Kun englanti on ainoa vieras kieli koulussa, niin tilanteelle pitää tehdä jotain mutta mitä asialle voidaan tehdä?

Kimmo Huosionmaa

Englannin kieli on noussut siihen asemaan yhteiskunnassamme, että se on oikeastaan ainoa vieras kieli, jota oppilaat opiskelevat. Tietenkin on ihmisiä, joille englannin kielen ylivoimainen asema maailmalla on jotenkin punainen vaate, ja samalla tietenkin tehdään suosituksia aiheesta, jonka mukaan oppilaita suositellaan valitsemaan joku muu kuin englannin kieli A1-kieleksi. Tuollaisia suosituksia on todella mukava jakaa, mutta sitten eteen tulee sellainen kysymys, että "miksi minun lapseni pitäisi valita kieli, josta hän ei niin paljoa hyödy kuin englannista?". Tuolla hiukan sydämettömällä kysymyksellä tarkoitetaan tilannetta, missä vanhemmat katsovat seinällä olevaa karttaa, ja siinä olevia merkintöjä tai värikoodeja maista, missä pärjää englannilla tai vaikka ranskalla.


Tuolloin tietenkin se kuinka suuri tuo alue on ratkaisee valintoja tehtäessä. Miksi kenenkään pitää ehdoin tahdoin vähentää lapsensa mahdollisuuksia tulevaisuudessa on kysymys, mihin varmaan kaikki törmäävät? Miksi juuri minun pitää asettaa oma lapseni eriarvoiseen asemaan, vaikka opetusministeriö jotain suosittelisi, on asia, joka jokaisen vanhemman päässä pyörii. Kouluissa kieltä opetetaan siksi, että siitä on lapselle hyötyä, eikä siksi että sillä työllistetään esimerkiksi saksan kielen opettajia. Ja jos yksi kieli dominoi opetuksessa, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, missä asialle pitäisi tehdä jotain, mutta mitä sille sitten voidaan tehdä oikeasti on toinen asia. Eli miksi vanhemman pitää merkitä lomakkeeseen muuta kuin englanti? Mikään laki ei häntä velvoita ottamaan A1 kieleksi muuta kieltä kuin englannin, joten kai se naapuri sitten ne muut kielet valitsee, jotta joku ranskan opettaja tulee työllistettyä.


Ja tässä sitten taas tullaan siihen tilanteeseen, että miksi oppilaan pitäisi sitten valita joku muu kuin englanti ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi? Tai ehkä olisi hyvä, jos hän valitsisi saksan tai ruotsin tuoksi A1 kielekseen, mutta sitten vastaan tulee sellainen asia, että joku voi kysyä, mitä hän tekee sitten tuolla ruotsin tai saksan kielellä, koska silloin taas voidaan ajatella, että noita kieliä käytetään kuitenkin melko pienellä kielialueella, ja sitten tietenkin maamme koululaitoksen ikuisuus kysymykseen. Eli jos oppilaan halutaan valitsevan jokun aineen, kuten esimerkiksi muun kuin englannin kielen, niin silloin hänelle tai hänen vanhemmilleen pitää voida tästä asiasta esittää perusteltu pyyntö, jolla sitten perustellaan se, miksi lapsi hyötyy siitä, että hän opiskelee A1 kielenä vaikka ranskaa?


Mitä jos oppilas valitsisi venäjän A-kieleksi. Se vasta olisi mielenkiintoinen asia, koska varsinkin oma edustamani ikäluokka koki venäjän kielen jotenkin hankalaksi valinnan kohteeksi, ja silloin tuli valittua englanti. Venäjän kanssa on sellainen ongelma, että sen oppimiseen on kotoa vaikea saada tukea, koska suomalaiset vanhemmat eivät edes osaa kyrillisiä aakkosia. Kun keskustellaan sitten siitä, millaista kielen opiskelun pitäisi olla, niin tullaan siihen tilanteeseen, että jos oppimisympäristön ilmapiiri on kannustava sekä innostava, niin silloin tietenkin ihminen oppii vaikka mitä. Yksi osa oppimisen tekemisestä innostavaksi on sitten se, että sen yleishyödyllisyyttä tuon oppijan elämässä korostetaan, ja sitten tietenkin esimerkiksi vieraskielinen kirjallisuus tukee tuota kehitystä.


Kun oppimistapahtuma perustellaan hyvin, ja siinä käytetään innostavia tekniikoita, niin silloin tietenkin tunnilla oleminen on mukavaa. Kuitenkin kodilla sekä vanhempien asenteella on ratkaiseva merkitys sille, että miten lapsi kieltä tai mitään muuta asiaa oppii, sekä siihen mikä asenne  hänellä on oppimiseen. Ja tietenkin vanhempien pitäisi sitten myös pystyä neuvomaan koululaista noissa vieraissa kielissä, joiden opetteleminen kysyy aikaa sekä voimavaroja. Kielitaito on asia, jonka osaaminen kuitenkin takaa ihmiselle työpaikan. Eli sitä kautta saa kyllä sitten ammatin, jonka harjoittaminen riippuu ihan kokonaan itsestä sekä omasta osaamisesta.


Tuolloin voidaan ajatella lähtökohdaksi esimerkiksi jonkun hyvinkin meidän kannaltamme katsoen eksoottisen kielen kuten kiinan tai japanin opiskelua, jolloin tuo henkilö voisi työllistyä esimerkiksi kiinan kielen tulkkina jossain suuryrityksessä tai ulkoministeriössä. Noissa kielissä on sellainen ongelma, että niiden tulkkeja kyllä löytyy, eli on olemassa ihmisiä, jotka kääntävät kiinan kieltä englanniksi, ja sitä kautta sitten se käännetään toiselle osapuolelle. Ongelma tässä on se, että kiinan kielen osaajat ovat usein kaikki kiinalaisia, ja silloin tietenkin tulkkaaminen jää osittain noiden ihmisten kirjoittaman tai puhuvan englannin varaan.

Työelämästä, johtajista sekä siitä, mitä kova vaatimustaso saa aikaan.

Kimmo Huosionmaa

Koodareista tai oikeastaan seniori-tasoisista koodareista on maamme ICT-sektorilla pullaa, ja syytä siihen voidaan etsiä esimerkiksi siitä, että tässä taannoin oli ICT-alalle pääseminen melko vaikeaa. Eli tuolloin piti ihmisen suoraan sanottuna osata kaikki mahdolliset koodaamiseen liittyvät asiat, kun he hakivat töitä, ja siinä sitten tietenkin on käynyt niin, että vaikka ihmisellä olisi kuinka hyvä koulutus, niin hän ei ole ryhtynyt koodariksi. Näet jos ihminen ei pääse itseään kehittämään työelämässä, eikä koskaan pääse tekemään koodia mihinkään yritykseen, niin miten hän oikeastaan voi sitten kehittyä seniori-tasoiseksi koodaajaksi, joka voi toisten töitä valvoa? Kun ihminen valmistuu työelämään jostain koulusta,, niin tietenkin hänellä voisi olla sellainen tilanne, että hän ei ehkä sitten aivan kaikkia koodaamiseen liittyviä asioita osaa.

