syytään, vaan asevoimien komentajat ovat antaneet hänelle väärää tietoa. Ja sitten vain asevoimia puhdistamaan. 

Puhdistusvälineenä toimii tietenkin Putinille niin rakas FSB, joka on samassa asemassa kuin NKVD Stalinin aikaan. Salaisen poliisin otteet esimerkiksi Venäjän asevoimissa ovat asioita, joista ei paljon puhuta. Eli salaisen poliisin miehet painostavat varusmiehiä ilmiantamaan perheenjäseniään sekä ystäviään. Tai ainakin tällainen oli tapana Stalinin aikaan. Se olivatko nuo ilmiannot totta vai keksittyjä oli aivan yhdentekevää. Ne joko johtivat pidätykseen tai sitten eivät. Mutta asevoimat tarjosivat mahdollisuuden päästä epämiellyttävistä henkilöistä eroon. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3a9c3153-b06d-4b23-a1e6-9a713d4f89b7

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/puhdistus-kaynnissa-venajan-armeijassa-putin-rankaisee-nyt/0837b457-d425-4a25-9162-a12c99607360

https://www.verkkouutiset.fi/a/jattipaljastus-kenraali-sergei-surovikin-oli-pidatettyna-jevgeni-prigozhinin-lentoturmaan-asti/#d7ae2da1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Surovikin

Venäjällä useita huipputiedemiehiä on pidätetty.

 

Yllä:  Kh-47M2 Kinzhal ohjus ripustettuna MiG-31 K hävittäjän alle vuonna 2018. (Wikipedia, Kh-47M2 Kinzhal)

Venäjällä useita aseohjelmissa työskennelleitä huipputiedemiehiä on pidätetty, ja virallisesti syynä on yhteistyö länsimaisten toimijoiden kanssa. Tämä tarkoittaa siis pelkoa siitä, että noita henkilöitä käytetään vakoiluun. Mutta itse olen sitä mieltä, että kyseessä on puhtaasti pettymys siihen, että nuo hypersooniset ohjukset yms. välineet eivät ole tuottaneet sellaista tulosta kuin mitä Putin olisi halunnut niiden tuottavan. 

Venäläisten tiedemiesten työskentely aseohjelmissa on melkein pakon sanelemaa, ja jos tuo yhteistyö asevoimien sekä GRUn ja FSBn kanssa ei miellytä, niin silloin tutkijoita ja tiedemiehiä odottaa lähtö Siperiaan metsätöitä tekemään. Mutta tietenkin voidaan sanoa, että ehkä Putinin kuoleman jälkeen nuo pidätykset suojelevat näitä miehiä, joita ehkä joskus tarvitaan lentokone- ja aseteollisuuden tuotteiden  rakentamisessa. Eli onko Venäjällä menossa joku vallansiirto tai puhdistus? Siitä ei kukaan voi olla varma. 

Venäjällä kaikki mitä asevoimat sanoo on pyhää tekstiä, jota muiden pitää totella, tai seurauksena on automaattisesti pidätys. Ehkä Venäjän kaikki aseet eivät ole toimineet kuten niiden on odotettu toimivan, tai sitten nämä tiedemiesten sekä tutkijoiden pidätykset liittyvät johonkin valtataisteluun. Eli jos Venäjän presidentti vaihtuu, niin silloin edessä saattaa olla puhdistus, eli joukko vanhan vallan edustajia ehkä pidätetään ja sitten siirretään johonkin missä heitä ei enää muisteta.

Tai sitten he kohtaavat saman kohtalon, kuin Stalinin lähipiiriin ja häneen tukeutuneet henkilöt kohtasivat vuonna 1953 sellaisen lopun, mitä he olivat aikoinaan muille järjestäneet. Tuolloin voidaan sanoa, että vainoajista tuli itse vainottuja. Eli historia toistaa myös tässä asiassa itseään. Mutta kun ajattelemme esimerkiksi Neuvostoliiton legendaarista lentokonesuunnittelijaa nimeltään Roberto Bartini (1897-1974) tai hänen kollegaansa Andrei Tupolevia (1888-1972), niin Stalin lähetti molemmat GULAGiin, mikä saattoi Stalinin kuoleman jälkeen pelastaa noiden miesten hengen. 

Tuolloin 1938 oli Toinen Maailmansota ovella, ja se että Stalin ja Tupolev määrättiin lentokonesuunnittelijoiden leireille vapautti heidät sotapalveluksesta. molemmat vapautuivat vuonna 1946.  Eli voidaan sanoa, että noiden pidätysten kautta Bartini ja Tupolev saivat maineen sellaisina henkilöinä, että he eivät olleet Stalinin tovereita. Eli molemmat ovat jättäneet jälkensä lentokonesuunnitteluun. Joten voidaan ehkä olettaa FSBn toimivan samalla tavalla myös Putinin valtakaudella. Eli tietenkin FSB suojelee tärkeitä henkilöitä, mutta tämä tapa on kuitenkin hiukan omaperäinen. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010201934.html

https://www.verkkouutiset.fi/a/kreml-passittaa-huippututkijoita-vankilaan-takana-pelko-vakoojista/#f16a0794

https://en.wikipedia.org/wiki/Kh-47M2_Kinzhal

Tarpeettomat riskit ovat asioita, joita pitää välttää.

Turhien riskien välttäminen on kaiken A ja O. Yllä olevassa kuvassa on monta meille nykyajan ihmisille vierasta asiaa. Se on otettu 1930-luvulla, ja voidaan todeta, että nykyään kyseisestä kuvasta seuraisi muutamia soittoja työturvallisuus viranomaisille. Ja nykyään tätä koko kuvaa voidaan kutsua tarpeettomaksi riskin ottamiseksi. 

On olemassa riskejä, joita ei voida välttää. Nuo riskit vain pitää kohdata. Mutta täysin turha ihmishenkien vaarantaminen on asia, jota ei voida sivuuttaa. Eli tätä kuvaa voidaan pitää ikonisena esimerkkinä täysin turhista ihmishenkien vaarantamisena. 

Yllä oleva kuva on aikoinaan otettu Empire State Buildingin rakennustyömaalta. Ja sen tarkoitus on ilmeisesti kertoa siitä, että kaikki työntekijät ovat samalla työmaalla ja heidän kaikkien työ on tärkeää. Mutta sitten kun kuvaa katsotaan hieman tarkemmin, niin voidaan kyllä kysyä, että ovatko kaikki tuohon projektiin osallistuneet oikeasti olleet samalla viivalla, vaikka ollaankin samassa yrityksessä? 

Kun olemme yrityksessä töissä, niin silloin tietenkin kaikkien tehtävät ovat tärkeitä. Kukaan ei varmasti saa palkkaa tyhjästä. Mutta sitten kuitenkin me kaikki huomaamme, että osalle henkilökunnasta tulee parempi tai helpompi osa kuin muille. Vai mitä mieltä olisitte tilanteesta, jossa istutaan palkin päällä parin sadan metrin korkeudessa, ja joku sitten kumartuu olan yli tarjoilemaan ruokaa. Eli onko sama istutko palkin päällä vai kannatko tarjotinta parinsadan metrin korkeudessa? 

Niinpä niin, olemme samassa veneessä. Jostain syystä johtajien toiminta on aina sellaista, että alainen saa aina lähteä, jos työpaikalla tulee ongelmia. Eli vaikka johtamisosaamista painotetaan monella alalla, tai oikeastaan jokainen työpaikka on ainakin ilmoittanut tukevansa johtamisosaamisen kehittymistä, niin jostain syystä johtaja saa harvoin potkut, vaikka työpaikan tulos painuu alas. Eli katetuoton vajausta hoidetaan antamalla alaisille potkut. Ja johtajissa on harvoin syytä. 

Mutta siis johtajan tehtävä on johtaa, ja alaisen tehtävä on totella. Juuri tuollainen asenne mahdollistaa tällaisten kuvien ottamisen. Ja silloin pitää kysyä, että onko tällainen kuva riskien arvoinen? 

Jos ajatellaan tuota ikonista kuvaa, niin nykyään voidaan sanoa, että kuvan ottamisen yhteydessä on otettu tarpeettomia riskejä. Esimerkiksi turvaköysiä sekä turvavaljaita ei ole käytetty. Ja jos tarjotin todella putoaa parinsadan metrin korkeudesta, niin sen alla ei ole hyvä olla. 

