Maamme historiaa tarkastelemalla voimme todeta kuinka ulko- ja turvallisuuspolitiikka valuvat läpi koko järjestelmän. Kekkosen aikaan kaikki asiat mitä maassamme tehtiin olivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita. Missään nimessä mitään sellaista ei saanut tehdä, mikä oli ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Ja tuolloin presidentti Kekkonen päätti itse, mitkä olivat ne asiat mitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, joita kutsuttiin nimellä "maan etu". Joten sen takia maamme hallituksen uusi linjaus siitä, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa voidaan käsittää esimerkiksi paluuna Kekkosen aikaan.
Tuolloin hyvin tarmokas presidenttimme soitteli ahkerasti sanomalehtien päätoimittajille ja kertoi että heidän lehtensä ei noudattanut linjaa, joka oli maamme edun eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastaista. Jälkeenpäin on kysytty suoraan, että oliko kyseessä maamme etu, Kekkosen oma etu vai oliko kyseessä mahdollisesti esimerkiksi jonkun vuorineuvoksen tai Neuvostoliiton etu. Siis maan etu jota voimme kutsua nimillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka voidaan käsittää monella tavalla.
Siis maamme hallitus haluaa linjata tiedettä niin, että tieteen tekeminen ei saisi olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.
Sanotaan että maamme hallitus haluaa rajoittaa tieteen tekemistä siten, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, niin silloin voidaan tietenkin ajatella, että hallitus tai joku hallituksessa haluaa, että tiedemiesten huomiot ja työ eivät valu maallemme vihamielisille tehoille. Eikö olekin kaunis ajatus. Tiedemiesten pitää tutkimuksia tehdessään sekä julkaistessaan töitään noudattaa erilaisia protokollia, joiden tarkoitus on palvella maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta sitten me voimme sitten muistella erästä kaljua presidenttiä nimeltään Kekkonen. Kekkosen aikana maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka lepäsivät pitkälti YYA-sopimuksen varassa.
Ja Kekkosen Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ulotettiin koskemaan kaikkea mitä voidaan kutsua politiikaksi. Kaikkien asioiden piti olla sopusoinnussa Kekkosen mielipiteiden kanssa. Kyseiseltä ajalta on peräisin tapa, jossa tutkija nimeltään "Suomen metsäteollisuus" kehitti monia uusia asioita. Tuolta ajalta on sitten ilmeisesti myös peräisin tapa, jossa tutkimusryhmiä esitellään siten, että ryhmän johtajan nimi mainitaan, eikä sitten ryhmässä ole muita jäseniä ollenkaan.
Eli jokaista julkaisua, sekä tutkimusta voidaan katsoa ulko- ja turvallisuuspoliittisen filtterin lävitse, eli jokainen tutkimus ja muu asia voidaan tuolloin salata, jos halutaan vedota siihen että niiden pitää olla sopusoinnussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Esimerkiksi Suomen hallitus voi periaatteessa katsoa, että sen harjoittamaa talouspolitiikkaa ei saisi arvostella, koska se saattaa aiheuttaa hallituksen eron, sekä sitä seuraavan yhteiskunnallisen "turbulenssin".
Toisaalta jos tarkoitus on suitsea Suomen akatemiaa sekä näyttää tutkijoille kaapin paikkaa, kuten on tapana sanoa, niin silloin kohtaamme sellaisen asian, että varmaan jokainen tutkija haluaa jokaisella alalla oman nimensä tekemiinsä tutkimuksiin. Eli kukaan tutkija ei koko maailmassa halua olla esimerkiksi tittelillä "Helsingin Yliopiston tutkijat", ja sitten tutkimus julkaistaan kahden kappaleen mittaisena lehtiartikkelina. Maamme hallitus tietenkään ei myöskään ole miettinyt sitä, että sanamuoto "ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa yhteensopiva" ei estä esimerkiksi tutkimuksen plagiointia tai suorastaan tutkimuksen varastamista.
Eli tutkimus voidaan leimata salaiseksi tai ei julkaistavaksi sekä myydä sitten jollekin kaverille. Tai sitten jotkut tutkijat voivat kohdata töidensä sensurointia puhtaasti kateuden takia. Meillä Suomessa on perinteitä jotka ovat peräisin esimerkiksi tsaarin Venäjältä. Yksi niistä on se, että maassamme on helpompi puhua asioista esimiesten kanssa, kuin ihmisten itsensä kanssa. Ja tietenkin johtajuus on asia mikä pitää aina muistaa. Kun ihminen johtaa jotain tiedemiesten yhteisöä tai tutkimusryhmää, niin silloin häneen voi iskeä ahneus. Eli hänellä on mahdollisuus "luukuttaa" työ jollekin joka sitten heikkouttaan käy patentoimassa tuon asian omiin nimiinsä.
https://yle.fi/a/74-20137220
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.