Jäänkö sosiaaliseen mediaan vai lähdenkö pois?

Internet sekä sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisten eteen markkinointialustan, jota kuka vain voi hyödyntää. Tuo markkinointialusta antaa jokaiselle ihmiselle ja yhtiölle toiminimestä enterprise-luokan toimijaan saman volyymin. Ja tuota alustaa halutaan varmasti hyödyntää. Sitä halutaan hyödyntää politiikassa sekä monissa muissa asioissa. Ja juuri suunnattu poliittinen mainonta on asia, joka aiheuttaa populistien pääsyn valtaan. Samalla se tuo toki ihmisten eteen myös niitä asioita, joita mikään tai kukaan ei halua jakaa. Eli sosiaalisen median avulla voidaan myös tutustua ihmisten ajatuksiin laajemmin kuin mitä ennen oli mahdollista. Se että ihmiset eivät tätä tee on toinen asia. Kuitenkin esimerkiksi Britannian ero EUsta oli mahdollista samojen algoritmien avulla, joilla nostetaan esimerkiksi saippuan myyntiä. 

Trump ja USAn teollisuus haluavat esimerkiksi TikTokin. Syynä tähän on se, että tuon sosiaalisen median kanavan käyttämä algoritmi, jolla voidaan kohdentaa tietoa eli mainoksia on maailman kehittyneimpiä. Tuon saman algoritmin avulla voidaan sitten kohdentaa lisää poliittista mainontaa ihmisille, jotka käyttävät noita sosiaalisen median alustoja. Tekoälyn avulla voidaan ihmisiltä udella asioita, kuten hänen mielipiteitään vaikkapa maahanmuuttajista. Esimerkiksi deittisovellukseen solutettu tekoälyn ohjaama virtuaalinen näyttelijä voi kysellä ohimennen jotain mielipidettä, ja nämä vastaukset sitten säilötään tilastoon jonka perusteella poliitikko voi muokata puhettaan. 

Sosiaalisen median jättäminen ei ole ehkä aivan niin yksinkertaista kuin haluamme uskoa. Sosiaaliseen mediaan jää kuvamme sekä data, jota sinne olemme jakaneet. Ja tuon datan ja kuvan avulla voi joku sitten rakentaa valeprofiilin omiin nimiimme. Se ei ole kovin mukava ajatus, että joku kehittää valetilin sinun tai minun nimiin, ja sitten ryhtyy esimerkiksi houkuttelemaan alaikäisiä tai kauppaamaan huumeita tuota valetiliä käyttämällä. 

Kun ihminen jakaa tietoa, joka on enemmän tai vähemmän tutkittua ja käyttää sosiaalista mediaa noin vuodesta 2010, niin silloin sitä tietoa on sosiaalisessa mediassa enemmän kuin ehkä moni haluaisi. Me emme siis synny noin 50-vuotiaina ICT nörtteinä, eikä silloin noin 30 vuotta sitten näitä palveluita oltu rakennettu samalla tavalla. Joten jokainen meistä varmaan tietää itse sen, haluaako asioidensa näkyvän sosiaalisessa mediassa vai ei. Joten jos painat esimerkiksi Facebookin linkkiä ja luet tämän tekstin, niin tiedät että en ole lähtenyt sieltäkään ainakaan vielä. Kuten tiedämme niin meitä ihmisiä on moneen lähtöön, ja meistä jokaisella on raja jota emme ainakaan itse ylittäisi. Tai sitten me kohtaamme tilanteen, jossa voimme vain todeta, "älä koskaan sano, "älä koskaan"" (Ever say never). Tämä tarkoittaa sitä, että näistä asioista jokainen tekee itse päätöksensä. 

Ja se tarkoittaa sitä, että kun ihminen on kerran mennyt johonkin sosiaalisen median palveluun, niin hänen on sieltä vaikea poistua. Ja uusia sosiaalisen median palveluita on jatkuvasti tulossa, ja osa niistä lupaa "rauhaa, rakkautta, sekä yksityisyyttä". Mutta kuten voimme olla varmoja, niin tietenkin tärkein sosiaalisen median käyttöä koskeva sääntö on se, että "älä luota kehenkään". Se että joku Venäjällä tai Kiinan kansantasavallassa pyörivä sosiaalisen median palvelu lupaa yksityisyyttä ei tarkoita sitä, että noiden valtioiden viranomaiset eivät voisi noita tietoja saada käsiinsä. Länsimaissa esimerkiksi kohdistetut mainokset ovat asia, joka saa monet ihmiset suunniltaan, eli ihmiset pelkäävät sitä, että heihin vaikutetaan algoritmeilla. 

Algoritmien avulla nostetaan tiettyjä mainoksia ihmisten eteen, ja samoja algoritmeja käytetään myös esimerkiksi poliittiseen mainontaan, jossa ihmisiä profiloidaan heidän netin käyttönsä perusteella. Ja sitten eteen nostetaan poliitikkoja, joiden sanoman arvellaan miellyttävän noita netin käyttäjiä. Eli samalla algoritmilla jolla myydään saippuaa voidaan myydä myös poliittisia aatteita. Ja tietenkin samat algoritmit voivat nostaa myös epäilyttäviä terroristeja viranomaisten tietoon. Tai sitten ne voivat saattaa myös esimerkiksi Iranin toisinajattelijoita salaisen poliisin tietoon. Eli samalla algoritmilla on monia käyttökohteita. Se että joku palvelu lupaa jotain ei tarkoita, että lupauksia edes aiotaan pitää. 

Mutta kuten tiedämme, niin länsimaiseen tapaan toimia liittyy usein erittäin ikävä sivujuonne. Ihmisten yksityisyys on asia, jota me kaikki arvostamme. Siis julkisesti jokainen meistä sanoo arvostavansa yksityisyyttä. Mutta samalla tietenkin esimerkiksi huumekauppiaat, pedofiilit sekä terroristit ovat ihmisiä joiden mielestä netin valvontaan ei saisi kukaan edes koskaan ryhtyä. Samalla kun EUssa säädellään lakeja, mennään lakkoon ja vastustetaan kaikkea uutta, niin samalla Trump lataa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. 

Se kuinka paljon Kiinan kansantasavalta on tähän asiaan sijoittanut, ja kuinka paljon henkilökuntaa Kiinan asevoimat on tekoälyyn antanut ei ole tiedossa. Mutta tiedossa on se, että tekoäly on väline, joka mahdollistaa ihmisten rajattoman valvonnan sekä samalla myös auttaa yhdistämään useita taistelujärjestelmiä kokonaisuudeksi. Eli sotilaalliselta kannalta tekoäly on loistava tuote. Samoin sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiltä urkkia salaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muille. 

Samalla kuitenkin sosiaalisen median oikea käyttö voi muuttaa toimintaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyys lisää luotettavuutta. Ja mitä enemmän esimerkiksi työnhakija ja työnantaja tietävät toisistaan, niin sitä suurempi luottamus tai epäluottamus noiden kahden tahon välille muodostuu. Jos yhtiöstä ei kukaan tiedä mitään muuta kuin nimen ja osoitteen, eikä kukaan työntekijöistä tai johdosta käytä sosiaalista mediaa, niin lähettääkö kukaan tuollaiseen paikkaan hakemusta. Eli mitä avoimempaa yhtiön toiminta on, niin sitä luotettavampi sen antama vaikutelma on. 

Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi siitä kuvasta, jonka me haluamme itsestämme antaa esimerkiksi headhunterille, niin mitä jos laitan hänelle vain työhakemuksen sekä CV:n? Ottaako hän ehkä yhteyttä yhden A-4 kokoisen kirjeen perusteella? Vai haluaako hän ehkä katsella myös sitä, mitkä ovat hakijan omat arvot? Tai ovatko hakijan omat arvot sellaisia, että ne sopivat yrityksen omien arvojen kanssa yhteen? Siis miten esimerkiksi omat toiminimet sopivat toisten yritysten alihankkijoiksi? Siis tietenkin aina tulee ongelmia jos yhtiölle töitä alihankkijana tekevä ihminen tekee samoja töitä myös kilpailijoille. Eli jos henkilö palkataan tekemään töitä esimerkiksi tekoälyn kaltaisten tuotteiden kanssa, niin tietenkin pitää olla tieto siitä, missä muualla hän työskentelee ja mitä töitä hän siellä muualla tekee. 

Samalla kun mietimme esimerkiksi tietosuojaa, niin voimme miettiä sitä, että mitä käyttöehtoja mikäkin palvelu esittää. Varsinkin Kiinassa sekä Venäjällä tietoturva saattaa koskea kaikkia muita paitsi FSBtä, joka sitten saa kaiken tiedon pyytämättä. Eli onko käyttämämme palvelu turvallinen? Siitä voi ottaa selvää tutustumalla sen omistajan kotimaan tietoturvalainsäädäntöön. Tuo kotimaa on se, missä palvelua pyörittävä yhtiö sattuu sijaitsemaan. 

Jos käytämme jotain palvelua, niin meidän kannattaa lukea sen käyttöehdot, ja sitten tehdä päätös sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Kun puhutaan ylisäätelystä niin silloin puhutaan siitäkin, että pidetäänkö netin käyttäjiä oikeastaan aikuisina ihmisinä. Vai pidetäänkö heitä pikkulapsina, jotka eivät osaa edes lukea? Ja tekoälyn kaltaiset sovellukset ovat tulleet jäädäkseen. Eli me voimme tietenkin kieltää asioita, ja samalla kuitenkin voimme aamulla todeta, että kiellot eivät ole purreet. Meillä kaikilla pitäisi olla yhtiön ostamat tietokoneet ja puhelimet työasioita varten. Ja omat puhelimet ja koneet omia asioita varten. Me voimme estää ja kieltää monia asioita jos haluamme, mutta silloin me voimme asettaa estoja vain laitteille, jotka me todella omistamme. 

https://yle.fi/a/74-20140346

Kiina ei ole vain kommunistinen komentotalous, vaan myös tarpeen tullen nopealiikkeinen komentotalous.

 

DeepSeek tekoäly on osoitus siitä, että Kiina ei ole vain sosialistinen komentotalous. Se on komentotalous, joka toimii uskomattomalla nopeudella, jos valtio katsoo jonkun asian hyödyttävän sen poliisia tai asevoimia. Ja tekoäly in yksi asia, joka varmasti kiinnostaa Pekingin johtoa. Toisaalta me voimme myös ajatella niin, että Kiinan valtiojohtoinen talouden malli saa aikaan sen, että Kiinassa innovaatioita voidaan viedä läpi hyvinkin nopeasti. Mutta se vaatii siitä, että Kiinan johto tai valtio pitää tuotetta tai innovaatioita valtion kannalta edullisena tai muuten valtiota tukevana välineenä. Laajoja kielimalleja pidetään yleisesti erittäin tehokkaina valvonnan sekä sotilastekniikan ohjausvälineinä, joiden avulla useita järjestelmiä voidaan liittää yhteen, ja komennot voidaan antaa normaalia puhekieltä käyttämällä. 

Tuossa järjestelmässä monitasoiset toimijat kytketään yhteen valtavaksi tietoverkoksi, jossa järjestelmät vaihtavat saumattomasti tietoja sekä komentajien kanssa että myös keskenään. Samoin tekoälyt voivat tehdä yhteiskunnasta dystooppisen valvontayhteiskunnan, jonka rinnalla joku Orwellin kauhuskenaario "Vuonna 1984" on lasten leikkiä. Tekoäly on loista valvonnan väline. Se on nopea eikä se jätä mitään kertomatta. Tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi houkuttelemaan huumekauppiaita tai pedofiilejä paljastamaan itsensä. Tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi toisinajattelijoiden etsimiseen kovan luokan komento-yhteiskunnassa. 

Esimerkiksi Kim Jong-Un on mies joka saattaisi halua komentaa jokaiselle Pohjois-Korean kansalaiselle kännykän, ja sitten tekoäly valvoo kaikkea mitä he sanovat ja tekevät. Tuolloin jokainen kansalainen joutuisi kantamaan vartalokameraa sekä äänittämään kaiken puheensa, ja tekoäly poimii tuolloin nuo kielletyt sanat. Eli tämä vaihtoehtoinen takoälyn käytön malli on ollut periaatteessa käytössä mm. sosialistisessa Romaniassa, jossa salainen poliisi, Securitate päätti että jokaisella maan kansalaisella piti olla sellainen puhelin kotonaan, että salainen poliisi kykeni kuuntelemaan heitä myös kotonaan. Se mikä sitten teki tuosta toiminnasta tehottoman oli se, että Securitaten piti kuunnella nauha niin, että virkailija kuunteli sen kuulokkeet korvillaan. Samanlainen järjestelmä oli käytössä mm. Neuvostoliiton aseteknologiaa kehittävillä ihmisillä. 

