 |
| Kuva I |
Kimmo Huosionmaa
Itsensä johtaminen on nykyään hyvin trendikäs vaihtoehto työpaikkojen johtamisen järjestelyissä. Mutta siihen sisältyy melkoinen paradoksi, nimittäin vaikka se tietenkin vähentää työnjohdon sekä muiden työtaakkaa, niin tämä asia tietenkin lisää painetta leikata henkilöstömenoissa nimenomaan työnjohdon puolelta. Esimerkiksi kiinteistönhoitoalalla työ tehdään siten, että työläiset menevät itse alueilleen ilman eri komentoja, ja suorittavat siellä sitten tehtävänsä niin, että he itse arvioivat työn tasoa, minkä jälkeen työnjohtaja käy katsomassa paikat, ja että onko siellä työt tehty kuten olettaa saattaa.
Työnjohdolla on asemansa perusteella oikeus erottaa alaiset, jotka ovat tehneet työn huonosti, tai vastustaneet sen määräyksiä. Samoin juopumus on asia, joka voi johtaa irtisanomiseen. Mutta samalla työnjohdon velvollisuus on valvoa että työ tulee kunnolla tehtyä, ja että työläisillä on käytössään oikeat välineet niiden tehtävien suorittamiseen, mitä tuon työryhmän töihin kuuluu. Kuitenkin sen tehtävä on myös puuttua kiusaamiseen, sekä huolehtia siitä, että työläinen saa käyttöönsä välineet, joilla työtehtävä voidaan suorittaa hyvin sekä turvallisesti. Ja jos vahinkoa työpaikalla tehdään tahallaan esimerkiksi ajamalla etukuormaajalla tahallaan autoja päin, niin silloin on työnjohdon velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille.
Mikäli työ on tehty huonosti, niin silloin saa työläinen siitä palautteen, ja jos palaute on toistuvasti huono, niin sitten hän saa siirtyä etsimään uutta työpaikkaa. Kun tästä mallista puhutaan, niin silloin on huomioitava sellainen asia, että se tietenkin lisää työntekijän vastuuta siitä, että työ on tehty, kuten standardeissa määrätään. Eli hänen on myös itse sitten osattava arvioida sitä, että onko työn jälki sellaista, että sen voisi näyttää työnjohtajalle?
Kuitenkin tämä malli lisää myös työnjohdon vastuuta siitä, että sen pitää jossain vaiheessa ryhtyä sanomaan, jos työt on tehty huonosti. Samoin tässä mallissa työnjohtaja on ryhmää eikä vain yhtä henkilöä varten, ja se tarkoittaa sitä, että jokaista työntekijää kohti ei ole pomoa seisomassa selän takana ja näyttämässä, mistä pitää vielä harjata. Tällainen malli kuitenkin aiheuttaa sen, että esimerkiksi kaikille tässä valvonta portaassa perinteisesti työskennelleille henkilöille ei löydy töitä. Mutta myös potkuja tulee eri tahtiin, jos jotain asioita ei olla hoidettu, kuten ne pitää hoitaa.
Jos työläinen tekee työn huonosti, niin tietenkin pitää asiaa katsoa niin, että hän ei työhön kykene, mutta toisaalta olisi mukavaa tietää, että mitä hänelle on sanottu esimerkiksi perehdytyksen yhteydessä. Nimittäin joskus eteen on tullut niin sanottu tuotanto-sabotaasi, missä on uudelle työntekijälle "unohdettu" kertoa kaikki tehtävät, mitä tuohon työhön kuuluu, ja syynä on joissain tapauksissa ollut se, että halutaan oma kaveri työhön. Silloin on saattanut perehdyttäjältä jäädä jotain asioita kertomatta. Tämän takia myös virheen tehneellä työläisellä on oikeus tulla kuulluksi näiden asioiden takia.
