Pääoman keskittyminen yksittäisten henkilöiden käsiin ei ole välttämättä aivan toivottavaa kehitystä. Ultra-kapitalismi on tämän hetken taloudellisen ajattelun kulmakivi. Siinä ihmisten pääasiallinen velvollisuus on kahmia niin paljon omaisuutta kuin kyetään. Pääoman kasvattaminen on ennen ollut yritystoiminnan itseisarvo, mutta Elon Musk on osoittanut sen, että nykyään miljardööreille eli äärettömän rikkailla ihmisillä on myös kasaantumassa käytännön poliittista valtaa. Se että Donald Trump on palkannut Elon Muskin näkyvään rooliin omassa kabinetissaan kertoo siitä, että miten paljon raha ratkaisee. Tuo Muskin palkkaaminen on osoitus siitä, miten ultrakova kapitalismi hallitsee USAn ja koko maailman poliittista suuntautumista. Uusliberalismi on asia jossa kapitalismilla sekä muuten konservatiivisilla arvoilla on keskeinen sija. Uusliberalismi merkitsee sitä, että valtiolle jää käytännössä vain kolme tehtävää. Pelastuspalvelu, poliisityö eli rikostutkinta sekä myös valtion aseellinen puolustaminen ovat tuon valtion tehtävä. Järjestyksestä vastaa tuossa mallissa hybridi-organisaatio johon kuuluu yksityisiä aseellisia turvallisuus-yhtiöitä sekä valtiollisia toimijoita. Nuo turvallisuus-yhtiöt partioivat kaduilla aseistettuina poliisien rinnalla. Ja tietenkin esimerkiksi asuinalueet saattavat kokonaisuudessaan sijaita yksityisellä maalla, jossa niiden turvallisuudesta voi vastata yksityisten toimijoiden joukko.
Eli jokaisella asukkaalla on tietenkin oma kodinturva-ase. Tämän kaltaisia tulevaisuuden kuvia on joskus maalailtu. Eli ainoat asiat mitä valtio pitää kädessään ovat ehkä ensihoito, vankilat sekä poliisi, joka palvelee niitä joilla ei ole varaa maksaa yksityistä turvapalvelua. Toki myös ensihoidon sekä monia muita asioita voidaan ulkoistaa yksityisille toimijoille. Ja esimerkiksi kaupungin liikennelaitoksen yksityistäminen olisi varmaan oikea rahasampo niille jotka voivat tuon yhtiön ostaa. Eli kyseessä on malli jossa köyhien ja rikkaiden tuloerot kasvavat. Se johtaa segregaatioon kun rikkaat eli ne joilla on varaa muuttavat pois köyhien keskuudesta uusiin yltäkylläisyyden saarekkeisiin. Tämä visio voi olla tulevaisuudessa ehkä aivan totta. Tulevaisuudessa rikkaat ovat erillään tavallisista ihmisistä. He asuvat erillään ja linnoittavat omat alueensa muita vastaan.
Raha kasaa rahaa ympärilleen. Rikkaat tapaavat toisiaan ja samalla syntyy "hyvä veli" piirejä, joihin on ulkopuolisten vaikea päästä mukaan. Eli koska rikkaat tuntevat toisensa jo lapsina, niin silloin raha tuo mukaan lisää rahaa. Noiden piirien ulkopuolelta on vaikeaa saada johtotason työpaikkoja tai ylipäätään paikkoja, joita huomioidaan yhtiöiden korkeimman johdon tasolla. Se aiheuttaa vallan keskittymistä samoihin käsiin. Ja kun sama joukko kahmii valtavan määrän osakkeita haltuunsa, niin se johtaa varallisuuden sekä sitä kautta vallan kasaantumiseen yhä pienemmän joukon käsiin. Ja se antaa noille ihmisille käsittämättömän suuren vallan. Elon Musk voisi sekunnissa kaataa Ukrainan rintaman, jos hän katkaisee Starlinkin. Mutta rikkailla on paljon muutakin valtaa kuin vain joku Stalink. He voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon myös maissa joissa ei ole sotaa. Ja tässä kirjoituksessa painopiste on vaikuttaminen maissa, jotka eivät ole sotatilassa, ja tavoilla jotka eivät liity sotaan.