Tuo tietenkin söi resursseja sekä vei paljon aikaa. Mutta nykyään tekoälyt voivat tehdä sen muutamassa sekunnissa. Eli näin tekniikka joka on tehty ihmisten palvelukseen muuttuu ihmisten valvonnan välineeksi. Eli myös tekoälyä voidaan käyttää väärin. Tai siis valtion johto määrittelee kaikkialla sen, mikä on valtion mielestä väärinkäyttöä. Tekoäly voi vapauttaa valtavasti resursseja tai sitten se voi muuttaa kaiken suuren luokan valvontayhteiskunnaksi missä ihmistä valvotaan 24/7. 

Harmaaseen massaan kuulumisen ilo ja suru.

Erilaisuutta pitää sietää. Ainakin tiettyyn rajaan asti. Samalla erilaisuus saa usein aikaan sen, että yhteisö jotenkin sulkee ihmisen pois "kuvioista". Erilaisuus on erottumista joukosta. Mutta siis kuten tiedämme niin kaikkea erilaista ei tarvitse sietää. Kenenkään ei tarvitse sietää kovaäänistä musiikkia, työn häiritsemistä tai erilaisia "kohteliaisuuksia" työpaikallaan. Siis erilaisuutta pitää sietää siihen asti, kunnes se muuttuu häiritseväksi. Ja sitten tietenkin yleispätevä pikku huomio: jos itse pidät punaista solmiota, niin salli se myös muilta. Toinen asia on se, että siis työpaikka sekä työaika ovat työntekoa varten. Vapaa-aika taas on jokaisen oma asia. Työnteon vahtaaminen on työnjohdon asia, eli jokaisen työntekijän tulisi tehdä omia töitään. 

Mutta kuintenkin jos esimerkiksi toimistolle otetaan harjoittelijoita, niin olisi varmaan oletettavaa, että harjoittelijaa hiukan neuvotaan työtehtävien kohdalla. Jos on kovin kiire, niin miksi ihmeessä töihin otetaan harjoittelijoita tai koulutettavia, jos heidän kanssaan ei mitään sitten tehdä? Ja mistä sitten saadaan työntekijöitä, jos vanhat duunarit jäävät eläkkeelle? Ja mistä saadaan duunareita, jos heidän palkkansa ei riitä elämiseen? Tai mistä työlle saadaan tekijöitä jos kukaan ei saa koskaan harjoitella työtä?

Meidän ihmisten ongelma on se, että olemme kaikki erilaisia. Emme toki saisi olla erilaisia, koska se saattaa vaarantaa jotain sellaista, mitä olemme tottuneet näkemään elokuvissa. Meidän kaikkien pitäisi olla yhteneväisiä, meillä pitäisi olla samat arvot, samat vaatteet sekä sama koulutus. Tuolloin ei meidän auktoriteettiemme tarvitsisi koskaan edes ajatella mitään muuta, kuin sitä että kuinka paljon töitä me jaksamme tehdä. Jos olisimme kaikki aivan samanlaisia, niin silloin me olisimme koneiston osia. Kun emme jaksa tehdä työtä, niin meidät heitetään johonkin roskakoriin. Eli meidän pitää painaa pitkää päivää, raskasta työtä ja samalla tietenkään emme saisi saada palkkaa työstämme, jotta voisimme miellyttää jotain sellaista, joka näkee itsessään suuren johtajan. 

Tuo asenne on vallalla muuten Venäjällä. Siellä yksilö elää valtiotaan varten. Hän ei viitsi tai hänen ei tarvitse ajatella. Yksilöä ei ole noissa teknokratioissa olemassakaan. On olemassa massoja, joita johtaa suuri ja viisas mies, joka ajattelee muiden puolesta. Yksilöltä ei tuossa yhteiskunnassa odoteta mitään oma-aloitteisuutta. Vaan kaikki asiat pitää aina erikseen käskeä, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että normaalin ihmisen tekee onnelliseksi vodka, eikä sitten muuta tarvitakaan. 

Erilaisuuden tavoittelu tai diversiteetti ovat asioita, joita kaikki eivät ymmärrä. Ja ehkä esimerkiksi sukupuolen vaihto tms. toiminta kuten synnyttävät miehet ovat hiukan liian pitkälle vietyjä esimerkkejä näistä asioista, jotka joidenkin mielestä ovat hiukan liian vaikeita käsitellä. Todellisuudessa sukupuolen vaihto, yms. asiat ovat erilaisuuden tavoittelun äärimmäinen muoto, johon toki varmaan kaikkien on vähän vaikea tarttua. Erilaisuus sekä erottuminen massasta on tärkeä asia, jos ihminen haluaa tulla huomatuksi. 

Ja varmaan jokainen huippupoliitikko maailmassa haluaa olla huomattu, tai jos ei tule positiivista huomiota, niin ei varmaan tule ääniä. Ja sitten jää paikka parlamentissa tai kunnanvaltuustosta saamatta.  Esiintyvät taiteilijat, kirjailijat sekä monet muut ihmiset, jotka tekevät luovaa työtä haluavat huomiota, mutta esimerkiksi kirjailijat haluavat huomiota kirjalleen, eivät niinkään itselleen. Tai mistä minä tiedän mitä kukin kirjailija sattuu haluamaan. Erilaisuuden vastakohta on yhteneväisyys. 

Yhteneväisyys vie näköalattomuuteen. Se että kaikki ihmiset ovat saman näköisiä, heillä on samanlaiset työhakemukset sekä samanlaiset arvot tekee tuollaisista "ei yksilöllisistä" ihmisistä on helppoa valita työntekijöitä. Riittää että hakemukset laitetaan riviin, ja niitä heitetään vaikka kolikolla. Tuollainen yhtenäinen joukon tai koneiston osanen on helposti korvattavissa. Tuolloin ei työnjohtajien tarvitse kauaa etsiä uutta työntekijää, jos joku harmaa "persvakomies" ei työtään saa tehdyksi. Toki persvakomiehen tunteita saa loukata, kun hänen paitansa sattuu olemaan vähän likainen. 

Persvakomies ei voi olla huolissaan oman perheensä, oman terveytensä tai minkään muunkaan asian takia. Hänelle riittää palkka, ja muuten tuota miestä saa kohdella miten sattuu huvittamaan. Ja missään nimessä hän ei voi omata mitään muuta harrastusta kuin kapakassa istumisen sekä lätkämatsit. Jos joku asia ei mene kuten pitäisi, niin silloin kutsutaan persvakomiehen esimiehet paikalle, ja heille sitten on paljon helpompi sanoa asiat. Ja ehkä siisteydessä on vähän huomauttamista, eli paita alkaa tuoksahdella hieltä kun koko päivän saa lapioida jotain hiekkaa tai nostella 20-50 kiloa painavia esineitä. Mutta esimies on siis ihminen, joka pitää yhteyttä asiakkaaseen. 

Ehkä nuo esimiehet sitten käyvät erottamassa alaisensa jonka ongelma siinä, että hänellä nyt vain sattuu olemaan vähän liikaa töitä. Koko työmaalla saattaa olla vain yksi mies joka tekee töitä. Tai jostain syystä esimies ei muista muita kuin yhden nimen. 

Kun puhutaan vaikkapa epätyypillisen ihmisen työllistymisestä, niin usein tuo työllistyminen tyssää siihen, että "työpaikalla ei voida huomioida hänen erityistarpeitaan". Se tarkoittaa että tuon henkilön sijoittaminen esimerkiksi kulkureitin varrella olevalle paikalle on mahdoton ajatus, koska hän voisi siitä nousta ylös pitämään taukoja ilman että koko rivin täytyy nousta ylös. Samoin ruutujen kirjainten koon säätäminen ovat ilmeisesti täysin mahdottomia ajatuksia. 

Yhteneväisyyden äärimmäinen esimerkki on armeija, jossa kaikki asiat ovat saman näköisiä. Kaikilla samaa sotilasarvoa kantavilla miehillä, joilla on sama merkki hihassa on sama koulutus. Ja armeijassa tuon toiminnan tai tavan tarkoitus on taata toiminnan jatkuvuus, jos yksi henkilö sattuu kuolemaan. Mutta armeijassa tai asevoimissa joukko on tärkeä. Ja sitten tietenkin kun olemme liittyneet NATOoon, niin jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on meidän maassamme tarve käydä osoittamassa uskollisuutta uutta liittolaisten ryhmää kohtaan, ja samalla sanoutumassa irti suomettumisesta tai Venäjän liehittelystä. 

Siis kuten varmaan tiedämme, niin me kaikki olemme nyt sitten kohdanneet tilanteen, jossa USAn presidentiksi valittiin mies, jota jostain syystä ei haluttu. Tai emmekö vain muistaneet kehua Trumpia, ja sitten seuraavaksi mies jota olemme haukkuneet muuttuukin USAn presidentiksi. Me suomalaiset olemme maailman kriittisin kansa. Varsinkin silloin jos olemme kohdanneet erilaisuutta. Me paheksumme amerikkalaisia sekä Trumpia erityisesti, koska hän haluaa Grönlannin. Me paheksumme amerikkalaisten rasismia, sekä samalla muistelemme mitä USA teki intiaaneille 1800-luvulla. 

Tanskan hallituksen suorittamia inuitien pakkosiirtoja kylistä Grönlannin kaupunkeihin emme sitten muista ollenkaan niin hyvin. Mutta samalla unohdamme mielellämme esimerkiksi oman historiamme, eli romanien sekä saamelaisten huostaanotot. Eli kun romani saapuu ravintolan ovelle, niin häntä ilmeisesti palvellaan kuten muitakin asiakkaita. Tai ehkä joku "yksittäinen portsari" ei päästä heitä sisään. Niinpä niin, noita yksittäisiä tapauksia aina välillä sattuu, ja joidenkin kohdalla niitä sattuu vähän enemmän kuin toisten. Samoin me suomalaiset tuemme omien vähemmistöjemme oikeuksia, joten esimerkiksi saamelaisia käsittelevissä jutuissa vältetään rasismia. 

Eli saamelaisista nähdään vain kielteisiä puolia. He saavat valtavasti erivapauksia kuten poronhoito-oikeuden sekä oikeuden puhua kieltä, jota valtaväestö ei viitsi opetella. Meillä jokaista N* sanaa käyttävää ihmistä kutsutaan rasistiksi. Joten olemme kansa, joka varmaan taistelee rasismia vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.  Me hyväksymme erilaisuuden, Mutta voi että jos erilainen ihminen tulee oikeasti osaksi työyhteisömme. Silloin meidän jokaisen tarkkaavaisuus kohoaa potenssiin sata, mikä tarkoittaa että neljä tai viisi työntekijää ja pomoa seisoo tuon henkilön takana, ja kertoo miten muut sitten saavat noita virheitä korjata. 

Kun esimerkiksi päihdehuollon tai jostain muusta paikasta lähetteellä tullut henkilö tulee työpaikkaan oppimaan sosiaalisia taitoja, jotka hänellä ovat vähän hakusessa, niin hänet suoraan laitetaan johonkin koppiin tai varastoon yksin tekemään koko päiväksi työtä. Siinä sitten opitaan sosiaalisia vuorovaikutus taitoja oikein urakalla. Kun aamulla mennään töihin, niin otetaan luuta käteen tms. Ja siinä saattaa jopa työkaverin selkä näkyä. Ja sitten illalla saattaa myös joku työkaveri ovella vilahtaa. Tai jopa pomo saattaa kunnioittaa työntekijää läsnäolollaan, varsinkin silloin jos työt ovat jotenkin menneet vähän huonosti. 

Voi kuinka asenteemme erilaisuutta kohtaan muuttuu heti kun sellainen ihminen joka on erilainen kuin me itse olemme saapuu vaikkapa omaan työpaikkaamme. Silloin ei enää erilainen ihminen osaakaan mitään, kun hänen työtään syynätään jatkuvasti, jos siitä vaikka jotain vikaa löytyisi. Ja tietenkin kaikki jotka eivät heti opi työtään siirretään suoraan eläkkeelle, minkä suuruutta ei varmaan kukaan edes muista mainita. Ja siellä eläkkeellä voi sitten jokainen avata viinapullon ja juoda itsensä hengiltä. 

Varustamon mukaan heidän laivansa ankkuri irtosi vahingossa kannattimestaan.

