Etätyö vaatii itseohjautuvuutta, ja itseohjautuvuus vaatii itsekuria.

Etätyö on asia, joka jakaa mielipiteitä. On toimistoja, joissa käydään töissä klo 8-16 joka arkipäivä, ja etätöistä ei saa edes kysellä. Tai sitten on toimistoja, joissa etätyö on työntekijöiden oletusarvo, eli työt tehdään kotona, ja sitten ei muuta tarvitse tietää. Tuolloin tietenkin eteen tulee työn itseohjautuvuus, mikä on yksi maailman eniten väärinkäsitetyistä asioita. Työn itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että työntekijä tekee itselleen tavoitteen, miten monta Excel-taulukkoa hän tekee esimerkiksi ruokatuntiin mennessä, tai sitten montako rutiiniraporttia hän tekee päivässä, ja sitten kun hän on työsuunnitelman tehnyt, niin tuo henkilö hyväksyttää kyseisen suunnitelman esimiehellään. 

Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että kun henkilö on perehdytetty työhönsä, niin hän osaa tehdä rutiinitehtävät melko itsenäisesti, eikä hänen olkansa takana tarvitse esimiesten seisoa koko aikaa. Mutta sitten on tietenkin henkilöitä, joille etätyö ei sovi. He saattavat vaatia ohjausta kaiken aikaa. Mutta jos henkilö ei ilman esimiestään osaa tai halua tehdä muuta kuin pelata Tetristä tai pasianssia, niin silloin alkaa tietenkin tuntua siltä, että tuo henkilö ei ehkä ole sopiva kaikkiin tehtäviin. Tai sitten esihenkilö huomaa alaisensa luvanneen hiukan liikaa. 

Esihenkilön olisi aina silloin tällöin tavata alaisiaan kahden kesken, jotta mahdolliset häiriöt tai korjattavat asiat tulevat esiin.  Maailmassa on monia asioita, joiden takia esimerkiksi työt eivät suju.  Eli esimerkiksi toimitiloissa voi olla korjattavaa kuten rikkinäinen WC tai haju, yms. haitta. Kaikkia korjattavia asioita ei ehkä voida ratkaista siten, että alaisia ojennetaan, tai heitä siirretään johonkin muihin tehtäviin. Ja yksi asia mitä esihenkilön kannattaisi aina välillä tehdä on siirtää tapaaminen alaisen toimistoon. 

Etätyö vaatii sitä, että ihminen osaa säätää oman ajankäyttönsä. Samoin se vaatii oman työn organisoimisen osaamista. Jos yhtiön linja on se, että etätyötä tehdään oletuksellisesti aina, niin silloin sitä linjaa pitää vain oppia noudattamaan. Toisaalta jos yhtiö pitää tärkeänä sitä, että töihin tullaan fyysisesti paikalle, niin silloin alaisten ei auta muuta kuin totella. Toki yhtiön johto ei välttämättä pidä yhtiön tavoitetta sellaisena, että sen toiminta tukisi esimerkiksi kiinteistönhoidon, siivousyhtiöiden sekä toimistohotellien tulosta. Sen takia etätyöt eivät ole asia, mikä on mitenkään vieras. Eikä yhtiön tarkoitus ole myöskään pitää huoltovarmuutta yllä sillä, että se kutsuu väkensä töihin. 

Yhtiön johto on se, jonka tehtävä on päättää tällaisista asioista. Ja kuten tiedämme, niin maassamme yhtiön johto puhuu mielellään alaisten kuuntelemisesta. Mutta kuitenkin kuunteleminen merkitsee sitä, että yhtiön johto antaa alaisilleen puhevallan, ja johto tekee sitten ne päätökset joko niin, että se pyrkii noudattamaan henkilöstön näkemystä. Tai sitten yhtiön johto tekee päätökset niin, että se ei noudata yhtään alaisten esittämää toivetta. Yhtiön johdon tehtävä on valvoa sen omistajien etua, mikä tarkoittaa liikevoiton maksimointia. Ja yhtiön johto voi joko kuunnella tai olla kuuntelematta alaisiaan.  Alaisten kanta on vain neuvoa-antava, joten yhtiön johdon ei sitä tarvitse kuunnella. 

Toimiston siisteys kertoo siitä, millainen henkilö siellä tekee töitä. Ja jos seinillä roikkuu asioita, jotka eivät sinne kuulu, sekä toimisto on muutenkin likainen sekä sotkuinen, niin se kertoo siitä, että alaisella ei ehkä kaikki ole niin kuin pitäisi. Esihenkilön pitäisi antaa alaiselleen tilaa kehittyä, mutta samalla sitten hänen pitäisi myös ottaa sellaiset asiat kuten epäsiisteys, epäasiallisuus sekä työpaikan sääntöjen vastainen toiminta huomioon. Eli jos toimistolla on sääntö, että sinne tullaan solmio kaulassa, niin tuota sääntöä pitäisi silloin kaikkien noudattaa. 

