Kiina tulee jatkossa olemaan entistä määräävämpi toimija kansainvälisillä kentillä.

Uuden Suomen artikkelissa sanotaan, että "Venäjästä on tulossa Kiinan uskollinen peesaaja". Tuo asia tarkoittaa sitä, että Kiina ja Pohjois-Korea ovat jatkossa entistä suurempia tekijöitä kansainvälisellä kentällä. Kun puhutaan uudesta kolmiliitosta, johon kuuluvat Kiina, Venäjä sekä Pohjois-Korea, niin Venäjän johto varmasti tulee jatkossa kuuntelemaan entistä tarkemmin sekä Pekingin että Pjonjangin johtoa, jotka varmaan jo hierovat käsiään, kun he ajattelevat sitä, mitä Venäjältä voisi saada. Se että Venäjän uusin sukellusvene on ilmeisesti jotenkin kärsinyt lastentaudeista, kun sen rungosta on irronnut palasia, niin voidaan kysyä, että missä kunnossa Venäjän muut varusteet ovat. Samoin se että Venäjä joutuu ostamaan ammuksia Pohjois-Koreasta kertoo siitä, millaisessa tilassa tuon maan asevoimat sekä ilmeisesti koko maa on. 

Tietenkin riippuvuus ammuksista tekee myös Kim Jong-Unista vahvan suhteessa Putiniin. Kim Jong-Un varmasti haluaa ottaa kaiken irti siitä, että Venäjä ei itse kykene tuottamaan perustaistelutarvikkeita. Ja Kim Jong-Un varmasti myös haluaa totella Pekingin johtoa, joka haluaa päästä osasille siitä kunnioituksesta, mitä Neuvostoliitolla oli aikoinaan. Pohjois-Korean ydinase on saanut tietenkin maailmassa paljon huomiota. Mutta samalla ollaan unohdettu se, että Kiina on myös kovalla kiireellä modernisoinut omaa aseistustaan, ja samalla hankkinut sellaisia ydinaseita, joita se voi pitää jatkuvasti valmiudessa. Pohjois-Korean ydinase on saanut tietenkin maailmalta paljon huomiota, mutta samalla ollaan unohdettu se, miten Kiina kehittää aseistustaan. 

Rauhantutkimusinstituutin mukaan Kiina laajentaa ja kehittää ydinaseita nopeammin kuin mikään muu maa maailmassa. Ja tässä vaiheessa mieleen tulee se paljon puhuttu klassinen kysymys, eli olisiko Kim Jong-Un edes ajatellut kehittävänsä ysinaseita ilman Pekingin lupaa? Eli ovatko Kim Jong-Unin ydinaseet oikeasti Pekingin valvonnassa? Ja jos näin on, niin silloin voidaan tietenkin päätellä, että Kim Jong-Unin ydinaseet ovat vain kosmeettista kasvojen kohottelua, ja niiden tarkoitus on peitellä sitä, että Kim Jong-Un on täysin Pekingin valvonnassa. 

Eli jos nuo ydinaseet ovat kasvojen kohottelua, niin niiden tarkoitus on tietenkin manipuloida tilanne näyttämään siltä, että Pohjois-Korea on itsenäinen valtio, jonka johtaja tekee itsenäisesti päätöksensä. Kun maailma katsoi Pohjois-Korean ydin- ja ohjuskokeita, niin silloin Peking saattoi kehitellä rauhassa uusia aseitaan. Seurauksena oli esimerkiksi hypersooninen merimaaliohjus. Ja tietenkin Kim Jong-Un sopii myös kilpimieheksi jossain Pekingin suunnitelmissa.

https://www.bbc.com/news/world-asia-china-67745684

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/uuden-ajan-ydinaserintama-muodostuu-ven%C3%A4j%C3%A4st%C3%A4-tulossa-kiinan-uskollinen-peesaaja/ar-BB1osze4?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=8c5188ec4c784a89a1e38fe5e03407e9&ei=12

https://finance.yahoo.com/news/north-korea-reportedly-launches-another-014944425.html

https://yle.fi/a/74-20094433

Dronet ovat lyöneet itsensä lopullisesti läpi.

Dronet ovat uhka johon pitäisi varautua. Ukrainan sotaa voidaan pitää ensimmäisenä dronesotana maailman historiassa. Veden alla, veden päällä sekä ilmassa ja maassa etenevät halvat dronet ovat osoittaneet tehonsa kummallakin puolella. Tehokkaimmiksi välineiksi ovat osoittautuneet kamikaze-lennokit, joita on valmistettu joko muuttamalla leluja aseiksi asentamalla niihin räjähteitä tai sitten ne ovat varta vasten valmistettu tuhoamaan kohteita. Venäjän käytössä olleet Iranilaisvalmisteiset dronet ovat olleet ilmeisesti melko yksinkertaisia, mutta niiden aiheuttama tuho on ollut verraten suurta. 

Ja vihollinen ei saa päästää yhtään tuollaista dronea läpi, tai ne voivat osua joko voimalaitoksiin tai muihin suuriin kohteisiin. Dronejen käyttö perustuu siihen, että niitä voidaan lähettää kohti kohdetta suuria parvia, ja jokainen drone pitää tuhota ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa kohdettaan. Mutta Ukrainan onneksi noita Venäjän käyttämiä droneja ei ole varustettu samanlaisilla maalin tunnistuslaitteilla kuin esimerkiksi Storm Breaker liitopommeissa tai Javelin ohjuksissa on. 

Jos pitkälle kantavassa dronessa on inertiaan eli gyroskooppinavigaatioon perustuva navigaatiojärjestelmä, sekä siihen yhdistetty optinen kohteentunnistus ja hyökkäysjärjestelmä, niin nuo aseet voivat olla tehokkaita jopa tuhansien kilometrien päästä. Droneen voidaan liittää laitteita, joiden avulla se hakeutuu esimerkiksi radiolähettimeen. Tuolloin kamikaze drone voi tuhota esimerkiksi yksittäisiä autoja erittäin suurelta etäisyydeltä. 