Elon Muskin poikkeuksellisen voimakas ja avoin osallistuminen politiikkaan nähdään uhkana. Mutta ennenkin on suurpääoma ottanut osaa USAn poliittiseen päätöksentekoon. Musk vain toimii avoimemmin kuin muut. Se koetaan uhkana, koska joidenkin mielestä Musk saa tuolla osallistumisellaan Trumpin hallintoon kohtuutonta etua kilpailussa. Musk itse ei ollut ehdolla USAn presidentinvaaleissa, mutta hän rahoitti Trumpin kampanjaa erittäin näkyvästi tietenkin aiheuttaa kysymyksen siitä, että miten paljon suomalaiset rikkaat rahoittavat poliitikkoja heitä varten perustettujen varainkeruu- eli kannatusyhdistysten kautta.
Suomessa on vähemmän rikkaita kuin USAssa. Samoin meillä ei ole superrikkaita. Mutta ongelma on siinä, että Suomessa politiikkaan sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla pääsee mukaan varsin pienellä summalla verrattuna USAaan. Joten sen takia voidaan olettaa että ainakin jotkut Suomen rikkaista tukevat poliitikkoja, joiden he katsovat myötäilevän heidän arvojaan.
Mutta sitten kun puhutaan arvoista sekä edusta, niin silloin tietenkin etu ja arvot voidaan samaistaa tai kytkeä yhteen. Jos ajatellaan että raha tai rahan valta ei tunne ideologiaa, niin kuitenkin ideologia on pohjimmiltaan mielipide. Ja voiko jossain olla ihminen joka ei omaa mielipiteitä? Eli voiko olla täysin ideologiasta vapaata ihmistä? Rahan vallan suurin ongelma on siinä, että raha itse ei käytä valtaa. Vaan valtaa käyttää rahan omistaja. Eli raha itse on tahdoton työkalu, jolla ihminen voi ostaa valtaa. Periaatteessa kun puhutaan esimerkiksi siitä, että rikkailla on enemmän kuin yksi ääni, niin silloin voidaan tarkoittaa kolmea asiaa.
1) Miljonääri saattaa olla poliitikkojen hyvä kaveri, ja sen takia hän kykenee tuomaan omia mielipiteitään poliitikkojen tietoon paremmin kuin tavallinen ihminen.
2) Miljonääri voi valita poliitikot joiden kannatusyhdistyksiä hän haluaa tukea. Ja tuolloin tietenkin esimerkiksi oma etu ovat asioita, jotka vaikuttavat tällaiseen tukeen.
2) Miljonääri voi hyödyntää mediaa tehokkaammin kuin tavallinen ihminen. Hän pääsee toimittajien haastateltavaksi useammin kuin tavallinen ihminen. Samoin omistamalla mediataloja sekä teknologiayrityksiä pääsee miljonääri tai miljardööri päättämään siitä mitä hänen media-alustoillaan julkaistaan ja mitä ei saa julkaista.
Se että äärimmäisen rikkailla ihmisillä on enemmän ääniä kuin yhdellä vaaleissa johtuu ensinnäkin heidän saamastaan mediajulkisuudesta. He saavat enemmän aikaa julkisuudessa kuin tavallinen ihminen. Mutta tietenkin noilla äärimmäisen rikkailla ihmisillä on monenlaista muutakin valtaa kuin vain se, että he voivat kertoa mielipiteitään televisiossa. Superrikkailla on paljon valtaa siksi, että he voivat omistustensa kautta vaikuttaa ihmisten työnsaantiin sekä myös siihen, kuinka paljon mikäkin alue saa verotuloja.