Itseohjautuminen ei tarkoita sitä, että esihenkilö voi jättää kaikki tehtävät suoraan työpaikalle, ja sitten lähteä esimerkiksi lomalle. Esihenkilön asema on tuolloin sellainen, että hän voi olettaa rutiiniarjen sujuvan ilman sen suurempia puuttumisia työhön. Mutta kuitenkin esihenkilön tehtävä on valvoa sitä, että työ tehdään kuten  se on määrätty tehtäväksi. Jos ihminen tekee kotonaan etätöitä, niin hän varmasti joutuu silloin sen tosiasian eteen, missä hän joutuu olemaan rehellinen itselleen. Mikäli hän ei osaa tehdä työtään tai pysty jostain syystä keskittymään tehtäviin, niin silloin hän varmasti jää silloin myös kiinni siitä, että hän ei ole tehnyt työtään. 

Dronet kehittyvät huimaa vauhtia

  

Kehitteillä oleva Destinus-yhtiön droonimalli G havainnekuvassa. Kuva: Destinus (https://yle.fi/a/74-20085911)

Dronet ovat osoittaneet tehonsa Ukrainan sodassa. Ja vaikka vasta pari vuotta sitten sanottiin, että drone ei ihmistä tule haastamaan, ja että ihmisen ohjaama lentokone tulee aina voittamaan ihmisen, niin nykyiset oppivat verkotetut neurojärjestelmät ovat tehneet sen mahdolliseksi, että ehkä kohta ainakaan keskitasoinen hävittäjälentäjä ei kykene haastamaan tekoälyn ohjaamaan dronea tai droneparvea. Se että drone ei pärjäisi ihmiselle ilmataistelussa ei estä sitä tekemästä kamikaze-iskuja tai pommittamasta kohdettaan. Mutta donet sekä tekoäly kehittyvät jatkuvasti. Periaatteessa jo nyt voidaan 3D printterien avulla jopa valmistaa droneja operaatio-alueella. 

Hypersooninen teknologia avaa myös uusia visioita erilaisille drone-projekteille. Tekoäly kykenee nykyään haastamaan ihmisen myös ilmataistelussa, ja tietenkin jo puhutaan siitä, että millainen lentäjä USAssa on kohdannut tekoälyn ilmataistelussa, niin voisiko keskinkertainen yliluutnantti kohdata tekoälyn ja selvitä voittajana? Siis onko keskimääräisellä hävittäjälentäjällä sellaisia taitoja, joilla he voivat voittaa tekoälyn? Ja jos vastassa on sitten verkotettu, oppiva tekoäly, niin hetken päästä myös tekoäly osaa samat asiat kuin tämä hävittäjälentäjä. 

Kun puhutaan tilanteista, joissa miehitetty hävittäjä kohtaa tekoälyn, niin sitä voidaan verrata tilanteeseen, jossa ihmisen sanottiin voittavan tietokoneen shakissa. Eli jos Garri Gasparov, maailman paras shakinpelaaja voittaa jonkun shakkiohjelman, niin hän saattaa olla ainoa ihminen maailmassa, joka siihen kykenee. Eli keskiverto shakinpelaaja ei tähän suoritukseen ehkä kykene. 

Kamikaze-drone voi oikeasti partioida vihollisen yläpuolella, ja sitten kun sen polttoaine tai akku alkaa tyhjentyä, niin silloin drone suorittaa syöksyn kohdettaan vastaan. Tekoäly antaa risteilyohjuksille uusia ominaisuuksia kuten kyvyn tehdä väistöliikkeitä, jos ne havaitsevat itseään ammuttavan. 

Kaikki dronet eivät liiku ilmassa. Vaan myös erilaiset sukeltavat sekä maan ja meren pinnalla liikkuvat autonomiset yksiköt ovat muuttamassa sodankäynnin luonnetta. Venäläinen "Poseidon" (Status-6) -torpedo on hyvä esimerkki vedenlaisesta ydinaseesta, jolla voidaan iskeä mitä tahansa merellä tai rannikolla olevaa kohdetta kuten satamia vastaan. Nuo aseet voivat kehittää tsunamin, joka on hyvin tuhoisa laajoilla rannikkoalueilla. 

Ydinkäyttöiset, RTG-generaattoreilla eli "ydinparistoilla"  varustetut pitkän matkan torpedot, jotka voivat vuosia liikkua veden alla ovat ehkä jo nyt todellisuutta. Samoin tulevaisuudessa myös esimerkiksi ilmakehässä saattaa liikkua droneja, jotka voivat partioida vuosia. Periaatteessa "Predator" dronen muuttaminen ydinkäyttöiseksi ei ole kovin vaikeaa. Tuolloin droneen kiinnitetään sähkömoottori ja radioisotooppigeneraattori. Periaatteessa tuollainen isokokoinen drone voi kuljettaa myös perinteisempiä risteilyohjuksia. 

On esitetty skenaarioita joissa esimerkiksi hypersoonisia- tai tavallisia risteilyohjuksia eli kamikaze-droneja paikoitetaan maata kiertävälle radalle. Kun nuo välineet aloittavat operaation, niin ne palaavat ilmakehään, ja operoivat joko perinteisempien suihkumoottorien tai ramjet sekä scramjet moottorien avulla. 

