Kiina ja ilmeisesti jotkut muutkin maat vainoavat toisinajattelijoita Interpolin avulla

 Interpol on kansainvälinen poliisiorganisaatio, jonka tehtäviin on kuulunut kansainvälisten rikollisjärjestöjen valvonta. Kyseessä on organisaatio, joka koordinoi eri valtiollisten poliisien toimintaa, tai ainakin sen kuuluisi olla tällainen toimija. Mutta kuten tiedämme, niin eri maailman valtioilla on erilaisia käsityksiä rikollisuudesta, ja vasta nyt on ilmeisesti havahduttu siihen, että jotkut valtiot käyttävät Interpolia väärin. 

Eli ne käyttävät tekaistuja etsintäkuulutuksia mahdollisista talous- tai jopa henkirikoksista saattaakseen esimerkiksi poliittisia toisinajattelijoita oman maansa viranomaisten huostaan sekä mahdollisesti hyvinkin ikäviin oloihin vankiloihin, joiden tarkoitus on pitää sisällään lähinnä poliittisia rikollisia eli lähinnä henkilöitä, jotka ovat uskaltaneet sanoa valtion johdon vastaisia mielipiteitä. Interpolin hyväksikäyttö noiden ihmisten jäljittämisessä ei ole aivan uusi ajatus. 1930 ja  -40 luvuilla natsit käyttivät Interpolia erittäin pahasti hyväkseen, ja 1940-luvun alussa se oli käytännössä täysin SS-miesten hallussa. Interpol ei siis itse tutki rikoksia, vaan auttaa poliiseja verkostoitumaan, ja jakamaan tietoja keskenään. 

Interpolin tietokantojen väärinkäyttö on pelottavan helppoa. Kun poliisijärjestöä rakennettiin, niin unohdettiin se, että jossain maassa poliisi saattaa lavastaa henkilön rikolliseksi.  Jos esimerkiksi Kiinan tiedustelu haluaa tietää jonkun sen kansalaisen olinpaikan tai oleskelumaan, niin sen täytyy vain tekeytyä rikospoliisiksi ja sitten väittää tuota kohdetta huumekauppiaaksi, ihmiskauppiaaksi tai sarjamurhaajaksi, ja näin sitten poliisijärjestöjen välinen yhteistyö mahdollistaa henkilön paikantamisen. Ja tietenkin Kiinan viranomaiset voivat tuoda jonnekin rikospaikalle esimerkiksi kupin, jota joku toisinajattelija on käyttänyt vankilassa. Tuolloin esimerkiksi turvallisuuspalvelu voi murhata toisen toisinajattelijan jossain maassa, ja sitten vaikka heittää tuollaisen kupin lattialle, jolloin kyseisen toisinajattelijan etsintäkuulutus voidaan näin saattaa voimaan. Tuollaisen palvelun voi tietenkin saada myös turisti, joka vierailee väärässä maassa. 

Järjestöön kuuluu 196 jäsenmaata, ja juuri se että aloite Interpolin kautta tehtävään etsintäkuulutukseen tulee kansalliselta viranomaiselta on heikkous. Eli siis Interpolin ylläpitämiin kansainvälisiin sormenjälkirekistereihin, joissa on esimerkiksi lasten hyväksikäyttörikoksista, terrorismista, ihmiskaupasta ja muista vastaavista rikoksista epäiltyjen tai rikospaikalta otettujen sormenjälkien rekisteri voi pitää sisällään myös muista kuin ns. "oikeista rikoksista" epäiltyjen rikollisten sormenjälkiä. Interpoliin tuodaan sormenjälkiä jotta niitä voidaan verrata kansainvälisellä tasolla, ja tuota menetelmää voidaan käyttää tehokkaasti myös esimerkiksi sarjamurhaajien etsimiseen. 

Mutta vastuu siitä, että haettava henkilö todella on sarjamurhaaja ja että sormenjälki on todella otettu murhapaikalta on poliisilla, joka tuon rekisteröinnin tekee. Tuolloin usein unohdetaan, että on maita, joissa poliisin ensisijainen tehtävä on puolustaa hallitusta. Eli noissa poliittisen poliisin tehtävissä saattaa joskus poliisilta unohtua totuus. On hyvin houkuttelevaa kirjoittaa jostain poliittisesta vastustajasta etsintäkuulutus, ja väittää häntä vaikkapa sarjamurhaajaksi. Tuolloin tuon henkilön asunnosta haetaan vain sormenjälki, joka syötetään Interpolin rekisteriin. Ja sitten esimerkiksi Kiinan viranomaiset voivat etsiä sen kautta kohteensa olinpaikkaa. 

https://yle.fi/a/74-20158469

https://www.interpol.int/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Interpol

Globalisaatio: eli kuinka lait kadottavat merkityksensä

 Monikansallisten yhtiöiden ongelma on siinä, että ne voivat siirtää tuotannon vaikkapa Intiaan, missä tuo tuotanto on täysin poissa EUn viranomaisten valvonnasta.  Kansallisten viranomaisten mahdollisuutta valvoa esimerkiksi tuotantoa rajoittavat kansallisvaltion rajat. Ja monikansalliset yhtiöt voivat helposti siirtää tuotannon pois EUsta. Tuolloin esimerkiksi ympäristö- ja tuotantoa koskevien turvallisuus näkökohtien huomioiminen saattaa olla täysin kiinni yhtiön johdon tahdosta sekä moraalista.  Saattaa olla että noista kolmannen maailman maista puuttuu täysin esimerkiksi ympäristöä koskeva lainsäädäntö. Ja jos lainsäädäntöä ei ole, niin silloin myöskään lakia ei voida rikkoa. 

Eli jos yhtiöllä on käytössään multikansallinen tuotantoketju, niin lait ikään kuin sulavat tuon yhtiön edessä. Jos yhtiötä halutaan syyttää esimerkiksi jostain ympäristörikoksesta, niin silloin syyte pitää lukea maassa, jossa tuo teko on tapahtunut. Jos jossain Nigeriassa 300 litraa dioksiinia pääsee Atlantin valtamereen sekä samalla ennen pitkää myös omalle lautasellemme, niin tuota asiaa ei ehkä kukaan viitsi edes raportoida. Ja vaikka raportoidaan, niin se ei johda mihinkään. Länsimaat syytävät jatkuvasti jätteitä Afrikkaan, jossa niiden käsittely on "vähemmän byrokraattista" kuin länsimaissa, eli noita Afrikkalaisia yhtiöitä eivät sido lait samalla tavalla kuin Europpalaisia yhtiöitä. 