Mutta jos hän saisi mahdollisuuden opetella noita asioita, niin silloin tuo henkilö voisi ehkä sitten oppia tekemään myös niitä koodaamiseen sekä ohjelmistojen kehittämiseen liittyvää työtä. Mutta kun ajatellaan sitä, että yhtiöillä oli ennen tapana palkata kymmenen vuotta alalla ollut koodaaja, jotta työt tulisivat sitten heti tehtyä, eikä siinä työssä ketään ehditty neuvoa, niin toki esimerkiksi datanomi voi työllistyä vaikka kirjanpitäjäksi, tai ryhtyä työskentelemään vaikka lähitukihenkilönä, ja jos ihmissuhdetaitoja sekä kielitaitoa löytyy, niin silloin henkilö voisi päästä sitä kautta ihan hyvään asemaan yhtiössä.

Mutta kun ajatellaan sitä, että kun koodaaja otetaan töihin, ja häneltä odotetaan välittömästi kaikkia mahdollisia taitoja, niin siinä voidaan kyllä puhua esimerkiksi siitä, että työelämän vaatimukset ovat liian korkeita. Samoin se, että henkilön sitten tehtyä virheitä, niin hän saa lähteä firmasta saman tien varmaan latistaa haluja lähteä hakemaan tuollaista paikkaa, jossa sitten on edessä potkut saman tien, jos siihen koodiin tulee yhtää virheitä. Ja jos henkilö ei sitten pääse yhteenkään koodarien yhtiöön töihin, niin hän ei sitten kykene oikeastaan tekemään ainakaan sellaista työtä, missä tehdään ohjelmistoon liittyvää koodaamista.

Tietenkin silloin voidaan ajatella, että myöskään esimiesaseman edellyttävää kokemusta kyseinen henkilö ei sitten saa yhtään mistään, joten sitä kautta hän muuttuu jonkun toisen ammattikunnan edustajaksi, ja jos kielitaito on vankka, niin silloin varmasti myös muilta aloilta löytyy töitä. Kun ajatellaan tuota ICT-alan vetovoimaa, täytyy muistaa sellainen asia, mistä olen paljon kirjoittanut liittyy juuri tähän 10 vuotta työelämässä sekä tarkemmin sanoen koodaus alalla olleen "Pentin" palkkaamiseen, ja tilanne on vähän samanlainen kuin LVI-alalla oli 20 vuotta sitten.

Tuolloin palkattiin paljon jo työelämässä olleita putkimiehiä, jolloin vasta-valmistuneet eivät saaneet tarpeeksi kokemusta, vaan heidän oli pakko vaihtaa alaa, tai sitten mennä opiskelemaan jatkoja jonnekin kouluun, jolloin heitä ei tietenkään saa varsinaisia putkia asentamaan. Tuollainen "Pentti" oli myös tullut ICT-alalle, ja hänet sitten sai tietenkin koodaamaan mitä vain, mutta sitten kävi niin, että joku vastavalmistunut tai opiskelija ei edes pääse tuolle alalle, vaan he viettävät aikaa esimerkiksi siivoojina, josta tietenkin on paljon hyötyä tulevaa työelämää ajatellen.

Jos ajatellaan, että  tuo kaupan kassana, siivoojana tai kiinteistön hoidon kaltaisissa tehtävissä vietetty aika varmasti näkyy CV:ssä sekä on tuonut valtiolle verotuloja. Mutta siitä sitten muut työnantajat näkevät, että tuolla henkilöllä ei ole kokemusta tai ystäviä ICT-alalla, ja silloin saattaa tietenkin jäädä paikka saamatta. Tuolloin varmasti CV:stä näkyy suoraan, että henkilölle on saatettu olla hiukan kamalia, ja silloin voi olla niin, että tuota henkilöä ei enää uskalleta palkata, kun hänelle on vähän tullut soitettua poskea. Ja kun ajatellaan sitä, että kyseinen henkilö sitten palkataan  johtajaksi, niin tuo tilanne saattaa olla sellainen, että se koetaan työelämässä tai tuossa yhtiössä kiusallisena.

Kun ajatellaan niitä suuria johtajia, joista kirjoitetaan kirjoja, ja joiden ajatuksia siteerataan kaikissa talous- ja muissa liike-elämän julkaisuissa, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että kaikki yhtiöiden johtajat on mukava valita ihmisistä, jotka ovat tyytyväisiä niiden toimintaan. Samoin jos yhtiöt ovat antaneet tuolle johtajalle mukavan kuvan itsestään sekä omasta henkilöstöstään, niin varmaan tuollainen johtaja osaa olla kaikille mukava. Tai oikeastaan kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä joku suuren yhtiön johtaja on tekemisissä suoraan vain lähipiirinsä kanssa eli toisten suurten johtajien kanssa, niin silloin varmaan on helppoa jakaa kaikille bonuksia, koska tuo ryhmä käsittää vain johtajien kokouksissa tavatut henkilöt.

Tämä  yritysjohtaja varmaan ajattelee olevansa kovin pidetty, kun hän siinä siistissä toimistossa antaa bonuksia toisille henkilöille, joita hän pitää lahjojen arvoisena. Mutta kuitenkin hän samalla sitten vähentää 5000 henkilöä kulujen kattamiseksi. Kun liike-elämää ajatellaan, niin esimerkiksi kolmen tai neljän kuukauden tilikausi houkuttelee johtajan tekemään vilppiä. Eli koska tuolloin tilinpäätös tehdään kolmen tai neljän kuukauden välein, niin sen saaminen positiiviseksi on todella helppoa.

Yhtiön pitää silloin vain myydä toimitilojaan sekä koneitaan, niin johan tulos kohenee kovasti. Ja tuollainen numeroiden kanssa taiteileminen ei näy sitten missään tilinpäätöksessä. Samoin työvoiman irtisanomisilla saadaan tulosta hinattua ylöspäin, koska silloin saadaan palkkamenoja pudotettua ikään kuin yllättäen. Ja tuo varmaan tekee sekä johtajan itselleen uudeksi työpaikaksi kaavailemaan  yhtiöön sekä sen osakkeenomistajiin vaikutuksen suurimmalla tuotolla, mitä tuo kuviteltu yhtiö on koskaan tuottanut. Noita bonuksia on sitten mukava laskea Saimaan rannalla olevalla mökillä, kun tuo kuviteltu johtaja sitten etsii uutta työtä sekä haasteita työelämässä, jonka huipulla hän on aina ollut.

