Internet sekä sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisten eteen markkinointialustan, jota kuka vain voi hyödyntää. Tuo markkinointialusta antaa jokaiselle ihmiselle ja yhtiölle toiminimestä enterprise-luokan toimijaan saman volyymin. Ja tuota alustaa halutaan varmasti hyödyntää. Sitä halutaan hyödyntää politiikassa sekä monissa muissa asioissa. Ja juuri suunnattu poliittinen mainonta on asia, joka aiheuttaa populistien pääsyn valtaan. Samalla se tuo toki ihmisten eteen myös niitä asioita, joita mikään tai kukaan ei halua jakaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan myös tutustua ihmisten ajatuksiin laajemmin kuin mitä ennen oli mahdollista. Se että ihmiset eivät tätä tee on toinen asia. Kuitenkin esimerkiksi Britannian ero EUsta oli mahdollista samojen algoritmien avulla, joilla nostetaan esimerkiksi saippuan myyntiä.
Trump ja USAn teollisuus haluavat esimerkiksi TikTokin. Syynä tähän on se, että tuon sosiaalisen median kanavan käyttämä algoritmi, jolla voidaan kohdentaa tietoa eli mainoksia on maailman kehittyneimpiä. Tuon saman algoritmin avulla voidaan sitten kohdentaa lisää poliittista mainontaa ihmisille, jotka käyttävät noita sosiaalisen median alustoja. Tekoälyn avulla voidaan ihmisiltä udella asioita, kuten hänen mielipiteitään vaikkapa maahanmuuttajista. Esimerkiksi deittisovellukseen solutettu tekoälyn ohjaama virtuaalinen näyttelijä voi kysellä ohimennen jotain mielipidettä, ja nämä vastaukset sitten säilötään tilastoon jonka perusteella poliitikko voi muokata puhettaan.
Sosiaalisen median jättäminen ei ole ehkä aivan niin yksinkertaista kuin haluamme uskoa. Sosiaaliseen mediaan jää kuvamme sekä data, jota sinne olemme jakaneet. Ja tuon datan ja kuvan avulla voi joku sitten rakentaa valeprofiilin omiin nimiimme. Se ei ole kovin mukava ajatus, että joku kehittää valetilin sinun tai minun nimiin, ja sitten ryhtyy esimerkiksi houkuttelemaan alaikäisiä tai kauppaamaan huumeita tuota valetiliä käyttämällä.
Kun ihminen jakaa tietoa, joka on enemmän tai vähemmän tutkittua ja käyttää sosiaalista mediaa noin vuodesta 2010, niin silloin sitä tietoa on sosiaalisessa mediassa enemmän kuin ehkä moni haluaisi. Me emme siis synny noin 50-vuotiaina ICT nörtteinä, eikä silloin noin 30 vuotta sitten näitä palveluita oltu rakennettu samalla tavalla. Joten jokainen meistä varmaan tietää itse sen, haluaako asioidensa näkyvän sosiaalisessa mediassa vai ei. Joten jos painat esimerkiksi Facebookin linkkiä ja luet tämän tekstin, niin tiedät että en ole lähtenyt sieltäkään ainakaan vielä. Kuten tiedämme niin meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja meistä jokaisella on raja jota emme ainakaan itse ylittäisi. Tai sitten me kohtaamme tilanteen, jossa voimme vain todeta, "älä koskaan sano, "älä koskaan"" (Ever say never). Tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista jokainen tekee itse päätöksensä.
Ja se tarkoittaa sitä, että kun ihminen on kerran mennyt johonkin sosiaalisen median palveluun, niin hänen on sieltä vaikea poistua. Ja uusia sosiaalisen median palveluita on jatkuvasti tulossa, ja osa niistä lupaa "rauhaa, rakkautta, sekä yksityisyyttä". Mutta kuten voimme olla varmoja, niin tietenkin tärkein sosiaalisen median käyttöä koskeva sääntö on se, että "älä luota kehenkään". Se että joku Venäjällä tai Kiinan kansantasavallassa pyörivä sosiaalisen median palvelu lupaa yksityisyyttä ei tarkoita sitä, että noiden valtioiden viranomaiset eivät voisi noita tietoja saada käsiinsä. Länsimaissa esimerkiksi kohdistetut mainokset ovat asia, joka saa monet ihmiset suunniltaan, eli ihmiset pelkäävät sitä, että heihin vaikutetaan algoritmeilla.
Algoritmien avulla nostetaan tiettyjä mainoksia ihmisten eteen, ja samoja algoritmeja käytetään myös esimerkiksi poliittiseen mainontaan, jossa ihmisiä profiloidaan heidän netin käyttönsä perusteella. Ja sitten eteen nostetaan poliitikkoja, joiden sanoman arvellaan miellyttävän noita netin käyttäjiä. Eli samalla algoritmilla jolla myydään saippuaa voidaan myydä myös poliittisia aatteita. Ja tietenkin samat algoritmit voivat nostaa myös epäilyttäviä terroristeja viranomaisten tietoon. Tai sitten ne voivat saattaa myös esimerkiksi Iranin toisinajattelijoita salaisen poliisin tietoon. Eli samalla algoritmilla on monia käyttökohteita. Se että joku palvelu lupaa jotain ei tarkoita, että lupauksia edes aiotaan pitää.
