Googlen ja muiden perinteisten hakukoneiden käyttö hakukoneena on muuttunut tehottomaksi. Internetin tietomäärän kasvaminen aiheuttaa ongelmia siksi, että perinteiset hakukoneet antavat valtavan määrän sivuja jokaisella haulla. Ja valtavaan sivujoukkoon pesiytyy usein asiavirheitä. Eli kun esimerkiksi indeksoitu hakukone tekee kopion kotisivusta, niin vaikka sivulla olisi virhe, joka on korjattu, niin saattaa mennä pitkän aikaa, että indeksisivu, joka on ladattu jonnekin hakukoneen omalle palvelimelle päivittyy. Toinen ongelma on se, että käyttäjän pitää kahlata valtavan pitkä sivulista läpi, jos hän haluaa tietoja jostain vähän harvinaisemmasta asiasta. Ja sitten hänen pitää valita sivut, joita hän haluaa lukea.
Tekoäly tekee tietenkin hauista tehokkaamman. Perinteinen hakukone etsii tietoa lähinnä nettisoitteiden perusteella. Mutta tekoäly voi myös etsiä tietoja kotisivujen sisällöstä. Jos tekoäly tietää esimerkiksi sen, miksi henkilö hakee jotain tietoja, niin tekoäly voi silloin etsiä tehokkaammin dataa, joka täyttää tietyt standardit. Eli se voi käydä katsomassa vaikkapa ohjeet siitä, miten jotain tehtäviä pitäisi tehdä, ja sitten etsiä sellaisia kotisivuja, jotka ovat luotettavien tahojen kuten yliopistojen, länsimaisten valtion laitosten tai vaikkapa tunnustettujen tutkimuslaboratorioiden kuten CERNin ylläpitämiä.
Tekoälyn ohjaama hakukone toimii siten, että tekoäly on se, mikä käy klikkaamassa kotisivua. Ja interaktiivinen tekoälyn ohjaama hakukone kysyy tietenkin, että mihin sitä halutaan käyttää. Eli onko kyseessä opiskelu, tieteellisen tekstin tuottaminen tai joku muu vastaava asia. Noiden ehkä niin kauhean vaikeilta tuntuvien kysymysten avulla tekoäly luo käyttäjäprofiilin, ja sitten tuon profiilin avulla se optimoi hakutuloksia.
Sen jälkeen interaktiivinen tekoäly kysyy tehtävän, eli sen kautta se hakee tietoa siitä, millaisia hakutuloksia käyttäjä haluaa tai tarvitsee, ja sitten tekoäly käy kotisivuja läpi etsien dataa, jota käyttäjä voi käyttää työssään. Ja sitten kun käyttäjä on merkinnyt kotisivuja lähdeluetteloon, niin tekoäly oppii niiden kautta yhdistelemään vastaavia kysymyksiä tiettyihin kotisivuihin. Ja sitten tullaan siihen, miten tekoäly tulee muuttamaan internetin perustuksia, jos se ei ole sitä jo muuttanut.
Tekoäly voi esimerkiksi katkoa lukujonon niin, että kukin palvelin suorittaa rekursiivisen summan laskennan aloittaen sen tietystä kohdasta. Tuolloin palvelinryhmä voi aloittaa esimerkiksi brute force hyökkäyksen kaapattua viestiä vastaan siten, että jokainen palvelin ottaa oman pätkän Reimannin hypoteesin avulla luodusta lukujonosta käyttöönsä. Eli palvelin 1 voi käyttää ensimmäistä miljoonaa Riemannin hypoteesin avulla luotua alkulukujoukkoa, Palvelin 2 ottaa käyttöön seuraavat miljoona alkulukua ja sitten sen jälkeen palvelin kolme aloittaa kahden miljoonan alkuluvun päästä.
*************************************************************
Tekoäly voi tehdä muutakin kuin pelkkiä palvelunestohyökkäyksiä. Se kykenee myös täyttämään nettipalveluiden hakukenttiä. Ja sen avulla ohjaamaan miljoonia klikkauksia yhtiöille, jotka ovat sellaisten palveluiden asiakkaita, jotka laskuttavat klikkausten lukumäärän perusteella. Eli jos joku yhtiö saa Fonecta Finderissa miljoonia klikkauksia ilman yhtään asiakasta, niin silloin edessä on valtava lasku.
*************************************************************
Tekoälyn avulla voidaan luoda esimerkiksi virtuaalinen kvanttitietokone, joka kykenee tehokkaasti murtamaan mitä tahansa koodeja. Tuolloin tekoäly voi jakaa esimerkiksi siepatun viestin useille palvelimille, ja sitten nuo palvelimet voivat aloittaa verkotetun brute force hyökkäyksen koodia vastaan. Tuolloin kyseiset palvelimet voivat jakaa tehtäviä keskenään siten, että ne aloittavat koodin murron katkoen Riemannin hypoteesin avulla luotujen alkulukujen sarjoja niin, että palvelimet aloittavat oodin murron kukin omasta kohdastaan tuota sarjaa.
Se että koodin murto aloitetaan useista kohdista, tekee tuosta prosessista nopeamman sekä tehokkaamman kuin mitä se muuten olisi. Mutta tekoäly voi tehdä muutakin kuin vain murtaa koodeja sekä ohjata tuhansia palvelimia lähettämään echo request pyyntöjä jonnekin reitittimeen. Se voi joko tahallaan tai vahingossa suunnata valtavan määrän nettihakuja tiettyihin hakupalvelimiin. Ja tuollainen asia voi aiheuttaa vakavia tilanteita.
Tekoälyn toiminta eroaa perinteisestä hyökkäyksestä siinä, että tekoäly voi myös kirjoittaa tai täyttää nettipalvelujen hakukenttiä. Ja sen takia nämä uudet tekoälyn tuomat mahdollisuudet antavat mahdollisuuden pumpata jonkun yhtiön kassan tyhjäksi. Eli mitä jos esimerkiksi Fonecta Finderiin tulee miljoonia klikkauksia jollekin tietylle yhtiölle.
Jos esimerkiksi tekoäly alkaa toistuvasti hakea tietoja sellaisista palveluista, jotka laskuttavat asiakkaitaan klikkausten perusteella, niin silloin tuollainen toiminta voi aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita. Tuolloin tekoäly voi tehdä miljoonia hakuja suoraan esimerkiksi Fonecta Finderin hakukenttään. Ja se tulee kyllä aika kalliiksi. Mutta siis tekoäly on sekä mahdollisuus että uhka. Se että tiedostamme uhat, sekä osaamme estää niitä tekee internetistä turvallisen. Jos emme tiedosta esimerkiksi Riemannin hypoteesi heikkouksia tai sitä, että joku voi ohjata miljoonia hakuja jonnekin Fonecta Finderiin, niin me emme kykene puolustamaan itseämme tällaisia hyökkäyksiä vastaan.
https://www.mikrobitti.fi/uutiset/tekoaly-ravistelee-netin-perustuksia/6aefd1d8-0f80-4cce-9e61-c2ccf916110e
https://fi.wikipedia.org/wiki/Riemannin_hypoteesi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.