Kirjoitelma ihmisjoukkojen hajoamisesta

Kimmo Huosionmaa

Me kaikki kohtaamme joskus tilanteen, missä ihmisjoukko mihin me kaikki olemme ehkä kuuluneet hajoaa kuin tuhka tuuleen. Tämä termi on erittäin mielenkiintoinen, koska me kaikki haluamme ainakin lapsina kohdata samat ihmiset koko ikämme, mutta sitten jonakin päivänä se ihminen, jonka kanssa olemme eläneet koko elämämme, ja viettäneet kaikki vapaa-aikamme onkin poissa. Eli kuten tiedämme, niin olemme oikeastaan lapsina ryhmän jäseniä, joita pidämme ikään kuin jonkinlaisena muuttumattomana järjestelmänä tai piirinä, joka on olemassa ikuisesti, mutta sitten käy kuten eräs mies nimeltään Konstantin Tsiolkovski sanoi "Kukaan ei voi jäädä kehtoonsa ikuisesti".

Tuo mies oli yksi rakettitekniikan suurista pioneereistä, joka ideoi nykyisen raketin teoreettisen mallin, mutta jotta tämä teksti ei lähde rönsyilemään, niin siksi kirjoitan siis tässä siitä, miksi ryhmä lähtee hajoamaan? Kuka on se, joka ensin lähtee ryhmästä pois? Se ihminen poistuu ryhmästä, joka joutuu sen ulkopuolelle, ja kokee olevansa yksin.

Se joka ei saa ryhmästä itselleen "edes" seuraa lähtee varmasti jossain vaiheessa etsimään onneaan muualta. Ja jos valtioista ajatellaan, että ne ovat makro-organismeja, mikä tarkoittaa sitä, että valtio käyttäytyy kuin ihminen, niin siksi että Britannia lähti EU:sta, että sen päättäjät kokivat, että tuo maa ei saa yhtään mitään tuosta liitosta, joka kaiken lisäksi myös vaati sen perinteikkään vasemmanpuoleisen liikenteen lopettamista, ja valtion siirtymistä samaan järjestelmään kuin muutkin koettiin britanniassa vastenmielisenä.

Samalla tavalla kokee ihminen, jonka erilaisuutta vain ikään kuin koetetaan poistaa tai jonka käytöksestä huomautellaan jatkuvasti. Eli se tarkoittaa sitä, että kun ihmisjoukkoja ajatellaan, niin niiden rakenne on hieman samankaltainen, kuin esimerkiksi tähtien. Tähden ulkoreuna on harvaa kaasua, joka haihtuu hyvin helposti avaruuteen, ja samasta syystä henkilö, joka ei kuulu ryhmän ytimeen lähtee usein ensimmäisenä pois tuosta joukosta, jonka jäsen hän ei halua tai saa olla.

Ryhmän kanssa toimiminen on vuorovaikutusta, johon kuuluu myös se, että ryhmä antaa joskus myös tuolle yhdelle jäsenelle, ja jos sitten mitään positiivista koskaan tule, niin silloin tietenkin hän varmasti lähtee pois. Tuolloin hän kokee niin, että on helpompi lähteä luomaan omaa elämää ja istumaan jonkun koulun penkille, kuin jäämään johonkin ryhmään, joka ei puolta sanaa tuon ihmisen kanssa halua puhua tai mitenkään häntä huomioida. Ja joku päivä hän sitten tekee päätöksen, että hän lähtee lopullisesti siitä ryhmästä, joka ei häntä halua tavata.

Muutoksen tuulet puhaltavat jälleen

Kimmo Huosionmaa

Muutoksen tuulet puhaltavat, ja joskus ihmiset miettivät mitä varten muutos aiheuttaa joskus vastarintaa, Jos työpaikoilla otetaan käyttöön uusia järjestelmiä, niin joskus joku alkaa hyvin näkyvästi kampanjoida vanhan tavan tai järjestelmän puolesta. Kun tätä asiaa lähdetään pohtimaan perusteellisesti, niin silloin pitää aina muistaa sellainen asia, että järjestelmä on tehty jotain ihmistä tai olentoa, joka voi olla esimerkiksi abstrakti asia varten. Ja aina löytyy ihmisiä, jotka saavat järjestelmältä paljon, eli he saattavat olla vain käskyjen välittäjiä, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat päästä työpäivästä melko helpolla tai vähällä henkilökohtaisella panostuksella.

Kun sitten esimerkiksi fyysinen paperityö tai fyysisen paperiarkin käyttö toimistossa loppui, niin silloin tietenkin kaikki olettivat, että koska paperia ei enää tarvittu, niin silloin alkoikin muutosvastarinta. Ja se mikä tästä asiasta teki erikoisen, oli se, että tekstinkäsittelyohjelmat on varustettu oikeinkirjoituksen tarkistamisella, mikä sitten sai aikaan sen, että työ oli tehty nopeasti, ja myös säästöä tuli, niin silloin joku alkoi kuitenkin puhua tietokoneita vastaan.

