Onkohan äärioikeiston edustajien lähdössä Ukrainan sotaan oikeasti kyse halusta auttaa...?

Onkohan äärioikeiston edustajien lähdössä Ukrainan sotaan oikeasti kyse halusta auttaa...?

Maamme äärioikeiston edustajia tai ilmeisesti jotenkin äärioikeistoon kytköksissä olevia henkilöitä on SUPOn mukaan lähtenyt kohti Ukrainaa sotimaan. Noiden äärioikeistoon kytköksissä olevien henkilöiden lähdöllä sotimaan tuonne kauas Ukrainaan saattaa olla tekemistä myös muiden asioiden, kuin vain vilpittömän auttamishalun kanssa. Eli ainakin jotkut noista vierastaistelijoiksi pyrkivistä henkilöistä varmaan haluaa tuo matkamuistoja kuten rynnäkkökivääreitä sekä muita vastaavia välineitä, joiden avulla voi oman joukon arvovaltaa pönkittää. 

Itseäni on joskus ihmetyttänyt se, miten maassamme määritellään äärioikeisto? Onko se että jollain jengillä on hakaristilippu seinällä ja he pukeutuvat pilottitakkeihin sekä maihinnousukenkiin oikeasti se, miten äärioikeisto määritellään? Siis jos tuo asia on sellainen, että se määrittelee esimerkiksi huumejengin sekä jonkun MC-jengin äärioikeistoksi, niin silloin asia on hiukan omituinen. Nimittäin osassa tapauksista on kyse oikeastaan etnisestä jengistä, joka toki puhuu suomea sekä tehdään hitler-tervehdyksiä, mutta noiden jengien poliittinen näkemys on vain kulissi rikolliselle toiminnalle. 

Etninen rikollisuus on aina sellaista, että siihen liittyy väkivalta, koska nuo jengit valvovat usein myös huumekauppaa, ja niiden kautta suoritetaan ensimmäinen vaihe rahanpesussa. Eli nuo jengit rahastavat juuri katutason huumekauppiaita. Ja esimerkiksi etninen tausta tekee noiden jengien jäsenten organisaation sisältä tapahtuvasta valvonnasta helpompaa. Etniset ryhmät ovat aina jotenkin eristyneitä, ja siksi nuo etniset jengit kokevat olevansa turvassa esimerkiksi poliisin soluttautujilta. 

Isku Venäjän A-50 tutkavalvontakonetta vastaan Valko-Venäjällä osoittaa että peli on kovenemassa. 

Mutta sitten seuraavaksi tulemme siihen, että entisellä Neuvostoliitolla sekä Venäjällä on ollut tapana leimata kaikki noita valtioita tai niiden toimintatapoja arvostelevat henkilöt äärioikeistoksi. Toki silloin unohtuu se, että myös äärivasemmisto on syyllistynyt terroritekoihin. Kuitenkin Venäjä sekä Valko-Venäjä ovat syyttäneet esimerkiksi maan sisäistä oppositiota äärikansallisiksi tai fasisteiksi. Ja noissa maissa on ilmeisesti alkanut ilmetä myös jonkinlaista aktiivista sekä väkivaltaista vastarintaa viranomaisia kohtaan. 

Tällä viittaan Venäläiseen A-50 tutkavalvontakoneeseen tehtyyn drone-hyökkäykseen. Tuon teon takana ovat ilmeisesti Valko-Venäjän vastarintaliikkeen edustajat, tai niin nuo henkilöt itseään ainakin ovat kutsuneet. Toisaalta syy tuohon tutkavalvontakonetta vastaan tehtyyn iskuun voi olla niin sanottu "false flag"-operaatio, jolla viranomaisten kovia otteita oikeutetaan. Mutta tuolloin teon kohteeksi valittu kone on hiukan outo, koska noita äärimmäisen tärkeitä koneita ei Venäjällä ole kovin montaa. Ja niiden tuhoutuminen tekee aukon maan ilmapuolustuksessa. 

Korruptoituneiden viranomaisten mielivaltaiset toimet ovat yksi asia, mikä varmasti johtaa epätoivoon. 

Kuitenkin hyökkäys tuota konetta vastaan on osoitus siitä, että kaikki eivät jaksa odottaa että Lukashenka ja Putin vain kuolevat pois. Venäjän sekä Valko-Venäjän viranomaisten kovat otteet ajavat ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Eli se että ihmiset antautuvat suosiolla, mutta heitä silti hakataan sekä heidän elämänsä tehdään sietämättömäksi aiheuttaa tilanteen, jossa joku kokee että elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin kostaa valtion johdolle. Samoin se että Venäjällä ei korruptoituneilla viranomaisilla ole muuta tehtävää kuin puolustaa Vladimir Putinia ja tuota tehtävää suorittaessaan noilla henkilöillä ei ole mitään rajoituksia aiheuttaa pelkoa. Eli kuka tahansa saattaa joutua FSBn tai poliisin sekä kansalliskaartin jäsenten silmätikuksi. 

Ja Venäjällä ei nimetön ilmianto ole mitenkään tuntematon käsite. Tuota metodia on käytetty usein kilpailijoiden raivaamiseen tieltä. Nykyään kuka vain voi avata venäläisessä sosiaalisessa mediassa tilin jonkun vihamiehen tai kilpailijan nimiin, ja sitten lähettää sieltä Ukrainan sotaa kritisoivia kirjoituksia. Sillä tavoin saa helposti raivattua kilpakosijan tai samasta työpaikasta kilpailevan henkilön pois tieltä. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009430086.html

https://www.verkkouutiset.fi/a/videon-kerrotaan-nayttavan-lennokin-iskun-venajan-a-50-tutkakoneeseen/#68f61070

Ihmiset uupuvat työssään, mutta onko se aivan uusi ilmiö?

Hoitoalan hoitajapula, AKT:n lakko sekä opetusalan osaajien väheneminen johtuvat periaatteessa samasta syystä. Ihmiset uupuvat työssään. Henkilökuntaa on monissa työpaikoissa kuten henkilöliikenteessä, kouluissa sekä hoitoalan työpaikoissa supistettu minimiin, koska sillä saavutetaan suurimmat säästöt sekä tehostamiset. Kun ihmiset uupuvat työssään, niin se ei varmaan ole kovin mukava asia, ja esimerkiksi se että työpaikalla ei ole aikaa käydä vessassa varmasti vaikuttaa siihen, että millainen on työntekijöiden jaksaminen. 

Esimerkiksi kuljetusalalla työ on sikäli vaativaa, että bussinkuljettajan pitää seurata reittiä, aikataulua sekä samalla hänen pitää seurata sitä, että missä on pysäkki sekä tietenkin tehtävä samat asiat kuin muidenkin autoilijoiden, eli huolehtia liikenneturvallisuudesta. Jos sattuu käymään niin ettei esimerkiksi jotain reittiä osaa, niin silloin palaute matkustajien taholta on varmaan todella huono, ja varsinkin lähiöissä sekä suuremmissa kaupungeissa jotkut kuljettajat saattavat pelätä yövuoroja, joissa on joskus järjestyshäiriöitä, ja jos ei reittiä satu osaamaan, niin silloin kyllä tulee potkut. 