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/05/16/tarpeettomat-riskit-ovat-asioita-joita-pitaa-valttaa/

Individualismi ja työelämä part II

Työelämässä individualismia joko arvostetaan tai vastustetaan yli kaiken. Se että joku erottuu joukosta saatetaan kokea homogenisoinnin vastaisena toimintana, ja pahimmillaan tuota erottumista arvostellaan siksi, että henkilön katsotaan kapinoivan vallitsevia arvoja tai sääntöjä vastaan. Ja sitten taas tullaan siihen, että henkilön pitää toisaalta mukautua työpaikan koodistoon, mutta sitten toisaalta hänen pitäisi saada nostettua itsensä esille niin, että työnjohtaja näkee hänet yhtiön kannalta hyödyllisenä henkilönä, jonka koulutukseen tai arvoaseman kohottamiseen voidaan sijoittaa odotuksia. 

Johtajien tehtävänä on huomioida alaisten kyvyt, ja raportoida niistä esimiehille. Samoin kyvykkäille alaisille pitää antaa enemmän vastuuta. Sanotaan että johtajien pitää kuunnella alaisiaan, sekä osata antaa alaisille tilaa, jos he ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. Mutta johtajien tehtävä on myös johtaa, koska he kantavat vastuun kaikista päätöksistä. Eli jos sitten ei uusi rooli sovikaan, niin sitten alaisen pitäisi palata vanhaan. Positiivinen individualismi merkitsee sitä, että henkilö ylittää positiivisesti henkilöstölle asetetut tavoitteet. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella, että henkilö voisi kokeilla esimerkiksi esimiehenä olemista. Näin myös muut voivat nähdä sen, miten huono tai hyvä johtaja tai tiimin vetäjä henkilö on. 

Hyviä alaisia kannattaa palkita, jotta he jäisivät taloon. Positiivinen individualismi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö käyttäytyy muita kypsemmin. Tai hän erottuu muuten positiivisesti joukosta. 

Siis yhtiön johdon pitäisi jotenkin huomata työntekijä siinä mielessä, että he näkevät tarpeelliseksi tai yhtiön kannalta edulliseksi auttaa häntä kohoamaan arvoasteikossa. Mutta sitten kun ajatellaan individualismia tai jotain muuta vastaavaa asiaa, niin meidän pitäisi käsittää, että diversiteetti eli monimuotoisuus voidaan nähdä pelkästään kielteisenä asiana. Tai se voidaan nähdä uutena voimavarana, joka voi auttaa luomaan uusia tuotteita tai uusia toimintamalleja. 

Mutta se että monimuotoisuus nostetaan voimavaraksi vaatii sitä paljon puhuttua vaivaa. Vaivan näkeminen saattaa tuntua joskus hyvin ikäväksi asiaksi, eli vanhassa on vara parempi, on asia, joka saattaa tuntua esimerkiksi puolen vuoden aikajanalla hyvältä ja halvalta vaihtoehdolta. Mutta se mitä sitten meidän pitää muistaa, on se että johtajalla pitää olla strategista ajattelua. Eli hänen pitäisi ajatella sitä, että mikä on tilanne ehkä viiden tai kymmenen vuoden päästä, eli onko silloin tuotteita, joita voidaan kaupata markkinoille. Tai onko silloin tuotetta, jota joku haluaa ostaa. 

Diversiteetti takaa sen, että on olemassa useita näkökulmia siihen, miten tuotetta pitäisi lähteä kehittämään. Tuote tai tuoteryhmä on se, mitä yhtiöt kauppaavat, eli niiden kautta pitäisi saada sitä voittoa. Kun yhtiö lähtee tekemään tuotteita, niin niiden pitäisi varautua siihen, että joku tuotteista ei mene kaupaksi. Ja tuolloin pitäisi korvaava tuote löytyä, tai edessä on konkurssi. 

Kuva: https://sarastuslehti.com/2023/03/23/individualismi-ja-ihmisoikeuspuhe/

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/05/15/individualismi-ja-tyoelama-part-ii/

Individualismi ja työelämä

Työpaikalla kaikkien pitää noudattaa sääntöjä. 

Työpaikalla meidän on sovitettava omat arvomme työpaikan vaatimuksiin. Mutta toisaalta työelämä on kahden kauppa. Myös työpaikan arvojen pitää sopia työntekijälle, koska jos työpaikan arvot ovat kaukana henkilön omista arvoista, niin se on hyvin rasittavaa, ja jos työpaikka rasittaa, niin silloin kannattaa vaihtaa toiseen työpaikkaan, koska jatkuva näytteleminen on hyvin voimille käypää. 

Siis työpaikan ja työntekijän täytyy sopia toisilleen, ja sen takia voidaan sanoa että työelämä on interaktio eli vuorovaikutus. Jos työpaikalla pitää jatkuvasti esittää olevansa muuta, kuin mitä on, niin se muuttuu hyvin rasittavaksi. Samoin jos joku tuo jatkuvasti itseään esiin tavalla, joka ei liity työelämään tai työtehtäviin voi olla hyvin häiritsevää. Toisaalta taas henkilön pitää jotenkin tuoda itseään esille ja saada itsensä erottumaan, jotta esimies ehdottaa niitä ylennyksiä. Tuolloin eriytymisen sekä erottumisen pitää olla sellaista, että se koetaan työpaikalla positiivisena, ja sellaisena että se edistää yhtiön toimintoja. 

Aina välillä puhutaan siitä, kuinka työpaikan sääntöihin mukautuminen on tärkeää, jotta henkilö voi edetä urallaan. Ihmisten omat ajatukset on työelämässä melkein pakolla sovitettava työelämän tarpeisiin. Kun ihminen menee töihin, niin hänen on sovitettava oma pukeutumisensa sekä käytöksensä siten, kuin työpaikka vaatii. Tuo malli on sellainen, mitä aina välillä esitetään työelämän perus asiana. Eli individualismi on asia, mikä ei ollenkaan sovi työelämään, on siis se malli, miten joissakin tapauksissa esitetään ainoana mahdollisena toimintatapana. Mutta onko siis individualismi sellainen asia, mistä pitää oikeasti luopua? 

Riippuu mitä individualismilla tarkoitetaan. 

Yleensä Individualismi on yksilöllisyyttä. Esimerkiksi enemmistöstä poikkeavat työtehtävät tekevät ihmisestä yksilöllisen. Tuollaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi rakennusten nosturinkuljettajan tehtävät rakennuksilla tai työnjohtajan tehtävät.

Individualismi ei välttämättä  tarkoita sitä, että henkilö on jotenkin luova. Vain muutama prosentti ihmisistä on taidemaalareita tai runoilijoita. Joten kirjava paita ei tarkoita välttämättä luovuutta. Se voi tarkoittaa halua erottua massasta. 

Sanotaan että ääripäät ovat aina vaarallisia. Eli äärimmäinen yhdenmukaisuus ei ole individualismin vaihtoehto. Eikä individualismi ole äärimmilleen vietynä muuta kuin työpaikan henkeä tuhoavaa. Siis miten me voimme kehittää sellainen kultainen keskitie, missä yhdistyvät yhteisön normit, mutta joka antaa tilaa olla oma itsensä sekä kehittää itseään? Se mikä on työpaikan kannalta tärkeää olisi se, että kehittyminen olisi ammatillista. 

Ammatillisen kehittymisen ehto on se, että henkilö uskaltaa etsiä sekä kehittää uusia ratkaisuja. Ja sitten hänen pitää vielä uskaltaa esittää noita asioita omalle esimiehelleen, jotta niitä voidaan soveltaa työyhteisössä. Nimittäin omin päin ei saisi uusia työtapoja ryhtyä kokeilemaan, koska työpaikalla työt pitää tehdä tiettyjen standardien mukaan, joiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa mahdollisesti hyvinkin vakavia seurauksia. Mutta tietenkin työpaikalla pitäisi olla sellainen ilmapiiri, että noita uusia ratkaisuita halutaan tuoda esiin. 

Siis individualismi voi olla positiivista tai negatiivista. 

