Suomessa asuu kahdenlaisia rikkaita. Toiset ovat niitä joista kirjoitetaan paljon. Nämä henkilöt ovat vain leikisti rikkaita. He ovat lähinnä formulakuskeja tai muita urheilijoita sekä tietenkin kaikkia muita julkkiksia kuten pop- ja rap tähtiä joiden menemisiä ja tulemisia seurataan joskus kyllästymiseen saakka. Siis kyllä suomessa rikkaista kirjoitellaan, kunhan he ovat joitakin rock-tähtiä tai urheilijoita. Mutta joidenkin mielestä nuo tähtöset ovat vain leikisti rikkaita. Heidän omaisuudellaan ei ole suurta merkitystä muille kuin heidän lähipiirilleen. Eli jos ei satu olemaan sen ja sen artistin bändissä, niin pahinta mitä voi tapahtua on se, että artisti ei anna nimikirjoitusta. Mutta sitten niiden oikeasti rikkaiden ihmisten kanssa asiat ovat hiukan toisin. Se mikä tekee ihmisestä oikeasti rikkaan on se, että hän omistaa esimerkiksi suuryrityksen osake-enemmistön.
Oikeasti rikkaista ihmisistä sen sijaan kirjoitellaan huolestuttavan vähän. Nuo "oikeasti rikkaat" ovat niitä, joiden omaisuudella on vaikutusta myös heidän ympäristöönsä. Kyseisiä henkilöitä ovat esimerkiksi pankinjohtajat, tehtaanjohtajat sekä erityisesti ne jotka omistavat pankkeja sekä teollisuuslaitoksia sekä hallinnoivat suurten yritysten omaisuutta. Näiden ihmisten toiminnasta kirjoitetaan oikeastaan melko vähän, vaikka heillä on paljon suurempi vaikutus ympäristöönsä kuin jollain formulakuskilla. Kaikkein suurin vaikutusvalta tietenkin on erilaisten mediatalojen omistajilla, jotka voivat periaatteessa päättää mitä mediatalo julkaisee.
Se mitä mediatalojen pitäisi julkaista saattaa jotenkin poiketa siitä mitä ne julkaisevat. Mutta jos esimerkiksi silmäätekeviä epäillään kähminnästä, niin silloin todisteiden on syytä olla hyvät, tai sitten seurauksena on käräjät, kun syyttelijä saa itse syytteen kunnianloukkauksesta. Saattaa olla että media on jossain vaiheessa syyllistynyt itsesensuuriin, eli jutut siitä että kun on lähdetty kirjoittelemaan ilman kunnon todisteita, ja sitten on tullut syyte, mikä on aiheuttanut huomattavia laskuja sekä korvausvaatimuksia ovat aiheuttaneet sen, että jotkut ovat liian arkoja kirjoittamaan esimerkiksi jostain kähminnästä, josta ovat kuulleet. Samoin myös toimittajat ovat ihmisiä. He saattavat jättää jutun pöytälaatikkoon siksi, että he kuvittelevat pääsevänsä helpommalla kun eivät julkaise kiusallisia asioita ainakaan turhan isokenkäisistä ihmisistä.
Eli potkujen tai väkivallan pelko saa aikaan sen, että joku toimittaja painaa näkemiään asioita villaisella. Hän saattaa jopa kääntää selkänsä viranomaisten harjoittamalle mielivallalle. Ja meidän suomalaisten muistaa se, että yksikin lahjottu virkamies on liikaa. Eli tämä ei saa muuttua Venäjäksi, jossa rahalla saa ostettua oikeuden vaikka surmata muita ihmisiä.
Mikäli toimittajan jutut eivät mediatalon omistajaa satu miellyttämään, niin hän voi sitten heittää tuon toimittajan pois talosta. Mutta tietenkin esimerkiksi suurten yhtiöiden omistajilla on vaikutusvaltaa mediaan. Tuolloin vaikkapa toimittajalle tai hänen esimiehelleen saatetaan tarjota vaikkapa paikkaa suuryrityksen johtajan sihteerinä, jos hän suostuu pitämään suunsa kiinni jostain asiasta, joka on jollekin suurista pomoista kiusallinen. Monikansallisten yhtiöiden kohdalla asia on sitten vielä niin, että monikansalliset yhtiöt saattavat toimia omassa päämajassaan täysin laillisesti, eli siellä saatetaan lajitella jätteet, mutta se mitä tapahtuu jossain Afrikan sademetsässä tai Intiassa ei ole sitten kovin julkaisukelpoista.
