Kalevalan kankahilla: Väinämöisen kantele

Väinämöinen soittaa kanteletta
(Kuvituskuvaa)

Kimmo Huosionmaa

Kun ajatellaan Kalevalan voimallisinta hahmoa eli Väinämöistä, joka kanteletta soittamalla lauloi Joukahaisen suohon, niin silloin tällöin tätä kohtausta olen ajatellut, ja siitä saattaa olla kaksi versiota. Joko Joukahainen haastoi Vänämöisen johonkin kilpailuun, missä tuota soitinta soitetaan, ja sitten kävi niin ikävästi, että nuori Joukahainen ei ehkä osannut aivan samoja asioita, kuin tämä vanhempi mestari, ja siinä sitten saattoivat korvat muuttua hiukan punaisiksi, jos ensin on menty kehumaan jossain omilla taidoilla, ja sitten onkin käynyt niin, että siinä on unohtunut virittää soitin tai eivät sanat ole muistuneet mieleen.

Mutta kun ajatellaan sitä, että Väinämöinen oli ikään kuin joku noita, jonka vallan välineenä tuo kantele toimi, niin silloin tietenkin pitää miettiä sitä, että millainen kantele hänellä sitten oikeastaan oli, ja se, että hän oli tietäjä tai taikuri, jonka taikavoimat liittyivät esineeseen mitä tuo mies piti hallussaan, ja se että nuo tavalliset ihmiset eivät mitään sen tyhmempiä olleet kuin nykyäänkään panee miettimään, että onko tuossa soittimessa sitten jotain erikoista. Tietenkin tilanne voidaa lavastaa, ja Väinämöinen saattoi näyttää Joukahaiselle merkkiä, eli esimerkiksi jotain sormusta, ja sitten tämä mies meni polvelle. Eli Väinämöisellä saattoi olla joku kyläpäällikön valtamerkki kädessään, jolloin tuo alamainen joutui menemään polvelle, tai sitten seurauksena on ikävyyksiä.

Toisaalta Väinämöisen kanteleen alkuperä saattaa paljastaa, mikä onkaan syynä tähän soittimen omalaatuiseen olemukseen, ja siihen että tuo suuri tietäjä oli niin pelätty ja kunnioitettu. Kalevalassa mainitaan kanteleen olleen peräisin hauen leukaluusta, ja itse olen ajatellut niin, että milloin suomen kieleen on tullut sana "Valas", eli onko Väinämöisen kantele itse asiassa peräisin jostain Vienanmeren rannalta, ja tehty juuri nimenomaan pienen valaan kallosta. Jos tuossa kallossa olevat tiehyeet, joita kutsutaan "meloniksi" on jätetty paikalleen, niin silloin saattaa kanteleen ääni vahvistua erittäin kovaksi, ja silloin kyllä saattaa vastapäätä seisovalta ihmiseltä lähteä jalat alta.

Kun ajatellaan tuota valaan kallossa olevaa tiehyistä muodostunutta elintä, joka vahvistaa ääntä erittäin tehokkaasti, niin silloin tietenkin voidaan hyvin olettaa, että Väinämöisen kantele on oikeastaan suomalainen version eräästä Druidien soittimesta, jota jostain syystä pelättiin erittäin paljon. Joidenkin tarinoiden mukaan sellaiset rituaaleissa käytettävät soittimet saattoivat saada esimerkiksi luut värähtelemään, jolloin seurauksena on erittäin kova kipu. Joidenkin ihmisten mielestä saattoi olla niin, että Druideilla oli hallussaan soitin, jonka ääni sai vesimolekyylit hajoamaan, jolloin syntyi usvaa, mutta siitä onko tarina tosi, ei olla aivan varmoja.

Mutta tuollainen ääni, joka saa veden resonoimaan on mahdollista toteuttaa. Kun taas puhutaan siitä, että onko Väinämöisellä tai tuolloin muinaisessa Suomessa asuneilla tietäjillä mahdollisuus hankkia valaan kalloja, ja tehdä niistä kanteleita, niin vastaus on varmasti "kyllä".

Tietäjä tarkoittaa muuten ihmistä, jolla on jotain tietoa asioista, joita muut saattavat pitää noituutena, ja ehkä se että Väinämöinen on osannut tehdä tuollaisen hyvin kovaa ääntä pitävän soittimen on tehnyt hänestä tietäjän sekä arvostetun yhteisön jäsenen, jos oletetaan että Kalevala perustuu ainakin osittain aitoon perimätietoon. Mutta tietenkin kaikki tämä voi olla peräisin herra Lönnrotin omasta kynästä. Tai sitten hän itse kokeili puhaltaa ilmaa tai liittää kieliä juuri valaan kalloon, ja sitten varmasti on jollekin itku tullut.