Lautamiehistä sekä heidän valintaperusteistaan

Lautamiesten tehtävä on saattaa tavallisten ihmisten näkemys tuomioistuinten tietoon. Lautamiehet valitaan nykyään poliittisista puolueista, ja se tietenkin aiheuttaa joidenkin mielestä ongelmia tuomioistuinten puolueettomuuden kannalta. Ja siksi joidenkin ihmisten mielestä lautamiesten valintaa pitäisi uudistaa, mutta sitten kohtaamme taas sellaisen pienen ongelma, mitä kutsutaan psykososiaaliseksi kokonaisuudeksi. Me kaikki olemme vain ihmisiä, ja meillä kaikilla on omat asenteemme sekä aatteemme, joten jos me toimimme lautamiehinä tai missä tahansa muussa tehtävässä, niin me emme ole eri ihmisiä toimiessamme tuossa tehtävässä ja sen ulkopuolella. Eli kun lautamies tai tuomari kävelee ulos oikeussalista, niin hän on yhä tuo sama tuomari tai lautamies joka istui oikeussalissa. 

Tai jos hän illalla on kävellyt esimerkiksi elokuvista kotiin, niin myös tuomarin tai lautamiehen tehtäviä hoitaessaan tuo henkilö on sama kuin se joka käveli illalla kotiin. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka esimerkiksi lautamiesten valintaa voitaisiin tai ehkä pitäisi muuttaa, niin se ei tarkoita sitä, että henkilöllä ei olisi jyrkkiä mielipiteitä tai hän ei olisi asenteellinen. Siis henkilön todellinen arvomaailma ei riipu siitä, että onko hän jonkun puolueen jäsen vai sitoutumaton. Puolueen jäsen voi olla hyvinkin olla jotain mieltä jostain asiasta, mutta niin myös sitoutumaton voi aivan samalla tavalla olla jotain mieltä asioista sekä muodostaa niistä ennakkokäsityksiä. 

Meidän tunne-elämämme pohja muodostuu kun olemme lapsia. Tuolloin luodaan sen arvomaailman pohja, jota noudatamme läpi koko elämämme. Jos esimerkiksi kotona on tiukan uskonnollinen ilmapiiri, niin se saattaa muokata käsityksiämme ihmisistä erittäin paljon. Saattaa olla että henkilölle tulee silloin alitajuinen ajatus siitä, että jos ihminen on tehnyt yhden rikoksen, niin silloin hän on tehnyt paljon muitakin rikoksia. Eli jos henkilö on jotenkin epäsosiaalinen tai hän omaa tietynlaisen menneisyyden, niin silloin saattaa jollekin muodostua sellainen käsitys ennen oikeudenkäyntiä, että syytetty on ilman muuta syyllinen. 

Tai toisaalta jos syytetty on kunnioitettu henkilö, niin silloin saattaa joku mielessään vapauttaa tuon henkilön jo ennen oikeudenkäyntiä. Eli käsitys syyllisyydestä tai syyttömyydestä muodostuu tuolloin ennen kuin edes oikeudenkäynnin alkusanoja on ehditty sanoa tai edes syytettä on ehditty lukea. Eli syytetty on ilman muuta joko enkeli tai paholainen, riippuen siitä millaisen kuvan itsestään hän sattuu sillä kertaa antamaan. 

Yllä Hugo Simbergin maalaus "Tienhaarassa" kuvaa vaikeaa valintaa. Eli antaako pirun viedä koska se on helpommalta näyttävä valinta. Tuollaiseen tilanteeseen tullaan joskus esimerkiksi oikeudenkäynnin yhteydessä, jolloin vastaaja näyttää joko enkeliltä tai pirulta. Tuolloin on helppoa mennä yleisen painostuksen mukaan, ja jättää esimerkiksi todistusaineiston osia huomiotta. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi termi "yleinen oikeustaju" voi tarkoittaa mitä hyvänsä. 

Eli vaikka henkilö olisi miten ikävä tapaus hyvänsä, niin hän ei ole kuitenkaan tehnyt kaikkia rikoksia mitä maassamme tapahtuu. Tai vaikka henkilö vaikuttaisi ulospäin hyväntekijältä, mutta hänen tulonsa ovat tulleet rikoksen kautta, niin hän saattaa mukavasta ja miellyttävästä olemuksestaan huolimatta olla paatunut rikollinen. Pahasti sanottuna voidaan kysyä, että onko esimerkiksi "yleinen oikeustaju" oikeastaan vain yksittäisen kirjoittajan oma subjektiivinen näkemys, joka on muodostunut esimerkiksi läheisen ystävyyssuhteen kautta johonkin oikeusjutun osapuoleen? On helppoa lähteä mukaan yleiseen kansahuudatukseen sekä jakamaan suurta yleisöä miellyttäviä tuomioita ja ummistaa silmät todisteilta, varsinkin jos kyseessä on suurta huomiota saanut tapaus. 

Siis puolueen jäsenyys ei määrittele sitä että onko henkilö muodostanut itselleen vaarallisia ennakkokäsityksiä asioista. Ennakkokäsitysten muodostuminen voi liittyä asioihin, joita tuomari tai muut lautamiesten valintaprosessiin osallistuvat henkilöt eivät tiedä. Ja jos ennakkokäsitykset ovat hyvin voimakkaat, niin ne saattavat ohjata lautamiehen työskentelyä koko oikeusprosessin ajan. Mikäli lautamies tai pahimmassa tapauksessa tuomari ajattelee että joku jutun osapuolista on paha ihminen, niin se saattaa hämärtää arvostelukykyä. 

