Perussuomalaiset ovat ottaneet niin sanotun selvän sekä kovan linjan maahanmuuttoon sekä EU-velkaa kohtaan. Mutta sitten kun asiaa tarkastellaan esimerkiksi teollisuuden näkökulmasta, niin silloin perussuomalaisten linja on vastoin sitä, mitä talouselämä näkee itselleen hyväksi. Tällainen tilanne on oikeastaan erittäin mielenkiintoinen, koska perussuomalaisten näkemys on eriävä siitä, mitä muut oikeistopuolueet haluavat. Ja me kaikki tiedämme, että todellisuus voi olla toinen, kuin mitä nyt tällä kerralla sovitaan.
Siis ymmärrystä sekä halua maamme talouden elvyttämiseen sekä työllisyyden parantamiseen olisi, mutta sitten kun tullaan käytännön tasolle, niin tilanne muuttuu erittäin mutkikkaaksi, koska esimerkiksi työperäinen maahanmuutto on yksi asioista, jotka estävät tai hidastavat ainakin joillakin aloilla vastavalmistuneiden työllistymistä. Mutta erityisesti ICT-alan ongelma on siinä, että tuolla alalla kaikki työt voidaan ikään kuin liputtaa koko EUn ulkopuolelle. Tietenkin me kaikki tiedämme että lehdistössä on korostettu sitä, että perussuomalaiset ovat kirjanneet ohjelmaansa eron EUsta, mikä tietenkin on tuonut puolueelle ääniä.
Mutta kuten olemme esimerkiksi Brexitistä huomanneet, niin tulos ei ehkä ole aina sellainen toivotun kaltainen, ja vaikka tietenkin meillä on katujengejä, ja ulkomaalaisiin on alettu suhtautua kriittisesti, mikä tarkoittaa kielteistä mallia, niin kuitenkin meillä on sellainen pieni ongelma, että mistä saadaan rahat tuohon eroon EUsta? Siis tietenkin me voimme aina saada kaiken mitä haluamme, mutta joskus kuitenkin lyhytnäköinen edun tavoittelu voi johtaa pitkällä tähtäimellä suuren luokan ongelmiin. Nuo suuren luokan ongelmat ovat esimerkiksi sellaisia asioita, jotka johtuvat lyhytnäköisestä siirtolaispolitiikasta. Ruotsissa ongelmat syntyivät jo ennen kuin EUta edes oli perustettu. 1970-luvulla tuohon maahan tuotiin suuri määrä ulkomaisia siirtotyöläisiä, joita yhdisti huono koulutus sekä ehkä joissakin tapauksissa myös huonot elämäntavat.
Ruotsissa ajateltiin tuolloin että siirtolaiset olivat helppo sekä hyvä vastaus työvoimapulaan. Eli ajateltiin että siirtotyöläisistä oli helppo päästä eroon. Eli jos vaikka työläinen ei töitä tehnyt, niin hänet siirrettiin pois Ruotsista. Kun nuo siirtolaiset sitten saivat lapsia joiden syntymäpaikka oli Ruotsi, niin asiat muuttuivat hiukan oudoiksi. Noita siirtolaisten lapsia jotka kasvoivat ikään kuin erillään ruotsalaisesta yhteiskunnasta yhdisti huono kielitaito, välinpitämättömät vanhemmat sekä myös tietämättömyys esimerkiksi koulutuspaikoista.
Toisin kuin maahanmuuttajat, niin nuo Ruotsissa syntyneet lapset jäivät yhteiskunnan elätettäviksi. Ja sitten seurauksena on sosiaalipolitiikan kannalta alaluokka, joka maleksii ostoskeskuksissa, sekä tietenkin on loistava kohde ääriryhmien värväreille. Ja seurauksena on terroria sekä pelkoa ja kauhua.
Maahanmuuttajat ovat todella hyvä kohde, kun lähdetään hakemaan suosiota. Ajatellaan että kun ulkomaalaisten maahanmuutto keskeytetään, niin siitä syntyy välittömästi valtavasti työpaikkoja, joita sitten omat työläiset voivat hakea. Ulkomaisten työläisten kohdalla ongelma on siinä, että heitä palkataan Suomeen samalla perustella kuin Ruotsissa aikoinaan tehtiin. Ajatellaan että saadaan kunnon työläisiä, jotka saadaan pois maasta kun urakka on valmis. Mutta ongelma on siinä, että nuo henkilöt eivät maksa veroja maahamme.
Eli kun työläinen tekee työtä yhtiössä, joka on rekisteröity ulkomaille, niin silloin kumpikaan ei maksa tuloveroja maahamme. Sen takia esimerkiksi yhtiöverotuksen tarkastaminen on maassamme sellainen kuin se on. Jos yrityksen pääkonttori on jossain New Yorkissa, niin silloin tuo yhtiö maksaa veroja USAaan tai jos sen pääkonttori on Amsterdamissa, niin nuo verorahat menevät Hollantiin. Tuolloin yritys joka tekee työtä Suomessa ei tuo maahamme muuta verotuloa kuin kiinteistöveron.
Suomessa ulkomaalaisista alettiin puhua vasta kun ensimmäiset vietnamilaiset saapuivat maahamme. Sitten seurasivat somalit, jotka ovat melko näkyvä osa katukuvaa. Mutta oikeastaan myös esimerkiksi itäblokin romahtaminen sai aikaan sen, että maahamme alkoi tulvia erilaisia siirtotyöläisiä, joiden palkkaaminen oli tietenkin helpompaa tai halvempaa kuin suomalaisten työläisten. Koska työ ostettiin puolalaisilta tai venäläisiltä alihankkijoilta, ja työmaille tuodut työläiset olivat kirjoilla Venäjälle tai johonkin muualle itäiseen Eurooppaan rekisteröityihin yrityksiin, niin heille ei tarvinnut maksaa samaa palkkaa. Eikä heidän erottamisensa ollut mitenkään vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.