Lahjoista sekä niiden tarkoituksen miettimisestä (Ilmaisia lounaita ei ole)

Kimmo Huosionmaa

Kun ihmiset saavat lahjoja, niin he sitten aina välillä unohtavat sen, että "ilmaisia lounaita ei ole". Katsottaessa esimerkiksi Windowsin mukana tulevia ohjemia, niin silloin tietenkin eteen putkahtaa  Office-365-ohjelmiston ilmais-kokeilu, missä sitten tietenkin on mukana aivan kaikki tähän ohjelmistoon asennetut tuotteet. Kun tuota verkkoon asennettua ohjelmistoa ajatellaan esimerkiksi tietoturvan kannalta, niin silloin mieleen tulee se, että jos joku muu pääsee katsomaan noita ohjelmia, sekä sitä mitä niillä tehdään esimerkiksi Serverin kautta, niin silloin hän näkee kaiken, mitä noilla ohjelmilla tehdään.


Tietenkin on erittäin hyvä, jos ihmiset ajattelevat, että esimerkiksi Officen kautta voidaan heidän työtään tarkastella erittäin tarkasti, mutta jos he valitsevat esimerkiksi Linuxin omaksi käyttöjärjestelmäksi, niin nämä ihmiset eivät aivan varmasti ole ajatelleet, että esimerkiksi noiden lataussivujen sijainti määrää sen, mitä niiden kautta ladataan. Silloin tietenkin saattaa käydä niin, että tuollaiset ihmiset sitten lataavat vahingossa verkosta kokonaisen valvonta-ohjelmiston sisältävän  paketin. Samoin tietenkin nykyään toisten ihmisten tietoturvan tuhoaminen on monialaisten toimijoiden työtä.


Kun ajatellaan esimerkiksi tilannetta, että joku tietoturva-ohjelma varoittaa siitä, että tietokoneella on vaikkapa seuranta-sovellus, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että tuo ohjelmisto saattaa oikeasti jopa poistaa tuollaisen valvontaohjelman. Mutta sitten se korvaa tämän poistetun ohjelman omalla versiollaan, joka saattaa lähettää tietoja suoraan NSA:han tai johonkin yksityiseen turva-alan yhtiöön, mikä on oikeasti yleinen peitenimi yksityiselle tiedustelupalvelulle. Kun ennen oli olemassa sota-alan yhtiöitä, jotka välittivät palkkasotureita Afrikkaan, niin nykyään on olemassa yksityisiä tiedustelu-alan yhtiöitä, jotka vakoilevat muita rahaa vastaan.


Samoin osa sota-alan yhtiöistä toimii myös kyber-rintamalla suorittaen myös verkon häirintää, informaatio-operaatioita  eli levittävät propagandaa sekä yrittävät saastuttaa vihollisten tietokoneita viruksilla, sekä sotkea vastustajien kotisivuja. Jos yksityinen toimija jää kiinni vakoilusta, niin sitä ei voida suoraan yhdistää mihinkään valtiolliseen toimijaan kuten NSA:han. Se tietenkin keventää poliittista painetta tuon toiminnan lopettamisen suhteen.


Eli ensin tietenkin pitää löytää sellainen kohde, joka kiinnostaa noita hakkereita, joten tuolloin etsitään ihmisiä, jotka neuroottisesti varjelevat esimerkiksi juuri yksityisyyttään. Tuollaiset ihmiset, jotka eivät koskaan tee mitään sosiaalisessa mediassa varmaan ovat sellaisia, joiden hallussa on jotain kiinnostavaa, jota myös hakkerit voivat haluta tarkastella. Eli mikään julkinen asiakirja ei noita ihmisiä kiinnosta, vaan heille maksetaan nimenomaan salaisen tiedon hankkimisesta, ja silloin tietenkin olisi hyvä, jos nuo tiedot olisivat sellaisia, että niissä paljastuisi vaikka virkamiesten harjoittamaa kähmintää, sekä sellaista toimintaa, missä esimerkiksi julkisia investointeja koskevia tarjouksia on näytetty jollekin rakennusyhtiölle ikään kuin tiskin alta, jotta tämä yhtiö olisi saanut sitten etua tuosta toiminnasta.


Kun ajatellaan sosiaalisen median nykytilaa, niin tietenkin esimerkiksi What's App sekä SnapChat ovat syrjäyttämässä paljon parjatun Facebookin, ja sitten tietenkin niiden maksullisuudesta on alettu keskustella, jolloin tietenkin esimerkiksi What's Appin maksullisuutta yrityskäytössä on mainostettu kaikkialla, koska kyseinen ohjelmisto mahdollistaa ilmaiset puhelut, tai oikeastaan puhelu sinänsä on ilmainen riippuen kuinka paljon henkilöllä on ilmaisia megabittejä puhelinliittymässä. Kuitenkin tuo maksullisuus yrityksille tarkoittaa sitä, että käyttäjien profiloiminen on tuolloin helpompaa, koska silloin myös yritysten kannattaa ryhtyä vaatimaan henkilökohtaisten What's Appsien käyttöä työpaikoilla.

Tuo sitten lisää mahdollisuutta personoida henkilöitä, jotka tuota sovellusta käyttävät. Eli tuossa tapauksessa puhelimen käyttäjä voidaan jäljittää SIM-kortin sekä puhelimen tunnisteiden ja IP-osoitteen perusteella. Ja koska kaikki What's Appsit ovat sitten jonkun henkilön henkilökohtaiseen käyttötiliin liitettyjä, niin silloin niitä ei enää unohdella pöydille tai anneta kaverille lainaksi. Ja se mikä tietenkin on kaikkien teleliikennettä valvovien tarkkailijoiden kannalta kaikkein paras vaihtoehto, on se, että data mitä saadaan on jotenkin käyttökelpoista. Se miten tietoja välitetään niille tahoille, joiden ei sitä ehkä pitäisi saada riippuu tietenkin puhelin- tai verkkopalveluyhtöstä sekä internet-palveluntarjoajasta.

Mikäli nuo toimijat haluavat ryhtyä vakoilemaan ihmisiä, niin ne saavat tietää hyvin paljon jokaisesta asiakkaistaan. Tuota tietoa on sitten helppo luovuttaa jollekin kolmannelle osapuolelle. Ja tuolloin  olisi hyvä kysyä, että tietääkö kukaan kuka oman puhelinyhtiön oikeasti omistaa? Nimittäin jos puhelinyhtiön omistaja haluaa, niin hän voi välittää kaiken sen kautta kulkevan tiedon vaikka toiselle puolen maailmaa. Jos hän käyttää niin sanottua RAID-5 tekniikkaa, niin silloin hän voi samalla tavalla kuin varmuuskopioita otetaan välittää kaikki mahdolliset puhelut sekä datan suoraan NSA:n päämajaan.

Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että missään nimessä ei tuolla yhtiöllä ole mitään tekemistä paikallisen puhelinpalveluiden tarjoajan kanssa. Kuitenkin voidaan sanoa, että nuo tiedustelun miehet varmaan omistavat noita puhelinyhtiöitä melko paljon erilaisten ketjutetun omistuksen kautta, jotta heitä ei aivan heti sieltä sitten löydä. Tai ainakaan NSA ei itse ole ilmoittautunut minkään puhelinyhtiön omistajaksi. Nuo yhtiöt tietenkin omistetaan vale-yhtiöiden kautta, jotta kukaan ei epäilisi niiden välittävän tietoja kansallisen turvallisuuden viranomaisille. Ja tiedustelua koskevassa työssä tärkeintä on sitten uskottavuus sekä se, että ihmiset uskaltavat käyttää laitteitaan vapaasti. Näin saadaan aikaan sellainen todenmukainen profiili, jota voidaan käyttää henkilön hallitsemiseen.

Kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi entisiä CIA:n agentteja on työssä vartiointiliikkeissä, joilla on yhteyksiä puhelin yhtiöihin, jotka usein toimivat myös Internet-palveluntarjoaja. Se että joku väittää olevansa entinen CIA:n mies tai nainen ei tarkoita, että hän olisi oikeasti eronnut tuon laitoksen palveluksesta. Entisen sekä nykyisen CIA-miehen välillä on erittäin pieni ero, ja jos esimerkiksi NSA:ta pyydetään asettamaan valvonta laitteita tai ohjelmistoja noiden yhtiöiden palvelimiin, niin silloin heille voidaan selittää, että kyseessä on turvallisuusharjoitus, missä testataan kykyä havaita tunkeilija sekä puhdistaa palvelimia noista ohjelmista. Eli tämä asia sitten pitää aina pitää mielessä, jos haluaa yksityisyyden säilyvän.

Kuka tarvitsee keskiluokkaa? Pieni kirjoitus vaaleista sekä äänestys-matematiikasta sekä demokratian suhteesta autoritariaan.

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas tänään olen pohtinut sellaista kysymystä, kuin miksi keskiluokan katoaminen huolestuttaa poliitikkoja tai yhteiskuntatieteilijöitä? Keskiluokan katoaminen on todella erikoinen asia, koska se koetaan ikään kuin asiana, josta pitää olla jotenkin huolissaan. Joten sitten voimme toistaa sen kysymyksen, mikä sitten siinä keskiluokassa on niin tärkeää, ja kuka sitä oikeastaan kaipaa? Keskiluokan ihmiset ovat aikoinaan kehitetty termi, joka tarkoittaa ihmisiä, joilla on tietty keskipalkka, ja tähän ryhmään sitten tietenkin kuuluu suurin osa veronmaksajista. Se on palkkojensa puolesta "herra" tai "rouva keskiverto", eli tilastollisesti tulojensa puolesta suurin äänestäjäryhmä. Ja tuo ryhmä tietysti on tärkeä kaikille poliittisille päättäjille, jotka tekevät verotusta koskevia päätöksiä.

Pitämällä tämän ryhmän tyytyväisinä saavat poliitikot ääniä, ja sillä tavoin sitten voidaan ihmisiä suosia sekä sortaa tulojen mukaan. Mutta kuitenkin tämä keskiluokka on sellainen asia, mikä oikeastaan on olemassa vain tilastoissa. Käytännössä esimerkiksi suurten johtajien äärimmäiset palkat vetävät keskimääräistä tulotasoa ylöspäin, ja sitten tämä varmasti näkyy kaikissa päätöksissä sekä poliitikkojen saamissa äänissä. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi poliitikkojen pitää tarkoin miettiä sitä, kehen verotusta kohdennetaan, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että esimerkiksi se, että keskimääräistä tuloa saavat henkilöt kohtaisivat veroalen, niin silloin poliitikko saisi sitten paljon ääniä peittää erään toisen asian, mistä ei olla paljoa puhuttu. Nimittäin keskiluokan ajatuksena on toimia ikään kuin suurituloisten puskurina, eli keskimääräistä tuloa nauttivien varjolla on suojeltu hyvätuloisten etuja, mikä sitten varmasti on asia, josta ei aina muisteta puhua.

Mutta sitten tietenkin mieleen tulee sellainen asia, että ei varsinkaan pienituloisten tuloista voi kovin paljoa veroja mitata, jotta he sitten voivat elää. Ja se sitten varsin nopeasti riipaisee, koska pienituloisten työt on alkuperäisen mallin mukaan varattu ulkomaalaisille, joilla ei ole vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen. Kuitenkin kun ajatellaan sitä kehitystä, mitä esimerkiksi oma maamme on kulkenut, niin silloin tietenkin ollaan tultu siihen tilanteeseen, että pienituloisia on enemmän kuin koskaan ennen, ja samalla sitten tietenkin suurituloisten tulot ovat kasvaneet todella suuriksi. Ja sitten tietenkin esimerkiksi työttömien suomen kansalaisten määrä on vielä kohonnut, mikä tarkoittaa että heiltä voi saada sitten ääniä vaaleissa.

Tämä on syynä siihen, että esimerkiksi työttömien "aktiivisen työnhaun  malli" on kesy verrattuna siihen, mitä se olisi voinut olla. Eli tässä mallissa ei lähde korvattavia päiviä samaan tahtiin, kuin mitä varmaan joissakin piireissä oli joskus ajateltu. Kun puhutaan siitä, mikä on maamme keskipalkka, niin silloin unohdetaan se, että se kuinka moni juuri sitä palkkaa ansaitsee on paljon tärkeämpää matematiikkaa, kuin se että jossain esitetään vain summia. Ja demokratian ongelmana on se, että kaikki ihmiset antavat vaaleissa vain yhden äänen, mikä sitten tietenkin vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Keskiluokka oli asia, joka varmasti oli poliitikoille mieleen, ja nimenomaan keskiluokan äänet nostivat Natsit valtaan Saksassa, mikä sitten johti hyvin ikäviin asioihin. Mutta kun puhutaan äänestyksestä, niin siellä sitten vaikuttaa vain se, kuinka monta ihmistä jotain puoluetta kannattaa.

Tuosta syystä, jos vain kaikki palkat laitetaan suuruutensa puolesta jonoon, ja niiden avulla määritellään keskiluokan äänestäjä, niin tulos on varsin koominen. Nimittäin huippupalkat ikään kuin hinaavat tuota keskipalkkaa ylöspäin, jolloin seuraa sellainen tilanne, että keskivertopalkka lasketaan liian korkeaksi. Ja sitten tietenkin pitää voida saada tietää, että mitä palkkoja suurin osa luonnollisista ihmisistä saa, jotta heille voidaan suunnata lupauksia. Kun sitten puhutaan siitä, millaisia asioita ihmiset haluavat, niin silloin eteen tulee hyvin erikoinen tilanne. Nimittäin tietenkään palkat eivät kata kaikkia tuloja, vaan maassamme on paljon ihmisiä, jotka elävät oikeastaan erilaisilla tuilla.

Myös suurin osa noista ihmisistä äänestää vaaleissa, joten he ovat hyvin ongelmallisia, jos ajatellaan poliittisia puheita. Kukaan ei varmaan koskaan halua itseään puhuteltavan halventavasti, joten siksi nuo tuilla elävät pitää ainakin sinä vuotena kun vaalit on ottaa huomioon. Noiden ihmisten tuloihin valtio voi suoraan vaikuttaa, ja nämä ihmiset varmasti muodostavat nykyään voiman, jonka ääni on alkanut kelvata myös johtaville poliitikoille. Se mistä poliitikko ääniä saa on aivan sama, koska vain annetut äänet ratkaisevat. Eli vain sellainen poliitikko, joka saa ihmiset pudottamaan omalla numerollaan varustetut äänestyslipukkeet vaaliuuraniin voi tulla valituksi Eduskuntaan.

Työttömät ovat muutenkin arveluttava ryhmä, ainakin mikäli puhutaan syyllistämisestä sekä kurituksesta, koska nykyään kuka vain voi joutua työttömäksi. Ja mikään koulutus ei takaa suoraan töitä yhtään mistään. Jos taas opiskelijoita aletaan kurittaa, niin silloin tietenkin tullaan siihen tilanteeseen, että lähes kaikki ammatit ovat sellaisia, että niissä suoriutuminen vaatii työläisen omaa henkilökohtaista panosta. Kun sitten mietitään esimerkiksi hammaslääkärin ammattia, niin millainen mahtaa olla tilanne, jos tuota ammattia harjoittaa epäpätevä henkilö? Samoin opiskelijoita on paljon ainakin niissä kaupungeissa, missä on paljon oppilaitoksia, ja tämän takia kukaan kansan valitsema johtaja ei heille halua olla kovin ilkeä.

Nimittäin demokratia on asia, jossa me elämme, ja oletteko koskaan miettineet, millaisia vaihtoehtoja tähän meidän maamme päätöksentekoon on? Ja kuinka paljon esimerkiksi sellainen vaihtoehto houkuttaa, jossa tavallinen ihminen ei saisi sanoa yhtään mitään johtajia vastaan? Tällainen malli tai sen ehdotus varmaan kuulostaisivat joidenkin ihmisten korvissa hyviltä, mutta sitten toisaalta esimerkiksi äänioikeuden sitominen johonkin tulotasoon merkitsevät käytännössä poliittista itsemurhaa.