Eli tuolloin todisteiden sekä todistajien lausuntojen arvioinnille saatetaan asettaa vääränlaista painoarvoa. Kun puhutaan sitten lautamiesten koulutuksesta, niin en tiedä mitä pääsyvaatimuksia tuohon tehtävään tarkalleen ottaen on, mutta noiden oikeuden maallikkojäsenten koulutukseen ei välttämättä kuulu ainakaan oikeudenkäynnissä esitettävien todisteiden painoarvon arviointi. Seuraava osa tekstistä ei käsittele mitään tiettyä tapausta, vaan narsistin ajattelutapaa, jonka mukaan kaikki mitä hän tekee on oikein. 

Samoin heillä ei ole ilmeisesti mitään psykologista valmennusta tehtävään, jossa he saattavat kohdata jopa sosiopaatin tai patologisen valehtelija, eli narsistin joka ei näe edes tekevänsä mitään väärää, vaikka on esimerkiksi johtanut rikollisjärjestöä vuosien ajan. Sekä pakottanut muita että tehnyt itse pahoinpitelyitä ja pahimmassa tapauksessa myös murhia. 

Kyseinen rikollinen saattaa aivan oikeasti kuvitella, että hän tekee oikein kaupatessaan huumeita ja pahoinpidellessään ihmisiä. Eli hän saattaa suoraan ajatella että on uhrien vika, että heidät ryöstetään. Tai että jos joku muu saadaan runoiltua syylliseksi väärien valojen ja valehtelun avulla, niin silloin "oikeus tapahtuu". Tai että toinen vain "maksaa velkansa", jos menee kyseisen jengipomon puolesta vankilaan. Kuten huomaatte niin varsinkin moniin vakaviin rikoksiin syyllistyneen henkilön ajattelutapa saattaa poiketa melkoisesti siitä, mihin me muut olemme tottuneet. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/tuomioistuinten-riippumattomuuden-ja-puolueettomuuden-n%C3%A4k%C3%B6kulmasta-ongelmallista-oikeusministeri%C3%B6-selvitti-pit%C3%A4isik%C3%B6-lautamiesten-valintatapaa-muuttaa/ar-AA19COFp?ocid=wn_startbrowsing&cvid=ea8ed0b69dfc44c7880d53e5c02db712&ei=16

Retoriikalla on väliä

Donald Trump tunnustaa syyttömyytensä oikeussalissa on sanamuoto, joka kertoo siitä, miten ristiriitainen asenteemme tuota miestä kohtaan on. Hän on USAn presidentti, joka mielellään "puhui ihmisille sitä mitä he halusivat kuulla", ja sitten seurasi provokaatio, jonka seurauksena ainakin yksi ihminen menetti henkensä. Trump on ärsyttävä populisti, joka kuitenkin osaa tehdä itsestään numeroa, ja jostain syystä tuota miestä kaipaillaan taas USAn presidentiksi. Syy tähän on se, että herra D. Trumpista toivotaan joissakin piireissä miestä, joka lopettaa Ukrainan tukemisen. Maailmassa ei kukaan uskalla sanoa, että esimerkiksi Ukrainan takia Venäjälle määrätyt sanktiot eivät kaikkia ihmisiä miellytä. 

Nimittäin noiden sanktioiden takia jotkut ihmiset menettävät valtavasti tulojaan sekä samalla myös osalle käy niin, että heidän omaisuutensa joka on siirretty Venäjälle verottajaa pakoon on tietenkin menetetty, jos sitä ei saa siirrettyä tuolta Pietarista länteen. Sen takia maailmassa on paljon ihmisiä, jotka toivovat Trumpin pääsevän uudelleen presidentiksi. Samoin jos ajatellaan esimerkiksi maamme NATO-jäsenyyttä, niin vaikka olemme olleet melkoisen yksimielisesti NATOn kannalla ainakin julkisesti, niin kuitenkin myös meidän maassamme on ihmisiä, joiden mielestä meidän ei olisi pitänyt NATOon liittyä. Yksi noista ihmisistä varmaan on Roman Rotenberg, joka mielellään näkisi rahan liikkuvan Venäjän sekä Suomen välillä. Venäjän kanta maamme NATO-jäsenyyteen on tietenkin vähintään nuiva. 

Sen takia tuo maa sitten esittelee mielellään ydinaseitaan myös suomalaisille. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjällä on tapana tukea sellaisia ääriryhmiä, jotka osaavat mielistellä sitä sekä sen johtajia. Ääriryhmien kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen ei ole maassamme vielä kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Siis ääriryhmien edustajat toimivat samalla tavalla kuin kuuluisan MC-kerho Helvetin Enkelien jäsenet aikoinaan toimivat saadakseen median puolustamaan tuota kerhoa. Toimittajia voidellaan sisältä ja ulkoa erilaisilla viinaksilla sekä marinoiduilla pihveillä. Samoin toimittajien kautta välitetään kriittistä tietoa esimerkiksi NATOsta sekä siitä, kuinka turha avoimuus tuhoaa yhteiskuntamme. 

Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, miten maamme lehdistö on puhunut Turkin ihmisoikeustilanteesta, niin jostain syystä nuo asiat ovat tulleet mieleen vasta kun maamme on hakenut NATOn jäsenyyttä. Myös sitä asiaa korostetaan jatkuvasti, että kuinka esimerkiksi Kiinassa ei ole tapana opettaa ihmisoikeuspolitiikkaa. Se mikä sitten varmaan kiinnostaa kaikkia on lehdistön tapa tukea "värikkäitä poliittisia liikkeitä", joista myös valtapuolueiden kannattaa käydä ottamassa mallia. Eli jos ihmisten kiusallinen nettikirjoittelu ei lopu, niin viereen istahtaa pari pilottitakkia käyttävää pulipääpoikaa kertomaan että he tietävät kirjoittelijan osoitteen. Sen jälkeen tehdään selväksi, että jos suu olisi ollut kiinni, niin silloin ei puukko olisi heilunut. 