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että dronet on helppo ampua alas, niin meidän pitää muistaa se, että tekoäly on halpaa. Tekoälyyn perustuviin ohjelmistoihin tukeutuva drone on sellainen väline, että se voi suorittaa myös väistöliikkeitä. Dronet ja ydinaseet ovat myös tappava yhdistelmä. 

Me usein unohdamme, että esimerkiksi "Tomahawk"-risteilyohjus on oikeastaan "vain" taistelukärjellä varustettu BQM-109 drone. Tuolla perusteella muitakin isokokoisia droneja kuten Tu-141 droneja voidaan varustaa ydinkärjillä, ja niillä voidaan iskeä pitkälle, jos niiden kantama on 1000 km. Jos tuo kantama on laskettu niin, että tuo drone palautetaan, niin kamikazeversion kantama voisi olla 2000 km. Ja jos aseen maaliin hakeutumisjärjestelmä on nykyaikaistettu, niin se voi tuhota kohteita hyvin tarkasti, hyvin pitkän matkan päästä. 

Dronet ovat halpoja, ja niitä on helppo hankkia. Siksi niiden käyttöön myös esimerkiksi terroristien välineinä pitää varautua. Droneja on käytetty meriliikenteen häiritsemiseen esimerkiksi Punaisella Merellä. Ja niiden käyttö tulee varmasti lisääntymään sekä valtiollisten että ei-valtiollisten toimijoiden taholla. Lailliset vartiointiliikkeet voivat tähystää niiden avulla mahdollisia murtomiehiä. Mutta niitä voidaan käyttää myös rikollisiin aktiviteetteihin.  Eli esimerkiksi katujengit ja huumekauppiaat voivat ostaa droneja kaupasta, ja käyttää niitä esimerkiksi huumekaupan varmistamiseen. 

Eli dronet voivat valvoa aluetta, ettei paikalle tule poliiseja väärään aikaan. Dronejen avulla voidaan vankiloihin toimittaa kiellettyjä esineitä. Pizza-dronet voivat pudottaa huumeita tai aseita jopa vankiloihin. Tai ne voivat pudotella käsikranaatteja suljetuille alueille. Samoin nuo välineet voivat toimittaa huumeita mihin tahansa oisteeseen maan pinnalla. 

https://www.euronews.com/next/2024/04/22/how-irans-kamikaze-shahed-drones-are-being-used-in-ukraine

https://www.verkkouutiset.fi/a/droonien-pelko-ulottuu-venajalla-kaukoitaan-asti/#8667b255

https://en.wikipedia.org/wiki/FGM-148_Javelin

https://en.wikipedia.org/wiki/HESA_Shahed_136

https://en.wikipedia.org/wiki/Tomahawk_(missile)

https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-141

https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-143

Tekoäly tulee muuttamaan internetiä lopullisesti

 

Googlen ja muiden perinteisten hakukoneiden käyttö hakukoneena on muuttunut tehottomaksi. Internetin tietomäärän kasvaminen aiheuttaa ongelmia siksi, että perinteiset hakukoneet antavat valtavan määrän sivuja jokaisella haulla. Ja valtavaan sivujoukkoon pesiytyy usein asiavirheitä. Eli kun esimerkiksi indeksoitu hakukone tekee kopion kotisivusta, niin vaikka sivulla olisi virhe, joka on korjattu, niin saattaa mennä pitkän aikaa, että indeksisivu, joka on ladattu jonnekin hakukoneen omalle palvelimelle päivittyy. Toinen ongelma on se, että käyttäjän pitää kahlata valtavan pitkä sivulista läpi, jos hän haluaa tietoja jostain vähän harvinaisemmasta asiasta. Ja sitten hänen pitää valita sivut, joita hän haluaa lukea. 

Tekoäly tekee tietenkin hauista tehokkaamman. Perinteinen hakukone etsii tietoa lähinnä nettisoitteiden perusteella. Mutta tekoäly voi myös etsiä tietoja kotisivujen sisällöstä. Jos tekoäly tietää esimerkiksi sen, miksi henkilö hakee jotain tietoja, niin tekoäly voi silloin etsiä tehokkaammin dataa, joka täyttää tietyt standardit. Eli se voi käydä katsomassa vaikkapa ohjeet siitä, miten jotain tehtäviä pitäisi tehdä, ja sitten etsiä sellaisia kotisivuja, jotka ovat luotettavien tahojen kuten yliopistojen, länsimaisten valtion laitosten tai vaikkapa tunnustettujen tutkimuslaboratorioiden kuten CERNin ylläpitämiä. 

 Tekoälyn ohjaama hakukone toimii siten, että tekoäly on se, mikä käy klikkaamassa kotisivua. Ja interaktiivinen tekoälyn ohjaama hakukone kysyy tietenkin, että mihin sitä halutaan käyttää. Eli onko kyseessä opiskelu, tieteellisen tekstin tuottaminen tai joku muu vastaava asia. Noiden ehkä niin kauhean vaikeilta tuntuvien kysymysten avulla tekoäly luo käyttäjäprofiilin, ja sitten tuon profiilin avulla se optimoi hakutuloksia.  

Sen jälkeen interaktiivinen tekoäly kysyy tehtävän, eli sen kautta se hakee tietoa siitä, millaisia hakutuloksia käyttäjä haluaa tai tarvitsee, ja sitten tekoäly käy kotisivuja läpi etsien dataa, jota käyttäjä voi käyttää työssään. Ja sitten kun käyttäjä on merkinnyt kotisivuja lähdeluetteloon, niin tekoäly oppii niiden kautta yhdistelemään vastaavia kysymyksiä tiettyihin kotisivuihin. Ja sitten tullaan siihen, miten tekoäly tulee muuttamaan internetin perustuksia, jos se ei ole sitä jo muuttanut. 