Individualismi ei tarkoita sitä, että työtehtävät tehdään huonosti. Tai esimerkiksi pakollisia suojia ei käytetä. Tällaiset asiat ovat sellaisia, että niistä ei voida neuvotella. Työntekijöiden velvollisuus on tehdä asiat määräysten mukaan. Eikä individualismi tarkoita huonoa käytöstä, eli epäasiallinen käytös ei ole koskaan hyväksyttävää. Pahimmassa tilanteessa huono käytös on osoitus kypsymättömyydestä. Eli jos esimerkiksi henkilö ei käytä kypärää alueella, jossa sitä pitää käyttää, niin se voi vaarantaa hänen henkensä. Samoin tupakointi tiloissa, joissa ei saa tupakoida on myös osoitus välinpitämättömyydestä. Eikä muiden tarvitse sietää häirintää missään työpaikassa. Jos henkilö on nimetty esimerkiksi esimieheksi, niin se mitä hän on joskus ennen ollut ei merkitse mitään. Vain sillä mitä tuo esihenkilö on, on merkityksellistä. 

Individualismi on pahimmillaan hyvin negatiivinen asia. Mutta toisaalta esimies on aina erillään muista. Eli työnjohtaja on aina erillään muista. Hänen tehtävänsä on kuunnella alaisia, sekä jakaa alaisille tehtävät, joita heidän pitäisi tehdä. Ja sitten tietenkin se että johtaja kuuntelee alaisiaan, ei tarkoita sitä että hän haluaa tai pystyy ottamaan alaisten mielipiteitä huomioon. Eli alaisten mielipiteet ovat ainoastaan neuvoa-antavia. Niiden noudattaminen ei ole pakollista. 

Individualismi ei ole pelleksi ryhtymistä. 

Samoin tietenkin individualismi voi olla hyvinkin negatiivinen asia. Jos meidän kuvamme individualismista on se, että henkilö ryyppää työpaikalla, ja käyttäytyy huonosti, niin silloin individualismi ei ole kovin positiivinen asia. Siis individualismin ei tarvitse merkitä sitä, että henkilö on joku Irwin Goodman tai Juice Leskinen, joka ryyppää itsensä hengiltä. Ja esimerkiksi juopumus työpaikalla on asia, mihin johtajan pitää aina puuttua. Samoin mahdolliset puutteet turvavarusteissa tai niiden käytössä on asia, mitä ei tule koskaan hyväksyä. 

Kun puhutaan itseohjautuvasta työelämästä, niin se tarkoittaa sitä, että jokaisen työyhteisön jäsenen pitää pystyä suorittamaan rutiinitehtävät ilman että joku seisoo jatkuvasti selän takana. Työnjohtajan tehtävä ei ole tehdä alaisten tehtäviä. Työnantajilla on oikeus olettaa, että työt tehdään kuten ne pitäisi tehdä.  Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että alaisella on vastuu siitä, että hän osaa normaalin jokapäiväisen työnsä, niin että se voidaan hyväksyä. Jos työntekijä tarvitsee jokaisessa asiassa apua, niin hän ei osaa työtään. Työnjohtajan tehtävä on aina valvoa sitä, että työtehtävät on tehty niin kuin ne pitäisi tehdä. 

Voidaanko Neuralink-mikrosirun sanoa olleen fiasko?

 

Noin vuosi sitten Neuralink istutti mikrosirun erään halvaantuneen potilaan aivoihin, ja nyt tuo implantti on alkanut irrota.  Eli eräiden lehtijuttujen mukaan Neuralink on epäonnistunut. Mikrosirun irtoaminen aivoista johtuu ilmeisesti immuunireaktiosta. Ja vaikka siruun on tullut tuon irtoamisen kautta joitakin ongelmia, niin silti insinöörit ovat saaneet sen toimimaan. 

Kuten tiedämme, niin aina on ihmisiä, joiden mielestä tällaiset kokeet olisi kiellettävä. Mutta toisaalta taas noita siruja on ajateltu siirtää potilaille, jotka eivät edes sormeaan pysty liikuttamaan. Neuralink on ensimmäisen sukupolven Brain-computer Interface (BCI) laite. Tuon laitteen avulla henkilö voi ohjata tietokonetta aivoaaltojensa avulla. 

On rumaa luvata ihmisille liikoja, mutta jossain vaiheessa noiden aivoihin implantoitujen sirujen avulla voidaan ohjata esimerkiksi luuranko-robotteja, mikä tarkoittaa robotteja, jotka ihminen pukee päälleen. Noiden robottien avulla voi ihminen periaatteessa kävellä kadulla, vaikka hänellä olisi niskahermon vaurio. Eli kyseessä on teknologia joka on alun perin kehitetty Human Universal Load Carrier (HULC) järjestelmää varten. 

Näiden neuralink-sirujen lisäksi on alettu kehitellä vastaavia BCI-laitteita, joiden asentaminen ei vaadi monimutkaista kirurgiaa. Pieniä kaksiulotteisia eli hyvin ohuita mikropiirejä voidaan kiinnittää kallon pinnalle. Ja samoin tulevaisuudessa noita elektrodeja voidaan kiinnittää esimerkiksi pipoon, jolloin ei edes tarvita mitään kirurgisia operaatioita. Tuollaisen BCI pipon kohdistus on tietenkin haastavaa, mutta kohdistuspiste voidaan merkitä esimerkiksi tatuoinnilla. Tuon jälkeen pipossa oleva kohdistuspiste vain asetetaan tatuoinnin kohdalle. 

"Brittilehti Guardianin mukaan laitteen toiminta alkoi heiketä kuukauden jälkeen. Osa laitteen johdoista alkoi irtautua aivoista, eikä Neuralink kertonut, miksi näin tapahtui. Ongelmat havaittiin helmikuun lopulla. Yhtiön blogikirjoituksessa kuitenkin todettiin, että insinöörit olivat parantaneet laitteen kiinnitystä ja palauttaneet sen toimivuuden." (Tivi, Elon Muskin aivosirukokeilu epäonnistui – Implantti alkoi irtoamaan)

"Takaiskusta huolimatta potilas Noland Arbaughille ei aiheutunut vahinkoa, mutta se vaikutti implantin toimivuuteen. Kun irtoaminen tuli ilmi, niin aivosirun poistamista kokonaan myös harkittiin, kertoo Wall Street Journal."  (Tivi, Elon Muskin aivosirukokeilu epäonnistui – Implantti alkoi irtoamaan)

Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta. Ja ainakin tähän asti on tuo mikrosiru onnistunut kohottamaan potilaan elämänlaatua. Se mikä usein aiheuttaa keskustelua on se, että Neuralink on yksityinen yritys. Mutta samalla tietenkin meidän pitää muistaa, että myös muut lääkkeet sekä keinosydämet ovat yksityisten yritysten valmistamia. Neuralink siru vaatii tietenkin lisää työtä, kuten esimerkiksi materiaalien kehitystä, mutta kuten tiedämme, niin neliraajahalvaantuneiden sekä ALS potilaiden elämä ei muutenkaan ole mitään kovin "upeaa". Joten me kaikki varmasti haluaisimme parantaa heidän elämänlaatuaan. 

Mutta  kuitenkin me voimme sanoa, että Neuralink-siru on toiminut erittäin hyvin, kun sitä verrataan esimerkiksi sellaisiin suuren luokan projekteihin kuin keinosydämeen. Ensimmäisen keinosydämen saaneet henkilöt elivät keskimäärin 100 päivää, mutta nykyään henkilö voi elää vuosia keinosydämen varassa. Samoin voidaan sanoa, että Neuralink-sirun kohdalla on ollut tasan yksi henkilö, joka on saanut tuon mikrosirun. Tuo mikrosiru on siis ensimmäistä kertaa asennettu ihmisen pään sisään, ja se on toiminut paremmin kuin mitä kukaan on edes uskaltanut odottaa. 

