Onko ajattelumme romahtanut?

René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, 

Onko ajattelumme romahtanut? Huomasin tämän kysymyksen eilen netissä, ja sitä sitten pohdin tässä puoli yötä. Siis olemmeko siirtäneet ajattelumme Chat-GPTlle ja muille tekoälyille? Siinä vasta kysymys, johon voimme etsiä vastausta kysymälle, miksi joku opiskelija käskee Chat-GPTn tai jonkun muun tekolyn tehdä referaatin kurssikirjasta, ja antaa sen sitten kurssitehtävän vastauksena jollekin professorille? Kun tuo paperi on palautettu, niin siitä puuttuvat vasta-argumentit lähes kokonaan. Eli opiskelija ei tuolloin ole ilmeisesti ymmärtänyt sitä, että hänen pitäisi uskaltaa myös kyseenalaista asioita, joita hän edessään näkee. 

Eli opiskelija ei oikeastaan käytä kuin yhtä lähdettä, jota hän sitten esittelee kurssitehtävän ratkaisuna tai kurssiraporttina. Siis miksi opiskelija tekee niin? Kun aikoinaan itse istuin yliopiston penkillä, niin oma professorini kysyi minulta, “oletko täällä oppimassa asioita, vai oletko täällä vain saadaksesi hyviä arvosanoja?”. Tuota kysymystä voidaan käyttää myös siihen, että miksi ihminen käyttää Chat GPTtä tehtävän ratkaisuun, eikä edes viitsi katsoa kirjaa tai muita lähteitä? Siis oppiiko hän siinä sitten kovin paljon uusia asioita? 

Eli kuten tiedämme niin ajattelun voi aina luovuttaa koneelle. Tai ajattelun voi aina luovuttaa jollekin muulle ihmiselle. Tuolloin asian sanoja on “Professori X” ei siis se ihminen, joka kirjoittaa tätä tekstiä. Eli minä en ole silloin se ajattelija, jonka ajatuksia tämä teksti ilmentää. Voin aina lainailla Dalai Laman ajatuksia, tai lukea Ciceron kirjoituksia, ja tehdä niistä referaatteja, mutta ovatko ne sitten ihan omia ajatuksiani? Siis kuka vain voi hakea Ciceron kootut teokset suoraan jostain kirjakaupasta, ja sitten vain kirjoittamaan niitä lainauksia. Eli tuolloin luovutamme ajattelun Cicerolle ja vain toistamme tuon miehen kirjoittamia tekstejä. Ja onko Chat GPT ottamassa Ciceron ja Dalai Laman paikan ajatusten generaattorina? Tekoäly ei siis muuten suoranaisesti ajattele. Se vain yhdistää dataa eri lähteistä. 

Mutta syy siihen, miksi ajattelumme on romahtamassa on se, että moderni yhteiskunta tukee kehitystä, jossa ei omia aivoja paljon tarvitse vaivata. Pelätään että ihminen, alainen nolaa jonkun suuren johtajan. Nyky-yhteiskunnassa ajattelu pitää suoraan luovuttaa joko hevoselle, koska sillä on isompi pää, tai sitten ajattelu pitää luovuttaa jollekin suurelle gurulle. Ja syy tähän ajattelun romahtamiseen on se, että pinnalliset ihmiset menestyvät rahallisesti. Kun ihminen ajattelee, niin hän voi tehdä virheitä. 

Kun puhutaan ajattelusta, ja erityisesti oman ajattelun esiin tuomisesta, niin miten kuvittelette sen vaikuttavan omaan ajatteluun, jos joka kerran kun ihminen puhuu, kysyy tai ehdottaa jotain niin vastaus on, että “ei”. Tai ehkä se ei vaikuta ihmisen ajatteluun, mutta se vaikuttaa haluun tuoda omia näkemyksiä sekä ajatuksia muiden tietoon. Ja juuri se ajatus minkä ihminen haluaa jakaa toisten kanssa on se, mihin muut sitten voivat halutessaan tarttua. Mutta jos ihminen ei halua vastata toisen ajatukseen muuten kuin tiuskimalla, että “kuka sinulta on mitään kysynyt”, niin silloin toisen halu tuoda omia mielipiteitä esille varmasti saadaan tapettua. 

