 |
| Kuvituskuvaa |
Kimmo Huosionmaa
Tässä kirjoituksen alla on linkki juttuun, mikä käsittelee uudestaan esiin nousseen Pia Ristikankareen katoamista 30 vuotta sitten. Se mitä tapauksesta tiedetään nousee esille kuvanauhalta, joten sen takia en tästä nyt enää ryhdy kirjoittamaan, paitsi muutamia yksityiskohtia kyllä tulee mieleen. Ensimmäinen on huhu, jonka mukaan Piia Ristikankare olisi nähty erään diskon tai nuorisotalon lähellä katoamisyönä, on tietenkin asia, jonka alkuperä pitää selvittää. Samoin eräiden henkilöiden esittämät sopimattomat puheet siitä, että perhe olisi ottanut osaa tähän ilmeisesti kuolemaan johtaneeseen tapahtumasarjaan olisi hyvä selvittää.
Ehkä tämä henkilö voisi sanoa, miksi Piia Ristikankare ei saanut elää elämäänsä loppuun asti. Vaikka tapaus on perheelle vaikea, niin silti sanon, että varmuus siitä, mitä tuolloin tapahtui on ehkä helpottavaa, vaikka tuska palaa kourin routaisin. Ja ehkä lain koura laskeutuu tuon murhaajan päälle lopulta 30 vuotta teon jälkeen. Ja ehkä tämä on sitten hyvä tietää, kun tuo Piian kuva ilmestyy lehtiin sekä muihin medioihin. Ehkä ne henkilöt, jotka kiusasivat Piiaa voisivat kertoa, että olisiko heillä ollut osuutta katoamiseen, tai onko heillä tietoja noista puhelinsoitoista? Ja pelkäävätkö he sitten perheidensä saavan noista asioista tietoja, joita nämä ihmiset ovat pimittäneet sekä virkavallalta, työnantajaltaan sekä omilta perheiltään.
Nimittäin tuntuu vähän siltä, että joidenkin ihmisten mielestä olisi parempi, jos koko tapausta ei olisi lainkaan olemassa. Se että joku soittelee toiselle puhelimella sellaisia uhkaussoittoja, joissa kehotetaan tunnustamaan teko, joka on hirvein maailmassa, on jotain sellaista, mikä menee todella yli ymmärryksen. Kun tästä tapauksesta on kulunut 30 vuotta, niin se saattaa olla tietenkin sellainen asia, että siinä ei sitten enää kukaan muista oikein mitään, mutta toisaalta kun ajatellaan ajan kulumista, niin kaikki ne jotka tuolloin olivat nuoria ovat nyt aikuisia.
Ja nyt aikuisena saattaa sitten ihmiselle tulla myös uskallusta puhua asioista, joita ei nuorena uskaltanut tunnustaa. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, niin se saattaa sitten auttaa ja rohkaista ihmistä vapautumaan, ja kertomaan ihan kaikki sellaisetkin asiat, mitä ei aikoinaan uskaltanut tuoda häpeän pelossa esille. Ja kun tästä asiasta halutaan puhua, niin itse kyllä lähtisin tässä miettimään sitä, että olisiko tuolla jutussa mainitulla joukkotappelulla sitten osuutta tuohon Piia Ristikankareen katoamiseen. Kun palataan asiaan, jota ei ehkä tuolloin uskallettu tuoda esiin, niin se saattaa liittyä esimerkiksi seksuaaliseen poikkeavuuteen, ja tuolloin seksiin liittyvät poikkeavuudet olivat hyvin vaiettu asia.
Ehkä tuo huhu siitä, että Piia Ristikankare olisi nähty elossa jossain paikassa johtuu siitä, että tuo huhun alkuunpanija on ehkä joutunut tappeluun Piian kanssa, ja sitten hän ehkä on kuultuaan katoamisesta jättänyt tämän asian kertomatta, koska on pelännyt syytteitä tai epäilyä. Kun ajatellaan sitä, että tuollainen ehkä juuri jotain hyvin henkilökohtaista asiaa koskeva loukkaus, niin se ei ole välttämättä johtanut kuolemaan. Kun taas ajatellaan noita nimettömiä puhelinsoittoja, niin silloin mieleen tulee ihminen, joka ehkä haluaa lopettaa tutkinnan, tai muuten ehkä ajattelee niin, että suuntaamalla epäilyksen perheeseen voi hän sitten jatkaa jotain toimia ilman, että kukaan häiritsee tätä henkilöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.