Mutta kuten tiedämme, niin länsimaiseen tapaan toimia liittyy usein erittäin ikävä sivujuonne. Ihmisten yksityisyys on asia, jota me kaikki arvostamme. Siis julkisesti jokainen meistä sanoo arvostavansa yksityisyyttä. Mutta samalla tietenkin esimerkiksi huumekauppiaat, pedofiilit sekä terroristit ovat ihmisiä joiden mielestä netin valvontaan ei saisi kukaan edes koskaan ryhtyä. Samalla kun EUssa säädellään lakeja, mennään lakkoon ja vastustetaan kaikkea uutta, niin samalla Trump lataa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen.
Se kuinka paljon Kiinan kansantasavalta on tähän asiaan sijoittanut, ja kuinka paljon henkilökuntaa Kiinan asevoimat on tekoälyyn antanut ei ole tiedossa. Mutta tiedossa on se, että tekoäly on väline, joka mahdollistaa ihmisten rajattoman valvonnan sekä samalla myös auttaa yhdistämään useita taistelujärjestelmiä kokonaisuudeksi. Eli sotilaalliselta kannalta tekoäly on loistava tuote. Samoin sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiltä urkkia salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muille.
Samalla kuitenkin sosiaalisen median oikea käyttö voi muuttaa toimintaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyys lisää luotettavuutta. Ja mitä enemmän esimerkiksi työnhakija ja työnantaja tietävät toisistaan, niin sitä suurempi luottamus tai epäluottamus noiden kahden tahon välille muodostuu. Jos yhtiöstä ei kukaan tiedä mitään muuta kuin nimen ja osoitteen, eikä kukaan työntekijöistä tai johdosta käytä sosiaalista mediaa, niin lähettääkö kukaan tuollaiseen paikkaan hakemusta. Eli mitä avoimempaa yhtiön toiminta on, niin sitä luotettavampi sen antama vaikutelma on.
Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi siitä kuvasta, jonka me haluamme itsestämme antaa esimerkiksi headhunterille, niin mitä jos laitan hänelle vain työhakemuksen sekä CV:n? Ottaako hän ehkä yhteyttä yhden A-4 kokoisen kirjeen perusteella? Vai haluaako hän ehkä katsella myös sitä, mitkä ovat hakijan omat arvot? Tai ovatko hakijan omat arvot sellaisia, että ne sopivat yrityksen omien arvojen kanssa yhteen? Siis miten esimerkiksi omat toiminimet sopivat toisten yritysten alihankkijoiksi? Siis tietenkin aina tulee ongelmia jos yhtiölle töitä alihankkijana tekevä ihminen tekee samoja töitä myös kilpailijoille. Eli jos henkilö palkataan tekemään töitä esimerkiksi tekoälyn kaltaisten tuotteiden kanssa, niin tietenkin pitää olla tieto siitä, missä muualla hän työskentelee ja mitä töitä hän siellä muualla tekee.
Samalla kun mietimme esimerkiksi tietosuojaa, niin voimme miettiä sitä, että mitä käyttöehtoja mikäkin palvelu esittää. Varsinkin Kiinassa sekä Venäjällä tietoturva saattaa koskea kaikkia muita paitsi FSBtä, joka sitten saa kaiken tiedon pyytämättä. Eli onko käyttämämme palvelu turvallinen? Siitä voi ottaa selvää tutustumalla sen omistajan kotimaan tietoturvalainsäädäntöön. Tuo kotimaa on se, missä palvelua pyörittävä yhtiö sattuu sijaitsemaan.
Jos käytämme jotain palvelua, niin meidän kannattaa lukea sen käyttöehdot, ja sitten tehdä päätös sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Kun puhutaan ylisäätelystä niin silloin puhutaan siitäkin, että pidetäänkö netin käyttäjiä oikeastaan aikuisina ihmisinä. Vai pidetäänkö heitä pikkulapsina, jotka eivät osaa edes lukea? Ja tekoälyn kaltaiset sovellukset ovat tulleet jäädäkseen. Eli me voimme tietenkin kieltää asioita, ja samalla kuitenkin voimme aamulla todeta, että kiellot eivät ole purreet. Meillä kaikilla pitäisi olla yhtiön ostamat tietokoneet ja puhelimet työasioita varten. Ja omat puhelimet ja koneet omia asioita varten. Me voimme estää ja kieltää monia asioita jos haluamme, mutta silloin me voimme asettaa estoja vain laitteille, jotka me todella omistamme.
https://yle.fi/a/74-20140346