Ja saattaa olla että vaikka esimerkiksi elektroniikkajätete luovutetaan asiallisille toimijoille, niin nuo toimijat voivat sitten Afrikassa myydä jätteet suoraan jollekin paikalliselle yhtiölle, jossa nuo levyt sitten poltetaan maakuopassa eikä kukaan työntekijä edes viitsi käyttää mitään hengityssuojaimia. Tai suojaimia ei edes ole olemassa. 

Lain kirjain on länsimaissa erittäin korkealle arvostettu asia. Me kaikki olemme tottuneet siihen, että voimme aina vedota lakiin sekä siihen, että lait on tarkoitettu noudatettaviksi. Mutta voimmeko kuvitella tilannetta, missä varsinkaan ympäristölait eivät velvoittaisi joitakin yhtiöitä tai muita toimijoita? Eli olisimme tilanteessa, missä ympäristöä koskeva lainsäädäntö sekä esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä koskevat direktiivit eivät enää merkitsisi mitään. Tuo tilanne on syntynyt globaalien tuotantoketjuiden myötä. 

Globaalien tuotantoketjuiden kautta monikansalliset yritykset ovat siirtyneet tilaan, missä niiden ei tarvitse noudattaa ilmeisesti oikeastaan kenenkään lakeja. Monikasalliset eli globaalit yhtiöt toimivat useiden valtioiden sekä valtioliittojen alueella, eli niiden toiminta-alue kattaa useita lainvalvonta alueita, joten ne voivat kohdistaa tuotantoa valtioihin joissa eivät esimerkiksi hiilidioksidi- tai muut päästönormit ole samalla tasolla kuin EUssa. 

Samoin se että työolosuhteet noissa kolmansissa maissa eivät ole samalla tasolla kuin EUssa ainakin pitäisi olla antaa noille maille kilpailuetua. Eli kun rumasti puhutaan, niin me voimme varmasti ylpeillä maailman puhtaimmalla teollisuudella, jos olemme ulkoistaneet koko tuotannon suoraan johonkin kehitysmaahan. Se että esimerkiksi EUssa ympäristödirektiivit sekä ympäristötietoisuus kasvaa, nostaa niiden maiden osakkeita, joissa ympäristöstä ei välitetä samalla tavalla kuin siitä pitäisi välittää. Tuolloin valtion alueella toimiva teollisuus saa etua siitä, että sen ei tarvitse välittää ympäristöstä eikä varsinkaan työturvallisuudesta. 

Globaalien tuotantoketjuiden valvonta on hyvin vaikeaa. Saattaa olla että vaikka EUssa päämajaansa pitävä yhtiö siirtää tuotannon johonkin kolmannen maailman maahan, ja esittelee ylpeästi tehdasta, joka täyttää kaikki normit, niin tuo kolmannen maailman alueella toimiva yhtiö saattaa perustaa aputoiminimen tai tytäryhtiön, jonka kautta sitten tuotantoa voidaan ulkoistaa vaikka johonkin toiseen maahan. Eli jos tuotanto tapahtuu aputoiminimen tai tytäryhtiön nimissä, niin saattaa käydä niin, että tuohon tuotteeseen liitetään vain tuotemerkki tuossa medialle esitellyssä tehtaassa. 

Työturvallisuuden valvonta voi jäädä noissa tapauksissa esimerkiksi turistien varaan, eli jos joku turisti sitten ottaa valokuvia jostain tehtaasta, niin niiden perusteella voidaan tuo mahdollisesti hyvinkin moraaliton toiminta paljastaa medialle. Muuta ei tuossa tapauksessa voida ilmeisesti tehdä, kuin paljastaa asia sekä toivoa boikottia. Tuolloin tietenkin tehtaassa pitäisi olla esimerkiksi EUn alueella pämajaansa pitävän yhtiön logo tai tuo tehdas pitää muuten voida yhdistää EUssa toimivaan tuotemerkin haltijaan. 

Venäjän johto saattaa tarvita ulkoista vihollista. (Ja Trump saattaa haluta loistavaa diiliä)

 

Yllä: Kalustoa. IRIS-T-ilmatorjuntajärjestelmä. KUVA: Filip Singer (UusiSuomi)

Auttaako USA Gazpromia takaisin jaloilleen? Jos amerikkalainen yhtiö ostaa kaasun ja öljyn Venäjältä, ja sitten kuljettaa sen maailmalle ja myy sen omissa nimissään, niin se varmasti auttaa tuon öljyn sekä kaasun saattamisessa markkinoille. Siis haluaako Trump ja hänen tukijansa suoraan sanottuna diilin, jolla USA ryhtyy Putinin maakaasun sekä öljyn tukkukauppiaaksi? Tuolloin Gazpromin toiminta voisi elpyä. Ja ehkä Trump voisi perustella tätä toimintaansa sillä, että hän estää näin Venäjää joutumasta sisäiseen anarkiaan, sekä sen ydinaseiden päätymistä suoraan jonnekin toiseen USAlle vihamieliseen maahan. 

Trump haluaa diilejä, kun muut haluavat sotaa. Eli onko Trumpin ajatus pelata korttinsa niin, että esimerkiksi tuontitulleja ei aseteta Venäjältä tuleville tuotteille se, että hän tai hänen lähipiirinsä voivat ostaa Venäläistä öljyä ja kaasua amerikkalaisen yhtiön nimiin, sekä sitten kaupata tuota Siperian tuotetta edelleen ympäri maailmaa. Kun kaasu tai öljy siirtyisi amerikkalaisen yhtiön omistukseen, niin tuolloin öljy- ja kaasu olisivat juridisesti amerikkalaisia, mutta niiden alkuperä olisi Siperiassa. Tuolloin amerikkalaiset ostaisivat öljyä ja kaasua, sekä samalla myös tukisivat Venäjän sotakassaa, josta sitten jälkeen päin ostetaan lisää länsimaista elektroniikkaa, jota voidaan hyödyntää Venäjän asevoimien kehittämisessä. 

Venäjän halusta käydä sotaa NATOa tai EUta vastaan on aina keskusteltu. Siis jos ajatellaan esimerkiksi sitä, mikä on Venäjän ja Kremlin johdon etu, niin Kremlin johdon ajatus vallankahvan pitämiseen Putinin käsistä saattaa perustua siihen, että Venäjälle luodaan ulkoinen vihollinen. Tuo ulkoinen vihollinen olisi sellainen, että siihen vetoamalla voidaan venäjän kansaa pakottaa Putinin taakse. Eli ulkoiseen viholliseen vetoamalla voisi Kreml lisätä sensuuria, pidättää toisinajattelijoita sekä muutenkin pakottaa oma oppositio pois kadulta. Eli tämä ajatus ei ole niin suuren suuri, eikä myöskään ainutkertainen historiassa. 