Poliittinen päätöksenteko on tietenkin Eduskunnan asia, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että eikö noita päätöksiä sitten saisi ollenkaan kritisoida? Se miten demokraattisen valtion johtaja eroaa jostain diktaattorista on se, että demokraattisen johtajan pitää myös kestää kritiikkiä. Se on yksi modernin demokratian tuntomerkeistä, vaikka tätä asiaa ei aina muisteta. Samoin demokraattisen maan johtajien täytyy aina myöntää, että he ovat vain ihmisiä. Ja jos toinen osapuoli ei sitten sopimusta aio pitää, niin silloin tietenkin kyseessä on yksinkertaisesti petos.

Tuolloin toista sopimuksen osapuolta on johdettu harhaan, mikä ei sitten ole hänen syynsä. Tietenkään tuollainen johtaja ei ole virheetön, mutta hän on vain ihminen muiden joukossa, jolla on ollut oikeus odottaa toisen osapuolen olevan vilpitön, vaikka sitä ei sitten aina kuitenkaan uskoisi todeksi. Tällä viittaan siihen, että esimerkiksi Pohjois-Korea ei nyt sitä sopimusta, minkä se on tehnyt aiokaan noudattaa. Ja tuolloin tietenkin sopimuksen toinen osapuoli saa tästä asiasta kritiikkiä osakseen, mutta tietenkään tuo osapuoli ei ole mikään yksinvaltias, joka sitten voi uhkailemalla sammuttaa median.

Poliittinen oppositio on tietenkin demokratian kulmakivi, koska se sitten nostaa myös niitä asioita esiin, jota ei muuten olla muistettu katsoa. Ja opposition pitää olla sellainen, että sillä on voima kaataa hallitus, koska jos ministerit tekevät vääriä valintoja, niin silloin he voivat hypätä pois junasta. Ja väärä päätös näkyy aina mielenosoitusten sekä muiden vastaavien asioiden muodossa. Poliittisen päätöksenteon tueksi voidaan rakentaa esimerkiksi valtava mellakkapoliisien joukko, mutta sitten tietenkin eteen tulee tilanne, missä nuo poliisivoimat muuttuvat sekä rahallisesti, että poliittisesti hyvin kalliiksi, ja silloin eteen tulee tilanne, missä valtio sitten alkaa totella poliisia, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan tapahtui. Tuon valtion historia opettaa, että poliisi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Ja tuollainen poliisi alkaa usein määräillä lain sisällöistä, joten tuloksena on oikeastaan sama asia, kuin NKVD:n kohdalla. Kyseinen poliisi piti kaikkia päätöksiä, jotka eivät sen johtoa miellyttäneet kapinointina, ja sitten tuoksena oli tilanne, jossa Neuvostoliitto muuttui "poliisiksi jolla on valtio". Eli tämä on muunnos Preussia koskevasta kommentista, jossa todettiin sen olevan "armeija, jolla oli valtio". Tuolloin hiukan kritisoitiin Preussin armeijan suurta roolia tuossa yhteiskunnassa.

Neuvostoliiton tapauksessa NKVD:n vaikutusvalta kasvoi valtavan suureksi, ja tuon kehityksen tulos on edelleen näkyvissä nyky-Venäjän poliittisessa kulttuurissa, missä turvallisuuspalvelun eli poliisin valta yhteiskunnassa on erittäin suuri, ja tuo saattaa johtaa ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen. Tuolloin poliisin vaikutusvallan kasvun tulos on se, että jos kansanedustaja ei miellytä poliisia, niin hänet viedään pois. Ja tämä sama asia koskee myös armeijaa, joka kaapatessaan vallan politisoi itsensä. Eli se mitä poliisiauton tai panssarivaunun kyljessä lukee ei muuta tilannetta miksikään. Armeija joka pitää yllä järjestystä tai valvoo lakeja on samanlainen poliisi kuin kaikki muutkin vastaavat järjestöt, ja se että panssarivaunun avulla pidetään yllä pelkoa, ei vaikuta siihen, että kaikki pidätysoikeuden omaavat viranomaiset ovat oikeastaan poliiseja tavalliseen ihmiseen nähden.

Se miten tuo poliisi pukeutuu on aivan sama asia, eli onko hänellä maastopuku tai joku muu univormu on pidätettävän kannalta aivan sama. Suuret poliisi- ja asevoimat ovat valtion taloudelle pelkkiä menoeriä, vaikka tietenkin joku niiden nimeen vannoo. Ja jos esimerkiksi poliisivoimista tulee liian suuret, niin silloin tietenkin niiden jäsenyyden edellyttämien asioiden tarkastaminen muuttuu huolimattomaksi, mikä vaikuttaa negatiivisesti niiden luotettavuuteen sekä tahtoon toimia sillä tavoin, että ne suojelevat valtiota laittomalta toiminnalta.

Tuo tilanne sitten tietenkin vaikuttaa sillä tavoin, että yksityiset ihmiset alkavat sitten perustaa järjestyspartioita, joiden toiminta on mielivaltaan perustuva. Ja silloin tilanne saattaa muuttua sellaiseksi, mitä se oli Suomessa vuonna 1917, kun "Punakapinan" nimellä tunnettu sisällissota alkoi. Mikäli ihmisten tulotaso sekä elinmahdollisuudet laskevat liian alas, niin silloin tietenkin edessä on tilanne, missä on sama onko ihminen vankilassa vai ei, ja jos tuomiot ovat rikoksesta kuin rikoksesta elinkautisia, niin se sitten johtaa väkivallan muuttumiseen raa-aksi.

Se että kaikki mahdolliset teot tuovat automaattisesti poistamisen yhteiskunnasta lisäävät varmasti katkeroituneiden sekä vihaa sisällään pitävien ihmisten määrää, mikä puolestaan tuo eteen hyvin ikäviä asioita, kuten väkivallan lisääntymistä ja myös muita lieveilmiöitä. Mutta tietenkin poliisien ja sotilaiden pitää työstään palkka saada, tai sitten heille annetaan lupa ottaa kaikki mitä nämä ihmiset haluavat kaupoista, mutta silloin saattaa kyllä kansansuosio lähteä tällaiselta johtajalta. Mutta tietenkin sotilasparaatit varmaan sen kyllä kompensoivat.  

Koulut alkavat taas koko maassa

Kimmo Huosionmaa

Koulut alkavat taas viimeistään lähipäivinä koko maassa, ja silloin taas tulee mieleen sellainen asia, että siellä sitten joku kohtaa sellaisen hyvin ikävän asian kuin koulukiusaaminen. Kiusaaminen on erittäin ikävä asia, ja varsinkin jos aikuiset ovat siinä mukana, niin silloin teko on äärimmäisen tuomittava. Joskus joku väittää, että esimerkiksi koulukiusaamisen kieltävää lainsäädäntöä ei maassamme ole, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi pahoinpitely, törkeä pahoinpitely sekä varkaus ovat rikoksia, joista laissa säädetään rangaistuksia. Pahoinpitely on törkeä silloin jos se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla, tai siihen liittyy esimerkiksi paon estäminen. Samoin jos tekijä väittää olevansa poliisi tai olleensa yhteydessä poliisiin, ja sitten alkaa lyödä tai potkia toista, niin silloin teko on erittäin raaka.

Samoin se korottaa rangaistusta, jos tekijä väittää toimivansa viranomaisten valtuuttamana. Silloin tuomio voi olla elinkautinen vankeus, tai jopa pakkolaitokseen vievä tuomio. Vaikka tekijä olisi alle 16 vuotias, niin silloinkin hän saa noista teoistaan rikosrekisteriä koskevan merkinnän, josta sitten voi seurauksena olla esimerkiksi sotilasarvon epääminen. Kun ajatellaan tilannetta, missä ikänsä puolesta holhottava henkilö tekee rikoksia, niin hänen vanhempansa voivat myös joutua näistä teoista vastuuseen, jos katsotaan, että he eivät joko välitä lapsen tekemisistä, tai sitten yllyttävät lapsiaan esimerkiksi pahoinpitelemään toisia. Tuolloin voivat vanhemmat saada erittäin kovan rangaistuksen, vaikka lapsi tai nuori rikoksentekijä selviääkin koulukodilla tai nuorisovankilassa käynnillä.