Potilas joka on tuon sirun saanut on neliraajahalvaantunut, ja hänellä ei ollut varmaan mitään menetettävää tämän laitteen kanssa. Tuo laitteen irtoaminen vaikuttaa tietenkin sirun toimivuuteen, ja sen irrottamista oli myös harkittu. Kuitenkaan tuon laitteen irrottamista ei ole vielä tehty. Enkä usko että potilas itse sitä kovin paljon haluaa. 

https://www.tivi.fi/uutiset/elon-muskin-aivosirukokeilu-epaonnistui-implantti-alkoi-irtoamaan/f661dc79-2db4-40ec-9a7c-9e2f4d4f0c5f

https://en.wikipedia.org/wiki/Brain%E2%80%93computer_interface

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_Universal_Load_Carrier

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keinosyd%C3%A4n

Etätyö vaatii itseohjautuvuutta, ja itseohjautuvuus vaatii itsekuria.

Etätyö on asia, joka jakaa mielipiteitä. On toimistoja, joissa käydään töissä klo 8-16 joka arkipäivä, ja etätöistä ei saa edes kysellä. Tai sitten on toimistoja, joissa etätyö on työntekijöiden oletusarvo, eli työt tehdään kotona, ja sitten ei muuta tarvitse tietää. Tuolloin tietenkin eteen tulee työn itseohjautuvuus, mikä on yksi maailman eniten väärinkäsitetyistä asioita. Työn itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työntekijä tekee itselleen tavoitteen, miten monta Excel-taulukkoa hän tekee esimerkiksi ruokatuntiin mennessä, tai sitten montako rutiiniraporttia hän tekee päivässä, ja sitten kun hän on työsuunnitelman tehnyt, niin tuo henkilö hyväksyttää kyseisen suunnitelman esimiehellään. 

Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että kun henkilö on perehdytetty työhönsä, niin hän osaa tehdä rutiinitehtävät melko itsenäisesti, eikä hänen olkansa takana tarvitse esimiesten seisoa koko aikaa. Mutta sitten on tietenkin henkilöitä, joille etätyö ei sovi. He saattavat vaatia ohjausta kaiken aikaa. Mutta jos henkilö ei ilman esimiestään osaa tai halua tehdä muuta kuin pelata Tetristä tai pasianssia, niin silloin alkaa tietenkin tuntua siltä, että tuo henkilö ei ehkä ole sopiva kaikkiin tehtäviin. Tai sitten esihenkilö huomaa alaisensa luvanneen hiukan liikaa. 

Esihenkilön olisi aina silloin tällöin tavata alaisiaan kahden kesken, jotta mahdolliset häiriöt tai korjattavat asiat tulevat esiin.  Maailmassa on monia asioita, joiden takia esimerkiksi työt eivät suju.  Eli esimerkiksi toimitiloissa voi olla korjattavaa kuten rikkinäinen WC tai haju, yms. haitta. Kaikkia korjattavia asioita ei ehkä voida ratkaista siten, että alaisia ojennetaan, tai heitä siirretään johonkin muihin tehtäviin. Ja yksi asia mitä esihenkilön kannattaisi aina välillä tehdä on siirtää tapaaminen alaisen toimistoon. 

Etätyö vaatii sitä, että ihminen osaa säätää oman ajankäyttönsä. Samoin se vaatii oman työn organisoimisen osaamista. Jos yhtiön linja on se, että etätyötä tehdään oletuksellisesti aina, niin silloin sitä linjaa pitää vain oppia noudattamaan. Toisaalta jos yhtiö pitää tärkeänä sitä, että töihin tullaan fyysisesti paikalle, niin silloin alaisten ei auta muuta kuin totella. Toki yhtiön johto ei välttämättä pidä yhtiön tavoitetta sellaisena, että sen toiminta tukisi esimerkiksi kiinteistönhoidon, siivousyhtiöiden sekä toimistohotellien tulosta. Sen takia etätyöt eivät ole asia, mikä on mitenkään vieras. Eikä yhtiön tarkoitus ole myöskään pitää huoltovarmuutta yllä sillä, että se kutsuu väkensä töihin. 

Yhtiön johto on se, jonka tehtävä on päättää tällaisista asioista. Ja kuten tiedämme, niin maassamme yhtiön johto puhuu mielellään alaisten kuuntelemisesta. Mutta kuitenkin kuunteleminen merkitsee sitä, että yhtiön johto antaa alaisilleen puhevallan, ja johto tekee sitten ne päätökset joko niin, että se pyrkii noudattamaan henkilöstön näkemystä. Tai sitten yhtiön johto tekee päätökset niin, että se ei noudata yhtään alaisten esittämää toivetta. Yhtiön johdon tehtävä on valvoa sen omistajien etua, mikä tarkoittaa liikevoiton maksimointia. Ja yhtiön johto voi joko kuunnella tai olla kuuntelematta alaisiaan.  Alaisten kanta on vain neuvoa-antava, joten yhtiön johdon ei sitä tarvitse kuunnella. 

Toimiston siisteys kertoo siitä, millainen henkilö siellä tekee töitä. Ja jos seinillä roikkuu asioita, jotka eivät sinne kuulu, sekä toimisto on muutenkin likainen sekä sotkuinen, niin se kertoo siitä, että alaisella ei ehkä kaikki ole niin kuin pitäisi. Esihenkilön pitäisi antaa alaiselleen tilaa kehittyä, mutta samalla sitten hänen pitäisi myös ottaa sellaiset asiat kuten epäsiisteys, epäasiallisuus sekä työpaikan sääntöjen vastainen toiminta huomioon. Eli jos toimistolla on sääntö, että sinne tullaan solmio kaulassa, niin tuota sääntöä pitäisi silloin kaikkien noudattaa. 

Itseohjautuminen ei tarkoita sitä, että esihenkilö voi jättää kaikki tehtävät suoraan työpaikalle, ja sitten lähteä esimerkiksi lomalle. Esihenkilön asema on tuolloin sellainen, että hän voi olettaa rutiiniarjen sujuvan ilman sen suurempia puuttumisia työhön. Mutta kuitenkin esihenkilön tehtävä on valvoa sitä, että työ tehdään kuten  se on määrätty tehtäväksi. Jos ihminen tekee kotonaan etätöitä, niin hän varmasti joutuu silloin sen tosiasian eteen, missä hän joutuu olemaan rehellinen itselleen. Mikäli hän ei osaa tehdä työtään tai pysty jostain syystä keskittymään tehtäviin, niin silloin hän varmasti jää silloin myös kiinni siitä, että hän ei ole tehnyt työtään. 

Dronet kehittyvät huimaa vauhtia

  

Kehitteillä oleva Destinus-yhtiön droonimalli G havainnekuvassa. Kuva: Destinus (https://yle.fi/a/74-20085911)

Dronet ovat osoittaneet tehonsa Ukrainan sodassa. Ja vaikka vasta pari vuotta sitten sanottiin, että drone ei ihmistä tule haastamaan, ja että ihmisen ohjaama lentokone tulee aina voittamaan ihmisen, niin nykyiset oppivat verkotetut neurojärjestelmät ovat tehneet sen mahdolliseksi, että ehkä kohta ainakaan keskitasoinen hävittäjälentäjä ei kykene haastamaan tekoälyn ohjaamaan dronea tai droneparvea. Se että drone ei pärjäisi ihmiselle ilmataistelussa ei estä sitä tekemästä kamikaze-iskuja tai pommittamasta kohdettaan. Mutta donet sekä tekoäly kehittyvät jatkuvasti. Periaatteessa jo nyt voidaan 3D printterien avulla jopa valmistaa droneja operaatio-alueella. 

Hypersooninen teknologia avaa myös uusia visioita erilaisille drone-projekteille. Tekoäly kykenee nykyään haastamaan ihmisen myös ilmataistelussa, ja tietenkin jo puhutaan siitä, että millainen lentäjä USAssa on kohdannut tekoälyn ilmataistelussa, niin voisiko keskinkertainen yliluutnantti kohdata tekoälyn ja selvitä voittajana? Siis onko keskimääräisellä hävittäjälentäjällä sellaisia taitoja, joilla he voivat voittaa tekoälyn? Ja jos vastassa on sitten verkotettu, oppiva tekoäly, niin hetken päästä myös tekoäly osaa samat asiat kuin tämä hävittäjälentäjä. 