Suomessa kaikkia toimia on tehostettu. Eli esimerkiksi julkisen terveydenhuollon maksuttomuus on oikeastaan muisto vain. Nykyään meillä kaikilla on sellainen terveyskeskusmaksu, jolla taataan se että kukaan ei käytä terveyskeskusta kuin vain sellaisissa akuuteissa tapauksissa, joissa tarvitaan oikeasti lääkäriä. Ja tuo terveyskeskusmaksu ei ole mikään kovin pieni. Terveyskeskusmaksujen kautta sitten olemme menettäneet sen, mitä kutsutaan maksuttomaksi julkiseksi terveydenhuolloksi. 

Suomessa myös luokkakoot ovat maksimissaan. Eli oppilasmäärät varsinkin peruskouluissa ovat niin suuria kuin ne vain voivat olla. Se että peruskoulu on maassamme käytännössä pakollinen, jos mielii mitään töitä saada tekee siitä myös rauhattoman. Tuossa "pakkopullassa" on suuri joukko murrosikäisiä sullottu samaan tilaan, ja siellä sitten muutama aikuinen tekee töitä noiden ihmisten kanssa, joista osa varmasti vaatisi hiukan yksilöllisempää opetusta. 

On paljon nuoria joilla on epärealistinen kuva työelämästä. Heidän kokemuksensa työelämästä saattaa rajoittua esimerkiksi kaupan kassan kohtaamiseen lähikaupassa. Eikä ehkä omat vanhemmat puhu työstään mitään kotona. Samoin työelämän vaatimustaso on kasvanut. Enää ei esimerkiksi kielitaidoton pärjää bussikuskinakaan. Vaikka maahamme ei päästettäisi yhtään pakolaista, niin kuitenkin turisteja varmaan kuitenkin halutaan tuomaan rahaa esimerkiksi Helsinkiin. Ja silloin me varmasti koemme tilanteita, joissa suomenkielellä ei enää pärjätä. 

Hoitajien määrä sairaaloissa on minimissään. Ja kuten tiedämme niin heillä on aina kiire. Kukaan ei oikeastaan koskaan edes ehdi paneutua muutaman erityistä huomiota vaativan potilaan tai henkilön asioihin, koska heillä on niin paljon asiakkaita. 

Se mikä meillä yhdistää hoitoalaa, bussikuskeja sekä opetusalaa on se, että niissä ei haluta maksaa palkkaa. Siis varmaan on hienoa opettaa lapsia tai ajaa isoa autoa, mutta tuossa työssä ihminen palaa nopeasti loppuun, kun joku ilta sitten kyytiin ryntää joukko iloisia illanviettäjiä, jotka alkavat heitellä pulloja tai sitten edessä on joukko nuoria, joiden kotona on iso joukko ongelmia. Ja sitten aletaan muita oppilaita sekä opettajia suoraan nimitellä titteleillä, joita ei kenenkään mielestä ole mukavaa kuunnella. 

Kun puhumme siitä, että yhteiskunnan vaatimuksiin pitää voida vastata, eikä esimerkiksi opettajilla ole aikaa paneutua jonkun yksittäisen ongelmaoppilaan ongelmiin, koska ne kuuluvat sosiaalitoimelle tai psykiatrille, niin silloin me unohdamme sen, että kaikki lapset vaativat jonkin verran yksilöllistä huomiota. Siis lapset ovat yksilöitä, joilla on erilaiset valmiudet hoitaa erilaisia asioita. Meistä kukaan ei ole hyvä kaikissa asioissa. Ja koska nykyään kaikki asiat näkyvät eri tavalla kuin ennen, niin monet ennen niin näkymättömät asiat ponnahtavat uudella tavalla pintaan. Ihmisten pitää kyetä vastaamaan heille asetettuihin vaatimuksiin. 

Ja nykyään tärkeässä roolissa ovat sosiaaliset taidot. Oppitunneilla pitää olla hiljaa, ja kuunnella ohjeita. Mutta samalla ihmisten oletetaan olevan sosiaalisia, osallistuvan sosiaaliseen toimintaan koulujen sisällä sekä sen ulkopuolella. Ryhmätyöt saattavat tuottaa vaikeuksia henkilöille joilla on vaikkapa puhevika. Juuri tuollaiset asiat aiheuttavat myös syrjimistä. Eli ryhmätyössä johonkin ryhmän jäseneen ei edes haluta solmia kontakteja, eli hänet vain yksinkertaisesti jätetään ryhmän ulkopuolelle. Kyseessä on passiivinen kiusaaminen, jossa henkilö vain muuttuu joksikin esineeksi, jonka yrityksiin lähestyä toisia ei edes haluta reagoida. Jos toinen yrittää puhutella muita ryhmä jäseniä, niin silloin muut voivat kohdella häntä kuin ilmaa. 

 Sosiaalinen elämä on se, mikä on jotenkin hyvin arvostettua, ja sekin on tärkeässä asemassa kaikessa harrastus- sekä välitunneilla tapahtuvassa toiminnassa.  Kuitenkin jos joku on aina yksin, niin silloin me emme usein tule ajatelleeksi, että tuota yhtä henkilöä on ehkä syrjitty. Tai sitten hän vetäytyy siksi, että hän ei saa mitään palautetta ryhmältä. Jos kukaan ei vastaa silloin kun toinen puhuttelee tai muut kohtelevat kuin ilmaa, niin silloin ei kukaan varmaan halua mennä tuohon ryhmään. 

Eikä kaikilla ole samoja sosiaalisia taitoja, mutta kuitenkaan me emme voi myöskään unohtaa sitä, että sosiaalisuus on kahden kauppaa. Aina välillä me kaikki olemme tilanteessa jossa kohtaamme joukon, joka ei vain halua olla meidän kanssamme, eli emme löydä mitään yhteisiä keskustelunaiheita. Tai ryhmä tai minä emme vain löydä yhteisiä arvoja tai asenteita. Ja jos omat arvot ja asenteet ovat erilaisia kuin ryhmän muilla jäsenillä, niin silloin saattaa yksilö pudota ryhmän ulkopuolelle. Mutta toisaalta kukaan meistä ei varmaan jaksa koko ajan olla sosiaalisia. 

Ihminen saattaa olla väsynyt, hän saattaa olla stressaantunut tai jotenkin muuten sellaisessa elämäntilanteessa, että hän ei vain jaksa tai halua olla sosiaalinen. Läheisen kuolema, uusi perheenjäsen tai joku muu asia voivat aiheuttaa ylimääräistä kuormittumista. Kun me kohtaamme uuden ympäristön tai uusia ihmisiä, niin me stressaannumme. Jo peruskoulu aiheuttaa ihmisille stressiä. Kun lapsi käy peruskoulua, niin hänen pitää tuolloin läpäistä jokainen aine. Eli kaikissa kokeissa pitää menestyä, tai sitten peruskoulu jää käymättä. Se vaikuttaa haitallisesti myöhempään urapolkuun. 

Kaikki eivät sopeudu joukkoon. Ja jos ihminen on erilainen, niin hänet jätetään helposti ryhmän ulkopuolelle. Tuossa tilanteessa lähdetään etsimään sitä paljon puhuttua helpointa tietä, mikä tarkoittaa että mennään siitä mistä aita on matalin, niin silloin tietenkin tuo yksinäinen oppilas tai henkilö joka ei sopeudu joukkoon voidaan poistaa. Siis jos enemmistö sattuu olemaan sitä mieltä että joku henkilö ei ole kelpaava joukkoon, niin hänet paiskataan muitta mutkitta pois joukosta. Se mikä saattaa aiheuttaa tuollaisen tilanteen voi olla se, että opettaja pelkää että häntä syyllistetään siitä, että toinen oppilas tai opiskelija on jätetty tai jättäytynyt yksin. 