Tuollainen oikea johtaja on aina kiinnostunut haasteista eli hänellä on aina lähdössä työhakemuksia muihin yhtiöihin, joihin hän markkinoi itseään miehenä, joka laittaa paikat kuntoon sekä tekee kovaa tulosta. Ja ei tuollaisen ihmisen edes tarvitse käydä katsomassa yhtiön tuotantotiloja tai mitään muutakaan asiaa, mitä tuon johtajien tilan ulkopuolella tehdään. Riittää että hänen toimintansa tai oikeastaan hänen tietoonsa saatettu toiminta on laillista, ja jos toiminta ei ole laissa nimenomaan kielletty, niin silloin se on laillista. Tietenkin on olemassa sellaisia johtajia, jotka paloittelevat ostamiaan yhtiöitä, ja sitten he myyvät nuo osat parhaaseen mahdolliseen hintaan.

Kyseisessä  mallissa yhtiöstä etsitään sellaiset osat, jotka kannattavat, ja ne yhtiöitetään uuteen yhtiöön, ja ne osat, jotka eivät kannata, laitetaan konkurssi-yhtiöön, jonka toiminta sitten vain lopetetaan. Tuolloin tietenkin tuloksena on loistavasti saneerattu yhtiö, jonka myymisestä saadaan erittäin hyvä tulos. Yhtiön omaisuus siis jaetaan kahteen tai useampaan yhtiöön, joista osasta saadaan tuottoa, ja yksi sitten lopetetaan, sekä sen veloista huolehditaan. Tällöin ei tule eteen ikäviä oikeudenkäyntejä, joissa kysellään esimerkiksi sitä, mistä hyvästä yhtiön johdolle on jaettu bonuksia sen tappiollisen toiminnan aikana.

Eli tässä tapauksessa sitten on pöytä puhdas jotta johtajamme voi hakea uutta työtä tarmokkaana saneeraajana, joka saa kaiken kannattamaan, eikä silloin jää jälkeen velkoja, joista sitten tulee joskus merkintöjä pankkien rekistereihin, joita pidetään esimerkiksi velan takaajista tai velallisista. Nimittäin jos vaikka jää tuollaisista veloista erä maksamatta epähuomiossa, niin siitä tulee helposti maksuhäiriömerkintä, ja jos käy niin, että kumppani jättää velan maksamatta, niin silloin takaajat joutuvat sen hoitamaan, jolloin edessä voi olla ikävä oikeudenkäynti, missä takaajilta kysytään esimerkiksi omaisuudesta, jolla he ovat taanneet lainaa.

Ja tuolloin voi johtajamme lehahtaa punaiseksi, jos hänet mainitaan antaneet nuo takaukseen käytetyt rahat toiselle takaajalle. Ja silloin voi edessä olla korvien punoitusta sekä sopertelua, koska tuolloin tämä kuviteltu johtaja on itse asiassa taannut lainan yksin, ja toinen takaaja on toiminut vain ikään kuin välimiehenä. Se miten tuosta sitten jatketaan päättää tuomari. Eli tämän pituinen tämä satu sitten oli.

Kasvatustiedettä kaikille lapsille sekä lapsenmielisille

Kimmo Huosionmaa

Yllä on kuva karusta sekä miehekkäästä sarjakuvasta nimeltään "Judge Dredd", missä sarjakuvien ainoa oikea "katujen tuomari" tekee töitä maailmassa, jossa ihminen heitetään kadulta suoraan vankilaan, ja tämä sarjakuva kyllä sitten on jopa tuossa miehekkään maskuliinisten sarjakuvien maailmassa todellinen pannukakku. Kyseinen sarjakuva on kaikessa naiiviudessaan sellainen pakkaus, mikä panee kyllä miettimään sitä, millainen on se tulevaisuus, missä yhteiskunta hyväksyy sen, että jos ihminen otetaan kiinni, niin hän on saman tien suoraan tuomittu rikoksista kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ilman mahdollisuutta valittaa tuomiostaan.


Tuo sarjakuva on niitä kaikkein Batmanien serkku, jossa ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, missä kadulla partioiva poliisi on muuttunut tuomariksi, joka heittää ihmisiä suoraan vankilaan, ja jonka virheettömyys saa jopa kaikkein suurimman marvellien ihailijan oksentamaan. Kun ajatellaan ihmisiä, joita kohtaamme kaduilla, niin silloin tällöin vastaan tulee ihminen, joka on kuin suoraan jostain "Judge Dredd"-sarjakuvan pehmo-versiosta. Tuota henkilöä voisimme kutsua "katujen kasvattajaksi", ja hänet kohtaamme varmaan jokainen kesällä.


Kasvatus on erittäin tärkeä osa lapsen kehitystä, ja jos siinä tehdään virheitä, niin silloin tämä asia kostautuu myöhemmin. Kuitenkin kun puhumme kasvatuksesta, niin silloin pitäisi mainita sellainen asia, että rajojen asettaminen,, kasvattaminen sekä lapsen neuvominen on toimintaa, joka pitää jättää aikuisten oikeudeksi sekä' velvollisuudeksi. Eli tietenkin kasvattaminen on rajojen asettamista ihmiselle, mutta kuitenkin myös kehuja pitää muistaa antaa. Ja silloin kun lapsi sitten tekee jotain sääntöjen vastaista pitää häntä myös rangaista, koska jos rangaistusta ei tule, niin silloin rajat menettävät merkityksensä. Mutta tietenkin kadulla tapahtuva rankaiseminen sekä ojentaminen kannattaa jättää poliisin sekä muiden viranomaisten tehtäväksi, jos toiminta tapahtuu aikuisten kesken.


Aina välillä kohtaamme termin, missä lapsille kehotetaan antamaan rakkautta sekä rajoja, ja jos tässä sitten onnistutaan, niin tulos on todella hyvä. Kuitenkin onnistuneesta suorituksesta pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta, eli kasvattaminen ei ole pelkkää rangaistusten jakamista.  Mutta välillä vastaan tulee tilanteita, missä joissakin perheissä tapahtuu sellainen pieni asia, että toiselle lapsista annetaan vain rakkautta, ja toiselle taas rajoja.


Tuolloin tilanne muodostuu erittäin ihmeelliseksi, kun toinen lapsista ei käsitä, että hän voi yleensä tehdä mitään väärää, vaikka sitten välillä jää karkkipussi maksamatta sekä kaikki muutkin asiat ovat vähän niin ja näin. Aina välillä kulkiessamme tuolla kaduilla kohtaamme termin, että olemmeko me kasvaneet ilman isää? Tuollainen ihminen, joka näitä kysymyksiä esittää on usein hiukan ottanut, ja siinä ainakin itse olen joskus katsonut, että tuollainen henkilö on sitten jäänyt varmaan kasvanut veljensä valvonnassa, kun se oma käytös on niin hienoa, ja avokämmentä siinä pöydässä jaetaan hyvin ahkerasti.