Kun puhutaan mistä hyvänsä etnisestä vähemmistöstä tai etnisestä ryhmästä, niin silloin aivan ensin otetaan esille tuon ryhmän negatiiviset asiat. Me näemme vain sellaisia äärimmäisiä tapauksia kuin Al Capone sekä Meyer Lansky. Eli jos me katsomme esimerkiksi kirjoja tai muita lähteitä, niin kaikki me kohtaamme rikollisuuden. Ja tietenkin esimerkiksi 1920 ja -30 luvulla yleisimmät ammatit USAssa olivat gangsteri ja poliisi, jos siis katsomme aineistoa joka kertoo tuon ajan elämästä.

 Eli jos katsomme median välittämää kuvaa USAsta, niin siellä gangsterit lahtaavat toisiaan rynnäkkökivääreillä, kadut ovat taistelutantereita sekä kaikki poliitikot ja lainvalvojat ovat vähintään korruptoituneita. Samoin jos katsomme elokuvia tai kirjoja, niin tyypillinen amerikkalainen rikollinen on joku Meyer Lanskyn kaltainen supergangsteri. Lansky toki käytti juutalaisuuttaan kaikessa hyväkseen, ja ilmoitti esimerkiksi poliisien epäilevän häntä siksi, että tuo mies oli juutalainen. 

Se että onko Lansky oikeasti juutalainen on jossain määrin epäselvää, koska hän saattoi kertoa olevansa juutalainen sekä pakenevansa vainoa päästäkseen pakoon esimerkiksi kostajia, jotka halusivat kostaa vaikkapa koronkiskonnan. Eli moni gangsteri väitti olevansa juutalainen muuttaessaan USAaan 1800-luvun lopulla. 

Tuolloin esimerkiksi todellinen syy siirtolaiseksi lähtemiseen saattoi olla toiminta esimerkiksi Pariisin tai jonkun muun kaupungin alamaailmassa, ja kun lain koura lähestyi tuota henkilöä, niin hän sitten lähti länteen rakentamaan uutta onnea, mutta jostain syystä he saattoivat päätyä harjoittamaan vanhaa ammattiaan eli koronkiskontaa. Ja tietenkin he saattoivat myös ostella Amerikasta aseita ja lähettää niitä kotimaahansa. Amerikan vapaan aseenkannon sekä aseiden hankkimista koskevien vapauksien takia rikollisliigoille oli edullista saada yhteysmiehiä USAaan, jotta nämä voivat toimittaa aseita eurooppalaisille rikostovereilleen. 

Mikäli keskustellaan esimerkiksi kansanedustaja Ben Zyskowicziin kohdistetusta hyökkäyksestä, niin siinä sitten tietenkin unohdettiin että esimerkiksi lyöminen julkisella paikalla on rikos, varsinkin jos ensin ei ole mitään henkilökohtaista sanaharkkaa. Jos esimerkiksi katsellaan maamme tiettyjen tahojen asennetta antisemitismiin, niin antisemitismi ei ole mikään pikkujuttu. Kyseessä on uskonnolliseen vähemmistöön kohdistuva viha joka tarkoittaa sitä, että maassa ei ole kaikki aivan hyvin. Ja tietenkään kukaan joka osallistunut antisemitistiseen kirjoitteluun ei ole koskaan "oikeasti tuota mieltä". Eli jostain syystä antisemitismistä puhutaan aivan "pikku juttuna". 

Rasismi sekä etninen sekä uskonnollinen dissosiaatio ovat asioita, joita markkinoidaan ihmisen omana henkilökohtaisena asiana, kunnes tuo dissosiaatio kohdistuu ihmiseen itseensä. Me unohdamme erittäni usein sen, että kaikki ihmiset riippumatta uskonnollisesta tai etnisestä taustastaan ovat yksilöitä, eli mikään ryhmittymä ei tietenkään tee kenestäkään hyvää tai pahaa. On ihmisiä jotka ovat oikeasti juutalaisia sekä oikeasti myös rikollisia, kuten esimerkiksi Meyer Lansky. On myös ihmisiä jotka oikeasti käyttävät esimerkiksi rasismia tekosyynä omaan rikolliseen toimintaansa. Lanskyn tapauksessa hupaisaa on se, että kun FBI miehet suuntasivat tuon miehen ovelle, niin silloin häntä alkoi poltella kumma Siionin kaipuun. 

Ja taas tässä kohtaan meidän pitää muistella sitä että Myer Lansky ei edustanut pääosaa juutalaisista. Eikä edes pääosa USAn tai maailman rikollisista pääse sille tasolle, mille tuo "Mafian kirjanpitäjänä" tunnettu mies pääsi. Samalla tavalla jos yleistämme Meyer Lanskyn kaltaisten ihmisten omaksuman mallin koko yhteisöön, niin voimme sanoa että Al Capone edustaisi koko italialaista yhteisöä, mikä ei varmaan ole aivan totta. Eli me näemme rikoksista vain ääripäät. Emme siis koskaan näe mitään pikkutekijöitä kuten myymälävarkaita. Me näemme vain Meyer Lanskyn kaltaisia supertapauksia. 

Mutta maassamme on jostain syystä vallalla sellainen ajatusmaailma, että se mitä ihminen tekee tai sanoo on aivan sama. Ensin mainitaan henkilön etninen tausta ja sitten vasta käydään läpi sitä, mitä hän sattui tekemään tai sanomaan. Eli ihminen ei voi olla kirjailija,  kansanedustaja, filosofi tai rakennusmestari ilman että hänen elämänkertansa aloitetaan alleviivaamalla esimerkiksi hänen etnis-uskonnollista taustaansa. Kaikki jotka uskaltavat sanoa jotain esimerkiksi ääriryhmiä vastaan leimataan suoraan "diivoiksi" tai "elitisteiksi". 