Kun sitten esimerkiksi nuori tai lapsi on surullinen tai ei aina jaksa olla iloinen, niin silloin häntä usein leimataan masentuneeksi. Ja sitten lähdetään etsimään psykiatria. Sillä tavoin muut voivat syyttää toisen mielenterveysongelmia siitä, että tämä nyt on vain jäänyt yksin. Mielenterveysongelmat ovat sitten asioita, joiden hoitoon tarvitaan lääkitystä, ja tietenkään mielenterveysongelmainen ei pysty työhön. Joten jos ihminen saadaan psykiatriseen hoitoon, niin hänen paperinsa saadaan mukavasti pois pöydältä. Sillä tavoin voidaan hoitaa kaikki työelämään liittyvät ikävät asiat pois silmistä, ja kenenkään ei tarvitse katsella masentuneita tai muuten sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei "vain haluta olla". 

Masennus on hyvä syy laittaa henkilö sairaslomalle, mutta sitten kun ajatellaan masennusta sitä kautta, että onko syy oikeasti siinä, että ryhmä syrjii jotain yksilöä, niin silloin pitäisi kuitenkin asiaa miettiä myös siten, että onko ihminen surullinen siksi, että häntä syrjitään. Masennukseen voidaan aina vedota, mutta kuitenkin jos henkilö käyttää paljon alkoholia tai omaa muita ongelmia, niin silloin voidaan kysyä että onko sairasloma kuitenkaan tuon henkilön kohdalla oikea paikka? Kun ei aamulla tarvitse töihin lähteä, niin silloin voi korkki aueta lopullisesti. Mutta tuolloin ajatellaan tietenkin työnantajien etua. Jos alkoholisoitunut henkilö erotetaan työpaikastaan, niin silloin hänen tilalleen voidaan palkata henkilöitä, jotka ovat tehokkaampia työntekijöitä. 

Se mitä me mielellämme teemme on erilaisia testejä. Noissa testeissä tietenkin mitataan erilaisia valmiuksia hoitaa milloin mitäkin ongelmia. Ja se että meillä ei jostain syystä kukaan anna positiivista palautetta, koska on jotenkin itsestään selvää että tietyllä tasolla olevan henkilön pitää osata tiettyjä asioita. Kun ihminen ei koskaan saa mitään muuta kuin negatiivista palautetta, niin silloin hän varmaan menettää täysin halunsa tehdä mitään positiivista. 

Meillä Suomessa on sellainen tapa että ongelmia hoidetaan siten, että ihminen joka ei "sovellu joukkoon" poistetaan sieltä. Eli jos koulu ei suju, niin seurauksena on siirtäminen jonnekin muualle, jossa tuo henkilö on poissa luokasta. Ja jos joku ei osaa reittiä tai tehdä työtään muuten, niin silloin hänet paiskataan muitta mutkitta suoraan kortistoon. 

Syytä siihen että henkilö ei töitään osaa ei tarvitse selvittää. Jos palataan esimerkiksi bussikuskin työhön, niin on aivan eri asia olla jossain kurssilla, jossa vieressä seisoo joukko kouluttajia, kuin lähteä kentälle tekemään työtä, jossa saatetaan kohdata esimerkiksi juopuneita, jotka heittelevät olutta pitkin bussia tai alkavat polttaa tupakkaa julkisessa liikennevälineessä. 

Si vis pacem, para bellum (suom. Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan) eli muunnelma teemasta, varaudu pahimpaan ja toivo kuitenkin parasta.

F-35 Kuva Wikipedia

Tämä on kirjotus NATO-uutisoinnista, eli NATO on perustettu erityisolosuhteita varten. Se on tehty liittoumaksi, jonka tarkoitus olisi turvata pienten Eurooppalaisten valtioiden itsenäisyys sekä taata niiden demokraattinen kehitys. Tietenkin NATOa voidaan vastustaa sillä perusteella, että me joudumme luopumaan osasta itsenäisyyttämme, mutta toisaalta jos emme ole NATOn jäseniä, niin silloin joudumme tilanteeseen, jossa hyökkäyksen tullessa joku ei estä apua sanoen, että "koska ette ole NATOn jäseniä, niin emme tuota apua anna. 

Toisaalta NATOn tuki ei siis kriisin sattuessa ole aivan täysin varmaa. Venäjän ydinaseet ovat pelottava asia, mutta NATO on myös Ukrainaa tukenut. Eli ehkä NATO tukisi myös Suomea. Mutta sen jäseninä saisimme jotenkin paremmat takuut siitä, että saamme apua silloin kun sitä eniten tarvitsemme. Samoin pääsemme sitä kautta mukaan NATOn sisäiseen päätöksentekoon. Eli NATOssa pääsemme myös vaikuttamaan ainakin joihinkin päätöksiin. Siis jos ostelemme aseita, joiden toiminta riippuu kolmannen osapuolen tahdosta, niin silloin tuota kolmatta osapuolta pitää ainakin koettaa miellyttää. Ja tässä tulee päivän kysymys, eli kumpaa miellytät mieluummin Venäjää vai USAaa? Siis maailmassa ei ole täydellisiä valtioita, ja siksi meidän pitää valita joskus se kumpi on meistä mieluisampi. 

Se että toivon ettei sotilaallista voimaa tarvitse käyttää Suomessa ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi jättää varustautuminen mahdollista kriisiä varten suorittamatta. Eli kuten on niin monesti sanottu, niin Si vis pacem, para bellum (suom. Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan). Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää aina toivoa parasta, mutta valmistautua pahimpaan.  NATO on tulossa Suomeen tai niin ainakin suuri osa ihmisistä toivoo. Tässä sitten on esitetty huolia siitä, että NATOn myötä maamme varuskunnat muuttuvat NATO varuskunniksi, mikä tarkoittaa että maamme on silloin hyökkäyksen kohteena, jos Venäjä päättää hyökätä NATOa vastaan. Kun puhutaan siitä, että NATO hyödyttäisi meitä vain jossain erityistilanteessa, niin meidän pitää huomioida se, että NATO on sotilaallinen järjestö, joka on tehty erityistilanteeseen nimeltään sota. 

Meidän koko asevarastomme sekä sotilaallinen toimintamme, joka ainakin toistaiseksi nojaa asevelvollisuuteen tähtää siihen, että Suomella on pelote, joka ennaltaehkäisee Venäläisten hyökkäystä maahamme tai maamme kautta jonnekin toiseen maahan. Siis eiväthän F-35 hävittäjät ja K-9 haupitsitkaan ole tarkoitettu muuta kuin hoitamaan erityistilannetta nimeltään sota. 

Samalla tavoin oman maamme puolustusvoimat on kokonaisuudessaan tehty erityistilannetta varten. Ja tuollainen erityistilanne, jolta toivomme NATOn ainakin jotenkin suojelevan meitä on meneillään Ukrainassa. Tai ehkä minun pitäisi määritellä tässä tilanteessa sana "suojella" siten, että se tarkoittaa että NATOlla olisi ennaltaehkäisevä rooli mahdollisessa Putinin väkivaltaisessa eskalaatiossa. 

