 |
| Kuva I |
Kimmo Huosionmaa
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat yksin, mutta jotka eivät eristäydy. Eristäytyminen tarkoittaa sitä, että ihminen menee joko yksin tai muiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ajattelevat samalla tavalla kuin hän johonkin luolaan, ja siellä sitten kehitetään lopulta oma yhteiskuntamalli, missä tehdään vain niitä asioita, mihin on lupa, tai joita käsketään erikseen tekemään. Tällaisessa yhteisössä tietenkin on ihmisiä, jotka kohoavat johtajiksi, ja sitten käskevät muita tekemään sellaisia asioita, mitä he eivät itse halua tehdä, ja monissa tällaisissa eristäytyneissä yhteisöissä esimerkiksi WC:n peseminen on rituaali, joka koskee vain nuorimpia yhteisön jäseniä. Tuollaisissa eristäytyneissä yhteisöissä tietenkin joskus käy niin, että tyhmyys alkaa tiivistyä, ja silloin eteen tulee tilanne, missä joku saattaa tahallaan teettää toiselle vain niitä ikäviä tai nöyryyttäviä tehtäviä.
Kun ajatellaan sitä, miksi esimerkiksi me Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat emme asu luostareissa, niin siihen on sellainen syy, että me kuulemme myös sellaista, mikä ei ehkä olisi itsellemme mieleen. Ja kun ajatellaan esimerkiksi Ranskan Suurta vallankumousta tai Venäjän vallankumousta vuonna 1917, tai kaikkia muita vallankumouksia, niin silloin voimme todeta, että syy tähän toimintaan on ollut puhtaasti siinä, että vallanpitäjä on eristäytynyt muusta yhteiskunnasta, mikä on tehnyt hänestä kyvyttömän kuulemaan sitä, mitä kansa tarvitsee. Kun ajatellaan Rooman keisarien näkemystä vallan käytöstä sekä siitä, että mitä kansa tarvitsee, niin heidän maailmassaan tietenkin kansa pidettiin tyytyväisenä tarjoamalla "leipää ja sirkushuveja", mikä tarkoitti silloin ruokaa sekä gladiaattori näytöksiä.
Mutta kun tätä politiikkaa ajatellaan sitten vähän tarkemmin, niin tietenkin kansa tarvitsee sitä leipää, ja kun tämä ruoka alkaa loppua, niin silloin edessä on väistämättä mellakoita. Ja tuo asia on sitten saanut aikaan erilaisia vallansiirtoja kautta historian. Kun Ruotsin Kuningas Kustaa Vaasa julistautui myös kirkon johtajaksi, oli kyseessä ehkä aivan yhtä suuri vallankumous, kuin joku Ranskan Suuri vallankumous vuonna 1789 tai Amerikan itsenäistyminen vuonna 1776, koska tuolloin Kustaa Vaasa liitti kirkon valtioon, ja antoi sille valtiollisen roolin. Mutta syy tähän tekoon oli se, että tämä teko auttoi häntä takavarikoimaan Katolisen kirkon omaisuuden, millä hän sitten maksoi armeijansa palkat.
Kun puhutaan eristäytymisestä, niin syy siihen, että kansa meni silloin Kustaa Vaasan puolelle johtui siitä, että Katolisen kirkon harjoittama inkvisitio oli joissain tapauksissa tarpeettoman julma, ja vaikka kerettiläisiin kohdistunut vaino ei kovin suurta täällä Pohjolassa ollut, niin tietenkin tällainen asia, että esimerkiksi Raamatun käsitteleminen likaisilla käsillä saattoi johtaa kuolemantuomioon varmasti pelotti ihmisiä, ja Kustaa Vaasa tarjosi sitten ainakin yhteneväistä linjaa sekä kansan kielellä tapahtuvaa opetusta siitä, mikä oli oikein tai väärin. Niin ainakin sitten voitiin koettaa yhdessä noudattaa niitä periaatteita sekä tapoja, jotka auttoivat välttämään tuon ikävän tuomion. Kun sitten ajatellaan eristäytymistä, niin eristäytyneissä yhteisöissä kaikki ulkopuoliset asiat nähdään jotenkin karikatyyrin kaltaisina.
Kun ajatellaan jonkun Tiibetiläisen luostari-yhteisön jäsenen käyttämää oranssia kaapua, niin se ei varmaan mikään kovin käytännöllinen vaate jokapäiväisessä elämässä ole. Tietenkin eristäytyminen yhteisössä antaa yhteisön jäsenille rohkeutta esiintyä ihmisten edessä sekä käyttää tunnuksia. Tämän asian huomaamme varmaan joskus esimerkiksi kun tiettyjen MC-kerhojen jäsenet saapuvat johonkin kauppaan tai ravintolaan. Tuolloin tuon ryhmän esiintyminen on erittäin rohkeaa sekä aggressiivista. Kun ajatellaan tilannetta, että joukko ihmisiä asuu eristäytyneenä talossa tai alueella, mihin muut eivät pääse, niin silloin he alkavat nähdä, että ulkopuoliset hiukan karikatyyrisiä.