Kun puhutaan tilanteista, joissa miehitetty hävittäjä kohtaa tekoälyn, niin sitä voidaan verrata tilanteeseen, jossa ihmisen sanottiin voittavan tietokoneen shakissa. Eli jos Garri Gasparov, maailman paras shakinpelaaja voittaa jonkun shakkiohjelman, niin hän saattaa olla ainoa ihminen maailmassa, joka siihen kykenee. Eli keskiverto shakinpelaaja ei tähän suoritukseen ehkä kykene. 

Kamikaze-drone voi oikeasti partioida vihollisen yläpuolella, ja sitten kun sen polttoaine tai akku alkaa tyhjentyä, niin silloin drone suorittaa syöksyn kohdettaan vastaan. Tekoäly antaa risteilyohjuksille uusia ominaisuuksia kuten kyvyn tehdä väistöliikkeitä, jos ne havaitsevat itseään ammuttavan. 

Kaikki dronet eivät liiku ilmassa. Vaan myös erilaiset sukeltavat sekä maan ja meren pinnalla liikkuvat autonomiset yksiköt ovat muuttamassa sodankäynnin luonnetta. Venäläinen "Poseidon" (Status-6) -torpedo on hyvä esimerkki vedenlaisesta ydinaseesta, jolla voidaan iskeä mitä tahansa merellä tai rannikolla olevaa kohdetta kuten satamia vastaan. Nuo aseet voivat kehittää tsunamin, joka on hyvin tuhoisa laajoilla rannikkoalueilla. 

Ydinkäyttöiset, RTG-generaattoreilla eli "ydinparistoilla"  varustetut pitkän matkan torpedot, jotka voivat vuosia liikkua veden alla ovat ehkä jo nyt todellisuutta. Samoin tulevaisuudessa myös esimerkiksi ilmakehässä saattaa liikkua droneja, jotka voivat partioida vuosia. Periaatteessa "Predator" dronen muuttaminen ydinkäyttöiseksi ei ole kovin vaikeaa. Tuolloin droneen kiinnitetään sähkömoottori ja radioisotooppigeneraattori. Periaatteessa tuollainen isokokoinen drone voi kuljettaa myös perinteisempiä risteilyohjuksia. 

On esitetty skenaarioita joissa esimerkiksi hypersoonisia- tai tavallisia risteilyohjuksia eli kamikaze-droneja paikoitetaan maata kiertävälle radalle. Kun nuo välineet aloittavat operaation, niin ne palaavat ilmakehään, ja operoivat joko perinteisempien suihkumoottorien tai ramjet sekä scramjet moottorien avulla. 

Tulevaisuudessa myös niin sanotut sähkösuihkumoottorit, joissa työntövoima kehitetään valokaarten tai ionien avulla tekevät mahdolliseksi sen, että myös kamikaze-dronet eli entiset risteilyohjukset voivat operoida ilmakehässä kuukausia, ja ne voivat joko laskeutua lentotukikohtiin, kun ne tarvitsevat huoltoa. Periaatteessa sähkösuihkumoottorien ongelma on siinä, että niiden pitäisi saada jostain sähkövirtaa. Ja tietenkin pieni ydinreaktori voi hoitaa tuon ongelman.  Tai sitten ne voidaan kerätä kuljetuskoneisiin. Eli tuolloin kuljetuskone voidaan varustaa manipulaattoreilla, joissa on telakointipinta. 

Verkotettu droneparvi voi suorittaa operaatioita hyvin itsenäisesti. Ukrainan sota on osoittanut että vaikka droneista tuhottaisiin 80-90%, niin yhtään dronea ei saa päästä läpi. Ukrainassa Venäjän käytössä on ollut primitiivisiä droneja, jotka lentävät suoraan, eivätkä tee mitään väistöliikkeitä. Ja ukrainalaisten onneksi nuo dronet eivät ole esimerkiksi kyenneet mutkittelemaan saatikka sitten tekemään mitään edistyksellisempiä manöövereitä. 

Siis näiden dronejen kehitys ottaa ilmeisesti kaksi mahdollista suuntaa. On kalliimpia yliäänen, tai jopa hypersooniseen nopeuteen sekä ballistiseen hyppyyn, eli ilmakehän ulkopuolella käyntiin kykeneviä huippukehitettyjä droneja, joiden hinta saattaa olla jopa miljoonia euroja kappale, ja sitten on halpoja parin euron hintaisia droneja, joita voidaan käyttää massoittain. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin tekoäly itsessään on halpaa, eli tekoäly-ohjelmistot voidaan kopioida jopa kaikkein halvimpiin droneihin. Ja tietenkin valittu kohde vaikuttaa siihen, millaisia ammuksia siihen halutaan käyttää. 

Halpoja droneja voidaan käyttää massoittain, ja myös droneparvi voi puolustaa kohdetta, eli ne voivat leijua kohteen ympärillä, ja tuhota maasta tai ilmasta lähestyviä kohteita esimerkiksi lentämällä kohteita päin. Samoin droneparvi voi leijua taistelukentän yläpuolella ja välittää tietoja vihollisen liikkeistä, ja kun akut ovat tyhjiä, ne voivat suorittaa kamikaze-iskun. 

Ja tekoäly voi antaa myös perinteiselle risteilyohjukselle kyvyn väistellä sitä kohti ammuttuja ohjuksia tai tulevaisuudessa risteilyohjuksella voi olla myös ilmataistelu-ohjuksia, joita se voi käyttää lentokoneita vastaan. Tai esimerkiksi lentäväksi maaliksi varattu, loppuun lennetty hävittäjä voidaan muuttaa kamikaze-droneksi.

https://yle.fi/a/74-20085911

https://news.mit.edu/2023/megawatt-motor-could-help-electrify-aviation-0608

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_SR-72

https://en.wikipedia.org/wiki/Status-6_Oceanic_Multipurpose_System

Tekoälyä pitäisi kehittää ihmistä huomioiden.

Tekoälyä pitäisi kehittää ihmisten ehdoilla, mutta miten sitten määritellään “ihminen”? Onko ihmisen määritelmä se, että hän on korkeasti koulutettu, moniosaava tekniikan ammattilainen, joka oikeastaan kehittää teknisiä välineitä työkseen? Vai voiko joku jolla ei ole teknisen alan koulutusta myös osata käyttää teknisiä apuvälineitä, joista on tullut oikeastaan välttämättömyys? 

Aina kautta historian tuotteita on nimittäin kehitelty nimenomaan helpottamaan ihmisten elämää, ja tuon ihmisten elämän helpottamisen kautta on tietyistä tuotteista tullut melkein itsestäänselvyyksiä. Nykyään lähes kaikilla ihmisillä on kännykkä, joka on rakennettu tekemään elämästä helpompaa. Kännykän eli nykyään älypuhelimen omistaminen on oikeastaan itsestäänselvyys. 

Nykyään jokaisessa kännykässä on enemmän muistia sekä laskentatehoa kuin yhdessäkään vuoden 2000 pöytätietokoneessa. Ja kännyköiden käyttöjärjestelmiä tai ohjelmistoja  modifioimalla voidaan niistä muuttaa esimerkiksi dronen ohjausyksiköitä. Samoin kännyköitä voidaan liittää yhteen, ja sitten niiden avulla rakentaa melko tehokas ja kompakti laskentayksikkö. 

Näiden itsestäänselvyyksien avulla kehitetään valtavia bisnes-ideoita, joilla saadaan tienattuja miljardeja. Tekoäly ei ole historiassa ainoa tuote, josta on tullut lähes pakollinen. Noita tuotteita, joita ilman ihminen ei selviydy modernissa urbaanissa ympäristössä on ollut auto, TV, radio sekä monia muita asioita, joista tietenkin meidän pitää mainita kännykät. Kännykät ovat olleet välineitä, joiden avulla ihmisten yhteydenpito on helpottunut, mutta samalla kännykät ovat välineitä, joita kehitetään kaiken aikaa. 

Enää perinteiset puhelut sekä tekstiviestit eivät enää ole kännyköiden pääasiallinen käyttötapa, vaan nykyisin kännyköitä käytetään pääasiallisesti datan keruuseen eli niiden avulla katsotaan videoita sekä tehdään muuta mukavaa, eli periaatteessa kännyköiden avulla voidaan korvata tietokoneet lähes täysin. Pitkien tekstien kirjoittaminen onnistuu kännykän avulla, jos kirjoittamiseen käytetään tarpeeksi aikaa, tai sitten kännykkään voidaan liittää BlueTooth näppäimistö. 