Bulgarialainen varustamo ottaa täyden vastuun tuosta viimeisestä Itämeren kaapelivauriosta. Ja heidän selityksensä mukaan alus oli vain sattunut pudottamaan ankkurin pohjaan vahingossa juuri tuon Baltia-Ruotsi kaapelin lähellä. Eli kuten varmaan olemme huomanneet, niin noista asioista voidaan sitten aina keskustella. Bulgarialaisen varustamon laiva on siis kiinalaisessa eli Kiinan valtion omistuksessa, ja tämä sitten taas mutkistaa tuon aluksen ja sitä operoivan varustamon selitysten tarkastamista. Kukaan ei toistaiseksi voi tietää mitä ihmisten päässä on teon tai vahingon hetkellä tapahtunut. Eli onko ankkuri jätetty roikkumaan pelkän jarrun varaan, vain onko varmistustappi paikallaan? 

Oliko teko tahallinen vai tahaton? Seuraukset kaapelin katkomisesta ovat kuitenkin rahallinen korvaus, eli vahingon aiheuttaja on velvollinen maksamaan aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvausvelvollisuus ei siis ole sidoksissa teon tahallisuuteen. Siis tietenkään vahinko ei ole rikos, mutta toisaalta jos vahingon tekijän epäillään yrittävän paeta paikalta, niin silloin alus tai vahingon tekoväline voidaan asettaa käyttö- tai poistumiskieltoon. 

https://yle.fi/a/74-20139445

Saattaa olla että alus vain on niin huonossa kunnossa ja sen miehistö niin ammattitaidotonta, että aluksen ankkuri vain putosi pohjaan, jossa sitä laahattiin jonkin matkaa. Tuolloin mieleen tulee sekin asia, että jos Itämerellä seilaa joukko huonokuntoisia aluksia joiden miehistö ei osaa työtään, niin se on melkein vaarallisempi tilanne kuin jos kaapelit olisi katkottu tahallaan. Mutta valehteleeko tuon varustamon edustaja? Kun puhutaan sabotaasista, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että noissa operaatioissa tärkein on tietenkin se, että operaatio kiistetään. Tuolloin ei varustamon edustaja puhuisi totta. Ja joka tapauksessa hän on sen tiedon varassa, jonka aluksen miehistö ja päällystö antavat. 

Tai sitten kuitenkin voidaan ajatella, että varustamon toimistohenkilökunnalla ei tarvitse olla mitään tietoa siitä, mitä noiden merimiesten tehtäviin kuuluu. Eli tietenkin tämäkin kaapelirikko on asia, mikä tapahtui jotenkin sopivassa kohdassa, jos ajatellaan esimerkiksi tietoliikennekaapelien katkomista. Periaatteessa riittää sekin että laivassa yksi miehistä on mukana sabotaasissa, ja hän päästää aluksen ankkurin merenpohjaan. Toki tämä kaapelin katkaisu on asia, jonka pitäisi aloittaa jonkinlaiset toimet. Nimittäin näitä katkoja on viimeaikoina sattunut jotenkin silmiinpistävän paljon. 

Hangon edustalla on maalle ajautunut erittäin epäilyttävää valkeaa ainetta, jonka epäillään olevan parafiinia. Parafiinista voidaan tehdä tarkasti muotoiltu "peti" esimerkiksi koneenosille. Tuolloin koneenosaa tai sitä vastaavaa muottia vain lämmitetään ja se laitetaan parafiiniin, jolloin saadaan aikaan muotoon valettu tuki. 

Kun noita valkeita palasia katsoo kuvasta, niin ne näyttävät samalta kuin pakkausmateriaali, jota käytetään yleisesti koneen osia pakattaessa. Tuollainen pakkausmateriaali saattaa joutua mereen siksi, että sitä heitetään sinne tahallaan. Tai sitten noita laatikoita on purettu veden alla tai siten, että ne ovat jotenkin päästäneet nuo kappaleet mereen. 

Varjolaivastoa pähkinän kuoressa. 

Venäjän varjolaivasto ei ole aivan uusi asia. Sen esiaste perustettiin Stalinin aikaan, kun Neuvostoliitto oli ikään kuin poliittisessa paitsiossa.  Jotkut väittävät ensimmäisten varjolaivaston alusten tulleen käyttöön jo vuonna 1918. Tuon varjolaivaston alusten tarkoitus oli kuljettaa Venäjäisiä agentteja sekä myös tavaraa, jota ei vastaperustettuun Neuvostoliittoon saanut kuljettaa. Eli GPUn sekä sen seuraajan NKVDn agentteja kuljetettiin noiden alusten hyteissä ulkomailla tapahtuviin tehtäviin 

Kylmän Sodan aikaan Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB operoi ilmeisesti Liberian sekä muiden mukavuuslippumaiden lipun alle rekisteröidyillä tankkereilla sekä troolareilla. Nuo alukset toivat maihin vakoojia sekä myös esimerkiksi "Osasto V"n salamurhaajia sekä heidän varusteitaan. Kyseisiä välineitä ei näet voinut kuljettaa esimerkiksi Heathrow'n tarkastuksen läpi. Ja jos noita varusteita olisi toimitettu Neuvostoliiton laivasta, niin niiden vastaanottaja olisi voitu pysäyttää.  Samoin Neuvostoliiton toverimaiden aluksia valvottiin tarkasti. Niiden pelättiin kuljettavan jopa atomipommeja, joita olisi laskettu esimerkiksi Thamesiin tai johonkin rannikon läheisyyteen. 

Eli tarkoitus oli se, että noiden periaatteessa kolmannen osapuolen rekistereissä olevien alusten tarkoitus oli kiertää Neuvostoliiton aluksiin kohdistuvia valvontatoimia. Nuo alukset saattavat olla periaatteessa aivan tavallisia tankkereita, joiden hytteihin tai tankkeihin saatetaan rakentaa kuljetuskontit kieltotavaralle. Nykyaikaiset vakoilulaitteet voidaan kätkeä alusten kontteihin. Niitä voidaan periaatteessa operoida esimerkiksi Moskovasta. Ja tuolloin ei aluksen miehistön edes tarvitse tietää noista konteissa olevista laitteista mitään. Osa noista elektronisen tiedustelun laitteista on passiivisia, eli ne vain äänittävät elektronista ääntä. Ja sitten nuo nauhoitteet voidaan purkaa vaikkapa Moskovan GRUssa. 

Nykyään varjolaivaston alusten pelätään kuljettavan esimerkiksi Club-K ohjusjärjestelmää, joka antaa noille aluksille myös ydiniskukyvyn. Samoin tuo järjestelmä on erittäin vaarallinen toisia aluksia tuhottaessa. Eli uusi teknologia tekee myös noista aluksista erittäin vaarallisia. 

https://www.hs.fi/alueet/art-2000010991845.html

https://yle.fi/a/74-20139647

https://yle.fi/a/74-20139465

https://yle.fi/a/74-20139502

https://yle.fi/a/74-20139445

Itämerellä on taas kaapelit poikki.

Yllä: https://yle.fi/a/74-20139445?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Itämerellä sattuu taas kerran outoja vahinkoja. Ja taas ovat kaapelit menneet poikki. Tällä kerralla on kyse Latvian sekä Ruotsin välisestä tietoliikennekaapeleista, joka on ilmeisesti katkaistu jollain ankkurin kaltaisella laitteella. Ruotsi on pysäyttänyt aluksen jota epäillään teosta, mutta aluksen ankkuri ei ole vaurioitunut. Siis tietenkin on mahdollista että kaapeleita katkotaan myös esimerkiksi sukellusveneistä operoivien sukeltajien toimesta, tai sitten ehkä joissain Venäjän kääpiösukellusveneissä on kaapelin katkomiseen kelpaavat pihdit niiden manipulaattoreissa. Se että näitä kaapeleita menee jatkuvasti poikki on tietenkin hiukan outoa, jos niitä halutaan pitää vahinkoina. 

Ehkä Venäjän varjolaivaston alukset ovat todella niin huonossa kunnossa tai niiden miehistö on niin osaamatonta, että ankkureita ei ole vain yksinkertaisesti osattu tai haluttu kiinnittää kunnolla. Tai sitten vain osa miehistöstä on ollut mukana noissa kaapelin katkaisuoperaatioissa. Se miten sitten asiaan pitää suhtautua on se, että oli miten oli, niin kyse on vähintään vaarallisesta huolimattomuudesta, joka saattaa olla pahempi asia kuin tahallinen kaapelien katkominen. Eli jos miehistö ei osaa työtään, niin hetken päästä joku tankkeri on karilla. Tai esimerkiksi joku saa päähänsä pestä tankkeja Suomenlahdella, kuten vanhaan aikaan tapahtui. Seurauksena on öljyvahinko. 

Jos aluksella on käytössään kaapelin katkomiseen tarkoitettu instrumentti, jota mm. Tekniikka& Talous lehti on esitellyt, niin tuon instrumentin voi helposti asentaa ankkurin paikalle tai sen yhteyteen. Tuolloin voidaan ajatella että tuo kaapelin katkoja on joko ankkurin kaltainen väline, tai sitten siinä voi olla hydraulinen pihti, joka laukaistaan joko alukselta tai sitten kaapeli laukaisee sen joutuessaan laukaisimeen. Kun kaapeli osuu laukaisimeen, niin hydraulinen leikkuri leikkaa kaapelin poikki. 

Tuo väline voidaan sitten laskea esimerkiksi aluksen alla odottavan sukellusveneen kannelle. Tai sitten se voidaan pudottaa meren pohjaan ja sieltä esimerkiksi sukellusvene voi sen käydä hakemassa pois. Suomenkieliset jutut tuosta laitteesta olivat maksumuurin takana, joten sen takia laitoin pari linkkiä ulkomaisille kotisivuille tuosta kaapelien katkaisuinstrumentista. Kyseinen väline kehitettiin Kiinassa väitteiden mukaan jo vuonna 2011. 

Tuolloin ymmärrettiin että kaapelien katkaisu sukeltajien toimesta on hidasta. Tämän takia kehitettiin laite, jota jokainen alus voi hinata perässään kuten ankkuria. Mutta ankkurin ongelma on se, että jos siihen jää liian paljon kaapelia kiinni, niin silloin kaapelin paino saattaa katkaista ankkuriketjun. Joten aktiivinen leikkuri estää ankkuria vaurioitumasta. 

https://yle.fi/a/74-20139445?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

https://www.tomshardware.com/networking/chinese-university-applies-for-undersea-cable-cutter-patent-device-developed-by-coastal-university-located-across-the-sea-from-taiwan

https://splash247.com/chinese-anchor-like-device-to-cut-cables-makes-headlines/

Kuvat: 

https://splash247.com/chinese-anchor-like-device-to-cut-cables-makes-headlines/

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/kiinalaiset-patentoivat-pohjassa-laahattavan-kaapelinkatkaisijan-halpa-ja-tehokas/6f74e1f3-cf96-4ba8-b15c-38a760468b68

Pekka Toverin mukaan "näin nopea takinkääntö ei ole normaalia".

Itämerellä sattuu outoja vahinkoja jatkuvasti. Osa niistä on vahinkoja ja osa tahallista toimintaa. Ja ilmeisesti joillakin ihmisillä on tarve uskoa, että Venäjän valtiolla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa. Eagle S aluksen lakimies on saanut paljon julkisuutta, ja hänen mukaansa "valtiolla ei ole toimivaltaa Eagle S-aluksen tapauksessa. Venäjän roolista Eagle S.n tapauksessa puhutaan jatkuvasti. Aina voidaan tietenkin väittää, että ankkuriketjun tai sitä sisään vetävän vintturin kohdalla olisi varmistamiseen tarkoitettu tappi unohtunut laittaa paikalleen, ja sitten ankkuri vain olisi pudonnut mereen. Minkä jälkeen Eagle S olisi sitten vetänyt ankkuria meren pohjassa, koska sen sillalta ei tätä asiaa olisi nähty. 

Mutta oliko tuo ankkurin varmistamistangon irroittaminen vahinko, vai tahallinen teko? Jos aluksen koko miehistö ei tiennyt tuosta sabotaasista, niin kuka tai ketkä heistä ovat sitten tietoisia tuosta asiasta? Ljungbergin mukaan maamme viranomaisten toimivalta ei ylety ankkuriin, joka makaa meren pohjassa, eikä se ole edes peräisin suomalaisesta alukselta. Mutta toisaalta kyseessä on todiste, jota voidaan käyttää mm. vahingonkorvauskanteen käsittelyssä. Eli myös siinä tapauksessa, että Eagle Sn toiminta ei ole ollut tahallista, on aluksen miehistö velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Samoin he ovat rikosoikeudellisesti vastuussa. Eli heillä on joka tapauksessa rikos- tai vahingonkorvausvastuu. 

https://yle.fi/a/74-20136941

Aivan samalla tavoin kuin muussakin vahingonteossa eli jos tuo kaapeleiden katkeaminen olisi onnettomuus, joutuisi tekijä korvaamaan vahingon. 

