Tekoäly ei ole oikeasti "luova", mutta se voi mullistaa rutiinityön

Tekoäly ei ole oikeasti "luova", mutta se voi mullistaa rutiinityön

Kun puhutaan "luovasta tekoälystä", niin silloin puhutaan erittäin kehittyneestä assistentista, joka kykenee muokkaamaan kuvia sekä tekstiä sille annettujen ohjeiden avulla. Tuo asia tekee siitä erittäin tehokkaan apuvälineen luovaan työhön. Samalla esimerkiksi insinöörien työ helpottuu ratkaisevasti. Mutta siis tekoäly ei luo uutta. Se vain muotoilee tuotetta tai tuotantomallia siten, kuin sen operaattorit haluavat noita asioita muokata. Kuitenkin meidän pitää huomioida, että suurin osa esimerkiksi teollisuuden rutiineista voidaan ainakin periaatteessa jättää suurelta osin tekoälyn hoitoon. Eli tuolloin tekoäly voi suorittaa monia rutiinitehtäviä melko itsenäisesti. 

Bing-tekoälyn näkemys tulevaisuuden toimistosta

Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että rutiinituotanto jätetään robottien hoidettavaksi, niin silloin varmaan kaikille tulee ensimmäiseksi mieleen 3D printterit, joiden avulla voidaan mikä tahansa osa valmistaa suoraan CAD-piirustuksista. Kuitenkin robottitehdas voi operoida myös esimerkiksi ihmistä muistuttavien robottien avulla. 

Ja ihmistä muistuttavilla roboteilla voi tietenkin olla sisään rakennettuna MIG hitsauslaitteita, joita nuo tulevaisuuden työläiset voivat käyttää metallia työstävinä 3D printtereinä. Robotit voivat työskennellä tyhjiökammioissa, joissa ilma ei pääse vaikuttamaan noihin tuotteisiin, jolloin 3D printtereillä voidaan helposti tulostaa myös metalliosia, jotka vaativat erittäin korkeatasoista valua. Samoin ihmistä muistuttavat robotit voivat käyttää samoja työkaluja kuin mitä ihmiset käyttävät.  Eli nykyään myös rakettien moottoreita sekä moottorien osia valmistetaan 3D printtereillä. 

Siis teollisuuden jokapäiväisten prosessien automatisointi on yksi asia, joka varmaan tuo säästöä sekä tietenkin vähentää lakkojen vaikutusta. Tämä kehitys varmasti on yksi sellainen asia, jonka takia tekoälyä voidaan pitää vuosituhannen tärkeimpiin keksintöihin kuuluvina. Mutta kuten kaikki varmaan myöntävät, niin tekoälyä voidaan verrata suoraan ydinpommiin. Tekoälyn avulla esimerkiksi aseiden kehittäminen tapahtuu nopeammin kuin koskaan. 

Tekoälyn ja robottien käyttö työssä vähentää esimerkiksi teollisuusvakoilun mahdollisuutta. Mutta kuten kaikki me tiedämme, niin tekoälyä voidaan käyttää myös aseiden ohjaamiseen sekä ihmisen kaltaisia robotteja voidaan käyttää myös robottisotilaina. Ja vaikka esimerkiksi länsimaiset vaikuttajat ovat halunneet korostaa tekoälyn huonoja tai negatiivisia ominaisuuksia, niin samaan aikaan esimerkiksi Kiina ilmoittaa innolla, että se aikoo kehittää asevoimiaan niin, että ne lopulta voittavat Pentagonin. Samalla tietenkin Kiina on osoittanut kiinnostusta tekoälyn sotilaallisia sovelluksia kohtaan. Kiinassa tekoälyä kehitetään PLA:n eli Kiinan kansanarmeijan valvonnassa. Ja tuon kehityksen tavoite on varmasti sotilaallinen. Eli tekoälyä käytetään tuolloin joko aseiden kehittämisessä, tiedustelutoiminnassa sekä suoraan ohjaamaan aseita kohteisiinsa. 

Mutta vaikka robotteja sekä tekoälyä kritisoidaan kovin paljon, niin samalla meidän pitää huomioida, että ilman noita välineitä esimerkiksi Ukraina olisi varmaan jo kaatunut. Eli varsinkin pienet valtiot saavat tekoälystä enemmän etua myös aseistuksen sekä puolustuksen suhteen kuin isot maat. Ja tekoäly sekä robotit ovat asioita, joiden takia meidän pitää joka tapauksessa uudelleen arvioida eräiden avainkohteiden sekä avainhenkilöiden turvallisuus. Ukraina on osoittanut sen, että pizza-lennokeilla, jotka on muutettu kuljettamaan kranaatteja voidaan saada aikaan todella pahaa jälkeä. 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eskotnurminen/tekoaly-chat-gptn-heikkoudet-kone-ei-korvaa-ihmista-eika-ylla-ihmisen-tasolle-muissa-kuin-rutiineissa/

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/newsweek-usan-rahoittama-tiedemies-kehittaa-kiinalle-tekoalyn-ydinpommia/

Työpaikka sekä itseohjautuvuus: työnjohtajan tulee aina pitää hiukan etäisyyttä alaisiin.

Työpaikka sekä itseohjautuvuus: työnjohtajan tulee aina pitää hiukan etäisyyttä alaisiin. 