Mikäli nyt jälkeenpäin tuota syytä aletaan miettiä, niin mieleen tulee sellainen hyvin erikoinen ajatus, mikä liittyy siihen, että tietokoneet tekivät työstä nopeampaa, ja se aiheutti sen, että työntekijöillä oli enemmän aikaa jutella asioista keskenään, sekä kävellä toimiston käytävillä. Se saattoi aiheuttaa sen, että joku henkilö paljastuikin sellaiseksi, että hän ei mitään töitä toimistossa tehnyt, vaan pelkästään joi johtajan kanssa kahvia.

Eikä tuollainen henkilö koskaan mitään muutakaan työtä tehnyt, mutta kuitenkin kavereiden kyttääminen oli tuollaisella ihmisellä elämän päätehtävä. Eikä muiden tarvinnut koskaan kahvilla käydä, kun kyseinen ihminen siinä sitten svahti jokaista kahvitaukoa, minkä muut pitivät. Eli tuollainen ihminen varmaan koki siinä muutoksessa missä toimisto siirtyi automatiikkaan jotain sellaista, mitä hän halusi vastustaa.

Toki asia erikseen on sitten johtajan simputtaminen toisen mutta korkeamman johtajan toimesta, ja tuo on asia, mistä ei juurikaan puhuta. Toinen johtaja voi korkeampaan asemaan vedoten komentaa toisen alaiset muihin tehtäviin, jolloin tämä alaisena tai alemmassa portaassa toimiva esimies saa tehdä kaiken itse, mutta tässä ei ole tarkoitus tätä asiaa käydä läpi. Mutta ei se johtaminen aina ole mitään mukavaa, jos alainen ei sitten mitään välitä tai sitten oma esimies alkaa huohottaa niskaan, sekä alkaa painostaa omaa alaistaan siten, että toinen ei kykene tekemään sitä mitä pitää.

Mihin ionit pystyvät

https://gamesandtehories.blogspot.com/2019/01/the-shape-of-atomic-structure-orders.html

Kysyn vain minunko on vastuu, jos luotan johonkin, ja hän käyttää luottamusta väärin?

Kimmo Huosionmaa

Tässä aamulla vain mieleen tuli sellainen asia kuin luottamus, sekä se että kenen on vastuu, jos olen luottanut johonkin asiaan tai henkilöön, ja se sitten minu pettää. Jos tässä puhutaan esimerkiksi puusta tehdystä pöydästä, jonka termiitti on nakertanut ontoksi, ja laitan sen päälle laukun tai kotitietokoneen, minkä jälkeen pöytä romahtaa ja tietokone hajoaa, niin olisiko minun pitänyt epäillä Suomessa olevan termiittejä? Tietenkin jos olen juuri käynyt maassa, missä on termiittejä, ja niitä on tullut matkatavaroiden mukana kotiin, niin silloin voi käydä omille huonekaluille vähän hassusti, mutta muuten ei noita muurahaisen sukulaisia tarvitse pelätä. Mutta idea tässä onkin se, että olisiko minun pitänyt epäillä pöytää ontoksi?

Kun tämä tilanne siirretään esimerkiksi koulumaailmaan, niin kenen on silloin vastuu, jos joku ottaa liikuntatunnin jälkeisen suihkun aikana toisen henkilön vaatteet penkiltä, ja heittää ne sitten käytävälle, jolloin tämä henkilö joutuu sitten ne hakemaan ikään kuin "aatamin" tai "eevan" asussa. Siinä sitten varmaan on kaikilla hyvä mieli, ja tästä asiasta voidaan varmaan kertoa hyviä vitsejä jossain välitunnilla, mutta samalla kuitenkin kysyisin sellaisen kysymyksen, että onko se sitten oikeasti tyhmyyttä, jos suihkun aikana kaverit heittävät vaatteet käytävään?

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että siinä kuitenkin on saattanut kyseessä olla opettajan määräys, ja hänen olisi pitänyt tätä asiaa valvoa, mutta onko kuitenkaan tyhmyyttä luottaa hiukan luokkatovereihin, niin että ne tavarat voi siihen penkille jättää viideksi minuutiksi ilman valvontaa, ja onko asia niin, että tuo teko on niin mukava, että siitä voidaan oikein palaveri pitää? Jos puhutaan siitä, että joku kantaa asiasta vastuun, niin onko syy siihen, että toinen joutuisi menemään "siveettömästi pukeutuneena" käytävään tuossa henkilössä, joka heitti vaatteet käytävään, vai siinä joka ne joutui sieltä hakemaan?