Eli aivan samoin kuin muutkin, niin Eagle S aluksen miehistö tai vahtimiehistö olisi velvollinen korvaamaan vahingon, jonka he ovat aiheuttaneet. Nimittäin tuon kiinnitystangon asettamatta jättäminen on huolimattomuutta, mikä johtaa vahingonkorvauksiin. Mutta kuten tiedämme, niin kaikki asiat varmaan voidaan muutenkin selitellä onnettomuuksina tai muuten vain väittää niitä vahingoksi. Ja näin kaikki asiat saadaan näyttämään hyvältä, ja ehkä Putinkin sitten päättää ryhtyä tulitaukoon, kun kaikki paha pyyhkäistään pois. Mutta kuka sitten puhuu totta ja kuka kertoo tarinoita? Putin tuskin antaa jokaista hybridivaikuttamiseen liittyvää käskyä itse. 

Kuten Pekka Toveri on sanonut, niin esimerkiksi se että "virallisten tahojen" kanta asioihin muuttuu nopeasti on poikkeuksellista. Informaatio-sodankäynnissä tärkeintä on se, että kaikki vihamielinen toiminta kohdemaata kohtaan kiistetään. Se että joku maamme tiedusteluvirkailijoista olisi soittanut oikeasti Washington Postiin on myös hyvin poikkeuksellista. Mutta se miten media asiaa on ryhtynyt käsittelemään on myös hyvin erikoista. Nimittäin ainoa taho jota tässä jutussa on kuultu on Ljungberg. Hän saa kaikki haluamansa julkisuuden. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/pekka-toveri-illle-eagle-s-tutkinnasta-nain-nopea-takinkaanto-ei-ole-normaalia/#04d90f58

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010941543.html

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010980855.html

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/49288a00-da15-4941-84b3-5a0b90a00b84

Taloutta ja työntekoa, eli kaikilla asioilla on monta nimeä.

 

Miksi talous, ja yhteiskuntatieteitä luetaan yliopistoissa? Syy tähän on se, että nämä asiat ovat monella tavalla paljon mutkikkaampia kuin miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Esimerkiksi palkka ei yksin kerro siitä, mitä ihminen voi ostaa palkallaan. Hintataso jossain Afrikan maassa saattaa EU-kansalaisen mielestä vaikuttaa alhaiselta. Eli jos ravintolaillan hinta on Euron, niin se on EU maan kansalaisesta halpa, mutta paikallinen joka saa ehkä kolme euroa päivässä ei tuo hinta olekaan enää niin pieni. Samoin työelämää koskevat kysymykset ovat vaikeita asioita. Eli olisiko työntekijän itsensä etu, että maassamme ei työntekijöitä saisi kilpailuttaa? 

Tuo kilpailutus turhine työhaastatteluineen ottaa ihmisiä aiheesta aivoon, mutta mitä jos sitten työnantaja joutuisi ottamaan esimerkiksi narkomaanin töihin? Siinä voisi työpaikan ilmapiiri kohentua huomattavasti. Narkomaanin laittaminen työkyvyttömyyseläkkeelle vain sysää ongelman toiseen paikkaan. Päihdeongelmista kärsivä ihminen näkee sairaslomat ja eläkkeen lomana, joten sen takia tuokaan vaihtoesto ei ole täysin mutkaton. 

Suomessa vaaditaan jatkuvasti sitä, että työntekijöiden pitää saada parempaa palkkaa. Se, että Suomi on kallis maa on tietenkin asia, mikä pitää huomioida. Samalla kuitenkin se, että maassamme yhteiskunnan tulotaso on polarisoitunut on johtanut kierteeseen, missä köyhät köyhtyvät ja maamme rikkaat rikastuvat. Ja tietenkin suuri ongelma on siinä, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ostovoima on todella pieni. 

Vai onko näin? Tilastoja voidaan tietenkin käsitellä monella tavalla. Kaikki palkat pannaan jonoon, ja niiden keskiarvo eli mediaani lasketaan suoraan noista mahdollisista palkoista. Mutta sitten toinen tapa ottaa otos tästä asiasta on se, että lasketaan alin mahdollinen tulotaso, minkä suomen kansalainen voi saada, ja sitten katsotaan se, paljonko suurituloisin ansaitsee. Eli katsotaan pelkästään kahta ääripäätä. 

Tai sitten me voimme huomioida se, että kaikki maamme kansalaiset eivät saa palkkaa. Eli osa työikäisistä on eläkkeellä, joka tarkoittaa että he ovat niin sanotusti palkkojen ja työneuvottelujen ulkopuolella. Ja KELAn maksama työkyvyttömyyseläke ei ole kovin suuri. Se että ihmisiä tiputetaan pois työttömien jonoista saattaa tietenkin kaunistaa tilastoja. Mutta samalla se ei vähennä suoraan valtion menoja. Siis myös eläke on aina valtiolle menoerä. Se että tulotaso putoaa suurella osalla ihmisistä aiheuttaa kierteen, jota taloustutkijat kutsuvat nimellä "kuoleman spiraali". Tuo kierre johtuu siitä, että kun ihmisten ostovoima kutistuu, niin he eivät osta enää niin paljon tai niin hintavia tuotteita kuin ennen. 

Se kutistaa liikkeiden katetuottoa, ja aiheuttaa lopulta konkurssin. Kun yhtiöiden tulotaso laskee, niin se merkitsee sitä, että ne eivät enää voi tehdä investointeja. Ja kun myyntiä ei ole, niin lopulta edessä on konkurssi. Pahimmin tuo tulotason lasku osuu pieniin päivittäistavarakauppoihin, joiden marginaalit pakollisten menojen vähentämisen jälkeen on muutenkin kapea. 

Mutta toki tilastoja voidaan käsitellä monellakin tavalla, ja se että suurin palkka hinaa keskiarvoa tai keskikohtaa ylöspäin pitää aina huomioida, kun tilastoista tehdään tulkintoja. Samoin esimerkiksi kuntoutuspäiväraha, erilaiset kokeilurahat ja muut vastaavat asiat voidaan joko laskea palkaksi tai ne voidaan jättää pois laskuista. Samalla sitten tietenkin meidän pitää huomioida sellaisiakin asioita, kuten miten paljon tai millaisia asioita voi rahalla ostaa. Eli jos hinnat tai vaikkapa asumiskustannukset ovat korkeita, niin silloin tietenkin isokin palkka on melko pieni. Tuolloin pitää laskea se, kuinka paljon rahaa jää pakollisten menojen jälkeen käteen. Ja tietenkin pakollinen elintarvikekin pitää määritellä. Samoin sekin vaikuttaa tilastoihin, että asuuko ihminen Suomessa vai ulkomailla. Kun suomalainen käy ostoksilla jossain Teneriffalla, niin hänen ostamansa tuotteet eivät tuo yhtään arvonlisäveroja Suomen kassaan. 

Mutta kun puhutaan siitä miten maamme talous saadaan kuntoon, niin ongelma on siinä, että maassamme yritysten verottaminen on erittäin helppoa, kun taas luonnollisten henkilöiden eli äänestäjien verottaminen on vaikeaa. Äänestäjään kohdistuvat laikkaukset ovat poliitikoille vaikeita asioita. Joten tietenkin on helppoa kohdistaa menoja tai säästöjä sellaisiin kohteisiin, joita ihmiset käyttävät. Jos esimerkiksi sähkön kulutukseen sekä myös terveydenhoitoon kohdistetaan lisämaksuja, niin ne näyttävät paremmilta kuin verot, joita kannetaan jokaiselta Suomen kansalaiselta. Tuolloin unohdetaan se, että sähkön lisämaksu on oikeastaan piiloveron kaltainen asia, koska me emme vain voi elää ilman sähköä. Eli jos sähkön lisämaksu kohdistuu kaikkiin sähkön käyttäjiin, niin tuloksena on oikeastaan maksu, jonka vaikutus on sama kuin veron. 

Yritysten verottaminen ei ole aivan niin mutkatonta kuin haluamme olettaa. Eli yhtiö voidaan liputtaa EU/ETA alueen ulkopuolelle, jolloin siitä ei saada mitään verotuloja. Kuitenkin meidän pitää muistaa sekin, että yhtiöiden tehtävä on tuoda voittoa niiden omistajille. Mutta siis esimerkiksi ero EUsta ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät yritysten ulosliputukseen. Ja varsinkin pääosin ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiöt ovat erittäin ongelmallisia. Nimittäin niiden omistajat varmaan haluavat miellyttää oman kotimaansa poliitikkoja. 

Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että esimerkiksi ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa jatkuvasti. Ongelma on siinä, että noiden työläisten verot menevät maihin, joissa hintataso on melko alhainen. Vaikka tietenkin kaikki ihmiset toivoisivat sitä, että työpaikat menevät omaan maahan, niin kuitenkaan tuota asiaa ei tapahdu. Ulkomailta tulevat työläiset ovat oman maansa työlainsäädännön alaisia. He asuvat työpaikalla tai työpaikan välittömässä läheisyydessä. Ja kun urakka on ohi, niin heistä ei sitten enempää kuluja tule. Eli virolainen työtön rakennusmies ei mene Suomessa sosiaalivirastoon, mutta samalla tietenkin suomalainen mies menee sinne, jos hän ei saa työtä. 

Ja sitten seuraa se, miksi ulkomainen työvoima on sallittua. Tai miksi työvoimaa pitää toisaalta voida kilpailuttaa. Pakko palkata joku on asia, mikä ei tuo ratkaisuja mihinkään. Pahimmillaan pakon edessä palkattu henkilö voi aiheuttaa jopa koko työmaan sulkemisen pariksi päiväksi, jos hän aiheuttaa siellä joukon onnettomuuksia. 

Työvoiman kilpailutus on asia, mikä ainakin itseäni on joskus ottanut suoraan sanottuna aivoon. Mutta sitten kun työvoiman kilpailutusta katsotaan esimerkiksi työnantajan sekä osittain työmaan ilmapiirin kannalta, niin myös työnantajalla pitää olla vaihtoehtoja siitä, millaista työvoimaa se haluaa ottaa töihin. Nimittäin kaiken maailman puliukot ovat ihmisiä, jotka voivat tuhota koko työpaikan sekä sen ilmapiirin. Joten juuri päihdeongelmaiset ovat ihmisiä, joiden takia ei kaikkia ihmisiä saisi päästää työpaikoille. 

Viktor Orban kiristää Ukrainaa sekä samalla koko EUta.

Tänään STT: uutinen on otsikoitu näin: Unkari panttaa päätöstään EU:n Venäjä-pakotteiden jatkumisesta – Orban vaatii vastineeksi kaasutoimitusten sallimista Venäjältä" (STT). Tuosta uutisesta näette Venäjän kaasun merkityksen Unkarille. Mutta EU on tällä hetkellä taas kerran Orbanin vankina. Juuri Unkarin toiminnan kohdalla voimme nähdä, miten ongelmallinen EU päätöksenteko on. Eli huonot tai poliittisesti epämukavat päätökset voidaan sysätä Brysseliin, ja sitten Brysselissä taas huonot ja epämukavat päätökset voidaan sysätä jollekin tietylle valtiolle, jonka johto ei ole aivan niin riippuvainen kansan suosiosta kuin meidän maamme johto on. EUssa vaatimus yksimielisyydestä koskien tiettyjä päätöksiä merkitsee sitä, että yksittäinen valtio voi suoraan jarruttaa sekä kiristää muita maita.  

Yleisesti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa on maassamme pidetty hyvin julmana, ja olemme sitoutuneet EUn sekä NATOn kautta Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Venäjän propaganda eli virallinen totuus tietenkin on se, että tuo maa ei pakotteista horju, ja että länsimaat vain haluavat tehdä itselleen hallaa. Ja tuohon propagandaan tietenkin kuuluu se, että pakotteista huolimatta Venäjän varjolaivasto tuo maahan 12 miljardia Euroa tai dollaria viikossa. Joten tietenkään Venäjän tai sen johdon oma etu ei ole se, että pakotteita jatketaan. Vaikka Venäjän vastaiset pakotteet eivät täysin tuki sen mahdollisuuksia saada esimerkiksi asevoimien tarvitsemia elektronisia komponentteja tai uusia osia sen tuhoutuneisiin tankkeihin sekä helikoptereihin, niin kuitenkin nuo pakotteet ovat asia, jolla Venäjää estetään hankkimasta kiellettyä tavaraa suoraan. 