Jokainen itsevaltias on historian aikana pelannut pelejään siten, että jos joku haluaa kysellä vaaleista, tai aloittanut mielenosoitukset hallitusta sekä hallitsijaa vastaan, niin jostain on ilmestynyt ulkoinen uhka, joka on sitten pelastanut hallitsijan, kun miehiä on tarvittu yllättäen syttyvässä sodassa. Ja tietenkin sota saa aikaan sen, että kiusallisia kysymyksiä ei saa kukaan päähänsä esittää, kun kaikki voimat pitää valjastaa sodan voittamiseksi. Kun sitten puhutaan venäläisten tavasta tiedottaa asioista, niin silloin muistetaan vain se, mikä palvelee Venäjän johdon etua. Eli Venäjän mielestä syy sodan jatkumiseen on Zelenskyissä sekä Ukrainassa. Aikoinaan tietenkin länsimaiden vaisu reaktio Krimin kriisin alkamisen yhteydessä kannusti Kremliä jatkamaan aggressiivista toimintaa. Ja esimerkiksi länsimaisten aseiden käyttökielto muualla kuin Ukrainan alueella on antanut Venäjälle etua. 

Kun Venäjän johto kehittelee suunnitelmia tulevasuutta varten, niin silloin varmasti meidän pitää muistaa se, että Venäjän kalusto on vähentynyt Ukrainassa. Jos Venäjä saa aikaan tulitauon, niin se sitten antaa sille mahdollisuuden tuottaa tai ostaa uusia aseita tuhoutuneiden tilalle. Ja ehkä Venäjän johdolle riittää se paljon puhuttu sekä samalla myös pelätty tulitauko, joka jatkuu sitten seuraavat sata vuotta. Eikä tilannetta paranna sekään, että kun Venäjän konventionaalinen iskuvoima putoaa liian alas, niin sen jälkeen Kremlin johdon doktriini voi olla se, että ydinaseita käytetään nyt myös ensi-iskun antamiseen. 

https://yle.fi/a/74-20157535

Ydinaseet ovat tähän mennessä olleet väline, jolla saa maailmalta ymmärtämystä kaikille teoille. Joten tietenkin myös Putin tietää noiden aseiden antaman neuvotteluvaltin. Olemalla kova, armoton sekä röyhkeä saa aina kaiken mitä haluaa. Ja tuon viestin Putin on varmaan mielellään antamassa myös USAle sekä Ukrainalle ja lopulle EUsta. Daavidin lengon kaltaiset välineet tietenkin ovat tehokkaat konventionaalisia ohjuksia vastaan, mutta ydinaseiden kohdalla pitää huomioida se, että vaikka nuo torjuntaohjukset vaurioittaisivat ydinasetta niin ettei se laukea, niin maastoon leviää joka tapauksessa plutoniumia. 

Ukrainan sekä USAn mineraalisopimus voi tietenkin avata uusia ovia Ukrainan sekä USAn jo ongelmallisissa suhteissa. Eli tuolloin voidaan luoda kuva siitä, että Ukraina ostaa aseita USAsta, ja tuon mallin pitäisi sitten vedota Senaatin republikaaneihin, jotka jatkuvasti pohtivat sitä, miten paljon Ukrainan tukeminen USAlle maksaa. Mutta lopulta sitten aina voi tapahtua melkein mitä hyvänsä. Venäjä tietenkin haluaa alueita Ukrainalta, ja 20% maan pinta-alasta on melko suuri osa Ukrainaa. Samoin jos Venäjä haluaa vielä esimerkiksi Odessan kaupungin sekä vetää rannikkorajansa Moldovan rajalle asti, niin silloin Ukraina olisi eristetty Mustamerestä, eikä Kaukasuksen öljyä ja kaasua voida tuolloin tuoda Venäjän ohitse Eurooppaan. Ukrainan sota on Venäjän kannalta mennyt huonosti. 

Mutta toisaalta julma matematiikka merkitsee sitä, että Ukrainassa sotimassa oleva venäläinen ei ainakaan osoita mieltään Putinia vastaan. Se että Venäjä suostuu tulitaukoon sekä sen hallinnassa olevien alueiden liittämiseen Venäjään ei tarkoita, etteikö Venäjän vaatimuslista voi vielä pidentyä. Eikä Putinin seuraaja ehkä poikkea mitenkään asenteiltaan Putinista. Trumpin kannalta voidaan sanoa, että hän ei ole luovuttamassa yhtään maataan. Trump ajattelee tietenkin taloutta ja omaa kunniaansa. 

Mutta samalla hän rapauttaa puolustusta sekä vahingoittaa oman maansa etua. Mutta tuo etu ei ole ehkä sama kuin hänen oma etunsa. Vai onko kyseessä Donald Trumpin ja hänen lähipiirinsä etu? Hän saattaa ajatella mahdollisuutta hankkia tai välittää Siperian eli Putinin öljyä ja kaasua ympäri maailmaa. Eli öljy ja kaasu ostettaisiin tuolloin amerikkalaisen välitysyhtiön nimiin, kuljetetaan asiakkaille, jotka ostavat tuolloin nimellisesti amerikkalaista, mutta alkuperältään venäläistä öljyä ja kaasua. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/venaja-ymmarsi-jo-aikaa-sitten-tosiasian-sodasta-natoa-vastaan-sanoo-tutkija/785b3255-516e-4910-9f79-07b1d628e0ce

https://yle.fi/a/74-20010573

Anneli Auer: syytön ja tuomittu sekä uudestaan syytön.

 

Kuten joskus aikaisemmin on sanottu, niin Anneli Auerin tapaus on yksi Suomen historian ikävimpiä oikeusmurhia. Auer siis oli epäiltynä miehensä Jukka S. Lahden murhasta tai taposta. Sai tuomion joka sitten myöhemmin kumottiin. Ja kysymys oli siitä, että jostain syystä tutkinnan johtaja tai joku häntä lähellä oleva taho oli "syvästi vakuuttunut" Auerin syyllisyydestä, niin tapausta lähdettiin viemään eteenpäin syytteeseen sekä tuomioon asti. Eli olisi mielenkiintoista tietää, että missä vaiheessa tutkinnan linjaksi lukittiin se, että Auer voisi olla ainoa mahdollinen epäilty? Ja johtuiko tuo linja siitä, että tutkinnan johtajan käsitys Auerista oli jotenkin outo. Eli oliko hän jotenkin asennoitunut negatiivisesti Aueria vastaan? Vai oliko joku saanut tutkinnanjohtajan uskomaan tuota tekoa Aurin tekemäksi. Tuohon tapaukseen liittyy myös erään uhrin sukulaisen tunteisiin vetoava kirje, jossa hän syytti Aueria Lahden murhasta. 