Kun puhutaan alaikäisestä rikoksen tekijästä, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että  mikäli tuomari katsoo, että henkilö ei oikein tekojaan ymmärrä, niin silloin edessä voi olla vajaavaltaiseksi julistaminen 18 vuoden iässä, mikä tarkoittaa sitä, että muut sitten hoitavat tuon henkilön asioita, koska hän ei siihen itse kykene, mutta koska tuollainen koulukiusaaminen on jokaisen teon kohdalla rikos, niin silloin eteen tulee sellainen mukava asia, kuin vahingonkorvaus. Kun ihminen tuomitaan rikoksesta, niin silloin hän on lain mukaan velvollinen korvaamaan kaikki tuosta teosta koituvat kulut. Eli jos uhkailu tai pahoinpitely aiheuttaa ikkunan rikkoutumisen, kun toinen tönäistään esimerkiksi tikkaita päin, niin silloin tuo tekijä joutuu korvaamaan sen ikkunan. Sama asia koskee tietenkin myös ruumiinvammoja.

Tuolloin jos esimerkiksi koulun vahtimestari putoaa alas noilta portailta, ja hän vaikkapa saa aivoverenvuodon ja joutuu laitokseen, niin silloin tuon tönijä joutuu tuon hoidon sekä myös mahdollisen edunvalvojan palkkiot korvaamaan ihan omasta pussista. Kun ihminen tulee kouluun, niin hänen oletetaan omaavan tiettyjä taitoja, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että myös aikuisen pitää noita taitoja omata. Kun rikoslakia ajatellaan kokonaisuutena, niin siellä on mielenkiintoinen kohta, mikä koskee rikokseen yllyttämistä, eli tuossa kohdassa lukee suunnilleen näin, että "joka toista rikokseen yllyttää, tuomittakoon hänet vähintään samaan rangaistukseen kuin tekijäkin". Kun taas puhutaan esimerkiksi oikeudessa kerrotuista valheista, niin silloin kyseessä ei ole enää viranomaisen harhauttaminen, vaan väärä vala, josta saa saman rangaistuksen kuin itse rikoksesta, mistä oikeutta käydään.

Samoin jos palataan siihen, että viranomaisen harhauttaminen on rikos, mistä seuraa verraten pieni rangaistus, niin kuitenkin toisen viranomaisen tekemänä se on vakava rikos, koska asema viranomaisen edustajana nostaa rangaistusta. Kuitenkin se usein unohdetaan että esimerkiksi perätön ilmianto on myös rikos, ja silloin tietenkin tullaan siihen, että jos oppilas saa aiheettoman jälki-istunnon siksi, että joku valehtelee esimerkiksi rehtorille, niin silloin tietenkin tuo valehtelija joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingot, kuten ehkä käyttämättä jääneet jääkiekko-liput. Tai sitten tällaisessa asiassa voi tulla myös lisää seuraamuksia, joista miellyttävin ei ole tietenkään kunnianloukkaussyyte.

Eli sellaisessa tapauksessa, missä tuollainen perätön ilmianto on vienyt henkilöltä mahdollisen kesätyöpaikan tai sitten aiheuttanut vaikeuksia muissa asioissa, niin silloin tietenkin edessä on oikeudenkäynti, joka ei varmasti ole mikään miellyttävä kokemus. Vaikka ihminen olisi tarkkailuluokalla tai koulukodissa, niin se ei tarkoita sitä, että hän olisi kaikki kaupungin rikokset tehnyt. Sellaisten oppilaiden päälle kuitenkin aina välillä yritetään laittaa asioita, joita he eivät ole tehneet. Kiusaaminen on tietenkin erittäin rumaa, mutta aina välillä esimerkiksi henkilö, joka menestyy koulussa huonosti laittaa syyt huonoon menestykseen koulukiusaamisen tiliin, ja silloin tietenkin tulee asia tutkia huolella.

Nimittäin tietenkin esimerkiksi tarkkailuluokan oppilaat ovat hyviä kohteita syyttelylle, ja joskus esimerkiksi oikeasti koulukiusattu henkilö painostetaan nimeämään niitä "ei toivottuja" ihmisiä, koska heidät  muka on sitten helpompi erottaa koulusta, mikä tarkoittaa eroon pääsemistä ikävistä ihmisistä. Joissakin tapauksissa esimerkiksi vanhemmille kerrotaan kotona, että koulussa kiusataan, sekä esimerkiksi oman takin hihaa revitään auki, kun halutaan uusi ulkoiluvaate, ja tietenkin tuo kustannus on helppo siirtää toisen maksettavaksi. Ja ainakin joskus olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että joissakin kouluissa esimerkiksi opettaja tai joku muu henkilökuntaan kuuluva on kehottanut nimeämään joitakin oppilaita, jos esimerkiksi takki on hajonnut. En tiedä kuinka tosia nämä väitteet ovat, mutta tietenkin jos opettaja ei osaa opettaa, niin silloin on helppoa keskittyä vaikka kurinpitoon.

Kun keskustellaan esimerkiksi kiusattujen tukiryhmistä, niin tietenkin kun ajatellaan asiaa koulukiusaajien kannalta, niin silloin on hyvä ikään kuin livahtaa sisään kuulemaan sitä, mitä tuossa ryhmässä puhutaan, ja tuolloin kiusaaja saattaa sitten väittää olevansa kiusaamisen uhri. Ja pahimmassa tapauksessa hän nimeää uhrinsa kiusaajaksi. Eli tuo kiusaaja itse leikkaa oman takkinsa hihan auki, jotta hänen väitteensä kuulostaisivat uskottavilta. Tuolloin asian huomaa siitä, että kyseinen takki ei ehkä ole koskaan ollut hänen päällään aikaisemmin, tai muuten ole hänen tyyliään, eli yleensä tummia vaatteita kuten nahkatakkia käyttävä henkilö onkin tuona päivänä laittanut jonkun kirkasvärisen urheilutakin päälleen.

Ja silloin tällöin tulee ilmi, että juuri sinä päivänä sattuu tuolla henkilöllä olemaan mukana ylimääräinen villapaita tai fleecepusero. Tuo kertoo sitten siitä, että tähän tapaukseen on ikään kuin valmistauduttu, ja tietenkin pitää muistaa se, että kiusaajilla on usein jengin vankka tuki takanaan. Tuolloin suuri kaveripiiri pitää huolta siitä, että tuolla kiusaajalla on sitä, mihin nojata, jos syntyy väittelyitä. Kiusaaja saattaa usein ostaa kavereitaan kalliilla lahjoilla, joihin saattaa kuulua esimerkiksi jääkiekkolippuja, ja silloin tietenkin hän aina jättää yhden pois ryhmästä. Se sitten auttaa pitämään alaiset kurissa. Kun puhutaan noista hänen jakamista  lahjoista, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että nuo lahjat ovat usein melko kalliita, ja se että ne annetaan ilman kavereiden vanhempien lupaa, niin silloin ne aiheuttavat pelkoa.

Nimittäin kiusaaja saattaa väittää muiden varastaneen nuo liput, ja se sitten tietenkin sitoo heitä tiukemmin tuohon "primus motoriin". Tuo jengin pomo sitten yleensä ei itse osallistu kiusaamiseen, vaan älykkäästi poistuu paikalta, kun muut aloittavat jonkun tönimisen. Eli hän yleensä pitää omat kätensä puhtaana, ja muut tekevät likaisen työn. Jos sitten tuo kiusaajien päällikkö kokee kohtaavansa vastarintaa, niin silloin hän vain ilmi-antaa jonkun alaisensa jostain varkaudesta, eikä myöskään vastarintaa tule, koska jos tuo jengin pomo sitten muistuttaa kavereitaan siitä, että hän kertoo vanhemmille heidän olleen jääkiekko-ottelussa, vaikka sanoivat olevansa kirjastossa, niin eteen voi tulla keskustelu kotona.

