Käärijän tapaus tietenkin on asia, mikä varmasti vaivaa monia ihmisiä. Ja tuohon tapaukseen liittyy tietenkin se, kuinka esimerkiksi epäollennaiset asiat varastavat huomion aiheesta itsestään eli Euroviisujen kohdalla kappaleesta joka on loistava, energinen sekä suomeksi esitetty. Helsingin Sanomissa oli julkaistu kriittinen artikkeli koskien Käärijää, mutta ongelma on siinä, että Käärijä kuvaillaan pömppövatsaiseksi, lyhyeksi sekä sellaiseksi, että hän ei osaa esittää kappalettaan nuottien mukaan. Kriittinen muuttuu siis silloin synonyymiksi sanalle "kielteinen". Joku aina välillä ajattelee että kriittisen ajattelutavan tarkoitus on yksinkertaisesti kaivella pelkästään negatiivisia asioita, eli mitään positiivista ei edes saa ajatella, kun kirjoitetaan kriittisiä artikkeleita.
Siis mitä tekemistä esimerkiksi pömppövatsaisuudella on Käärijän esittämän kappaleen hyvyyden tai huonouden kanssa? Itse olen kuvitellut että Euroviisut ovat laulukilpailuja, joissa kappaleet ratkaisevat, eli kyseessä ei liene esimerkiksi sukupuolineutraali versio kauneuskilpailuista. Mutta kuten me tiedämme, niin kaiken kaikkiaan tuollaiset pikkujutut, jotka eivät varsinaisesti vaikuta kappaleen hyvyyteen tai huonouteen voivat varastaa huomion pääaiheesta.
Siis monissa muissakin tapauksissa on esimerkiksi ulkoasu tai se tila, missä henkilöt työskentelevät saanut aikaan kommentteja, joissa ei toki oteta huomioon sitä, miten hyvin tai huonosti henkilö tekee työnsä. Vaan niissä teroitellaan ihmisten mieliin sitä, miten siivoton joku on, tai miten joku pukeutuu. Yhteen aikaan esimerkiksi opiskelijat kohtasivat sellaisia uutisia, missä heitä luonnehdittiin sotkuisiksi, epäsiisteiksi tai muuten vain huonosti pukeutuviksi. Mutta samoissa kirjoituksissa ei koskaan olla otettu huomioon sitä, että esimerkiksi kaikki opiskelijat eivät saa kesätöitä, tai sitten ei olla huomioitu sitä, että kaikki opiskelijat eivät opiskele edelleenkään lääketieteellisessä tiedekunnassa tai kadettikoulussa, vaikka tietenkin valmis lääkäri voi saada niin paljon palkkaa kuin vain osaa pyytää.
Kuitenkin puhuttaessa lääkäreiden palkoista, niin pitää käsittää se, että vaikka valmistuneiden lääkärien palkat ovat huippuluokkaa. Opiskeleva lääkäri saa tyytyä huomattavasti vähempään, eli huippupalkalle päästäkseen pitää opiskelijan opiskella ahkerasti.
Kuvatekstin mukaan: "KGB-upseeri Viktor Vladimirov oli läheinen ystävä myös presidentti Urho Kekkosen kanssa. Kuva: Ilkka Ranta / Lehtikuva" (https://yle.fi/a/3-12384698)
Vaikka kaikkien yliopiston opiskelijoiden pääsyvaatimukset vaikuttavat samanlaisilta, niin kuitenkin esimerkiksi valtiotieteellisen tiedekunnan sekä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden pääsyvaatimukset ovat hiukan erilaisia kuin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Sen takia esimerkiksi nämä opiskelijat ovat hiukan toisenlaisia kuin lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat, jotka opiskelevat tiedekunnassa, jonne on todella vaikeaa päästä.
Siis politiikan tutkija tai yhteiskunnan tutkija ovat ihmisiä, joilla on varsin erilainen lähestymistapa asioihin kuin jollain lääkärillä tai kadetilla. Kun puhutaan siitä sitten että miksi minä saan niin huonoa palkkaa, niin varmaan perusteluksi käy se, että valtio ei maksa paremmin. Toki minäkin voin olla ihminen, joka ei voisi jostain syystä hakea lääketieteelliseen, mutta ehkä sen voi joku kestää, että on olemassa muitakin urapolkuja sekä tiedekuntia kuin lääketieteellinen..
Eli Helsingin Yliopistossa voi kyllä aivan hyvin opiskella muitakin asioita kuin sitä, minkä joku, kuten esimerkiksi minä itse olen maininnut. Yliopiston kotisivuilta löytyy luettelo tiedekunnista sekä laitoksista, joten niitä voi ihan itse katsella, ja meidän pitää aina huomioida myös se, että tuo lääketieteellinen on erittäin suosittu hakukohde. Toivon mukaan kuitenkaan esimerkiksi se, että hakukohde on suosittu ei ole se syy, miksi henkilö hakee yliopistoon.
Yliopistoissa esimerkiksi joidenkin kohdalla bilettäminen on asia, mikä saa ihmisen fokuksen pois opinnoista. Tuolloin ihminen ajattelee että bilettäminen muuttuu pääasiaksi.
Eli yliopiston tehtävä on valmistaa opiskelija uudelle uralle, ja sen takia myös valmistumista kannattaa miettiä. Toivon mukaan yliopisto ei ole kenellekään joku ikuisopiskelulaitos, jossa vain roikutaan kirjoilla vuodesta toiseen. Vaan että opiskelijan oikea tavoite on valmistua laskettuun aikaan sekä siirtyä työelämään. Mutta kuten tiedämme, niin kaikissa asioissa on sellainen aspekti että sivuseikat voivat saada aikaan sen, että pääasia unohtuu.
https://yle.fi/a/3-12384698
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.