Virheitä ei nyky-yhteiskunnassa voida tai osata sietää. Ihmiset pelkäävät tehdä virheitä, joten he siirtävät ajattelun oikeuden koneelle. Tai he ovat siirtäneet sen oikeuden suoraan ensin jollekin Cicerolle, joka sitten istui pari tuhatta vuotta sitten jossain Rooman senaatissa. Juuri ajattelun tuhoaminen aiheuttaa sen, että yhteiskuntamme ei kykene kehittymään. Kun “Vanhassa on aina vara parempi”, niin varmaan jatkamme samaa vanhaa tietä kohti tuhoa, mikä johtuu kyvyttömyydestä luoda uutta. 

Pinnallisuus sekä se, että työ saadaan nopeasti tehdyksi riittää. Ja ajattelun voi aina siirtää johtajalle, joka sitten päättää mitä tehdään, ja muiden tehtävä on vain totella. Se että ihminen tekisi itse asioita on työelämässä aivan vieras asia. Kaikki ruuvit kiinnitetään porakoneilla, koska se on nopeampaa kuin ruuvimeisselin käyttö. Ja jos porakoneista sitten loppuu akku, niin kaikki ovat kädet sivuilla seisomassa, kun ei osata enää käyttää tavallista ruuvimeisseliä. 

Se että ihminen ajattelee itse ei sovi tämän päivän yhteiskuntaan. Jos johtaja antaa ohjeita, niin siinä ei paljon omia aivoja edes haluta käyttää. Kaikki lukee ihmisen edessä valmiiksi kirjoitettuna, joten miksi omia aivoja edes kannattaa yrittää käyttää. Se vie vain aikaa ja siinä voidaan vaikka tehdä virheitä. Juuri se että emme uskalla tehdä virheitä estää meitä tuomasta omia ajatuksiamme toisten tietoon. Tai sitten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että haluaako kukaan esittää omia näkemyksiään asioista että pidämmekö toisia jotenkin parempina kuin itseämme. 

Meidän yhteiskunnassamme opetetaan kunnioittamaan muita, mutta me emme kykene kunnioittamaan muita, ellemme kunnioita itseämme. Se että toinen ihminen on vanha, ei tee hänestä joka asian osaajaa. Saattaa olla että vanha karismaattinen henkilö, jolla on ikää noin 45 vuotta on viettänyt 20 vuotta vankilassa, ja sitä ennen pyörinyt erilaisissa päihteitä väärin käyttävien henkilöiden joukossa.. Eli korkea ikä ei välttämättä tarkoita korkeaa ammattitaitoa. 

On paljon helpompi referoida esimerkiksi Sydänmaanlakan kirjoittamia johtamisen oppaita, kuin yrittää kehittää omia ajatuksia. Siinä sitten jokainen meistä saa sanoa ylpeästi, että ajatukset esitti “Herra Sydänmaanlakka” eikä siis yksikään niistä ole omani. Nän sitten suuri johtaja näkee minussa kaltaisensa, ja ottaa minut avosylin vastaan. Ja lopulta näitä Cicerojen lainaajia istuu paljon jonkun pöydän ääressä hokemassa Ciceron tekstejä, eikä mitään uusia asioita edes kannata esittää, kun firma pyörii niin hyvin vanhojen tapojen ja asioiden varassa. 

On ikään kuin modernia ja edustavaa jättää omat ajatukset pois, ja seurata vain muiden kirjoittamia ohjeita ja määräyksiä. Itse olen kuullut joskus sellaisiakin sanoja, kuin että olisi jotenkin parempi sanoa, että “Professori X” on sanonut näin tai että Cicero on sanonut noin. Näin ihminen se pieni kynäniekka, joka kohottaa kulmiaan, ja jolta kukaan ei koskaan ole mitään kysynyt ei kirjoita mitään, mikä vie keneltäkään turhaan aikaa. Kun ihminen lähtee työelämään pitää hänen olla sellainen harmaan massan osanen, joka ei pyri saamaan mitään erikoista aikaan. Hänen ei pidä edes ajatella muuta kuin sitä, että hänet voidaan helposti korvata, eikä kukaan häntä paljon kaipaile. 