Yleensä noissa samoissa tapauksissa esimerkiksi korostetaan sitä, että kuinka kriittinen asenne esimerkiksi toimittajilla on johonkin tapaukseen. Kritiikki on tuolloin sellaista, että siinä haetaan tarkoituksellisesti vain kielteisiä puolia jostakin toiminnasta. Eli jatkuvasti hoetaan sitä, kuinka amerikkalaiset kohtelevat omaa mustaa vähemmistöään jotenkin huonosti. Mutta samalla sitten kuitenkin itse suhtaudutaan kielteisesti siihen, että omaan maahan muuttaa ulkomaalaisia. Eli eikö olekin mukavaa kun amerikkalaiset eli "jenkit" ovat niin rasistisia sekä heillä on vain Ku Klux Klania, kun naapurissa on sellainen aidosti vähemmistöjen oikeuksia puolustava Vladimir Putin, joka ei varmaan Ku Klux Klania hyväksyisi. Meillä kaikki asiat ovat periaatteessa aivan kunnossa. 

Meillä kun vähemmistöjen oikeudet turvataan lailla, mutta kuitenkaan ihmisten asenteet eivät ole mitenkään kovin paljon Ku Klux Klanin linjasta poikkeavia. Eli yksittäisten ihmisten asenteet saattavat olla erittäin negatiivisia, ja tietenkin esimerkiksi ulkomaalaisten tekemiin seksuaalirikoksiin suhtaudutaan niin, että jokainen niistä tuodaan ihmisten tietoisuuteen. Siis mitään muuta rikosta nuo ulkomaalaiset eivät ole koskaan edes ajatelleet tekevänsä kuin vain raiskaavansa maamme naisia. Eli miksi esimerkiksi ulkomaalaisten pyrittämistä huumejengeistä ei pidetä niin suurta haloota kuin raiskauksista. Siis miksi vain seksuaalirikoksista puhutaan? 

Toki Putinin agenda on se, että kaikki slaavilaiset kansat liitetään hänen alaisuuteensa osaksi Venäjää. Mutta kun kyseessä on sellainen mies, jolla on paljon öljyä sekä kaasua sekä suuri osa Kiinassa valmistetuista tuotteista kuljetetaan Venäjän läpi, niin toki hänen liberaaleja arvojaan pitää kaikkialla korostaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Sergei Lavrovin kommentti, jonka mukaan rauhansopimuksen pitäisi tähdätä uuden maailmanjärjestyksen luomiseen on hiukan huolestuttava asia.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on ilmaissut huolensa maailman muuttumisesta yksinapaiseksi, sekä tietenkin myös ilmoittanut Venäjän toiveet sekä etu pitää tuossa sopimuksessa huomioida. Samoin hän on ilmaissut sen, että noiden rauhanneuvottelujen tarkoitus on uuden maailmanjärjestyksen luominen. Tuo uusi maailmanjärjestys tarkoittaisi sitä, että Venäjän johto haluaa takuut, ettei sen toimintaan puututa, ainakaan jos tuo toiminta tapahtuu Venäjän rajojen sisällä. 

Se että kuuluuko valta jatkossa Putinille vai jollekin muulle ei siis välttämättä tarkoita Venäjän ulkopoliittisen linjan muutosta, vaan saattaa olla että vain muotokuva toimistojen seinällä vaihtuu ja toiminta jatkuu entisenlaisena. Ja tietenkin tuo asia tarkoittaa sitä, että Venäjän kaikkien vaatimusten pitää hänen mielestään mennä läpi. Samoin Lavrovin lausunto antaa viitteitä siitä, että Venäjän johto aikoo ilmeisesti esittää sitä, että maailma jaetaan etupiireihin vanhan "hyväksi todetun mallin mukaan". 

Tuolloin ainakin itäinen Eurooppa jäisi Venäjän turvaksi eräänlaiseksi puskurivyöhykkeeksi, jonka takana sitten Venäjän johto voi sanella sen, miten se haluaa itseään kohdeltavan. Siis kyseessä olisi sitten paluu tilanteeseen, mikä on ollut vallalla edellisen Kylmän Sodan aikana. Tuolloin suurvallat olivat maailman napoja, ja niiden välissä oli akseli, jonka ainoa tehtävä oli tukea omaa suurvaltaansa. Eli Toisen Maailmansodan jälkeen Potsdamin konferenssissa Eurooppa jaettiin etupiireihin, joista toisesta muodostui NATO ja toisesta sitten Varsovan liitto. 

RT-2PM Topol (SS-25 "Sickle)

Tuolloin kaikki asiat olivat aina niin kuin suurvallat niiden halusivat olevan. Venäjä on katsonut maamme olevan osa sen omaa etupiiriä, ja tietenkään Venäjällä ei ole mitään muuta tavoitetta neuvotteluissa kuin se, että toinen osapuoli hyväksyy mukisematta kaiken sen, mitä Venäjän edustaja sattuu sanomaan. Venäjän johto tietenkin pelkää NATOn vaikeuttavan sen operaatioita läntisessä Euroopassa. Joten nyt kun Suomi on NATOn jäsen, niin se varmasti esittelee esimerkiksi itärajan taakse sijoitettuja strategisia ydinaseitaan, joita se ei ole ainakaan oman lausuntonsa mukaan ollut aikeissa käyttää NATO-joukkoja tai ainakaan Suomea vastaan. Mutta sitten me voimme tarkastella esimerkiksi noiden ohjusten kantamaa. SS-25 "Sickle" ("Topol M") ohjuksen kantama on 11000 kilometriä, joten niitä ei tarvitse sijoittaa aivan maalialueen viereen. 

