Platon sanoi aikoinaan puhetaidon olevan vaarallista. Aristoteleen mukaan älykkyys on hyödytön asia, jos sitä ei tuoda esiin. Siis kuka tekee mitään älykkyydellä joka ei näy päälle? Korkea älykkyys voi heikentää johtajan kykyä tulla ymmärretyksi. Hyvä esihenkilö ei ole välttämättä tiimin älykkäin, vaan se, joka on hyvä ihmisten kanssa. (https://yle.fi/a/74-20150965). Mitä tarkoittaa "olla hyvä ihmisten kanssa"? Valitaanko johtajiksi varsinkin keskitasolle sellaisia, jotka eivät sitten uhkaa koskaan heidän omien esimiestensä asemaa?
Kun puhutaan pomoista, niin kun palkkaamme johtajan, niin hän tuo taloon myös omat verkostonsa sekä suhteensa. Eli me emme palkkaa vain yksilöä, vaan mukana kaupassa tulevat tietenkin tuon johtajan liike- ja muut suhteet. Eli miten määritellään hyvä johtaja? Riittääkö hyväksi johtajaksi pääsemiseen se, että henkilö tekee hyvää taloudellista tulosta? Vai millaista indeksiä käyttäen johtajat
Meillä kaikilla on sellainen kuva, että joukon älykkäin ei pääse kovin usein johtajaksi. Se onko tuo asia totta on sitten meidän kaikkien itsenäisesti pääteltävissä. Mutta siis jos älykkäin ei pääse johtajaksi, niin se tarkoittaa sitten varmaan sitä, että jos haluaa saada hyvää palkkaa sekä johtaa muita, niin ei kannata omata mitään kovin korkeaa älykkyysosamäärää. Vai onko asia oikeastaan sittenkään aivan niin yksinkertainen? Eli miksi joukon älykkäin ei koskaan pääse johtamaan mitään? Tai miksi älykäs ihminen koetaan usein suoraan sanottuna huonoksi johtajaksi? Elämmekö yhteiskunnassa jossa tyhmyyttä ylistetään? Vai miksi älykkäiden ihmisten johtajuutta jotenkin pidetään huonona asiana?
Ehkä siksi että älykäs ihminen ei ehkä ole aivan muiden tasolla. Hän saattaa arvioida asioita liian korkealentoisiksi, tai etsiä niistä liian montaa ulottuvuutta. Vai onko niin että hän vain antaa tehtäviä niin monimutkaisesti, että niitä on muiden vaikea seurata. Tai ehkä asia on niin, että johtajia tehdään ihmisistä jotka eivät muuta osaa tehdä. Näin he eivät tuota mitään suurempaa vahinkoa. Vai onko tämä äskeinen, hiukan loukkaava käsitys oikeastaan vain sitä, että me jostain syystä etsimme ihmisistä luonnostamme negatiivisia asioita. Me tietenkin palvomme johtajuutta. Mutta samalla olemme luonnostamme kateellisia. Siis korvaako asema älykkyyden? Ja kannattaako meidän olla tyhmiä?
Tai kannattaako meidän nyt sitten kehittää itseämme mitenkään? Nyt kun on lama, niin johtajan kannalta tietenkin olisi tärkeää että meidät voidaan helposti sanoa irti. Me olemme alaisia joten meidän tulee tuota johtajaa palvoa jatkuvasti. Jos johtaja ei osaa työtään tai muuten vain on ilkeä, niin tietenkin silloin me voimme aavistella, että hänen älykkyysosamääränsä ei ole 160. Vaan ehkä se on vähän pienempi. Mutta tietenkin johtotaidot korvaavat älykkyyden. Kun ihminen tekee rahaa pari kolme miljardia päivässä, niin miten me edes voimme epäillä häntä tyhmäksi? Rikkaus on asia, jolla varmasti pannaan paljon arvoa, kun pohditaan ihmisen soveltuvuutta valtion johtoon. Valtiota ei kuitenkaan voi johtaa kuten yritystä. Valtio ei voi heittää kansalaistaan pois yhteiskunnasta. Eli valtio ei pääse eroon henkilön aiheuttamista kustannuksista siirtämällä hänet suoraan kortistoon.
Siis miksi me ihmiset oikeastaan osaamme ajatella, kun meillä on johtaja, jolle voimme tällaisen ikävän asian ulkoistaa. Näin emme enää halua mitään, kuin sitä mitä joku johtaja sitten meidän eteemme antaa. Kun ihmisellä on 120 alaista, niin hän on valtavan upea. Joten miksi kukaan edes haluaa ryhtyä koodaamaan jotain tietokoneohjelmaa tai rakentamaan satelliitteja, kun hän voisi polvillaan palvella ja totella jotain johtajaa.
"Kun Albert Einstein ei ollut suuren yhtiön johtaja ja todella köyhä mies, niin hän on siksi huono johtaja". Ehkä Einsteinin puolustaja sanoisi, että "toveri, kuinka monta apulaista tuo mies oikeastaan tarvitsee tehdäkseen Suhteellisuusteoriastaan sellaisen, että sitä voidaan käyttää johonkin? Siis kun puhumme suurista ajattelijoista, joiden kirjallinen tuotanto hurmaa vielä tuhansien vuosien kuluttua heidän jälkeensä, niin nuo suuret ajattelijat Platonista, Aristoteleeseen sekä Cicerosta Lockeen ja Nietzscheen sekä muihin huonosti käyttäytyviin filosofeihin, niin me voimme sanoa, että me emme tiedä onko kukaan noista miehistä oikeasti ollut joku johtaja. Toki Cicero oli senaattori Roomassa, mutta hän ei kirjojensa kirjoittajana varmaan paljon apua kaivannut.
Joskus joku on sanonut että me pidämme Caesarista enemmän kuin vaikkapa Aristoteleesta siksi, että Caesarilla oli paljon enemmän alaisia kuin Aristoteleella, joka toki tunnetaan antiikin filosofien kruunamattomana kuninkaana. Mutta jos sitten haluamme ajatella esimerkiksi Platonia jonka tekstit ovat paljon tunnetumpia kuin Aristoteleen, niin tietenkin se johtuu siitä, että Platonilla on jotenkin palvovampi suhtautuminen valtaan kuin Aristoteleella. Platonin "ihannevaltiossa" jokainen tyytyy jupisematta paikkaansa. Eikä kukaan saisi edes yrittää saada mitään parempaa. Ihmisten velvollisuus on palvella herraansa. Ja ylimpänä valtiossa valtaa käyttävät filosofit. Platonille itselleen tuo ihannevaltio sopi varmaan erittäin hyvin. Mutta maaorjien mielestä tässä järjestelmässä oli hiukan parannettavaa.
https://yle.fi/a/74-20150965
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.