Eli se ei voi suoraan tilata esimerkiksi aseisiin sopivaa kaksikäyttöteknologiaa itselleen, ja maksaa laskua esimerkiksi Gazpromin tileiltä Joten noiden tuotteiden hankinta on Venäjälle kalliimpaa, ja se joutuu käyttämään enemmän rahaa sekä välikäsiä suurten drone- ja sekä aseisiin sopivien mikropiirimäärien ostoon. Tuolloin kieltolistalla olevien tuotteiden hankinta on vaikeampaa, ja niitä pitää kuljettaa pidemmän matkaa kuin normaalisti. Venäjän propagandan  tunnusmerkki on se, että siinä puhutaan mielellään johtajille. Jos seuraamme esimerkiksi Panaman papereiden tietä, niin valtaosa noista papereista käsitteli nimenomaan Euroopan johtajien veronkierto-yhtiöitä. Ja mukaan sitten oli piilotettu viesti, että Putinin ei tuollaista tarvitse kestää, joten erotkaa EUsta, ja NATOsta sekä tulkaa Putinin kerhoon. Eli se että mukana ei ollut yhtään oligarkkia kertoo siitä, miten FSB käsittelee rikoksia. Panama vuodon takana on ilmeisesti FSB jonka etu on mitätöidä EU sekä NATO ja tehdä Euroopasta Venäjän oma leikkikenttä. 

Kun katsomme esimerkiksi Unkarin linjaa EUssa, niin sen asenne esimerkiksi Venäjän vastaisiin pakotteisiin on hyvin negatiivinen. Venäjän öljy ja kaasu ovat asioita, jotka pitävät V. Putinin vallassa. Mutta samalla ne ovat taanneet myös esimerkiksi Viktor Orbanin aseman Unkarissa. Venäjän vastaiset pakotteet ovat tietenkin kiusallisia esimerkiksi joidenkin yhtiöiden johtajille, jotka ovat periaatteessa ulkoistaneet koko tuotantonsa Venäjälle. Ja Venäjän kauppa on ollut myös Suomessa tärkeässä asemassa. Mutta sitten Ukrainan sota muutti kaiken. Ja varsinkin Ukrainan saama sympatia sekä tuki ovat olleet asia, mikä varmasti saa aikaan tietynlaista äänestyskäyttäytymistä myös parlamenteissa. 

Kuitenkin aina välillä eteen tulee artikkeleita, joissa puhutaan siitä, kuinka turhat Venäjän vastaiset pakotteet ovat. Mutta jos joku sitten haluaa suoraan sanoen purkaa nuo pakotteet, niin tällä hetkellä se merkitsee poliittista itsemurhaa. Joten tietenkin voidaan ajatella, että joku liikemies tai poliitikko saattaisi haluta suoraan ulkoistaa tuon päätöksen jollekin toiselle taholle. Ja yksi noista tahoista on tietenkin Viktor Orban, joka varmasti on EUn populistisin pääministeri. Tai siis hänen valtansa perustuu voimakkaasti siihen, että Venäjä myy hänelle alihintaista öljyä sekä maakaasua. 

Samalla tietenkin Viktor Orban aikoo (tai saattaa aikoa) äänestää EU pakotteita vastaan. Hänen mielestään Venäjän vastaiset pakotteet eivät ole enää asia, jota kannattaa jatkaa. Ja samalla tietenkin hänen politiikkansa saa uusia populistisia piirteitä. Unkarissa tiedetään tietenkin sekin, että EU vaatii kaikissa pakotetoimissaan yksimielisen päätöksen, ja Unkarin johto varmaan ajattelee, että sitä ei voida mitenkään rankaista tästä asiasta. Samoin voidaan ajatella että Unkarin linjan taakse saattaa kätkeytyä toive siitä, että periaatteessa hyvin yksinkertaisesta, mutta samalla hyvin vaikeasta asiasta kehkeytyy tilanne, jossa Putinin voidaan katsoneen voittaneen. 

Meillä Suomessa tietenkään kukaan ei uskalla sanoa, että hänelle on raha tärkeämpi asia kuin Ukrainan tukeminen. Mutta saattaa olla että joku toivoo sitä, että Unkari tekisi tuon poliittisesti vaikean päätöksen, eli tuolloin noiden saartotoimien lakkaaminen siirtyisi Unkarin harteille, ja muiden EU maiden johtajat voisivat sitten ulkoistaa tuon päätöksen Unkarille. Samalla tietenkin annetaan sellaisia signaaleja, että Putin saa tehdä mitä huvittaa, eikä kukaan sitten edes halua sanoa hänelle vastaan. Venäjällä on sellainen linja, että se lahjoo toimittajia, sekä henkilöitä, joita se pitää yhteiskunnallisesti merkittävänä. Ja noiden tahojen kautta sitten länsimaihin toimitetaan valeuutisia, joiden julkaisemisesta maksetaan kuulemma hyviä palkkiota. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/unkari-panttaa-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6st%C3%A4%C3%A4n-eu-n-ven%C3%A4j%C3%A4-pakotteiden-jatkumisesta-orban-vaatii-vastineeksi-kaasutoimitusten-sallimista-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4/ar-AA1xNfsb?ocid=BingNewsSerp

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panaman_paperit

https://lyhyetkirjoitukset.wordpress.com/2025/01/24/viktor-orban-kiristaa-ukrainaa-seka-samalla-koko-euta/

Miksi vihaamme erilaisuutta?

 Meillä Suomessa on sellainen outo tapa, että kun joukko lapsia kiusaa yhtä lasta koulun pihalla, niin jostain syystä kiusattu vaihtaa koulua. Ja juuri tuo tapa on esimerkiksi lainsäädännön vastaista. Lakien tarkoitus on nimenomaan suojata heikompia, ja niiden tarkoitus on estää niin sanotun "vahvemman oikeuden" käyttöä. Kiusaamista voidaan pitää väkivaltana tai väkivallan pelon avulla tapahtuvana toisen alistamisena. Kun sitten puhutaan kiusatun kohtelusta, niin jostain kumman syystä kiusaamisen syytä etsitään kiusaamisen kohteesta itsestään. Tilanne on jotenkin outo, koska jos vastassa on 5-10 hengen joukko, ja joku tai jotkut heistä ovat kokeneet kiusatun jotenkin "outona" tai"vaarallisena", niin miksi muut eivät ole tulleet väliin? Siis onko niin, että se että ihminen on jonkun mielestä "vähän outo" oikeuttaa kiusaamaan toista. 

Meillä Suomessa kannetaan huolta kaiken maailman Afrikan Tähti-peleistä. Ne kun ovat niitä siirtomaa-ajan sekä rasismin symboleita. Mutta meillä Suomessa ei kanneta ollenkaan huolta siitä, miten me suhtaudumme erilaisiin ihmisiin, tai siis ihmisiin jotka ovat erilaisia kuin me itse olemme. Meillä Suomessa vammaisiin suhtaudutaan myönteisesti, toista uskontokuntaa edustavia pitää aina ymmärtää, kun se vakaumus on niin tärkeä ja henkilökohtainen asia. Kaikki pitää aina ottaa mukaan leikkeihin ja peleihin, mutta sitten jos joku sattuu olemaan oikeasti erilainen kuin toiset, niin silloin edessä on tilanne, jossa syytä eristämiseen etsitään tuosta erilaisesta ihmisestä. 

Meillä Suomessa on tapana se, että erilaisia ihmisiä ei saisi tuijottaa. Meillä pitäisi kaikkiin erilaisiin ihmisiin suhtautua ymmärtäväisesti. Samalla heitä kuitenkin eristetään muusta yhteiskunnasta erittäin tehokkaasti. Eli heitä ei ehkä maassamme asiat kuten tasa-arvo hoidetaan mukavasti niin, että neurovähemmistöön kuuluvia on vähän vaikea tuijottaa, kun heidät poistetaan koulusta johonkin koulun irvikuvaan, jossa tärkein asia on lääkitys. 

Se kun rauhottaa palkatun henkilökunnan hermoja. Se miten noiden paikkojen asiakas eli epätyypillinen henkilö asiat kokee on sitten yhdentekevää. Eli meillä välitetään tasa-arvosta todella paljon silloin, kun syrjinnän kohde sattuu äänestämään vaaleissa. Kun puhutaan tasa-arvosta niin tarkoitetaan tietenkin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sellaisten henkilöiden välillä jotka ovat oikeutettuja äänestämään maamme vaaleissa. Se mitä sitten esimerkiksi Iranissa tapahtuu on aivan yhdentekevää. Eikä tasa-arvo koske myöskään neuro- tai muita epätyypillisiä henkilöitä. 

Mutta annas olla kun joku autisti tai muuten vähääkään valtaväestöstä poikkeava tulee oikeasti johonkin kouluun. Silloin loppuu ymmärrys heti ja välittömästi. Kukaan muu koko noin 500-700 oppilaan koulussa ei edes voi mitenkään edes meluta tunnilla kuin tuo erilainen ihminen, joka sitten varmaan on kaiken pahan alku ja juuri. Eli jokainen asia mitä hän sanoo ilman lupaa merkitään muistiin, muille vanhemmille soitellaan hänen asioistaan, ja koulussa saatetaan kuuluttaa kuinka yksi "tuollainen henkilö" sitten vaarantaa koko koulun oppimismahdollisuudet. 

Jos ihminen on jotenkin erilainen, ja hän sattuu olemaan jossain koulussa, niin seuraavaksi tilanne on se, että hänet saa jostain syystä poistaa koulusta. Jostain syystä kiusattu saattaa viettää periaatteessa koko loppu koulun ajan jossain testeissä, jossa hänestä etsitään poikkeavuuksia joita sitten nimitetään kohteliaasti "sairaudeksi". Tuo kohtelias termi tarkoittaa sitä, että hän on joidenkin mielestä itse aiheuttanut tilanteen, missä toiset ottavat hänet silmätikuksi, haukkuvat häntä halventavilla nimillä sekä tietenkin hajottavat hänen vaatteitaan. 

Kun ihmiset puhuvat autismista sekä erilaisista keskittymishäiröistä, niin silloin kohtaamme usein tilanteen, missä puhutaan siitä, että autistien "jutut eivät vastaa sitä mitä muilla saman ikäisillä liikkuu päässä". Ja se sitten muka aiheuttaa oikeuden syrjiä noita ihmisiä. Siis autismi on tämän näkökulman mukaan sairaus, joka sitten oikeuttaa eristämään autistia muista sekä samalla poistamaan hänet koulusta, kun se sitten on "helpompaa kaikille". Tällä tavalla sitten autetaan koulukiusaajia tekemään koulusta heille mieluisampi paikka. Ja samalla tietenkin kannustaa kiusaajia jatkamaan toimintaansa. 

Siis vaikka autistilla tai muuten poikkeavasti käyttäytyvällä henkilöllä olisi tarve lääkitykseen tai jopa sairaalassa tapahtuvaan hoitoon, niin silloinkaan ei se asia oikeuta kiusaamaan toista. Joten meillä olisi varmaan jonkunlainen itsetutkiskelun paikka, kun puhutaan näistä "poikkeavista ihmisistä".  Tai sitten me voimme vain poistaa heidät yhteiskunnasta, eli pois silmistä ja pois mielestä ovat asioita, joilla voimme tukea sitä kehitystä joka varmasti vie maatamme ojasta allikkoon. 

Me emme halua mitään muuta kuin uusia Paavo Nurmia ja muita urheilutähtiä, he kun eivät käytä rillejä. Samoin tietenkin työelämän lama on asia, jonka takia jotkut alkavat huomioida neurologista epätyypillisyyttä uudella tavalla. Eli kun työpaikat ovat uhattuna, niin silloin varmasti alkaa noita epätyypillisiä piirteitä löytyä vähän joka paikasta. Jokainen joka on jollain tavalla erilainen on tietenkin potentiaalinen työelämästä poistuva ihminen. Hänet jos saadaan pois, niin silloin varmaan jokainen kunnon työllistettävä saa työtä. 

https://www.sttinfo.fi/tiedote/70819588/autistiset-piirteet-lisaavat-lapsen-riskia-joutua-kiusatuksi?publisherId=57858920&lang=fi

Olisiko Euroopan aika muuttua tekoälymyönteisemmäksi?