Tulevaisuudessa myös niin sanotut sähkösuihkumoottorit, joissa työntövoima kehitetään valokaarten tai ionien avulla tekevät mahdolliseksi sen, että myös kamikaze-dronet eli entiset risteilyohjukset voivat operoida ilmakehässä kuukausia, ja ne voivat joko laskeutua lentotukikohtiin, kun ne tarvitsevat huoltoa. Periaatteessa sähkösuihkumoottorien ongelma on siinä, että niiden pitäisi saada jostain sähkövirtaa. Ja tietenkin pieni ydinreaktori voi hoitaa tuon ongelman.  Tai sitten ne voidaan kerätä kuljetuskoneisiin. Eli tuolloin kuljetuskone voidaan varustaa manipulaattoreilla, joissa on telakointipinta. 

Verkotettu droneparvi voi suorittaa operaatioita hyvin itsenäisesti. Ukrainan sota on osoittanut että vaikka droneista tuhottaisiin 80-90%, niin yhtään dronea ei saa päästä läpi. Ukrainassa Venäjän käytössä on ollut primitiivisiä droneja, jotka lentävät suoraan, eivätkä tee mitään väistöliikkeitä. Ja ukrainalaisten onneksi nuo dronet eivät ole esimerkiksi kyenneet mutkittelemaan saatikka sitten tekemään mitään edistyksellisempiä manöövereitä. 

Siis näiden dronejen kehitys ottaa ilmeisesti kaksi mahdollista suuntaa. On kalliimpia yliäänen, tai jopa hypersooniseen nopeuteen sekä ballistiseen hyppyyn, eli ilmakehän ulkopuolella käyntiin kykeneviä huippukehitettyjä droneja, joiden hinta saattaa olla jopa miljoonia euroja kappale, ja sitten on halpoja parin euron hintaisia droneja, joita voidaan käyttää massoittain. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin tekoäly itsessään on halpaa, eli tekoäly-ohjelmistot voidaan kopioida jopa kaikkein halvimpiin droneihin. Ja tietenkin valittu kohde vaikuttaa siihen, millaisia ammuksia siihen halutaan käyttää. 

Halpoja droneja voidaan käyttää massoittain, ja myös droneparvi voi puolustaa kohdetta, eli ne voivat leijua kohteen ympärillä, ja tuhota maasta tai ilmasta lähestyviä kohteita esimerkiksi lentämällä kohteita päin. Samoin droneparvi voi leijua taistelukentän yläpuolella ja välittää tietoja vihollisen liikkeistä, ja kun akut ovat tyhjiä, ne voivat suorittaa kamikaze-iskun. 

Ja tekoäly voi antaa myös perinteiselle risteilyohjukselle kyvyn väistellä sitä kohti ammuttuja ohjuksia tai tulevaisuudessa risteilyohjuksella voi olla myös ilmataistelu-ohjuksia, joita se voi käyttää lentokoneita vastaan. Tai esimerkiksi lentäväksi maaliksi varattu, loppuun lennetty hävittäjä voidaan muuttaa kamikaze-droneksi.

https://yle.fi/a/74-20085911

https://news.mit.edu/2023/megawatt-motor-could-help-electrify-aviation-0608

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_SR-72

https://en.wikipedia.org/wiki/Status-6_Oceanic_Multipurpose_System

Tekoälyä pitäisi kehittää ihmistä huomioiden.

Tekoälyä pitäisi kehittää ihmisten ehdoilla, mutta miten sitten määritellään “ihminen”? Onko ihmisen määritelmä se, että hän on korkeasti koulutettu, moniosaava tekniikan ammattilainen, joka oikeastaan kehittää teknisiä välineitä työkseen? Vai voiko joku jolla ei ole teknisen alan koulutusta myös osata käyttää teknisiä apuvälineitä, joista on tullut oikeastaan välttämättömyys? 

Aina kautta historian tuotteita on nimittäin kehitelty nimenomaan helpottamaan ihmisten elämää, ja tuon ihmisten elämän helpottamisen kautta on tietyistä tuotteista tullut melkein itsestäänselvyyksiä. Nykyään lähes kaikilla ihmisillä on kännykkä, joka on rakennettu tekemään elämästä helpompaa. Kännykän eli nykyään älypuhelimen omistaminen on oikeastaan itsestäänselvyys. 

Nykyään jokaisessa kännykässä on enemmän muistia sekä laskentatehoa kuin yhdessäkään vuoden 2000 pöytätietokoneessa. Ja kännyköiden käyttöjärjestelmiä tai ohjelmistoja  modifioimalla voidaan niistä muuttaa esimerkiksi dronen ohjausyksiköitä. Samoin kännyköitä voidaan liittää yhteen, ja sitten niiden avulla rakentaa melko tehokas ja kompakti laskentayksikkö. 

Näiden itsestäänselvyyksien avulla kehitetään valtavia bisnes-ideoita, joilla saadaan tienattuja miljardeja. Tekoäly ei ole historiassa ainoa tuote, josta on tullut lähes pakollinen. Noita tuotteita, joita ilman ihminen ei selviydy modernissa urbaanissa ympäristössä on ollut auto, TV, radio sekä monia muita asioita, joista tietenkin meidän pitää mainita kännykät. Kännykät ovat olleet välineitä, joiden avulla ihmisten yhteydenpito on helpottunut, mutta samalla kännykät ovat välineitä, joita kehitetään kaiken aikaa. 