Sanotaan että mikään työpaikka ei toimi täysin itseohjautuvasti, ja että työnjohtoa tarvitaan. Kuitenkin meidän pitää samalla muistaa se, että työnjohto ei tarkoita sitä, että työnjohtaja seisoo jokaisen työläisen takana, ja komentaa kaikki asiat erikseen. Työnjohtaja jakaa tehtävät aamulla, ja sitten hänellä on oikeus olettaa että työntekijä osaa sitten itsenäisesti tehdä kyseiset tehtävät reaaliajassa valmiiksi. Jos sanotaan että työntekijää käsketään siirtää läjä punaisia tiiliä pisteestä A pisteeseen B, niin työnjohtajalla on oikeus olettaa että työntekijä siirtää nuo tiilet ilman mitään sen suurempaa välinäytöstä kuten on käsketty. Ja tulee sitten kun työ on valmis ilmoittamaan siitä, että työ on tehty. Ja sitten työnjohto etsii uuden tehtävän, jonka hänen alaisensa sitten tekee. 

Siis mikään yritys ei toimi aivan täysin itseohjautuvasti, eli jokainen oikea yritys vaatii tietenkin tilauksen, jota se lähtee suorittamaan. Tilauksessa pitää sitten olla selkeästi ilmoitettuna miten asiakas haluaa tehdä nuo tehtävät. Ja sitten tietenkin työ pitää selkeästi ohjeistaa, niin että kaikki työn tekijät muistavat sekä osaavat tehdä vaadittavat tehtävät kuten ne pitäisi tehdä. Se mikä sitten on työpaikan kannalta ongelmallinen asia on se, että työnjohtajien pitää huolehtia siitä, että työt tehdään vaadittujen standardien mukaan, niin että kaikki tapahtuu turvallisesti. Samoin työnjohtajien pitää kuormittaa työntekijöitä eli alaisiaan tasapuolisesti. 

Sekä tietenkin esimiesten pitää valvoa sitä, että alaiset tekevät töitä, josta heille maksetaan palkkaa. Tuo viimeinen velvollisuus on asia, minkä takia työnjohtajien pitää oikeasi pitää väliä alaisiinsa. Joskus käy niin että työnjohtaja joutuu irtisanomaan alaisensa, joka ei osaa tai tehdä tehdä työtään kunnolla. Ja tuollaisessa tilanteessa ei ole mukavaa olla alaisen tai tuon esimiehen lapsen kummisetä, varsinkin jos potkut kohdistuvat omaan itseen. Eli esimiehen pitää aina muistaa olla tietyllä tavalla etäinen, koska hän saattaa joutua päättämään alaisen työsuhteen. 

Vaikka esimies olisi oikeasti se maailman paras esimies, joka tietenkin voi lukea hänen kupissaan, niin hän voi joskus joutua vähentämään alaisiaan. Tuolloin myös maailman paras esimies joutuu miettimään suhdettaan alaisiinsa sekä sitä, että hän on yhtiön ylemmän johdon sekä viimekädessä osakkeenomistajien edustaja. Ja jos on määrätty että tietty määrä työntekijöitä pitää vähentää, niin silloin myös pomon pitää miettiä sitä, että kuka alaisista tuo suurimman voiton tai edun pomon sekä alaisen yhteiselle yhtiölle. 

Eli kun alaisia vähennetään, niin silloin pitää pystyä ajattelemaan että se, joka tekee vähiten töitä saa luvan lähteä. Ja samalla pitää muistaa se, että esimerkiksi YT-neuvotteluista kertominen saattaa aiheuttaa yhtiön sisälle kestämättömän kilpailutilanteen, jossa henkilöstön keskinäiset välit jokaisella tasolla saattavat tulehtua. Mikäli kilpailutus aiheuttaa kovin suurta eripuraa, niin silloin tietenkin saattaa tilanne purkautua suoraan tappeluina sekä vähemmän miellyttävänä kielenkäyttönä. Ja jos tuo tilanne on kovin tulehtunut, niin silloin kaikkien saattaa olla vaikeaa palata töihin sen jälkeen, kun vähennettävien nimet ovat ilmaantuneet ilmoitustauluille. 

Tuo tarkoittaa että työnjohdon pitäisi varmaan tutustua siihen, mitä työtehtäviin liittyy. Mikäli näin ei ole muistettu tehdä, niin seurauksena on valtava sekaannusten sarja. Kun työntekijä on otettu työpaikalle töihin, niin silloin hänen oletetaan osaavan työtehtävät, joita hän tulee saamaan. Jos työtehtäviä ei sitten joko haluta tai osata tehdä, niin silloin pitää työntekijän kanssa tehdä niin sanottu kehityskeskustelu, jossa hänelle annetaan mahdollisuus kehittää osaamistaan tai sitten hänet ohjataan suoraan ovelle sekä työvoimatoimistoon. 

Jos alainen ei muista että hänen pääasiallinen tehtävänsä työpaikalla on työn tekeminen eikä esimerkiksi tietokonepelien pelaaminen, niin toki työnjohdon pitää tuosta asiasta sekä asenteesta huomauttaa. Työkyvyttömyys ei ole sama asia kuin työkyvyttömyys, vaikka se saattaa välillä vaikuttaa vähän samalta asialta. Työnantaja maksaa työajasta palkkaa, mikä sitten tarkoittaa että työnantajilla on oikeus olettaa saavansa vastikkeeksi myös työsuorituksia, jotka on mainittu työsopimuksessa. 