Mutta siis ainoa asia mikä rajoittaa kännykän käyttöä on sen koko. Ja kiitos Elon Muskin, niin me voimme käyttää kännykkää vaikka keskellä Pohjoisnapaa, jos meillä sattuu olemaan sellainen satelliittipuhelin, jonka voi satelliittien kautta liittää Internetiin tai sitten me voimme suoraan käyttää puhelimen GPS-paikanninta datan lähettämiseen, jos tuota paikannuslaitetta voidaan modifioida tarpeeksi. Periaatteessa siis tuo teknologia tekee mahdolliseksi sen, että tutkija voi hoidella pankkiasioitaan istuen jäälautalla keskellä valtamerta.

GSM puhelin voidaan tietenkin myös liittää kannettavaan toistinasemaan, joka välittää puhelun tai datan satelliitin kautta tietoverkkoon. Ja tuon laitteiston kautta voidaan suoraan lähettää biometristä dataa tai ohjata esimerkiksi droneja, joilla etsitään vaarallisia railoja tai mahdollisia muita vaarantavia asioita. 

Miten Suomi päätyi tähän tilaan, missä se nyt on?

Maamme talous on huonoissa kantimissa, sen kaikki varmaan myöntävät, mutta miten me päädyimme tähän tilaan? Taloudenpidon epäonnistuminen saattaa johtua siitä, että talouden suunnittelijat automaattisesti olettivat, että kaikki jatkuu samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kun modernin hyvinvointivaltion perusta rakennettiin joskus 1950-luvulla kolmen pilarin varaan, joista yksi on metsä, toinen metalli ja kolmas oli YYA. 

Tuo kolmas pilari oli sellainen, että ajateltiin Suomen olevan ikuisesti portti Neuvostoliiton sekä länsimaiden välillä, eikä tuolloin vielä edes ajateltu sitä, että maamme rajanaapurina olisi Venäjä, eikä ainakaan sitä osattu mitenkään ennakoida, että joku päivä Venäjän ja Suomen välillä olisi kauppasaarto. Se mikä sitten rajoittaa metallialan tuotteiden eli varsinkin laivojen tuotantoa ja myyntiä ovat Kauko-idän valtioiden maksamat avokätiset telakkatuet, joiden avulla nuo maat voivat pudottaa tuotanto hintoja alas. 

Tuolla alueella myös teollisuusvakoilu tapahtuu valtion suojeluksessa, ja runsaiden telakka tukien on ilmeisesti ajateltu tuovan korkeaa teknologiaa teollisuus vakoojien ulottuville. Eli mikä olisikaan parempi paikka hankkia salaisia tietoja esimerkiksi laivojen merenkulku- sekä erityisesti järjestelmistä, kuin telakka, jossa laivoja tehdään. 

Mutta sitten kun puhutaan tekniikan kehityksestä, niin varsinkin meidän maassamme ei olla ainakaan kovin hyvin varauduttu siihen, että esimerkiksi paperit vaihtuvat Internetiin, ja että olemme siirtymässä täysin sähköiseen toimintaympäristöön. Eli jos paperi vaihtuu digitaalisiin tiedostoihin, niin silloin paperin menekki laskee. Paperi oli ennen takuu tuote, jota tarvittiin ympäri maailmaa. Mutta nykyään paperin menekki on laskenut. Se tarkoittaa, että paperista saatavat tulot ovat pudonneet. 

Mutta uuden sukupolven tietojärjestelmät aiheuttavat sen, että myös yhtiöiden tuotantoa sekä suunnittelua voidaan siirtää ulkomaisten yhtiöiden käsiin. Mikään ei estä suomalaista yhtiötä perustamasta erillistä yhtiötä vaikkapa Tallinnaan, sekä myymästä saamiaan urakoita tuolle itse omistamalleen Tallinnalaiselle yhtiölle. Tuossa mallissa suomalainen yhtiö ei muuta kuin ehkä valvo urakoita, ja kaikki muut työt ovat Tallinnalaisten tekemiä. Tuolloin voi käydä niin, että koko urakasta jäävät verotulot saamatta. 

Maailman muutos on asia, joka aiheutti sen, että myös Suomen talouden perustan olisi muututtava radikaalisti. Jos valtio ei kykene vastaamaan muutoksiin, niin silloin sen talous menee huonoon kuntoon. Eli jos oman maan elinkeinorakenne tai kulutusrakenne alkaa muuttua niin, että entiset varmat verotulot jäävät saamatta. Tuolloin valtion pitää ryhtyä etsimään uusia verotuksen kohteita, tai sen talous muuttuu alijäämäiseksi. 

Lyhyellä tähtäimellä valtion taloutta voidaan korvata esimerkiksi myymällä kiinteistöjä. Mutta sitten kestävä malli saadaan aikaan vain kehittämällä uusi pysyvä tulonlähde. Yksi syy maamme valtion tulojen laskuun on ollut myös muutosten kasautuminen lyhyelle aikavälille. Esimerkiksi etätyö, sähköautot sekä siirtyminen julkiseen liikenteeseen vievät valtiolta polttoaineesta saatavia verotuloja. Eli kun ihmisten arvot alkavat vihertää, niin se vie ainakin polttoaineveron sekä mahdollisesti myös autoveron valtiolta, jos ihmiset alkavat uudelleenarvioida esimerkiksi auton tarvettaan. Jos ihmiset eivät osta autoja, niin silloin niistä ei myöskään saada enää verotuloja. 

Samalla myös esimerkiksi eliniän pidentyminen luo menoeriä erityisesti eläkkeisiin. Ja sen takia maamme talous on siinä tilanteessa, missä se nyt on. Eli emme ole oikeastaan kyenneet muuttamaan valtion veron lähteitä sellaiseksi, että se vastaisi tekniikan sekä yhteiskunnan muutosta. 

Venäjä saattaa haluta sijoittaa ydinseita avaruuteen.

Ajatus avaruuteen sijoitetusta ydinaseesta ei ole uusi. Jo 1960-luvulla Neuvostoliitossa kehiteltiin Fractional Orbital Bombardment System (FOBS)-nimellä kulkevaa ydinasetta. Tuo ase piti ilmeisesti sijoittaa johonkin satelliittiin, ja eräiden arvioiden mukaan tuosta laitteesta olisi olemassa kaksi versiota. Toinen olisi laite, jonka tarkoitus olisi räjähtää kiertoradalla. Kyseinen ase olisi siis samanlainen kuin James Bond elokuvassa "Goldeneye" oleva  kuvitteellinen ase. 

Kun ydinase laukaistaan maapallon kiertoradalla se aiheuttaa voimakkaan EMP pulssin, joka tuhoaa tehokkaasti sähkölaitteita. Vuonna 1962 Yhdysvallat suoritti ydinkokeen nimeltään Dominick Starfish Prime. Kyseinen ase laukaistiin Oahun yläpuolella, ja se aiheutti massiivisen sähköhäiriön tuossa kaupungissa, jossa sähköt katkeilivat sekä murtohälyttimet laukesivat. 

Yllä: Mig-151 "Spiral"

Yllä Neuvostoliiton BOR 4 sukkulan paluu Intian valtamereen vuonna 1983. 

Starfish Prime synnytti skenaarion ydinsodan syttymisisestä, missä avaruudessa laukaistava ydinase aiheuttaisi sähköpiikin, mikä tuhoaisi esimerkiksi NORADin tietokoneet. Tuossa mallissa EMP impulssi pyyhkäisisi vastapuolen puolustuksen olemattomiin, eli se tuhoaisi esimerkiksi viestiyhteydet sekä myös lentokoneiden ja aseiden elektroniikan. Sen jälkeen normaalit ydinaseet pääsisivät iskemään kohteisiin vapaasti. 

Toinen vaihtoehto olisi se, että FOBS ase olisi konventionaalinen ydinase, joka laukaistaan kohteeseensa maapalloa kiertävältä radalta. Yleensä ajatellaan, että FOBS olisi jotenkin suurikokoinen ase, joka olisi siksi helppo havaita. FOBS aseet voivat olla oikeastaan hyvin pienikokoisia, ja ne ovat siksi erittäin suuri uhka. 