Tekoäly voi esimerkiksi katkoa lukujonon niin, että kukin palvelin suorittaa rekursiivisen summan laskennan aloittaen sen tietystä kohdasta. Tuolloin palvelinryhmä voi aloittaa esimerkiksi brute force hyökkäyksen kaapattua viestiä vastaan siten, että jokainen palvelin ottaa oman pätkän Reimannin hypoteesin avulla luodusta lukujonosta käyttöönsä. Eli palvelin 1 voi käyttää ensimmäistä miljoonaa Riemannin hypoteesin avulla luotua alkulukujoukkoa, Palvelin 2 ottaa käyttöön seuraavat miljoona alkulukua ja sitten sen jälkeen palvelin kolme aloittaa kahden miljoonan alkuluvun päästä. 

*************************************************************

Tekoäly voi tehdä muutakin kuin pelkkiä palvelunestohyökkäyksiä. Se kykenee myös täyttämään nettipalveluiden hakukenttiä. Ja sen avulla ohjaamaan miljoonia klikkauksia yhtiöille, jotka ovat sellaisten palveluiden asiakkaita, jotka laskuttavat klikkausten lukumäärän perusteella. Eli jos joku yhtiö saa Fonecta Finderissa miljoonia klikkauksia ilman yhtään asiakasta, niin silloin edessä on valtava lasku. 

*************************************************************

Tekoälyn avulla voidaan luoda esimerkiksi virtuaalinen kvanttitietokone, joka kykenee tehokkaasti murtamaan mitä tahansa koodeja. Tuolloin tekoäly voi jakaa esimerkiksi siepatun viestin useille palvelimille, ja sitten nuo palvelimet voivat aloittaa verkotetun brute force hyökkäyksen koodia vastaan. Tuolloin kyseiset palvelimet voivat jakaa tehtäviä keskenään siten, että ne aloittavat koodin murron katkoen Riemannin hypoteesin avulla luotujen alkulukujen sarjoja niin, että palvelimet aloittavat oodin murron kukin omasta kohdastaan tuota sarjaa. 

Se että koodin murto aloitetaan useista kohdista, tekee tuosta prosessista nopeamman sekä tehokkaamman kuin mitä se muuten olisi. Mutta tekoäly voi tehdä muutakin kuin vain murtaa koodeja sekä ohjata tuhansia palvelimia lähettämään echo request pyyntöjä jonnekin reitittimeen. Se voi joko tahallaan tai vahingossa suunnata valtavan määrän nettihakuja tiettyihin hakupalvelimiin. Ja tuollainen asia voi aiheuttaa vakavia tilanteita. 

Tekoälyn toiminta eroaa perinteisestä hyökkäyksestä siinä, että tekoäly voi myös kirjoittaa tai täyttää nettipalvelujen hakukenttiä. Ja sen takia nämä uudet tekoälyn tuomat mahdollisuudet antavat mahdollisuuden pumpata jonkun yhtiön kassan tyhjäksi. Eli mitä jos esimerkiksi Fonecta Finderiin tulee miljoonia klikkauksia jollekin tietylle yhtiölle. 

Jos esimerkiksi tekoäly alkaa toistuvasti hakea tietoja sellaisista palveluista, jotka laskuttavat asiakkaitaan klikkausten perusteella, niin silloin tuollainen toiminta voi aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Tuolloin tekoäly voi tehdä miljoonia hakuja suoraan esimerkiksi Fonecta Finderin hakukenttään. Ja se tulee kyllä aika kalliiksi. Mutta siis tekoäly on sekä mahdollisuus että uhka. Se että tiedostamme uhat, sekä osaamme estää niitä tekee internetistä turvallisen. Jos emme tiedosta esimerkiksi Riemannin hypoteesi heikkouksia tai sitä, että joku voi ohjata miljoonia hakuja jonnekin Fonecta Finderiin, niin me emme kykene puolustamaan itseämme tällaisia hyökkäyksiä vastaan. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/tekoaly-ravistelee-netin-perustuksia/6aefd1d8-0f80-4cce-9e61-c2ccf916110e

https://fi.wikipedia.org/wiki/Riemannin_hypoteesi

Työyhteisö on todella hieno asia, jos työyhteisö vain on olemassa.

Helsingin yliopiston kotisivuilla on julkaistu essee otsikolla "Mitä tapahtuu, jos menetämme työyhteisön? Tuossa tekstissä professori Kaius Tuori mainitsee siitä, kuinka etätyöstä hyötyvät lähinnä hyväosaiset, jotka voivat sisustaa kotiinsa tukevan kotitoimiston. Samalla tietenkin pelätään sitä, että perinteinen työyhteisö katoaa, ja tilalle tulevat kaiken maailman "teams-yhteisöt", joiden avulla työnantajat voivat säästää ainakin toimistokuluissa. Kotitoimistoissa kalusteet jäävät näet tuon työntekijän itsensä maksettavaksi. 

Siis ihanteellisen maailman työyhteisö on upea paikka ja siinä on mukava kokea yhteenkuuluvuutta. Työpaikalla voidaan keskustella ja vaihtaa mielipiteitä muiden saman alan ihmisten kanssa ja hurrata yhdessä yhteisille onnistumisille sekä samalla itkeä yhteisille epäonnistumisille. 

Siinä on asia mikä saa monet ihmiset hehkuttamaan sitä, että päästään palaamaan toimistolle. Työpaikalla tulee vaihdettua mielipiteitä sekä kuulumisia, ja samalla myös kahvilla voidaan vaikka haukkua pomoa takana päin. Siis parhaimmillaan toimistot ja työyhteisö ovat asioita, jotka tuovat kannustetta ihmisten elämään. Ja jos työntekijä ei osaa, niin vierestä löytyy joku, joka osaa neuvoa miten asiat pitäisi hoitaa. Eli sellaista työelämän toivoisi olevan. 