Lain tarkoitus on turvata heikomman oikeudet yhteiskunnassa, ja siksi esimerkiksi lasta esittävän epäsiveellisen materiaalin hallussapito on kiellettyä. Tämä koskee myös alaikäistä henkilöä. Joskus koulukiusaamiseen kuuluu esimerkiksi koulukaverista otettujen alastonkuvien levittämistä, ja tuolloin noiden kuvien levittäjä tekee rikoksen, riippumatta siitä, onko hän itse alaikäinen. Joten tietenkin lasta tai nuorta, joka on kohdannut seksuaalista ahdistelua on kohdeltava uhrina, eli häntä itseään ei noista asioista saa rangaista. Mutta kuvien levittäjä saattaa sitten saada syytteen paitsi alaikäistä esittävän epäsiveellisen materiaalin levittämisestä, niin myös syytteen petoksesta, jos hän on pyytänyt kaveriaan poseeraamaan, ja sitten luvannut, että kuvia ei levitetä tai näytetä muille.

Törkeä petos taas sitten seuraa siitä, jos petoksen tehnyt henkilö nauttii petoksen uhrin taholta erityistä luottamusta. Ja kun taas sitten puhutaan päiväkirjoista sekä niiden tekstien julkaisemisesta, niin tietenkin tekijänoikeuslaki suojaa myös näitä tekstejä, jolloin niiden levittäminen ilman päiväkirjan kirjoittajan lupaa on kiellettyä, jolloin kaikki rahat mitä noista luvatta levitetyistä teksteistä pitää luovuttaa päiväkirjan tekijälle. Samoin tuo tekstien levittäjä joutuu maksamaan mahdolliset oikeudenkäyntikulut sekä muita asiaan liittyviä kuluja, ja nämä sitten ovat asian juridiset seuraukset, jos toisen tekemää materiaalia julkaistaan luvatta.

Enkä sitten tiedä mitä olen mieltä veljestä tai sisaresta, joka antaa toisen perheenjäsenen päiväkirjan kavereilleen kiusaamista sekä levittämistä varten. Ja tässä sitten itse muistelen kuulleeni jostain, että joissain luokissa on kiusaaja oikein kulkenut järjestelmällisesti kodista kotiin etsimässä luokkatovereiden päiväkirjoja, koska niille on niin kauhean mukava nauraa, ja mikä olisikaan sen miellyttävämpi tapa viettää päivää ja tehdä kavereihin vaikutusta, kuin saada joku luokkatoveri itkemään. Siinä voi sitten nauraa toiselle, kun tämä on jättänyt monivuotisen ystävänsä yksin huoneeseensa, ja käynyt vessassa.

Tuolloin tämä ystävä sitten on kaapannut päiväkirjan mukaansa ja lähtenyt pois. Eli tässä sitten opimme, että kehenkään ei maailmassa pidä luottaa. Eikä seuraavana kesänä enää edessä ole yhteisiä mökkimatkoja. Ja siinä sitten kotona voi selittää, miksi tuo vanha kaveri ei enää käy kylässä.  Mutta tietenkin jääkiekko-liput ovat paljon upeampi asia, ja sitten syksyllä saattaa edessä olla tilanne, että tuo päiväkirjan varastaneen henkilön uuden kaveripiirin kiinnostus kiinnostus häntä kohtaan vaihtuu, ja sitten jäävät ne liput saamatta, koska noilla ihmisillä on yleensä taipumus jättää joku ryhmän ulkopuolelle, koska tietenkin tuo seura on maksullista.

Yhtiöistä sekä johtajista

Kimmo Huosionmaa

Tässä nyt sitten vielä kirjoitan hieman sellaisesta asiasta kuin yhtiöistä sekä niiden arvoista, sekä johtajista, jotka tietenkin määrittelevät noiden yhtiöiden arvomaailman. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen ajatus, että monissa työhakemuksissa korostetaan sitä, kuinka ihminen seisoo tuon työnantajakseen kaipaaman yhtiön arvojen takana, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kulmien kohottamista sekä hymyjä. Kun mietitään sitä sanamuotoa, että ihminen haluaa seistä yhtiönsä arvojen takana, niin silloin eteen tulee sellainen näkemys, missä todetaan, että sellainen yhtiö kuin on johto.

Kyseisen sanonnan minulle opetti eräs mies kauan sitten eräässä työhaastattelussa, ja silloin tietenkin satuin katsomaan ulos, ja siellä istui joukko miehiä yhtiön haalareissa kaljapullot kädessä, kun kello oli siinä kymmenen aikaan aamusta. Tuolloin mieleeni kyllä tuli melkein ruveta nauramaa, kun tuollaisia asioita sitten tuli keskustelussa ilmi, että yhtiön työntekijät ovat siis oikeastaan samanlaisia kuin sen johto on. Eli jos yhtiön johtajilla itsellään on ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa, niin he eivät siihen omalla työpaikallaan koskaan puutu, tai sitten vain alaisten alkoholin käyttö kielletään.

Eräässä YouTubella esitetyssä  videossa kerrotaan yhtiöstä, joka tuottaa sellaista softaa, jonka nimi on "Trapwire". Tämä vakoiluohjelma on sellainen, että sen avulla sitten voidaan ketä tahansa vakoilla kameroiden sekä muiden laitteiden välityksellä, ja se varmasti kertoo jotain tuollaisen yhtiön luotettavuudesta sekä asenteesta. Eli jos yhtiön asenne ihmisiin on se, että sen pitää tietää kaikesta kaikki, niin silloin tietenkin mieleen tulee, millainen kontrollifriikki tällaista yhtiötä sitten johtaa.

Kun sitten mietitään, mistä ne sellaiset pomot tulevat, joka sitten syynäävät toisia ihmisiä kaiken aikaa, niin silloin tulee mieleen se, että onko noiden ihmisten oma yksityisyys joskus murrettu. Tuolla tarkoitan sitä, että millaisia tekoja tällaiselle ihmiselle on tehty, jos hänen pakkomielteensä on toisten valvonta? Kai siihen sitten on joku syy, kun tuollainen ohjelmisto kehitetään, millä sitten voidaan viedä toiselta kaikki yksityisyys. Yksityisyys on mielenkiintoinen asia, koska sitä voidaan käyttää väärin. Ja tietenkin yksityisten päiväkirjojen varastaminen on todella upea asia. Nimittäin kuka vain voi sitten lukea tuollaisen päiväkirjan vaikka koulun keskusradiossa.

Tuollainen yksityisyyden loukkaaminen voi olla hyvin salakavala asia, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Eli jos esimerkiksi joku luokan rillipää päättää tehdä todella ikävän tempun muille, niin silloin hänen tarvitsee vain kirjoittaa tekaistu päiväkirja, missä hän harrastaa kuviteltua seksiä jonkun luokan prinsessan kanssa, niin siitä voi sitten seurata hyvin mielenkiintoisia asioita.

Ja tuolloin tietenkin luovuuden pitää olla huipussaan, kun tuollainen slipoveriin pukeutuva silmälasien käyttäjä kuvailee, mitä hän sitten tuollaisen luokan kaunottaren kanssa harrastaa niitä aikuisten juttuja. Kun tuo asia tulee muiden tietoon, niin silloin saattaa luokan prinsessan maine kärsiä. Se miten me ajattelemme esimerkiksi siitä, että joku on kirjoittanut fiktiivisesti noista asioista, ei sitä löydöstä yhtään sen huonommaksi tee, ja tässä sitten pitää muistaa, että muut eivät tiedä tuon kirjan olevan täysin tekaistu. Tai kuka sitä tietää, kuinka tekaistuja nuo päiväkirjat ylipäätään ovat.

Mutta tämä on yksi syy siihen, miksi päiväkirjojen varastamista pidetään jonkinlaisena rikoksena, eikä niitä sitten saisi mitenkään lukea. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi holhous-oikeudenkäynnissä sitten saattaa vastapuoli lukea pätkiä jonkun nuoren päiväkirjasta ikään kuin lisätäkseen oman asiansa sekä kantansa tehoa, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miksi päiväkirjasta luetaan vain pari riviä, jotka tukevat syyttäjiä tai niitä, joiden kanta on se, että ihminen on häiriintynyt. Eikö päiväkirjassa sitten lue muuta kuin nuo pari sanaa, on kysymys, mihin olen aina välillä halunnut löytää vastauksen.