Mikäli työnantajan edustajat eivät kaiken maailman pelailuun viitsi puuttua eivätkä he tee ilmoitusta asiasta, niin silloin alainen käyttää yhtiön aikaa sekä rahaa turhaan toimintaan. Jos ilmoitus turhasta toiminnasta ei päädy konsernitason esimiesten tietoon, niin silloin tuo toiminta voi jatkua vaikka kuinka kauan. 

Miksi meidän kauppamme teettävät töitä vain puoli päivää?

Miksi meidän kauppamme teettävät töitä vain puoli päivää?

Valtion tulojen määrään pitäisi löytyä sellaisia vaihtoehtoja, että niistä saadaan aitoa tuloa valtiolle. Siis valtion tukityöllistettävät, joiden palkan maksaa valtio eivät tuota tuloa tuo. Samoin sairaslomalle tai sairaseläkkeelle lähteminen varmaan tekisi tilastoille hyvää, mutta valtion kassalle tuollainen vaihtoehto on kaikkein huonoin. Eikä sairaseläke ainakaan auta esimerkiksi työelämän ulkopuolelle pudonnutta henkilöä saavuttamaan muuta kuin paikan puliukkojen joukossa. 

https://www.talouselama.fi/uutiset/muu-yhteiskunta-maksaa-sen-etta-asfalttimies-lomailee-talven-ja-kaupan-tyontekija-tekee-puolikasta-tyopaivaa/db3848cc-17fe-45f6-8723-8ce000e75dff

Syrjäytyminen on asia, joka lopulta vie henkilöltä työkyvyn. Ja päihdeongelmat sekä muut vastaavat asiat tuovat valtiolle valtavia laskuja. Jos henkilön ei tarvitse välittää työkyvystään, niin silloin hän lopulta putoaa tukiverkoston läpi, ja tuolloin valtiolle koituva verojen menetys sekä tuollaisen henkilön elättämisestä sekä esimerkiksi maksa- ja hermostovaurioiden hoidosta tuleva lasku on todella suuri. Siis aina kun puhutaan hoidoista sekä muista vastaavista asioista, niin suurin ongelma on siinä, että hoidon keskiössä pitäisi olla potilas itse. Toki ymmärrän ettei työpaikka voi olla sosiaalitoimisto, mutta jostain pitää ihmisen hakea oma elantonsa, tai sitten valtion pitää maksaa hänen elämänsä. 

Tukien ongelma on siinä, että valtion varat ovat rajalliset. Samoin tukien ei pitäisi olla niin suuria, että ne estävät työn vastaanoton. Mutta samalla tietenkin pitää huolehtia että tukien saajat voivat elää kohtalaisen normaalia elämää, ilman että heidän päivänsä kuluu viinaksia nauttien. Samoin henkilön joka on saanut työkyvyn palautettua kuntoutuksen jälkeen pitäisi voida uskaltaa hakea työpaikkaa, sekä tietenkin hänen pitää uskaltaa saapua töihin. Jos tuollainen ehkä vähän yli kymmenen vuotta kuntoutuksessa ollut henkilö ei sitten uskalla lähteä töihin, niin silloin kaikki häneen sijoitettu raha ja aika ovat olleet turhia. 

Kuntoutumisen tavoitteen pitäisi olla täydellinen työkyvyn palauttaminen. Ja tuolloin tavoitteen määritelmän pitäisi olla se, että henkilö tekee 8h/päivä viisi päivää viikossa samaa työtä kuin kaikki muutkin tuossa työpaikassa ilman mitään erityisvalvontaa tai edunvalvojia. Siis tavoite olisi 40h/viikko työssä. Kuntoutuksen ilmapiirin pitäisi olla sellainen, että se kannustaa nimenomaan oman osaamisen sekä työkyvyn ylläpitoon tai palauttamiseen.  Eli jos henkilö on ollut pitkään työelämän ulkopuolella, niin tietenkin osaaminen pitäisi palauttaa siten, että hän voi palata töihin ja ryhtyä maksamaan veroja. 

Jos taas ajatellaan esimerkiksi opiskelijoita, niin heidän työharjoitteluun pääsemistään pitäisi helpottaa, sekä samalla myös kiirehtiä sen paljon puhutun gradun tekemistä, niin opiskelija saadaan mahdollisimman nopeasti työelämään takaisin sekä maksamaan veroja valtiolle. 

Eikä kukaan voi oikeasti ajatella että valtion pussiin tulee paljon säästöjä, jos tuo henkilö sitten palaa takaisin eläkkeelle. Tietenkin aina tuollainen tapaus vaatii osaamisen päivittämistä, mutta jos kyseessä on noin 20-vuotiaana kuntoukseen joutunut henkilö, niin hän olisi noin 35 vuotias päästessään 15 vuotta kestäneestä kuntoutuksesta, ja tuollaisella henkilöllä on paljon työvuosia jäljellä. 

Kaupat ovat yhtiöitä, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa niiden omistajille. Meidän maassamme on sellainen palkkausjärjestelmä, että on helpompaa esimerkiksi tuoda tavara sisään kauppaan aamulla, ja sitten työntekijät ovat siellä 4 tuntia pakkaamassa, ja lähtevät neljän tunnin kuluttua kotiin. Tuolloin kauppa itse saa säästöjä, koska sen ei tarvitse palkata työläistä kahdeksan tunnin päiville, ja tuolloin jos työstä saatava palkka on noin 12-13 euroa tunnissa, niin työläinen saa silloin noin 48-52 euroa päivässä, josta hän tietenkin maksaa verot. 