Nykyisen työelämän suurin ongelma on tuottavuuden maksimointi. Työläinen nähdään välttämättömänä pahana, jonka asema on olla koneen osa. Työläinen on esineellistetty äärimmilleen palvelemaan työpaikkansa etua. Eli hän ei ole yksilö, vaan suoritusautomaatti, jonka tehtävä on luoda virheetöntä suoritetta työpaikalle. Ja jos hän tekee virheen, on vika hänessä. Virheen tehnyttä työläistä kohdellaan samalla tavoin kuin viallista koneen osaa. Jos hän ei kykene tekemään työtään virheettä, niin työntekijä korvataan uudella. 

Työyhteisöistä on tullut sellaisia, että virheitä ei enää uskalleta myöntää. Eikä kukaan uskalla pyytää apua, tai sitten saa helposti osaamattoman ihmisen maineen, ja osaamattomuus tietää välittömästi potkuja. Kun puhutaan siitä, että joissain tapauksissa tekoäly tuottaa lisää työtä, niin silloin unohdetaan se, että myös se, että viereisen pöydän ääressä istuva henkilö vastaa avunpyyntöön sanoen "etsi internetistä", sen sijaan että tarjoaa apuaan tai neuvojaan varmasti aiheuttaa paljon enemmän turhaa työtä, kuin se, että joku antaisi oikeasti neuvoja. 

Tuo paljon puhuttu tuottavuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi provisiopalkan kautta kilpailuttaminen ei kannusta auttamaan nuorempia työntekijöitä, kun "oma lehmä on aina ojassa". Pahimmillaan jopa omat työkaverit koetaan kilpailijoina.  

Yhteisöllisyys voidaan tietenkin tappaa esimerkiksi luomalla voimakas kilpailuasetelma. Tai sitten voidaan muodostaa yhteisö, johon kuuluu työpaikan vakituinen väki. Ja sitten tuon yhteisön ulkopuolelle jätetään kaiken maailman sijaiset, joille ei edes yritetä kehittää mitään yhteisöllistä. Eli joku tulee taloon vaikkapa äitiyslomasijaiseksi, niin hänet saatetaan sijoittaa sellaiseen osaan taloa, että siellä ei kukaan muu vahingossakaan pääse tai ehdi käydä. Työtehtävät saatetaan näyttää kerran, eli hän tekee tietenkin rutiinitehtäviä, tai työtehtäviä ei ole ollenkaan, ja tälle sijaiselle tehdään selväksi, että hänet on palkattu vain sen takia, että työpaikka saa hänestä palkkatukea. 

Mutta elämä ei ole reilu paikka. Eli on työpaikkoja joissa yhteisöllisyys on käytännössä olematonta. Aamulla tullaan töihin, otetaan kahvi jostain koneesta, ja painellaan toimistoon. Sitten ovi lyödään kiinni, ja kukaan ei oikeastaan edes ole koskaan nähnyt sitä henkilöä, joka työskentelee viereisen oven takana, emmekä koskaan ole edes ajatelleet vaihtaa yhtään sanaa muiden työntekijöiden kanssa. Jos työtehtävät vaativat sitä, että työläiset ovat poissa toimistosta, eli he ovat esimerkiksi kiinteistönhuollon tai jonkun muun vastaavan ammatin harjoittajia, niin he ehkä kokoontuvat aamulla johonkin käskynjakoon, ja sitten lähdetään autolla kentälle. 

Siellä ei ehkä nähdä koko päivänä ketään muuta oman työpaikan henkilöä, eikä kommunikaatiokaan ole parasta mahdollista. Samoin jossain asunnonvälityksessä saattaa olla niin, että koko päivä ollaan esittelemässä asuntoja, ja sitten kilpailuasetelma oikeastaan saattaa estää kaiken keskinäisen kommunikaation, varsinkin jos nuo henkilöt toimivat provisiopalkalla. 

Tai sitten työpöydästä tai työhuoneesta tulee sen merkki, että henkilö kuuluu joukkoon. Jos omaa työpöytää tai työhuonetta ei ole, niin silloin henkilö ei kuulu työpaikan vakituiseen väkeen. Tuolloin saattaa työpaikalla olla kaksi tasoa. Ne jotka kuuluvat vakituisesti yhteisöön, ja ne jotka eivät siihen vakituisesti kuulu. Eli tuolloin yhteisössä on "me" eli "omat", ja sitten ovat "vieraat" tai "ne muut", joiden kanssa ei ehkä edes käydä vaihtamassa sanaakaan. Ja silloin ei yhteisöllisyys ulotu läpi koko työyhteisön. 

Mutta kuten tiedämme, niin työpaikoissa on kiire. Kaikki ihmiset jotka ovat töissä ovat sen tilanteen edessä että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja epävarma tarkoittaa, että edes hyvä koulutus sekä hyvä työkokemus eivät ehkä ole tae siitä, että työpaikka pysyy alla. Kun eletään epävarmaa aikaa, ja irtisanomisia tapahtuu paljon, niin se synnyttää tarpeen varmistaa oma työpaikka, ja sen takia neuvoja ei tarjota kuten ennen tai sosiaalisia hetkiä ei ole enää niin paljon kuin ennen. 