Enää perinteiset puhelut sekä tekstiviestit eivät enää ole kännyköiden pääasiallinen käyttötapa, vaan nykyisin kännyköitä käytetään pääasiallisesti datan keruuseen eli niiden avulla katsotaan videoita sekä tehdään muuta mukavaa, eli periaatteessa kännyköiden avulla voidaan korvata tietokoneet lähes täysin. Pitkien tekstien kirjoittaminen onnistuu kännykän avulla, jos kirjoittamiseen käytetään tarpeeksi aikaa, tai sitten kännykkään voidaan liittää BlueTooth näppäimistö. 

Mutta siis ainoa asia mikä rajoittaa kännykän käyttöä on sen koko. Ja kiitos Elon Muskin, niin me voimme käyttää kännykkää vaikka keskellä Pohjoisnapaa, jos meillä sattuu olemaan sellainen satelliittipuhelin, jonka voi satelliittien kautta liittää Internetiin tai sitten me voimme suoraan käyttää puhelimen GPS-paikanninta datan lähettämiseen, jos tuota paikannuslaitetta voidaan modifioida tarpeeksi. Periaatteessa siis tuo teknologia tekee mahdolliseksi sen, että tutkija voi hoidella pankkiasioitaan istuen jäälautalla keskellä valtamerta.

GSM puhelin voidaan tietenkin myös liittää kannettavaan toistinasemaan, joka välittää puhelun tai datan satelliitin kautta tietoverkkoon. Ja tuon laitteiston kautta voidaan suoraan lähettää biometristä dataa tai ohjata esimerkiksi droneja, joilla etsitään vaarallisia railoja tai mahdollisia muita vaarantavia asioita. 

Miten Suomi päätyi tähän tilaan, missä se nyt on?

Maamme talous on huonoissa kantimissa, sen kaikki varmaan myöntävät, mutta miten me päädyimme tähän tilaan? Taloudenpidon epäonnistuminen saattaa johtua siitä, että talouden suunnittelijat automaattisesti olettivat, että kaikki jatkuu samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kun modernin hyvinvointivaltion perusta rakennettiin joskus 1950-luvulla kolmen pilarin varaan, joista yksi on metsä, toinen metalli ja kolmas oli YYA. 

Tuo kolmas pilari oli sellainen, että ajateltiin Suomen olevan ikuisesti portti Neuvostoliiton sekä länsimaiden välillä, eikä tuolloin vielä edes ajateltu sitä, että maamme rajanaapurina olisi Venäjä, eikä ainakaan sitä osattu mitenkään ennakoida, että joku päivä Venäjän ja Suomen välillä olisi kauppasaarto. Se mikä sitten rajoittaa metallialan tuotteiden eli varsinkin laivojen tuotantoa ja myyntiä ovat Kauko-idän valtioiden maksamat avokätiset telakkatuet, joiden avulla nuo maat voivat pudottaa tuotanto hintoja alas. 

Tuolla alueella myös teollisuusvakoilu tapahtuu valtion suojeluksessa, ja runsaiden telakka tukien on ilmeisesti ajateltu tuovan korkeaa teknologiaa teollisuus vakoojien ulottuville. Eli mikä olisikaan parempi paikka hankkia salaisia tietoja esimerkiksi laivojen merenkulku- sekä erityisesti järjestelmistä, kuin telakka, jossa laivoja tehdään. 

Mutta sitten kun puhutaan tekniikan kehityksestä, niin varsinkin meidän maassamme ei olla ainakaan kovin hyvin varauduttu siihen, että esimerkiksi paperit vaihtuvat Internetiin, ja että olemme siirtymässä täysin sähköiseen toimintaympäristöön. Eli jos paperi vaihtuu digitaalisiin tiedostoihin, niin silloin paperin menekki laskee. Paperi oli ennen takuu tuote, jota tarvittiin ympäri maailmaa. Mutta nykyään paperin menekki on laskenut. Se tarkoittaa, että paperista saatavat tulot ovat pudonneet. 

Mutta uuden sukupolven tietojärjestelmät aiheuttavat sen, että myös yhtiöiden tuotantoa sekä suunnittelua voidaan siirtää ulkomaisten yhtiöiden käsiin. Mikään ei estä suomalaista yhtiötä perustamasta erillistä yhtiötä vaikkapa Tallinnaan, sekä myymästä saamiaan urakoita tuolle itse omistamalleen Tallinnalaiselle yhtiölle. Tuossa mallissa suomalainen yhtiö ei muuta kuin ehkä valvo urakoita, ja kaikki muut työt ovat Tallinnalaisten tekemiä. Tuolloin voi käydä niin, että koko urakasta jäävät verotulot saamatta. 