Tuolloin kaupan ei tarvitse maksaa koko päivästä palkkaa, ja kun tavarat on aamulla jaettu hyllyihin, niin silloin tietenkin ainoa työ on kassan käyttö sekä tavaroiden lisääminen tarvittaessa hyllyyn. Se mitä tällainen kehitys sitten aiheuttaa on se, että henkilö joutuu elämään melko pienellä palkalla, mikä pakottaa hänet ehkä hakemaan jotain avustusta. Toinen vaihtoehto on sitten se, että tuo työläinen kehittää itselleen muuta työtä tai muun tulonlähteen. Eli esimerkiksi opiskelija voi tuota puolta päivää tehdä ainakin kesäisin. Mutta jatkuva työ tietenkin vaatii sitä, että palkalla voisi jotain myös ostaa. Vaikka suomalaisella työläisellä on näennäisesti melko hyvä palkka, niin myös hintataso maassamme on melko kova. 

Pam.fi/Kaupan alan taulukkopalkat. 

Alin palkka on tietenkin kouluttamattoman työläisen palkka. Mutta samalla voidaan kysyä että kuinka monta Merkonomin, Tradenomin sekä esimerkiksi Ekonomin työpaikkaa on kaupan alalla tarjolla? Ja itse laskin tuon tuntipalkan käyttäen pääkaupunkiseudun palkkoja. 

Ja tietenkin jos ajatellaan että taloutta hoidettaisiin devalvaation avulla, niin devalvaation vaikutus voi olla se, että ihmisten ostovoima laskee, vaikka sitten siitä vientiteollisuus saisikin lisää puhtia. Nimittäin devalvaation vaikutus kohdistuu nimenomaan ulkomailta tuotavaan tavaraan, joista yksi ovat etelän hedelmät. Jos me sitten lähdemme devalvoimaan, niin silloin tapahtuisi ilmiö, jossa esimerkiksi ulkomailta tuodut hedelmät alkavat kallistua. Ja sitten varmaan me kaikki aprikoimme sitä, että onko mahdollista, että vientiteollisuus ryhtyy takomaan upeita tuloksia, ilman että yhtään työpaikkaa syntyy koko Suomeen. 

Asvalttityöläisten ongelma on siinä, että asvalttia ei tehdä talvisin. Talveksi pitää löytyä joku tulonlähde. Jos työtä ei ole, niin silloin pitää aikaa viettää jotenkin. Mutta jos sitten taas keväällä halutaan tehdä jotain asvalttitöitä, niin tuohon työhön pitää tietenkin löytyä työläisiä. Sama koskee myös lumitöitä. Eli jos lumitöitä ei ole, niin silloin lumityöstä maksettavat maksut ovat turhia. Kuitenkin urakoitsijan pitää tuolloin varata kalusto sekä miehet mahdollista lumentuloa varten. Mikäli palkkaa ei tule, niin silloin työläiset joutuvat menemään toisen työnantajan palvelukseen, ja silloin ei ole takuuta siitä, että nuo henkilöt palaavat lumenajoon silloin kun heitä tarvitaan. 

Siis miksi meidän veronmaksajien pitää kustantaa noiden henkilöiden elämä? Kysymys voidaan asetella siten, että miksi työnantaja ei maksa niin paljon palkkaa, että henkilö elää sillä? Syy tähän on se, että noiden henkilöiden palkka ei verojen jälkeen riitä elämiseen, vaan heidän pitää hakea joko toinen työpaikka, jota aina ei ole tarjolla. Tai sitten heidän pitää hakea sosiaaliavustusta. Eli tietenkin voimme aina alentaa tuloveroja, mutta mistä sitten valtio saa tarvitsemiaan tuloja? 

Tuolloin joudutaan muuttamaan valtiollisia tai kunnallisia palveluita maksulliseksi, ja sitten tullaan taas siihen pisteeseen, että esimerkiksi sairaanhoito alkaa nykyään olla maksullista. Eli terveyskeskusmaksujen avulla ollaan paikattu esimerkiksi sairaanhoitopiirin alijäämää, mutta samalla kuitenkin ollaan käytännössä romutettu maamme ilmainen terveydenhoitojärjestelmä. Eikä esimerkiksi alle kahdensadan euron asumistukien lakkauttaminen varmaan tuo valtiolle kovin paljon säästöjä, jos tätä asiaa verrataan valtion velan määrään. 

https://www.pam.fi/wp-content/uploads/2023/06/kaupan-alan-taulukkopalkat-1.6.2023-ja-1.6.2024-seka-tyoaikalisat-1.5.2022.pdf

ChatGPT ei ole ainoa tekoäly, ja tekoäly tulee mullistamaan tuotannon.

ChatGPT on vain yksi tekoälyistä, joita voidaan käyttää melkein mihin hyvänsä. Bing on myös käyttökelpoinen ja monipuolinen väline, jolla voidaan myös luoda visuaalisia esityksiä. Alla olevat kuvat on luonut DALL-E tekoäly, jolle on annettu tietyt ohjeet siitä, mitä siltä vaaditaan. Tekoälyjen sekä varsinkin visuaalisten tekoälyjen kohdalla voidaan tietenkin aina keskustella esimerkiksi sellaisista asioista kuten tekijänoikeudet.

Kaikki tällä sivulla olevat kuvat ovat tekoälyn tuottamia. Produktiivista, interaktiivista tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi kaikkien tuotteiden kustomointiin, niin että asiakkaan toiveet tulevat kuulluksi, ja robottitehtaat voivat tehdä tuotteita, jotka on räätälöity jokaisen asiakkaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaiseksi. 