Tapauksen käsittelyyn liittyy eräs outo yksityiskohta. "Ulvilan surman pitkän ja monivaiheisen keston vuoksi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen esitti joulukuussa 2015, että muutoksenhakujärjestelmää rikosasioissa pitäisi muuttaa niin, että näyttö rikosasioissa arvioitaisiin vain yhden kerran käräjäoikeudessa ja ylemmät asteet keskittyisivät oikeuskysymyksiin. Euroopan Oikeusturvan Keskusliiton toiminnanjohtaja piti valtakunnansyyttäjän ehdotusta harkitsemattomana, koska se huonontaisi kansalaisen oikeusturvaa ja Auerin tapauksessa hänet olisi tuomittu syyttömänä miehensä murhasta" (Wikipedia, Ulvilan Surma) 

Suomessa on sellainen tapa, että lakeja ei säädetä yhtä ihmistä varten. Jos ajatellaan että kerran tuomittu ei voisi valittaa tuomiostaan, tai juttua ei voida ottaa uudelleen esille, jos uusia todisteita ilmenee, niin se tarkoittaisi sitä, että tuomiota ei voitaisi enää purkaa, kun se on kerran annettu. Siis syyllisyys arvioidaan ja ratkaistaan vain kerran. Ja sen jälkeen tuomio vain pysyy.  Mutta miksi juuri Ulvilan surma sai Nissisen ehdottamaan tällaista tapaa? Kuormittiko tuo tapaus oikeusjärjestelmää niin paljon, että sen takia pitäisi käytänteitä muuttaa? 

Myöhemmin Auer ja hänen kumppaninsa Kukka saivat syytteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 

Satakunnan Kansa kertoo tapauksesta seuraavaa:

"Jos kirjan eli  Rami Mäkinen ja Matti Rämö: Oikeusmurha – kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava 2025, 429 sivua).väittämän oikeusmurhasta ja sen synnystä haluaa typistää lyhyesti, kirjoittajien omin sanoin se kuuluu näin: ”Salassapito on ollut oikeusmurhan suurin mahdollistaja”.

"Toisin kuin esimerkiksi Ulvilan murhajutussa, josta käytiin oikeutta pääosin avoimin ovin, yleisöllä ei Turkuun väitetysti sijoittuvasta seksuaalirikosvyyhdestä ole ollut salassapidon takia mahdollista saada kokonaiskuvaa. Itse asiassa KKO:kaan Auerin ja Kukan tuomiot purkaessaan ei edes lieventänyt salassapitomääräystä, vaan katsoi, että päätös tästä kuuluu Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle, kun jutun käsittely alkaa siellä alusta ensi syksynä."

"Suurelle yleisölle välittynyt kuva Auerin ja Kukan syyksi luetuista seksuaalirikoksista perustuu täysin tuomioistuimien antamiin julkisiin selosteisiin. Ne olivat hyvin niukkoja, ja nyt kirjoittajat osoittavat, että myös erittäin puutteellisia."

Selosteista ei lainkaan ilmennyt, että osa oikeudenkäynneissä kuulluista asiantuntijoista arvioi jo alun perin epäluotettaviksi lasten kertomukset oikeuspsykologisissa haastatteluissa. Myös lääketieteellisestä näytöstä esitettiin jyrkästi ristiriitaisia näkemyksiä asiantuntijatodistajina kuultujen lääkäreiden kesken."

"Psykologit arvioivat itse oman työnsä"

"Itse asiassa molemmat oikeusasteet näin tehdessään vain jatkoivat aiempaa linjaansa. Kirjasta ilmenee, kuinka tuomioistuin kerta toisensa jälkeen näyttöä arvioidessaan yksinkertaisesti mitätöi puolustuksen tohtoritason huippuasiantuntijoiden Pekka Santtilan, Katriina Finnilän ja Julia Korkmanin kriittiset arviot psykologien haastattelujen luotettavuudesta. ”Ei merkitystä”, kuului tyly päätelmä." 

(https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000011099426.html)

Ja itse tähän vielä voisin lisätä, että miksi noilla lausunnoilla ei ollut mitään merkitystä? Jos henkilö on tohtorin tasoinen asiantuntija, niin tietenkin häneen pitää silloin voida luottaa. Joten onko poliisien suorittama kuulustelu oikeasti luotettavampi kuin tohtoriksi koulutetun psykologin suorittama kuulustelu. Noiden kolmen asiantuntijan pätevyyden voi tarkistaa netistä googlettamalla heidän nimiään. 

Tuo Ulvilan surmana tai murhana tunnettu tapaus oli paljon julkisuudessa, ja edelleen tuota tapausta käsitellään paljon. Mutta kuten me muistamme, niin poliisi käytti mm. soluttautujaa tuon tapauksen selvittämisessä. Kyseistä soluttautujaa sitten myöhemmin syyllistettiin siitä, että hän olisi ollut Auerin kanssa seksisuhteessa, tai niin muistaakseni iltapäivälehdissä luki. Kun Auer sitten vapautettiin murhasta, niin hänet kiikutettiin uudelleen oikeuteen, syytteenä oli tällä kertaa lasten pahoinpitely sekä seksuaalinen hyväksikäyttö. Rumasti voidaan kysyä, että onko tuo seksuaalirikostuomio annettu ikään kuin kostoksi siitä, että Auer ei saanut tuomiota murhasta tai surmasta.

Auer julistettiin syylliseksi, ja avaintodisteena olivat hänen 10 vuotiaan tyttärensä lausumat. Myöhemmin täysi-ikäisiksi tultuaan nuo Auerin lapset olivat peruneet lausuntonsa, ja sanoneet että heitä oli painostettu tuohon tekoon. Kuten tiedämme, niin asiat eivät aina ole sellaisia, kuin me haluaisimme niiden olevan. Itse olen sitä mieltä, että syyte lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli ilmeisesti kosto tai hätähuuto siksi, että korkean profiilin murhasta tuli vapauttava tuomio. Kun Auer oli sitten vapautettu, niin tietenkin hänen tutkimiseensa käytetty poliisin aika oli turhaa. 