Maailman muutos on asia, joka aiheutti sen, että myös Suomen talouden perustan olisi muututtava radikaalisti. Jos valtio ei kykene vastaamaan muutoksiin, niin silloin sen talous menee huonoon kuntoon. Eli jos oman maan elinkeinorakenne tai kulutusrakenne alkaa muuttua niin, että entiset varmat verotulot jäävät saamatta. Tuolloin valtion pitää ryhtyä etsimään uusia verotuksen kohteita, tai sen talous muuttuu alijäämäiseksi. 

Lyhyellä tähtäimellä valtion taloutta voidaan korvata esimerkiksi myymällä kiinteistöjä. Mutta sitten kestävä malli saadaan aikaan vain kehittämällä uusi pysyvä tulonlähde. Yksi syy maamme valtion tulojen laskuun on ollut myös muutosten kasautuminen lyhyelle aikavälille. Esimerkiksi etätyö, sähköautot sekä siirtyminen julkiseen liikenteeseen vievät valtiolta polttoaineesta saatavia verotuloja. Eli kun ihmisten arvot alkavat vihertää, niin se vie ainakin polttoaineveron sekä mahdollisesti myös autoveron valtiolta, jos ihmiset alkavat uudelleenarvioida esimerkiksi auton tarvettaan. Jos ihmiset eivät osta autoja, niin silloin niistä ei myöskään saada enää verotuloja. 

Samalla myös esimerkiksi eliniän pidentyminen luo menoeriä erityisesti eläkkeisiin. Ja sen takia maamme talous on siinä tilanteessa, missä se nyt on. Eli emme ole oikeastaan kyenneet muuttamaan valtion veron lähteitä sellaiseksi, että se vastaisi tekniikan sekä yhteiskunnan muutosta. 

Venäjä saattaa haluta sijoittaa ydinseita avaruuteen.

Ajatus avaruuteen sijoitetusta ydinaseesta ei ole uusi. Jo 1960-luvulla Neuvostoliitossa kehiteltiin Fractional Orbital Bombardment System (FOBS)-nimellä kulkevaa ydinasetta. Tuo ase piti ilmeisesti sijoittaa johonkin satelliittiin, ja eräiden arvioiden mukaan tuosta laitteesta olisi olemassa kaksi versiota. Toinen olisi laite, jonka tarkoitus olisi räjähtää kiertoradalla. Kyseinen ase olisi siis samanlainen kuin James Bond elokuvassa "Goldeneye" oleva  kuvitteellinen ase. 

Kun ydinase laukaistaan maapallon kiertoradalla se aiheuttaa voimakkaan EMP pulssin, joka tuhoaa tehokkaasti sähkölaitteita. Vuonna 1962 Yhdysvallat suoritti ydinkokeen nimeltään Dominick Starfish Prime. Kyseinen ase laukaistiin Oahun yläpuolella, ja se aiheutti massiivisen sähköhäiriön tuossa kaupungissa, jossa sähköt katkeilivat sekä murtohälyttimet laukesivat. 

Yllä: Mig-151 "Spiral"

Yllä Neuvostoliiton BOR 4 sukkulan paluu Intian valtamereen vuonna 1983. 

Starfish Prime synnytti skenaarion ydinsodan syttymisisestä, missä avaruudessa laukaistava ydinase aiheuttaisi sähköpiikin, mikä tuhoaisi esimerkiksi NORADin tietokoneet. Tuossa mallissa EMP impulssi pyyhkäisisi vastapuolen puolustuksen olemattomiin, eli se tuhoaisi esimerkiksi viestiyhteydet sekä myös lentokoneiden ja aseiden elektroniikan. Sen jälkeen normaalit ydinaseet pääsisivät iskemään kohteisiin vapaasti. 

Toinen vaihtoehto olisi se, että FOBS ase olisi konventionaalinen ydinase, joka laukaistaan kohteeseensa maapalloa kiertävältä radalta. Yleensä ajatellaan, että FOBS olisi jotenkin suurikokoinen ase, joka olisi siksi helppo havaita. FOBS aseet voivat olla oikeastaan hyvin pienikokoisia, ja ne ovat siksi erittäin suuri uhka. 

W9 280mm Artillery Fired Atomic Projectile (AFAP) eli ydinkranaatti (Wikipedia, Upshot-Knothole Grable)

Mikäli ajatellaan että vuonna 1952 operaatio Upshot-Knothole Grable-testissä  USAn asevoimat laukaisivat 280mm.  15 kt. Artillery Fired Atomic Projectile (AFAP) ammuksen eli ydinkranaatin, joka käytti sitä paitsi uraania polttoaineenaan, niin nykyaikainen ydinteknologia varmasti tekee mahdolliseksi sen, että hyvinkin paljon tuota pienempiä ydinaseita voidaan valmistaa. Periaatteessa on erittäin helppoa valmistaa satelliitti, joka kykenee pudottamaan pienikokoisia ydinräjähteitä sellaisella tarkkuudella, että ne voivat tuhota kaupungin. 

