Ydinaseiden hankkiminen on tällä hetkellä yksi ajankohtaisista kysymyksistä, joita Eduskunnassa sekä hallituksessa käsitellään. Sanotaan että strategisesti maamme ei pitäisi rajata mitään asejärjestelmiä suoraan pois puolustuksesta, eli jos ajatellaan että ydinaseiden sijoittaminen maahamme kriisiaikana olisi perusteltua, niin ehkä voisimme tuon vaihtoehdon hyväksyä. Eli joka tapauksessa olemme tilanteessa, jossa meidän pitää tietenkin miettiä asioita erityisesti puolustuksen kannalta. Me voimme siis ajatella niin, että maamme ei voisi olla ydinase-iskun kohteena, jos täällä ei ole ydinaseita. Siis ydinaseet ovat voimakas väline, joka kuitenkin on menettämässä ainakin osittain merkitystään. MOP-pommien kaltaiset aseet voivat tuhota esimerkiksi siiloissa olevia ohjuksia. Liikuteltaviin ydinseisiin voidaan aina vaikuttaa samoilla aseilla, kuin millä vaikutetaan esimerkiksi panssarivaunuihin.
Mutta siis tietenkin todellisessa tilanteessa moni asia joka näyttää paperilla hyvältä ei välttämättä sitten olekaan niin hyvä asia, ja erilaisten lakien sekä doktriinien kohtalona on usein muuttua paperiroskaksi. Toinen asia sitten on se, että parlamentaarisesti tätä asiaa ei olla käsittely kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli varmaan olisi ollut hyvä kysyä sitten myös opposition kantaa tähän asiaan. Mutta samalla tietenkin olemme kohdanneet taas kerran sen tilanteen, missä asioita vastustetaan hartaasti siksi, että ehdotus tulee hallituksesta. Lakeja säädetään maassamme siten, että oppositiolta harvoin kysytään mitään. Hallitusohjelmiin ei ainakaan tavallinen äänestäjä juurikaan voi vaikuttaa.
Eli se mitä seuraavassa hallituksessa tehdään päätetään oikeastaan puolueiden puheenjohtajien sekä eduskuntaryhmien kesken. Jos hallitus ehdottaa jotain, niin silloin tietenkin opposition pitää tätä asiaa vastustaa. Samoin hallituksessa ei juurikaan myötätuntoa heru, jos ehdotus tulee oppositiosta. Kyse ei siis ole siitä että asioista ei saisi olla eri mieltä. Kyse on siitä että hallituksen esitykset menevät järjestäen läpi. Eli onko aivan varmaa, että edustajat lukevat sitä, mitä heidän eteensä tuodaan lain valmistelun yhteydessä? Vai onko jokainen laki sitten sellainen, että se menee aina läpi, kun hallitus sattuu sen esityksen tekemään?
Kun sitten puhutaan tavallisten rivi-edustajien asemasta tuossa järjestelmässä, niin seuraavaksi kohtaamme tilanteen, jossa periaatteessa riittää se, että edustaja painaa sitä nappia, jonka puolueen ministeriryhmä hänelle osoittaa. Tai vastaavasti sitten toinen osapuoli, eli oppositio voi aivan huoleti luottaa siihen, että edustaja painaa nappia, jonka joku puolueen eduskuntaryhmän johtoon kuuluva hänelle osoittaa. Tuo antaa tietenkin mahdollisuuden vaikka jättää koko lakiehdotus lukematta, koska kuitenkin annettava ääni määrätään jossain muualla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.