Ai niin tietenkin olisi voitu toimia toisin. Eli vaatteita ei olisi ehkä tarvinnut sinne käytävään heittää, tai ne olisi voinut joku kaveri vaikka hakea. Mutta jos tuosta siveettömästä esiintymisestä sitten lähdetään tekemään rikosilmoitusta, niin kenen oikeastaan tuolloin on syy? Kas kun siinä on vähän vaikeaa mennä tunnille ilman vaatteita, tai toki koulua voi varmasti käydä tuossa naturellissä asussa, mutta kuitenkin vaatteet kannattaa käydä hakemassa päälle. Kun sitten mietitään sitä, että esimerkiksi alaikäisestä otettujen siveettömien kuvien hallussa pitäminen on rikollista, niin silloin jos joku tuossa vielä valokuvia sattuu ottamaan, niin silloin saattaa puhelin sekä sosiaalisen median tili mennä jumiin, koska tuolloin kyseessä on teko, joka on rikollista.

Kun asiaa tarkastellaan koulukiusaajan näkökulmasta, niin tietenkään tuollaiseen tekoon, eli vaatteiden heittämiseen käytävälle liittyy sellaisia asioita, kuin tekijän kypsymättömyys. Mutta kuitenkin itse olen joskus huomannut, että noilla koulukiusaajilla ei ole mitään kuvaa siitä, että he tekevät toista ihmistä kohtaan väärin. He saattavat oikeasti tehdä jopa rikosilmoituksen tuollaisen teon uhrista. Ja sitten kun asiaa aletaan käsitellä, niin tilanne muuttuu pahimmillaan sellaiseksi, että tuota henkilöä, joka joutuu vaatteensa hakemaan aletaan syyttää siveettömästä esiintymisestä. Se miten kiusaaja suhtautuu välillä tekoonsa on jotenkin mielenkiintoinen. Hän saattaa pitää kaikkia omia tekojaan aivan tavallisina sekä vähäpätöisinä asioina, mutta sitten tuo kiusaaja saattaa omaan itseen kohdistuvia vastaavia asioita erittäin vakavina.

Ja jos kiusaaja sitten esimerkiksi lyö uhriaan, ja tämä sitten lyö takaisin, niin siitä saattaa seurauksena olla se, että kiusaaja joka on usein syvällisesti tunteva ihminen muuttuu ikään kuin aivan toiseksi. Hän saattaa rynnätä pienimmästäkin teosta suoraan opettajien huoneeseen kantelemaan asiasta kuin asiasta. Samoin kiusaaja ajattelee joskus, että kaikki mitä hän tekee on hauskaa. Pahimmissa tapauksissa tuollainen henkilö sitten menee opettajille ketomaan, että muut eivät ole nauraneet hänen teoilleen, eli kiusaaminen on epäonnistunut. Se on pahinta mitä kiusaajalle, joka ikään kuin ostaa kavereita sillä että hänen ryhmässään saa muita itkettää voi ikinä sattua, eli hän ei olekaan mikään upea henkilö, vaan säälittävä toisten alistaja, joka peittelee omaa huonoa itsetuntoaan sillä, että hänen pitää muita jatkuvasti kiusata ja löytää toisista vain virheitä. Kun toinen itkee koulun pihalla tai työpaikalla, niin se sitten nostaa mukavasti tuollaisen ihmisen itsetuntoa, kun on siinä saanut ylemmyyttä näyttää koko kansan edessä.

"Ultimate warrior" sekä valtion hierarkia Platonin mallin pohjalta tarkasteltuna.

Kimmo Huosionmaa

Platonin valtion mallissa on kaikkein ylin valta annettu filosofeille, eli valtion johtajille, jotka tekevät "viisaita päätöksiä" muiden puolesta. Sitten askeleen verran heidän allaan hierarkiassa ovat sotilaat, jotka aseiden avulla pitävät kuria sekä järjestystä valtiossa, ja alimpana on paikka helooteille eli työläisille, jotka tekevät päivittäiset askareet. Helootti oli oikeastaan lähinnä orja, jonka tehtävä oli tehdä likaiset työt, ja sotilaat vartioivat heitä kuin orjia, ja joka paikassa muistutettiin siitä, että helootti oli jotenkin ali-ihminen, joka teki vain sellaisia tehtäviä, mitä sotilaat eivät suostuneet tekemään, ja oikeastaan kaikki tavallinen työ oli sellaista, mikä häiritsi sotilaiden aseen käyttöharjoituksia, joten kaikki tavalliset työt jäivät Platonin aikaan heloottien tehtäväksi.

Ja jos sotilas joutui noita töitä tekemään, oli se suuri häpeä häntä itseään kohtaan, eikä mitenkään sopivaa toimintaa ylempien luokkien edustajille, koska helootit oli varattu noihin tehtäviin kuten katuja lakaisemaan. Mikäli filosofi joutui ottamaan jonkun työkalun käteensä, niin siitä saattoi tulla vaikka kuolemantuomio, jos lähellä oli esimerkiksi sotilaita tai helootteja, jotka eivät oitis lähteneet tekemään tehtävää, joka oli langennut filosofille, koska muita ei ollut paikalla ja se varmasti oli äärimmäinen loukkaus tuota henkilöä kohtaan.