Tuon eskalaation syy voisi olla se, että Putin haluaa saattaa Barentsinmeren öljy ja kaasuvarat paremmin omaan hallintaansa sekä sitoa Eurooppaa tiukemmin Venäläiseen energiaan, joka tuo hänelle sekä hänen lähipiirilleen todella paljon tuloja. Mutta Ukrainan tilanne tietenkin on aiheuttanut ainakin jonkinlaisia uudelleenarviointeja myös niille suunnitelmille, joita Putinilla ehkä on ollut Barentsinmeren varalle. 

No, tällainen asia varmaan on jo monille ihmisille tullutkin mieleen, ja sekin meidän pitää muistaa, että NATOn ja Venäjän konflikti on asia, jossa ei paljon kysellä, eikä Venäjä ainakaan ole sellainen valtio, että sen voisi olettaa kunnioittavan valtiomme tai minkään muunkaan valtion rajoja. 

Se että Venäjä ei ole oikein pärjännyt Ukrainassa tietenkin lisää tuon valtion tarvetta vakuutella muita siitä, että se aikoo pitää Suomea sekä Ruotsia ystävinään, ja sitä kautta maamme liittyminen NATOon lisää jännitteitä. Mutta on olemassa toinen keino hoitaa asioita, ja se on palata YYA aikaan. Tuolloin me hoidimme omaa turvallisuuttamme siten, että olimme jatkuvasti polvillamme Neuvostoliiton edessä. 

Ja tuolloin varmasti Neuvostoliiton johto kehräsi, kun meidän vapaan Suomen edustajat lobbasivat kilpaa Neuvostoliiton mallia, ja sen takia meidän pitää miettiä mitä me jatkossa teemme. Voi olla että Unkari taas viivyttelee NATO hakemuksemme käsittelyä, koska olemme heitä loukanneet. 

Tai ehkä Unkari sitten lyttää NATO-hakemuksemme, ja sitä varten varmaan on joku varasuunnitelma. Mutta sitten kun me lähdemme puimaan sitä, että onko maahamme viisasta tuoda NATO-joukkoja niin että täällä olisi pysyviä tukikohtia tai jopa ydinaseita, niin silloin tietenkin meidän pitää myös kysyä, että mitä varten tänne ei voitaisi sijoittaa pysyviä NATO-tukikohtia, eli onko noista tukikohdista ollut jossain muussa maassa häiriöitä? 

Tietenkin Venäjä voisi hyökätä maassamme olevia NATO-joukkoja vastaan suoraan ohjuksin, mutta tuolloin tietenkin tarvitsemme pystyvän ilmatorjunnan, joka kykenee reagoimaan muutamassa sekunnissa ehkä mahdollisesti hyvinkin yllättäen tuleviin ballistisiin ohjuksiin. Samoin tarvitsemme asejärjestelmän, jolla Venäjän mahdollinen hyökkäyskärki saadaan tuhottua. 

Eli tuolloin ei välttämättä puhuta ydinaseista, mutta kun ajatellaan esimerkiksi NATOn kannalta tilannetta Pohjolassa, niin tietenkin NATOn esikunnassa ajatellaan erityisesti alueita, eli esimerkiksi tiedustelukoneet sekä tietyt strategiset pommikoneet voisivat tarvita ainakin sellaisia tukikohtia, että pelastusmiehistöt sekä noiden laitteiden tukijärjestelmät voisivat operoida sellaisessa tilanteessa, että noissa koneissa ilmenee joitakin häiriöitä. 

Mutta kun ajatellaan esimerkiksi Suomen maantieteellistä sijaintia, niin silloin varmasti meidän kannattaa muistaa se, että olemme hyvin lähellä Murmanskin sotilastukikohtia, joihin on sijoitettu esimerkiksi ydinaseita, ydinsukellusveneiden päätukikohta sekä erittäin paljon joukkoja, joiden määrää Ukrainan sota on vähentänyt. Monissa skenaarioissa Venäjän hyökkäys maatamme vastaan olisi nimenomaan Suomen lapin kautta läpi viety operaatio, jossa Venäjän asevoimat pyrkisi tuhoamaan Pohjois-Norjassa olevat elektroniseen tiedusteluun rakennetut asemat sekä Pohjois-Norjassa olevat lentokentät, joista operoivat taktiset rynnäkkökoneet voisivat iskeä Murmanskin alueella olevia sotilastukikohtia vastaan. 

Kun aikuinen kiusaa..., niin se ei tee kiusaamisesta sen hyväksyttävämpää.

Siis heti aluksi minun pitää sanoa, etten ole tuo opiskelija, josta Helsingin Sanomien juttu kertoo. Eli olin jo silloin ajat sitten valmistunut, mutta tuo tapaus on hyvin ikävä.  Helsingin Yliopistossa on tapahtunut vakavia asioita, eli vaikka kyseessä on noin viisi vuotta vanha tapaus, niin silti se on aina vakava. Eli eräs opiskelija on jätetty kaiken ulkopuolelle, koska hän on ollut jotenkin epämieluisa tuttavuus. Opiskelijan nimi löytyy HS:n artikkelista, jota olen lainannut. 

Tapaus on siis tapahtunut vuonna 2018, ja kyseessä on ollut takana puhumista sekä kyseisen opiskelijan leimaamista. Yliopistossa ja tietojenkäsittelyn laitoksella tapahtunutta kiusaamista, mikä on ainakin Helsingin Sanomien mukaan tapahtunut tuutorien toimesta voidaan pitää hyvin ikävänä asiana. Tai siis kyseessä ei ole vain ikävä, vaan myös hyvin vakava asia, koska yliopistolla pitäisi olla kypsyystestit, joilla taataan opiskelijoiden sekä myös henkilökunnan asenne sekä se, että kaikki ovat niin sanotusti aikuisia. 

Mutta silti yliopistolla tai siihen liittyvässä opiskelijatoiminnassa on sattunut kiusaamista, joka vaatii tietenkin selvittämistä. Koska kyseessä on julkinen syytös, niin asioita pitää myös kommentoida julkisesti. Ja se mikä tietenkin tekee tästä selvitystyöstä vaikeaa on se, että ketään ei saa rangaista, ilman että asioita tutkitaan. Tuo asia mikä on tapahtunut liittyy Helsingin Yliopiston tietojenkäsittelyn opiskelijoiden tutor-ryhmän viestintään, missä oli kyseisen artikkelin päähenkilöstä puhuttu pahaa selän takana, ja hänet oli sitten leimattu "sellaiseksi tyypiksi", jonka kanssa ei kannata olla. 

Kiusaamisen tarkoitus on joskus savustaa henkilö pois esimerkiksi opiskeluympäristöstä. Tai toisaalta joku saattaa tehdä tekaistuja ilmoituksia esimerkiksi juuri kiusaamisesta, jotta oma jostain muusta syystä heikentynyt koulumenestys saisi hyväksyttävän selityksen. Kiusaaminen on sikäli vaikea asia, että ei ole olemassa selvää määritelmää siitä, mikä on kiusaamista. Eli toinen saattaa ajatella samoista asioista toisin kuin toiset. 

Joskus kiusaamisen määritelmäksi on ehdotettu, että jos toisesta tuntuu joku asia pahalta, niin silloin kyseessä on kiusaaminen. Mutta uskaltaako tuo asiat ahdistavina kokeva henkilö tuoda tuota asiaa esiin? 