Koska aika on rahaa, niin työyhteisössä ei enää nojailla ovenpieleen ja jutella siitä, mitä voitaisiin tehdä vapaalla. Vaan koko päivä on tehtävä työtä hampaat irvessä, ja jos töissä pidetään liikaa taukoja, niin pomo kysyy helposti, että eikö "Erkillä" ole töitä, ja sitten alkavat YT-neuvottelut. Työyhteisö on siis upea asia, jos se on kannustava. Mutta pahimmillaan se ajaa ihmiset ennenaikaiselle sairaslomalle. 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/yliopistoyhteiso/mita-tapahtuu-jos-menetamme-tyoyhteison

Tekniikka ja Talous-lehden pääkirjoituksessa sanotaan maamme teknologiateollisuuden joutuneen rengin asemaan,

T&T-lehden päätoimittaja Junttila on oikeassa. Maamme teknologiateollisuudelta on ollut viimeaikoina puhti poissa. Siis tuo puhti on ollut poissa siitä lähtien, kun maamme teknologiateollisuuden lippulaiva Nokia päätyi Microsoftin omistukseen. Ja näin päättyi maamme kännykkäteollisuuden tarina, eli superinnovaatiosta tuli myöhemmin riippakivi, joka veti Nokian ensin tappiolliseksi, ja lopulta ajoi tuon yhtiön amerikkalaisten käsiin. 

Kukaan ei kysynyt sitä, että miksi kukaan ostaa 1000 markalla tai eurolla puhelinta, jota naapuri myy hintaan 500. Nokialla uskottiin omaan tuotteeseen sekä asiaan, mutta sitten tuon tuotteen eli kännykän kehitys jäi jälkeen kilpailijoista, ja sitten taskuun ilmestyi muitakin kuin Nokian kännyköitä, jotka sitten veivät entiseltä markkinointijohtajalta markkinat. Nokian aikaan eräs puhelinmerkki nimeltään Benefon Oy. Tuo yhtiö oli suunnan näyttäjä paikannuspuhelimissa. Ja jostain syystä tuota tekniikkaa ei sitten hyödynnetty ennen älypuhelinten aikaa. 

Siis Nokian jälkeen on tullut uusia korkean teknologian suunnannäyttäjiä kuten Vaisala sekä Ice eye, joiden tuotteet ovat osoittaneet kyntensä kaikkialla. Mutta se mikä meiltä suomalaisilta puuttuu on "se" superkova innovaatio, jonka turvin rakennetaan megatrendi, joka tuo maahamme uuden Nokian. Tai oikeastaan me emme voi odottaa uutta Nokiaa. Mutta me voimme odottaa että Nokian jälkeen tulee joukko yrityksiä, joiden tuotteita ostetaan. Mutta sitten meidän pitää muistella sitä, että maailma on muuttunut Nokian jälkeen hyvin paljon. Talous ei enää pyöri yhden toimijan ympärillä. Vaan tarvitaan uusia, konkreettisia tuotteita, joilla voidaan taata maamme viennin kohoaminen. Eikä kaikkia asioita saa sitoa yhden toimijan varaan. 

Kun puhutaan innovaatiosta, niin jotenkin minusta tuntuu että maastamme on kadonnut se paljon puhuttu innovaatio. Ilmeisesti maassamme on ajateltu niin, että "miksi kehittää itse, kun ulkomailta saa ostaa valmiita tuotteita". Ja sen takia meillä ei ole sellaisia suurelle yleisölle suunnattuja korkean profiilin tuotteita, joiden avulla voidaan tehdä samanlaista bisnestä, kuin mitä kännyköillä tehtiin aikoinaan. Esimerkiksi Ice Eyen satelliitit ovat kiinnostavia asioita, 

Mutta ne eivät ole tuotteita, joita suunataan tavallisille kuluttajille. Siis tarvitaan sellaisia tuotteita, joista tavallinenkin ihminen saa jotain, ja tuo joku on uusi megatrendi. Kännykkä oli aikoinaan tuollainen laite, joten ehkä seuraava megatrendi voisi olla Starlinkin kaltaiset mobiililaitteet, joita voidaan käyttää suoraan satelliitin kautta, ja tuo järjestelmä tekisi perinteisen GSM verkon tarpeettomaksi. Ja jos tuota satelliittipohjaista verkkoa operoivat yksityiset toimijat, niin se antaa noille toimijoille uskomattoman vallan, sekä mahdollisuuden kontrolloida jopa valtiollisen tason viestejä. 

Nykyään sovellukset ovat niitä asioita, joiden ympärillä kännyköiden uudet innovaatiot pyörivät. Eli kuten monta kertaa ennenkin, niin markkinoiden uusimmat kännykät ovat tuoneet sen todellisuuden myös kännyköihin, että kun tehot kasvavat, niin kännyköiden sovelluksista tulee monimutkaisempia, ja ne vaativat lisää tehoa. Rautapuolen innovaatiot ovat sen sijaan jäässä. 

Sulautetut ratkaisut, jotka perustuvat älylaseihin sekä erilaisiin eleisiin ovat tietenkin houkuttelevia. Mutta niiden ongelma on se, että niitä ei voida käyttää muuten kuin istuen tuolissa turvallisesti. Eli head up displayn, suomeksi HUD näyttö ei sovellu käytettäväksi kadulla tai muuten liikkeellä ollessa, koska silloin käyttäjä saattaa kävellä suoraan seiniä päin. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/paakirjoitus-suomalainen-teknologiateollisuus-on-jaanyt-rengin-rooliin/204f16d8-9a4c-4aa4-9bde-5cc5023ac093

Paras tapa tuhota paraskin innovaatio on luvata liikaa.

"Tekoäly taskussa. AI Pin uhosi paljon, lunasti vain vähän." (Mikrobitti, Kuinka tapetaan kaiken mullistava tuote kehtoonsa? Estä kaikki kritiikki)

Kun kritiikki estetään, niin yhtiö ei ehkä saa kaikkea tarvittavaa tietoa omien tuotteidensa lastentaudeista. Ja jos yhtiö tuo markkinoille tuotteen, joka ei kykene lunastamaan lupauksia, niin silloin tuote floppaa varmasti. Eli jos luvataan liikaa, niin se on vielä pahempi asia, kuin jos ei olisi luvattu yhtään mitään. Kritiikin tarkoitus on paljastaa viat, mitä tuotteesta löytyy. Ja kaikkein pahin virhe, jonka yhtiö voi tehdä on se, että markkinoille tuodaan keskeneräinen tuote. 