Kasvatus sekä kasvuympäristö ovat hyvin tärkeä osa ihmisen käyttäytymisen muokkaajana, ja siksi on erittäin tärkeää puuttua ajoissa siihen, että henkilö on kasvamassa ikään kuin väärään suuntaan. Joskus tapaamme ihmisen joka mielellään puuttuu siihen, mitä muut tekevät. Kuinka usein esimerkiksi itse huomautamme ihmistä, joka rikkoo "käveleminen kielletty" merkkiä vastaan? Tai kuinka monta kertaa kulkiessamme polkupyörällä huomautamme ihmisiä siitä, jos he sattuvat kävelemään esimerkiksi pyörätien puolella? Tai kuinka usein sitten käymme jossain mopomiitissä kertomassa, että mopot pitävät liikaa meteliä?


Ei varmaan kovin usein tule sellaista tehtyä. Nimittäin ainakin jotkut ihmiset pelkäävät saavansa kyseisessä tilanteessa nenilleen. Mutta aina löytyy ihminen, jolla on tarve kertoa muille, kuinka yhteiskunnassa tulee elää, ja muistakaa sitten että kaikki säännöt on tehty sellaisiksi, että jos joku niitä vastaan rikkoo, niin häntä pitää siitä huomauttaa. Tietenkin on selvä, että polkupyörän kuva kadulla tarkoittaa sitä, että tuo alue on pyörille varattu, ja sillä kävely on hyvin ikävä asia. Mutta kuitenkin on ihmisiä, joista on mukavaa asiasta huomauttaa. Tuollainen "katujen kasvattaja" on aikamme legenda. Hän rakastaa sitä, kuinka saa muita ojentaa, ja tietenkin kaikkien pitää häntä kuunnella. Mutta sitten tietenkin itsekin joskus mietin, että mistä kyseinen ihminen on oikeastaan tuollaisia tapoja oppinut?


Mutta jostain syystä välillä kohtaamme sellaisen tapauksen, jonka mielestä esimerkiksi jokainen muiden tekemä virhe pitää hänelle kertoa, jotta sitten seuraavalla kerralla muistaa sen, että maassamme ei ole liikennemerkkejä tai sääntöjä, joita on turhaan tehty. Ja pitäähän sitten tietenkin ihmisille kertoa, jos nämä näitä tärkeitä asioita vastaan rikkovat. Ihminen on erehtyväinen, joten siksi tietenkin pieni ojennus kadulla on paikallaan, jos joku rikkoo näitä sääntöjä vastaan. Jos joku sääntö on tehty sellaiseksi, että se on kirjoitettu vaikkapa lakikirjaan, niin sen on laatinut sellainen taho kuin Eduskunta, ja kalliisti palkattujen ihmisten kirjoittama teksti on sellaista, että sitä sopii tietenkin kunnioittaa.


Se miten ihmiset suhtautuvat nuoriin on todella ihmeellinen juttu. Ja varmaan nuoret tekevät asioita, joista pitää huomauttaa, mutta tietenkin tuollaiseen jokapaikan järjestysmieheen tömääminen on varmaan myös hieno kokemus. Ja näistä kohtaamisista sitten on tehty esimerkiksi YouTuben legendaarinen "Ykä"-sarja, missä mopopojat ovat kuvanneet noita katujen kasvattajia ainakin osassa tapauksia aivan tunnistettavasti. Kannattaa katsoa, mitä voidaan kadulla tehdä, kun ikää on vähän enemmän kuin noilla mopoilijoilla, jotka häiriköivät naapurustoa.

Kansalaistottelemattomuus sekä sen vaikutukset yhteiskunnalliseen toimintaan sekä myös työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kansalaistottelemattomuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan. Toisille ihmisille tämä asia on aivan sama kuin joku "punakapina" vuodelta 1917, eli sitä pidetään äärimmäisen tuomittavana asiana, ja toisten mielestä taas kyseessä on tapa, jolla saadaan aikaan muutos yhteiskunnassa kiinnittämällä ihmisten huomio johonkin asiaan, mihin kansalaistottelemattomuuteen syyllistyvä henkilö haluaa muutosta. Viimeksi siihen syyllistyi eräs lakimies, joka nousi seisomaan lentokoneessa, koska hän vastusti erään turvapaikanhakijan pakkopalautusta kotimaahansa.


Tuo henkilö poistettiin koneesta poliisivoimin, ja tietenkin tästä asiasta sitten on noussut kohu. Samalla tavoin aikoinaan kohua ovat nostaneet aseistakieltäytyminen sekä Kessin hakkuut, ja tietenkin tällainen asia on ollut joidenkin henkilöiden mielestä hyvin vaarallista, koska jos joku henkilö on ollut julkisesti tottelematon virkavaltaa kohtaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että yleinen viranomaiseen kohdistuva pelko sekä kunnioitus alkavat laskea.


Ja siksi joidenkin ihmisten mielestä kansalaistottelemattomuuteen eli "niskurointiin" on puututtava erittäin kovalla kädellä, koska sillä tavoin estetään tuollaisen toiminnan jatkuminen sekä yleistyminen. Siksi kansalaistottelemattomuuteen liittyviä oikeudenkäyntejä on seurattu median toimesta erittäin tarkasti, koska se sitten on taannut sen, että kaikki saavat tietää, mitä seurauksia niskuroinnista on tässä maassa armaassa. Kun kansalaistottelemattomuudesta aletaan keskustella, niin silloin tietenkin sen määritelmä pitää selvittää ihmisille. Jos vaikka joku henkilö tarjoaa työttömälle töitä myyntimiehenä, mutta työssä sitten tarvitaan autoa, ja työtön ei sitä halua ostaa, niin silloin voidaan kysyä, onko kyseessä myös tuolloin kansalaistottelemattomuudesta? Varsinkin jos palkka ei ole työstä varma.


Kun puhutaan ihmisen ilmaisun vapaudesta sekä laista, niin  aina silloin tällöin löytyy tapauksia, joiden mielestä esimerkiksi työnantajia pitää kohdella aina erittäin kunnioittavasti, jotta henkilö saa sitten kuulla saavansa työtä. Ja tietenkin kaiken maailman työneuvojat sitten kertovat kaiken aikaa samaa virttä, missä esimerkiksi työttömiä kehotetaan olemaan kilttejä poikia sekä tyttöjä, jotta he saavat sitten niitä kutsuja työhaastatteluun. Kuitenkin monissa tapauksissa on vastaus, mitä työnantaja on antanut ollut kaikkea muuta kuin ystävällinen, ja välillä työvalmentaja on pakottanut tai ainakin käskenyt henkilöä kirjoittamaan hakemuksia paikkoihin, joihin tuo työtön ei edes voisi päästä. Tuolloin on ikään kuin alettu opettamaan tuolle työnhakijalle kaapin paikkaa yhteiskunnassa, ja se vasta mukavalta tuntuu, kun sellainen mukava ihminen kertoo, millainen on hyvä hakemus, joka sitten pitää tehdä aina samalla tavoin kuin kaikki muutkin hakemukset, jotta niistä voi sitten valita sen parhaan, eikä myöskään tarvitse tuntea mitään omantunnon tuskia siitä, jos joku sitten saa vähän törkeitä vastauksia.


