Miksi meidän suomalaisten pitää aina vihata jotain?

Kimmo Huosionmaa

Me suomalaiset olemme kovia vihaamaan muita ihmisiä. Tässä kirjoituksessa mietin, mitä kaikkea ihminen voi oikeasti vihata, ja kyllä niitä vihan kohteita aika paljon löytyi, vaikka toki muutama noista tuiki tärkeistä asioista on päässyt unohtumaan, ja minä vihaan unohtamista. Ei ole mukavaa vaihtaa salasanaa tietokoneeseen, ja sitten kiireessä unohtaa se. Tässä viime itsenäisyyspäivänä oli taas maassamme mielenosoituksia, joissa natsiliput heiluivat, ja ulkomaalaisia vaadittiin poistumaan maasta. Toisissa mielenosoituksissa taas natseja vaadittiin poistumaan Helsingin Kallioista, jossa asuu ihmisiä naapureina rosvot ja kytät. Mielenkiintoista miten maassamme asioihin suhtaudutaan, ja ainahan täällä sellaisia ihmisiä löytyy, joita voidaan vihata oikein kunnolla. Viha täyttää ihmisten mielen, kun he katsovat natseja, muukalaisia, sotia sekä poliiseja, vankeja, vapaamuurareita sekä kodittomia ja muita, joiden joukkoon he eivät katso voivansa kuulua, ja se sitten pitää kaikille kertoa.

Tällöin istuin ja mietin tovin, miten tätä asiaa tässä voisin kommentoida, tuntematta vihaa esimerkiksi ihmisvihaajia kohtaan. Tulin sitten siihen tulokseen, että olipa hyvä, että Oskari Tokoi sekä Suomen senaatti aikoinaan julistivat maamme itsenäiseksi juuri 6. Joulukuuta, jolloin ei samaa hurmosta tarvinnut kokea, kuin esimerkiksi Suomen voittaessa kultaa jääkiekosta vuonna 1995, jolloin kansa oli riemusta soikeana, vaikka ruotsalaisia hiukan hiukan vihattiin, koska he tapansa mukaan yrittivät tehdä maalin Suomen verkkoon.

Toki vuonna 1917 vihattiin kommunisteja, eli "punaisia", joiden tunnuksena oli hihassa oleva punainen nauha, jotka taas vihasivat "valkoisia", joiden hihassa oli valkoinen nauha. Siinä voidaan todeta nuorison pehmenneen aika tavalla, kun ei enää kivääri olalla olla merkkipäivää ottamassa vastaan, ja tuolloin vanha taas huokaa, että mihin nuorison arvot ovatkaan menossa, kun ei saatu edes kunnon kapinaa aikaan. Muistellessa esimerkiksi uutiskuvien kautta minulle välittynyttä "Vanhan valtausta" vuonna 1968 sekä vuoden 1917 tapahtumia, niin aika löysältä tuo toiminta tuolloin vuonna "95" näytti, vaikka tietenkin tuo kulta nosti kansallistunnetta.


Tuolloin vanhaan hyvään aikaan, mistä vaari ja hänen isänsä puhuivat eli vuosina 1917 sekä 1968 tietenkin asiat olivat paljon vakavampia, kuin vuonna 1995, ja vuonna 1917 saattoi luoti tulla päähän, jos sattui väärä nauha käteen. Ja sen jälkeen koko kansa alkoi yhdessä vihata Venäläisiä, joita vastaan käytiin kaksi sotaa. Tämän jälkeen viha kohdistui yllättäen sodanlietsojiin sekä kaikkeen, mikä ei kuulunut rauhan aatetta kannattavien sosialistien hyväksymään toimintaan. Sitten Neuvostoliitto hävisi, ja kansalliseen identiteettiin tuli sellainen muutos, että alettiin vihata niitä, jotka olivat yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa.

Vihaamiseen kuuluu tietenkin sellainen asia, että kaikkien kuuluu aina vihata jotain asiaa, mikä kerrotaan tietenkin jossain lehdessä. Meillä tietenkin on kansallinen identiteettimme, jota muiden pitää kunnioittaa, mutta mitä sitten jos joku on buddhalainen tai joku uutukaisen uskonnon kannattaja. Meillä Suomessa tietääkseni on uskonnonvapaus, joka määrittää sen, että mitä tahansa uskontoa saa kannattaa tai harjoittaa, jos siitä ei ole muille haittaa kuten meluamista tai jotain kauhean hajuisia suitsukkeita ei kai saa polttaa ainakaan rappukäytävässä. Eikä marihuana ole sallittua missään uskonnollisissa menoissa, koska se on kielletty laissa. Ja tietenkin me voimme vihata kaikkia rauhanliikkeeseen kuuluvia, kun he ovat muka tuota marihuanaa polttaneet. He puolestaan voivat sitten vihata kaikkia poliiseja sekä upseereita, kun nämä ovat niin kauhean militaristisia.

Mutta sitten tietenkin me voimme taas ryhtyä vihaamaan erilaisia ihmisiä, koska vihaaminen on todella mukava tapa viettää aikaa. Siinä sitten voi jokainen itse miettiä, mitä tapahtuu, jos vaikka jokainen meistä ryhtyisi esimerkiksi perustamaan itse sellaista suojeluskuntaa, joka heittää vihan kohteet pois maastamme. Mutta sitten kohtaamme sen, että tuo asia saa aikaan vihaa sekä me voimme saada siitä sitten vaikka rikosrekisterin, kun ryhdymme purkamaan vihaa johonkin sivulliseen. Tai sitten saamme nenillemme, kun joku alkaa puolustaa itseään meidän vihalta, joka täyttää mielemme joka kerran kun näemme jotain, mikä ei meitä miellytä.