Yllä: Dream  Chaser

Kansainväliset sopimukset kieltävät avaruuteen sijoitetut ydinaseet. Mutta samalla tavalla ne kieltävät mm. kemialliset aseet. Kuitenkin kaikki ydinasevaltiot ovat ilmeisesti tehneet tutkimustyötä tuollaisten aseiden kehittämiseksi. Kiertoradalle sijoitetut ydinaseet varmasti antavat niiden omistajille etulyöntiaseman, sekä lisäävät samalla myös ydinsodan riskiä. 

Yllä: Boeing X37B

Eräissä muunnelmissa esimerkiksi hypersooninen ase siirretään maapalloa kiertävälle radalla, ja sitten kun asetta tarvitaan sen rakettivaihe käynnistetään ja ase syöksyy ilmakehään. Tuo laite voi olla hypersooninen liitokone tai scramajet-vaiheella varustettu risteilyohjus, joka syöksyy suoraan kohteeseensa. Eräissä skenaarioissa miniatyyri- eli pienoissukkulat voivat toimia hypersoonisina ohjuksina, jotka ammutaan ensin maata kiertävälle odotusradalle. Ja sitten ase laitetaan syöksymään kohteeseensa. Periaatteessa pienoissukkula voi ottaa vetypommin lastitilaansa. Eli yksi X37B sukkulan tehtävistä voisi olla tuollaisen vetypommin kantaminen kohteeseensa. 

Yllä: Polyus Energija-raketin selässä. 

Nuo aseet vievät kilpavarustelun avaruuteen, ja pakottavat kehittämään uusia tappaja-satelliitteja sekä avaruushävittäjiä kuten X37B, Dream Chaser, MiG-105 "Spiral" sekä Kiinan uusi miniatyyrisukkula. Nuo pienet sukkulat voivat myös kuljettaa ydinaseita kiertoradalle, ja joko pudottaa noita aseita lastitilastaan tai sitten nuo minisukkulat voivat toimia "super-kamikaze" droneina. Periaatteessa tuollaisen aseen laukaisu ei ole mikään vaikea prosessi, ja nuo sukkulat voivat palauttaa ydinräjähteen takaisin maahan, jos sitä ei tarvita. 

Yllä: Buran-sukkula Antonov-229 kuljetuskoneen selässä. 

Vaikka Venäjän sanotaan peruneen esimerkiksi MiG-151 ohjelman, niin 1980-luvun alussa tuo valtio teki lupaavia koelentoja BOR-4 nimellä kulkevilla sukkuloilla. Noita koelentoja tehtiin 4 kappaletta, joista kaksi ensimmäistä palautettiin Intian Valtamereen ja kaksi viimeistä Musta Mereen. Noiden sukkuloiden epäiltiin tuolloin olevan avaruushävittäjiä, mutta saattaa olla niin, että noista välineistä olisi myös ajateltu tehdä jonkinlaisia ohjuksia. 

Myöhemmin Neuvostoliitto laukaisi avaruuteen Polyus-nimellä kulkevan laitteen. Tuolloin 1987 Neuvostoliitolla oli mittavat sukkula-ohjelmat, joiden epäiltiin olevan pitkälti sotilaallisia. Eli Buran oli hyvin paljon NASAn sukkuloiden kaltainen, mutta sen epäiltiin kykenevän kuljettamaan ja pudottamaan ydinkärkiä. Samoin Polyus-ohjelmaa epäiltiin vastaavista tarkoitusperistä. Pääpiirteissään epäiltiin, että Buran olisi tehty varastamaan satelliitteja maan kiertoradalta. 

https://www.nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Dominic.html

https://www.nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Upshotk.html

https://spacecraft.fandom.com/wiki/Polyus

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_X-37

https://en.wikipedia.org/wiki/BOR-4

https://en.wikipedia.org/wiki/Buran_(spacecraft)

https://en.wikipedia.org/wiki/Dream_Chaser

https://en.wikipedia.org/wiki/Fractional_Orbital_Bombardment_System

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan-Gurevit%C5%A1_MiG-105

https://en.wikipedia.org/wiki/Starfish_Prime

Pitääkö tekoälyn osata kaikkea?

Onko tekoäly epäonnistunut, jos se ei osaa toimia vaikka pastorina? 

Tekoälyn kohdalla meidän pitää huomioida sitä, että tekoälyt eivät kaikessa loistavuudessaan ajattele. Eli tekoälyt eivät ole samalla tavalla älykkäitä kuin ihmiset. Ja kun oppivat tekoälyt rakentavat vastauksia, niin ne yhdistävät erilaisia tietokantoja toisiinsa. On tietenkin hienoa huomata se, että tekoäly voi olla hyvinkin inhimillinen, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että paraskin tekoäly voi antaa epätyydyttävän vastauksen, tai tekoäly voi oikeasti tehdä tai kehottaa tekemään asioita, joiden tekemisestä seuraa vakavia rangaistuksia. 

Siis jos kysymme tekoälyltä tyhmiä asioita, tai yritämme tahallaan saada siltä ulos vastauksia, jotka ovat moraalittomia, niin varmasti voimme silloin pitää tekoälyä epäonnistuneena asiana, joka joutaa romukoppaan. Tekoäly ei ole sellainen puhtaasti hyvä tai paha eli mustavalkoinen asia. Tekoäly voi olla loistava apulainen, jos sitä nyt vain sitten osataan käyttää oikein. Mutta kun puhutaan oppimisesta, niin oppiessaan uutta tekoäly liittää itseensä vain uuden toimintamallin, tai toimintamoduulin. Tuolloin tekoälyn keskiössä oleva kielimalli etsii uuden moduulin ja liittää sen itseensä. 