Samoin sotilaan oli epäsopivaa ottaa mitään muuta käteensä kuin miekkoja tai muita aseita, ja esimerkiksi vasran kantaminen oli erittäin suuri nöyryytys sotilaalle sekä filosofille, koska se kertoi asemasta heloottina, joka oli  kaikkein alhaisin yhteiskuntaluokka, mitä oli ylipäätään olemassa. Tai ainakin niin Platon asiasta vihjaisee, ja tuolloin oli esimerkiksi kaupungin johtajilla vapaus antaa kuolemantuomioita melko heppoisin perustein. Jostain syystä nykyään taitaa sana "filosofi" olla korvattu "valtion johtajalla", ja tähän Platonin malliin esimerkiksi ovat Neuvostoliiton johtajat perustaneet oman vallankäyttöä koskevat tapansa, mihin kuuluu salailu sekä kaiken vastarinnan kukistaminen voimaa käyttäen.

Ja mitäpä viisaat johtajat Platonin aikaan olisivat muutenkaan ehtineet tietoja päätöksistään kansalle ehtineet jakaa, koska ei kansa niitä viisaita päätöksiä kuitenkaan ymmärrä, niin ei minkään työläisen tarvinnut mitään laeista tai niiden säätämisestä tietää? Ja muutenkin turha tieto lisää tuskaa, mikä tarkoittaa, että aina kun helootti jotain muiden kanssa asioista keskusteli niin silloin se aika oli poissa tehokkaasta työajasta eikä niitä päätöksiä myöskään minkään helootin esittämien vaatimusten takia olisi koskaan ruvettu muuttamaan, koska niin ei ole ennenkään toimittu. Eikä vastaisuudessakaan ole sopivaa kysyä minkään työläisen mielipidettä mistään asiasta.

Se että sotilaan hyveisiin kuuluu rohkeus, tarkoittaa sitä, että hänen pitää totella saamiaan käskyjä ilman mitään kritiikkiä, ja tietenkin valtion johtajien hyveenä on viisaus, koska Platon on heitä halunnut korottaa lähes jumalaisiin korkeuksiin, koska saattaa olla niin, että hän pelkäsi oman henkensä puolesta Sokrateen kuolemantuomion jälkeen. Heloottien tehtävä on totella muita, ja jos hän tuota hyvettä vastaan rikkoi, niin silloin saattoi rohkea sotilas ottaa häneltä hengen pois, koska hän on rohjennut haukkua valtion johtajien viisautta sekä epäillä heidän vaikuttimiaan.

Totalitarismin periaatteella hallinnon ideologiana on usein se, että ikään kuin valtiaista koostuva luokka pitää alempana olentona pitämiensä ihmisten asemaa ikään kuin vankeina, ja silloin hallitsevan luokan edustaja valvoo alaistensa työtä aseiden takaa. Tuo malli on otettu suoraan Platonin ihannevaltiosta, jota hallitsevat filosofit sekä sotilaat suojelevat näitä filosofeja, mutta samalla myös eristävät heitä tavallisista ihmisistä. Tuollaisessa mallissa sotilaat ikään kuin tomivat vanginvartijoina, jotka jakelevat muille vain käskyjä sekä itse seisovat vieressä aseiden takana, ja noissa yhteisöissä tuo ase on edelleen sen merkki, että henkilö kuuluu sotilaiden kastiin.

 Koko valtiokoneiston tehtävänä on tuolloin hallita ihmisiä aseiden sekä voiman avulla. Ja oikeastaan "samurai"-aate on tuon toiminnan äärimmäinen esimerkki. Siinä ihminen muutetaan aseeksi esimiehensä tai oikeastaan käskijän käteen, ja tuossa mallissa osa taistelijoista muutetaan niin sanotuiksi "ultimate warrior"-tyyppisiksi hahmoiksi, joilla on aina omat velvollisuutensa. Heidän pitää noudattaa saamiaan käskyjä empimättä sekuntiakaan, ja oikeastaan näiden miesten kurinalaisuus sekä kuuliaisuus on joskus viety niin pitkälle, että he jopa surmaavat itsensä esimiehen käskystä.

Noiden "ultimate warrior"-sotureiden tarkoitus on suojella valtion johtoa, ja tarpeen tullen heidän on surmattava eli tuhottava itsensä, jotta heidän salaisuutensa eivät paljastu muille. Ja noiden miesten velvollisuus on totella käskyjä ilman mitään kritiikkiä. Se takaa sen, että ryhmä toimii tehokkaasti, eikä myöskään vedä syitä väkivallasta esimerkiksi filosofien päälle. Heidän tehtävänsä on toimia kilpinä valtion johdon sekä tavallisen kansan välille, jotta filosofit saavat tehdä päätöksiä rauhassa. Jos tällainen "ultimate warrior" sitten tekee virheen ja tulee erotetuksi, niin hän joutuu sanoinkuvaamattoman häpen valtaan, koska hänen aseellaan ei enää ole käyttöä, ja hän joutuu tuolloin tekemään oikeaa työtä halveksittujen työmiesten kanssa.

