Tapaus Kuusela paisuu edelleen.

 

Toimittaja Matti Kuusela on myöntänyt käyttäneensä fiktiota eli keksineensä sisältöä juttuihinsa ainakin seitsemässä tapauksessa. Tuo Kuuselan tapa kertoa asioita pitää myös sisällään keksityn kohtaamisen Eeva-Liisa Mannerin kanssa, mikä tietenkin on asia, mikä varmasti on tuomittavaa. Tuon asian tuomittavuus johtuu siitä, että kyseinen toimittaja valehteli tuosta tapaamisesta, johon hän oli ilmeisesti ainakin matkarahat hakenut. Tässä tapauksessa voidaan katsoa tapauksen noudattavan maamme kunniakkaita perinteitä. Eli kaveria puolustetaan viimeiseen saakka, vaikka hän myöntää sepittäneensä esimerkiksi eräitä tapaamisia. Tuo Kuuselan toiminta on sellaista, että se jättää varmasti varjon jokaisen tutkivan toimittajan uraan sekä uskottavuuteen. 

Tarinoiden sepittäminen on valehtelun toinen nimi. Ja Kuuselan tapaus on sitten sellainen, että se saattaa aiheuttaa tarkastuksia myös muiden toimittajien julkaisuihin. Aina kun palkittu toimittaja kärähtää valehtelusta, niin silloin tietenkin mieleen tulee, että kuinka yleistä tämä on? Eli kuinka monta toimittajaa on sepittänyt juttujaan? Ja onko noita keksittyjä tarinoita palkittu? 

Yllä on lista Kuuselan kahmimista palkinnoista. Eli melkoisen kasan palkintoja tuo mies on elämänsä aikaan saanut. 

Sepitelmä tapaamisesta voi kyllä vahingoittaa kenen tahansa uraa, koska keksityistä tapaamisista on kirjoittanut toimittaja tai toimija, joka on tätä ennen osoittanut olevansa ammattikuntansa luotettava edustaja. Kuuselan itsensä mielestä koko asiaa ei tarvitse varmaan edes ajatella, koska ne toivat hänen itsensä mielestä ainoastaan positiivisia kokemuksia niille, jotka ovat tuota lehteä lukeneet. Mutta kuinka moni toimittaja on tuollaisia tehokeinoja käyttänyt? Siinä vasta kysymys, johon varmaan ei kukaan tiedä vastausta. Eeva-Liisa Mannerin kohdalla kuitenkin on syytä siihen, että nuo artikkelit ovat päässeet läpi faktan tarkastuksesta löytyy myös lehdestä, joka on julkaissut noita Kuuselan juttuja.

 

He olisivat voineet soittaa puhelimella tai lähettää sähköpostia ja tarkastaa tiedot Eeva-Liisa Mannerilta suoraan. Eli näyttäneet kirjoitetun jutun Mannerille, ja kysyneet että onko jotain lisättävää tai kommentoitavaa. Mutta jostain syystä tuon lehden päätoimittaja ei tuota asiaa sitten tehnyt, joten tekaistu juttu päätyi mediaan, ja se mikä tekee siitä tuomittavan on se, että tuo kyseinen lehtijuttu on kirjoitettu sekä esitetty julkisuudessa totuutena. Se mikä sitten myös on huomiota herättävää, on se kuinka kollegat puolustavat Kuuselaa. Siis Kuusela on seitsemässä kirjoituksessaan käyttänyt fiktiota, ja sitten voidaan kysyä, että olisiko Kuusela ilman noita juttuja saanut esimerkiksi niitä palkintoja, joita hän on ammatissaan kahminut? 

Jos vastaus on "ei", niin silloin Kuusela on varastanut nuo palkinnot joltain, joka olisi ne muuten saanut. Fiktion esittäminen totuutena on valehtelua, joten sen takia tuon Kuuselan teko on ollut anteeksiantamatonta. Se että toinen on pidetty työtoveri varmasti aiheuttaa pettymystä sekä epäluuloja, ja sellaisia ajatuksia, että "olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa asiasta". Mutta tapaus Kuusela kertoo siitä, millainen on se malli, mitä Suomessa seurataan tarkasti. Kun ihminen pääsee johonkin työhön, niin hän on se, jonka työnantaja valitsi ehkä hyvinkin monien hakijoiden joukosta. Ja hän on kilpailutilanteessa sitten pudottanut kilpailijoita. Saattaa olla että joku toinen olisi saanut kyseisen toimittajan paikan, jos Kuusela ei sitä olisi vienyt. 

https://yle.fi/a/74-20081068

https://yle.fi/a/74-20081190