Mutta kuten tässä aluksi totesin, niin jos työväki vain itseään johtaa, niin se sitten tekee osan operatiivista johtoa tarpeettomaksi. Kun puhutaan kokeiluista sekä muutosvastarinnasta, niin varmaan on kaikille parasta, että jatketaan kuin aina ennen, mutta joskus on kuitenkin mukavaa keskustella myös siitä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen malli, jossa joku kyttää koko ajan toisen olan yli. Mielestäni esimerkiksi oma-aloitteisuus on sellainen asia, joka ehkä nykyään on jostain syystä jäänyt vähän taka-alalle, kun puhutaan työyhteisöistä.
Tietenkin olisi varmaan mukavaa, jos jokaisessa työpaikassa olisi sellainen vanhan ajan työnjohto, joka jatkuvasti seisoo selän takana, ja jokaista työläistä kohden olisi oma pomo, joka karjuu kurkku punaisena, kun joku "Eemeli" ei siellä mitään tee. Eli tällä viittaan siihen kuuluisaan "tukkilaisromantiikkaan", missä työväki perusti tukki-orkestereja ja teki kaikkea muuta kuin kaatoi puita, mikä tiemmä oli noiden yhtiöiden pääasiallinen tulonlähde. Mutta tuokin malli missä jokaisen työläisen takana seisoo oma pomo maksaa rahaa. Ja se sitten tietenkin on asia, joka ei yhtiöiden korkeinta johtoa miellytä.
Kun sitten keskustellaan kaiken maailman kokeiluista sekä yhtiön johdon vastuusta, niin tietenkin yhtiön johdolla on vastuu siitä, että sen työväki osaa työnsä sekä tekee sovitut tehtävät. Ja mikäli työ ei sitten oikein suju, tai sitten sitä ei vain satu olemaan, niin silloin tietenkin pitää tuohon asiaan puuttua, ja silloin joudutaan joku irtisanomaan. Kun keskustellaan johtajuudesta niin silloin tietenkin pitää muistaa sekin asia, että johtaja on yhtiön edustaja alaisiin nähden. Ja mikäli töitä ei huvita tehdä, niin silloin pitää miesten vaihtua.
Kuitenkaan ketään tuskin työpaikoille palkataan seisoskelemaan. Eli aina kaikkiin johtotehtäviin liittyy jonkinlainen vastuu. Ja kun johtajaa sitten lähdetään palkkaamaan, niin myös hänelle itselleen pitää tehtäviä löytyä. Johdon vastuu on siinä, että alaiset opetetaan tekemään työt kunnolla, ja että jos joku tehtävä tulee eteen, niin silloin johtajan on huolehdittava siitä, että alaiset saavat tiedon työstä että tarpeelliset välineet työn suorittamiseen, ja sitten alaisen vastuulla on se, että hän tekee työnsä kunnolla. Jos työ on tehty hutiloiden, niin silloin syytä tähän on hyvä kysyä, koska jos ihminen on antanut väärää tietoa osaamisestaan, niin silloin hänet voidaan irtisanoa sekä häneltä voidaan periä asiasta korvauksia.
Mutta toisaalta ei sen alaisen tarvitse myöskään kaikkea kestää, ja jos työnjohdon ja alaisen välit ovat huonot, niin toki työläinen voi myös itse lähteä työpaikasta, vaikka siitä karenssia tuleekin. Nimittäin jossain vaiheessa tulee jokaiselle rajat vastaan, jos työnjohto jakaa vain ikäviä tehtäviä. Eikä se tuo työntekijää takaisin, jos hänet on potkittu ulos työpaikasta. Tuolloin hänellä ei enää ole velvollisuuksia työpaikkaa kohtaan. Eli jos työntekijää ei ole, niin silloin pitää rekrytoida uusi mies tilalle, ja jos jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se sitten pistää silmään hyvin nopeasti. Mikäli jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se kertoo jotain työpaikan ilmapiiristä. Ja tietenkin rekrytoitavan miehen pitää osata työnsä sekä omata tarpeeksi pätevyyttä, jotta he voivat tehtävistään selviytyä kunnialla.
Kuva I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.