 Ja tuossa taistelijoiden ryhmässä kaikki muu työ kun aseharjoitus on kiellettyä, jotta heidän taistelukunto olisi kohdallaan. Ase on siis asia, mikä symboloi ihmisen asemaa hierarkiassa. Ilman sitä sotilas ei olisi mitään muuta kuin pelkkä kivia kantava helootti, joka joutuu tekemään työtä leipänsä eteen. Tuolloin ei enää ihminen tärise tuon sotilaan edessä, kun hän lähtee pellolle tekemään ihan oikeaa työtä, eikä vain heiluttele miekkaa jossain hallissa. Platonin ihannevaltio saattaa toki olla joku Spartalaisen koulutusjärjestelmän malli, missä henkilön voimia kasvatetaan sillä, että hänen on kannettava tiettyjä kiviä, jotta hänellä olisi tarvittavat raamit tehtävän täyttämiseen.

Tuossa Platonin kuvailemassa ihanteellisessa valtiossa vain harva ja valittu pääsee käyttämään valtaa, ja siksi salaisuus sekä asioiden salaamiseen oikeuttava leima ovat osoitus siitä, että nuo henkilöt joilla on tuo leima kuuluvat johonkin tiettyyn osaan valtion hierarkiassa. Noiden sotilaiden tehtävä on suojella filosofeja, kuten Platon valtiossa todellista valtaa käyttävän eliitin nimesi. Samalla filosofit olivat etäisiä hahmoja, joita ei juuri kukaan päässyt tapaamaan. Ja joka tapauksessa jokaiseen verenvuodatukseen syyllisiä olivat nimenomaan filosofit, jotka olivat antaneet käskyn hajottaa mielenilmaukset. Samoin filosofit olivat loistavia syntipukkeja, jos kaupungissa joku asia alkoi mennä väärään suuntaan. Eli tietenkin sotilaita pelättiin heidän aseidensa takia, joten siksi heitä piti muiden arvostaa, tai saattoi miekka heilahtaa.

Voiko joku ruudin avulla luoda säädettävän rakettimoottorin?

https://gamesandtehories.blogspot.com/2019/01/could-ancient-spacecraft-use-gunpowder.html

Ydinkokeista sekä niiden ympärillä olevista salaisuuksista

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/2019/01/ydinkokeista-seka-niiden-varjosta.html

Vahingonteosta sekä tiedottamisesta

Kimmo Huosionmaa

Tässä eilen huomasin uutisen, missä erään hampurilaisketjun ranskanperunoissa oli sosiaalisessa mediassa väitetty olleen rautanauloja, ja yhtiö oli haastanut tuon asian levittäjän oikeuteen. Kyseinen teko on nimittäin yhtiön maineen pilaamista, sekä erittäin vakava teko, koska jos esimerkiksi joku väittää lehdessä tai jossain muussa tiedotusvälineessä sellaista, että joku yhtiö vaarantaa toiminnallaan asiakkaan hengen tai terveyden, niin silloin kyseinen paikka saattaa jäädä kokonaan ilman asiakkaita, ja tuon takia tällaiseen toimintaan pitää suhtautua erittäin kovalla kädellä.

Nimittäin jos joku yhtiö menettää maineensa trollaamisen takia, niin se saattaa ajautua konkurssiin. Eikä kukaan tiedä kuinka suuria tappioita tällaiset uutiset saavat aikaan. Jos keskustellaan siitä miten esimerkiksi joku yhtiö saadaan ajettua pois markkinoilta, niin silloin kannattaa ryhtyä suoraan trollaamaan sitä sekä sen tuotteita, eli ruokaa voidaan haukkua aina huonoksi, valokuvia lavastaa, eli kuvankäsittelyn avulla tai pilailukaupan tuotteiden avulla voidaan annoksiin lisätä kärpäsiä tai vastaavia asioita, ja tietenkin kaikkein tärkeintä on kehitellä juttuja, missä ruokaa on käytetty lattian kautta ennen kuin se tulee lautaselle.

Tietenkin työntekijöitä voidaan sosiaalisessa mediassa haukkua siitä, että he ovat olleet epäystävällisiä tai eivät ole toimineet ohjeistuksen mukaan. Eli noiden tekaistujen kertomusten mukaan pöytään on tuotu vääriä annoksia tai sitten on asiakkaalle kerrottu elämän totuuksia päin naamaa. Ja kuin pisteenä I:n päälle voidaan tietenkin väittää, että yhtiö ei ole korvannut viallista tuotetta uudella, sekä järjestää työntekijöille ikävyyksiä tekemällä tekaistuja valituksia kaikesta, mitä vain mieleen tulee. Joissakin tapauksissa työntekijälle annetut potkut ovat olleet sellaisten ihmisten järjestämiä, jotka ovat itse halunneet tuon työn. Ja siksi he ovat valittamalla sitten hankkineet jollekin potkut, jotta itse ovat päässeet tuohon työhön.