Työhön ottajilla on aina niin kauhea kiire, että he eivät aina ehdi olla kohteliaita tai mukavia, kun niitä haastatteluja pitää voida järjestää niin, että yhtiö antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan sille, jolle he sitten paikan haluavat antaa. Ja tuolloin tietenkin työhön valittavasta henkilöstä on kaikkein hienointa tuntea päässeensä paikkaan, mihin on ollut vaikka 300 hakijaa. Se sitten varmaan nostaa itsetuntoa todella paljon, kun joku CEO tai vastaava kertoo heti kuinka loistava hakija on ihmisenä. Tietenkin yhtiön johto sitten haluaa valita niin sanottuja "hyviä tyyppejä" työhön, joka varmasti on tuottavaa sekä tarkoituksen mukaista, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että jostain syytä esimerkiksi  vuorineuvosten lapsille sallitaan kaikkea mukavaa, ja jotkut yhtiöt ovat heitä kohtaan erittäin pitkämielisiä. Ja tietenkin huhujen mukaan tällaisille ihmisille on joskus käynyt sillä tavalla ikävästi, että hekin ovat töissä tehneet virheitä, ja tällaisen ehkä perättömän huhun mukaan joku toinen on saanut toimia sitten sijaiskärsijänä tuollaisessa tapauksessa.



Mutta tietenkin me tiedämme, että tuollainen ajattelu, missä työllistettävän kautta ajatellaan saatavan etuja kuten sijoituksia on pelkkää ajatusleikkiä. Sellainen ajatus, että työntekijän osaaminen on toissijaista ja tärkeämpää on se, millaisia sijoituksia hän yhtiöön tuo on sellaista teoriaa, joka pitää heti kitkeä työpaikalta pois, koska silloin saattaa käydä niin, että joku alkaa kohotella kulmiaan. Tai sitten jonkun työntekijän hiuspehko alkaa kasvaa hälyttävästi, joten tuo on syy siihen, että työpaikalla pitää töitä olla jatkuvasti tarjolla, ja tietenkin työntekijä voi sitten päästä vaikka vakinaiseen väkeen.Eli hänen pitäisi jokaisessa tilanteessa muistaa asemansa yhtiön alimpana miehenä, jonka tehtävänä on muiden työläisten palveleminen.  Kun puhutaan siitä, miksi kaikkien ihmisten pitäisi olla "harmaata massaaa", niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että erottaminen on tuollaisen ihmisen kohdalla paljon helpompaa kuin sellaisen joka jää mieleen.



Ja siksi esimerkiksi armeijassa kaikkien ihmisten pitää olla samaa massaa, koska silloin alaisen uhraaminen on helpompaa. Sellainen harmaa ja hikinen mies on tietenkin joidenkin mielestä inhottava, ja tietenkin jos johtaja haluaa jonkun uhrata, niin silloin hän varmaan estää häntä esimerkiksi vaihtamasta paitaa, jotta kukaan ei tuosta ihmisestä sitten pitäisi. Eihän kukaan halua kuunnella sitä, että hän on antanut potkut mukavalle ihmiselle, jota joku voi vaikka kaivata. Tuolloin asiantunteva johtaja sitten takaa sen, että toinen haisee epämiellyttävälle, koska sitten ei tarvitse muita  huomioida. Eikä sitten kahvihuoneessa ole sellaista hikistä miestä häiritsemässä muiden taukoja.


Toki helteellä saattaa jonkun henkilön työvaatteissa alkaa hiukan hiki tuoksahtaa, ja siitä sitten näkee, onko ihminen ollut ollenkaan kentällä tekemässä yhtään mitään. Jos sitten työpäivä kuluu toimistossa tai ilmastoidussa kahvihuoneessa istuskellessa, niin silloin tietenkin on paita mukavan tuoksuinen sekä deodorantti varmaan myös kestää. Aina välillä on sitten ilmastointi liian kovalla, niin tuossa tapauksessa kannattaa laittaa fleece-pusero päälle, koska silloin ei ihminen pääse vilustumaan. Mutta 30 asteen helteessä tuollainen vaatetus sitten varmaan aiheuttaa lämpöhalvauksen. Jos joku sitten tuollaisesta asiasta vahingossa Facebookissa kirjoittaa, niin silloin saattaa joku kysellä, että miksi toisen työpäivä kuluu kahvihuoneessa istuessa, kun taas joku toinen saa hikoilla koko päivän tekemässä työtä. Mutta kai tähänkin sitten joku selitys on.

Kun ihminen surmataan, niin silloin kukaan ei halua sanoa hänestä pahaa sanaa

Kimmo Huosionmaa

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus esitellä mitään tiettyä henkirikosta tai siihen liittyviä yksityiskohtia, vaan sitä miten murhien uhreista aina puhutaan. He ovat ihmisiä, joita muistetaan kiltteydestään sekä siitä, kuinka pidettyjä ihmisiä he oikeastaan ovat olleet, eikä kenelläkään ole mitään sanottavaa heitä vastaan. Eikä koskaan heihin kohdistuvilla henkirikoksille ole mitään järkevää selitystä, vaikka ihminen on kuollut selvästi suunnitelmallisen verityön seurauksena. Kun ihminen kuolee rikoksen uhrina, niin silloin kaikki haluavat kertoa tutkijoilla vain positiivisia asioita tuosta rikoksen uhrista, joka tietenkään ei koskaan edes pystyisi hiusta katkaisemaan toisen ihmisen päästä.


Murhaan kuitenkin on aina joku syy, ja jos kyseessä on äärimmäisen raaka sekä julma teko, niin silloin tietenkin syynä on yleensä viha sekä katkeruus. Se mikä lisää katkeruutta on tietenkin tilanne, missä petos tapahtuu erittäin hyvän ystävän toimesta, mikä tietenkin on erittäin järkyttävä sekä myös inhottava tapaus. Jos ihmisen paras ystävä tai joku sisaruksista pettää hänet, niin silloin tietenkin viha saa hyvin helposti tällaisessa tapauksessa ylivallan. Ja se sitten saattaa johtaa tilanteeseen, missä hän ei voi tai edes halua hallita itseään.


Tuollaisessa tapauksessa saattaa teko olla sellainen, että ihminen kohtaa sen elämän arkisen puolen, eli hän saattaa menettää kaikki ystävänsä, sekä sitten lopulta tuo koti saattaa muuttua hyvin tyhjäksi paikaksi, kun vaimokin lähtee pois. Tietenkin on julmaa pettää toista ihmistä, jolloin voidaan sanoa, että myös murhan uhrissa on syyta. Mutta kun sitten tuollaista juttua on lähdetty selvittämään, niin murhan uhrin paikalla on ollut enkeli, jota kukaan ei ole halunnut vahingoittaa, vaikka hän olisi saattanut toisen vararikkoon esimerkiksi siirtämällä urakoita toiselle yhtiölleen, jossa hän sitten on ollut yksin osakas, ja tietenkin olisi tutkinnan kannalta hyvä, että tällaisista asioista voidaan puhua tutkijoille vapaasti, ja ilman pelkoa, että näistä asioista mainitaan tuon esimiehen perheen kuullen.