Tässä sitten mietin yksi päivä, että minkä takia ihmisille kerrotaan aina esimerkiksi haastateltavien vaatteita? Mitä se mihinkään haastatteluun kuuluu, mitä henkilöllä on päällä, tai mistä kaupungista esimerkiksi poliisi tai joku muu univormua käyttävä henkilö on kotoisin? Jokainen meistä varmaan tietää sen, mitä tuli aamulla laitettua päälle, ja eiköhän se aivan jokaisen oma asia ole, missä vaatteissa kotona oleilee tai mitä laittaa aamulla suuhun? Joten tässä lopussa päätän kirjoituksen sanaan harkittuun, eli miksi meidän suomalaisten pitää aina vihata jotain. Itse mietin miten paljon vihaan vihakirjoittajia, joiden viha kohdistuu ihmisiin, jotka vihaavat länsimaisia henkilöitä.

Vakoilu jatkuu Suomessa vilkkaana

Kimmo Huosionmaa

SUPO:n mukaan vakoilu Suomessa jatkuu vilkkaana, ja syy siihen on se, että meillä on erittäin hyvä osaaminen esimerkiksi korkean teknologian tuotteista, joita voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi aseteollisuudessa sekä sotilaallisessa toiminnassa. Mobiililaitteiden avulla voidaan osoittaa kohteita sekä pitää yhteyttä kentällä olevaan henkilökuntaan erittäin tehokkaasti.Itsea asiassa normaalia kännykkää voidaan käyttää tähän tehtävään. Riittää että henkilö ottaa kohteesta kuvan, ja kävelee jonkin matkaa, ja sitten ottaa uuden kuvan samasta kohteesta.

Tuolloin kännykän asennon tunnistin käyttää kännykkää kuin teodroliittia, ja sitten voidaan tuo kohde paikantaa erittäin tarkasti. Jos käytössä on kaksi kännykkää, voi keskustietokone laskea tuon kolmion sekunnin murto-osassa, eli se paikantaa nuo kaksi kännykän käyttäjää, ja sitten vain vetää viivat, joiden yhtymäkohtaan suunnataan satelliitti-ohjautuva ase. Samoin mobiililaitteiden avulla voidaan paikallistaa omia joukkoja, jolloin esimerkiksi tulitukea antavien lentokoneiden on mahdollista pudottaa pomminsa lähemmäs omia joukkoja tai sellaiseen kulmaan, että joku este suojaa nimenomaan omia miehiä, jolloin tietenkin tulituki on tehokkaampaa. Myös mobiililaitteiden avulla voidaan kohteista lähettää kuvia hyökkäyksen aikana, jolloin sen tuhoutuminen kyetään toteamaan tehokkaasti.

Mobiililaite eli älypuhelin on tehokas monikäyttöinen väline, jonka avulla voidaan todeta esimerkiksi myös henkilön sydämmen syke, ja valvoa sitä, että täytyykö henkilön esimerkiksi juoda. Sen kameraa voidaan käyttää myös esimerkiksi apuna jonkun laitteen korjaamisessa sekä haavakuvan lähettämiseen lääkärille, ja samoin myös taitoa vaativat leikkaukset voidaan tehdä niin, että toinen pitää kännykkää kaverin olan yli, ja sitten lääkäri sen avulla ohjaa, mitä pitää tuossa tapauksessa tehdä. Toki esimerkiksi lääkintämiehellä tai kenttä-kirurgilla voi kännykkä telineessä olkapään päällä, ja sen avulla sitten tuo lääkäri neuvoo sen, mitä pitää tehdä. Olkapäälle laitettava teline on siitä hyvä, että toinen voi silloin esimerkiksi varmistaa yhteyden toimivuuden ja vaihtaa laitetta, jos siihen tulee toimintahäiriö ilman, että operaattori kovin paljoa häiriintyy.

Myös infrapunakameralla varustettu kännykkä varmasti on esimerkiksi pimeässä erittäin tervetullut keksintö, jonka avulla voidaan etsiä petoeläimiä sekä vihollisia pimeydestä. Kännykällä sekä sosiaalisen median sovelluksilla voidaan pitää yhteyttä esimerkiksi esikuntaan ilman, että kukaan huomaa mitään, ja esimerkiksi snapchatin avulla voi agentti tai sotilas saada ohjeita sekä välittää viestejä, joita ei muiden haluta näkevän. Ja monikäyttöisyys tietenkin tekee kännykästä tai älypuhelimesta "sveitsin armeijan linkkuveitsen", jonka avulla voidaan vähentää painoa. Tuo kännykkä voidaan kiinnittää lisä-akkuun sekä WLAN:in avulla myös satelliittilähettimeen, jolloin henkilö voi puhua tai lähettää viestejä esimerkiksi jostain Afrikan savannilta.

https://yle.fi/uutiset/3-10545912

Kun ihminen levittää väärää tietoa toisesta, niin silloin hän tekee asioita, joita ei ehkä edes tajua tekevänsä

Kimmo Huosionmaa

Tässä sitten vielä tänään eteeni tuli linkki erääseen videoon, missä kerrotaan tarina vanhasta miehestä, joka levittää tarinoita naapuristaan, mikä joutuu sitten oikeuteen. Kyseisessä kertomuksessa vanha mies väittää nuoremman varastaneen, ja sitten tuo nuorempi henkilö vapautetaan. Tästä kertomuksesta sitten voidaan vetää sellainen linkki elävään elämään, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka kertovat toisista satuja. Yksi tapaus on vakuutuspetos, missä esimerkiksi kallista polkupyörää väitetään varastetuksi. Tuolloin saattaa olla niin, että kyseinen pyörä viedään esimerkiksi maalle tai sitten se muuten säilötään vaikkapa purettuna.