Hänen perässään ajeli ilmeisesti melko usein siviiliasuisten poliisien partio, ja jos tutkintalinja oli sitten kovin suoraviivainen tai lukittu siten, että Auer oli jo tutkinnan alkuvaiheessa merkitty joko tutkinnan johtajien tai jonkun muun henkilön toimesta syylliseksi, niin tietenkin jotain piti löytää. Tutkimuksiin oli ilmeisesti sidottu melko paljon resursseja, joten sen takia poliisin piti löytää joku asia, jonka takia tuo resurssien käyttö olisi voitu perustella. Vielä ikävämpi asia on se, että samaan aikaan, kun Auerin perässä ajeli joukko poliiseja, niin oikea murhaaja oli vapaana. Ja edelleen tuo henkirikos on selvittämättä. 

https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000011099426.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma

Kun Trumpin hallinto toimii kuten toimii...

Donald Trumpin toiminta USAn presidenttinä on ollut kaukana suunnitelmallisuudesta. Hän on tuonut Valkoiseen Taloon liike-elämästä tuttuja käytänteitä, joiden perusteella esimerkiksi lojaalisuus yhtiötä kohtaan merkitsee sitä, ettei esimiehen käskyjä saa kyseenalaistaa. Ja sillä perusteella Trump saa esimerkiksi irtisanoa neuvonanatajiaan, joiden neuvot eivät suoraan sanottuna häntä miellytä. Tietenkin Trumpin tarkoitus on osoittaa olevansa "se mies" eli vahva johtaja, jota kansakunta hänen mielestään vaatii ja tahtoo. 

Mutta sitten kuitenkaan hän ei ehkä täysin ole käsittänyt sitä, että valtio ei ole aivan sama asia kuin joku yksityinen yritys. Trumpin mielestä Fedin eli keskuspankin pitäisi alentaa ohjauskorkoaan, mutta kun Fedin johtaja on kieltäytynyt, niin silloin Trump on sanonut, että hänen Fedin. johtajan olisi ilmeisesti aika erota. Kuitenkin voidaan kysyä, että kuinka paljon yksi mies saa tehdä, ennen kuin hänen toimensa rapauttavat koko järjestelmän. Tiedustelulaitosten johtoon Trump on määrännyt henkilön, joka ei omaa mitään kokemusta koko järjestelmästä, ja puolustusministeri jakelee tärkeitä tietoja jossain sosiaalisen median ryhmässä. Samalla hän on päästänyt jonkun toimittajan tuohon ryhmään.  

Joten varmaan luottamusta on kaikkialla herätetty. Luottamusta rakennetaan koko elämän ajan, ja sen voi tuhota yhdessä päivässä. Eli esimerkiksi vastapuolen ulkoministerille voi jaella tietoja, jotka vaarantavat vakoojien hengen. Joten näin saadaan varmasti aikaan tilanne, jossa muut alkavat etsiä vaihtoehtoisia kumppaneita. Samoin jos ihmiset eivät voi luottaa valtion työntekijöiden vaitioloon, niin he eivät varmaan sitten jatkossa enää tiedota valtiota esimerkiksi Mafian tai muun organisoidun rikollisuuden toimista. 

Kun Trump olisi sitten vielä antanut Fedin johtajalle potkut, niin hän olisi varmaan saanut aikaan kaiken, mitä tuossa maassa voidaan saada aikaan. Kun puhutaan sitten presidenttien oikeudesta päättää asioista sekä henkilö-nimityksistä, niin tietenkin presidentin kautta nimitetään lähes kaikki johtavat virkamiehet. Ja juuri johtavat virkamiehet käsittelevät tietoja, joiden paikka on jossain muualla kuin Washington Postin etusivulla. Siis onko Trumpin hallinnon toiminta oikeastaan vain sellaista taitamattomuutta? Siis jos USAn talous sekä luottamus tuohon valtioon alkaa rapistua, niin silloin Trump saattaa tehdä enemmän haittaa USAlle kuin NATOlle. 

Kun puhutaan esimerkiksi tiedustelutyöhön tarvittavista välineistä kuten satelliiteista, niin nykyään noita satelliitteja valmistetaan myös Euroopassa. IceEyen kaltaiset yksityiset toimijat ovat Ukrainassa osoittaneet, että myös yksityinen sektori voi tuottaa tehokkaita valvontasatelliitteja, joiden avulla voidaan myös USAn lähes monopoliksi muodostunutta teknistä vakoiluverkostoa kiertää. Samoin Galileo paikannusjärjestelmän avulla voidaan hoitaa samoja tehtäviä kuin GPSn. 

Eli tietenkin Lockheed-Martinin sekä muiden lähes valtiollisten toimijoiden kentälle on tulossa myös uusia toimijoita. Joten varmaan Euroopan täytyy sitten lähteä valmistamaan uusia välineitä, joiden avulla myös pienet maat voivat hankkia sopuhintaan tiedustelutietoa. Eli jos USAn hallinto ei ole kiinnostunut yhteistyöstä EUn kanssa, niin silloin tietenkin me voimme lähteä kehittelemään omia versioita tuota USAn vakoilusatelliittien verkostosta. 

https://www.esa.int/Applications/Satellite_navigation/Galileo/What_is_Galileo

https://www.iceye.com

Rikos ja rangaistus ovat aina poliittisia kysymyksiä. (Eli pitäisikö elinkautista muuttaa?)

Kuten tiedämme, niin maamme oikeuskäytäntö lähtee siitä, että henkilön pitää saada tuomio vain siitä, mitä hän on oikeasti tehnyt. Ja juuri tämä tekee esimerkiksi sarjamurhaajista ongelmallisia. Tietenkin voidaan sanoa, että sarjamurhaajat tekevät vain 0,5% kaikista henkirikoksista. Mutta toisaalta taas jokainen henkirikos on asia, mikä varmaan on jokaisen mielestä liikaa. Henkirikosten maailmassa suurin osa noista teoista on niitä paljon puhuttuja "suomalaisia henkirikoksia", joissa ensin juodaan vähän liikaa alkoholia sekä otetaan vähän pillereitä, jonka jälkeen alkaa "vintti pimetä". Mutta kuten tiedämme niin nuo varsinaiset sarjamurhaajat ovat pieni, mutta olemassa oleva joukko. Joten pitäisikö tuota pientä sekä väkivaltaista joukkoa huomioida enemmän käytännöissä, jotka koskevan rikollisen sekä erityisesti väkivaltarikoksista tuomittuja? Ja pitäisikö käytänteitä muuttaa juuri siksi, että nuo 0,5% saadaan löydettyä. 