Kun keskustellaan väittelystä sekä siitä, miten asia pitää esittää, niin silloin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä kyse on uskottavuudesta. Eli jos toinen on kirjoittanut paljon asiallisia tekstejä julkisuuteen, ja toinen toimittaa vastineen johonkin salaiseen kokoukseen, niin silloin tietenkin se, joka on enemmän asiaa kirjoittanut on uskottavampi. Uskottavuus on kaikessa puolustuksessa erittäin tärkeä asia. Jos ajatellaan vaikka rikoksen uusijaa, niin silloin tietenkin puolustuksen on vaikea esittää häntä henkilönä, joka katuu tekojaan, sekä haluaa tulla yhteiskunnan jäseneksi sekä kunnialliseksi veronmaksajaksi.

Tuolloin pitää muistaa se, että ihminen on tuolloin ikään kuin pettänyt luottamuksen, ja tuossa tapauksessa oikeuden täytyy olla häntä kohtaan kova, koska silloin tuomion on oltava varoitus kaikille, jotta lakia ei sovi rikkoa. Ja joskus muuten ihmetellään, miksi esimerkiksi rikollisella on oikeus lakimieheen. Syy on muuten hyvin erikoinen, ja sitä ei ehkä kukaan usko kovin helposti todeksi. Se on siinä, että oikeus haluaa tietää, mikä on kyseisen ihmisen kanta asioihin, ja mitä hän muille teosta, mistä häntä syytetään kertoo. Ja lakimiehen tehtävä on toki puolustaa syytettyä parhaan kykynsä mukaan, mutta jos sitten syytetty hänelle teon tunnustaa, niin tuossa tapauksessa lakimiehen on saatettava tämä tunnustus oikeuden tietoon.

Kirjoittamisesta sekä siitä, miten asioista pitäisi puhua

Kimmo Huosionmaa

Ensin minun piti kirjoittaa tankkereista tai oikeastaa tankkeri "Tiiskeristä", jonka pienoismalli on näytillä Kotkan satamassa merikeskus Vellamossa, mutta sitten päätin kirjoittaa jostain muusta asiasta, joka on ehkä enemmän lähellä sydäntäni kuin tuo tankkeri. Nimittäin päätin kirjoittaa kirjoitelman kirjoittamisesta. Eli siitä miten minun mielestäni kirjoitelmia pitäisi tehdä, niin, että niiden mielenkiinto säilyy myös tekijän kannalta, ja siksi tämän kirjoituksen tässä teen. Kun ihminen kirjoittaa jotain, niin millään sellaisella, mihin olemme tottuneet ei ole mitään väliä.

Ja ensimmäinen ohje on se, että koskaan ei saisi yrittää miellyttää jokaista ihmistä maailmassa. Aina löytyy joku, jonka mielestä joku muu on sellainen, jonka mielipiteitä mieluummin halutaan kuunnella. Ja tietenkin jokaisen ihmisen pitää tajuta, että aina välillä tulee astuttua jonkun isokenkäisen ihmisen varpaille, joka sitten mahtailee kavereineen joka paikassa. Kun ihmisellä on tarpeeksi korkea asema, niin silloin tietenkin hän voi silloin sanoa melkein mitä vain.

Mikäli tuollaista ihmistä sattuu joku vahingossa loukkaamaan, niin silloin on turha pyytää mitään anteeksi. Se vain pahentaa kirjoittajan omaa asemaa, kun tuo aikuinen ihminen sitten kääntyy vain selin, kun häneltä yritetään pyytää anteeksi asiaa, jota ei edes ajatellut loukkaavan toista. Tuollainen ihminen on tietenkin itse aina kaiken yläpuolella, kun hän voi pitää kätensä puhtaana, ja muut hoitavat tuollaisen ihmisen puolustuksen. Silloin hänen ei itsensä tarvitse mitenkään alentua muiden tasolle, vaan voi siellä takana piileskellä, kun muut hoitavat hänen likaisen työnsä.

Kirjoitelmassa käytettävän kielen merkitys on toissijainen, kun vain muistaa yhden asian. Nimittäin kirjoitelman tekemisen pitää tuntua kevyeltä sekä mukavalta asialta, ja siinä saa antaa sitten ajatuksen lentää aivan vapaasti. Kun ajatuksen antaa lentää, niin silloin on kirjoittaminen melko helppoa, ja silloin tällöin vertaan tätä työtä esimerkiksi itsekseen puhumiseen. Tuolloin ihminen ikään kuin puhuu tekstinsä kautta muille, ja silloin tietenkin kirjoittaminen on oikeastaan eräänlaista yksinpuhelua, vaikka sitä ei koskaan haluta toisille myöntää. Kun ajattelen sitä, millaista tekstiä pitäisi tuottaa, jotta muutkin ihmiset tajuavat sen, mitä kirjoittaja haluaa heidän tajuavan, niin silloin tietenkin esimerkeillä on suuri merkitys.

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi työttömien kursseja verrataan tuohon tankkeri "Tiiskeriin", niin silloin tietenkin heti tulee mieleen, että mikään koulutus ei niin täsmällistä voisi olla, että se sopii vain tuohon yhteen tankkeriin, vaan merellä on muitakin kuin vain yksi tankkeri, ja tietenkin tuo täsmäkoulutus sopii myös muihin vastaaviin aluksiin. Tietenkin voidaan ajatella monia muitakin esimerkkejä, mutta tällainen asia sitten on se, mitä tässä sitten tässä kirjoitelmassa käyttää esimerkkinä. Kirjoittamisen vaikeus on siinä, että jostain syystä me kaikki pelkäämme sitä, että olemme jossain asiassa väärässä. Tuosta väärässä olemisesta voimme tietenkin keskustella, sekä kysyä kysymys, emmekö me kaikki kuitenkin ole ihmisiä.

Olemme siis olioita, joiden ongelmana on se, että välillä unohtelemme asioita, ja se sitten varmaan on joistakin hiukan kiusallista. Kiusallisia asioita voidaan käsitellä kirjoitelmissa, ja aina pitää miettiä kirjoitelman kohderyhmä. Eli se voi olla alan asiantunitija, tai joku muuten vain asiasta kiinnostunut. Ja kirjoitelman ainoa ongelma on siinä, että se välittää vain sellaisia asioita, joita kirjoittaja haluaa sen välittävän. Aina löytyy joku, jota ei kirjoittajan tapa tehdä työtään miellytä, mutta sitten tässä voin kysyä, että tiedätkö sinä rakas lukijani kuinka usein törmään asioihin, jotka loukkaavat minua itseäni, tai ainakin joitakin ihmisiä ne saattavat loukata.

Kun ajatellaan vessojen numerokoodeja, niin silloin tällöin törmätään tilanteeseen, että nuo koodit ovat kuolleen ystävän syntymäpäiviä, jolloin itku sitten saattaa tulla silmään. Kuitenkin tällaisten asioiden kanssa pitää voida elää, eikä tuon numeron valinnut ihminen tiedä, että jonkun ihmisen kuolleen ystävän syntymäpäivä ovat nuo neljä numeroa. Eikö ollutkin kamala esimerkki, mutta aina välillä teemme virheitä, joista joku kärsii. Kun kirjoitan siitä, millaista tekstiä minun mielestäni ihmisen pitäisi tuottaa, niin tarkoitan siis sitä, millainen mielestäni on se paljon puhuttu "hyvä kirjoitus".

Tietenkin kirjoitusasu riippuu siitä, millaisesta tekstistä on kysymys. Kuitenkin kun ajatellaan esimerkiksi työhakemusta, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että sen pitää olla tietyn näköinen. Mutta samalla tietenkin voidaan kysyä, että miksi kaikkien hakemusten pitää olla aivan samanlaisia? Tietenkin on helppoa ottaa käteen tuhat samanlaista hakemusta, ja sitten siitä etsiä ihmisiä, jotka voisivat täyttää työpaikkojen asettamat kriteerit, mutta kuitenkin mielestäni näissä yhdenmukaisuuden tavoitteissa on menty hivenen liian pitkälle, kun kaikki hakemukset ovat täysin samanlaisia.