Tuo vaikuttavuus perustuu siihen, että omistaja voi sijoittaa tehtaita eri alueille kuten häntä huvittaa, ja jos alueella tehtävät päätökset eivät miellytä, niin silloin tehdas lähtee muualle. Ja jos henkilö omistaa jonkun alueen pääasiallisen työllistäjän, kuten suurimman tehtaan, niin se saattaa vaikuttaa suhteessa hyvin suureen määrään ihmisiä. Samoin ostamalla mediataloja sekä muita julkaisualustoja voi ihminen tehdä mediasta välineen, jossa hän päättää mitä media julkaisee, tai mitä milläkin alustalla saa julkaista.
Mutta samalla mediatalojen kautta henkilö joka ne omistaa saa tilaisuuden päättää, kuka vaaliehdokas saa mainoksensa noille alustoille. Eli jos henkilöä ei miellytä jonkun poliitikon esiintyminen, niin hän vain sanoo että mainostilaa kampanjalle ei tule. Tai sitten hän voi muuten estää ihmisiä näkemästä poliitikon vaalimainoksia. Jos poliitikko ei saa julkisuutta, niin kuka häntä viitsii äänestää? Jos ihmiset eivät tiedä poliitikosta tai hänen sanomastaan, niin he tuskin häntä myöskään äänestävät.
Miksi pääoman keskittyminen nimenomaan amerikkalaisten käsiin saattaa olla vakava uhka? Suurin osa maailman julkaisualustoista on amerikkalaisten omistuksessa. He voivat kyllä vaikuttaa siihen, miten paljon tai mitä materiaalia noilla alustoilla saa julkaista. Ja sen takia pääoman kasautuminen nimenomaan tiettyjen henkilöiden käsiin on vaarallista. Kun ihminen omistaa paljon osakkeita, niin hän saa niiden kautta paljon valtaa. Se että joku yhtiö yksin saa monopoliaseman on tietenkin asia, mikä aiheuttaa tarpeen reagoida siihen. Eli yhtiö voidaan pakottaa irroittamaan osa itsestään.
Tuolloin puhutaan esimerkiksi tilanteesta, jossa Google pakotetaan ulkoistamaan Chrome-selaimensa. Tällä tavoin luodaan keinotekoista kilpailua. Mutta ongelma on siinä, että Chrome selainta koskevat patentit ovat periaatteessa edelleen Googlen käsissä. Tai sitten Google voi perustaa pari yhtiötä joiden kautta se hallinnoi tätä uutta selaimeen keskittyvää yhtiötä. Nuo kaksi tai kolme apuyhtiötä voivat sijaita eri valtioissa, niin kukaan ei huomaa sitä, että niiden takana on edelleen samat toimijat.
Toisaalta taas samat ihmiset jotka omistavat Googlen voivat suoraan perustaa tuon uuden yhtiön tai ostaa sen kaikki osakkeet itselleen. Ihmiset huomaavat helposti monopolit. Mutta koska samat ihmiset voivat omistaa useita yhtiöitä, niin silloin tietenkään ei tuollaista monopolia ole kovin helppo huomata. Avoimet monopolit sekä kartellit olisi helppo paljastaa.
Kartelleja koskeva lainsäädäntö kannustaa tekemään ilmoituksia kartelleista. Mutta sitä tilannetta missä sama henkilö omistaa kaksi yhtiötä jotka ovat pitkän , mahdollisesti useissa maissa toimivien omistaja-yhtiöiden ketjujen takana ei olla lainsäädännössä otettu huomioon. Kyseiset ketjut voivat olla näennäisesti itsenäisiä sijoitusyhtiöitä, mutta nuo mutkikkaat, lähinnä jotain puuta tai ryteikköä muistuttavat yritys klusterit, saattavat pitää sisällään saman omistajan, joka hallinnoi valtavan suurta yritysten joukkoa.
Mikäli ihminen omistaa todella paljon osakkeita eri yrityksistä, niin hän voi ryhtyä näennäisesti kilpailemaan omia yrityksiään keskenään, millä saadaan sitten hinnat alas. Ja se sitten ajaa muita kilpailijoita konkurssiin sekä laskee niiden osakkeen arvoa, jolloin nuo kilpailijat varmasti menevät konkurssiin. Tai sitten ne voidaan ostaa pois markkinoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.