Esimerkiksi he saattavat ottaa kaikki pukeutumista koskevat mallinsa jostain elokuvista, mikä tekee heistä hiukan erikoisia tavallisten ihmisten silmissä. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikkapa skotteja, joiden kansallispukuun kuuluu "kiltti" eli miesten hame, niin tietenkin on skotteja, jotka käyttävät noita hameita omissa kokouksissaan. Mutta tuo sama asia saattaa aiheuttaa hiukan hymyjä jossain muussa paikassa. Eli tuolloin kannattaa hieman miettiä sitä, että kannattaako jotain vaatteita laittaa päälle. Tuollaiset kansalliset piirit tietenkään eivät muuten ole mitenkään eristäytyneitä, vaan he sitten seuraavat varmaan televisiota, sekä ottavat osaa muuhunkin tavalliseen elämään. Kun ajatellaan esimerkiksi luostarilaitosta 1400-luvulla, niin tuo yhteisö merkitsi itsensä puvuilla, joita käytettiin kaikkialla. Ja jos munkki tai nunna kävi kaupassa, niin silloin hän kuuli vain asioita, joita hänen haluttiin kuulevan. Nimittäin jos silloin pääsi lipsahtamaan, että Raamattua oli käytetty vaikka sytykkeenä tai vessapaperina, niin edessä saattoi olla ilmianto sekä marssitus inkvisitioon, missä henkilö sitten kidutettiin kuoliaaksi.
Kuitenkin munkkien ja nunnien käytös sekä eristyminen saivat aikaan sen, että varoitusta ei tullut, ja sitten luostarin ovet potkaistiin sisään, minkä jälkeen omaisuus takavarikoitiin. Kun ajatellaan Karl Marxin kielteistä asennetta uskontoon, niin itse uskoisin sen johtuvan siitä, että tuolloin papit eivät tuominneet väkivaltaa tarpeeksi selvästi, ja esimerkiksi kommunardien julmat teloitukset Pariisin kommuunin kukistumisen jälkeen sai varmasti Marxin ottamaan etäisyyttä uskontoon. Tuolloin ei kenellekään tullut mieleen se, että kaikki tuolloin Pariisissa pidätetyt eivät olleet ainakaan vapaaehtoisesti liittyneet Kommunardien riveihin. Marx sanoi uskonnon olevan oopiumia kansalle, ja hän tarkoitti sitä, että uskontoa käytettiin tuolloin perustelemaan se, että hallitsija saattoi ampua aseettomia ihmisiä ilman, että hän joutuisi mitenkään vastuuseen.
Ja samoin esimerkiksi kuninkaan valtaa eli absoluuttista monarkiaa puolustettiin sillä, että Jumala on kuninkaan valinnut asemaansa, ja silloin tietenkin jos kuningasta vastusti, niin tuo vastustaja syyllistyi jumalan pilkkaan. Mikäli Jumala ei ollut tyytyväinen ihmisiin, niin seurauksena oli sadon menetys tai vastaavaa. Tuo taas johtaa sellaiseen ajattelutapaan, missä kansan tulee ikään kuin olla hallitsijansa arvoinen. Ja sitten tietenkin hallitsija saa rangaistuksen tuonpuoleisessa. Syy siihen, että tätä katsantokantaa alettiin vieroksua johtui siitä, että Ranskan suuressa vallankumouksessa kuninkaan valta kaatui, ja tällöin tietenkin alettiin puhua siitä, että eikö se Jumala nyt kuningasta puolustanut, kun hänet vietiin giljotiinille. Tuolloin unohdettiin että kuningas oli kerran tai oikeastaan kaksi kertaa aikaisemmin menettänyt valtansa.
Vuonna 1215 joutui Englannin Kuningas Juhana Maaton allekirjoittamaan Magna Cartan, mikä rajoitti hänen valtaansa. Ja vuonna 1688 tapahtui tuossa maassa "Mainio vallankumous", jolloin kuningas menetti valtansa parlamentille, joka kielsi kuningasta puuttumaan oikeuslaitoksen toimintaan, poisti hänen verotuksellisen oikeutensa sekä kielsi kuningasta pitämään omaa armeijaa. Tuo lopetti kehityksen kohti absoluuttista kuninkuutta sekä yksinvaltaa. Yksinvaltius oli myöhemmin se syy miksi Ludvig XVI sekä hänen puolisonsa joutuivat giljotiinille. Nimittäin yksinvaltiaiden ongelma on se, että heille ei aina uskalleta kertoa totuutta. Jos kerrottu tarina tai annettu raportti ei absoluuttista monarkia sattunut miellyttämään, niin hän saattoi sitten lyhentää ketojan päätä miekalla. Kun puhutaan Ludvig XIV:n asenteesta valtaan, eli hänen mottonsa oli se, että "Valtio olen minä".
