keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Elinkeinorakenteen muutoksesta, eli mitä jos paperi ei enää mene kaupaksi?




Kimmo Huosionmaa

Elinkeinrakenteen muutoksen sijasta meidän pitäisi puhua työn rakenteen muutoksesta. Nykyään työntekijän oletetaan osaavan todella monia asioita, joita varten ennen oli yhtiöllä erikoismiehiä. Ja jos työelämää ajatellaan, niin tietenkin sellaiset ihmiset, joilla ei ole monipuolista koulutusta sekä kielitaitoa ova kaikkein huonoimmassa asemassa, jos he joutuvat työttömiksi. Samoin jos paperiteollisuuden tuotteiden kysyntä putoaa, niin silloin edessä on sellainen tilanne, että maamme saa etsiä uuden jalan omalle taloudelle, koska jos paperia ei myydä, niin silloin edessä on koko yhteiskunta- tai teollisen tuotantomallin  uudelleen rakentaminen.


Elinkeinorakenteen muutos sekä sen tuomat sosiaaliset ongelmat ovat ikään kuin vasta nyt tulleet ihmisten tietoon, vaikka elinkeinorakenteen muutos agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan on ollut totta jo yli 30 vuotta.Jos ajatellaan sitä, että kaikki asiat käsitellään tulevaisuudessa sähköisten tiedostojen avulla, niin se saattaa sitten ajaa maamme paperiteollisuuden ahdinkoon. Mikäli paperin käyttö loppuu, niin silloin pitää myös paperikoneet ajaa alas. Se sitten tuo lisää työttömiä työmarkkinoille, eikä paperi enää kannattele maamme taloutta.


Vaikka nykyään ei enää päihteitä käytetä takavuosien malliin, niin tietenkin tämä kaupungistuminen on aiheuttanut sen, että osa ihmisistä on erittäin yksinäisiä. Syy tähän yksinäisyyteen ei ole kuitenkaan vain elinkeinorakenteen muutoksessa, vaan oikeastaan syynä on se, että työtavat ovat muuttuneet todella paljon, ja osa perinteisistä tehtävistä on jäänyt kokonaan pois työpaikoilta, koska esimerkiksi tietokoneiden sekä tietoverkkojen ottaminen käyttöön on aiheuttanut sen, että lähettien työt ovat muuttuneet tarpeettomiksi.


Samoin se että työpaikoilla pyritään selviämään aina minimaalisella työvoimalla aiheuttaa sen, että sosiaalisia suhteita ei enää oikeastaan voi muodostaa, vaan koko työaika menee tehtävien suorittamiseen, eli esimerkiksi sihteerin työpäivä saattaa mukavasti kulua taulukoita sekä asiakirjoja tehtaillessa, eikä häntä sitten koko päivänä edes kukaan näe. Vaikka ennen esimerkiksi töistä sai kavereita, niin kuitenkin esimerkiksi etätyö on aiheuttanut sen, että sosiaalista kanssakäymistä työpaikoilla on erittäin vähän, ja vaikka esimerkiksi toimistotyöntekijöiden olisi tultava työpaikalle tekemään töitään, niin kuitenkin monen ihmisen työpäivä kuluu yksin toimistossa istuessa.


Kun puhutaan siitä, miten nykyaikainen työelämä kohtelee sellaista ihmistä, jolla on ollut ongelmia, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä toisaalta työpaikan työtehon takia olisi hyvä irtisanoa työsuhde, ja lähettää henkilö hoitoon. Mutta toisaalta olisi ehkä myös hyvä ajatella sellaista vaihtoehtoa, että kyseinen henkilö saisi jatkaa töissä, mutta hänen pitäisi käydä asiallisessa sosiaalitoimiston osoittamassa hoidossa. Ja syy siihen, miksi otan asian näin puheeksi, on siinä, että tuolloin tämä henkilö sitten olisi ikään kuin pakotettu tulemaan työpaikalle, ja kohtaamaan ne ihmiset, joita kohtaan hän on tehnyt väärin.


Se saattaa sitten ainakin vähän pelottaa, koska tuolloin työnantaja antaa ihmiselle mahdollisuuden parantaa tapansa, mutta samalla jos hän tuottaa pettymyksen, niin silloin ei voi ketään muuta kuin itseään syyttää. Mutta ongelmien kehittyminen on sellainen asia, jota ei enää nykyään samalla tavoin huomaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli se että etäpäivä on oikeastaan sellainen, missä tehdään töitä kotona, ei tarkoita, että joka kerran kun jollain henkilöllä menee vähän myöhään ravintolassa, niin sitten tuo etäpäivä on krapulan parantamista varten. Kun puhutaan työpaikasta sekä niiden käytännöistä, niin aina olisi parempi, että vaikka yhtiö olisi siirtynyt periaatteessa etätyöhön, niin aina välillä käytäisiin työpaikalla näyttämässä naamaa, ja kertomassa, miten työskentely on sujunut.