Eli pahimmillaan voidaan ajatella että esimerkiksi jätehuoltoalan yritys laivaa jätteet johonkin Afrikkaan tai Intiaan, missä ne kaadetaan suoraan vesistöön. Tuo asia ei ehkä ole laitonta, koska kohdemaassa ei ole ympäristölainsäädäntöä, mutta kuitenkin kyseessä on moraaliton toiminta. Saattaa olla että esimerkiksi Suomessa toimiva jätealan yritys siirtää jätteet johonkin maahan, joissa paikallinen yrittäjä väittää toimivansa sopimusten mukaan. Mutta sitten hän saattaa jälleenmyydä nuo jätteet eteenpäin. Ja sitten jossain kolmannessa maassa kyseiset jätteet vain kaadetaan jokeen. Se että me ulkoistamme energiantuotannon ei myöskään ratkaise maailman hiilidioksidiongelmaa. ¨
Pahimmillaan tuo energian tuotanto siirretään johonkin Venäjälle, jossa sähköä tuotetaan ruskohiilen avulla. Tai ehkä tällä hetkellä tuota ei tehdä niin paljon. Mutta se että esimerkiksi saastuttava tuotanto siirretään maahan, jossa näistä asioista ei välitetä ei aja ainakaan ympäristön suojelua yhtään eteenpäin, eikä alenna hiilidioksidipäästöjä. Se että roskia siirretään paikasta toiseen ei poista jäteongelmaa.
Niin miksi kaikkein varakkaimpien kansalaisten oikeusturva huolettaa niin paljon, että kukaan ei jostain syystä halua avoimesti paljastaa mitään noiden huippuvarakkaiden ihmisten asioista, vaikka esimerkiksi Seiska on täynnä juttuja erilaisten julkkisten yksityiselämästä. Toki ihmisiä saattaa kiinnostaa kenen kainalossa aitajuoksija X on ollut milläkin lomalla tai sitten kuka ilotyttö on saanut komeimman formulakuskin kainaloonsa, mutta kuitenkin noilla paljastuksilla on melko vähän käytännön elämän kanssa. Tai niillä ei ole ainakaan kovin suurta merkitystä yhteiskunnallisesti merkittävien aiheiden kanssa, vaikka tietenkin esimerkiksi suuri ikäero saattaa olla mielenkiintoinen asia.
Mutta kun puhutaan esimerkiksi kaikkein varakkaimpien henkilöiden yhtiöistä sekä heidän suhteistaan vaikkapa Putinin lähipiiriin, niin silloin emme juurikaan näe missään lehdissä kirjoitettuja juttuja noista aiheista. Eli ainakin omasta mielestäni olisi yhteiskunnallisesti paljon merkityksellisempää lukea esimerkiksi oligarkkien suhteista johonkin suuryritysten johtajiin tai sitten siitä, että kuka on oligarkille antanut luvan rakentaa huvila saaristoon, ja varustaa se helikopterikentällä sekä useilla laitureilla, jotka tekevät siitä loistavan tukikohdan, jos ajatellaan esimerkiksi erikoisjoukkojen operaatioita.
Samoin olisi varmaan mukavaa lukea kaiken maailman veronkiertoyhtiöistä, joista jotkut on rekisteröity esimerkiksi Jerseyn saarelle, Gibraltarille sekä Panama Cityyn. Tuollaisten yhtiöiden toiminta on oikeastaan veronkiertoa, joka ei kuitenkaan ole ilmeisesti kovin laitonta. Kuitenkaan noista asioista ei jostain syystä kirjoitella kovin paljon. Ja syy siihen saattaa olla se, että joku toimittaja pelkää esimerkiksi sitä, että heitä vastaan nostetaan syyte kunnianloukkauksesta. Jos ihmistä syytellään ilman syytä, niin silloin hän varmaan suuttuu kovin paljon, ja haastaa syyttelijän oikeuteen. Mutta kun puhutaan esimerkiksi kovan luokan korruptiosta, niin kenellä mahtaa olla suurempi mahdollisuus vaikuttaa kultaisten kädenpuristusten kautta, jollain Formulakuskilla vai suure tehtaan omistajalla?
https://yle.fi/a/74-20030466
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.