Mikäli ajatellaan alkoholinkäyttöä, niin joku jonka kotona viina on aiheuttanut paljon pahaa voi ajatella alkoholista hiukan toisin, kuin joku muu joka ei ole noita asioita itse kokenut. Samoin pienikin vitsi joka liittyy esimerkiksi väkivaltaan voi saada aikaan hyvin ahdistavan reaktion, jos joku joukosta on itse joutunut todistamaan henkirikosta. 

Kiusaamisen tuntomerkki on se, että siihen ei liity yksittäistä tapausta, johon olisi helppoa puuttua. 

Kun tuutori, jonka pitäisi tukea fukseja kiusaa, niin kyse on vakavasta asiasta. Koska kiusaaminen tapahtuu erillisessä tietojärjestelmässä, niin  asia on melko ikävä sekä samalla myös monimutkainen, koska kyseinen opiskelija ei ollut kuulunut tuohon ryhmään, ja noita viestejä ei oltu tarkoitettu hänen nähtäväkseen. Samoin kyseinen opiskelija oli poistanut joukon tuohon ryhmään lähettämiään viestejä, joita olisi tarvittu todisteiksi. Ongelmia lisää se, että opiskelijoiden Telegram-ryhmä on toiminut erillään yliopiston tietojärjestelmistä. Eli periaatteessa sitä ei yliopisto kykene valvomaan. 

Hs,28.2.2023

Vaikka ryhmä josta nuo viestit on hankittu ei ole tarkoitettu muille kuin tutoreille, niin kuitenkaan epäasiallinen sekä henkilöön käyvä viestittely ei ole hyväksyttävää. Meidän kaikkien pitäisi tietää siitä, että noilla viesteillä on tapana eskaloitua. Eli ne saattavat oikeasti aiheuttaa sen, että joku jätetään yksin. Eli aikuisten oppilaitoksissa sekä työpaikoilla tapahtuva kiusaamien on sellaista, että joku vain jätetään ulos joukosta. Tuolloin kyseinen henkilö vain eristetään muusta joukosta, eikä hänen kanssaan edes yritetä puhua. 

Samoin myös tuon toiminnan uhrista kerrotaan kaikkia vähemmän viehättäviä tarinoita, joilla eristäminen hyväksytetään. Tuolloin meidän pitää huomioida sellainen asia, että erityisesti takana puhuminen saattaa aiheuttaa että henkilöstä aletaan levitellä kaiken maailman perättömiä asioita. Kiusaamisen yksi vähemmän miellyttävistä piirteistä on se, että uhri saatetaan leimata esimerkiksi "turhan herkäksi", tai kiusaaja saattaa väittää että muillekin tai jopa hänelle itselleen tehdään samalaisia asioita, "eivätkä he ole valittaneet". 

Kun puhutaan esimerkiksi tietojenkäsittelyn opiskelijoiden fuksiaisista, joissa kamera kuvaa kaikki mitä tehdään, sekä lähettää materiaalin jonnekin kotisivuille, niin silloin varmasti on kyseessä asia, johon pitää puuttua. Mutta sitten kun tuon HSn jutun päähenkilö sitten on asiasta huomauttanut, niin silloin varmaan on ollut paikallaan muuttaa käytäntöjä, eli kyseessä on tietoturvaan kuuluva asia. Mutta sitten tuon toiminnan on varmaan annettu jatkua, koska siitä ei olla ennen valitettu, ja tuolla kampuksilla on paljon asioita, joiden on annettu jatkua, koska ne eivät ole aiheuttaneet ilmoituksia. 

Yllä HS:28.2023

Yllä on kuvakaappauksia tuosta HS:n jutusta. Kun joku jää kiinni kiusaamisesta tai muusta vastaavasta toiminnasta, niin hän saattaa väittää kaikkien olevan tuossa toiminnassa mukana. Eli tuolloin lähdetään vaatimaan vaitioloa, sekä sitä että kukaan ei puhu mitään noista asioista. Tuolloin ajatellaan, että jos kaikki saadaan hiljennettyä, niin kukaan ei saa tietää mitään siitä, mitä jossain opiskelu- tai työpaikassa on tapahtunut. 

Kuitenkin jos on kysytty lupaa kuvata, niin silloin toinen osapuoli näkee asian niin, että tuo kuvaaminen on aivan oikein, ja tuolloin jos ei halua tulla kuvatuksi, niin silloin henkilö voi jättää osallistumisen väliin. Tai niin ainakin yleisesti ajatellaan. Jos ihminen tekee tuollaisesta asiasta ilmoituksia, niin hänet leimataan erittäin usein pikkumaiseksi. Eli kyseessä on keskimääräistä vaikeampi asia, koska aina on olemassa sana sanaa vastaan. Muut puolustautuvat sillä, että kyseessä oli "ensimmäinen kerta", kun näistä asioista puhutaan. 

Samoin toinen puolustus on se, että tuon ryhmän viestit eivät ole tarkoitettu tuon kiusatuksi itsensä tunteneen henkilön nähtäväksi. Mutta tästä ainakin voidaan ottaa sellaista oppia, että kaikki tieto mitä netissä jaetaan voi päätyä myös sinne, minne sitä ei ole tarkoitettu. Ongelma on sitten siinä, että kyseinen ryhmä ei ole muille kuin tuoreille tarkoitettu. Ja mitä tehdään silloin jos toiminta ryhmässä on vastoin hyviä tapoja? Ihmisten haukkuminen selän takana ei ole nimittäin mitenkään erityisen mukavaa kuultavaa sekä katsottavaa. 

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009384273.html

Kaikki kuvat ja lanaukset ovat tuosta artikkelista. 

Liite: Helsingin yliopiston vastaus HSn tiedusteluun. Teksti on suoraan lainattu HS:n artikkelista, johon on linkki tekstin päällä ja alla. 

HELSINGIN yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja Jussi Kangasharju kertoo HS:lle sähköpostitse, ettei voi kommentoida medialle yksittäiseen henkilöön liittyvää tapausta millään tavalla.

Samalla hän toteaa, ettei yliopistolla suvaita minkäänlaista kiusaamista tai epäasiallista kohtelua.

”Pyrimme aina parhaamme mukaan selvittämään tietoomme tulleet kiusaamistapaukset. Asiat pyritään ottamaan selvitykseen heti, kun se on mahdollista. Jokaisella yliopiston esihenkilöllä ja opettajalla on velvollisuus puuttua asiaan havaitessaan häirintää tapahtuvan työ- tai opiskeluyhteisössään”, hän kirjoittaa.

”Jos esimerkiksi opiskelija kokee, että toinen opiskelija kohtelee häntä epäasiallisesti, hän voi ensisijaisesti ottaa yhteyttä kyseisen kurssin opettajaan. Jos opiskelija kokee epäasiallista kohtelua opiskelijoiden vapaa-ajan tapahtumissa, hän voi ottaa yhteyttä ensisijaisesti HYY:n [Helsingin yliopiston ylioppilaskunta] häirintäyhdyshenkilöön.”

Kangasharju huomauttaa, ettei yliopisto voi esimerkiksi ryhtyä kurinpitotoimiin tai antaa määräyksiä tai ohjeita, jos kyseessä on opiskelijoiden keskinäinen vapaa-ajan vietto. Yliopisto ei hänen mukaansa puutu sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan opiskelijoiden vapaa-ajan yhteydenpitoon tai opiskelijajärjestöjen toimintaan.

”Tapauksia yritetään kuitenkin selvittää hyvässä yhteistyössä yliopiston ja HYY:n häirintäyhdyshenkilöiden sekä kyseisen oppiaineen tai muun toimijan kanssa. Myös tuutoreiden perehdyttämistä on viime vuosien aikana vahvistettu.”