Tekoälyt ovat kuitenkin loistavia välineitä, joiden avulla voidaan luoda paljon erilaisia asioita, joiden luomiseen menisi muuten todella pitkä aika. Tämän takia meidän pitää vain käsittää sellainen asia, että tekoälyt ovat tulleet jäädäkseen, ja vaikka niiden antamia vastauksia ei ehkä voisi koskaan käyttää esimerkiksi akateemisissa väitöksissä, niin kuitenkin vastausten luomiseen käytettävät lähteet voivat helpottaa tutkijan työtä huomattavasti. 

Samoin esimerkiksi talojen pohjapiirrosten luominen tekoälyn avulla varmasti helpottaa esimerkiksi arkkitehtien työtä, ja ehkä joku päivä jossain tulevaisuudessa tekoäly tai interaktiivinen tekoäly, joka on ehkä kiinnitetty laitteisiin jotka mittaavat henkilön EEGtä voivat muuttaa esimerkiksi muotiteollisuuden lopullisesti.

Robottiräätäli voi käyttää EEGtä sekä skannereita ja mittaushaalaria tehdäkseen asiakasta miellyttävän tuotekokonaisuuden, joka on kustomoitu jokaiselle asiakkaalle erikseen. 

Voi olla että tulevaisuudessa käymme robottiräätälin luona joka tekee meille jokaiselle uniikkeja sekä samalla mukavia vaatteita. Eli tekoälyn ohjaama robotti voi valmistaa vaatteita, jotka ovat aina sopivia. Ja jos tekoäly kysyy vaatteiden käyttötarkoitusta sekä tarkkailee henkilön aivosähkökäyrää, niin se voi olla varma siitä että asiakas on tyytyväinen tuotteeseen. 

Tuolloin tekoäly luo kuvia vaatteista joita sen pitäisi tehdä, ja samalla se seuraa asiakkaan aivotoimintaa, eli tällä tavalla tuo tekoäly voi olla varma siitä, että asiakas on varmasti tyytyväinen tuotteeseen. Kun tekoäly tuottaa esimerkiksi vaatteita, niin tietenkin sen pitää skannata asiakkaan vartalo, ja sitten esitellä erilaisia malleja, joita se sitten yhdistelee. Tekoäly voi käyttää myös esimerkiksi automaattisia interaktiivisia muotteja, kuten älyhaalareita  joita tekoäly voi kiristää ja löysätä portaattomasti. 

Tekoäly voi pyytää asiakasta istumaan, ojentamaan kätensä  sekä kumartumaan, jotta se voi antaa varmasti oikeat parametrit roboteille, jotka valmistavat nuo vaatteet mittatilauksen mukaan. Ja se että tekoäly seuraa henkilön aivokäyrää tekee mahdolliseksi sen, että se kykenee varmistamaan asiakkaan tyytyväisyyden tuotteeseen. 

Siis asiakkaan pitää aina olla aidosti ja oikeasti tyytyväinen ostamaansa tuotteeseen, tai hän ei enää palaa. Tekoälyn ohjaamat robotit voivat maksimoida asiakastyytyväisyyden, sekä varmistaa sen että asiakas myös palaa takaisin. Noiden laitteiden avulla voidaan asiakkaalle tehdä yksilöllisiä kustomoituja ratkaisuja useilta tuotealueilta. 

Lauri Törhösen väitöskirjasta, eli vaikuttiko väittelijän ikä tuon väitöksen läpimenoon?

Lauri Törhösen väitöskirjasta, eli vaikuttiko väittelijän ikä tuon väitöksen läpimenoon? 

Uusi luku ohjaaja Lauri Törhösen väitöskirjasta nousseessa kohussa on siinä, että tuo väitöskirja ei kuulemma täytäkään Lapin Yliopiston kriteerejä. En ole vieläkään lukenut Lauri Törhösen väitöskirjaa, joka on sitten ilmeisesti jotenkin tarkastettu väärin. Median mukaan hänen väitöksensä ei ole sellainen, että se täyttäisi Lapin Yliopiston kriteerejä, mikä on vakava syytös. Mutta jos esimerkiksi mediassa mainittuja asioita kuten kielellinen "hapuilu", jossa Törhösen kerrotaan käyttäneet tavallista värikkäämpää kieltä  ovat totta, niin silloin kyllä väitöskirjassa on jotain vikaa. Siis itse en tiedä onko tuo termi väitöskirjassa vai onko se väitöstilaisuudessa esiin tullutta verbaalista "taiteilijan vapautta"?

Mutta siis vaikka joku yrittää aina välillä keventää tilannetta kertomalla "hyviä vitsejä", niin kuitenkin väitöstilaisuudessa pitäisi käyttää sellaista kieltä, että sitä voidaan pitää tilaisuuden arvoon sopivana, eikä väitöskirjassa pitäisi käyttää kaikkia mahdollisia kevennyksiä. Siis tuollaiset termit eivät ole sellaisia, että ne kuuluvat ainakaan mihinkään akateemisen tilaisuuden viralliseen osaan tai väitöskirjan tekstiin. YLEn artikkelin mukaan Törhösen väitöskirjan lähteinä olivat lukion psykologian kirja, jääkaapin magneetti sekä Beatlesin laulut. Joten voidaan tietenkin kysyä, että mikä mahtaa olla lähde-arvioinnin kriteeri tässä tapauksessa, jos lähteet on tarkoitettu väitöskirjaa varten. 