Tällaisten vakuutuspetosten kohdalla  voi käydä niin, että joku alkaa syytellä paikallista nuorisoa tästä teosta, ja silloin edessä on hyvin ikävä oikeusjuttu, missä joku saattaa joutua maksamaan aiheettomia korvauksia. Samoin tuo ehkä viaton henkilö saattaa tuolloin saada rikosrekisterin, jonka takia hän sitten menettää esimerkiksi sotilasarvonsa sekä muita oikeuksia, joita puhdas rikosrekisteri oikeuttaa, ja tuolloin ihminen saattaa syyttömänä kärsiä erittäin vakavia seurauksia. Kyse on tällaisessa tapauksessa törkeästä valehtelusta, joka johtaa varmasti hyvin ikäviin seurauksiin, jos tuollainen valehtelija jää teosta kiinni.

Oikeudessa on syyttäjällä velvollisuus todistaa väitteensä todeksi, ja jos todistaja valehtelee oikeudessa, niin se on erittäin vakava teko, ja jos tuo valehtelija käyttää vielä univormua, niin silloin varmasti on kyseessä tapaus, mikä käsitellään erityistä ankaruutta osoittaen. Nimittäin väärä vala eli viranomaisen harhauttaminen oikeudessa on äärimmäisen vakava teko, mistä seuraa hyvin ikäviä asioita tuolle valehtelijalle. Ja rikoksesta saatu hyöty menee aina valtiolle, joten sen takia ei niitä kannata lähteä tekemään.

Heidän mielestään esimerkiksi vakuutuspetos, missä auton itse aiheutettuja vahinkoja on oikein vierittää muiden ihmisten syyksi, ja silloin tietenkin unohdetaan se, että vakuutuspetoksessa joku joutuu maksamaan toisen kuluja. Tällaisissa tapauksissa saattaa toisen ihmisen maksettavaksi tulla todella suuria summia rahaa, ja sitten vielä viedään maine, kun toinen ei suostu maksamaan olemattomia vahinkoja. Mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi vanhempi mies saa muut ihmiset uskomaan tarinoitaan, koska häntä vain jostain syystä halutaan uskoa. Ja tuolloin sitten nuorempaa henkilöä on jotenkin helppo uskoa.

Eräissä tapauksissa vanhemmat henkilöt ovat käyttäneet ikään kuin iän tuomaa arvovaltaa väärin hyväkseen, ja ryhtyneet vaatimaan esimerkiksi häätöä toiselle talon asukkaalle, koska heitä pitää ikään kuin vain totella. Tällaisissa tapauksissa sitten on saattanut käydä niin, että tuollainen ehkä hyvinkin kosteaa elämää viettävä henkilö on saanut muut uskomaan, että hän hänen naapurinsa pitää meteliä, ja on siksi velvollinen muuttamaan talosta pois. Tällaisissa tapauksissa saattaa olla kyse siitä, että vanhempi henkilö haluaa vain näyttää valtansa sekä sen, että häntä vain halutaan uskoa, kun on aina ennenkin uskottu. Ja sitten eteen tulee tilanne, missä kyseistä henkilöä epäillään vakavasta rikoksesta.

Eräissä tapauksissa esimerkiksi sellainen asia, kuin ajoneuvon omistaminen on saanut jotkut ihmiset uskomaan, että suojatielle saa parkkeerata. Vaikka tietenkään pyörätien jatke ei ole suojatie, eli ajoradalle tulevan pyöräilijän on väistettävä, niin kuitenkaan kenenkään yli ei saa tahallaan ajaa autolla. Tuosta asiasta on linkki toimittaja Hannu Karpon videoon, jossa pyörällä ajava henkilö on tietenkin hieman epämääräisen oloinen, mutta kuitenkaan ei suojatielle saa edelleenkään pysähtyä ainakaan autolla. Katkoviivalla merkitty alue ei ole suojatie, vaan pyörätien jatke, ja pyörällä ei saa ajaa jalankulkijoille varatulla alueella. Tuo tarkoittaa että jalankulkijaa on väistettävä joka tapauksessa eikä suojatielle, mikä on varattu kävelijöille saa pysähtyä, vaikka joskus saattaa ajoneuvo vahingossa siihen mennä, mutta kuten sanoin, niin silloin teko on lainvastainen, ja jos sitten tuolle suojatielle pysähtyy insinööri-ajon yhteydessä, niin siitä suoritus hylätään.Toki jos oikeasti asiaa tarkastellaan, niin silloin kuitenkin pitää sen verran ajaa eteenpäin, että kuljettaja näkee esteettä kumpaankin suuntaan, jolloin kukaan ei tule kylkeen.

Jos palataan vakuutuspetoksiin, niin silloin tällöin käy niin, että joku ajaa oikealta eteen, eli tuo oikealta tuleva ei viitsi katsoa kumpaankin suuntaan, koska hän olettaa että, oikealta tulevaa pitää väistää. Tuolloin kannattaa kuitenkin katsoa, että siinä ei ole keltaista kärkikolmiota, jolloin kolmion takaa tuleva on väistämisvelvollinen. Stop merkin kohdalla taas pitää aina pysähtyä. Mutta jos asiaa ajatellaan vakuutuspetoksen kannalta, niin silloin kannattaa myös katsoa, että vasemmalta ei tule rekkaa, joka saattaa sitten aiheuttaa todella pahaa tuhoa. Mutta tietenkin tällaisissa tapauksissa laki on puolella, jos oikealta tuleva on odottanut 30 minuuttia paikassa, missä ei ole kolmiota, ja sitten syöksyy toisen auton eteen.