PETERIN tapauksesta tekee monimutkaisen se, että hän on poistanut valtaosan omista vanhoista viesteistään viestiketjuista, joten HS ei ole voinut nähdä niitä. Peterin mukaan hän on poistanut viestit itseään suojellakseen.

HS:n haastatteleman ainejärjestölähteen mukaan Peterin oma keskustelutyyli on ollut hyvin provosoiva ja kärkäs, ja tämä on vaikuttanut siihen, miten ihmiset ovat häneen suhtautuneet. Lähteen mukaan Peter on myös helposti kokenut asiat hyökkäyksinä itseään vastaan. Myös lähde on kuitenkin sitä mieltä, että Peteriä on kiusattu.

Lisäksi pahimmat solvaukset Peteristä on kirjoitettu tuutoreiden sisäisiin ryhmiin, eli niitä ei ole tarkoitettu hänen silmilleen. Osa suljetuissakin viestikeskusteluissa mukana olleista opiskelijoista kuitenkin ihmetteli, miksi kaikkeen Peterin sanomaan suhtauduttiin niin vihamielisesti.

”Mut en mä kyl ymmärrä myöskään miks kaikkeen mitä se [Peter] sanoo suhtaudutaan näin hostiilisti”, kirjoitti eräs suljetun tuutoriryhmän jäsen.

”No varmaan siks et se on about koko ajan ollut perseestä”, vastasi toinen ryhmäläinen.

HS myös tavoitti yhden henkilöistä, joka haukkui Peteriä suljetussa ryhmässä. Tämä kertoo miettineensä tapahtunutta jälkeenpäin, ja ”harjoittaneensa paljon itsereflektiota”.

Henkilö esiintyy jutussa nimettömänä, sillä tapahtumista on kulunut jo niin pitkä aika eikä hän ollut pääosassa Peterin tapauksessa.

”Siinähän oli kyse selän takana puhumisesta, enkä usko, että kukaan siinä ryhmässä silloin mielsi sitä kiusaamiseksi. Se oli enemmänkin harkitsematon reaktio Peterin toimintaan ja oman ärsytyksen sekä turhautumisen purkamista”, hän sanoo.

”Vaikka kyse ei ollut määrätietoisesta toiminnasta, kyllä se minusta menee kiusaamisen kattotermin alle. Sellaisella puheella, mitä ryhmässä harjoitettiin, on tarttuva vaikutus. Se lietsoo ja ruokkii itseään. Olenkin pyytänyt tapahtunutta anteeksi myöhemmin.”

Yllä Suora lainaus HS:n artikkelista:

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009384273.html

Pykälä 230 aiheuttaa kysymyksiä Internetin tulevaisuudesta

Sanotaan että Internet on pilalla. Sen ovat pilanneet ne ihmiset jotka ovat käyttäneet sitä väärin. Kun internet syntyi, niin silloin sen mahdollisuudet olivat rajalliset. Ne rajoittuivat keskustelupalstoihin, mutta nykyään tilanne on toinen. Internetin kautta voidaan ihmisiä valvoa rajattomasti, ja sen kautta voidaan ohjata fyysisiä aseita kohteisiin. Eli internet on kaukana siitä, mitä se oli joskus 1990-luvulla. 

Internet on muuttunut 1990-luvulta aivan toisenlaiseksi toimintaympäristöksi, kuin mitä se oli, kun esimerkiksi "pykälä 230" nimellä kulkeva lakipykälä hyväksyttiin USAn senaatissa. Tuolloin internetissä kulki lähinnä informaatiota, ja pykälä 230 säädettiin suojelemaan Internet-palveluntarjoajia, joita vastaan tehtailtiin syytteitä kunnianloukkauksista, joita tapahtui tuolloisen tavallisen puhelinverkon kautta käytettävissä chat-palveluissa. Tuo pykälä suojaa siis internetin palveluntarjoajia syytteiltä, jotka johtuvat käyttäjien lisäämästä sisällöstä. 

Tuolloin tietoverkon siirtonopeus oli muutamia kilobittejä sekunnissa, mikä tietenkin rajoitti netin käyttöä eli tuolloin eivät edes filmit toimineet, ja lyhyenkin elokuvan lataaminen kesti lähes koko yön. Eli tuolloin kauan sitten ei kenenkään tarvinnut pelätä sitä, että netistä hyppäisi joku mörkö, joka voisi muuten kuin esimerkiksi jakamalla vaikkapa joidenkin turvamiesten henkilötietoja uhata ihmisten fyysistä turvallisuutta. 

Nykyään tilanne on monella tavalla toinen kuin tuolloin kultaisella 1990-luvulla. Twitter sekä monet muut yhteisöpalvelut ovat muuttuneet paikaksi jossa kuka vain voi jakaa melkein mitä vain. Ja esimerkiksi ääriryhmät käyttävät sosiaalisen median alustoja omassa viestinnässään. Samoin nykyään elokuvia voidaan katsella suoratoistona, joten enää ei riitä että verkosta estetään lataaminen, ja samalla tietenkin pitää muistaa että monet mobiilisovellukset sekä niiden tietoturva vaativat että sovellus voi päivittää itsensä nopeasti. 

Ja yksi ohjelma joka vaatii jatkuvaa päivittämistä on tietenkin virustorjunta. Virustorjunta jos on päivittämättä, niin silloin kone on jatkuvasti hyökkäyksen uhan alla, koska vanhentunut virustorjunta ei tunnista uusimpia haittaohjelmia, joista perinteinen virus on kaikkein vaarattomin. Vakoiluohjelmat joiden avulla tyhjennetään pankkitilejä sekä murretaan käyttäjien yksityisyys ovat vielä vaarallisempia kuin perinteinen tietokonevirus, joka tyhjentää kovalevyn.  

Netin nopeuden kasvaminen aiheuttaa sen, että yhä monimutkaisempia sekä sitä kautta monipuolisempia haittaohjelmia voidaan ladata internetistä. Ja tietenkin paras temppu lähettää haittaohjelma koneelle on  esiintyä esimerkiksi pankin tai viranomaisen nimissä, ja sitä kautta sitten huijata vastaanottaja painamaan linkkiä, joka vie pankin kotisivun näköispainokselle, josta sitten tuo onneton käyttäjä lataa haittasovelluksen koneelleen. 

Mutta nykyään internet on väline, jonka kautta voidaan aiheuttaa myös fyysistä uhkaa ihmisille. Internetin kautta voidaan henkilö paikantaa muutamassa sekunnissa, jos hänen puhelimensa paikkatietoihin päästään käsiksi. Tuolloin vihamielinen taho voi lähettää esimerkiksi kidnappaus- tai muuhun vihamieliseen toimintaan tarkoitetun yksikön tuohon kohteeseen. Samoin internetin kautta voidaan ohjata vaikkapa kamikaze-drone kohteeseensa, joka voi olla jonkun hallituksen tai muun voimakkaan toimijan kannalta ikävä taho. Eli tämä on yksi versio siitä paljon puhutusta hybridivaikuttamisesta. 

