Kirjoitelma ihmisjoukkojen hajoamisesta

Kimmo Huosionmaa

Me kaikki kohtaamme joskus tilanteen, missä ihmisjoukko mihin me kaikki olemme ehkä kuuluneet hajoaa kuin tuhka tuuleen. Tämä termi on erittäin mielenkiintoinen, koska me kaikki haluamme ainakin lapsina kohdata samat ihmiset koko ikämme, mutta sitten jonakin päivänä se ihminen, jonka kanssa olemme eläneet koko elämämme, ja viettäneet kaikki vapaa-aikamme onkin poissa. Eli kuten tiedämme, niin olemme oikeastaan lapsina ryhmän jäseniä, joita pidämme ikään kuin jonkinlaisena muuttumattomana järjestelmänä tai piirinä, joka on olemassa ikuisesti, mutta sitten käy kuten eräs mies nimeltään Konstantin Tsiolkovski sanoi "Kukaan ei voi jäädä kehtoonsa ikuisesti".

Tuo mies oli yksi rakettitekniikan suurista pioneereistä, joka ideoi nykyisen raketin teoreettisen mallin, mutta jotta tämä teksti ei lähde rönsyilemään, niin siksi kirjoitan siis tässä siitä, miksi ryhmä lähtee hajoamaan? Kuka on se, joka ensin lähtee ryhmästä pois? Se ihminen poistuu ryhmästä, joka joutuu sen ulkopuolelle, ja kokee olevansa yksin.

Se joka ei saa ryhmästä itselleen "edes" seuraa lähtee varmasti jossain vaiheessa etsimään onneaan muualta. Ja jos valtioista ajatellaan, että ne ovat makro-organismeja, mikä tarkoittaa sitä, että valtio käyttäytyy kuin ihminen, niin siksi että Britannia lähti EU:sta, että sen päättäjät kokivat, että tuo maa ei saa yhtään mitään tuosta liitosta, joka kaiken lisäksi myös vaati sen perinteikkään vasemmanpuoleisen liikenteen lopettamista, ja valtion siirtymistä samaan järjestelmään kuin muutkin koettiin britanniassa vastenmielisenä.

Samalla tavalla kokee ihminen, jonka erilaisuutta vain ikään kuin koetetaan poistaa tai jonka käytöksestä huomautellaan jatkuvasti. Eli se tarkoittaa sitä, että kun ihmisjoukkoja ajatellaan, niin niiden rakenne on hieman samankaltainen, kuin esimerkiksi tähtien. Tähden ulkoreuna on harvaa kaasua, joka haihtuu hyvin helposti avaruuteen, ja samasta syystä henkilö, joka ei kuulu ryhmän ytimeen lähtee usein ensimmäisenä pois tuosta joukosta, jonka jäsen hän ei halua tai saa olla.

Ryhmän kanssa toimiminen on vuorovaikutusta, johon kuuluu myös se, että ryhmä antaa joskus myös tuolle yhdelle jäsenelle, ja jos sitten mitään positiivista koskaan tule, niin silloin tietenkin hän varmasti lähtee pois. Tuolloin hän kokee niin, että on helpompi lähteä luomaan omaa elämää ja istumaan jonkun koulun penkille, kuin jäämään johonkin ryhmään, joka ei puolta sanaa tuon ihmisen kanssa halua puhua tai mitenkään häntä huomioida. Ja joku päivä hän sitten tekee päätöksen, että hän lähtee lopullisesti siitä ryhmästä, joka ei häntä halua tavata.