Paras tapa tuhota paraskin innovaatio on luvata liikaa.

"Tekoäly taskussa. AI Pin uhosi paljon, lunasti vain vähän." (Mikrobitti, Kuinka tapetaan kaiken mullistava tuote kehtoonsa? Estä kaikki kritiikki)

Kun kritiikki estetään, niin yhtiö ei ehkä saa kaikkea tarvittavaa tietoa omien tuotteidensa lastentaudeista. Ja jos yhtiö tuo markkinoille tuotteen, joka ei kykene lunastamaan lupauksia, niin silloin tuote floppaa varmasti. Eli jos luvataan liikaa, niin se on vielä pahempi asia, kuin jos ei olisi luvattu yhtään mitään. Kritiikin tarkoitus on paljastaa viat, mitä tuotteesta löytyy. Ja kaikkein pahin virhe, jonka yhtiö voi tehdä on se, että markkinoille tuodaan keskeneräinen tuote. 

Yleensä ennen uuden tuotteen tuomista markkinoille, sitä tarjotaan esimerkiksi tekniikan alan julkaisuille arvioitavaksi. Tuolloin saadaan puolueeton arvio siitä, että kannattaako tuotetta edes ostaa, koska jos tuote ei kelpaa, niin se tulee todella kalliiksi. 

Mikäli tuote on huono, joutuu valmistaja korvaamaan sen aiheuttamat vahingot. Eli markkinoille pitäisi päästää vain niitä priimatuotteita tai sitten edessä on konkurssi tai pahimmillaan kalliit vahingonkorvausoikeudenkäynnit. Jos tuote on huonosti tehty tai muuten huono, niin silloin tietenkään ei ole mukavaa palauttaa asiakkaille rahoja, jotka he ovat tuotteeseen sijoittaneet. 

Huonoa tuotetta ei kannata laittaa markkinoille, koska se vie sitten yhtiön varmasti konkurssiin. Ja tämä koskee erityisesti startupeja. Jos niiden ainoa tuote floppaa, niin se vie kaikki asiakkaat. Eikä myöskään vakiintuneen toimijan kannata loputtomiin tuoda keskeneräisiä tuotteita markkinoille. Eli aina kannattaa tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin vain pystyy. Tai sitten käy kuten Nokialla aikoinaan kävi. Kun tuotetta markkinoitiin siten, että "ensi vuonna tulee parempi", niin silloin ei kukaan enää ostanut kännyköitä Nokialta. Ja kun muut antoivat enemmän, niin se merkitsi Nokian loppua ainakin itsenäisenä yhtiönä. 

Suuret odotukset, joihin ei kyetty vastaamaan tappoivat myös AI pin nimisen tuotteen, joka olisi voinut korvata kännykät. Eli huonosti toteutettu tuote ei ollut kenellekään mieleen. 

AI pin-nimistä laitetta mainostettiin aikoinaan laitteena, joka siirtää kännykät historiaan. Se oli jotain innovatiivista  sekä upeaa ja uutta. Mutta AI pin oli samalla tuote, joka floppasi pahemmin kuin mikään ennen sitä. Tuo tuote oli kaikkea sitä, mitä tuotteelta voitiin toivoa, Mutta sitten tuo tuote vain yksinkertaisesti oli huonosti tehty. Eli huonosti tehty tuote, joka oli kaiken lisäksi kallis teki tuotteesta sellaisen, että sitä ei kukaan ostanut. 

Mikrobitin artikkeli kertoo siitä, miten "kännykän tappaja" saatiin tuhottua. Yhtiö josta artikkeli kertoo rakensi loistavalta kuulostavan tuotteen, joka ei sitten ollutkaan sitä mitä sen piti olla. Ja sitten yhtiö tietenkin sai paljon vähemmän mairittelevaa palautetta erilaisilta arvioijilta, jotka haukkuivat tuotteen suoraan alimpaan kastiin, eli sen paikka olisi ollut jotain roskakorin kaltaista. 

AI pin oli tuote, jota olisi ehkä voinut käyttää, jos siinä ei olisi yritetty liikaa. Älylaseihin perustuva näyttö olisi ehkä ollut riittävä, ja erityisesti sellaiset näytöt jotka heijastetaan johonkin pintaan ovat uhka tietosuojalle. Se että AI pin heijasti näytön kämmeneen ei ollut oikeastaan mikään parannus kännykkään nähden. Samoin se että komentoja saatettiin antaa ainakin oman käsitykseni mukaan vain puheen välityksellä asetti ongelmia erityisesti meluisassa ympäristössä. 

Pienten älylaitteiden ongelmana ovat akut. Niiden teho ei riitä suuritehoisille prosessoreille. 

Tekoälyn käyttö käyttöliittymissä vaatii erittäin suuritehoisia prosessoreja. Ja sen takia näiden laitteiden heikkous on akun lyhyt kesto. Mikäli tällainen laitteisto siirtää kaiken laskennan etänä oleville palvelimille, niin se vaatii tehokasta viestijärjestelmää. Ja esimerkiksi BlueTooth syö todella paljon akkutehoa. 

AI pinistä olisi voinut tulla tuote, joka mullistaa markkinat, jos sen käyttöliittymä olisi ollut sellainen, että se huomioi myös esimerkiksi meluisat tilat. Jos AI pin olisi käyttänyt esimerkiksi pöydän pintaan heijastettavaa näppäimistöä tai älylaseihin kiinnitettyä virtuaalista näppäimistöä olisi se ehkä toiminut paremmin. Pöydän pintaan heijastettu tai mahdollisesti piirretty näppäimistö toimii siten, että laseissa oleva kamera tunnistaa  kirjaimen jonka päälle käyttäjä siirtää sormensa. Ja sitten ele kuten etusormen koskettaminen peukalolla ilmoittaa koneelle, että tietty kirjain on valittu. Tuollaiset näppäimistöt ehkä toimisivat hyvin ääniohjauksen tukena. 

Virtuaalisessa näppäimistössä älylaseihin liitetty kamera seuraa sormen paikkaa ilmassa, ja sitten käyttäjä näkee älylaseissaan virtuaalisen näppäimistön, eli ruudukon, jonka mukaan hän siirtää sormiaan, ja enter-näppäintä voi vastata esimerkiksi jokin ele, kuten tuossa äskeisessä mallissa. Eli tekoäly asemoi sormet oikeisiin kohtiin. Toki käyttäjä voisi ehkä antaa komentoja kirjain kirjaimelta, mutta kuten kaikki tietävät, niin tällaiset järjestelmät vaativat todella tehokkaita koneita, tai jos ne on liitetty etänä palvelimeen, niin ne vaativat tehokkaat viestiyhteydet. Ja juuri tällaiset asiat vaativat tehokkaita virtalähteitä. 

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/kuinka-tapetaan-kaiken-mullistava-tuote-kehtoonsa-esta-kaikki-kritiikki/3d919b4d-d500-4b39-8593-40aa82bf6879