Kuitenkin on ollut sellaista puhetta, että joillakin yhtiöillä on ollut palveluksessaan ammattimaisia trollaajia, joiden tehtävänä on ollut kilpailijoiden tuotteiden sekä toimintatapojen mustamaalaaminen. Tuon toiminnan tarkoituksena on joskus ollut se, että kilpailijat saadaan pois markkinoilta, jotta esimerkiksi tontteja saadaan käsiin helpommin. Tai sitten markkinoita on yritetty "puhdistaa" kilpailijoista.

Tuollainen toiminta on joskus sellaista, että sen jäljet johtavat johonkin Pietariin, mutta kun poliisi saapuu, niin paikalta löytyy vain tietokoneita, joita on ohjattu etäkäytön avulla, eikä tekijöistä saada tietää mitään. Ja heidän sosiaalisen median tilien kuvina on usein joidenkin julkkisten kuvia, ja nuo henkilöllisyydet ovat usein tekaistuja, ja sosiaalisen median tilien avaamiseen on käytetty jonkun yhtiön hallussa olevia SIM-kortteja sekä puhelimia, joten mistään ei noita ihmisiä sitten löydy kertomaan syytä tuollaiseen trollaamiseen. 

Jos ajatellaan vaikka pikaruokaketjuja, niin niiden liikevaihto on miljoonia euroja kuukaudessa, joten tietenkin tuolloin saattaa joku "itäblokin" toimija kehittää loistavan ajatuksen ajaa noiden kilpailijoiden kaatteet alas, jolloin hän voisi tulla tekemään bisnestä ilman kilpailijoita. Ja joskus tuntuu siltä, että nuo "itäblokin toimijat" ovat oikeastaan vähän liian kielitaitoisia ollakseen oikeasti venäläisiä. Kyllä länsimaiset yritykset saattavat käyttää likaisia keinoja markkinoinnissa, vaikka siitä asiasta kyllä yleensä vaietaan.

Kaikki trollaajat eivät suinkaan ole mitään valtion palveluksessa olevia henkilöitä, vaikka he sitä saattavat esittää. Sosiaalisessa mediassa on helppo vihjailla suhteesta FSB:n kaltaisiin organisaatioihin, koska se estää mukavasti vasta-trollauksen sekä sosiaalisen median tilin sulkemisen trollaamisen vuoksi, vaikka kyseessä olisi vain yritys ajaa kilpailijat pois markkinoilta. Samoin Venäläisen esittäminen on tietenkin loistava peite niille, jotka haluavat kätkeä todellisen identiteettinsä muilta ihmisiltä. Eikä kukaan halua olla yrittäjä, joka käyttää sosiaalista mediaa väärien tietojen sekä muiden mustamaalaamiseen.

Onko kaikki ikävä, mitä tapahtuu johdon syytä?

Kimmo Huosionmaa

Liiketoiminta sekä siinä tapahtuneet virheet ovat aina johtajan vastuulla. Vai onko asia aina oikeasti näin mustavalkoinen eli yksinkertainen? Tietenkin isoilla yhtiöillä on johtajansa, joiden tehtäviin kuuluu alaisten toiminnan valvominen, mutta onko aina niin, että nämä johtajat kantavat oikeasti kaiken vastuun siitä, mitä yhtiössä tapahtuu? Eli jos yhtiössä tapahtuu jotain sellaista, mitä ei saisi tapahtua, niin silloin tietenkin pitää selvittää se, että onko yhtiön johto tietoinen siitä, mitä kentällä on tapahtunut, tai olisiko heidän pitänyt asiasta tietää?

Yrityksen johto ei tiedä mitään, mitä heille ei kerrota, on kaiken salaamisen a ja o. Ja mitä tehdään jos joku keskitasolla työskentelevä alainen on tehnyt virheet, ja sitten valehdellut esimiehilleen päin naamaa? Tuolloin käytetään usein tuttavuutta hyväksi, ja esimerkiksi joku kolari pannaan nuorten työntekijöiden syyksi. Mutta toisaalta oma asema kokeneena työntekijänä sekä pomon "kaverina", joka tuntee kaikki joskus houkuttelee valehtelemaan eli kertomaan muunnettua totuutta asiasta, joka olisi ehkä johtanut itselle hankalaan tilanteeseen.

Mikäli kiusaamisen kohteeksi henkilö ei tiedä oikeuksiaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että hän joutuu ikävään tilanteeseen, ja samalla jos kyseessä on esimies, joka kiusaa alaistaan, niin hän saattaa saada koko työyhteisön kääntymään tuota yhtä ihmistä vastaan, mikä on joka kerran hyvin vastenmielinen kokemus. Eli vaikka kiusaamisen uhri saisi jäädä yhteisöön, niin tuskin enää työsuhde kovin pitkään kestää, koska saattaa olla niin, että henkilö jää aivan yksin tuon kokemuksen jälkeen, ja siitä sitten lähdetään joko häntä eristämään tai sitten jokaista hänen tekoaan tarkkaillaan suurennuslasin läpi. Jos puhutaan siitä, että yhtiössä työskentelevien on käsitettävä asemansa sekä siihen kuuluvat vastuut, niin silloin tietenkin on olemassa tilanteita, missä yhtiön työntekijälle pitää antaa potkut tai hänestä pitää tehdä ilmoitus jollekin viranomaiselle.