Se pitäisikö vankeustuomioita jatkaa sen jälkeen, kun tuomio on lain mukaan päättynyt, mikäli vanki on yhteiskunnalle vaarallinen on tietenkin ongelmallinen kysymys. 0,5 prosenttia on hyvin pieni luku, mutta jos sitten omalle kohdalle sattuu tuohon 0,5% kuuluva henkilö, niin kyseessä ei ole mikään pikku juttu. Se että todennäköisyys on pieni, ei tee siitä olematonta. Jos ihminen on 20 vuotias tehdessään ensimmäisen henkirikoksen, ja hän istuu tuota tuomiota 14 vuotta, niin silloin hän on 34 vuotias vapautuessaan. Jos hän nauttii teoistaan, niin siinä sitten ehtii kyllä tehdä paljon pahaa ennen luonnollista kuolemaa. Joten pitäisikö käytänteitä muuttaa? 

*************************************************************'

Sarjamurhaaja

Ylen selvityksessä sarjamurhaajan määritelmänä käytetään Yhdysvaltain liittovaltion poliisin (FBI) vuonna 2005 käyttöön ottamaa määritelmää, joka on yleisesti käytössä myös muualla maailmassa.

FBI:n mukaan sarjamurhassa sama tekijä surmaa laittomasti vähintään kaksi henkilöä erillisillä kerroilla. Sarjamurhaajan motiivi voi olla mikä tahansa.

Sarjamurhaaja on yleistermi, eikä se edellytä sitä, että henkilö olisi tuomittu murhista. Myös tapoista tuomittua henkilöä voi nimittää sarjamurhaajaksi.

https://yle.fi/a/74-20156583

2000-luvun sarjamurhaajat

Ylen selvityksessä keskityttiin henkirikoksentekijöihin, jotka ovat surmanneet vähintään kolme ihmistä ainakin kahtena eri kertana ja joiden henkirikoksista ainakin yksi on tapahtunut 2000-luvun puolella.

Selvityksessä sivuutettiin yhden joukkosurman tehneet henkilöt tai sarjamurhaajat, jotka ovat tehneet kaikki rikoksensa ennen vuotta 2000.

Selvityksessä hyödynnettiin Oikeusrekisterikeskuksesta saatuja diaaritietoja ja sanomalehtiarkistoja. Mukaan otettiin vain ne surmaajat, joiden jokainen henkirikos pystyttiin tarkistamaan viiden hovioikeuden ja 20 käräjäoikeuden arkistoista. Selvitys on kattava mutta ei aukoton. Henkirikoksentekijöiden rikoshistoriaa on hyvin vaikea jäljittää 1990-lukua edeltäneisiin vuosikymmeniin.

https://yle.fi/a/74-20156583

*************************************************************'

Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että joku tappaa toisen 10 euron takia? Eli tällä vain viittaan tapauksiin, joissa henkilö on puukolla uhaten ryöstetty, ja sitten pistetty puukolla vatsaan, ja rosvo on saanut sitten jonkun kympin rahaa? Tuolloin vähäinen rahasumma saattaa toimia mekanismina, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli onko hyökkääjän tarkoitus tuolloin oikeastaan vain surmata tai vahingoittaa uhria hengenvaarallisesti on asia, mikä pitää selvittää. Tuollaisissa tapauksissa missä naurettavan pienestä summasta lähtee henki pitäisi aina epäillä sarjamurhaajaa. 

Sitä että tekeekö henkirikosmies tai nainen uuden henkirikoksen, kun hän pääsee vankilasta on arvailujen varassa. Se että uusiiko henkirikoksen tehnyt tekoaan selviää vasta sitten kun hän palaa vankilaan tai kuolee vapaudessa ilman rikoksen uusintaa. Kun henkirikoksen tehnyt vapautuu, niin suurin osa varmaan on sillä kerralla ottanut opikseen eikä enää uusi tekoaan. Mutta sitten kun tuollainen hyvin ikävä poikkeus sattuu kohdalle, niin silloin tietenkin mielessä käy sekin, että olisiko tuollainen teko voitu kuitenkin estää. Jokainen sarjamurhaaja surmaa joskus ensimmäisen kerran. Eli kun hän tekee sen tekonsa, niin hän astuu silloin tietyn rajan ylitse. 

Kun ihminen on kerran tehnyt henkirikoksen, niin joidenkin kohdalla se tuo mieleen uuden ja pelottavan tavan käyttää auktoriteettia. Eli henkilö ottaa henkirikoksen sekä väkivallan ikään kuin sosiaalisen kanssakäymisen sekä auktoriteetin käytön välineeksi. Jos tuo tapahtuu oikeasti, niin silloin edessä on hyvin vaarallinen henkilö, joka ajattelee ehkä pitävänsä "kuria" uhrilleen, joka sitten hänen itsensä mielestä tietenkin ansaitsee kohtalonsa. Tuolloin kohtaamme tilanteen, missä henkilö ikään kuin työntää syyn omaan tekoonsa uhrinsa niskoille. 

0,5% on melko pieneltä kuulostava luku. Tietenkään lainsäätäjä ei voi ottaa kaikkia mahdollisia asioita huomioon, mutta kuitenkin jotain pitäisi voida tehdä, jos henkilö selvästi osoittaa sen, että hän aikoo jatkossakin käyttää kuolettavaa voimaa sosiaalisen asemansa kohottamiseen. Tietenkin sarjamurhaaja voi muuttaa tapojaan. Siis jos motiivina on esimerkiksi kosto, niin silloin hän saattaa oikeasti katua tekojaan, mutta jos hän on niin sanottu klassinen sosiopaatti, niin silloin katumusta ei kyllä ole luvassa, ja juuri tämä on se kaikkein vaarallisin persoonallisuushäiriö. 

https://yle.fi/a/74-20156583

Sarjamurhaajat ovat oikeuslaitoksen kannalta ongelmallinen asia.

"Ylen selvityksessä paljastui kymmeniä sarjamurhaajia, joista 15 on tappanut vähintään kolme ja surmannut vielä 2000-luvun kuluessa. Kuva: Poliisi, Lasse Isokangas / Yle" (YLE.fi)

Sarjamurhaajat ovat oikeuslaitoksen kannalta ongelmallinen asia, koska heillä ei ole edes aikomusta katua tekojaan. Sarjamurhaaja ei koskaan kadu. Ja se että sarjamurhaajaa saattaa motivoida esimerkiksi pelkkä murhien tuoma nautinto tekee heistä vaarallisia. Lait on tehty tavallisia ihmisiä varten, ja nämä henkilöt eivät ole tavallisia ihmisiä. Oikea sarjamurhaaja ei lopeta ennen kuin hänet on saatu kiinni, ja häneltä on turha odottaa katumusta tekojensa suhteen. Anteeksi hän pyytelee vain, jos se edistää hänen ehdonalaiseen pääsyä koskevan hakemuksensa käsittelyä tai muuten ajaa hänen omaa etuaan. Mutta muuten uhrit ja heidän omaistensa kärsimykset ovat täysin yhdentekeviä. 