Ja RS-28 "Sarmat II" ohjuksen kantama on 18000 kilometriä tai niissä saattaa olla myös kiertoradalta tapahtuvan pommituksen eli FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) optioita, joten nuo ohjukset lentävät mihin osaa maailmaa hyvänsä muutamassa minuutissa. Se että Putinin kaltainen mies sanoo, että hän ei noita aseita käytä ei oikein ole uskottava. Se miten Venäjän asevoimat ovat tulitustaan kohdentaneet esimerkiksi Ukrainassa kertoo siitä, miten paljon nuo asevoimien komentajat välittävät tavallisista siviileistä. Se miten Venäjä on reagoinut maamme NATO-jäsenyyteen kertoo siitä, kuinka paljon siellä uskotaan voimapolitiikkaan. 

Tietenkin se että toinen osapuoli on tätä ennen ollut varma voittaja aseellisessa konfliktissa, niin silloin tietenkin tuolla valtiolla oli varaa osoittaa hyväntahtoisuuttaan. Riitti että Putin ja hänen lähipiirinsä saivat kuljettaa rahojaan maamme läpi. Tuo hyväntahtoisuus tarkoitti sitä, että maassamme asustavat tahot, jotka hyötyivät suhteistaan oligarkkeihin voivat aina vedota siihen, että iso paha Venäjä hyökkää Suomeen jos sen tahtoa ei noudateta. Ja tietenkin jokainen joka pääsi harjoittamaan ulkomaankauppaa Venäjän puolelta olivat Venäjän virallisia edustajia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ulkoministeri-lavrov-ven%C3%A4j%C3%A4-haluaa-ett%C3%A4-rauhanneuvottelut-keskittyv%C3%A4t-uuden-maailmanj%C3%A4rjestyksen-rakentamiseen/ar-AA19A7QQ?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=6881d1b6669d4dcfa12f7b6029c0da32&ei=29

https://en.wikipedia.org/wiki/Fractional_Orbital_Bombardment_System

https://en.wikipedia.org/wiki/RS-28_Sarmat

https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM_Topol

pitääkö NATOn ryhtyä arvioimaan uudelleen yhtä sen pyhimmistä periaatteista.

 Jukka Tarkan mukaan NATO joutuu ehkä luopumaan pyhänä pitämästään periaatteesta. Tuo periaate on se, että kaikkien jäsenmaiden pitää ratifioida uusi jäsen. Koska Ruotsi ei Unkarin sekä Turkin mukaan täytä niiden asettamia kriteerejä NATO-jäsenyydelle, joutuu NATO ehkä historiansa vaikeimman sekä samalla tärkeimmän kysymyksen eteen. Eli mitä jos joku yksittäinen maa ei vain halua hyväksyä jotain toista maata NATOn jäseneksi. Esimerkiksi mitä jos vaikka joku Pohjois-Makedonian kaltainen valtio painaa siellä yksin punaista, ja sitten vain jättää jonkun uuden jäseneksi pyrkivän valtion hyväksymättä? 

NATO ei ole vielä hylännyt yhtään jäsenhakemusta, mutta mitä jos nyt käy niin, että joko Turkki tai Unkari eivät ehkä sitten päästäkään Ruotsia NATOn jäseneksi, koska Ruotsi ei sitten heidän mielestään täytä tuon järjestön jäseneksi tulon vaatimuksia. Siis se että mitä Ruotsi on esimerkiksi USAn, Britannian sekä Espanjan mielestä saattaa poiketa huomattavasti siitä, mitä se on Turkin tai Unkarin johtajien mielestä. 

Jukka Tarkka

Sen takia NATOn pitää ehkä sitten miettiä sellaista mahdollisuutta, että joku NATO-maa yksin äänestää jotain uutta jäsenmaata vastaan. Tuo vastaan äänestäminen voi johtua siitä, että ulkopuolinen sekä NATOon vihamielisesti suhtautuva taho vaikuttaa pienen NATO-maan sisäpolitiikkaan. Se miksi esimerkiksi Pohjois-Makedonian pitää mielestäni olla NATOn jäsen johtuu siitä, että tuollaisen valtion oma voima ei riitä esimerkiksi välttämättä estämään sen alueen käyttöä vihamieliseen toimintaan. 

Tapa että kaikkien jäsenmaiden pitää hyväksyä pyrkijä, jotta se pääsee NATOn jäseneksi on tietenkin komea. Mutta tuo pykälä on säädetty sellaiseen aikaan, että silloin NATOssa oli vain suuria valtioita. Silloin ei ole otettu huomioon mahdollisuutta, että joku pieni valtio, jonka sisäpolitiikkaan on helppo vaikuttaa äänestäisi jonkun valtion NATOon ottamista vastaan. Syy miksi esimerkiksi Unkari on otettu aikoinaan NATOn jäseneksi yhdessä monen muun itäisen Euroopan valtion kanssa NATOn jäseneksi on se, että noiden valtioiden luisuminen takaisin kommunistien käsiin haluttiin estää. 