Mutta mitä silloin voidaan tehdä, jos joku alainen tai työryhmän vetäjä peittelee virheitä tai jotain tapausta, joka olisi ehkä muuten voinut johtaa esimerkiksi työntekijän erottamiseen tai jopa oikeusjuttuun. Yhtiön johdolla on valvontavelvollisuus siitä, että alainen tekee työnsä kunnolla sekä noudattaa yleisesti määriteltyjä standardeja sekä turvallisuutta koskevia määräyksiä. Ja jos alainen ei näitä asioita kykene sisäistämään, niin silloin johdon velvollisuus on erottaa tämä alainen.

Tässä sitten tullaan siihen, että mitä pitää siinä tapauksessa tehdä, jos alainen peittelee tai salaa jotain sellaista, mikä voi olla hänelle itselleen vahingollista. Ja joidenkin esimiesten mielestä on parempi laittaa aina koko asia alaisten eli suoritusportaan syyksi. Yhtiön johto sekä suuritysten kohdalla myös ylempi työnjohto eivät aina tiedä kaikkea siitä, mitä kentällä todella tapahtuu.

Eli jos toiseen ihmiseen suhtaudutaan aina luottavaisesti, niin silloin on edessä jossain vaiheessa tilanne, missä joku osoittaa olevansa jotain muuta kuin luottamuksen arvoinen. Jos puhutaan luottamuksesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät tällaista asemaa hyväkseen. Kun tätä asiaa pohditaan syvällisesti, niin tietenkin silloin pitää huomioida sellainen vanha sanonta, että tilaisuus tekee varkaan.

Vai mitä mieltä olisit itse tilanteesta, että esimerkiksi olisit humalassa töissä ja ajaisit jonkun koneen jotain autoa, mutta kun kukaan ei tätä nähnyt, niin silloin varmaan mieleen tulisi laittaa asia jonkun muun syyksi. Näet jos humalassa ajaminen tulee tietoon, niin se vie ajokortin sekä työturvallisuuskortin, ja se tietää sitten työuran katkeamista.Joskus tuollaista tehdään uusille työntekijöille, eli heitä syytetään asioista, jotka eivät ole heidän syytään. Inhottavan noista tilanteista tekee se, että joskus nuo henkilöt vetoavat siihen, että ovat työnjohtajan kavereita, ja samalla ikään kuin painostetaan toisia myöntämään asioita, jotka eivät ole mitenkään totta, ja samalla sitten toista mustamaalataan oikein olan takaa, ja jokainen joka on eri mieltä saa tietenkin lähteä yrityksestä.

Noissa tapauksissa kavereita lahjotaan esimerkiksi viinalla sekä tupakalla pitämään suunsa kiinni asioista, jotka eivät muka heille kuulu. Jos tällainen asia tulee joskus ilmi, niin silloin saattaa kyllä edessä olla käynti vankilassa, koska tuolloin on tullut tehtyä rikos, jota kutsutaan aseman hyväksikäytöksi. Samoin pitää muistaa se, että nämä samat henkilöt mielellään kantelevat esimerkiksi työnjohdolle esimerkiksi jokaisen ylimääräisen kahvin, minkä muut työntekijät ottavat työaikana, vaikka itse on siellä horjuttu ehkä kovassakin humalassa. Olen itse joskus huomannut, että työaikaa seuraa usein henkilö, joka ei itse mistään säännöistä välitä.

Koska tässä fiktiivisessä tarinassa pomo ei tule töihin, kun vasta aamulla, niin silloin varmasti moni johtaja tai vanha työntekijä saa mieleensä sen, että hän laittaa koko kolhun jonkun muun syyksi, kun ei sitä törmäystä kukaan nähnyt. Eikä tuolloin varmaan kukaan lähtisi ainakaan heti tunnustamaan ajaneensa humalassa, ja sitten vain tullaan töihin aamulla parta ajettuna sekä kölnin vedeltä tuoksuen, ja sanotaan että johonkin autoon tuli lommo yön aikana. Kyseinen asia voi olla hyvin ikävää sellaiselle, jota syytetään tällaisesta teosta ilman syytä. Ja sitten voi joku ventovieras joutua maksamaan tuollaisia tekoja. Jos tuosta lavastuksesta jää kiinni, niin silloin ei kunnian kukko laula. Tuolloin nimittäin voi menettää jopa kansalaisluottamuksen, koska on tullut tehtyä väärä vala oikeudessa.

Kaupunki autojen armoilla

Kimmo Huosionmaa

Helsinkiin on tulossa muutos rakennusmääräyksiin, eli uusiin taloihin ei ehkä kohta enää tarvitse valmistaa pysäköintihalleja, mikä tietenkin tekee korkeampien talojen rakentamisen mahdolliseksi, koska silloin ei tarvitse miettiä, että kestääkö tuo parkkihallin katto siten kuormaa, jonka korkea rakennus sille aiheuttaa. Tuolloin taas tulee mieleen se, että miksi kaikki kaupungit on tehty autojen ehdoilla.