"Syyntakaisuuden kategoriat perustuvat rikoslain säädöksiin.  Henkilö on syyntakeinen, jos hän ymmärtää tekonsa seuraukset. Hänen ei kuitenkaan ole välttämätöntä olla täysin terve. Alentuneesti syyntakeisella voi olla esimerkiksi vaikeuksia hallita impulsiivista käytöstä alkoholin pitkäaikaisen väärinkäytön takia. Tätä luokkaa käytetään nykyään aikaisempaan käytäntöön suhteutettuna hyvin harvoin, sillä esimerkiksi persoonallisuushäiriön tai vaikean päihdeongelman toteaminen ei enää lähtökohtaisesti johda arvioon syyntakeisuuden alentumisesta. Syyntakeeton tai alentuneesti syyntakeinen henkilö ei ole ymmärtänyt tekonsa täyttä luonnetta ja seurauksia. Tämä voi johtua esimerkiksi vakavasta mielenterveyshäiriöstä, tajunnan häiriöstä tai vajaamielisyydestä, eli kehitysvammaisuudesta." (Wikipedia, Mielentilatutkimus)

Mielentilatutkimuksen tarkoitus on selvittää, että onko tekijä ollut esimerkiksi murhaa tehdessään syyntakeinem, eli onko hän ymmärtänyt tekonsa? Mitä jos ihminen on täysissä järjissään tehdessään murhia, mutta motiivina on sadistinen nautinto? Eli miten tuollaisen ihmisen armonanomuksiin pitäisi suhtautua? Sarjamurhaaja on poikkeuksellinen rikollinen, joka saattaa ymmärtää tekonsa, mutta suhtautua niihin jopa siten että teot ovat oikeutettuja.  Normaaliin rikolliseen käytetyt mallit eivät sovi noihin äärimmäisen vaarallisiin rikollisiin. Juuri se että sarjamurhaajan motiivi on pelkkä oman nautinnon tyydyttäminen tekee heistä äärimmäisen vaarallisia. 

Rikoslaki ja rangaistukset ovat asioita, jotka on tehty normaaleja ihmisiä varten. Normaalilla ihmisellä on omatunto. Sarjamurhaajilla ei ole omatuntoa. Sarjamurhaaja ei ajattele kuin normaali ihminen. Hän ajattelee että hänellä on oikeus, tai jopa velvollisuus surmata muita ihmisiä. Hän ei kadu tekojaan eikä edes ajattele sitä, että miltä muista tuntuu. Kyseessä on äärimmäisen narsismin äärimmäinen muoto, jossa ihminen on kykenemätön tuntemaan mitään empatiaa uhrejaan kohtaan. Hän saattaa ajatella, että uhri suorastaan pyysi kuolemaa, ja syyksi kelpaa joku väärä vaate tai vastaava. 

Kun puhutaan esimerkiksi useita ihmisiä tappaneen sairaanhoitajan pääsystä vapauteen, niin silloin kohtaamme sen, mitä kutsutaan oikeuden kannalta vähintään ongelmalliseksi asiaksi. Sarjamurhaaja on ihminen, joka ei tunne mitään empatiaa uhriaan kohtaan. Tuollainen ihminen ei edes näe omissa teoissaan mitään väärää, vaan hän saattaa jopa kuvitella että uhrit halusivat kuolla. Oikeuslaitos sekä vankilat ovat niitä ihmisiä varten, jotka ovat kykeneviä katumaan tekojaan. Sitä ei ole tehty sellaisia ihmisiä varten, jotka eivät kadu mitään. 

https://yle.fi/a/74-20153757?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Vaikka ajatellaan että kaikki on ohi, kun sarjamurhaaja jää kiinni ja joutuu vankilaan, niin asiat eivät ole niin kuin me haluaisimme niiden olevan. Muutamien vuosien päästä tuollainen ihminen saattaa suoraan anoa pääsyä vapauteen, koska hän on omasta mielestään kärsinyt tarpeeksi, ja sovittanut tuomionsa, joten hän omasta mielestään varmaan kykenee elämään normaalia elämää. 

Juuri tämä asia sitten on se, mikä kannattaisi käsitellä vähän tarkemmin. Tietenkin sarjamurhaaja saattaa sanoa tajunneensa mtä hän teki. Hän saattaa sanoa että hän aiheutti tuskaa uhrille ja omaisille. Mutta hän ei pidä tuota asiaa yhtään minkään arvoisena. Sanotaan että sarjamurhaajan motiivi voi olla se, että hän haluaa tehdä murhien maailmanennätyksen. Tai sitten hän tappaa vain tappamisen ilosta. Miten laki suhtautuu tilanteeseen, jossa henkilö on täysin tietoinen tekojensa aiheuttamasta tuskasta, mutta hänen motiivinsa on tuskan aiheuttaminen? 

Ja juuri tuollaiset mahdollisesti murhien maailmanennätyksiä tavoitteenaan pitäneet henkilöt kuten Andreas Breivik, joka surmasi 22.7.2011 77 ihmistä ovat ihmisiä, joiden takia tällaiset mallit joissa sarja- ja massamurhaajat hakevat muutamien vuosien päästä helpotusta vankila-oloihin sekä tietenkin mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen ovat vaarallisia. Ne ovat ikään kuin kovien väkivaltarikosten niputtamista, sekä joku saattaa pitää niitä myös kannustimena tehdä paljon kovia rikoksia. Samoin Breivik saa jostain syystä ainakin omille teoilleen myötätuntoa sekä julkisuutta. Jos Breivik pääsisi vapaaksi, niin hän olisi saanut 14 vuoden tuomion teoistaan, eikä hän ilmeisesti ole koskaan katunut tekoaan. Eli juuri tällaisten asioiden takia Breivikin kaltaiset ihmiset pitäisi siirtää suoraan mielisairaalaan, vaikka he olisivat olleet täysin syyntakeisia tekojaan tehdessään. 