NATOn laajeneminen on aiheuttanut tilanteen, jossa sen sisällä leviää myös esimerkiksi näkemyksiä, joita Kreml tukee mielellään. Ja yksi Putinin haaveista on varmasti NATOn heikentäminen sekä lopulta sotilasliiton tuhoaminen. Kun puhutaan esimerkiksi Turkin ja Kreikan sekä Ranskan NATO-jäsenyyksistä, niin ainakin Kreikka sekä Ranska ovat ainakin välillä olleet poissa NATOn ytimestä, mikä sitten voi tarkoittaa aivan mitä hyvänsä. Siis se että valtio kuuluu NATOoon ei välttämättä tarkoita sitä, että se osallistuu NATOn toimintaan. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/jukka-tarkan-nato-huomio-pakottaa-luopumaan-pyhana-pidetysta-periaatteesta/895051ea-9d06-47d6-acb5-005e2c70abd3

Olemme lopultakin NATO:n jäsenmaa

Tänään päättyi virallisesti yksi osa maamme historiassa, kun siniristilippu kohosi NATOn päämajan eteen, ja tietenkin naapurimme Venäjä on moittinut päätöstämme sekä sijoittanut lisää joukkoja maamme rajoille, mikä sitten varmaan  on kaikkialla huomattu. Meidän maamme kohdalla voidaan sanoa suoraan, että Venäjän oma toiminta vei meidät tuon sotilasliiton jäseneksi, kuten on monien muidenkin maiden kohdalla tapahtunut. Eli Venäjän piittaamaton sekä aggressiivinen politiikka sen rajoilla ovat asioita, jotka aiheuttaneet pelkoa, ja pelko on asia mikä tietenkin edellyttää varustautumista. Meillä kaikilla Venäjän naapurimaissa asuvilla ihmisillä on aina ollut pelko siitä, että mitä jos Venäjä sitten ei pidäkään meistä tai päättää laajentaa omaa aluettaan, ja sitten seurauksena on invaasio. 

Siniristilippu liehuu ystävämme Viron lipun vieressä, mikä tietenkin voisi ainakin symboloida valtioidemme välistä ystävyyttä. Kansojemme tiet ovat pitkään kulkeneet yhdessä, eli aivan oikean paikan tuo meidän lippumme sai. Ja näin sitten päättyi myös pelko siitä, että Venäjä suorittaisi offensiivin maamme pohjoisosien läpi. 

Me siis olemme NATOn jäseniä, mikä tietenkin on loistava asia siksi, että olemme integroineet puolustuksemme NATOoon, joten miksi emme voisi olla myös osallisena sen päätöksenteossa sekä myös taisteluvälineiden kehittämisessä. Tuolloin voimme vaikuttaa myös siihen, millaisia aseita sekä muita välineitä asevoimamme tulevaisuudessa sitten käyttää. Eli emme ole pelkästään sen varassa mitä meille tarjotaan vaan voimme myös osallistua välineiden suunnitteluun sekä kustomointiin, niin että ne soveltuvat meille parhaalla mahdollisella tavalla, ja ehkä NATOa kiinnostaa myös esimerkiksi maassamme valmistettavat tutkasatelliitit, joiden avulla esimerkiksi Ukraina on saanut paljon tietoa vihollisen liikkeistä. Se mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan riippuu siitä, mitä me ja meidän uudet liittolaisemme tekevät, sekä samoin myös Venäjästä sekä Kiinasta riippuu paljon se, mihin suuntaan maailmanpolitiikassa edetään. 

Kuitenkin tänään olemme siinä paikassa, mitä ei kovin moni olisi ehkä 20 vuotta sitten uskonut todeksi. Olemme lopulta uskaltaneet jättää YYA-Suomen taaksemme, ja astua rohkeasti eteenpäin ja asettua sille paremmalle puolelle. YYA-Suomi on tietenkin aina meidän kaikkien tuota aikaa seuranneiden muistossa, mutta ne ihmiset jotka YYA-aikaan eli 1980-luvulla tekivät päätöksiä ovat nykyään erittäin vanhoja miehiä, joten esimerkiksi minä itse en tuolloin kauan sitten vielä tehnyt yhtään mitään päätöksiä. Se että olemme nyt NATOn jäseniä tietenkään ei tarkoita sitä, että uhka maamme päältä on poissa. Meidän poliittinen ilmapiirimme muutos tulee kestämään vuosia tai jopa vuosikymmeniä. 

Eli aatteet ja asenteet sekä muistot ovat aina keskuudessamme, niin kauan kun ne, jotka ovat YYA-Suomen nähneet ja kokeneet. Mutta se mikä Venäjän on syytä tehdä on katsoa peiliin. Jos valtio ei kunnioita pienempiä naapureitaan sekä niiden koskemattomuutta, niin silloin se ajaa pienet naapurit liittoumiin. Henkilökohtaisen uhan kuten myrkyttämisen pelko ovat asioita, jotka saavat ihmiset muuttamaan kantaansa asioihin hyvin nopeasti. Olen joskus miettinyt että mitä jos nuo kammottavat Polonium-murha vuodelta 2006, jossa entinen KGB:n agentti Alexandr Litvinenko murhattiin sekä novitsok-iskut vuodelta 2018 olisivat tapahtuneet Suomessa? Britannialla sentään on NATO turvanaan, mutta mitä jos nuo iskut olisivat tapahtuneet jossain puolueettomassa maassa? Oliko noiden iskujen takana ajatus, että Venäjä saa tehdä mitä se haluaa tehdä? Tuollaiset teot ajavat kuitenkin ihmisiä kohti liittoumia. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009498927.html?share=e4ebf218bb321936f34a3e39b8a40513

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/siniristilippu-nousi-nato-salkoon-brysselissa-katso-juhlallinen-seremonia/8669494

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Litvinenko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Skripal

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_ja_Julija_Skripalin_myrkytystapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Novit%C5%A1ok 

https://yle.fi/a/74-20025698

Maamme sai taas kerran uuden eduskunnan

Maahamme muodostetaan uusi hallitus ilmeisesti Kokoomuksen Petteri Orvon johdolla. Ja varmaan hallitukseen nousee myös Perussuomalaiset. Eli tällainen asetelma on luvassa seuraavalle vaalikaudelle, joka on neljän vuoden pituinen. Se mistä tämä vaalitulos kertoo on se, että poliittisella kentällä mielipiteet sekä puolueohjelmat ovat lähes toistensa kaltaisia. Joten sen takia esimerkiksi maahanmuuton kaltaiset yksityiskohdat nousevat erittäin selvästi esille vaaliväittelyissä. Tuo tietenkin aiheuttaa poliittisen kentän pirstoutumista, koska varsin pienet yksityiskohdat puolueohjelmassa tai ehdokkaiden lausunnoissa saattavat ratkaista sen, minkä numeron äänestäjä merkitsee lappuun. Ja noiden pienten erojen kautta puolueet sitten hakevat omaa profiiliaan äänestäjien silmissä. 

