Työelämässä individualismia joko arvostetaan tai vastustetaan yli kaiken. Se että joku erottuu joukosta saatetaan kokea homogenisoinnin vastaisena toimintana, ja pahimmillaan tuota erottumista arvostellaan siksi, että henkilön katsotaan kapinoivan vallitsevia arvoja tai sääntöjä vastaan. Ja sitten taas tullaan siihen, että henkilön pitää toisaalta mukautua työpaikan koodistoon, mutta sitten toisaalta hänen pitäisi saada nostettua itsensä esille niin, että työnjohtaja näkee hänet yhtiön kannalta hyödyllisenä henkilönä, jonka koulutukseen tai arvoaseman kohottamiseen voidaan sijoittaa odotuksia.
Johtajien tehtävänä on huomioida alaisten kyvyt, ja raportoida niistä esimiehille. Samoin kyvykkäille alaisille pitää antaa enemmän vastuuta. Sanotaan että johtajien pitää kuunnella alaisiaan, sekä osata antaa alaisille tilaa, jos he ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. Mutta johtajien tehtävä on myös johtaa, koska he kantavat vastuun kaikista päätöksistä. Eli jos sitten ei uusi rooli sovikaan, niin sitten alaisen pitäisi palata vanhaan. Positiivinen individualismi merkitsee sitä, että henkilö ylittää positiivisesti henkilöstölle asetetut tavoitteet. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella, että henkilö voisi kokeilla esimerkiksi esimiehenä olemista. Näin myös muut voivat nähdä sen, miten huono tai hyvä johtaja tai tiimin vetäjä henkilö on.
Hyviä alaisia kannattaa palkita, jotta he jäisivät taloon. Positiivinen individualismi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö käyttäytyy muita kypsemmin. Tai hän erottuu muuten positiivisesti joukosta.
Siis yhtiön johdon pitäisi jotenkin huomata työntekijä siinä mielessä, että he näkevät tarpeelliseksi tai yhtiön kannalta edulliseksi auttaa häntä kohoamaan arvoasteikossa. Mutta sitten kun ajatellaan individualismia tai jotain muuta vastaavaa asiaa, niin meidän pitäisi käsittää, että diversiteetti eli monimuotoisuus voidaan nähdä pelkästään kielteisenä asiana. Tai se voidaan nähdä uutena voimavarana, joka voi auttaa luomaan uusia tuotteita tai uusia toimintamalleja.
Mutta se että monimuotoisuus nostetaan voimavaraksi vaatii sitä paljon puhuttua vaivaa. Vaivan näkeminen saattaa tuntua joskus hyvin ikäväksi asiaksi, eli vanhassa on vara parempi, on asia, joka saattaa tuntua esimerkiksi puolen vuoden aikajanalla hyvältä ja halvalta vaihtoehdolta. Mutta se mitä sitten meidän pitää muistaa, on se että johtajalla pitää olla strategista ajattelua. Eli hänen pitäisi ajatella sitä, että mikä on tilanne ehkä viiden tai kymmenen vuoden päästä, eli onko silloin tuotteita, joita voidaan kaupata markkinoille. Tai onko silloin tuotetta, jota joku haluaa ostaa.
Diversiteetti takaa sen, että on olemassa useita näkökulmia siihen, miten tuotetta pitäisi lähteä kehittämään. Tuote tai tuoteryhmä on se, mitä yhtiöt kauppaavat, eli niiden kautta pitäisi saada sitä voittoa. Kun yhtiö lähtee tekemään tuotteita, niin niiden pitäisi varautua siihen, että joku tuotteista ei mene kaupaksi. Ja tuolloin pitäisi korvaava tuote löytyä, tai edessä on konkurssi.
Kuva: https://sarastuslehti.com/2023/03/23/individualismi-ja-ihmisoikeuspuhe/
https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/05/15/individualismi-ja-tyoelama-part-ii/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.