Oliko Törhösen ikä 76-vuotta syynä väitöskirjan tarkastajien mahdolliseen löysään asenteeseen tätä väitöskirjaa kohtaan? 

Siis kaikki alkoi siitä, kun joku sanoi että Törhösen väitöstilaisuus oli kaameaa katsottavaa. Tuolloin väitöksen tarkastaja tai esitarkastaja oli ilmoittanut että väitöstyö oli "vahva". Ja sitten mediassa luki että Törhösen väitöstyö ei kuulemma täyttänyt Lapin Yliopiston kriteerejä. Se että ihminen päästetään väittelemään ilman että hänen kokoamansa aineisto täyttää asiaankuuluvia kriteerejä on jollain tavalla outoa. Eli miksi hänet päästettiin väittelemään? 

Siis yleensä asia on niin, että jos henkilö päästetään väittelemään, niin hänen väitöskirjansa on mennyt tarkastusprosessissa läpi, mutta jostain syystä näin ei ole päässyt tällä kertaa tapahtumaan. Ja sitten tietenkin voidaan kysyä että jos väitöskirja on tehty taiteen alalta, niin miksi vastaväittäjänä toimii Aalto-Yliopiston Esa Keskinen, jonka oma ala on filosofia? Siis miksi vastaväittäjä ei ole Lauri Törhösen omalta alalta. Tilanne on kuitenkin kaikkien kannalta hiukan kiusallinen. Nimittäin jos yliopisto päästää huonon väitöskirjan läpi, niin silloin siitä saattaa tulla seurauksia koko yhteisölle. Jos esitarkastaja ei halua sanoa väitöskirjaa huonoksi, tai uskalla hylätä tuotosta, niin silloin tietenkin kyseessä on vakava asia. 

Törhösen väitöskirjan tarkastajia epäillään jääveiksi, eli he ovat ilmeisesti Törhösen tuttavia. Mutta jos sitten ajatellaan sitä, että Törhönen on jostain syystä halunnut tuoda sellaisen väitöskirjan tarkastettavaksi, joka ei ole täyttänyt yliopiston kriteerejä, niin voidaan kuitenkin kysyä, että mikä motiivi tuolla miehellä tähän on ollut? Ja mikä motiivi sitten esitarkastajilla on ollut päästää henkilö väittelemään tuollaisen teon jälkeen? 

Eivätkö esitarkastajat ole uskaltaneet suoraan sanoa, että väitöksessä pitäisi olla tiettyjä asioita, jotka eivät ole ilmenneet tuossa Törhösen väitöksessä tai väitöskirjassa. Esitarkastajan tehtävä on etsiä tuosta väitöskirjasta virheitä sekä heikkouksia, jotka sitten myöhemmin saattavat koitua väittelijän tuhoksi. Saattaa olla että Törhösen ikä, hän on syntynyt vuonna 1947 eli hän on 76-vuotias ja eläke-iässä saattaa olla syynä hiukan tavallista löysempään väitöksen tarkastukseen. 

https://www.is.fi/viihde/art-2000009946755.html

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009957782.html

https://yle.fi/a/74-20057910

https://yle.fi/a/74-20058393

Lääkkeitä vaivaan ja vapinaan

Lääkkeitä vaivaan ja vapinaan

Tässä kirjoituksessa käsittelen ADHDtä sekä psykiatriaa samalla kerralla. Ja koska en ole psykiatri tai lääkäri vaan tutkija. niin termit voivat termit mennä hiukan sekaisin. Duodecim-lehti on kertonut että lasten ADHDn lääkehoito on yleistynyt. Ja tämä kehitys tietenkin on monella tavoin sekä kielteistä että myönteistä. Myönteistä on se, että ADHD on lopulta rinnastettu muihin sairauksiin, eikä sitä enää pidetä vain huonoina käytöstapoina. Kuitenkin lääkkeiden käyttö lapsesta pitäen ei välttämättä ole muuten kovin hyvä asia. 

Nimittäin jos ihminen koko elämänsä kohdusta hautaan popsii kaiken maailman lääkkeitä, niin sillä saattaa olla kielteisiä terveysvaikutuksia, jotka kohdentuvat esimerkiksi aineenvaihduntaan tai jopa kromosomeihin. Siis lääkkeitä määrättäessä voidaan sanoa, että henkilökunta sekä potilaan omaiset voivat tuolloin päästä hyvinkin vähällä, eikä vuosi kestävän psykoterapian tarvetta enää ole. Tuolloin pari lääkäriä voi hoitaa hyvinkin suuren määrän potilaita melko pienin resurssein. Tämä varmaan tuo paljon erilaisia säästöjä valtion kassaan. 

Mutta huomaatteko että en tässä listassa, jossa luetellaan niitä tahoja, jotka hyötyvät lääkityksestä maininnut potilasta ollenkaan? Siis lääkehoidon sekä ylipäätään kaiken hoidon pitäisi olla potilaskeskeistä.

Ensimmäiseksi lähteenä käytetyssä Duodecimin artikkelissa silmiin pisti se, että psykiatrian potilaiden hakemuksia päästä ammatilliseen kuntoutukseen hylätään aina vain enemmän. Siis itse kyllä ihmettelen että onko psykiatria tarkoitettu oikeasti sellaiseksi asiaksi, että siellä ollaan lopun elämää. Eli jos tämä on totta, niin silloin psykiatriassa eletään vieläkin sitä aikaa kun sanottiin, että "ken Seiliin joutuu", niin se Seiliin jää". 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17837

Eli jos joudut paikalliselle psykiatrian poliklinikalle, niin  koskaan et sieltä käynniltä palaa. Eikö jossain vaiheessa pitäisi potilaan oman edun takia ryhtyä miettimään sitä, millainen on potilaan tulevaisuus? Vai ajatteleeko joku oikeasti, että potilaan oma etu on se, että hän makaa lopun ikänsä kotonaan, eikä koskaan tee mitään mistä hän voisi esimerkiksi maksaa veroja? 