Internet takaa jokaiselle julkaisijalle saman mahdollisuuden päästä esille. Se tarkoittaa että netissä jokainen meistä periaatteessa voi tehdä asioita, jotka onnen olivat mahdollisia vain valtiolle. Ja sen takia netin kaltainen toimintaympäristö vaatii uusia lakeja, joilla korvataan vanhentuneet pykälät, jotka on säädetty aikaan, jolloin netin kautta ei voinut ohjata esimerkiksi robotteja. Internet on mahtava väline, jonka mahdollisuudet ovat rajattomat. Mutta joku aina käyttää tuollaista välinettä väärin. Ja sen takia meidän pitää kannustaa ihmisiä kehittämään niitä hyviä asioita. 

Wikipedian johtajan kommentti pilalle menneestä internetistä 

https://yle.fi/a/3-11770643

Pykälä 230

https://yle.fi/a/74-20019864

Kuva: https://www.kaspersky.co.uk/blog/amazing-internet-maps/6420/

Liike Nyt ja sen arvot ovat todella hyvän näköisiä, mutta...

"Ansiosidonnainen työttömyysturva halutaan ulottaa kaikille. Nykyisin ansiosidonnaista päivärahaa saa työntekijä, joka on kuulunut työttömyyskassaan riittävän kauan ja täyttää työssäoloehdon". (STT/Liike Nyt ajaa vaaliohjelmassaan isoja uudistuksia työelämään ja työttömyysturvaan – ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille, yleissitova työehtosopimusjärjestelmä purettava). Eli käsittääkseni tuo tarkoittaisi ansiosidonnaisen ulottamista myös niihin, jotka eivät vielä ole olleet työelämässä. 

Siis otetaan uudestaan. Liike Nyt aikoo ulottaa ansiosidonnaisen päivärahan koskemaan kaikkia, eli myös ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevat saisivat ansiosidonnaista. Miten Liike Nyt laskisi ansiosidonnaisen päivärahan suuruuden niiltä, jotka ovat ensimmäistä kertaa tulossa työmarkkinoille, ja jotka eivät vielä ole saaneet palkkaa?

Tai mitä jos työntekijä jää työttömäksi vain parin kuukauden tai viikon työssäolon jälkeen? Lasketaanko tuolloin hänen ansiosidonnaisensa sen  mukaan, mitä hänen tulonsa olivat työssä ollessa, vai lasketaanko ne sitten vuositasolla. Ja tuolloin ei edes korkea tuntipalkka ei merkitse sitä, että ansiosidonnaista saisi muuta kuin muutaman euron kuukaudessa. 

Liike Nyt, jonka puheenjohtaja Hjallis Harkimo on maamme Eduskunnassa puolueen ainoana kansanedustajana on ilmoittanut joukon asioita, joita se haluaa ajaa. Ja yksi noista asioista on se, että puolue aikoo ajaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikkiin työssäkäyviin. Tuolloin ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluisi myös niille, jotka eivät ole vielä olleet työelämässä. Ja tässä vaiheessa me joudumme sitten miettimään, että mistä tuo ansiosidonnainen lasketaan, jos henkilö ei vielä ole ollut työelämässä? 

Ansiosidonnainen työttömyysturva perustuu siihen, että tietty prosentti palkasta talletetaan kassaan, ja sitten siitä lasketaan tuo ansiosidonnaisen päivärahan suuruus. Tuo asia varmaan vaikuttaa hyvältä, mutta miten sitten lasketaan niiden ansiot, jotka eivät vielä ole olleet työelämässä? Kyseinen asia varmaan kiinnostaa kaikkia. 

Muuten Liike Nyt edustaa kokoomuslaista tai niitä, joilla on paljon pääomaa. Eli esimerkiksi tulopoliittisen ratkaisun kokonaissitovuus halutaan nurin. Tuolloin jokainen työnantaja tai yrittäjä joutuisi neuvottelemaan oman sopimuksen työntekijöiden kanssa. Ja silloin varmasti ne yrittäjät, jotka kykenevät tarjoilemaan paljon etuja peittoavat ne yrittäjät, jolla ei ole samanlaisia etuja. 

Tietenkin suuri joukko yrityksiä voi vapaasti valita työvoimasta, mutta jos sitten joku yhtiö tarvitsee koulutettuja henkilöitä, joilla on oltava tietyt toimiluvat, niin silloin ei työvoimaa ole niin paljon tarjolla. Ja mikäli esimerkiksi start-up kilpailee osaavista henkilöistä suurempien yhtiöiden kanssa, niin silloin voidaan kysyä, että kumman tuo työntekijä jolla on tiettyjä erikoislupia valitsee? Valitseeko hän ehkä start-upin vai valitseeko hän yhtiön, joka voi tarjota palkan lisäksi esimerkiksi ilmaisia punttisalikertoja? 

Eli aiheuttaisiko tuo malli, missä työehtosopimukset eivät ole yleissitovia sen että pääoma lopulta kasaantuu suurten toimijoiden käsiin, koska muut yrittäjät eivät saa palkattua työvoimaa? Kun työsopimuksia laaditaan, niin silloin noissa asioissa kannattaa käyttää pätevää juristia, ja pätevien juristien palkkiot ovat erittäin suuria. Joten pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus palkata työntekijää laskevat, koska palkkauksen oheiskustannukset nousevat. 

Työntekijöiden määrä-aikaisuus voidaan helposti piilottaa koeaikana tapahtuvalla työsuhteen purkamisella, jos työtekijöiden koe-aikaan tulee pidennyksiä.

Tietenkin työntekijöiden koeaikoja halutaan korottaa sekä samalla irtisanomissuojaa heikentää, jotta kilpailukyky pysyy korkeana. Tuo koeaikojen pidennys tietenkin mahdollistaa sen, että työntekijä otetaan töihin, ja sitten kun projekti on valmis, niin hänet voidaan irtisanoa, koska hän ei ole työhönsä sopiva. Tuolloin määräaikainen työsuhde voidaan korvata suoraan yhtiön palvelukseen palkatulla työntekijällä, joka sitten voidaan surutta irtisanoa. Näin ei kukaan näe tuota määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamista, vaan työläinen voidaan leimata pätemättömäksi. 

Tuolloin voidaan projektin pituus määritellä vaikka 9 kk mittaiseksi ajaksi, ja sitten otetaan työläinen koeajalle. Sen jälkeen tuo työläinen voidaan huomaamattomasti poistaa yhtiön riveistä, eli tuolloin tuo työllistäminen tehdään piilotetusti määräaikaisesti, mutta muille ilmoitetaan sitten että kyseessä on purku koeajalla. 

Ja varmasti työperäinen maahanmuutto pitää saada nousuun. Tuolloin ei suomalaisia työntekijöitä taritse ollenkaan palkata. Näin saadaan oma yhtiö taatusti kannattavaksi. Eikä esimerkiksi 9 kk. ajaksi maahamme tullut intialainen joka asuu jossain kommuunissa edes osaa pyytää sitä palkkaa, minkä suomalainen ja suomessa pysyvästi asuva työläinen tarvitsee, jotta hän voi elää omassa kodissaan sekä maksaa tarvittavat menot. 

Siis miksi Suomi on kallis maa? Meillä elinkustannukset ovat kalliita, verot ovat korkeat ja esimerkiksi ilmastomme lisää tietenkin vaatteiden sekä muihin vastaaviin kohteisiin kuluvia kustannuksia. Samoin meillä on maassamme melko korkea arvonlisävero. Eli jokaisen tuotteen hintaan oli se palvelu tai fyysinen tuote kuluu periaatteessa 24% veroja. 