Kun ajatellaan sitä, että joku ohjelmisto-alan yhtiö siirtyisi sellaiseen malliin, missä jokainen koodari tekisi työtä  kotoaan käsin, niin silloin tietenkin voidaan samalla miettiä, että uskaltaako kukaan tuohon paikkaan tulla oikeasti töihin, koska jos puhutaan kaupallisesta tietokone-ohjelmistosta, niin siinä ei saa kovin montaa virhettä tulla, ja siksi ohjelmoijan pitää olla todella hyvä koodaaja sekä itsevarma ihminen, jotta hän uskaltaa tehdä työtä yksin kotona. Nimittäin tuollaisessa hektisessä ympäristössä ei kovin montaa virhettä voi tehdä, tai sitten käy niin, että tuo henkilö korvataan uudella ilman varoitusta. Kun puhutaan tästä uudesta elinkeinorakenteen muutoksesta, joka koskee koko maailmaa, niin silloin tietenkin tarkoitetaan sitä, että tuotanto siirtyy kohti virtuaalisia tuotteita.


Tai ainakin ICT-alalla voidaan ajatella näin tapahtuvan. Tuolloin jokainen alalla työskentelevä voi tekniikan puolesta istua kotonaan, ja tehdä työtään. Kuitenkin se että ohjelmistoissa on kyse virtuaalisesta tuotteesta asettaa ICT-alan kokonaan uuteen asemaan. Ensinnäkin näitä tietokoneohjelmia myytäessä on asia niin, että niitä voidaan myydä aivan määrättömästi, eikä myyjän tarvitse periaatteessa investoida yhtään mihinkään. Riittää että hänellä on kovalevy, mistä noita ohjelmia ladataan verkkoon. Eli vaikka tuo ohjelmistojen myyjä myisi miljoonia ohjelmia, niin hänellä ei olisi yhtään tietokoneohjelmaa vähemmän varastossaan, ja se mikä asettaa rajoituksia ohjelmistojen jakeluun on se, että montako käyttäjälisenssiä tuo myyjä saa toimittaa ohjelmistojen lataajille.


Kun tuota toimintaa verrataan esimerkiksi rautakauppaan, niin joka kerran kun rautakauppias myy tuotteen pois, pitää hänen tilata uusi tuote varastosta, joka sitten tuodaan paikalle. Kun ajatellaan esimerkiksi sanomalehtiä, niin niiden verkkoversiot mahdollistavat sen, että toimittajilla on mahdollisuus kirjoittaa juttunsa suoraan lehteen, ja sitten kun päätoimittaja lukee sen, niin se voidaan julkaista Internetissä ilman kirjapainoja sekä muita välikäsiä. Ja tuolloin tietenkin jos käy niin, että jutun unohtaa lukea ennen julkaisemista, niin silloin saattaa se antaa hiukan erikoisen kuvan kirjoittajastaan.


Tuolloin tietenkin lehden sisältö muuttuu monipuolisemmaksi sekä juttujen määrä kasvaa, mutta se edellyttää tietenkin sitä, että juttujen tekijällä sekä päätoimittajalla on suurempi vastuu juttujensa oikeellisuudesta kuin koskaan ennen. Eli toimittajien ei kannata tehdä työtään viskipullo pöydällä ainakaan kovin pitkään, koska silloin juttuihin tulevien virheiden määrä kasvaa todella paljon. Ja jos juttu julkaistaan ilman mitään kontrollia, niin se sitten aiheuttaa ehkä pienen hymyn häiveen jonkun naamalla.  Eikä nykyään esimerkiksi huolimattomasti lähetettyä sähköpostia voida pyytää takaisin, ja se sitten saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita, jos vaikka siinä on vastaanottajaa haukuttu todella paljon. Jos tuo sama henkilö, jolle on lähtenyt sydän postia tulee vastaan ravintolassa, niin silloin saattaa edessä olla pakit.


Kun ajatellaan lehtiä, niin ainakin sanomalehtiin erikoistuneiden kirjapainojen taloudellinen tilanne on ainakin menossa huonompaan suuntaan, koska jos ihmiset alkavat käyttää enemmän esimerkiksi lehtien nettiversioita, niin silloin ainakaan lehdistä ei enää saada tuloja, ja se varmasti vaikuttaa alan työllisyyteen. Samoin nykyään lehdet voidaan painaa niin, että ne lähetetään painoon, ja siellä sitten painokone tulostaa paperilehdet, joita jaetaan niille, jotka eivät ole verkkolehden käyttäjiä. Jos paperin käyttö loppuu, niin silloin tietenkin myös metsäteollisuus joutuu vaikeuksiin.


Mutta nettiversio on tietenkin lehdelle halvempi kuin paperipainos, koska siitä ei tule jakelu tai painamisesta johtuvia kustannuksia, mikä johtaa siihen, että lehdet alkavat ohjata lukijoita netissä luettavien  versioiden pariin, koska ne ovat tuottajalle halvempia. Samoin myös koulutodistukset voidaan toimittaa PDF-muodossa, ja jos niihin liittyy helppo tarkastusmahdollisuus esimerkiksi lähettämällä todistuksen numeron sähköpostissa johonkin osoitteeseen, niin silloin saattaa nykyinen paperinen todistus siirtyä historiaan. Eli tällaisia elinkeinorakenteeseen kohdistuvia pohdintoja mietin tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Kun puhumme arvoistamme...

Meillä suomalaisilla on tietyt arvot, joita me kaikki varjelemme. Meillä on omat näkemyksemme asioista, joita joku muu saattaa pitää hiukan ...