Mutta varsinkin jos jutussa lukee niin, että henkilö on pidetty esimies, niin silloin tietenkin olisi mukavaa tähdentää sellainen väite sillä, että ovatko alaiset vai muut esimiehet tätä mieltä? Jos ajatellaan esimiehen suhtautumista alaisiin, niin tietenkin se voi olla oikeasti reilua sekä mukavaa, mutta tuolloin kannattaa hiukan miettiä, että onko tuo esimies samanlainen kaikille työläisille? Onko hän mukava sekä herttainen työnjohtaja myös esimerkiksi vuokramiehille? On olemassa sellainen sanonta, että jos työnjohtaja kumartaa jotain, niin silloin hän pyllistää jollekin toiselle. Tiedättekö miksi tästä asiasta kirjoitan? Olen joskus kohdannut pidettyjä esimiehiä, jotka ovat sitten takuulla opettaneet sen, miten asioita hoidetaan oikeassa työelämässä, missä vuokramiehet juovat raikasta hanavettä ja hakevat ruokaa supermarketista, kun vakituiset työntekijät sitten syövät työnantajan antamaa kakkua sekä ilmaista kebabbia päivittäin.


Joten jos jossain työpaikassa on ihminen, joka rakastaa päällikköä, niin sieltä löytyy silloin myös ihminen, joka ei ehkä päälliköstä pidä. Ja on tilanteita sekä toimintamalleja, joissa ihmiseen sitten kertyy harvinaisen paljon vihaa. Kukaan ei toista huvikseen murhaa, on sellainen asia, mikä pitää aina muistaa, jos kyseessä on esimerkiksi juuri yksittäinen murha. Ja tässä sitten huomautan, että myös sarjamurha voi olla viharikos. Eli tuolloin henkilö murhaa vaikka entise luokkansa kostoksi kiusaamisesta. Kyseinen asia saattaa olla kyseessä silloin, jos rikollinen aloittaa sarjamurhan, missä hän toimii tietyllä tavalla, ja sitten tämä sarja yksinkertaisesti vain loppuu kuin seinään. Eli jos sarjamurhaaja lopettaa yllättäen, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että hänen motiivinsa kauhistuttaviin tekoihin on kosto.


Kun ihminen surmaa toisen vihassaan, on silloin kyse jostain asiasta, mikä on häntä loukannut syvästi. Se asia, mikä aivan erityisesti vetää ihmisen päähän urea-pitoista nestettä on tilanne, missä vain yhtä työntekijää työpaikalla kiusataan tai häntä ikään kuin alistetaan työyhteisössä teettämällä vain sellaisia tehtäviä, joita pidetään jotenkin ala-arvoisina. Jos ihminen kokee sellaisen tilanteen yksin, missä häntä alistetaan sekä oikeuksia poljetaan, niin silloin hän varmasti silloin ikään kuin pumppautuu vihaa täyteen. Yleensä kaikki oikeuksien polkeminen tuntuu helpommalta kestää, jos se kohdistuu ryhmään, mutta jos vain yksi henkilö kokee työpaikkakiusaamista tai eristämistä, niin silloin se saattaa aiheuttaa epätoivon, joka saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä.


Työpaikoilla on joskus sellainen ongelma, että vain esimerkiksi vuokramiehet tekevät niissä töitä, ja muut sitten saavat istuskella päivät pitkät taukohuoneissa. Joissakin tapauksissa sitten esimerkiksi esimies saattaa ikään kuin uhrata yhden alaisistaan, koska silloin hän saa pitää enemmistön puolellaan, ja tietenkin jos oikein "mukava kaveri" sattuu eteen tulemaan, niin silloin edessä saattaa olla sellainen tilanne, että alainen ei edes tajua, että hänen oikeuksiaan poljetaan. Työpaikan esimiestä harvoin koskaan vastustetaan, koska vastustajalla on silloin "oikeus lähteä etsimään uutta työtä", jos sitten sattuu sukset menemään ristiin työnjohtajan kanssa, niin silloin kassa odottaa.


Kun sitten puhutaan työntekijän vaitiolovelvollisuudesta, niin tietenkin kaikki oikeat johtajat sitten vaativat tällaista paperia, mutta kuitenkin jos työntekijä kirjoittaa sosiaaliseen mediaan siitä, että häntä on kohdeltu väärin, niin vaikka kuinka olisi sovittu, että työpaikalla ei sosiaalista mediaa käytetä, niin silloin tietenkin häntä voidaan syyttää, mutta kuitenkaan kaltoin kohtelusta ei tarvitse vaieta. Jos sitten poliisin epäillään käyttäneen valheenpaljastinta tai natrium pentathlon-nimistä ainetta tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi, niin asiasta ei varmaan tarvitse olla hiljaa. Ja jos joku kirjoittelu häiritsee viranomaisten työtä, niin tuon kirjoittajan saattaminen oikeuteen on sitten tietenkin viranomaisten asia.

Esiopetus sekä sen edut sekä mitä voi kiusaaminen aiheuttaa sekä uhrille että kiusaajalle

Kimmo Huosionmaa

Kun keskustellaan siitä, että lapset menisivät jo kuusivuotiaina kouluun tai koulun kaltaiseen ympäristöön, niin aina välillä kohtaamme tilanteen, missä ihmiset vastustavat tällaista toimintaa. Samoin joissakin paikoissa on ikään kuin vastustettu sitä, että lasta on opetettu lukemaan sekä laskemaan jo ennen varsinaisen koulunkäynnin alkamista. Tätä perustellaan sillä, että tuollainen lapsi sitten aiheuttaa jotenkin häiriöitä koululuokassa tai tylsistyy ensimmäisellä luokalla.

Jos esiopetusta ajatellaan siltä kannalta, että siinä etsitään lapsesta vikoja, niin tällainen asia voidaan ajatella palvelevan tuon lapsen myöhempää kehitystä, koska silloin hänen vaikeuksiin voidaan puuttua jo koulunkäynnin alussa, eli tuollainen lapsi voidaan ohjata erityisryhmään, joka voi olla vaikka pienryhmä, missä opettajilla on aikaa puuttua lapsen toimintaan. Kuitenkin tällainen ajattelutapa on sellainen, mistä pitäisi päästä irti. Eli koulun sekä esiopetuksen olisi oltava sellaista, että sieltä saa myös myönteistä palautetta. Myönteinen lähestyminen sekä myös positiivinen palaute estävät koulupelon syntymistä. Kun lasta ajatellaan psykofyysisenä kokonaisuutena, niin samalla tietenkin itse voimme ajatella niin, että olisiko mukavaa mennä töihin, jos siellä etsitään vain vikoja omasta työstä?