Tump ja USA aikovat panostaa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. Projektin nimi on Stargate. Tekoälystä puhutaan paljon hyvää ja pahaa. Mutta tekoäly on tullut jäädäkseen, mikä sitten tietenkin vauhdittaa sen kehitystä. Tekoäly varmasti on väline, joka muuttaa maailmaa. Yritysten kohdalla tekoäly tietenkin tehostaa toimintoja sekä samalla myös alentaa kustannuksia, mikä sitten varmasti näkyy erilaisissa asioissa kuten tuotteiden hinnoissa. EUssa tekoälyyn suhtaudutaan kriittisesti, mikä tietenkin on asia, mikä on osittain hyväksi. 

Mutta tällä "kriittisellä suhtautumisella" on hyvin ikävä sivuvaikutus, mikä tarkoittaa sitä että sana "kriittinen" muuttuu kielteisen synonyymiksi. Eli tekoälystä löydetään vain huonoja asioita, joten sitä halutaan tietenkin rajoittaa. Miksi kukaan tarvitsee mitään kursseja, tai miksi johtajan täytyy jotenkin opiskella tekoälyä, kun sen käyttö ja kehittely voidaan kieltää suoraan jossain palaverissa. Tietokone-ohjelmat sekä tekoäly ovat asioita, joiden kehittäminen on vaikeaa. Nuo ohjelmistot ovat monen tämän päivän huipputuotteen kuten autojen, kännyköiden sekä sotilaallisella puolella esimerkiksi ohjusten "sielu".

Ilman ohjelmistoja Javelinin kaltaiset aseet ovat täysiä susia, eli ne eivät toimi halutulla tavalla. Tekoäly mahdollistaa erittäin nopean tuotekehityksen sekä mallinnuksen, mikä tekee tuotannosta tehokkaamman. Eli tekoälyn tuottama malli voidaan siirtää suoraan tietokoneiden ohjaamalle tuotantoyksikölle, joka sitten tuottavat haluttuja tuotteita erittäin tehokkaasti. Nykyään 3D printtereillä voidaan tuottaa esimerkiksi rakettimoottoreita sekä ydinreaktoreiden paineastioita. Eli nykyään gamma- ja röntgenlaitteiden avulla voidaan tuota tuotosta tarkkailla erittäin intensiivisesti, ja tekoäly löytää esimerkiksi ilmakuplat tuotoksen sisältä. 

Mutta kuten me tiedämme, niin 500 miljardia ei ole mikään pieni summa. Ja Stargate-ohjelman tarkoitus on ilmeisesti lisätä laajojen kielimallien sekä fyysisten laitteiden yhteensovittamista sekä siviili- että sotilasteknologiassa. 

Se että tekoäly tehostaa toimintoja, sekä mahdollistaa sen, että yhtiöt voivat tehdä samalla rahalla enemmän töitä tai innovoida uusia asioita varmasti antaa kilpailuetua. Se miten tuo jäljelle jäävä aika sitten oikeasti käytetään on yhtiöiden oma asia. Yhtiöiden tarkoitus on tuottaa voittoa niiden omistajille. Ja jos kaikki innovaatiot valuvat jonnekin muualle, niin silloin me EUssa voimme varmasti iloita uudesta konkurssien aallosta. Eli samaan aikaan kun EU-parlamentissa asetetaan lisää rajoituksia erityisesti tekoälyä koskevaa kehitystä ajatellen, niin toki me voimme kauhistella sitä, kuinka Trump syytää rahaa alalle, jota ei kukaan oikea johtaja ole koskaan olisi valinnut. Nyt sitten me EUssa voimme todeta esimerkiksi neuroverkkojen tehon, mutta samalla voimme siirtää tämän innovaation esimerkiksi Kiinaan, joka haluaa sitä hyödyntää. 

Tekoäly on seuraavan sukupolven asia, mikä liimaa fyysiset robotit sekä tietokoneet ja muut älylaitteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Se miten näitä välineitä kehitetään on tietenkin asia, mikä vaatii investointeja. Tietenkin monet jutut, mitä tekoälystä kirjoitetaan ovat oikeastaan tarkoitettu sijoittajille, joten niissä tietenkin korostetaan yhtiöiden osakkeiden tuottavuutta. Mutta todellisuudessa tekoäly vaatii sekä uusia ohjelmistoja että uusia tietokoneita. 

Periaatteessa koko tekoäly roikkuu PHP ( Hypertext Preprocessor) -ohjelmointikieltä varten kehitettyjen standardien päällä. PHP sopi erittäin hyvin vanhempien interaktiivisten kotisivujen sekä verkkopalveluiden ohjelmointiin, koska se mahdollisti sen, että koodia voitiin ajaa palvelimelle.  Eli raskas laskentaohjelmisto ja algoritmit pyörivät palvelinten sisällä. PHP oli aikoinaan standardi, jolla saatiin aikaan se, että taskuun menevillä laitteilla saadaan aikaan luotettavia sekä dynaamisia verkkopalveluita. Nykyään PHPn korvaajaa valmistellaan kuumeisesti, koska tuota ohjelmointikieltä vaivaa tietyt ongelmat, kuten voitte PHPtä käsittelevältä käsittelevältä Wikipedia sivulta lukea. 

Tuolloin laskenta ulkoistettiin palvelimille, ja samalla tavalla tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi kännykän kautta. Mutta ulkoistaminen merkitsee sitä, että tehon tarve siirtyy pois ihmisten taskuista valtaviin datakeskuksiin. Ja mitä monimutkaisempi tekoäly on kyseessä sitä suuremman laskentakapasiteetin se vaatii. Eli tehokkaiden prosessorien määrää pitää aina silloin lisätä. Se taas vaatii energiaa. Tulevaisuuden konesaleissa saattaa olla oma ydinvoimala, jotta sen vaatimat laitteet, kuten mikroprosessorit sekä lauhduttimet saavat virtaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/PHP

Suomalaiset robotit ovat hyvää mainosta yritykselle.

Suomen uusi hittituote on inhimillinen jakelurobotti, jonka  me kaikki olemme varmaan nähneet. Me kaikki olemme nähneet "Starship" robotteja ympäri kaupunkia. Nämä söpöt pikku robotit kuljettavat ruokaa kaupasta suoraan asiakkaan kotiovelle. Ja noista roboteista ilmeisesti pidetään. Ne on suunniteltu niin, että ne eivät yllytä tekemään ilkivaltaa, ja sen takia noiden robottien varaan on rakennettu erittäin näkyviä jakelua hoitavia järjestelmiä.  

Nuo robotit kykenevät toimimaan automaattisesti. Se että ihmiset näkevät niitä kadulla herättää luottamusta niiden kykyihin. Eli me kaikki näemme miten ne selviävät erilaisista tilanteista. Ja ehkä pieni lisäys voisi olla se, että robotti voisi pulaan joutuessaan pyytää apua. Joskus tuolla robotilla kestää hiukan aikaa navigointiin, ja ihmiset eivät välttämättä tiedä että onko robotti ehkä jäänyt jumiin, vai miettiikö se vain? 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kyseiset robotit tuovat niitä hyödyntäville yrityksille huomiota, ja niitä pidetään myös moraalisempana kuin lähettipalveluja, joiden kohdalla joudutaan antamaan omia yhteystietoja ihmisille, joita ei tunneta. 

Siis tietenkin robottikin tarvitsee osoitetiedot, mutta samalla kuitenkaan robotti ei jakele kaiken maailman tietoja ympäriinsä. Lähettipalveluiden ongelma on se, että niiden työntekijät eivät saa palkkaa, ja ainakin osa on maahanmuuttajia, joiden on pakko hankkia noita töitä tai eteen tulee häätö maasta. Ihmislähettien kohdalla on ongelmia ilmeisesti ollut ainakin siisteyden kanssa. Eli kova työ tietenkin aiheuttaa hikoilua. Samoin kova työ sekä stressi saattavat aiheuttaa tilanteita, joissa lähetti ei jaksa hymyillä. 

Eli robotti ei koskaan esimerkiksi luovuta mitään tietoja ainakaan millekään katujengille, tai robotti ei koskaan käytä talon ruusupenkkiä käymälänä, haise pahalta tai ole epäystävällinen. Mutta robotit tuovat niitä käyttäville yhtiöille lisää mainosarvoa. Siis kuka on kiinnostunut lukemaan tarinoita työstä, jota tehdään "mies ja hiki" periaatetta noudattaen? Juuri tuon kysymyksen takia esimerkiksi BMW on ottanut humanoidi-robotteja käyttöön omilla tehtaillaan. Robotit ovat tulleet osaksi myös talonmiehen töitä. Eli niiden avulla voidaan houkutella myös nuoria alalle, joka ei ole kaikkein vetovoimaisin. 

Se että tekeekö robotti työnsä nopeammin tai paremmin kuin ihminen on kysymys, johon ei voida suoraan vastata. Mutta toki robotit kiinnostavat ihmisiä, ja sen takia niiden mainosarvo esimerkiksi BMWn ja Starship-robottien kohdalla on melkoinen. Joten robottien käyttö varmaan laajenee tästäkin. Ja ainakin itse odotan kiinnostuneena sitä päivää, jolloin ensimmäinen ihmistä muistuttava robotti ryhtyy kuljettamaan paketteja ihmisten oville. Siihen ei varmaan ole enää pitkää aikaa. Joten tulevaisuus on robottien kehittäjille ruusuinen myös siviilipuolella. 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuuden konfliktit tuovat tullessaan.

Ukrainan konfliktia tutkittaessa pitää muistaa se, että vaikka kyseisessä konfliktissa dronet ovat olleet ehkä ratkaisevassa asemassa, niin vastakeinot noille aseille ovat kehitteillä. Siis kyseessä on ehkä ohimenevä ilmiö, joskin droneja ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetään senkin jälkeen, kun laser, mikroaalto- sekä radioaaltoihin perustuvat EMP tai suoran energian aseet ovat pyyhkäisseet droneparvet taivaalta. Siis dronet ovat yksi osa asevoimien kalustoa, mutta kuitenkin myös muihin asejärjestelmiin pitää satsata. Huipputeknologia on tullut mukaan erilaisiin sodankäynnin muotoihin. Ja sodankäyntiin liittyy se, että kehitystä on vaikea ennustaa. Eli jos tässä konfliktissa dronet näyttelevät jotain roolia, niin seuraavassa konfliktissa ne ehkä näyttelevät jotain toista roolia. 

Eli sotilasteknologian kehitys on kilpajouksua jossa kehittynyt ase kohtaa kehittyneen vasta-aseen. Tai kehittynyt hyökkääjä kohtaa kehittyneen puolustajan, ja jatkuvasti kehittyvässä sodankäynnin maailmassa edetään ilmeisesti kohti tilannetta, jossa kehityksen pääpaino on joko huippukalliissa järjestelmissä tai sitten järjestelmissä joita voidaan valmistaa tuhansittain melko halvalla. Yksi noista jälkimmäisistä järjestelmistä on drone joka kuljettaa haulikoita tai viuhkapanoksia sekä termobaarisia räjähteitä joilla voidaan vaikuttaa suuriin joukkoihin. Ja väärissä käsissä nuo välineet ovat äärettömän vaarallisia. 

Siis sekä droneja että miehitettyjä järjestelmiä pitää kehittää, sekä asevoimien kapasiteettia kehittää tasapainoisesti siten, että olisi muitakin kuin vain yksi järjestelmä jolla kyetään ratkaisuun. Jos sitten ajatellaan sitä, millaisia uhkia dronet voivat tuoda taistelukentälle sekä sen ulkopuolelle, niin silloin kohtaamme tilanteen jossa esimerkiksi ballistisella ohjuksella ammuttavat dronet voivat periaatteessa surmata yksittäisiä ihmisiä kadulta. Tuollaiset järjestelmät perustuvat esimerkiksi Javelin-ohjuksissa sekä kasvojen tunnistuksessa käytettäviin ohjelmistoihin. Väärissä käsissä dronet ja tekoäly on vaarallinen yhdistelmä. 

Järjestelmä jota kutsutaan hajautetuksi tietojenkäsittely-malliksi tekee myös halvoista droneista tehokkaita, jos niiden tietojenkäsittely-yksiköt kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuolloin dronejen ohjaustietokoneet voivat jakaa resurssejaan toisilleen. Tekoälyn ohjaamat droneparvet ovat aseita, joiden käyttöä varmaan lisätään, vaikka toki erilaiset ECM/EMP/plasma järjestelmät voivat estää noiden dronejen keskinäisen kommunikoinnin. Plasmaan perustuvien ECM järjestelmien ongelma on siinä, että ne estävät myös satelliittipaikannuksen sekä muun radioaaltoihin perustuvan viestiliikenteen. Tietenkin ollaan kehitetty laseriin sekä muihin vastaaviin järjestelmiin perustuvia viestintäjärjestelmiä, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät läpäise esteitä. 