Silloin ei edessä ole ketään erinäköistä tai erilaiseen asuun pukeutunutta henkilöä, joten tietenkin harmaata massaa on helppo seuloa. Kun ajatellaan kaiken maailman työnvälitysten tukipalveluita, joissa sitten ihminen pääsee niin sanotulle CV-klinikalle. Siellä sitten hänelle neuvotaan ihan kädestä pitäen, millainen CV:n eli suomeksi ansioluettelon pitää olla, jotta siinä ei sitten ole mitään muuta kuin tumma puku ja solmio päällä, kun ihmisestä otetaan valokuva tulevaa työhaastattelua varten.

Tuo työvoiman tukipalvelujen tai  CV-klinikoiden kohdalla tietenkin on todettava, että niiden kohdalla tietenkin on hienoa, jos työttömyys on korkealla. Se tarkoittaa sitä, että noille konsulteille riittää töitä. Tuolloin voidaan puhua tilanteesta, jossa pukit ikään kuin toimivat kaalimaan vartijoina. Kun tuollaisen CV-klinikan ansaintalogiikkaa ajatellaan, niin se saa rahaa siitä, että työttömät käyttävät sen palveluita. Tai oikeastaan joku kaupunki sitten ostaa tuollaisen yhtiön palveluita. Ja jos joskus sitten tapahtuisi niin, että tuo täystyöllisyys saavutettaisiin, niin silloin tietenkin kävisi niin, että nuo CV-klinikat joutuvat panemaan lapun luukulle. Silloin voidaan todeta sellainen asia, että nämä yhtiöt eivät itse hyödy työllisyyden hyvästä hoidosta.

Sama asia voidaan todeta myös monen muun asian kohdalla, eli jos joku nyt sattuu keksimään vaikka talon, jota ei voida polttaa tai joka ei voi syttyä palamaan, niin silloin palokunnan työt siltä osin loppuisivat. Tietenkin tämä on niin sanottu karrikoitu esimerkki. Joka on peräisin eräästä laivasta nimeltään "Titanic". Sen ei pitänyt voida upota, mutta sitten joku asensi siihen turbiinin, joka nosti laivan nopeuden liian kovaksi, ja kun laiva törmäsi jäävuoreen, niin silloin veden paine oli niin kova, että se rikkoo laipiot.

Ja tuolloin uppoamaton laiva upposi ikuisiksi ajoiksi meren pohjaan. Tuolloin joku saattoi huomauttaa, että jos kehitetään uppoamaton laiva, niin meripelastajilta lopuvat työt, paitsi ehkä huviveneiden osalta. Tietenkin tällainen asia on varmasti utopiaa, ja pelastuspalvelujen miehille riittää töitä jatkossakin. Kun sitten kirjoitetaan asioista, jotka on tarkoitettu miellyttämään, niin missään tapauksessa mikään kirjoitelma ei varmasti kaikkia ihmisiä miellytä, ja varmaan jokaisella on kaikista asioista joku omakin mielipide. Tai sitten voi kysyä kaverilta, että mitä mieltä jostain asioista pitää maassamme olla, jotta kaikkia ihmisiä sitten muistetaan miellyttää.

Mistä kaikki ikävät toimitusjohtajat tulevat?

Yllä on kaksi näkemystä johtajuudesta.
Kumpi on sinusta parempi. 

Kimmo Huosionmaa

Mistä kaikki maailman sydämettömät pomot, jotka ajattelevat vain bonuksia tulevat, on kysymys, mihin varmaan jokainen joskus törmää. Eli mistä tulee sellainen ihminen, joka kohtelee toisia kuin he olisivat esineitä? Tällaiseen ihmiseen törmäämme aina välillä, ja hän on se, joka saattaa potkia tuhansia ihmisiä pois työpaikasta, koska näiden asiantuntemukselle ei enää ole käyttöä. Hänelle alaisena toimivat ovat vain tuotteita, jotka heitetään pois, kun niitä ei enää tarvita. Ja varsinkin jos hän ei jotain henkilöä tunne, niin tämä on vain tilastoyksikkö, jonka tehtävä on tuottaa yhtiölle rahaa.

Kun tuo yksikkö ei enää tuota, niin sitten hänet voi mukavasti vähentää työvoimasta, jolloin hänen työpaikkansa vapautuu jonkun toisen käyttöön. Eikä tuolloin myöskään palkkaa tarvitse maksaa. Ja tietenkin pomolle riittää se, että hänen lähipiirinsä eli ihmiset, jotka istuvat häntä vastapäätä pitävät hänestä sekä hänen tyylistään johtaa. Tuo suosio varmistetaan loputtomilla tulospalkkioilla, joita jaetaan myös yhtiön tehdessä tappioita. Se mitä joku jota hän ei tunne on asioista mieltä, on tuolle pomolle täysin yhdentekevää.

Ja arvatkaa onko mukavaa olla ihminen, joka on ollut ehkä vuosikymmeniä samassa työpaikassa, minkä jälkeen hänet sitten irtisanotaan tuotannollisiin syihin vedoten? Tuolloin voidaan kyllä sitten lohdutukseksi todeta, että kyseinen pomo on työelämän tuote. Eli hänet on kasvatettu olemaan sellainen ihminen, jolle ainoa menestymisen merkki on positiivinen tulos. Se miten tulosta hankitaan on hänelle sivuseikka, joten sitä sitten voimme mukavasti päätellä sen, mikä on tuollaisen pomon oma työura. Hän on usein ihminen, joka ei ole saanut työpaikallaan mitään muuta kuin huonoa palautetta, tai oikeastaan saattaa olla niin, että palautetta ei ole tullut ollenkaan.

Eli hän on oikeastaan ollut pelkkä seinäkoriste, ja vaikka sitten olisi edessä millaiset juhlat, tai millainen positiivinen tulos olisi saavutettu, niin silti tuo henkilö on aina saanut lähteä kohti uutta paikkaa, riippumatta siitä, millaisen panoksen tai millaisen osaamisen hän on ryhmään tuonut. Eli tässä sitten tietenkin tulee mieleen sellainen tilanne, missä johtaja on esimerkiksi saanut edellisessä elämässään vuokratyöläisenä paikan jossain yhtiössä, ja nostanut sitten sen tuloksen huippuunsa. Mutta kiitosta ei sitten ole herunut yhtään mistään, ja tietenkin häntä on kohdeltu vähän muutenkin eriarvoisesti kuin muita. Ja sitten tietenkin eteen on tullut tilanne, missä kyseinen henkilö on saanut kokea, että kukaan ei välitä hänen työstään yhtään mitään.

Joten sitten tietenkin hän joskus saattaa mennä esimerkiksi kauppakorkeakouluun katsomaan, että mitä niin hienoa siellä oikeastaan opetetaan, että tuon henkilön asemaan ei muka kukaan voisi päästä. Ja sitten tietenkin edessä on johtajan tasoinen koulutus, mikä varmasti tuntuu hyvältä. Kun tuo henkilö on kaikki vapaa-aikansa siivonnut rappuja, niin silloin tietenkin hän kohtaa sellaisen asian, mitä kutsutaan nimellä "keskinäinen solidaarisuus". Se tarkoittaa sitä, että työpaikalla on lappu odottamassa touta henkilöä, ja siinä sitten kerrotaan, että hänen pitäisi tehdä työnsä hiukan paremmin, tai sitten alkaa vuorot vähentyä.

Tuollaisen asenteen seurauksena tämä päähenkilö sitten käsittää, että pomolla on oikeus tiettyihin asioihin, ja sitten joku päivä hän voi päästä jopa jonkun suuren yhtiön johtajaksi. Tuolloin tuollainen ihminen tietenkin johtaa samalla periaatteella, että mitenkään ei alaisia tarvitse huomioida, ja silloin tulee tietysti tippa jonkun silmäkulmaan, kun tuo johtaja alkaa vähentää turhaa väkeä talosta. Se että hänen on ehkä läheisen ihmisen kuollessa pitänyt lukea lappuja siitä, että hänen siivoamastaan rapusta on löytynyt pölyä, joten tuollainen käytös häntä itseään kohtaan on varmaan hyvin kasvattava kokemus.