Se tarkoitti sitä, että esimerkiksi maata puolustettiin silloin kun kuninkaalle sattui sopimaan, ja jos hän sitten ei viitsinyt lähteä jotain maakuntaa puolustamaan, niin silloin joku muu saattoi sitten ryöstellä siellä kaukana niin paljon kuin halusi. Ja tietenkin sellaiset asiat kuin kuninkaan varojen loppuminen, jolloin tietenkin palkkasotureiden palkat jäivät maksamatta olivat kansan kannalta hieman ikäviä asioita, koska kuningas saattoi silloin antaa luvan lisäveron kantoon, mikä tarkoitti häikäilemätöntä ryöstelyä sekä tuhoamista. Ja tietenkin esimerkiksi väärää kieltä kirkossa puhuva henkilö saattoi sitten joutua tuollaisen kuninkaallisen vihan kohteeksi. Nimittäin vähemmistöjen kustannuksella on kautta aikojen nostettu enemmistön itsetuntoa, ja tämä toiminta on tietenkin saanut aikaan sanoinkuvaamattomia verilöylyjä sekä surua ja tuskaa. Ja lopulta kansan mitta tuli täyteen, ja Ludvig XVI marssi giljotiinille. Mutta kuten tiedämme, niin demokratia oli vielä kaukana tuosta toiminnasta, mitä kansan nimessä harjoitettiin tuolloin 1700-luvun lopulla.
Kuninkaalliset paheet siirtyivät uusille vallanpitäjille, jotka sitten hajottivat mielenosoituksia tykeillä ja konekivääreillä, kun tämä mainio höyrykoneen muunnos otettiin käyttöön. Mutta kuitenkin oltiin matkalla kohti sitä demokratiaa, minkä me tunnemme. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään niin sanottua ihanteellista demokratiaa, koska me ihmiset vain satumme joskus rikkomaan lakia. Ja siksi meillä pitää olla sellainen taho, joka valvoo yhteisten sekä yhdessä sovittujen asioiden noudattamista. Mutta tietenkin voidaan aina kysyä sitä, että onko sitten mahdollista, että joku parlamentti maailmassa tekisi päätöksiä täysin kysymättä keneltäkään sitä, että halutaanko tällaista päätöstä ollenkaan? Kun ajatellaan edustuksellista demokratiaa, niin silloin aina välillä kysytään sitä, että miksi me valitsemme parlamentaarikot työhönsä? Syy siihen on se, että heidän työnään on tarkastella sitä, millaisia vaikutuksia lailla tai siihen tehtävällä muutoksella on ihmisten elämään kokonaisvaltaisesti. Tämä asia on sellainen pieni lisä siihen lain säätämistä koskevaan tehtävään, mikä parlamentilla on parlamentaarisessa demokratiassa. Eli lakia on tietenkin näennäisen helppo säätää tai sen sisältöä muutella, mutta siinä työssä pitää muistaa se, että lait koskevat kaikkia ihmisiä, jotka ovat valtion rajojen sisäpuolella.
Ja jos sitten eduskunta säätää lakeja, joiden sisältöä ei ole tarkasti mietitty, niin silloin laista tulee sellainen, että sen noudattaminen on pahimmillaan mahdotonta. Tai sitten kyseisen lain voimalla harjoitetaan mielivaltaa, eli tuolloin poliisi voisi sakottaa jokaista ihmistä, jonka naama ei satu miellyttämään. Samoin jos rangaistuksen pituutta koskevia taulukoita lähdetään muuttamaan, niin silloin tulee eteen ongelma, että mitä sitten niille tehtäisiin joiden tuomio olisi vanhan lain mukaan ehdoton, mutta uudessa laissa taas kaikki tuomiot olisivat ehdollisia ja jotka ovat jo tuomiota istuneet suljetussa laitoksessa. Saisivatko he sitten jotain hyvitystä tästä asiasta vai miten tällainen asia järjestetään? Kas siinä vasta sitten on suuri pulma, jota en onneksi joudu miettimään kovin paljoa.
Tietenkin kun keskustellaan Britannian pääministeristä Winston Churchillista sekä demokratiasta, niin demokratia oli tietenkin sellainen asia, millä Britannia saattoi kaupata omaa puoltaan Toisessa Maailmansodassa, ja vaikka Churchill olisi miten rasistinen ja natsihenkinen omassa yksityiselämässään, niin hän ei sitä tuonut kuitenkaan valtiollisessa toiminnassaan esille. Ja aina välillä tuolla valtion johdossa joudutaan tekemään päätöksiä, jotka eivät ehkä omaa itseä satu miellyttämään, mutta kolhuilla elämästä selviää, kuten aina voimme todeta, ja kaikki olemme täällä historian tuomittavina. Eli joskus saattaa käydä niin, että nämä ajatukset unohdetaan tai sitten ne tullaan valamaan pronssiin.
Kuva I
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2015/03/21/14/26DCAAC000000578-3005352-image-a-35_1426949746008.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.