Kun puhutaan siitä että nuorena koetut mielenterveyden häiriöt altistavat esimerkiksi syrjäytymiselle, niin asia on tietenkin sellainen, että se pitäisi ilman muuta tajuta. Kun ihminen joutuu nuorena pois koulusta, ja syynä on mielenterveyden häiriö, niin hän jää ilman normaaleja kasvuiän sosiaalisia suhteita, joiden kautta myöhempi käytös sekä sosiaalinen verkosto muovautuvat. Eli jos henkilö on koko nuoruutensa irrallaan muista ihmisistä, joilla on tietenkin erilaisia ennakkoluuloja psykiatristen sairauksien suhteen, niin henkilön koko ystäväpiiri saattaa kadota. 

(https://blogi.thl.fi/nuorten-mielenterveyshairioilla-ja-syrjaytymisella-on-vahva-yhteys/)

Eli tuolloin ei enää olekaan mitään muuta kuin sairaala tai osasto, jossa sitten ihminen eristyy sekä eristetään muusta yhteiskunnasta. Ja kun esimerkiksi henkilöllä ei ole mitään yhteistä kotipihan ja muun kotiväen kanssa, niin hän saattaa ajautua syrjäytymisen tielle. Ja jos sitten ajatellaan että liian nuori henkilö kuten ensimmäistä vuotta koulua käyvä henkilö saa lääkkeitä, niin hän saattaa tarjota niitä karamelleina kavereilleen. Eli hän ei ehkä ehkä täysin ymmärrä sitä, mitä varten lääkkeet ovat olemassa, ja seurauksena on leimautuminen huumekauppiaaksi.  

Ja sitten meidän pitäisi miettiä myös sitä, että millainen elämänlaatu noilla ADHD-potilailla muuten on. Siis onko ADHD potilas arvostettu perheenjäsen, tai arvostettu yhteiskunnallinen toimija. jonka mielipiteille sekä tahtotilalle laitetaan sama arvo kuin muillekin? Elämänlaatu on tietenkin käsite, joka ehkä pitää sisällään lääkehoitoa, mutta samalla se pitää sisällään esimerkiksi sosiaalisia suhteita sekä monia muitakin asioita, joita ei ehkä aina muisteta mainita. Muistamme usein mainita sen, että lääkkeet ovat auttaneet asioita eteenpäin, ja kannamme tietenkin suurta huolta potilaan omasta jaksamisesta. Vai onko noissa keskusteluissa kysymys potilaasta itsestään sekä hänen omasta jaksamisestaan? 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17901

Vai onko keskiössä tuolloin joku muu, joka haluaa potilaan pysyvän poissa silmistä ja poissa mielestä? Monet keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat painonnousua, mikä tarkoittaa sitä että niitä käyttävä henkilö muuttuu tynnyriä muistuttavaksi hahmoksi, joka ehkä saattaa nukkua suuren osan ajasta. ADHD sekä monet muut vastaavat sairaudet ovat asioita, joissa potilas katsotaan sellaiseksi, että hän ei ikään kuin kykene itse arvioimaan omaa tilaansa. Ja siksi hoitohenkilökunta kääntyy ainakin joissakin tapauksissa potilaan omaisten puoleen saadakseen "oikeaa tietoa" potilaan terveydentilasta. 

 Potilaan pitäisi olla se, joka hyötyy lääkityksestä tai terapiasta. Tietenkin on aina hyvä ajatella sitä, että ADHD potilas voi olla ympäristölleen hyvin häiritsevä, ja siksi ehkä esimerkiksi naapureiden tai muiden ADHD potilaiden perheenjäsenten kannalta olisi helpompaa, jos ADHD potilas söisi lääkkeitä jatkuvasti. Mutta meidän kyllä pitäisi ajatella myös esimerkiksi sitä, mitä ADHD potilas tekee esimerkiksi aikuisena, tai millaisena hän kokee yhteiskunnan? Eli me unohdamme sen että lapsi ei ole aina lapsi. Hän kasvaa aikuiseksi sekä samalla myös ottaa jonkin paikan yhteiskunnassamme, mutta se mikä paikka se on, ei ole ehkä kaikkein paras mahdollinen kenenkään kannalta. 

Myös paikka esimerkiksi puliukkojen ja -akkojen joukossa on paikka yhteiskunnassa. Samoin paikka esimerkiksi jo lakkautetun Seilin sairaalan kaltaisissa laitoksissa on tietenkin jokin paikka yhteiskunnassa, eikä siellä tarvitse kantaa huolta esimerkiksi asunnoista. Mutta sitten me kaikki olemme varmaan vakuuttuneita siitä, että tuollainen elämä ei ole sitä, mitä ainakaan me itse haluamme. Kun me lähdemme puhumaan esimerkiksi ADHDstä sekä monista muistakin sairauksista, joista osa on kyllä esimerkiksi pahoinpitelyiden aiheuttamia traumoja, niin usein nuo psyykkis-neurologiset sairaudet tulkitaan vain "huonoksi käytökseksi". 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17901

https://www.duodecimlehti.fi/duo17837

https://blogi.thl.fi/nuorten-mielenterveyshairioilla-ja-syrjaytymisella-on-vahva-yhteys/

Tekoäly tulee, oletpa valmis tai et.