Suojatie-video

https://www.youtube.com/watch?v=a8iStWHmEq4


Huhu-video

https://www.facebook.com/ArvostettuFI/videos/1621122054639733/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suojatie

https://www.liikenneturva.fi/fi/kampanjat/sina-teet-suojatien

https://www.nelivetoa.fi/2014/11/kevyen-liikenteen-saannot-autoilijalle/

Kirjoitus siitä, mitä hylätty kello tuo mieleeni

Kimmo Huosionmaa

Tänään löysin roskakatoksesta hylätyn kellon, josta on viisarit revitty irti. Tuon kellon jätin paikalleen, koska en sillä mitään tee. Mitähän muutkin ajattelevat, jos he kohtaavat pois heittämänsä kellon minun seinälläni. Joskus nuo kellot ovat lahjoja jostain seurasta, joten siksi ne kannattaa jättää roskikseen, vaikka ne voisi helposti korjata. Tai mistä minä sen tiedän, kuinka helppo tämä kello on korjata, kun sitä en edes käteen ottanut. Jääköön sinne katokseen, kun se kerran on pois heitetty, ja tuolloin mieleen tietenkin tulee se, että nykyään ei enää samanlaisia tuotteita tehdä kuin ennen, ja syy tähän saattaa olla se, että esimerkiksi kelloteollisuuden pitäisi saada tuloja, ja niitä se saa vain myydyistä kelloista, joten siksi nykyään kannattaa työ tehdä vähän huonommin kuin ennen, mutta tietenkin tämä kello aiheutti jotain ajatuksia mieleeni, koska jo otsikko kertoo siitä, että aion tässä kirjoittaa menneestä ajasta sekä kellosta, josta puuttuu viisarit.

Kun näin tuon kellon, niin silloin ajattelin, että oikeastaan tuo kello voisi symboloida mennyttä aikaa. Sitä voi katsoa kuvien kautta, mutta mitään siitä ei enää voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisin tehdä jotain asioita uudelleen. Mutta samalla tiedän, että vaikka kuinka osoittaisin katumusta, niin silloin en kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi. Tuolloin myös ajattelin, kuinka vähän ihmisen pitää nähdä saadakseen idean uuteen kirjoitukseen tai muuhun tekoon, joka voi myös synnyttää asioita, jotka mullistavat maailman sekä ihmisten elämän. Tämän kirjoituksen syntyyn riitti vain hylätty kello, joka on jätetty roskakatokseen.

Mieleen tulee se, että miksi tuo kello on hylätty? No sen asian varmaan kellon hylkääjä tietää, mutta tässä en sitä sitten lähde sen kummemmin spekuloimaan. Mitäpä hylätty kello, mikä on ollut ikään kuin jonkun asunnon tavaramerkki minulle merkitsee? Tätä tekstiä kirjoittaessani mieleen tulee sellainen asia, että osaa ihmisistä kohdellaan kuin tätä kelloa. Heitä pidetään kuin he olisivat kertakäyttöisiä hyödykkeinä, jotka voi heittää pois kun heitä ei enää tarvita. Eli joidenkin ihmisten on vaikea nähdä muut ihmiset yksilöinä, vaan heitä kohdellaan kuin esineitä, joiden tunteilla ei ole mitään sen suurempaa merkitystä. Ja ainahan tuollaisen ihmisen, jonka mielipiteet tai maailmankatsomus ei vastaa omaa käsitystä asioista jättää vaikka kaveripiirin ulkopuolelle ilman mitään sen suurempaa omantunnon tuskaa, koska jokainen meistä valitsee itse oman ystäväpiirin, eli sen ryhmä mihin itse haluaa kuulua.

Tuolloin sellaisen henkilön, jota vastaan on rikkonut voi jättää pois kaveripiiristä, ja hänet piilottaa johonkin roskakatokseen, jotta kukaan ei saa edes tietää tuosta henkilöstä. Kyseinen ihminen voidaan tietenkin kuvailla erittäin tylsäksi sekä huonosti pukeutuvaksi henkilöksi, jonka kanssa ei edes kukaan halua puhua mistään asioista. Tuon takia muuten on syntynyt joukko maailmankirjallisuuden klassikoita, koska jos ihminen on yksin, niin hän todennäköisesti alkaa tuottaa omia tekstejä, ja ehkä joku joskus ottaa sellaisen tekstin käsiinsä, ja silloin saattaa edessä olla levytyssopimus tai uuden kirjallisen klassikon ilmestyminen. Tämäkin teksti on muuten tarkoitettu luettavaksi, joten sen takia sen saa jokainen lukea ihan ilmaiseksi, ilman että sen käsiin saamiseksi ei tarvitse maksaa kenellekään rahaa.

Mutta kun puhutaan siitä, että esimerkiksi päiväkirjan luvaton lukeminen on rumaa sekä toisen luottamuksen pettämistä. Ja jos toinen antaa lukea oman päiväkirjansa, niin silloin siitä voi antaa myös positiivista palautetta. Eli jos teksti on hyvää, niin silloin toista voi kannustaa julkaisemaan sen, ja ehkä esimerkiksi Elviksen rohkeus tehdä uraa uurtavaa musiikkia aikana, jolloin elettiin melko konservatiivisia aikoja johtuu siitä, että hän sai kannustusta perheeltään. 1950-luvulla oli nimittäin sellainen käsitys, että naisen paikka on kotona, ja ainoastaan jazzia sai soittaa radiossa perjantaisin, ja Elvis oli henkilö, joka sitten muuttui nuorten vapauden symboliksi. Joskus mietin sitä, kuka häntä aikoinaan kannusti ryhtymään muusikoksi, koska tuo päätös ei ehkä vielä nykyäänkään ole kaikkein helpoin.