Mutta kuten tiedämme, niin dronet eivät ehkä kauaa toimi taistelukentän päällä yhtä vapaasti kuin ne toimivat Ukrainassa. Dronejen kehitys on nopeaa ja ehkä uusimmat tietojenkäsittelyyn liittyvät mahdollisuudet kuten DNA molekyyliin perustuvat pienet ja tehokkaat mikrosuorittimet voivat tehdä myös pienistä droneista hyvin itsenäisiä, jolloin ne eivät tarvitse tietoverkkoja. 

https://scitechdaily.com/storing-thousands-of-terabytes-in-a-single-gram-of-dna/

Tieteen vapaudesta: olemmeko palaamassa Kekkosen aikaan?

Maamme historiaa tarkastelemalla voimme todeta kuinka ulko- ja turvallisuuspolitiikka valuvat läpi koko järjestelmän. Kekkosen aikaan kaikki asiat mitä maassamme tehtiin olivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita. Missään nimessä mitään sellaista ei saanut tehdä, mikä oli ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Ja tuolloin presidentti Kekkonen päätti itse, mitkä olivat ne asiat mitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, joita kutsuttiin nimellä "maan etu". Joten sen takia maamme hallituksen uusi linjaus siitä, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa voidaan käsittää esimerkiksi paluuna Kekkosen aikaan. 

Tuolloin hyvin tarmokas presidenttimme soitteli ahkerasti sanomalehtien päätoimittajille ja kertoi että heidän lehtensä ei noudattanut linjaa, joka oli maamme edun eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastaista. Jälkeenpäin on kysytty suoraan, että oliko kyseessä maamme etu, Kekkosen oma etu vai oliko kyseessä mahdollisesti esimerkiksi jonkun vuorineuvoksen tai Neuvostoliiton etu. Siis maan etu jota voimme kutsua nimillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka voidaan käsittää monella tavalla. 

Siis maamme hallitus haluaa linjata tiedettä niin, että tieteen tekeminen ei saisi olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. 

Sanotaan että maamme hallitus haluaa rajoittaa tieteen tekemistä siten, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, niin silloin voidaan tietenkin ajatella, että hallitus tai joku hallituksessa haluaa, että tiedemiesten huomiot ja työ eivät valu maallemme vihamielisille tehoille. Eikö olekin kaunis ajatus. Tiedemiesten pitää tutkimuksia tehdessään sekä julkaistessaan töitään noudattaa erilaisia protokollia, joiden tarkoitus on palvella maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta sitten me voimme sitten muistella erästä kaljua presidenttiä nimeltään Kekkonen. Kekkosen aikana maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka lepäsivät pitkälti YYA-sopimuksen varassa. 

Ja Kekkosen Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ulotettiin koskemaan kaikkea mitä voidaan kutsua politiikaksi. Kaikkien asioiden piti olla sopusoinnussa Kekkosen mielipiteiden kanssa. Kyseiseltä ajalta on peräisin tapa, jossa tutkija nimeltään "Suomen metsäteollisuus" kehitti monia uusia asioita. Tuolta ajalta on sitten ilmeisesti myös peräisin tapa, jossa tutkimusryhmiä esitellään siten, että ryhmän johtajan nimi mainitaan, eikä sitten ryhmässä ole muita jäseniä ollenkaan. 

Eli jokaista julkaisua, sekä tutkimusta voidaan katsoa ulko- ja turvallisuuspoliittisen filtterin lävitse, eli jokainen tutkimus ja muu asia voidaan tuolloin salata, jos halutaan vedota siihen että niiden pitää olla sopusoinnussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Esimerkiksi Suomen hallitus voi periaatteessa katsoa, että sen harjoittamaa talouspolitiikkaa ei saisi arvostella, koska se saattaa aiheuttaa hallituksen eron, sekä sitä seuraavan yhteiskunnallisen "turbulenssin". 

Toisaalta jos tarkoitus on suitsea Suomen akatemiaa sekä näyttää tutkijoille kaapin paikkaa, kuten on tapana sanoa, niin silloin kohtaamme sellaisen asian, että varmaan jokainen tutkija haluaa jokaisella alalla oman nimensä tekemiinsä tutkimuksiin. Eli kukaan tutkija ei koko maailmassa halua olla esimerkiksi tittelillä "Helsingin Yliopiston tutkijat", ja sitten tutkimus julkaistaan kahden kappaleen mittaisena lehtiartikkelina. Maamme hallitus tietenkään ei myöskään ole miettinyt sitä, että sanamuoto "ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa yhteensopiva" ei estä esimerkiksi tutkimuksen plagiointia tai suorastaan tutkimuksen varastamista. 

Eli tutkimus voidaan leimata salaiseksi tai ei julkaistavaksi sekä myydä sitten jollekin kaverille. Tai sitten jotkut tutkijat voivat kohdata töidensä sensurointia puhtaasti kateuden takia. Meillä Suomessa on perinteitä jotka ovat peräisin esimerkiksi tsaarin Venäjältä. Yksi niistä on se, että maassamme on helpompi puhua asioista esimiesten kanssa, kuin ihmisten itsensä kanssa. Ja tietenkin johtajuus on asia mikä pitää aina muistaa. Kun ihminen johtaa jotain tiedemiesten yhteisöä tai tutkimusryhmää, niin silloin häneen voi iskeä ahneus. Eli hänellä on mahdollisuus "luukuttaa" työ jollekin joka sitten heikkouttaan käy patentoimassa tuon asian omiin nimiinsä. 

https://yle.fi/a/74-20137220

Uusi tekoälyyn perustuva Chatbot voi olla vasta alkua.

Uudet tekoälysovellukset ovat todella vaikuttavia. Ja niitä voidaan käyttää erilaisten vaativien tilanteiden simulaatioissa. Tekoälyn ja ihmisen yhdistelmä ovat todella hyvä yhdistelmä esimerkiksi asiakaspalvelutilanteisiin. Eli esimerkiksi tekoäly voi hoitaa asiakaspalvelun rutiinitehtävät, sekä tietenkin ohjata asiakasta. Puhelinmyynnin ongelma on se, että puhelinmyyjä ei voi tietää että onko toisella puolen ihminen, joka saa tehdä tilauksia. Samoin tuon työn ongelma on se, että vastapuolella voi olla henkilöitä jotka ovat epäasiallisia. Ja lopulta jos ei myyntiä sekä palkkaa tule, niin myyjä suuttuu ja seuraavaksi ongelmana on se, että jotkut puhelinmyyjät ryhtyvät tiuskimaan asiakkaille. 

Periaatteessa siis esimerkiksi puhelinmyynnin voisi hoitaa tekoäly, ja asiakas ei välttämättä edes huomaisi olleensa tekoälyn palvelemia. Siis periaatteessa näin voidaan tehostaa asiakaspalvelua, ja se miksi tekoäly on erittäin tehokas asiakaspalvelija on se, että tekoäly ei suutu, eikä sille tarvitse maksaa palkkioita myydyistä tuotteista. Eikä tuollainen tekoäly koskaan anna perättömiä tietoja asiakkaalle.  Joten jos tekoäly ohjelmoidaan oikein, niin se ei koskaan tee mitään kiellettyä. 

Mutta tietenkin ihmiset menettävät tuolloin työpaikkojaan tuolle uudelle automaatille, joka jaksaa tehdä työtään ja olla aina ystävällinen, huomaavainen sekä avulias. Siis tekoäly voisi tällä tavoin tehdä joidenkin ihmisten elämästä upeampaa, kun ei tarvitse työntekijälle maksaa palkkaa. Ja juuri sen takia tekoäly on ongelmallinen asia. Tekoäly vie ihmisten työpaikkoja, eikä ole mitenkään yllättävää että erilaisissa myyntitöissä tekoälyä on haluttu hyödyntää. 

Myyntityötä ja varsinkin puhelinmyyntiä tekevät ihmiset ovat usein sellaisia, että he työskentelevät provisiopalkalla. Toisin sanoen puhelinmyyntiä tekevät ihmiset eivät saa palkkaa työstään, elleivät he saa tuotteita myytyä. Tuota kutsutaan työelämässä motivoinniksi, mutta tuo motivointi saattaa aiheuttaa sen, että nuo puhelinmyyjät joutuvat käyttämään jopa laittomia tai epäeettisiä menetelmiä saadakseen palkkaa. Eli tuo puhelinmyyjä saattaa väittää keräävänsä rahaa jollekin lastenklinikalle tai sitten hän saattaa suoraan merkitä myyneensä tuotteen, vaikka ostaja on vastannut "ei".  Ja sitten nuo menetelmät aiheuttavat sen, että kyseiset tuotteet joudutaan palauttamaan sekä samalla joudutaan käymään oikeutta. 

Tekoälyn avulla voidaan kontrolloida sitäkin että millaisia ihmisiä päästetään työhön vaikkapa auttavaan puhelimeen. Tuolloin esimerkiksi vaikeaa tapausta esittävä tekoäly voi ottaa yhteyttä auttavaan puhelimeen, ja tarkkailla sitä että miten tuo auttaja asennoituu tehtäväänsä. Eli tällä tavalla voidaan karsia epäasialliset henkilöt pois tuosta hyvin vaativasta asiakaspalvelutehtävästä. 

1900-luvun historian tutkimuksen ongelmista

Yllä tekoälyn näkemys 1900-luvun tärkeimmistä keksinnöistä. 

Yksi suurimmista 1900-luvun loppupuolen tutkimuksia rajoittavista asioista on se, että suurin osa niistä ihmisistä jotka ovat nyt nousemassa suurten yritysten, asevoimien sekä valtioiden johtoon ovat syntyneet 1900-luvun lopulla. He tai me omaamme henkilökohtaisia kokemuksia noista ajoista, jolloin ei vielä ollut tekoälyä, ja Internet toimi vain puhelinkaapelin kautta. Siirtonopeus oli tuolloin huimat 300 kilobittiä sekunnissa. Ja oikeastaan Internet tuli ihmisten saataville tai tietoisuuteen vasta 1990- luvulla. 

Osa 1900-luvun historiasta on tallennettu arkistoihin, joita eivät tutkijat ainakaan vielä pääse katsomaan. Ja osaa noista tapahtumista pidetään valtiosalaisuuksina. 1900-luvun historian tärkeimmät tapahtumat olivat tietenkin Ensimmäinen sekä Toinen Maailmansota. Mutta kuitenkin myös muita asioita tapahtui. Eli tuo aika ei ollut pelkkää Ensimmäistä tai Toista Maailmansotaa. Ja ainakin itse koen jälkeenpäin ajatellen että esimerkiksi omakohtaiset kokemukset sekä osittain pelko olivat asioita, jotka rajoittivat historian tutkimusta tuolloin 1990-luvulla. 

Kun puhutaan siitä, että joku keskitysleirien vartija tuodaan paareilla oikeuden eteen, ja ikää miehellä on vähän vajaat sata vuotta, niin me unohdamme että vielä 1970-luvulla tuo sama vartija saattoi olla täysin työelämässä mukana. Ja silloin 1940-luvun alun kauheina hetkinä tuo mies oli parikymppinen mustiin saappaisiin ja nahkaiseen takkiin pukeutuva peto, jota pelättiin joka paikassa. 1900-luvulla tietenikin puhuttiin natsien keskitysleireistä, mutta jostain syystä Venäjän sekä Neuvostoliiton vankileirejä ei ole käsitelty samalla tavalla. 

Kun historiaa tutkitaan, niin tapahtumiin pitää saada aina hiukan etäisyyttä. Mitä enemmän etäisyyttä tapahtumiin saadaan, niin sitä objektiivisempi näkemys meille muodostuu noista asioista. Kun palaamme äskeiseen kappaleeseen sekä siihen, miten historiaa tutkitaan ja miten sitä tulkitaan, niin 1970-luvulla oli keskitysleirejä koskevia rikostutkintoja meneillään. Ja silloin väärä tieto olisi voinut aiheuttaa kunnianloukkauskanteen. Eli jos puhumme historian tutkinnasta, niin sitä ei pidä sekoittaa rikostutkintaan. Suuri osa objektiivisesta historian tutkimuksesta on täysin merkityksetöntä, jos halutaan tätä toimintaa tarkastella esimerkiksi sitä taustaa vasten, että joku halutaan saada syytteeseen jostain rikoksesta. 

