Muutoksen tuulet puhaltavat jälleen

Kimmo Huosionmaa

Muutoksen tuulet puhaltavat, ja joskus ihmiset miettivät mitä varten muutos aiheuttaa joskus vastarintaa, Jos työpaikoilla otetaan käyttöön uusia järjestelmiä, niin joskus joku alkaa hyvin näkyvästi kampanjoida vanhan tavan tai järjestelmän puolesta. Kun tätä asiaa lähdetään pohtimaan perusteellisesti, niin silloin pitää aina muistaa sellainen asia, että järjestelmä on tehty jotain ihmistä tai olentoa, joka voi olla esimerkiksi abstrakti asia varten. Ja aina löytyy ihmisiä, jotka saavat järjestelmältä paljon, eli he saattavat olla vain käskyjen välittäjiä, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat päästä työpäivästä melko helpolla tai vähällä henkilökohtaisella panostuksella.

Kun sitten esimerkiksi fyysinen paperityö tai fyysisen paperiarkin käyttö toimistossa loppui, niin silloin tietenkin kaikki olettivat, että koska paperia ei enää tarvittu, niin silloin alkoikin muutosvastarinta. Ja se mikä tästä asiasta teki erikoisen, oli se, että tekstinkäsittelyohjelmat on varustettu oikeinkirjoituksen tarkistamisella, mikä sitten sai aikaan sen, että työ oli tehty nopeasti, ja myös säästöä tuli, niin silloin joku alkoi kuitenkin puhua tietokoneita vastaan.

Mikäli nyt jälkeenpäin tuota syytä aletaan miettiä, niin mieleen tulee sellainen hyvin erikoinen ajatus, mikä liittyy siihen, että tietokoneet tekivät työstä nopeampaa, ja se aiheutti sen, että työntekijöillä oli enemmän aikaa jutella asioista keskenään, sekä kävellä toimiston käytävillä. Se saattoi aiheuttaa sen, että joku henkilö paljastuikin sellaiseksi, että hän ei mitään töitä toimistossa tehnyt, vaan pelkästään joi johtajan kanssa kahvia.

Eikä tuollainen henkilö koskaan mitään muutakaan työtä tehnyt, mutta kuitenkin kavereiden kyttääminen oli tuollaisella ihmisellä elämän päätehtävä. Eikä muiden tarvinnut koskaan kahvilla käydä, kun kyseinen ihminen siinä sitten svahti jokaista kahvitaukoa, minkä muut pitivät. Eli tuollainen ihminen varmaan koki siinä muutoksessa missä toimisto siirtyi automatiikkaan jotain sellaista, mitä hän halusi vastustaa.

Toki asia erikseen on sitten johtajan simputtaminen toisen mutta korkeamman johtajan toimesta, ja tuo on asia, mistä ei juurikaan puhuta. Toinen johtaja voi korkeampaan asemaan vedoten komentaa toisen alaiset muihin tehtäviin, jolloin tämä alaisena tai alemmassa portaassa toimiva esimies saa tehdä kaiken itse, mutta tässä ei ole tarkoitus tätä asiaa käydä läpi. Mutta ei se johtaminen aina ole mitään mukavaa, jos alainen ei sitten mitään välitä tai sitten oma esimies alkaa huohottaa niskaan, sekä alkaa painostaa omaa alaistaan siten, että toinen ei kykene tekemään sitä mitä pitää.