Ilman toimintamalleja tai toimintamoduuleja tekoäly ei tiedä mitään. Mutta kun me sitten vertaamme tekoälyä itseemme, niin emmehän me ihmisetkään osaa kaikkea. Meidänkin pitää aina hiukan kokeilla tai harjoitella uusia asioita, ennen kuin me voimme sanoa opettelevamme tai oppineemme mitään uutta. Oppiessamme me ihmiset kytkemme tai luomme vain uuden osaamismoduulin omaan muistiimme, ja sitten se miten usein tuota moduulia käytämme määrittelee sen, kuinka pitkään aivot varastoivat tuota tietoa. Jos uutta tietoa ei käytetä, niin aivot unohtavat sen. 

Voimmeko ehkä joskus ajatella, että odotamme liikaa tekoälyltä? Tekoäly voi antaa loistavia vastauksia moniin kysymyksiin, mutta lopultakin me voimme odottaa siltä myös liikaa. Tekoälyn algoritmit on rakennettu siten, että ne etsivät tietoja joko omasta tietokannastaan tai sitten se voi etsiä tietoja avoimesta internetistä. Tekoäly valitsee käyttämänsä aineiston tiettyjen tuntomerkkien perusteella, ja sitten sillä on optimoitu ajankäyttömalli, jonka sisällä tekoälyn pitää muodostaa vastauksia. Sen takia emme voi odottaa tekoälyltä liikaa. Emmekä saa ryhtyä pitämään tekoälyä esimerkiksi Jumalana. 

Tekoäly on parhaimmillaan silloin kun se yhdistelee valmiiksi lajiteltua täsmällistä tietoa. Mutta jos tekoälyä pyydetään luomaan uusia teorioita esimerkiksi maailmankaikkeudesta, niin silloin tekoäly on hiukan enemmän kuin pulassa. Eli se ei periaatteessa osaa käyttää esimerkiksi teleskooppeja, ellei sen muistiin ole ohjelmoitu sitä, että astronomisten havaintojen tekemiseen tarvitaan teleskooppeja. Tai sitten sille ei ehkä ole "kerrottu" mitä astronomia oikeasti edes on. 

Voiko tekoäly toimia esimerkiksi pappina? Ja onko ehkä tulevaisuudessa tekoälykirkkoja? 

Kun puhumme jumalasta sekä siitä uskommeko jumalaan vai emme, niin kohtaamme usein kysymyksen, että mitä tarkoittaa "uskoa"? Pitäisikö meidän sanoa pikemminkin että mitä Jumalaa kannatatte? Nimitäin maailmassa on myös muita uskontoja kuin kristinusko, ja noiden muidenkin uskontojen edustajat voivat sanoa, että he uskovat myös jumalaan, joten ehkä meidän pitäisi ryhtyä puhumaan siitä, että kannatammeko me oikeastaan jotain Jumalaa tai ehkä meidän pitäisi määritellä myös uskonto siten, että se on oikeastaan vain tapa käsitellä tuota olentoa. Joten ehkä meidän pitäisi sanoa, että me kannatamme tiettyä tapaa lähestyä olentoa jota kutsumme jumalaksi tai joksikin muuksi. 

Tekoälyyn suhtaudutaan samalla tavalla kuin esimerkiksi Jumalaan. Se on asia jota joko kannatetaan, tai asia mihin suhtaudutaan kuin suureen demoniin. Tekoälyä siis demonisoidaan sekä samalla ihaillaan sekä jumaloidaan, kunnes sitten kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly tekee asioita, jotka eivät ole meistä soveliaita. Siis tekoälyä, sen käyttöä ja sen laajentuvaa käyttöä tuetaan ja kannatetaan, kunnes tekoäly tekee asioita, joita me emme ole tottuneet tai halunneet koskaan tukea tai hyväksyä. 

Kun tekoälyä pyydetään tai käsketään tekemään jotain ratkaisuja, niin tekoälyn toiminta perustuu sellaiseen ajatukseen, että kaikki asiat mitä ihmiset tekevät ovat luonnollisia, ja luonnollisuus tekee niistä lain edessä hyväksyttäviä. Tekoälyn toimiminen pappina voi olla hiukan kyseenalaista, ja tekoälypastori hyväksyi insestin sekä ilmeisesti myös urheilujuomien käytön kasteessa. Siis tämän asian takia tekoäly ei ilmeisesti voi toimia pastorina. Tai sitten me vain odotamme liikaa tuolta asialta, jonka nimi on tekoäly. 

https://interestingengineering.com/culture/ai-priest-gatorade-baptisms-incest

Tekoälyn ilmastovaikutukset ovat tulleet esiin.