Tekoäly tulee, oletpa valmis tai et. 

Tekoäly ja digitalisaatio voivat olla joko yrityksen tai yhteisön suurin menestystarina tai sitten suurin floppi, jonka yritys tai yhteisö kohtaavat. Eli kun digitalisaatiota halutaan rakentaa sekä tekoälyä hyödyntää, niin meidän pitää ottaa huomioon muutamia asioita. Yksi asia on se, että organisaatioon tulee muutos aivan varmasti, jos nuo asiat otetaan käyttöön. Se missä muodossa tekoälyä sekä digitalisaatiota hyödynnetään riippuu organisaatiosta. Tuolloin organisaatio mikä hyödyntää tietotekniikkaa tai tuottaa tietotekniikan palveluita varmasti voi käyttää tekoälyä melko suoraan, mikä johtaa tietenkin suoraan väen vähentämiseen. Tekoälyä sekä digitalisaatiota hyödynnettäessä meidän pitää muistaa se, että hyödyntämisen pitää tapahtua ihmisten ehdoilla, eikä digitalisaatio tai tekoäly saa muuttua itsearvoiseksi tuotteeksi, jota käytetään sen itsensä takia. 

Mutta sitten toinen asia on siinä, että yhtiön johtajien ainoa tavoite on maksimoida yhtiön tuomat voitot. Eli hän vastaa siitä, että yhtiö tekee parasta mahdollista tulosta. Ja mikäli tulos sitten on parempi, kun tuotetta lähdetään digitalisoimaan tai esimerkiksi digitaalista, immateriaalista tuotetta kuten tietokoneohjelmistoja lähdetään tuottamaan tekoälyn avulla, niin silloin hän on onnistunut. Mutta tekoälyä ei tietenkään voida hyödyntää kaikkialla. Yksi paikka missä sitä ei ilmeisesti voida hyödyntää on niin sanottu lähihoitotyö. Lähihoitotyössä tärkeää on inhimillinen kohtaaminen. Eikä robotti tai tekoäly voi tuota asiaa korvata. Tai niin hoitajat ainakin sanovat. 

Mutta samalla meidän pitää muistaa, että tekoäly ei ole kuitenkaan fyysinen väline. Vaan tekoälyksi kutsutaan erittäin monipuolisia ChatBotteja, jotka voivat esimerkiksi rakentaa tietokoneohjelmia puhutulla kielellä kirjoitetun tai sanellun ohjeen mukaan. Jos ihminen sanelee ohjeita tekoälylle, niin silloin sanelu ohjataan puheesta tekstiksi ohjelman  kautta tekoälyn syöttöruutuun. Tekoäly ei siis ole älykäs, vaan kyseessä on kielimalli joka kykenee etsimään tietoa useista eri lähteistä, sekä yhdistämään tämän tiedon uudeksi kokonaisuudeksi. 

Toki tekoäly voi vaikuttaa hyvinkin inhimilliseltä, ja jos se huomaa esimerkiksi kyyneleitä, niin silloin se voi kysyä, että onko kaikki hyvin. Tekoäly siis on oikeastaan vain kielimalli, joka osaa reagoida tiettyihin asioihin tietyllä tavalla. Toki tuollainen kielimalli voidaan liittää fyysiseen robottiin. 

Mutta toisaalta esimerkiksi back office-työssä missä tekoäly etsii vaikkapa epänormaaleja soluja tai sitten solunäytteen DNAsta merkkejä epänormaalista eli "ei toivotusta" geneettisestä materiaalista voi tekoäly olla varteenotettava tuki ihmistyövoimalle. Kuitenkin tekoäly on parhaimmillaan tilanteissa, joissa havainnoitava järjestelmä noudattaa tiettyjä kaavoja. Tuollaisia asioita ovat DNA jaksojen analysointi sekä esimerkiksi tähtitiede, jossa "ainoat yllätykset" ovat erilaiset säteilypurkaukset. Kun järjestelmä analysoi DNA jaksoja, niin se käyttää hyväkseen tietoa siitä, mitkä jaksot kontrolloivat mitäkin toimintoa ja sitä, miltä noiden jaksojen emäsjärjestyksen pitäisi olla. Tuolloin tekoäly analysoi miljoonia emäspareja., joita jokaisessa kromosomissamme on keskimäärin 150 miljoonaa. Ihmisessä on 46 kromosomia. 

Joten ihmisessä on 150000 000*46=69 00 000 000 emäsparia. Ja tekoäly nopeuttaa noiden emäsparien analysointia huomattavasti. Syy miksi tekoäly ei ainakaan täysin voi ennustaa ihmisten käyttäytymistä johtuu inhimillisestä tekijästä. Eli jos vaikka rakennetaan liikennejärjestelmä, jonka toiminta perustuu tekoälyyn, niin tekoäly kohtaa tilanteen, missä kaikki eivät noudata sääntöjä. Tuota asiaa kutsutaan inhimilliseksi tekijäksi. Kosmisissa järjestelmissä jokainen hiukkanen noudattaa sääntöjä sekä seuraa tiettyjä fysiikan lainalaisuuksia. Tuolloin yksikään elektroni tai fotoni ei aivan ilman ulkoista vaikutusta ryhdy toimimaan vastoin järjestelmän muita toimijoita.