W9 280mm Artillery Fired Atomic Projectile (AFAP) eli ydinkranaatti (Wikipedia, Upshot-Knothole Grable)

Mikäli ajatellaan että vuonna 1952 operaatio Upshot-Knothole Grable-testissä  USAn asevoimat laukaisivat 280mm.  15 kt. Artillery Fired Atomic Projectile (AFAP) ammuksen eli ydinkranaatin, joka käytti sitä paitsi uraania polttoaineenaan, niin nykyaikainen ydinteknologia varmasti tekee mahdolliseksi sen, että hyvinkin paljon tuota pienempiä ydinaseita voidaan valmistaa. Periaatteessa on erittäin helppoa valmistaa satelliitti, joka kykenee pudottamaan pienikokoisia ydinräjähteitä sellaisella tarkkuudella, että ne voivat tuhota kaupungin. 

Yllä: Dream  Chaser

Kansainväliset sopimukset kieltävät avaruuteen sijoitetut ydinaseet. Mutta samalla tavalla ne kieltävät mm. kemialliset aseet. Kuitenkin kaikki ydinasevaltiot ovat ilmeisesti tehneet tutkimustyötä tuollaisten aseiden kehittämiseksi. Kiertoradalle sijoitetut ydinaseet varmasti antavat niiden omistajille etulyöntiaseman, sekä lisäävät samalla myös ydinsodan riskiä. 

Yllä: Boeing X37B

Eräissä muunnelmissa esimerkiksi hypersooninen ase siirretään maapalloa kiertävälle radalla, ja sitten kun asetta tarvitaan sen rakettivaihe käynnistetään ja ase syöksyy ilmakehään. Tuo laite voi olla hypersooninen liitokone tai scramajet-vaiheella varustettu risteilyohjus, joka syöksyy suoraan kohteeseensa. Eräissä skenaarioissa miniatyyri- eli pienoissukkulat voivat toimia hypersoonisina ohjuksina, jotka ammutaan ensin maata kiertävälle odotusradalle. Ja sitten ase laitetaan syöksymään kohteeseensa. Periaatteessa pienoissukkula voi ottaa vetypommin lastitilaansa. Eli yksi X37B sukkulan tehtävistä voisi olla tuollaisen vetypommin kantaminen kohteeseensa. 

Yllä: Polyus Energija-raketin selässä. 

Nuo aseet vievät kilpavarustelun avaruuteen, ja pakottavat kehittämään uusia tappaja-satelliitteja sekä avaruushävittäjiä kuten X37B, Dream Chaser, MiG-105 "Spiral" sekä Kiinan uusi miniatyyrisukkula. Nuo pienet sukkulat voivat myös kuljettaa ydinaseita kiertoradalle, ja joko pudottaa noita aseita lastitilastaan tai sitten nuo minisukkulat voivat toimia "super-kamikaze" droneina. Periaatteessa tuollaisen aseen laukaisu ei ole mikään vaikea prosessi, ja nuo sukkulat voivat palauttaa ydinräjähteen takaisin maahan, jos sitä ei tarvita. 

Yllä: Buran-sukkula Antonov-229 kuljetuskoneen selässä. 

Vaikka Venäjän sanotaan peruneen esimerkiksi MiG-151 ohjelman, niin 1980-luvun alussa tuo valtio teki lupaavia koelentoja BOR-4 nimellä kulkevilla sukkuloilla. Noita koelentoja tehtiin 4 kappaletta, joista kaksi ensimmäistä palautettiin Intian Valtamereen ja kaksi viimeistä Musta Mereen. Noiden sukkuloiden epäiltiin tuolloin olevan avaruushävittäjiä, mutta saattaa olla niin, että noista välineistä olisi myös ajateltu tehdä jonkinlaisia ohjuksia. 

Myöhemmin Neuvostoliitto laukaisi avaruuteen Polyus-nimellä kulkevan laitteen. Tuolloin 1987 Neuvostoliitolla oli mittavat sukkula-ohjelmat, joiden epäiltiin olevan pitkälti sotilaallisia. Eli Buran oli hyvin paljon NASAn sukkuloiden kaltainen, mutta sen epäiltiin kykenevän kuljettamaan ja pudottamaan ydinkärkiä. Samoin Polyus-ohjelmaa epäiltiin vastaavista tarkoitusperistä. Pääpiirteissään epäiltiin, että Buran olisi tehty varastamaan satelliitteja maan kiertoradalta. 

https://www.nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Dominic.html

https://www.nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Upshotk.html

https://spacecraft.fandom.com/wiki/Polyus

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_X-37

https://en.wikipedia.org/wiki/BOR-4

https://en.wikipedia.org/wiki/Buran_(spacecraft)

https://en.wikipedia.org/wiki/Dream_Chaser

https://en.wikipedia.org/wiki/Fractional_Orbital_Bombardment_System

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan-Gurevit%C5%A1_MiG-105

https://en.wikipedia.org/wiki/Starfish_Prime

Pitääkö tekoälyn osata kaikkea?

Onko tekoäly epäonnistunut, jos se ei osaa toimia vaikka pastorina? 

Tekoälyn kohdalla meidän pitää huomioida sitä, että tekoälyt eivät kaikessa loistavuudessaan ajattele. Eli tekoälyt eivät ole samalla tavalla älykkäitä kuin ihmiset. Ja kun oppivat tekoälyt rakentavat vastauksia, niin ne yhdistävät erilaisia tietokantoja toisiinsa. On tietenkin hienoa huomata se, että tekoäly voi olla hyvinkin inhimillinen, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että paraskin tekoäly voi antaa epätyydyttävän vastauksen, tai tekoäly voi oikeasti tehdä tai kehottaa tekemään asioita, joiden tekemisestä seuraa vakavia rangaistuksia. 

Siis jos kysymme tekoälyltä tyhmiä asioita, tai yritämme tahallaan saada siltä ulos vastauksia, jotka ovat moraalittomia, niin varmasti voimme silloin pitää tekoälyä epäonnistuneena asiana, joka joutaa romukoppaan. Tekoäly ei ole sellainen puhtaasti hyvä tai paha eli mustavalkoinen asia. Tekoäly voi olla loistava apulainen, jos sitä nyt vain sitten osataan käyttää oikein. Mutta kun puhutaan oppimisesta, niin oppiessaan uutta tekoäly liittää itseensä vain uuden toimintamallin, tai toimintamoduulin. Tuolloin tekoälyn keskiössä oleva kielimalli etsii uuden moduulin ja liittää sen itseensä. 

Ilman toimintamalleja tai toimintamoduuleja tekoäly ei tiedä mitään. Mutta kun me sitten vertaamme tekoälyä itseemme, niin emmehän me ihmisetkään osaa kaikkea. Meidänkin pitää aina hiukan kokeilla tai harjoitella uusia asioita, ennen kuin me voimme sanoa opettelevamme tai oppineemme mitään uutta. Oppiessamme me ihmiset kytkemme tai luomme vain uuden osaamismoduulin omaan muistiimme, ja sitten se miten usein tuota moduulia käytämme määrittelee sen, kuinka pitkään aivot varastoivat tuota tietoa. Jos uutta tietoa ei käytetä, niin aivot unohtavat sen. 

Voimmeko ehkä joskus ajatella, että odotamme liikaa tekoälyltä? Tekoäly voi antaa loistavia vastauksia moniin kysymyksiin, mutta lopultakin me voimme odottaa siltä myös liikaa. Tekoälyn algoritmit on rakennettu siten, että ne etsivät tietoja joko omasta tietokannastaan tai sitten se voi etsiä tietoja avoimesta internetistä. Tekoäly valitsee käyttämänsä aineiston tiettyjen tuntomerkkien perusteella, ja sitten sillä on optimoitu ajankäyttömalli, jonka sisällä tekoälyn pitää muodostaa vastauksia. Sen takia emme voi odottaa tekoälyltä liikaa. Emmekä saa ryhtyä pitämään tekoälyä esimerkiksi Jumalana. 