Yllä: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/raju-ennuste-fossiilisten-polttoaineiden-kulutus-rajahtamassa-kun-tekoaly-nielee-valtavasti-sahkoa-paastoja-jopa-900000000-tonnia-lisaa-vuodessa/33f91373-a4d5-4538-8b15-7f294a7c04bf

Tekoälyn ilmastovaikutuksiin on nyt kiinnitetty huomiota. Olisi hienoa, jos lyijyllisen bensiinin tai fossiilisten polttoaineiden ympäristövaikutuksiin olisi ennen kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Eli kuten tiedämme, niin hiilidioksidi päästöt kasvavat ehkä noin 90 000 000 tonnia vuodessa, koska tekoäly vaatii tietenkin suuritehoisia servereitä, joilla noita ohjelmistoja voidaan pyörittää. Mutta toisaalta esimerkiksi tuulivoimaa, vuorovesivoimaa, aurinkovoimaa,  vesivoimaa, maalämpöä tai ydinvoimaa käyttävät datakeskukset eivät taas mitenkään saastuta, ja sen takia noihin energianmuotoihin halutaan panostaa sekä Euroopassa että USAssa, jossa myös on alettu ajatella sekä sähkön hintaa että jonkin verran myös ekologisuutta. 

Kun keskustellaan esimerkiksi tuulivoimasta, niin samojen Flettner-turbiinien avulla, joita käytetään laivoissa voidaan myös tuottaa sähköä kuivalla maalla. Se kuinka tehokas esimerkiksi maalämpövoimala on riippuu siitä, mitä laajenevaa ainetta sen putkissa virtaa. Eli väliaineen paisuminen määrittää sen, kuinka paljon energiaa tuo voimala voi tuottaa. Datakeskukset voivat tietenkin käyttää pienydinvoimaa sekä monia muitakin ekologisia energianlähteitä. 

Eikä esimerkiksi minkään kaupunginkaan energiansaanti riipu yhdestä ja samasta energianlähteestä. Siis tietenkin fossiilisten polttoaineiden käyttö datakeskusten energianlähteenä voi aiheuttaa ekokatastrofin. Mutta sen takia pitää kehittää niin sanottuja ekologisia ratkaisuita, sekä sellaisia materiaaleja, että noita ekologisen energian tuotantoon käytettäviä välineitä voidaan myös sitten joskus tulevaisuudessa kierrättää. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin noita välineitä kehitettäessä pitäisi pyrkiä mahdollisimman pitkään käyttöikään. 

Flettner-alus

Lyhyellä tähtäimellä pilvet saattavat laskea lämpötilaa, mutta pitkällä aikajaksolla pilvet estävät infrapunasäteilyn pääsyn avaruuteen. Eli pilvet sitovat infrapunasäteilyä ja alkavat lämmittää maan pintaa. Jos maapallon napa-alueiden kyky sitoa lämpöä häiriintyy, niin silloin seuraukset ovat vakavat. Kun ilman lämpötila tropiikissa kohoaa, niin tuo lämpö vaeltaa napa-alueille, joissa kylmä ilma sitoo tuota lämpöä. Napa-alueiden lämpötilan kohotessa ne eivät enää kykene sitomaan samaa määrää lämpöä kuin ennen, mikä aiheuttaa ongelmia maapallon ilmastossa. 

Fossiilivapaiden energianmuotojen käyttö ylipäätään on erittäin suositeltava ratkaisu. Ja jos sanotaan että ilmakehän puhdistuminen lisää ehkä kasvihuoneilmiötä, niin silloin yleensä unohdetaan se, että kirkkaalla ilmalla hiilidioksidi sitoo itseensä lämpöä, ja sen takia se kohottaa ilmakehän lämpötilaa, eli pilvet muodostuvat hiukkasten ympärille, jotka sitovat vesimolekyylejä. Mutta samalla tietenkään ei huomioida sitä, että ilmansaasteet ylipäätään vaikuttavat haitallisesti ekosysteemiä ylläpitäviin kasveihin. Pilvet voivat lyhyellä tähtäimellä tehdä ilmasta mukavampaa, mutta samalla ne sitovat lämpöä. 

Eli pidemmällä tähtäimellä pilvet estävät lämpöä karkaamasta avaruuteen. Se aiheuttaa lämpimiä talvia, jotka lisäävät tuhohyönteisten sekä kasvihuonekaasujen määrää. Kun talvi on lämmin, niin silloin karikkeesta kehittyvän metaanin määrä kasvaa. Samoin tuhohyönteisten toukat eivät kuole talvella. Myös vuodenaikojen muuttuminen epäsäännölliseksi kuten takatalvi saattavat aiheuttaa etelästä paalaavien hyönteissyöjälintujen kuoleman tai niiden muuton keskeytymisen. Tuolloin ei ole olemassa lintuja, jotka söisivät tuhohyönteisiä. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/raju-ennuste-fossiilisten-polttoaineiden-kulutus-rajahtamassa-kun-tekoaly-nielee-valtavasti-sahkoa-paastoja-jopa-900000000-tonnia-lisaa-vuodessa/33f91373-a4d5-4538-8b15-7f294a7c04bf

https://en.wikipedia.org/wiki/Flettner_rotor

https://en.wikipedia.org/wiki/Rotor_ship