Ukrainan konfliktia tutkittaessa pitää muistaa se, että vaikka kyseisessä konfliktissa dronet ovat olleet ehkä ratkaisevassa asemassa, niin vastakeinot noille aseille ovat kehitteillä. Siis kyseessä on ehkä ohimenevä ilmiö, joskin droneja ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetään senkin jälkeen, kun laser, mikroaalto- sekä radioaaltoihin perustuvat EMP tai suoran energian aseet ovat pyyhkäisseet droneparvet taivaalta. Siis dronet ovat yksi osa asevoimien kalustoa, mutta kuitenkin myös muihin asejärjestelmiin pitää satsata. Huipputeknologia on tullut mukaan erilaisiin sodankäynnin muotoihin. Ja sodankäyntiin liittyy se, että kehitystä on vaikea ennustaa. Eli jos tässä konfliktissa dronet näyttelevät jotain roolia, niin seuraavassa konfliktissa ne ehkä näyttelevät jotain toista roolia.
Eli sotilasteknologian kehitys on kilpajouksua jossa kehittynyt ase kohtaa kehittyneen vasta-aseen. Tai kehittynyt hyökkääjä kohtaa kehittyneen puolustajan, ja jatkuvasti kehittyvässä sodankäynnin maailmassa edetään ilmeisesti kohti tilannetta, jossa kehityksen pääpaino on joko huippukalliissa järjestelmissä tai sitten järjestelmissä joita voidaan valmistaa tuhansittain melko halvalla. Yksi noista jälkimmäisistä järjestelmistä on drone joka kuljettaa haulikoita tai viuhkapanoksia sekä termobaarisia räjähteitä joilla voidaan vaikuttaa suuriin joukkoihin. Ja väärissä käsissä nuo välineet ovat äärettömän vaarallisia.
Siis sekä droneja että miehitettyjä järjestelmiä pitää kehittää, sekä asevoimien kapasiteettia kehittää tasapainoisesti siten, että olisi muitakin kuin vain yksi järjestelmä jolla kyetään ratkaisuun. Jos sitten ajatellaan sitä, millaisia uhkia dronet voivat tuoda taistelukentälle sekä sen ulkopuolelle, niin silloin kohtaamme tilanteen jossa esimerkiksi ballistisella ohjuksella ammuttavat dronet voivat periaatteessa surmata yksittäisiä ihmisiä kadulta. Tuollaiset järjestelmät perustuvat esimerkiksi Javelin-ohjuksissa sekä kasvojen tunnistuksessa käytettäviin ohjelmistoihin. Väärissä käsissä dronet ja tekoäly on vaarallinen yhdistelmä.
Järjestelmä jota kutsutaan hajautetuksi tietojenkäsittely-malliksi tekee myös halvoista droneista tehokkaita, jos niiden tietojenkäsittely-yksiköt kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuolloin dronejen ohjaustietokoneet voivat jakaa resurssejaan toisilleen. Tekoälyn ohjaamat droneparvet ovat aseita, joiden käyttöä varmaan lisätään, vaikka toki erilaiset ECM/EMP/plasma järjestelmät voivat estää noiden dronejen keskinäisen kommunikoinnin. Plasmaan perustuvien ECM järjestelmien ongelma on siinä, että ne estävät myös satelliittipaikannuksen sekä muun radioaaltoihin perustuvan viestiliikenteen. Tietenkin ollaan kehitetty laseriin sekä muihin vastaaviin järjestelmiin perustuvia viestintäjärjestelmiä, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät läpäise esteitä.
Mutta kuten tiedämme, niin dronet eivät ehkä kauaa toimi taistelukentän päällä yhtä vapaasti kuin ne toimivat Ukrainassa. Dronejen kehitys on nopeaa ja ehkä uusimmat tietojenkäsittelyyn liittyvät mahdollisuudet kuten DNA molekyyliin perustuvat pienet ja tehokkaat mikrosuorittimet voivat tehdä myös pienistä droneista hyvin itsenäisiä, jolloin ne eivät tarvitse tietoverkkoja.
https://scitechdaily.com/storing-thousands-of-terabytes-in-a-single-gram-of-dna/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.