Yleensä ennen uuden tuotteen tuomista markkinoille, sitä tarjotaan esimerkiksi tekniikan alan julkaisuille arvioitavaksi. Tuolloin saadaan puolueeton arvio siitä, että kannattaako tuotetta edes ostaa, koska jos tuote ei kelpaa, niin se tulee todella kalliiksi. 

Mikäli tuote on huono, joutuu valmistaja korvaamaan sen aiheuttamat vahingot. Eli markkinoille pitäisi päästää vain niitä priimatuotteita tai sitten edessä on konkurssi tai pahimmillaan kalliit vahingonkorvausoikeudenkäynnit. Jos tuote on huonosti tehty tai muuten huono, niin silloin tietenkään ei ole mukavaa palauttaa asiakkaille rahoja, jotka he ovat tuotteeseen sijoittaneet. 

Huonoa tuotetta ei kannata laittaa markkinoille, koska se vie sitten yhtiön varmasti konkurssiin. Ja tämä koskee erityisesti startupeja. Jos niiden ainoa tuote floppaa, niin se vie kaikki asiakkaat. Eikä myöskään vakiintuneen toimijan kannata loputtomiin tuoda keskeneräisiä tuotteita markkinoille. Eli aina kannattaa tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin vain pystyy. Tai sitten käy kuten Nokialla aikoinaan kävi. Kun tuotetta markkinoitiin siten, että "ensi vuonna tulee parempi", niin silloin ei kukaan enää ostanut kännyköitä Nokialta. Ja kun muut antoivat enemmän, niin se merkitsi Nokian loppua ainakin itsenäisenä yhtiönä. 

Suuret odotukset, joihin ei kyetty vastaamaan tappoivat myös AI pin nimisen tuotteen, joka olisi voinut korvata kännykät. Eli huonosti toteutettu tuote ei ollut kenellekään mieleen. 

AI pin-nimistä laitetta mainostettiin aikoinaan laitteena, joka siirtää kännykät historiaan. Se oli jotain innovatiivista  sekä upeaa ja uutta. Mutta AI pin oli samalla tuote, joka floppasi pahemmin kuin mikään ennen sitä. Tuo tuote oli kaikkea sitä, mitä tuotteelta voitiin toivoa, Mutta sitten tuo tuote vain yksinkertaisesti oli huonosti tehty. Eli huonosti tehty tuote, joka oli kaiken lisäksi kallis teki tuotteesta sellaisen, että sitä ei kukaan ostanut. 

Mikrobitin artikkeli kertoo siitä, miten "kännykän tappaja" saatiin tuhottua. Yhtiö josta artikkeli kertoo rakensi loistavalta kuulostavan tuotteen, joka ei sitten ollutkaan sitä mitä sen piti olla. Ja sitten yhtiö tietenkin sai paljon vähemmän mairittelevaa palautetta erilaisilta arvioijilta, jotka haukkuivat tuotteen suoraan alimpaan kastiin, eli sen paikka olisi ollut jotain roskakorin kaltaista. 

AI pin oli tuote, jota olisi ehkä voinut käyttää, jos siinä ei olisi yritetty liikaa. Älylaseihin perustuva näyttö olisi ehkä ollut riittävä, ja erityisesti sellaiset näytöt jotka heijastetaan johonkin pintaan ovat uhka tietosuojalle. Se että AI pin heijasti näytön kämmeneen ei ollut oikeastaan mikään parannus kännykkään nähden. Samoin se että komentoja saatettiin antaa ainakin oman käsitykseni mukaan vain puheen välityksellä asetti ongelmia erityisesti meluisassa ympäristössä. 

Pienten älylaitteiden ongelmana ovat akut. Niiden teho ei riitä suuritehoisille prosessoreille. 

Tekoälyn käyttö käyttöliittymissä vaatii erittäin suuritehoisia prosessoreja. Ja sen takia näiden laitteiden heikkous on akun lyhyt kesto. Mikäli tällainen laitteisto siirtää kaiken laskennan etänä oleville palvelimille, niin se vaatii tehokasta viestijärjestelmää. Ja esimerkiksi BlueTooth syö todella paljon akkutehoa. 

AI pinistä olisi voinut tulla tuote, joka mullistaa markkinat, jos sen käyttöliittymä olisi ollut sellainen, että se huomioi myös esimerkiksi meluisat tilat. Jos AI pin olisi käyttänyt esimerkiksi pöydän pintaan heijastettavaa näppäimistöä tai älylaseihin kiinnitettyä virtuaalista näppäimistöä olisi se ehkä toiminut paremmin. Pöydän pintaan heijastettu tai mahdollisesti piirretty näppäimistö toimii siten, että laseissa oleva kamera tunnistaa  kirjaimen jonka päälle käyttäjä siirtää sormensa. Ja sitten ele kuten etusormen koskettaminen peukalolla ilmoittaa koneelle, että tietty kirjain on valittu. Tuollaiset näppäimistöt ehkä toimisivat hyvin ääniohjauksen tukena. 

Virtuaalisessa näppäimistössä älylaseihin liitetty kamera seuraa sormen paikkaa ilmassa, ja sitten käyttäjä näkee älylaseissaan virtuaalisen näppäimistön, eli ruudukon, jonka mukaan hän siirtää sormiaan, ja enter-näppäintä voi vastata esimerkiksi jokin ele, kuten tuossa äskeisessä mallissa. Eli tekoäly asemoi sormet oikeisiin kohtiin. Toki käyttäjä voisi ehkä antaa komentoja kirjain kirjaimelta, mutta kuten kaikki tietävät, niin tällaiset järjestelmät vaativat todella tehokkaita koneita, tai jos ne on liitetty etänä palvelimeen, niin ne vaativat tehokkaat viestiyhteydet. Ja juuri tällaiset asiat vaativat tehokkaita virtalähteitä. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/kuinka-tapetaan-kaiken-mullistava-tuote-kehtoonsa-esta-kaikki-kritiikki/3d919b4d-d500-4b39-8593-40aa82bf6879

Etätyö vaikuttaa negatiivisesti erityisesti ekstrovertteihin.