Eli joku saattaa ottaa esimerkiksi luvatta toisen päiväkirjan käteen, ja sitten hän saattaa kannustaa tuota henkilöä julkaisemaan tekstejään. Ja ehkä yksi heistä käveli kuumana kesäpäivänä vuonna 1953 erään kaupungin kadun varressa olevaan studioon kainalossaan äitinsä lahjoittama kitara, ja äänitti kuolemattomat kappaleet ”Casual Love Affair” ja ”I'll Never Stand in Your Way". Tuo mies oli Elvis Presley. Eli oliko Elviksen äiti oikeasti lukenut poikansa tekstejä ilman lupaa, ja sitten kehottanut poikaansa menemään levyttämään nuo kappaleet. Tietenkin asiasta vaiettiin, koska se ei ollut sopivaa nuorison idolille, mutta tiedetään, että Elviksen äidillä oli suuri vaikutus Rockin  kuninkaan elämään sekä siihen, että hän alkoi tehdä musiikkia, josta ainakaan osa ei kuole koskaan.

Joskus olen kuullut sellaisen ihmisen, joka on ollut muille ikään kuin esine, jonka puheeseen ei muka  tarvitse vastata puhuneen itsestään, niin että hän vertasi itseään kelloon tai johonkin tiskirätin kaltaiseen esineeseen. Yläkuvassa oleva vanha kello ikään kuin symboloi kadonnutta aikaa, tai asioita joita ei koskaan tule takaisin omaan elämään. Tässä käsittelen muuten erästä hyvin yleistä ilmiötä, jonka moni 17-vuotias kohtaa juuri tuossa elämänvaiheessa, mutta kuitenkin haluan sanoa, että tarkoitus ei ole kirjoittaa mistään tietystä tapauksesta, joten jos tämä tuntuu tutulta, niin silloin kyseessä on puhdas yhteensattuma.

Tuo henkilö kertoi joskus, että häntä oli oikeasti puhuteltu jossain lomalla tai juhlissa vain kerran, ja se puhuttelu oli kysymys "mitä kello on?". Sitten tämä kysyjä otti sellaisen ylhäisen ilmeen, ja ryhtyi keskustelemaan muiden kanssa. Miettikää muuten itse, että jos tuo tilanne sattuisi itselleen, niin mitä tekisitte? Itsestäni joskus on tällaisessa tilanteessa tuntunut, että minut on kutsuttu johonkin juhlaan vain siksi, että joku voidaan pudottaa taksista pois, mutta tietenkään tässä en puhu mistään yksittäisestä tapauksesta.

Kuitenkin voisin kyllä sanoa, että jos joku on juhlissa ainoa, joka on 17-vuotias, ja muut ovat täysi-ikäisiä, ja heitä on esimerkiksi sen verran, että kaksi taksia tulee täyteen, niin silloin kyllä voisin sanoa, että tämä pudotus on sovittu, ja ehkä tällaiset henkilöt, jotka tätä tekevät tuntevat silloin jotenkin saavuttavansa suosiota muiden eli ilmeisesti vastakkaisen sukupuolen silmissä halutaan tuolloin korostaa omaa egoa, ja se tietenkin tuntuu paikalla olevasta alaikäisestä melko pahalta, mutta tietenkin suomen lakia pitää kunnioittaa. Ja jos alaikäinen juo alkoholia, niin silloin edessä on rikosrekisteriin kirjoitettava teko, joten tuolloin tietenkin pitää muiden tuntea vastuunsa, ja jättää alaikäinen pois autosta, koska maamme laki on tietenkin näissä piireissä pyhä asia, jota ei koskaan saa rikkoa.

"En etsi kadonnutta aikaa, jotain josta jouduin luopumaan", on kappale, jonka tekijää en muista, mutta kuitenkin tuo musiikillinen teos on aina saanut minut mietteliääksi. Tietenkin kadonneen ajan sekä menneiden tapahtumien kertaaminen on joidenkin ihmisten mielestä sellaista, mitä ei pitäisi tehdä, koska silloin kuolleet pysyvät haudoissaan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että menneiden asioiden selvittäminen saattaa ehkäistä sen, että vastaisuudessa tapahtuisi samanlaisia asioita, joista on haluttu vaieta. Vaikeneminen saattaa olla kultaa, ja puhuminen hopeaa, mutta tuolloin unohdetaan se, että hopea surmaa vampyyrit. Tässä tapauksessa vampyyri on ihminen jolla on toista tai toisen mainetta vahingoittavaa tietoa, ja sen avulla vampyyri pyrkii ikään kuin imemään toisen ihmisen omaisuutta itselleen uhkailemalla, että hän paljastaa jotain tämän uhrin menneisyydestä.  Jos ihminen uskaltaa puhua jostain asiasta avoimesti omalla nimellään, niin mitä se sitten aiheuttaa muille?

Se on hyvä kysymys, koska esimerkiksi se, että jos ihminen on ollut vaikka vankilassa on asia, mitä ei yleensä pidetä julkisena tietona. Joten jos joku sitten alkaa tällaisia asioita levittelemään, niin silloin hän tuo samalla esiin sen, että tuolloin saattaa hänellä olla sellaista tietoa, mikä on oikeasti salassa pidettävää.  Jos taas ajatellaan sitä, että kuolleiden pitäisi pysyä haudoissaan, niin tuolloin tietenkin esimerkiksi rikoksessa määräävässä asemassa olleiden henkilöiden kannalta tuo asenne on varmaan se, mitä he haluaisivat muiden tekevän rikollisten pomojen mielestä varmaan kaikkein paras tapa toimia olisi se, että heidän tekemänsä teot vain pyyhitään pois ihmisten mielestä, ja sitten kaikki kääntyy vain parempaan suuntaan.