Eli olemmeko valmiita siihen, että oma työ päivämme menisi siihen, että kuulisimme vain huonoja asioita itsestämme? Jos lapsi sitten saa vain huonoja kommentteja, niin se kyllä vie ilon koulunkäynnistä sekä halun yrittää, kun ei mitään kuitenkaan tule tehtyä oikein. Ja sitten jos ensimmäinen kohtaaminen koulun kanssa on sellainen, että siinä vain käydään läpi niitä puutteita, mitä joku muu on kirjannut papereihin, eikä lasta edes välitetä katsoa, niin silloin ei varmaan ole mukavaa lähteä aamulla siihen työhön, jonka yhteiskunta on lapselle varannut.

Kun sitten seurauksena on jälki-istunto, sekä huutoa kotona, niin silloin tietenkin on oppimisen riemu kadonnut tyystin, vaikka muuten koulussa ei ongelmia olisikaan. Ja huono motivaatio sitten heijastuu oppimiseen sekä siihen, mien luokassa käyttäydytään. Miksi lapsi sitten mitään yrittää tai tottelee, kun hän ei kuitenkaan koskaan saa muuta kuin haukkumista osakseen? Kuitenkin positivismi eli pieni kehu sekä se että joku vähän sanoisi suorituksista myös jotain positiivista olisi varmaan koulumotivaation kannalta hyvä asia.

Jos lapselle sanotaan myös se, että hän on hyvä jossain, niin se saattaisi hiukan parantaa myös työrauhaa, koska jos opettajasta pidetään, niin häntä ei silloin vastusteta niin helposti. Ja jos myös koulutuksen ihmiselle itselleen tuomia etuja korostetaan, niin silloin hän saattaa vaikka alkaa innostua koulusta sekä oppimisesta. Mikäli ihmisellä on hyvä ammatti, niin hän ei niin helposti ryhdy esimerkiksi päihteiden suurkuluttajaksi, joka sitten lopulta päätyy vääriin seurapiireihi, jotka näkyvät ikävästi katukuvassa sekä tilastoissa. Eli jos ihminen saa positiivista palautetta, niin se sitten auttaa kaikkien projektien läpiviennissä ja tämä koskee myös opin tietä. Koulusta olisi tehtävä sellainen paikka, että siellä olisi kaikilla hyvä olla, koska se sitten auttaa myöhemmin ammatin valinnassa sekä koulutuksen läpiviennissä sekä synnyttää halun opiskella vaikka tohtoriksi saakka, mikäli lukemiseen perustuvat ammatit kiinnostavat.

Tuollainen asia voisi sitten vähentää syrjäytymistä sekä rikollista käyttäytymistä myöhemmällä iällä. Mikäli kyse on esimerkiksi ulkomailta tulevasta lapsesta, jonka pitäisi opetella jompaa kumpaa kotimaista kieltä, niin silloin tietenkin olisi erittäin hyvä, jos koulun voisi aloittaa jo kuusivuotiaana, koska tuolloin ensimmäisen vuoden voisi kerrata, ja kyseinen henkilö olisi kuitenkin samalla ikäistensä kanssa. Kouluissa pitäisi olla tarpeeksi resursseja myös siinä tapauksessa, että henkilö on jotenkin ylivilkas tai muuten hänellä olisi oppimisvaikeuksia.

Jos lapsi erotetaan koulusta, niin silloin saattaa käydä niin, että hän ikään kuin menettää otteensa yhteiskuntaan, ja tuolloin voi myöhemmin edessä olla hyvin kallis tapaus, kun joku syrjäytynyt sitten alkaa tehdä väkivaltarikoksia sekä kostaa yhteiskunnalle kaikin mahdollisin tavoin. Tuollainen tilanne saattaa kuitenkin tulla eteen jo silloin, kun lapsi jää ostoskeskuksiin oleskelemaan päivisin, koska silloin varmasti ollaan menossa hyvää matkaa kohti rikollisen uraa. Siellä sitten vastaan tulee kaiken maailman huumemiehiä sekä muita yhteiskunnan kannalta erittäin ikäviä henkilöitä. Ja sitten tuollainen lapsi voi ryhtyä kostamaan entisille kavereilleen.

Samoin mielestäni esimerkiksi alaikäiselle, joka on jättänyt koulut kesken ei pitäisi maksaa tukia, koska se kannustaa tekemään päätöksiä, joista ei ole ainakaan mitään hyötyä. Itseäni ihmetyttää myös sellainen asia, että koulujen opettajilla sekä erilaisilla ammattiauttajilla on työstään vaitiolovelvollisuus. Mutta jostain syystä hyvin henkilökohtaisia asioita päätyy koululaisten korviin, ja sitten niitä aletaan käyttää toista oppilasta vastaan. Tuollaiset asiat, jotka koskevat esimerkiksi kotioloja ovat sellaisia, että niitä ei ole tarkoitettu ainakaan minkään 12 vuotiaan korviin.

Kun keskustellaan koulun lopettamisesta, niin itse olen muutaman kerran törmännyt tapaukseen, missä lasta on ikään kuin pakotettu jättämään koulu kesken, koska hänen naamansa ei ole "kavereita miellyttänyt". En tiedä, onko tämä totta, mutta joissakin tapauksissa on käynyt niin, että eräiden oppilaiden vanhemmat ovat vaihtaneet lapsensa koulua, koska luokalla on ollut henkilö, joka ei ole jostain syystä kelvannut heille. Ja pahimmassa tapauksessa tuo onneton on sitten joutunut tulemaan yksin kouluun, kun on ilmoitettu, että luokalla ovat joko tuo yksi ja opettaja tai muut.

Jos tuo on totta, niin kyseessä on koulukiusaamisen ikävin muoto. Koulukiusaaminen on asia, mistä paljon keskustellaan. Sitä ei ole erikseen mainittu laissa, mutta esimerkiksi kunnianloukkaus, sekä pahoinpitely ovat rikoksia. Samoin yllytys rikokseen on rikoslain mukaan rangaistava teko. Jos keskustellaan sitten rikoksen rangaistavuudesta, niin lain mukaan rikokseen syyllistynyt henkilö on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot, jolloin sitten saattaa käydä niin, että tuon uhrin terapioita sekä vankilassa olo päiviä laskutetaan noilta kiusaajilta, sekä henkilöiltä, jotka ovat niihin tekoihin yllyttäneet. Rangaistuksen tarkoitus on pelottaa muita ryhtymästä rikollisen uralle sekä estää henkilöä uusimasta rikostaan. Ja siksi niihin saattaa liittyä asioita, joista ei juurikaan puhuta.