Kuva: Mikrobitti

Ekstrovertti on niin sanotusti ulospäin suuntautunut henkilö. Ja sanotaan että suurin osa johtajista on niin sanotusti ekstroverttejä. Ulospäin suuntautuneen luonteen katsotaan usein vievän ihmistä eteenpäin työuralla, ja varsinkin myyntimiehet ovat usein ekstroverttejä. Joten sen takia voidaan sanoa, että mikäli etätyö on erityisen stressaavaa nimenomaan ekstroverteille henkilöille, niin siitä johtuu tuo paljon hehkutettu paluu toimistolle. Eli koska suuri osa johtajista on niin sanotusti ekstroverttejä, niin se antaa mahdollisuuden komentaa alaiset toimistolle, koska etätyö käy nimenomaan johtotason ihmisten hermoille, ja koska he ovat tietyssä asemassa yhteisössä, niin he voivat sitten määrätä muut seuraamaan omia tarpeitaan, eli nämä ekstrovertit ihmiset ovat oikeastaan eskaloineet omat tarpeensa läpi koko yhtiön, koska he kykenevät tekemään tuon asian. 

Introvertit ihmiset eivät useinkaan työskentele ryhmien johtajina, tai kuten on helpompi sanoa, tiimin vetäjinä. Eli he eivät koskaan oikeastaan tee mitään ryhmissä, jos tekevät yhtään mitään muuta kuin jotain tietokonetöitä. Siksi työelämässä introverttien ihmisten on vaikeaa eskaloida mitään läpi koko yhteisön, vaikka mieli välillä tekisi eskaloida omia tarpeita läpi koko rakennelman. Mutta kuinka paljon ekstroverttien luonne aiheuttaa sitä, että heidän kantansa asioihin laajennetaan koko organisaation. Onko ekstrovertti sellainen, että hän mieluummin vastailee kaiken maailman lomakkeisiin, joiden täyttämiseen menee vain muutama minuutti, kuin introvertti ihminen, josta käytetään myös nimitystä "hissukka"? 

Ekstrovertti on ihminen joka tuo helposti omia näkemyksiään ihmisten tietoon, ja introvertti joka taas joutuu pari kertaa harkitsemaan mitä sanoo, ei ehkä ehdi ollenkaan sanoa mitään, kun noiden ekstroverttien tapa puhua muiden päälle vie noilta introverteilta puheenvuorot. Olisi varmaan hyvä aloittaa aivan siitä perus asiasta, että puheenvuoroja pyydetään kättä nostamalla, eikä kokouksissa yleensä käsitellä muuta kuin sitä, mitä kokouslistassa lukee. Tai sitten asiat saattavat mennä hyvin paljon sekaisin. 

Ja tietenkin kokouksissa suuren luokan ekstrovertti puhuu kaikki muutkin asiat niin, että siinä menevät vapaa-ajan kalareissut, etelän matkat sekä monet muut yksityisasiat sekaisin kokouksen pääasiallisen asialistan kanssa. Samoin kokouksiin on vähän vaikeaa muutenkin valmistautua, jos ei ole edes hetkeä aikaa tutustua mihinkään pöytäkirjoihin tai organisaation dokumentteihin. Eli mistä uusi pomo edes voi tietää, mitä joku "Kalle" on jossain tuolla tien päällä tai saunaillassa sanonut, jos hän on ollut viikon talossa, eikä mistään ole löytynyt mitään dokumentaatiota tai muuta vastaavaa siitä, mitä ennen on tehty. 

Syy tähän saattaa olla se, että tieto palaverista eli kokouksesta on saapunut kolme tuntia ennen kokousta saatetekstillä " meillä on ollut yleensä tapana pitää kokous tai palaveri joka viikon torstaina". Tuon asian on saattanut joku unohtaa mainita, ja sitten kokouskutsu saattaa saapua pahimmassa tapauksessa 10 minuuttia ennen kokouksen alkamista. 

Oletteko muuten olleet tilanteessa, missä eläkkeelle jäävä johtaja opastaa viikon verran seuraajaansa talon tavoille? Tuolloin kannattaa asiat kirjoittaa muistiin, ja tietenkin pitää huomioida se, että vaikka ikuisuuden verran talossa ollut johtaja muistaa rutiinit ulkoa, niin hänen seuraajalleen kaikki asiat ovat uusia. Tuolloin kannattaa siinä toiseksi viimeisessä viikkokokouksessa tehdä lista asioista, joita uuden johtajan pitää huomioida astuessaan taloon. Ja juuri eläkkeelle jäävä henkilö olisi siksi paras perehdyttäjä, että hän ei koe tulevaa "valtansa perijää" kilpailijakseen. 

Viikkokokous saattaa yksinkertaisesti unohtua mainita, jos esimerkiksi perehdyttäjällä on kova kiire lähteä viikonlopun viettoon tai eläkkeelle. Tuolloin hän saattaa kääntää omat muistutuksensa seuraajansa kalenteriin, mutta sitten tuon perehdyttäjän koko aika kuluu siihen, että hän kertoo hurjia nuoruuden tarinoita siitä, miten asiat olivat ennen. 

Jos perehdyttäjä on se, jonka paikan tuleva pomo perii, niin hän saattaa yksinkertaisesti mainita rutiineja, joita hän on hoidellut ehkä vuosikymmeniä. Eli hän ei ehkä ole muistanut, että viikkokokous, joka on ollut 20 vuotta samassa tilassa samaan aikaan ei olekaan hänen kalenterissaan, eikä kukaan muista ehkä mainita kaikkia rutiiniasioita. Uusi johtaja tarvitsee kaiken mahdollisen tiedon, jotta hän selviää uudesta tehtävästään. 