Mutta sitten voidaan kysyä, että mikä muuttuu maassamme? Muuntuuko meidän suomalaisten kohdalla mikään muu, kuin se että ehkä saamme juhlia pääsisäistä NATO-maassa, ja vaikuttaako tuokaan asia sitten oikeasti siihen, että miten me niin sanotut tavalliset ihmiset tulemme kohtaamaan maailman. Tietenkin on asioita, joita voi tapahtua, kuten esimerkiksi se, että ulkomaalaisten maahanmuutto ehkä muuttuu vaikeammaksi tai että sosiaaliturvatunnus- saattaa muuttua sukupuolineutraaliksi. 

Itse olen enemmänkin ihmetellyt sitä, että miksi esimerkiksi juuri sosiaaliturvatunnuksesta pitää näkyä henkilön sukupuoli, kuin sitä, että miten joku kokee oman sukupuolensa? Jos ajatellaan esimerkiksi asennetta trans-ihmisiä kohtaan, niin asenteita on vaikeampi muokata kuin lakeja. Kuitenkin jos ajatellaan eduskunnan paikkajakoa, niin esimerkiksi VKK on sitten sellainen puolue, joka ei onnistunut vakuuttamaan äänestäjiä. Samoin myöskään Vapauden liitto ei ole mitenkään vakuuttanut äänestäjiä, eli ainakin NATO-myönteisyyttä eduskunnassa on. 

Politiikka vain on sellainen asia, että siellä pitää olla valmiutta neuvottelemaan muidenkin kanssa, jos mielii saada esimerkiksi paikan hallituksessa. Mikäli joku yhteistyön malli suljetaan heti aluksi pois erittäin selvin sanakääntein, niin se sitten myöhemmin kostautuu. Itse en usko koskaan näkeväni sellaista mahdollisuutta, että joku puolue yksin muodostaisi hallituksen maahamme. Vaan kaikki hallitukset ovat koalitioita, eli niissä on aina useampi kuin yksi puolue toimijana. Nimittäin maassamme yksittäisten puolueiden on erittäin vaikeaa saada yksin enemmistöä parlamentissa. Kuitenkin me kaikki olemme tietoisia siitä, että maamme valtion velkakierre pitää pysäyttää, mutta mistä sitten löydämme ne säästökohteet, jotka jokainen voi hyväksyä? 

Kun puhutaan maamme velkakierteestä, niin me tietenkin tarvitsemme säästöjä, mutta sitten miten noita säästöjä kohdennetaan on asia erikseen? Koulutuksesta säästäminen on aina ongelmallista, koska esimerkiksi yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevat opiskelijat ovat niitä, jotka sitten tulevaisuudessa maksavat veroja sekä tekevät suomalaista tietotaitoa tunnetuksi maailmalla. Toisaalta taas siivoojille olisi töitä, mutta tekijöitä vain ei tahdo löytyä, koska työtä ei arvosteta eikä siitä makseta palkkaa. Ja jos sitten siivooja sattuu asumaan pääkaupunkisedulla, niin hänen pitää maksaa melko paljon vuokraa tai vastiketta. Eli hän ei voi aivan mielettömästi omasta palkastaan tinkiä. Samoin jos siivooja asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, niin silloin hänen työmatkoistaan, jotka työnantaja joutuu maksamaan tulee suuri kustannuserä. 

Siis pahimmillaan esimerkiksi veroale tai sitten erilaiset työttömyysturvaan tai eläkkeeseen liittyvät maksut, jotka työnantaja suorittaa siirtyvät työntekijän itsensä hoidettavaksi. Eli tuolloin maksun maksaja vain muuttuu työnantajasta työntekijäksi. Tämä tarkoittaa että jokaisen palkan yhteydessä työntekijä saa laskun, jonka työnantaja on ennen hänen puolestaan hoitanut. Toisin sanoen se osa palkasta jonka työnantaja perii työntekijän puolesta siirtyy vain hänen itsensä maksettavaksi. 

Tai jos jostain veroista lähdetään tinkimään, niin tuo veroista tingitty maksu siirtyy vain uuteen paikkaan. Eli kyseessä on silloin asia, minkä takia meidän pitää miettiä tarkasti noita säästökohteita. Nimittäin pahimmassa tapauksessa verot vain siirretään uuteen paikkaan. Ja kun ministerit lähtevät pohtimaan säästökohteita, niin heidän pitää tietenkin pohtia myös sitä että mitä äänestäjät pitävät mistäkin kohteesta. Jos äänestäjiä suututetaan liikaa, niin silloin ei poliitikko saa enää ääniä. Ja siitä seuraa putoaminen eduskunnasta. Kukaan ei koskaan voi ennakoida äänestyskäyttäytymistä täysin, ja esimerkiksi tämä uusi eduskunta on esimerkki siitä, että vaikka jollekin alussa luvattu tappiota, niin hän voi silti voittaa vaalit. Eli tässä vaiheessa päätän tekstini sanoihin harkittuihin, eli onnea sekä menestystä uudelle eduskunnalle. 

https://yle.fi/

Mikä Kiinassa miellyttää erityisesti Latinalaisen Amerikan valtioita?