Tuolloin ei koskaan tuollaisen ihmisen tarvitse kohdata tekojaan tai kuulla asioita, joita hän ei halua kuulla. Ja tällä tavoin taas palataan asiaan, mikä koskee vanhaa kelloa sekä mennyttä aikaa. Kukaan tuskin haluaa muistella sitä kertaa, kun hänet kutsuttiin juhliin seinäkoristeeksi tai en  usko, että kukaan haluaa puolisolleen tunnustaa sitä, että hänen rouvansa on jätetty siksi, että tuo suuri mies on uhkaillut tätä ensimmäistä puoliso-kokelasta. Joten tällaiset ihmiset varmaan haluavat jättää menneiden muistamiset vähemmälle.

Mitä elokuva "Berliinin taivaan alla" tuo mieleeni?

Kimmo Huosionmaa

Tässä eilen katselin YLE-areenasta elokuvan "Berliinin taivaan alla", mikä ei kovin dramaattinen luomus ole, mikä kertoo tietenkin rakkaudesta ihmisiin sekä siitä, kuinka jokainen meistä joskus joutuu kasvamaan. Nimittäin tuo elokuva on täynnä symboliikkaa sekä muistoja ajasta, jota ei enää ole. Elokuvan Berliini oli kaupunki, joka sijaitsi keskellä DDR:ää, ja sitä johtivat käytännössä liittoutuneiden valvontakomission miehet, jotka asettuivat kaupunkiin Toisen Maailmansodan jälkeen, ja tuo kaunis kaupunki oli täynnä kylttejä, joissa kerrotiin, kenen miehittäjän sektorilla oltiin. Ja kun henkilö poistui sektorilta vastaan tuli kyltti "Now you are leaving (Valtion nimi)  sector". Mutta palataan taas takaisin elokuvaan, ja siinä sitten läntinen Berliini on suljettu maailma, joka on erillään ympäristöstään, ja ikään kuin saareke siellä jossain.

Tuolla saarekkeella kaikki oli vapaata, mutta samalla tietenkin hyvin pienimuotoista, ja siksi tämä elokuva on hyvin puhutteleva, koska se kuvaa ikään kuin ihmisen poistumista jostain tutusta kohti turvattomuutta mutta samalla tietenkin myös sitä, että saadakseen jotain, täytyy ihmisen luopua jostain pienestä. Tuossa elokuvassa voidaan ajatella, että päähenkilö ikään kuin näkee menneisyytensä kävellessään ja ajaessaan autoaan. Kyseisessä hyvin taiteellisessa sekä ehkä tylsässä fimissä ihminen kokee uudelleen ne tilanteet, mihin hän on aikoinaan joutunut, sekä sen että hän samalla näkee itsensä noissa ihmisissä, joita hän kohtaa.

Filmi alkaa siitä, kun joku kirjoittaa paperille, sekä jatkuu sillä, kun nainen työntää lasta vaunuissa. Olen ajatellut, että ehkä tuo alussa tapahtunut kirjoittaminen on osallistumista ylioppilaskirjoituksiin.  Sitten hän kohtaa nuoriso joukkoja ja esimerkiksi sirkustaiteilijan. Noista repliikeistä, mitä hän kohtaa on tietenkin ollut päähenkilölle itselleen häpeää. Hän on joskus pelännyt noita tilanteita, mutta nyt sitten vanhempana miehenä ovat mielipiteet sekä asenteet tasoittuneet, eikä enää joku huuto merkitse tappelua, kuten joskus kauan sitten tämä asia on merkinnyt tuon päähenkilön elämässä.

Noissa kohtaamisissa hän sitten kohtaa samat asiat, mitä hän ennen pelkäsi, ja ehkä hän muistelee omaa kasvamistaan. Elokuva on kuin joki, jossa päähenkilö kävelee oman elämänsä halki nykyaikaan, ja sen tähden se on niin kauhean puhutteleva. Tuon elokuvan upea symboliikkaa tihkuva kuvaus saa aikaan sen, että ryhdyn tässä miettimään sitä, mikä tuo päähenkilö voisi olla. Hän voisi olla esimerkiksi henkilö, joka sodan jälkeen on joutunut koulukotiin, ja siellä hän sitten on kohdannut kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat erilaisuutensa takia joutuneet pois kotoaan.

Ehkä hänen isänsä on ollut sotarikollinen, ja siksi tuo mies on laitettu koulukotiin, missä sitten tietenkin on eteen tullut tapauksia, missä nainen on esimerkiksi maannut amerikkalaisen sotilaan kanssa, ja sitä sitten on ollut vähän vaikea peitellä. Ehkä se on ollut kuin kohtalon ivaa, että miehen joka vainosi muita siksi, että he ovat erilaisia poika kasvaa samojen erilaisten ihmisten ympäröimänä, joita hänen isänsä lähetti kauas pois. Ja kuitenkin elokuva kertoo kasvamisesta aikuisuuteen, kypsymisestä sekä vastuun ottamisesta. Ehkä hän on ollut psykiatrisessa hoidossa, ja palaa sinne, missä kaikki on alkanut. Ja ehkä kukaan omainen ei häntä ole tavannut, mutta kuitenkin joitakin henkilöitä sitten on jäänyt vanhoille kulmille asumaan. Jos tässä kirjoitelmassa saa hokea sanaa, ehkä niin sitten vielä lisään, että ehkä tuolla miehellä oli nuoruudessaan ollut samanlainen vihreä auto, kuin mitä eräässä kohtauksessa on.