Eli jos vaikka uusi pomo onkin ollut kokouksissa läsnä, niin silloin hänelle ei ehkä olla mainittu sitä, että kokous on joka viikkoinen tapahtuma. Eli tuosta hiukan kiusallisesta tilanteesta pääsee hyvin yli sillä, että kaikki asiat, myös rutiinit siirretään suoraan uuden johtajan muistilistalle. Ja lista käydään lopuksi läpi, jotta asiat sitten maanantaina muistuvat mieleen. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/etatyokielto-ei-lisaa-tuottavuutta/62bbbc90-9ca2-4835-8346-e93a0c0636d7

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/tutkimus-etatyo-on-ekstroverteille-piinaa-monesta-syysta/a876ab44-5398-42c6-98b8-6dceb6ab444e

Venäjällä on aina uskottu lapsiin... ainakin ilmiantajina.

Venäjällä on pitkät perinteet siitä, miten lapsia käytetään surutta hyväksi esimerkiksi tekemään ilmiantoja omista sukulaisistaan sekä ystävistään. Eli jo tsaarien aikaan tsaarin poliittinen poliisi, ohrana otti lapsia huostaan, sekä uteli heiltä mahdollisia tsaarin vastaisia salahankkeita. Ja tuota kunniakasta perinnettä ovat harrastaneet kommunistien salainen poliisi, sekä viimeksi myös FSB. Tsaarin aikaan lapsia otettiin kasvatettaviksi esimerkiksi erilaisiin kadettikouluihin, joissa heitä kasvatettiin pitämään tsaaria isänään, ja tottelemaan sokeasti auktoriteettia. 

Neuvostoliiton legendaarinen kansanmurhaaja Josif Stalin otti kaiken irti omasta setämäisestä ulkonäöstään, ja hän esiintyi mielellään lasten ystävänä, jolle on helppoa tulla puhumaan asioista. Ja jos kotona oli ikäviä asioita, niin niistä sai kirjoittaa "isä aurinkoiselle".  Stalin saattoi esimerkiksi pyytää omien ystäviensä lapsia kylään, sekä sitten udella heiltä mitä kotona puhuttiin, ja sitten saman tien ammuttaa näiden lasten vanhemmat. Samaa tapaa noudatti myös Stalinin vastapeluri, myös kansanmurhaajana kunnostautunut Adolf Hitler, joka mielellään esiintyi samalla tavalla kuin Josif Stalin. Ja molemmille noista miehistä lapset olivat väline, jota tiedustelupiireissä kutsutaan "hyödyllisiksi idiooteiksi". 

Itseasiassa juuri kansallistunteen nostaminen oli ehkä se syy, miksi Stalin vihasi kaikkea tsaariin liittyvää. Hän oli kansallisuudeltaan georgialainen, ja tsaarin Venäjällä vähemmistöjen sortaminen oli melko yleistä. Rodina-aatteeseen kuuluu se, että venäläiset ovat "herrakansaa", jota muiden kansojen tulee palvella. Tuon aatteen ilmentymä oli tsaari, ja venäläisille uskoteltiin, että tsaari hallitsi Venäjää jumalan armosta, ja sen takia kaikki keskustelut piti käydä venäjäksi. Stalinin kotikieli oli georgia, mikä tietenkin alensi hänen arvoaan. Ja ehkä Stalinin julmuus on peräisin juuri tällaisista asioista. 

Periaatteessa poliittisen poliisin tapa värvätä ihmisiä on aina samanlainen. He etsivät henkilön, joka ei osaa esimerkiksi kieliä, ja jolla on huono todistus. Sen jälkeen kyseisen henkilön itsetuntoa aletaan hivellä sillä, että hän on enemmistöön kuuluva, ja hänellä on oikeus vaatia että vähemmistöt puhuvat hänen kieltään ja tottelevat häntä. Eli tuolla tavoin kosiskellaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat huonoja koulussa tai heillä on huono itsetunto. Jos henkilö kuljeskelee katujengeissä, niin poliittinen poliisi saattaa houkutella hänet ilmiantajaksi, ja sen jälkeen kyseiselle henkilölle tietenkin tarjotaan kung-fu kursseja yms. joiden kautta häntä sidotaan poliittisen poliisin toimintaan, ja esimerkiksi Putin itse oli aikoinaan tällainen henkilö. Hän oli katujengin jäsen, "sakilainen", joka kelpasi KGBn värväreille. 

Joskus on esitetty malli, jossa lastenhoitajina esiintyvät agentit voivat soluttautua esimerkiksi lasten kerhoihin, ja siellä sitten jaella erilaisia propagandistisia käsityksiä. Yksi noista tavoista vaikuttaa lapsiin on se, että heidän tunteisiinsa vedotaan. Lapset kun eivät ymmärrä tiettyjä asioita, niin heidät on helppo houkutella kertomaan esimerkiksi isän tai äidin työpaikoista. Samoin lapsia voidaan houkutella tekemään esimerkiksi rasistisia tekoja, joilla heitä sitten myöhemmin syyllistetään. Syyllistämisen kautta luodaan uskollisuus, joka takaa sen, että valtion johto saa aina uskollisia palvelijoita, jotka eivät kyseenalaista esimiestensä käskyjä. 

Tuota menetelmää on käytetty sekä natsisaksassa, Neuvostoliitossa sekä myös entisessä Jugoslaviassa. Tuolloin valitaan pari vähemmistöön kuuluvaa, ja sitten heitä vastaan yllytetään koko koulu. Ja argumentti on se, että "miksi enemmistön täytyy huomioida vähemmistöä"? Lapset eivät ymmärrä mitä he tekevät, ja yllyttäjinä tällaiseen toimintaan toimii esimerkiksi poliittinen poliisi. 

https://yle.fi/a/74-20091994