Kiina on kiistatta suurvalta, jonka taakse tietenkin kerääntyy suuri joukko valtioita, joita saattaa ajaa tuohon suhteeseen sellainen ajatus, että Kiina on ideologisesti niitä lähempänä kuin Taiwan. Se mikä on Kiinan valttikortti kun kosiskellaan esimerkiksi kehittyviä demokratioita, joissa on pitkät perinteet sotilasvallankaappauksissa on tietenkin se, että Kiina valmistaa itse valtavan määrän sotilastarvikkeita, joilla se voi hankkia ystäviä maailmalta. 

Kiina haluaa osoittaa olevansa vahva valtio, jolla on paljon mitä se voi jakaa mutta Kiinan suurin ongelma on sen valtava väkiluku. Kiina tarvitsee vientiartikkelin, joka toisi rahaa sen ammottavaan kitaan. Ja tietenkin esimerkiksi puolustusteollisuuden tuotteet ovat niitä tuotteita, joilla Kiina varmaan toivoo saavansa rahaa. Eteläisessä Amerikassa eli valtioissa kuten Venezuela on rahaa, ja tuota rahaa noiden maiden johtajat ovat valmiita käyttämään myös esimerkiksi asehankintoihin. 

Se ketä nuo maat tukevat tietenkin riippuu siitä, että mitä hyötyä tuosta tuettavasta valtiosta on noille valtioille, joiden johto saattaa esimerkiksi ankkuroida itsensä valtaan asevoimien avulla. Esimerkiksi Honduras on katkaissut suhteet Taiwaniin, osoittaakseen tukea Kiinalle. Ja me kaikki tiedämme kumpi voi enemmän tarjota noille Latinalaisen Amerikan valtioille Kiina vai Taiwan? 

Eli vaikka Kiina vie paljon tuotteita kuten elektroniikkaa, niin myös sen menot ovat valtavat. Eli Kiina ei ehkä voi viedä johonkin muihin maihin tuotteita kuten öljyä, jota se tarvitsee itse. Eli maailman suurin talous tarvitsee paljon pyöriä, jotta se pysyy liikkeessä.  Kiinan kansantasavalta haluaa laajentaa vaikutusvaltaansa maailmalla, joten se tietenkin myös jakaa avokätisemmin esimerkiksi puolustusteollisuuden tuotteita kuin Taiwan. 

Mutta miksi esimerkiksi Honduras, jossa on useita USAn tukikohtia on kääntynyt Kiinan kelkkaan? Tietenkin virallisesti kyseessä on kauppasuhteet. Mutta sitten tietenkin toinen asia on se, että USAssa ollaan alettu olla hiukan tarkempia siitä, millaisia välineitä sen liittolaiset saavat. Eli sen tuen aika, missä riitti että vannottiin kuolemaa kommunismille on myös USAssa ohi. 

Ja jos valtio jota USA tukee syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin,  niin se aiheuttaa painetta Washingtonissa tuon valtion asevoimien tukemisen suhteen. Joten tietenkin valtio tarvitsee sellaisen toimittajan joka ei ole niin turhantarkka siitä kuka sille aseita toimittaa. Eli nykyisen sosiaalisen median aikakaudella myös sellainen tieto, joka ei mairittele Washingtonia tai sen tukemia valtioita pääsee helposti ihmisten tietoisuuteen. 

Ja juuri noita tuotteita esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ainakin jossain määrin halutaan. Kiina tietenkin haluaa jotain myös vastineeksi esimerkiksi juuri aseista, joita se voi toimittaa liittolaisilleen, ja yksi asia tietenkin on tukikohta tuossa maassa. Kiina tarvitsee tukikohtia jos se haluaa ryhtyä samanlaiseksi globaaliksi toimijaksi kuten USA sekä osittain myös Neuvostoliitto oli sen suuruudenaikaan. Globaali toiminta vaatii esimerkiksi tukikohtia, jotta strategiset pommikoneet voivat käyttää niitä esimerkiksi varalaskupaikkoina. 

Kiinan uudet stealth-pommikoneet viittaavat siihen, että tuo maa aikoo ainakin paperilla saavuttaa tuon globaalin toimijan aseman. Ja siksi tuo maa niin mieluusti kosiskelee myös Latinalaisen Amerikan valtioita omaan leiriinsä. Eli Latinalaisessa Amerikassa erityisesti USAaan suhtaudutaan perinteisesti melko kriittisesti tai ainakin kielteisesti, koska tuo maa edustaa noille maille imperialismia. Sen vuoksi Kiina voisi ehkä olla noille maille kuten Venezuelalle se mieluisampi liittolainen. 

Putinin ongelmat Ukrainassa ovat avanneet Kiinalle aivan uuden aseman maailman johtaviin valtioihin kuuluvana maana. Eli Venäläisten teknologian floppien takia jotkut maat saattavat valita mieluummin Kiinan oman asemansa takaajaksi. Kiina ei ole myöskään aivan niin tarkka siitä mihin se aseita toimittaa kuin esimerkiksi länsimaat ovat. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kiinan-tai-taiwanin-tukeminen-jakaa-my%C3%B6s-latinalaista-amerikkaa-suurvallan-taloudellinen-ja-poliittinen-painoarvo-houkuttavat-siirtym%C3%A4%C3%A4n-kiinan-taakse/ar-AA19n6dg?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=954e2b172b4949d3bf4805dad41ca016&ei=15