Loppukohtauksessa tuo mies pitelee köyttä, jota trapetsitaitelija käyttää harjoitellessaan jossain katon rajassa. Tuolloin tämä mies saattaa olla kohdannut henkilön, joka hänelle oli tehnyt vääryyttä. Hän saattaa aluksi ajatella, kuinka helppoa olisi päästää narusta irti, ja pudottaa tuo nainen maahan, mutta kuitenkaan hän ei tätä tee. Loppukohtaus kuvaa sitä, kuinka tämä päähenkilö on kasvanut aikuiseksi sekä osaa nyt kantaa vastuun muista ihmisistä. Vastuu on asia, mistä aina keskustellaan, ja jos tuota köyttä ja siitä kiinni pitävää henkilöä ajatellaan, niin silloin täytyy sanoa, että se että ihminen ottaa vastuun itsestään on tärkeää, mutta se, että henkilö voi ottaa vastuun muista on pitkän työ takana, joten tällaisia ajatuksia kyseinen elokuva toi minun mieleeni. Lopussa linkki elokuvaan, joka on katsottavissa YLE-areenassa.

https://areena.yle.fi/1-354935

Radikaalien ainesten mielenosoituksen reitin ilmoittamisesta

Kimmo Huosionmaa

Aina välillä puhutaan siitä, että miksi esimerkiksi ääriainesten mielenosoitusten reitti kerrotaan julkisissa tiedotusvälineissä, sekä sitä asiaa arvostellaan, että miksi  jonkun mielenosoituksen yhteydessä mainitaan juuri äärimmäisesti ajattelevien henkilöiden sekä heidän aatteensa tunnusten olevan paikalla, koska tuon uutisoinnin väitetään toimivan kuin mainos, joka vetää paikalle juuri ääriainesten kannattajia, jotka tällä tavoin saavat äänensä kuuluviin. Ja se sitten tietenkin myös auttaa ihmisten tunnistamisessa. Toki maassamme on sanan ja kokoontumisen vapaus, mutta jos siellä aletaan lakia rikkoa, niin tuolloin poliisin pitää puuttua tilanteeseen. Ja tuolloin ei naamioituminen esimerkiksi villaisella huivilla tai  nailonista valmistetulla sukalla, koska nykytekniikka saa kasvot näkymään keveiden naamioiden alta.

Poliisi voi infrapunakameran avulla selvittää myös naamioituneiden mielenosoittajien henkilöllisyydet melko helposti. Samoin voidaan kartoittaa sitä, miten suuri suosio tuollaisella ääriryhmällä oikeastaan on, ja kuinka suuri halu tällä ryhmällä on oikeasti lähteä tappelemaan poliisin kanssa tai vahingoittamaan jotain ihmistä. Kun keskustellaan siitä, kuinka konkreettisen uhan nuo järjestöt muodostavat, niin silloin puhutaan samanlaisesta toiminnasta, kuin mitä esimerkiksi Helvetin Enkelit ovat tehneet.

Maassamme on vaikea saada aseenkantolupaa muuhun kuin vakavasti otettavaan harrastukseen, ja tuon aseen saadakseen pitää ihmisellä olla ampuma-aseen hankkimiseen kahden aseen omistajan suositus, sekä tietenkin myös ampuma- tai metsästysseuran jäsenyys. Mikäli henkilö lähtee nujakoimaan poliisin kanssa käy usein niin, että aseet lähtevät takavarikkoon, ja samoin henkilö saa usein tällöin vielä rikosrekisterin, joka estää esimerkiksi upseeriksi pääsemisen. Myös väkivaltaiseen tai  muuta rikollista toimintaa järjestöön kuuluminen aiheuttaa ampuma-aseluvan perumisen.

Jos ihminen sattuu asumaan esimerkiksi varuskunta-alueella ja saa rikosrekisterin, niin silloin hän saattaa joutua muuttamaan pois. Myös liiketoiminta lupa voidaan tuolloin perua lopun iäksi, koska henkilö ei tuolloin kykene hoitamaan tällaisia asioita, koska hän on toiminut mukana rikollisessa organisaatiossa, ja esimerkiksi polttopullojen heittelystä tulee helposti murhapolttoa koskeva syyte, mikä ei tietenkään ole mikään kovin mukava asia, ja jos siitä jää kiinni, niin silloin edessä on hyvin pitkä vankeustuomio.

Mutta tässä sitten vielä pitää todeta, että Suomessa on monia asioita jäänyt mediasta pois. Yksi niistä on se, että tietenkin kun johonkin radikaaliin ryhmään kuulutaan, niin siellä sitten talon takana puhutaan kaikenlaista esimerkiksi siitä, mitä pitää tehdä ihmisille, jotka eivät miellytä. Mutta sitten kun päätöksen toimeenpano lähestyy, niin silloin ei enää ryhmässä olekaan niin paljon ihmisiä kuin aluksi. Eli metsässä tai jossain asunnossa on helppo uhota erilaisista asioista, mutta sitten kun pitää lähteä tekemään jotain konkreettista, niin silloin alkaa väki vähetä.