Tällaisessa tapauksessa johtaja on kasvatettu uskomaan, että sellainen toiminta on oikein, missä ihmiselle ei edes anneta mahdollisuutta selittää tekemisiään tai mitään kiitosta ei ole edes tarkoitus antaa muuta kuin omalle väelle. Kun tätä asiaa ajatellaan siltä kantilta, niin varmasti silloiin olisi mukavaa, jos kaikki johtajien paikat olisivat varattuja vain niille, joilla olisi paljon rahaa, jolloin mitään pettymyksiä ei voisi tulla eteen. Mutta samalla unohdetaan sellainen asia, että raha yksin ei tuo koskaan onnea. Eli vaikka ihminen olisi rikas tai rikkaan perheen lapsi, niin hän saattaa kohdata myös hylkimistä työelämässä. Tuolloin häntä saatetaan kohdella kuin lasta, ja esimerkiksi takana voidaan puhua siitä, kuinka hemmoteltu tuollainen henkilö on.

Samoin myös rikas ihminen saattaa tulla yhteisössä torjutuksi, ja koska ihmiset seurustelevat mielellään saman sosiaaliluokan  edustajien kanssa, niin tuo eristäminen saattaa aiheuttaa yksinäisyyttä, eli vaikka ihminen olisi kuinka hyvässä sosiaalisessa asemassa, niin silloin tällöin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä nimen omaan saman arvoiset henkilöt hyljeksivät jotain ihmistä. Eli kaikki jotka puhuvat hänen kanssaan ovat joko esimiehiä tai alaisia. Tuollainen asia saattaa sitten aiheuttaa hyvin ikäviä tuntemuksia tuon ihmisen mielessä. Kuitenkin me kaikki haluaisimme, että meitä johtaa yhtiössä ihminen, joka on saanut erittäin hyvää palautetta joko meiltä itseltämme tai meidän kaltaisillemme ihmiset ovat hänelle olleet mukavia. Tuolloin hän ei sitten ryhdy kostamaan meille esimerkiksi saamiaan potkuja tai vähättelyä.

Hyvin tehdyn työn palkitsemisesta

Kimmo Huosionmaa

Taas on joku asiantuntija sanonut sen, että koululaista ei saisi palkita hyvistä arvosanoista, ja tässä hän ehkä saattaa olla oikeassa. Nimittäin jos palkkio esimerkiksi kiitettävästä kokeessa annetusta suorituksesta tarkoittaa satojen eurojen palkkiota, niin silloin varmasti mennään vähän yli. Kuitenkin palkkiot lisäävät oppimismotivaatiota, sekä myös antavat kannustetta yrittää yhä ylemmäs sekä parempia tuloksia. Eli tällöin voidaan kysyä, että eikö mitään positiivista saa koskaan sanoa, kun lapsi tekee sellaista, mikä tuo sitten iloa.  Mutta kun puhutaan siitä, että hyvä arvosanoja kehutaan, niin se sitten varmaan tuo lisää intoa oppimiseen. Tällaisissa tapauksissa missä puhutaan siitä, että kiitettäviä arvosanoja kotiin tuovaa oppilasta palkitaan, niin silloin tietenkin pitäisi muistaa sanoa myös se, että millaisesta palkkiosta on kysymys.

Sanat "hyvin tehty, jatka samaan malliin" ovat sellaisia palkkioita, jotka jäävät varmaan lapselle mieleen positiivisella tavalla, ja hän sitten tuntee tuota kautta onnistuneensa koulussa. Ja sitten jos koulu menee huonosti, niin silloin voidaan puhua esimerkiksi aikaa vievän harrastuksen keskeyttämisestä. Eli sellaiset edut kuin mopot ja muut vastaavat asiat pitäisi sitoa siihen, että koulussa tehdään työt kunnolla, Ja sitten vanhempien pitää vielä muistaa antaa tuo rangaistus, jos koulu alkaa mennä huonosti. Eli jos pettymyksen sattuessa uhattua rangaistusta ei panna täytäntöön, niin se menettää merkityksensä. Ja jos koulu ei kiinnosta, niin silloin siihen pitää ottaa uusi ote, joka haetaan rangaistuksen kautta.

Samalla myös syy huonoon tai huonontuvaan menestykseen pitää selvittää, eli lapselle pitää silloin pitää puhuttelu ja ottaa selville, millaisissa piireissä hän liikkuu, sekä myös oppilashuoltoryhmään pitää silloin olla yhteydessä. Jos kympin oppilas alkaa tuoda nelosia kotiin, niin silloin kyllä on jotain tapahtunut.  Kun puhutaan palkkioista sekä kehuista, niin tietenkään huonosti tehtyä työtä ei saisi palkita, ja samoin myös kehujen jakaminen on sitten sellainen asia, joka aina välillä unohtuu työyhteisössä. Eli jos työryhmä tekee hyvää työtä, niin silloin voi myös jotain positiivista sanoa heidän osaamisestaan, eikä aina pidä vain jakaa rangaistuksia. Kun puhutaan tilanteesta, että toinen on saanut vain huonoa palautetta työstään, niin silloin hän kyllä sitten tuntee antipatiaa koko työelämää kohtaan.

Kun ajattelen palkkioita sekä sitä, miten esimerkiksi työelämässä niitä on jaettu, niin se hiukan ihmetyttää, että vaikka yhtiö tekisi kuinka huonoa tulosta tahansa, niin silti johtaja on katsonut ansaitsevansa bonuksia työstään. Eli tässä vaiheessa kysyisin, että mistä tuollainen tapa toimia on opittu? Eli jos ei hyvin tehtyä työtä mitenkään tarvitse palkita, niin miksi sitten huonosti tehty työ palkitaan? Onko se opetettu jossain koulussa, että jos ihminen epäonnistuu, niin häntä sitten siitä asiasta vain lepytetään.? Palkkio ei saisi olla mikään itsestäänselvyys, joka jaetaan joka tapauksessa. Jos joku sitten saa palkkioita ilman, että hän täyttää niiden saamiselle asetettuja ehtoja, niin silloin kyllä sitten menettää merkityksen. Eli saadakseen palkkioita, pitää ihmisen tehdä sellainen asia, että hän tekee sellaisen suorituksen, että sitä voidaan tai sitä kannattaa palkita.

Eihän kukaan saa palkkiota osallistumisesta juoksukilpailuun, vaan siitä että hän tulee kolmen ensimmäisen joukossa maaliin jaetaan palkintoja. Mutta kun puhutaan esimerkiksi koulunkäynnistä, niin tietenkään pelkkiä haukkuja ei saa antaa. Silloin tällöin on mukavaa kuulla myös jotain hyvää itsestä sekä osaamisesta. Ja jos sitten aletaan puhua esimerkiksi siitä, miten palaute annetaan, niin siinä voi kyllä sitten myös hiukan positiivista sanoa, ja myös edistyminen pitää huomioida. Mutta myös se pitää voida sanoa, jos kehitys on negatiivista. Eli oppilas on tullut ajoissa tunnille, on tietenkin hieno asia, ja kuitenkin jos hänen suorituksensa kokeessa on ala-arvoinen, niin silloin häntä pitää siitä moittia.

Toisin sanoen  tunnille ajoissa tuleminen on oppilaan velvollisuus, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Mutta jos tunnilta myöhästytään, niin silloin tietenkin pitää rangaistus antaa. Ja siitä kautta pääsemme taas palkitsemiseen. Lapsi joka on saanut paljon rangaistuksia kuten jälki-istuntoa, saattaa pitää palkkiona sitä, että hän pääsee joskus "aikaisemmin kotiin", kun sitten on saapunut ensimmäisen kerran ajoissa sovittuun paikkaan, eikä silloin edessä ole rangaistusta.