Samoin jos pahoinpitely aiheuttaa henkilön vammautumisen tai sen, että hän joutuu vaikkapa holhoukseen, joutuu syyllinen maksamaan tästä aiheutuneet kustannukset. Eli vaikka pahoinpitely olisi tehty alle 16 vuoden iässä, niin se tarkoittaa, että nämä kustannukset joutuu jokainen korvaamaan, koska korvauksilla ei ole alaikärajaa. Ja jos henkilö tuomitaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta alaikäisenä tai ymmärtämättömänä, niin silloin edessä saattaa olla lopun elämää kestävä laitoskierre, koska ymmärtämättömyys tarkoittaa holhoukseen julistamista. Tuolloin sitten edessä on sellainen asia, kuin että muut tekevät tuon ihmisen puolesta päätökset lopun hänen elämäänsä.

Yliopiston tehtävä on toimia yhteiskunnassa rakentavasti sekä siten, että se lisää yhteiskunnan tasa-arvoisuuden toteutumista

Kimmo Huosionmaa

Yliopiston professorin pitäisi hiukan miettiä sanomisiaan, on se asia, mistä varmaan kaikki ihmiset ovat samaa mieltä. Se että yliopiston professori vertaa esimerkiksi homoutta pedofiliaan on valitettavaa. Homoseksuaalisuus on joillekin ihmisille vielä 2000-luvulla hyvin intiimi sekä samalla myös arka asia, joka kuitenkin on sellainen, mitä emme voi koskaan muuttaa.

Jos yliopiston työntekijä luo ilmapiirin, missä toista saa haukkua sekä kiusata, niin se varmaan ei tunnu kenestäkään kovin upealta. Yliopiston tehtävänä on toimia rakentavasti yhteiskunnassa, eikä se saa lähteä eristämään ketään yhteisön ulkopuolelle, tai kehottaa muita toimimaan sillä tavoin, että se lisää syrjäytymistä sekä eristäytymistä.

Se että ihmiset suhtautuvat tällaiseen kahden saman sukupuolen edustajan keskinäiseen rakkauteen sekä muuhun toimintaan jotenkin halveksien on valitettavaa, ja tässä sitten mieleeni tulee se, että miksi meidän pitää aina tuomita jokainen, joka tekee asioita eri tavalla kuin me itse. Kun puhutaan pedofiliasta, mikä tarkoittaa sairaaloista seksuaalista suuntautumista alaikäiseen henkilöön, niin itse kyllä mietin, että miten paljon  tämä henkilö kärsii sitten omasta suuntautumisestaan.

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu pedofilian puolustamiseen, mutta kuitenkin noiden ihmisten pitäisi saada tähän taipumukseen apua ilman, että heidän tarvitsee pelätä esimerkiksi kivesten amputaatiota tai sulkemista lopun iäksi johonkin laitokseen. Tällaisella henkilöllä pitää olla oikeus hakea sekä saada apua psyykkisen terveydenhuollon ammattilaiselta, jos he sitä haluavat ilman, että heille nauretaan tai heidän asioitaan levitetään käytävillä. Kun katselen joskus näitä pedofiileista kertovia dokumentteja, niin silloin tällöin mieleeni tulee se, että mikäli nuo ihmiset olisivat nuoruudessaan uskaltaneet puhua taipumuksistaan, niin lähtisivätkö he johonkin kaukomaille metsästämään lapsia omien tarpeidensa täyttämiseen?  

Jokaisen ihmisen joka tulee yliopistolle opiskelemaan tai tekemään työtä pitää muistaa se, että kaikille ihmisille pitää luoda sellainen ympäristö, että he tuntevat olevansa turvassa, ja että heille voidaan järjestää myös sellaista keskustelua, joka koskee sellaista seksuaalisuutta, joka ei ole toivottavaa.  Kun ajatellaan seksuaalisia poikkeavuuksia, joista aina välillä tulee keskusteluja, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että ihmisten pitäisi luoda sellainen ilmapiiri, että myös pedofiilit uskaltavat tulla ammatti-ihmisen vastaanotolle, ilman että heitä leimataan esimerkiksi joksikin "Jammu-sediksi".

Pedofilia on asia, josta varmaan kaikki me olemme sitä mieltä, että se ei ole oikein. Pedofiilin intimiteettisuojaa joskus ihmetellään, mutta kuitenkin se on katsottu tarpeelliseksi, nimittäin näitä rikollisia vihataan, ja heidän nimiinsä yritetään laittaa muitakin rikoksia, kuin niitä mitä he ovat itse tehneet. Seksuaalirikolliset ovat vankilassa ryhmä ihmisiä, joille aina välillä ikään kuin käydään näyttämässä kuinka kovia heitä kohtaan osataan olla. Eli nuo henkilöt ovat ikään kuin jotain nyrkkeilysäkkejä muille vankilan asukeille, jotka katsovat olevansa ylempänä kuin ihmiset, jotka ovat tehneet rikoksia sukuelimellään.

Tässä sitten kirjoitin asiasta pedoifiilin kannalta, eli jos ihminen kokee, että hän tarvitsee oman henkilökohtaisen seksuaalisen tarpeensa takia ammattiauttajaa, niin silloin ei häntä pitäisi torjua, vaan tuolloin olisi ihan hyvä arvioida tilannetta ammattitaitoisen psykiatrin kanssa, eli tässä puhun henkilöstä, joka tajuaa tarpeensa olevan vaaraksi lapselle. Mutta kun taas puhutaan näistä seksuaalisista ahdistelijoista uhrien kannalta, niin kysymys sitten kuuluu, että miksi uhreja syyllistetään näissä tapauksissa? Eli onko jonkun pikku tytön tai pojan vika, jos hän luottaa naapurin setään, ja sitten tämä raiskaa tuon lapsen?

Varsinkin jos tuo ihminen on muuten aivan mukava sekä luotettavan oloinen, niin silloin ei tietenkään ole mitään syytä epäillä hyväksikäyttöä. Mutta sitten kun keskustellaan seksuaalisuudesta, niin olisiko asia niin, että näistä asioista pitäisi voida puhua myös koulussa, koska jotenkin tuntuu niin, että lapsen tai varhaisnuoren kodalla tällaiseen ei toivottuun kehitykseen voitaisiin puuttua ilman, että mitään kauheaa pääsee tapahtumaan. Jos 14-vuotias seurustelee jonkun 10-vuotiaan kanssa, niin silloin kyseessä on asia, mikä ei varmaan ole mitenkään toivottavaa.

Homoseksuaalisuus sekä muut seksilait ovat asia, josta joskus aina keskustellaan. Tietenkin olisi hienoa, jos kaikki me olisimme samanlaisia, niin silloin ei lakeja tarvitsisi säätää ollenkaan. Mutta olemme kaikki hieman erilaisia, ja siksi myös tällaisille asioille pitää löytyä jonkinlaisia sääntöjä. Samalla kuitenkin voimme kysyä sitä, että onko mukavaa katsoa sellaisen ihmisen pidätystä televisiossa, jonka rikos on alaikäiseen sekaantuminen, ja sisään rynnätään konepistooli kädessä.