Historiaa tutkitaan siksi, että oppisimme virheistä joita silloin kauan tai vähemmän kauan sitten teimme. Mutta jostain syystä meidän on aina välillä myös muistettava se, että joidenkin ihmisten on vaikeaa myöntää virheitään.  Varsinkin lähihistoriassa tehtyjen virheiden myöntämisen esteenä voi olla se, että henkilö on itse ollut tekemässä päätöstä. Eli omakohtainen kokemus saa aikaan ajatuksen siitä, että virheestä voi seurata vahingonkorvaus. 

1900-luvun historiaa tutkitaan erittäin paljon. Ja tuonta aikakautta voidaan hyvin kutsua nimellä "äärimmäisyyksien aikakausi". 1900-luvun lopulla me tietenkin halusimme muuttaa maailmaa paremmaksi. Ja kun pohditaan 1900-luvun historian suhdetta nykyhetkeen, niin me kohtaamme usein sellaisen käsityksen, että tuo aikakausi joka päättyi historian aikajanaa vasten tarkasteltuna vasta vähän aikaa sitten on jotenkin helppo tutkimuskohde. Tuolta 1900-luvun lopulta on olemassa valtava määrä lähteitä, joita voimme katsella, ja joita voimme arvioida. 

Mutta samalla unohdamme, että kaikki historia, mitä kirjoitamme on käsitelty jonkinlaisen ideologisen tai kulttuurisen suodattimen lävitse. Eli kaikki historia on oikeasti jonkun ihmisen kirjoittamaa, ja jokaisella historiaa kirjoittavalla on oma käsitys siitä, miten historian mitäkin tapahtumaa pitäisi käsitellä. Eli vaikka emme 1900-luvun historiaa kirjoittaessamme ole oikeasti aivan pelkkien arkeologisten lähteiden varassa, niin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että absoluuttista totuutta ei ole. Eli voi olla olemassa ylisesti tunnettu totuus, joka pätee suurimpaan joukkoon toimijoita. Mutta siis aina jokainen muistiinpano tai kirjoitettu asiakirja heijastaa aikakautensa näkemyksiä erilaisista asioista. 

Kaukaisen historian tutkiminen on tietenkin asia, jota rajoittavat esimerkiksi lähteiden puute. Ja sama asia voi rajoittaa myös lähihistorian tutkimusta. Eli osa arkistoista on edelleen salaisia, ja ehkä emme koskaan ainakaan omana elinaikanamme saa täyttä varmuutta tapahtumien syistä. 1900-luvun historian tutkimusta rajoittaa ainakin oman ikäluokkani kohdalla se, että meillä on omakohtaisia kokemuksia noista asioista, jotka ovat muokanneet ainakin omaa historian tulkintaani. Omakohtainen kokemus tietenkin on asia, joka aiheuttaa sekä hyvää että pahaa noissa lähi-historian tulkinnoissa. 1960- ja 1970 luvuilla historian tutkimusta dominoivat kaksi maailmansotaa, joiden veteraanit olivat silloin vielä työelämässä. 

Eli meidän kuvamme 1900-luvun alusta oli se, että siellä oli kaksi sotaa, joiden jälkeen Euroopan kartta piirrettiin uusiksi. Sodat ja taistelut ovat tietenkin asioita, jotka dominoivat historiaa. Mutta yhteensä ensimmäinen sekä toinen maailmansota kestivät vain noin 9 vuotta. Sen jälkeen on ollut paljon sotia, joista kukaan ei edes tiedä yhtään mitään, ellei satu olemaan alan tutkija tai harrastaja. Kun ajatellaan ihmisikää, niin ne jotka päättivät peruskoulunsa joskus 1990-luvulla ovat nyt nousemassa vallan kahvaan. Nämä ihmiset ovat nyt noin 50 vuotiaita, joten he ovat sopivia ihmisiä johtamaan yrityksiä sekä valtioita. 

Kiina-ilmiö talouden hoidossa.

Shanghain pilvenpiirtäjät symbolisoivat modernia Kiinaa sekä sen kehitystä moderniksi suurvallaksi. Samalla Kiinasta on tullut yksi maailman polarisoituneimmista yhteiskunnista. Eli Kiinan varallisuus kasautuu voimakkaasti erityistalousalueille kuten Shanghaihin, Hong Kongiin sekä Pekingiin, jossa asustelee kiinan johto. Kiinan talousihmeen kääntöpuoli ovat saasteet sekä esimerkiksi erilaiset kaatopaikat. Yksipuolejärjestelmä suojelee korruptoituneita virkamiehiä. Muuttoliike maalta kaupunkiin on erittäin voimakas, mikä jättää jälkeensä autioituvaa maaseutua, ja se aiheuttaa ongelmia esimerkiksi ruoan tuotannossa. Kiinan autoritäärinen järjestelmä takaa sen, että Pekingin keskusjohdon suunnitelmat eivät koskaan herätä mitään vastustusta. 

Eli koska Kiina on yksipuoluejärjestelmä, niin siellä ei kukaan vastusta viranomaisia, joista yksi on Kiinan Kommunistinen puolue. Ja jos Kiinan kommunistinen puolue tekee virheen, niin virhettä ei tarvitse käsitellä missään. Joten jos joku tehdas tuottaa vaikkapa vähän jätteitä, niin nuo jätteet voidaan vaikka kantaa Gobin aavikolle, missä ne ovat poissa ihmisten silmistä. 

Virallisesti Kiinasta on tullut yksi talouden mallimaista. Tuolloin me näemme tilanteen siten, että talouden kehitys on niin sanotusti itseisarvo. Se mitä hintaa tuosta kehityksestä maksetaan ei välttämättä joko haluta tai osata nähdä. Tuossa talouden lohikäärmeessä nähdään loputtoman talouskasvun mallimaa, jossa ihmiset kiltisti tekevät työtä saadakseen talouskasvun jatkumaan. Kiinalaista taloustiikeriä tai talouden lohikäärmettä on tuijotettu lännessä kateellisina. Ja erityisen innoissaan on oltu siinä, että kiinalainen työntekijä ei pidä liikaa kahvitaukoja, ja hän ei myöskään lakkoile. Samalla ollaan hehkutettu sitä, kuinka paljon länsimaissa ollaan taloudessa jäljessä tuota talouden suurta osaajaa, jonka saavutuksia me kaikki voimme ihailla. Länsimaissa on oikeastaan kaikessa siirrytty kohti Kiinan mallia, jossa ihmisiä valvotaan sekä työpaikalla että kotona. 

Kiinassa on esimerkiksi ilmeisesti tutkittu mahdollisuutta valvoa kansalaisia kännyköiden kautta. Eli kaikilla pitäisi olla kännykässä sovellus, joka äänittää puhetta sekä kuvaa ympäristöä. Ja tekoäly sitten etsii puheesta asioita, jotka ovat virallisen tiedon vastaisia. Kännykän kantaminen voidaan tehdä tuossa maassa pakolliseksi, ja se on yksi asia, mikä tietenkin on huolestuttava. Kiinan tiedetään olevan kiinnostunut tekoälystä sen tuoman laaja-alaisen valvontamahdollisuuden takia. Tekoälyn avulla voidaan koko yhteiskuntaa valvoa tehokkaammin kuin koskaan. 

Kun ihmiset kuulevat uutisia Kiinan talouskasvusta, niin silloin puhutaan esimerkiksi Hong Kongin sekä Shanghain pörssikursseista. Ja tietenkin Kiinan mallia pidetään loistavana osoituksena siitä, miten taloutta pitää hoitaa. Samalla unohdetaan se, että Kiinan työläiset eivät kovin hyvää palkkaa saa. Eikä talouskasvu koske koko yhteiskuntaa, vaan se on keskittynyt tietyille alueille Kiinassa. 

Mutta samalla kun Kiinan mallia hehkutetaan, niin unohdetaan se että Kiinan kansantalous on valtavan paljon suurempi kuin Eurooppa. Samoin kiinalainen yhteiskunta on erilainen kuin joku Suomen avoimuuteen perustuva malli. Esimerkiksi Kiinassa on paljon alueita, joissa yhteiskunta on oikeastaan vähintään alikehittynyttä. Eli noissa paikoissa ei ehkä kouluissa ole edes huonekaluja, tai niissä on jopa suuri määrä lukutaidottomia. Kiina on myös korruption luvattu maa, eli Kiinan hallintokoneisto perustuu pitkälti yksipuoluemalliin, jossa Kiinan Kommunistinen puolue. 

Kiinan kommunistinen puolue ei salli sisäisiä fraktioita tai siipiä, joten kaikki oppositiovoimat puolueen sisällä ovat epävirallisia, ja niihin kuuluminen voi aiheuttaa hyvin vakavia ongelmia. Oppositioksi katsotaan esimerkiksi puolueen johtajan vastaiset toimet kuten puheet, jotka eivät ole linjassa puolueen puheenjohtajan määrittämän linjan kanssa. Nuo ongelmat ovat esimerkiksi pidätys ja lähettäminen kaivoksiin. Samoin Kiinan perustuslaki takaa sen, että KKPllä ei ole kilpailijoita. 

KKPn lisäksi Kiinan toinen vallan keskittymä on Kansan Vapautusarmeija. Kiinan talouskasvu nojaa pitkälti länsimaisiin tuotteisiin, joita valmistetaan Kiinassa lisenssillä. Osa noista tuotteista on sellaisia, että ne palvelevat erityisesti Kiinan asevoimien tarpeita. Ja Kiinan kansanarmeija on ainakin jossain määrin riippuvainen länsimaisista mikropiireistä. Eli voidaan sanoa että kiina ostaa paljon länsimaista elektroniikkaa ja pakkaa sitä uusiin kuoriin. Sekä palauttaa nuo uusiin kuoriin pakatut tuotteen länsimaisten marketien hyllyille, mutta osa elektroniikasta muuttuu esimerkiksi hypersoonisiksi ohjuksiksi, jotka sitten kyllä myös saattavat palata länteen esimerkiksi lentotukialuksen kylkeen ammuttuina. 

Kiinan kansantasavallan politiikka on se, että yksilö on olemassa vain valtiota varten. Kiinassa virallisen tiedon vastustaminen on kiellettyä. Eikä tuossa massa esimerkiksi välitetä esimerkiksi työsuojelusta juuri ollenkaan. Kiinan talouskasvua sekä työttömyyden hoitoa voidaan tietysti ihailla jos haluamme katsoa vain lukuja. Mutta lukujen takana on monia asioita, joita ei Euroopassa voida hyväksyä. Eli Kiinan kansanarmeija on erittäin suuri työllistäjä tuossa massa, samoin myös poliisista löytyy kyllä töitä, jos sattuu olemaan puoleen uskollinen jäsen. Kun sitten puhutaan talouden kasvusta, sekä Kiinan tuotekehityksestä, niin suuri osa noista tuotteista menee suoraan kansanarmeijan tarpeisiin, eikä tavallinen kiinalainen hyödy noista tuotteista juuri ollenkaan. Samoin jos tuijotetaan tilastoja, niin aina on mahdollisuus siihen, että lukuja vain tekaistaan. 

Virallinen Kiina ei periaatteessa pidä yksilöä yhtään missään arvossa. Vain massoilla on merkitystä. Eli Kiinassa tuotantoa koskevat luvut ovat tärkeämpiä kuin se, miten Kiinassa tuotteita tehdään. Kiinalaisissa tehtaissa työtä tehdään 24/7 eikä siellä paljon kahvitunteja ole. Eikä tavallisten työläisten palkka ole samalla tasolla kuin Suomessa, mutta tehtaan johtajat sekä sitä valvovat virkamiehet kyllä saavat sitäkin enemmän palkkaa. Samalla työläisiä voidaan velvoittaa asumaan jossain tehtaan johdon osoittamassa asunnossa, josta sitten peritään vuokraa, johon menee suuri osa palkasta. 

Kiinan virallinen totuus kertoo 100% työllisyydestä sekä samalla myös kovasta talouskasvusta. Siitä miten tuo talouskasvu saadaan aikaan ei juurikaan keskustella. Kiinassa saasteet sekä yhteiskunnan polarisaatio ovat erittäin voimakkaita. Kiinan yhteiskunnan polarisaatio on sekä taloudellista, että koulutuksellista. Eli siellä Pekingin ja Shanghain ulkopuolella ei ehkä kouluja paljon käydä. Kiinan talouskasvu on asia, josta Kiina maksaa kova hintaa. Jäteongelma sekä yhteiskunnan polarisaatio ovat asioita joiden takia Kiinassa ei talouskasvu tuo onnea jokaiselle kiinalaiselle.