Ja sitten tietenkin joissakin tuoteryhmissä kuten ruoassa on alennettu arvonlisävero,  joka on 14%. Kirjojen ja lehtien arvonlisävero on 10% Ja jos yhtiön liikevaihto on alle 15000 euroa vuodessa, niin sen ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa. Mutta tuolloin yrittäjällä pitää olla muuta tuloa yhtiönsä lisäksi. Myös se asia pitää huomioida, että tuo 15 000€ raja lasketaan 12 kk. pituiselle jaksolle. Eli koko vuoden tulot eivät saa ylittää 15 000€. (https://kevytyrittajaksi.com/arvonlisavero-eli-alv/)

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/liike-nyt-ajaa-vaaliohjelmassaan-isoja-uudistuksia-ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n-ja-ty%C3%B6tt%C3%B6myysturvaan-ansiosidonnainen-ty%C3%B6tt%C3%B6myysturva-kaikille-yleissitova-ty%C3%B6ehtosopimusj%C3%A4rjestelm%C3%A4-purettava/ar-AA17VSWN?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=dc5e36f79e854905c0e3360ea042b452&ei=20

https://kevytyrittajaksi.com/arvonlisavero-eli-alv/

Onko YLEn koulubarometri puolueellinen?

Helsingin yliopiston päärakennus (Wikipedia)

YLEn koulukone on ollut kritiikin kohteena, koska se kertoo S2 eli niiden nuorten jotka lukevat suomea toisena kielenä osuuden huonosti menestyneiden koulujen oppilaista olevan melko suuria. Eli onko tuossa koulukoneessa tarkoituksellisesti yritetty leimata maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka muutenkin ovat päässeet melko hyvin uutisiin kaikessa negatiivisessa. Siis onko tuo kritiikki oikeasti aiheellista, ja vetävätkö S2 nuoret koulujen tuloksia alaspäin. 

Vai onko syytä myös suomea kotonaan puhuvissa nuorissa itsessään sekä heidän opiskelumotivaatiossaan? Ja vaikka koulussa olisi 99% vieraskielisiä oppilaita, niin jokaisen oppilaan pitää itse omat tehtävänsä tehdä. Toki voidaan sanoa etä joissakin kouluissa varmasti on sellainen ilmapiiri, että siellä ei oppisi kukaan yhtään mitään. 

Miksi koulupudokkaiden lapsista tulee koulupudokkaita? He saavat kotonaan helposti mallin, missä koulutusta ei pidetä juuri minään. Tuo malli saattaa pitää sisällään myös sosiaalisen kokonaisuuden, missä kotona ei ole mitään opiskelurauhaa, ja samoin tuollainen nuori ympäröi usein itsensä samanhenkisellä joukolla, joka ei paljon aikaa koulussa viitsi käydä, kun ostarilla hengailu on paljon mukavampaa kuin koulukirjojen lukeminen.  

Ja tietenkin esimerkiksi se, että joku koulu saa aikaan hyvin menestyviä oppilaita houkuttelee kunnianhimoisia vanhempia sijoittamaan nuorensa tuollaiseen kouluun. Yleensä tuollaiset vanhemmat kannustavat nuoriaan opiskelemaan, ja he ymmärtävät sekä neuvovat nuoriaan, että opiskelu merkitsee todella paljon. Mutta sitten on vanhempia, joiden mielestä opiskelu on turhaa. He saattavat itse olla lyhytjännitteisiä, ja mennä niin sanotusti siitä missä on matalin aita.

Samoin voidaan suoraan kysyä, että tietävätkö maahanmuuttajat tai koulupudokkaiden lapset sitä, että mikä nyt ylipäätään on lukio, tai mihin tuo koulu, jota markkinoidaan jossain "paikkana mihin mennään miettimään mikä minusta tulee isona" oikeasti oikeuttaa? 

Eli heidän näkemyksensä mukaan koulujen jättäminen kesken on asia, joka kannattaa. Saahan esimerkiksi siivoojana tai apuhoitajana sellaisia summia, että korkeakoulua käyvä nuori varmaan kadehtii tuota siivoojaa. Mutta ehkä sitten kun mieleen tulee että korkeakoulu ei kestä koko loppuelämää, ja sitten kun sen on käynyt, niin ehkä koulutuksen merkitys avautuu myös muille. 

Koulu vaatii tietenkin oman aikansa lasten sekä nuorten elämästä. Jos nuoren kaikki aika menee johonkin muuhun kuten sosiaalisten sekä kehittävien harrastusten parissa, niin miten hän jaksaa enää koulua. Tai jos kotona ei koulua oikeasti arvosteta, eikä siellä kukaan saa rauhaa lukea, niin silloin varmaan alkavat oppimistulokset muuttua ala-arvoisiksi. Kun me kohtaamme Pisa-testien tulokset, niin silloin meidän on aika todeta että peruskouluissa on nyt jotain menossa pieleen. 

Toki peruskoulut ovat tasapäistäviä laitoksia, joissa ei oteta huomioon oppilaan kielitaidon heikkouksia tai esimerkiksi ADHDtä, niin kuitenkin meidän pitää sanoa, että ei yksi ihminen tai edes yhden kaupungin koulut saa aikaan sitä, että koko maamme Pisa-tulokset ovat romahtaneet. Eli helsinkiläinen oppilas tuskin meluaa jokaisessa maamme koulussa. Joten onko jossain muualla vikaa? Onko jossain syntynyt sellainen asenne, että koulutusta ei juurikaan tarvita? Eli kannustaako joku meidän yhteiskunnassamme siihen, että koulut jätetään kesken eikä edes peruskoulua viitsitä käydä. 

Mutta sitten tietenkin meidän pitää kysyä, että onko tuossa barometrissa tai koneessa otettu oikeasti huomioon sitä, että käyvätkö oppilaat koulua, tai että onko noissa niin sanotusti huonoissa kouluissa eroteltu Suomea puhuvat nuoret erikseen omille luokilleen? Siis tuo asia tietenkin lisää eriarvoisuutta sekä samalla luo niitä paljon puhuttuja kuiluja eri nuorten välille, ja samoin jos ajatellaan että jos koulussa on yli puolet nuoria, jotka eivät puhua kotonaan suomea ja joiden kielitaito on sen takia puutteellinen, niin tietenkin noista kouluista ponnistaminen esimerkiksi lukioon on vähän hankalaa. Joten tietenkin meidän pitää esittää sellainen kysymys, että onko noiden koulujen mahdollisesti rauhaton opiskeluilmapiiri seurausta siitä, että noiden nuorten kotona ei koulutusta juuri arvosteta? 

Vai onko siellä myös ehkä opettajan taholla sellainen ilmapiiri, että "noista nuorista ei koskaan tule mitään", ja silloin tietenkin koulu tai koti saattavat aiheuttaa asenteellaan oppimistulosten alenemista. Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, että millainen koulun pitäisi olla, niin ideaalinen koulu eroaa varmasti hyvin paljon siitä koulusta, jonka käytännön opetustyötä tekevät kohtaavat joka päivä, mutta jotenkin kaiken maailman koulubarometrejä voidaan pitää myös jotenkin tarkoitushakuisina. Eli onko tarkoitus jakaa nuoret heti ensimmäisellä luokalla kuumaan ryhmään, josta tulee jotain. Ja sitten loput pudotetaan kylmästi pois. Tai ehkä maahanmuuttajia syyllistämällä saadaan taas siirrettyä vastuuta jollekin toiselle. 

https://yle.fi/a/74-20019756