Näet kukaan ei halua henkirikosta eli murhaa tai pahoinpitelyä nimiinsä. Pahimmassa tapauksessa henkilön katsotaan olevan yllytyshullu, joka tuomitaan mielisairaalaan. Tuolloin perusteena käytetään sitä, että henkilö on täysin muiden ohjailtavissa, jos hän muita miellyttääkseen lähtee tekemään rikoksia riippumatta niiden laadusta. Tällaisessa tapauksessa missä on teon takana puhdas käsky, joutuu tekijä usein vankilan sijasta psykiatriseen sairaalaan, koska katsotaan, että hän ei kykene vastaamaan teoistaan, ja on täysin muiden ohjailtavissa. Tuolloin henkilö joutuu usein myös holhoukseen, koska hän ei kykene esittämään "järkevää syytä" teolleen, jolloin tuomari katsoo henkilön olevan kykenemätön huolehtimaan itsestään.

Näet jos ihminen tottelee toisten käskyjä tehdäkseen ryhmään vakuutuksen, niin hänen katsotaan olevan yllytyshullu, joka antaa toisten käyttää itseään hyväksi. Ja hänen pitäisi tietää mikä on oikein ja mikä väärin ilman sen suurempia lain lukuja. Jos sitten joku käyt tekemässä rikoksen tuon ryhmän nimissä, niin silloin saa koko ryhmä kuulla tästä asiasta kotietsintöjen muodossa. Samoin tuolloin saattaa itselle avautua vankilan ovi, koska tuolloin toiminta voidaan katsoa rikokseen yllyttämiseksi, ja siitä sitten seuraa hyvin ikävä tuomio, jos joku menee tekemään jotain tyhmää.

Hakaristillä koristeltujen lippujen kieltämisestä

Kimmo Huosionmaa

Natsi-aate on todella ikävä asia, jonka nimissä on tapettu miljoonia ihmisiä. Kuitenkin on henkilöitä, jotka kuitenkin yhä edelleen haluavat kantaa natsitunnuksia sekä tatuoida hakaristejä käsiinsä ja selkäänsä. Joskus toki nuo tatuoinnit on tehty esimerkiksi sammuneelle henkilölle tämän nukkuessa, tai muuten väkisin. Eli henkilöstä on pidetty kiinni, ja kaverit ovat mielestään tehneet jonkun upean sekä hauskan teon, kun ovat toisen selkään sellaisen tehneet. Mutta toisinaan henkilö oikein haluaa kaikin tavoin mainostaa olevansa natsi.

 Hakaristilippujen kieltäminen on asia, joka aina välillä puhuttaa maamme johtoa, ja jos tähän asiaan halutaan ottaa kantaa, niin silloin pitää muistaa se, että jos nämä tunnukset sekä niiden hankkiminen kielletään, niin se saattaa tehdä natsien aatteesta kiehtovan myös sellaisten nuorten sekä syrjäytyneiden piirissä, jotka eivät muuten tätä tunnusta omakseen tunnusta. Hakaristin kantaminen hihassa sekä natsismiin kuuluvien esineiden tilaaminen esimerkiksi postimyynnistä kertoo siitä, että henkilöllä on joku asia, jonka takia hän kokee halua liittyä johonkin äärijärjestöön, jonka ilona on toisten hakkaaminen sekä väkivallalla uhkaaminen.

Jos ihminen sijoittaa esimerkiksi satoja euroja johonkin natsismiin kuuluvaan rihkamaan, niin silloin on kyllä kyse erittäin vakavasti omaan aatteeseen suuntautuneesta ihmisestä, joka varmasti tarvitsee jotain keskusteluapua, jonka tarkoitus on selvittää se, että mitä oikein on tapahtunut, jos ihminen samaistuu esimerkiksi kansanmurhaajaan. Jos ihmistä on kohdeltu väärin tai hänen saamansa kohtelu on oikeudetonta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tuolloin pitää asiaa tarkastella myös tältä kannalta katsottuna. Mikäli ihminen on niin kamalan natsihenkinen, että hän haluaa sitä kaupungilla osoittaa, niin varmaan moni haluaa syn tuohon toimintaan sekä vakavuuteen selvitellä.

Syy miksi hakaristejä ei olla varsinaisesti kielletty suomessa saattaa johtua myös siitä, että jos noita tunnuksia alkaa kovin paljon näkyä esimerkiksi mielenosoituksissa sekä kaduilla, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että ihmisten asenteet ovat koventuneet. Mutta samalla asia on niin, että natsiaatteen kannatuksen nousu kertoo myös siitä, että joku asia radikalisoi ääriliikettä. Mikäli joku ihminen pitää vaikkapa Holokaustia oikeutettuna, niin silloin on kyllä jostain hyvin ikävästä joko kotikasvatukseen tai ympäristön vaikutuksesta johtuvasta asiasta, jonka takia ihminen alkaa kantaa tällaisia tunnuksia, vaikka tietää ne toet, mitkä on tehty tuon aatteen nimissä.

Samoin jos vanhemmat ovat mukana alaikäisten natsi-harrastuksessa rahoittamalla noiden varusteiden hankintaa, niin silloin varmaan asia kiinnostaa myös viranomaisia. Jos henkilö sitten kantaa hakaristiä kadulla sekä omistaa ehkä ampuma-aseita, niin tuolloin voidaan tällaiseen yhdistelmän puuttua. Tässä sitten vielä sellaisen asian kerron, että osa noista skinheadeista on oikeastaan vain tavallisia rikollisia, joiden ideana on toimia samalla tavoin kuin moottoripyöräjengit tai liivijengit joskus toimivat. Eli he suojelevat jollain alueella toimivia huumekauppiaita, ja tietenkin nuo huumekauppiaat maksavat suojelurahaa näille miehille, jotka pitävät kilpailijat poissa alueelta sekä tietenkin myös perivät noiden huumekauppiaiden velkoja.

https://yle.fi/uutiset/3-10545089