Erilaisuuden sekä erikoisuuden tavoittelu eli individualismi on nyky-yhteiskunnassa kiellettyä. Individualismi kuuluu Ciceroille sekä Dalai Lamoille, jotka asuvat jossain kaukana Tiibetissä tai elivät pari tuhatta vuotta sitten. Näin kukaan ei voi kysyä suoraan Dalai Lamalta, että kannattaako työnhakijan kirjoittaa esimerkiksi jostain sellaisesta asiasta kuin hyvästä kielitaidosta tai sitten jostain muusta vastaavasta asiasta CVhen, vai kannattaako hänen tehdä samanlainen CV kuin viidellä vierustoverilla, joilla on viiden vuoden työkokemus takanaan. Ajattelu tekee meistä ihmisiä. Omat ajatuksemme tekevät meistä ainutkertaisia, eli niitä joita ei voi niin vain korvata. 

Kuten kirjoituksen alussa mainitsiin, niin René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, että kykymme ajatella on romahtanut. Se mikä ajattelun romahduttaa on vaatimus siitä, että ihminen ei saa käyttää omia aivojaan mihinkään muuhun kuin toisten palvelemiseen. Ihmisten ajattelu tukahdutetaan sillä, että kaikki mitä toinen ajattelee tai jota hän tuo esille tyrmätään valtavalla auktoriteetin ja vyörytyksen avulla. “eihän kukaan halua käyttää turhaan tärkeää aikaa kuuntelemalla toisten suun pieksentää”. 

Aamupalavereissa ei kukaan viitsi edes vaivautua tuomaan mitään uusia asioita tuolle johtoryhmälle. Aitoa keskustelua tai mitään muuta kuin käskyjen vastaanottamista ei edes haluta kuunnella. Eli palaveri muuttuu monologiksi, jossa johtaja jakaa käskyjä, eikä kukaan edes yritä kertoa muuta, kuin niitä asioita, joilla palaverista tehdään mahdollisimman lyhyt. 

Eli vastuu kaikista mahdollisista asioista siirretään jonnekin muualle. Ja onhan kaikilla jo kiire syömään. Se että kaikilla on samanlaiset vaatteet, samanlainen ajattelutapa sekä tausta saattaa tietenkin muuttaa yhtiön tuotevalikoiman jotenkin yksipuoliseksi. Mutta kukapa niitä uusia tuotteita edes viitsii lähteä kehittämään, kun ne kuitenkin tyrmätään jossain palaverissa. Eli uuden kehittely tietenkin vie hieman aikaa, mutta sitten jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, että joku kehittää mallin jolla omat patentit voidaan kiertää. Tuolloin saattavat omat tuotteet jäädä kaupan hyllyille, mutta mitäpä se ketään johtajaa kiinnostaa, varsinkin jos hän jää eläkkeelle joskus puolen vuoden  päästä. 

Siinä pöydällä kun vain sattuu olemaan ne valmiiksi kirjoitetut ohjeet, mitä joku johtaja on kirjoittanut. Joten tietenkin me kaikki voimme varmaan kaikki noudattaa noita ohjeita, ja miksi niistä mitään keskusteluja pitäisi käydä, kun kaikki asiat ovat jo valmiiksi paperilla. Joten ehkä seuraava askel jonka yhtiömme ottaa on se, että me alaiset saamme lähteä etsimään työvoimatoimiston kautta uusia haasteita, jotka liittyvät työelämään. Ja meidät sitten korvataan roboteille. Näin ei meidän tarvitse sitten enää kuluttaa turhaan aikaa keskustelemalla siitä, mitä joku esimies on suuressa viisaudessaan kirjoittanut.