Eli nimenomaan autot ovat niitä, joiden mukaan kaupungissa tehdään suunnitelmia siitä, miten sen tilaa käytetään, mutta samalla esimerkiksi kuskit eli autolla ajavat ihmiset unohdetaan täysin, kun kaikki tila, mitä vain voidaan käyttää pyhitetään autolle, jota myös peltiseksi perheenjäseneksi kutsutaan. Ennen aikaan kadut ilmeisesti ovat olleet sellaisia, että autolla pitää päästä aivan kotiovelle, jotta sitä ei varasteta tai auton omistajaa ei ryöstetä matkalla kotiovelle.

Toki autojen määrä sekä koko ovat kasvaneet, jolloin esimerkiksi pysäköintialueet ovat jääneet liian pieniksi, koska niitä ei ole mitoitettu kasvaneelle autojen määrälle, vaikka autojen koko on pienentynyt näennäisesti 1960-luvun alun suurella rungolla varustettujen autojen ajoista, niin tilanne on nykyään sellainen, että esimerkiksi moni ihminen tarvitsee myös pakettiauton viemään tavaroita, jotka oli aikoinaan helppo laittaa suurikokoisen amerikan auton takakonttiin. Eli autojen viemä tila on se ongelma, mikä on noussut esiin kaupungeissa.

Se että autoille on varattu parkkipaikka kodin vierestä on tietenkin ihan mukava asia, mutta sitten kun ajatellaan sitä, että auto pitää ajaa ruutuun jossain parkkihallissa tai suorittaa taskuun paikoitus tai parkkeeraaminen kadun reunassa varmaan sujuu joltain ikänsä  eli noin 30 vuotta autoa ajaneelta todella hyvin, mutta sitten kun sitä ryhtyy joku juuri autokoulun käynyt kokeilemaan, niin silloin ei kyllä autolla ajaminen ole mukava kokemus. Ja ehkä sitten vielä kaupungista voi löytyä parkkipaikka myös sieltä määränpäästä. Autojen suurin ongelma eivät enää ole saasteet, vaikka toki liikenne saastuttaa edelleen todella paljon.

Jos autolla ajetaan lumihangessa eli tilanteessa, missä katua ei ole koskaan hiekoitettu tai lunta aurattu pois, niin silloin on vaara siitä, että ajoneuvo luistaa jonkun kävelijän päälle. Tai oikeastaan jos lumi vain aurataan, niin silloin tulee tuohon kohtaan, missä auraa on käytetty todella liukas paikka, joka sitten on vaarallinen jopa jalankulkijoille. Autojen päästöt saataisiin kuriin heti, jos siirrytään niin sanottuun vetytalouteen, missä auto kulkisi vedyllä, joka saadaan elektrolyysin avulla erotettua vedestä.

Toki vedyn ongelma on siinä, että jos parkkihallissa olevan auton vetykaasua sisältävään polttoainetankkiin tulee vuoto, niin koko tila täyttyy tuolloin erittäin herkästi räjähtävästä kaasusta, joka räjähtäessään aiheuttaa suurta tuhoa. Moottoriajoneuvojen kohdalla suurin ongelma kaupungissa ovat nimenomaan tilan puute sekä turvallisuus, mikä tarkoittaa sitä, että varsinkin liukkaalla saa pelätä, että jos vahingossa menettää ajoneuvon hallinnan, sekä tietenkin sitä, että auto lähtee alamäessä luisumaan sen jälkeen kun se on pysäköity.

Autojen nopeuksien pitää kaupungissa olla matalat, jotta turvallisuus säilyy hyvänä, ja tuolloin tietenkin nopeuksia täytyy valvoa tehokkaasti, jotta kaaharit saadaan kuriin, ja jos pienikin ylinopeus havaitaan, niin silloin tulee eteen niin suuri sakko, että varsinkin nuoret jättävät auton jopa ostamatta, koska heillä ei ole varaa sakkoon. Tuolloin heistä ei koskaan kehity hyviä ajajia, koska heillä ei ole harjoitusta auton käsittelystä. Eikä pysäköinti kaupungissa ole mitään kovin halpaa huvia, lukuunottamatta omaa parkkipaikkaa, joka kuitenkin saattaa keskisellä kaupungilla olla hyvin kallis lisä vuokraan.

Tuolloin voi käydä jollekin pahasti, eikä omaisuusvahinkoja ole mukava korvata. Tilan puute taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi parkkiruudut ovat joskus liian pieniä, ja niihin voi ehkä saada sopimaan jonkun hyvin pienen auton, jos ei omaa hyvää ajokokemusta. Samoin parkkipaikkojen rivien välit ovat liian pieniä, ja silloin esimerkiksi farmari- tai pakettiauton peruuttaminen ruutuun tai sieltä pois saattaa olla vähän vaikeaa.