Tekoäly on parhaimmillaan silloin kun se yhdistelee valmiiksi lajiteltua täsmällistä tietoa. Mutta jos tekoälyä pyydetään luomaan uusia teorioita esimerkiksi maailmankaikkeudesta, niin silloin tekoäly on hiukan enemmän kuin pulassa. Eli se ei periaatteessa osaa käyttää esimerkiksi teleskooppeja, ellei sen muistiin ole ohjelmoitu sitä, että astronomisten havaintojen tekemiseen tarvitaan teleskooppeja. Tai sitten sille ei ehkä ole "kerrottu" mitä astronomia oikeasti edes on. 

Voiko tekoäly toimia esimerkiksi pappina? Ja onko ehkä tulevaisuudessa tekoälykirkkoja? 

Kun puhumme jumalasta sekä siitä uskommeko jumalaan vai emme, niin kohtaamme usein kysymyksen, että mitä tarkoittaa "uskoa"? Pitäisikö meidän sanoa pikemminkin että mitä Jumalaa kannatatte? Nimitäin maailmassa on myös muita uskontoja kuin kristinusko, ja noiden muidenkin uskontojen edustajat voivat sanoa, että he uskovat myös jumalaan, joten ehkä meidän pitäisi ryhtyä puhumaan siitä, että kannatammeko me oikeastaan jotain Jumalaa tai ehkä meidän pitäisi määritellä myös uskonto siten, että se on oikeastaan vain tapa käsitellä tuota olentoa. Joten ehkä meidän pitäisi sanoa, että me kannatamme tiettyä tapaa lähestyä olentoa jota kutsumme jumalaksi tai joksikin muuksi. 

Tekoälyyn suhtaudutaan samalla tavalla kuin esimerkiksi Jumalaan. Se on asia jota joko kannatetaan, tai asia mihin suhtaudutaan kuin suureen demoniin. Tekoälyä siis demonisoidaan sekä samalla ihaillaan sekä jumaloidaan, kunnes sitten kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly tekee asioita, jotka eivät ole meistä soveliaita. Siis tekoälyä, sen käyttöä ja sen laajentuvaa käyttöä tuetaan ja kannatetaan, kunnes tekoäly tekee asioita, joita me emme ole tottuneet tai halunneet koskaan tukea tai hyväksyä. 

Kun tekoälyä pyydetään tai käsketään tekemään jotain ratkaisuja, niin tekoälyn toiminta perustuu sellaiseen ajatukseen, että kaikki asiat mitä ihmiset tekevät ovat luonnollisia, ja luonnollisuus tekee niistä lain edessä hyväksyttäviä. Tekoälyn toimiminen pappina voi olla hiukan kyseenalaista, ja tekoälypastori hyväksyi insestin sekä ilmeisesti myös urheilujuomien käytön kasteessa. Siis tämän asian takia tekoäly ei ilmeisesti voi toimia pastorina. Tai sitten me vain odotamme liikaa tuolta asialta, jonka nimi on tekoäly. 

https://interestingengineering.com/culture/ai-priest-gatorade-baptisms-incest

Tekoälyn ilmastovaikutukset ovat tulleet esiin.

Yllä: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/raju-ennuste-fossiilisten-polttoaineiden-kulutus-rajahtamassa-kun-tekoaly-nielee-valtavasti-sahkoa-paastoja-jopa-900000000-tonnia-lisaa-vuodessa/33f91373-a4d5-4538-8b15-7f294a7c04bf

Tekoälyn ilmastovaikutuksiin on nyt kiinnitetty huomiota. Olisi hienoa, jos lyijyllisen bensiinin tai fossiilisten polttoaineiden ympäristövaikutuksiin olisi ennen kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Eli kuten tiedämme, niin hiilidioksidi päästöt kasvavat ehkä noin 90 000 000 tonnia vuodessa, koska tekoäly vaatii tietenkin suuritehoisia servereitä, joilla noita ohjelmistoja voidaan pyörittää. Mutta toisaalta esimerkiksi tuulivoimaa, vuorovesivoimaa, aurinkovoimaa,  vesivoimaa, maalämpöä tai ydinvoimaa käyttävät datakeskukset eivät taas mitenkään saastuta, ja sen takia noihin energianmuotoihin halutaan panostaa sekä Euroopassa että USAssa, jossa myös on alettu ajatella sekä sähkön hintaa että jonkin verran myös ekologisuutta. 

Kun keskustellaan esimerkiksi tuulivoimasta, niin samojen Flettner-turbiinien avulla, joita käytetään laivoissa voidaan myös tuottaa sähköä kuivalla maalla. Se kuinka tehokas esimerkiksi maalämpövoimala on riippuu siitä, mitä laajenevaa ainetta sen putkissa virtaa. Eli väliaineen paisuminen määrittää sen, kuinka paljon energiaa tuo voimala voi tuottaa. Datakeskukset voivat tietenkin käyttää pienydinvoimaa sekä monia muitakin ekologisia energianlähteitä. 

Eikä esimerkiksi minkään kaupunginkaan energiansaanti riipu yhdestä ja samasta energianlähteestä. Siis tietenkin fossiilisten polttoaineiden käyttö datakeskusten energianlähteenä voi aiheuttaa ekokatastrofin. Mutta sen takia pitää kehittää niin sanottuja ekologisia ratkaisuita, sekä sellaisia materiaaleja, että noita ekologisen energian tuotantoon käytettäviä välineitä voidaan myös sitten joskus tulevaisuudessa kierrättää. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin noita välineitä kehitettäessä pitäisi pyrkiä mahdollisimman pitkään käyttöikään. 

Flettner-alus

Lyhyellä tähtäimellä pilvet saattavat laskea lämpötilaa, mutta pitkällä aikajaksolla pilvet estävät infrapunasäteilyn pääsyn avaruuteen. Eli pilvet sitovat infrapunasäteilyä ja alkavat lämmittää maan pintaa. Jos maapallon napa-alueiden kyky sitoa lämpöä häiriintyy, niin silloin seuraukset ovat vakavat. Kun ilman lämpötila tropiikissa kohoaa, niin tuo lämpö vaeltaa napa-alueille, joissa kylmä ilma sitoo tuota lämpöä. Napa-alueiden lämpötilan kohotessa ne eivät enää kykene sitomaan samaa määrää lämpöä kuin ennen, mikä aiheuttaa ongelmia maapallon ilmastossa. 

Fossiilivapaiden energianmuotojen käyttö ylipäätään on erittäin suositeltava ratkaisu. Ja jos sanotaan että ilmakehän puhdistuminen lisää ehkä kasvihuoneilmiötä, niin silloin yleensä unohdetaan se, että kirkkaalla ilmalla hiilidioksidi sitoo itseensä lämpöä, ja sen takia se kohottaa ilmakehän lämpötilaa, eli pilvet muodostuvat hiukkasten ympärille, jotka sitovat vesimolekyylejä. Mutta samalla tietenkään ei huomioida sitä, että ilmansaasteet ylipäätään vaikuttavat haitallisesti ekosysteemiä ylläpitäviin kasveihin. Pilvet voivat lyhyellä tähtäimellä tehdä ilmasta mukavampaa, mutta samalla ne sitovat lämpöä. 

Eli pidemmällä tähtäimellä pilvet estävät lämpöä karkaamasta avaruuteen. Se aiheuttaa lämpimiä talvia, jotka lisäävät tuhohyönteisten sekä kasvihuonekaasujen määrää. Kun talvi on lämmin, niin silloin karikkeesta kehittyvän metaanin määrä kasvaa. Samoin tuhohyönteisten toukat eivät kuole talvella. Myös vuodenaikojen muuttuminen epäsäännölliseksi kuten takatalvi saattavat aiheuttaa etelästä paalaavien hyönteissyöjälintujen kuoleman tai niiden muuton keskeytymisen. Tuolloin ei ole olemassa lintuja, jotka söisivät tuhohyönteisiä. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/raju-ennuste-fossiilisten-polttoaineiden-kulutus-rajahtamassa-kun-tekoaly-nielee-valtavasti-sahkoa-paastoja-jopa-900000000-tonnia-lisaa-vuodessa/33f91373-a4d5-4538-8b15-7f294a7c04bf

https://en.wikipedia.org/wiki/Flettner_rotor

https://en.wikipedia.org/wiki/Rotor_ship