Siis onko tuo Utöyan tapaus sinällään osoitus siitä, että hän tajusi mitä teki. Syyntakeisuus on erityisesti juuri tällaisissa asioissa erittäin mielenkiintoinen kysymys. Sarja- tai massamurhaaja saattaa kyllä hyvinkin tietää mitä hän teki. Hän saattaa suoraan sanottuna toimia kylmästi ja johdonmukaisesti tehdessään väkivaltaa sekä surmatessaan uhriaan. Mutta mitä jos motiivi on pelkkä halu surmata ihmisiä? Se on hyvin erikoinen tilanne, eikä lainsäätäjä ole ehkä huomioinut esimerkiksi juuri halua surmata tai aiheuttaa tuskaa ihmisille, kun esimerkiksi syyntakeisuutta pohditaan. 

https://yle.fi/a/74-20153757?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielentilatutkimus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Norjan_iskut_2011

Tuotantoketjut ja niiden vaikutus kansalliseen turvallisuuteen.

Tuotantoketjujen ongelma on siinä, että toisessa maassa tapahtuvaa tuotantoa ei kyetä valvomaan. Eli mikään tuotantolinjalla oleva valvontakamera ei kykene suojelemaan tuotetta viranomaisilta, jotka haluavat käyttää tuotetta ihmisten ja organisaatioiden valvontaan. Meillä länsimaissa on totuttu siihen, että viranomaisten tehtävä on estää teollisuus- että muu vakoilu. Kiinassa taas vakoilu on normaali valtion tiedon hankintaan liittyvä malli. Tuossa maassa lakia luetaan niin, että jos Kiinan kansanarmeijan etu niin vaatii, niin Kiinalaiset hakkerit saavat etsiä tietoja kaikista maailman yhtiöistä, eikä heidän tarvitse kysellä siihen lupaa. 

Kiinan viranomaisten suorittama laaja teollisuusvakoilu on tullut länsimaille yllätyksenä. Mutta jos ajatellaan Kiinan asennetta, eli sitä että tarkoitus pyhittää keinot, niin siellä ei mikään laki turvaa tekijänoikeuksia. Kiinan viranomaiset saattavat jopa myydä länsimaisista yhtiöistä varastettua tietoa myös kolmansille osapuolille. Samoin Kiinalaisten puhelinten paikannus on ilmeisesti mahdollista myös site, että vaikkapa matkapuhelimen ostaja ei edes huomaa sitä, että kiinalaiset valvovat hänen sijaintiaan. Nykyään tuotantoa siirretään yhä enemmän robottien hoidettaviksi. Joten ehkä tulevaisuudessa myöskin Kiinassa alkavat työpaikat kadota kuin noita tehtäviä siirretään roboteille. Ja siksi esimerkiksi tullit ovat ongelmallisia. Jos työt vedetään pois Kiinasta jonnekin automaattiseen tehtaaseen, niin silloin ne eivät ehkä tuo työpaikkoja yhdellekään ihmiselle koko maailmassa. 

Kriisin sattuessa saattaa olla niin, että tuo maa jossa tuotantolinjat sijaitsevat voi jättää nut alueellaan valmistetut tuotteet satamaan. Ja perustelu on se, että vihollisuuksien takia tuota tavaraa ei saa toimittaa perille. Sen takia myös Kiinan ja USAn konflikti saattaa aiheuttaa sen, että USA ei saa omistamiaan tuotteita pois Kiinasta. 

Kun Steve Jobs loi aikoinaan osan Applen tuotantoketjusta, jota kutsutaan maailman tehokkaimmaksi, niin hän ei varmaan koskaan kuvitellut, että tuo tuotantoketju saattaisi vaarantaa jopa USAn kansallisen turvallisuuden. Kun Applen tuotantoketjuja luotiin, niin tuo yhtiö ulkoisti tuotantonsa Kiinaan, mikä johtui siitä, että Kiinassa tuotantoketju on paljon joustavampi kuin USAssa sekä muissa länsimaissa. Riittää että soitetaan viereiseen tehtaaseen, ja pyydetään ruuveja tai johtoja. Tuo loistava sekä joustava ketju tekee mahdolliseksi loistavan ja tehokkaasti optimoitavan tuotannon. Mutta tuolloin Steve Jobs ja kumppanit eivät ilmeisesti muistaneet sitä, että Kiina on periaatteessa komentotaloudessa oleva maa. Periaatteessa siis valtio kontrolloi kaikkea tuotantoa, eikä tuon takia tarvita mitään kovin suuria muodollisuuksia tai byrokratiaa. 

Samoin Kiinan työläisillä ei ole samaa irtisanomista koskevaa suojaa tai muita oikeuksia kuin länsimaisilla työntekijöillä. Eli tuon takia tuollainen tuotantoketju on niin äärettömän tehokas, ja sitä voidaan syystä pitää kapitalismin eli globaalin markkinatalouden helmenä. Periaatteessa siis länsimaihin jää ainoastaan tuotteiden suunnittelu, ja käytännössä kaikki tuotanto tapahtuu Kiinassa. Mutta kuten tiedämme, niin tällaisesta ketjusta hyötyy tietenkin Kiinan kansanarmeija, joka varmaan tarvitsee kannettavia tietokoneita sekä esimerkiksi älykkäitä viestintä- ja ohjaustekniikkaan liittyviä ratkaisuja. Noissa ratkaisuissa tarvitaan tehokkaita mikropiirejä, joita Applen kaltaiset yhtiöt tuovat Kiinaan, tai valmistavat niitä Kiinassa lisenssillä. 

**********************************

Ovatko kiinalaiset hakkerit olleet hiukan liian onnekkaita tai taitavia? Eli tapahtuuko Kiinan tietomurto siten, että ensin vastapuolelle sujautetaan esimerkiksi läppäri, jonka mikropiireihin on asennettu haittaohjelma, joka avaa käytävän palomuuriin. Ja tuollaisen ohjelman voi Kiinalainen vakooja asentaa esimerkiksi tuotantolinjalla oleviin tietokoneisiin.

**********************************

Tuolloin noita samoja mikropiirejä siirretään tietenkin myös esimerkiksi ohjuksiin, niiden tukilaitteisiin sekä erilaisiin simulaattoreihin, joilla voidaan mallintaa uutta aerodynamiikkaa sekä muita vastaavia ratkaisuja. Kun Jobs perusti tuon tuotantoketjunsa, niin silloin Kiina ei ollut vielä samalla tavalla edistynyt supervalta kuin nykyään. Tuolloin uskottiin siihen, että Kylmä Sota ei palaa. Eikä myöskään Kiinan uskottu kohoavan sille tasolle, että se kykenee horjuttamaan USAn sekä Venäjän asemaa maailman kahtena johtavana supervaltana. Kiinan asemaa USAn nähden vahvistaa tietenkin sen suuret harvinaisten maametallien esiintymät. Samoin se että koska tuotanto siirrettiin aikoinaan Kiinaan, niin länsimaissa tai USAssa ei ole sellaisia tuotantolinjoja, jotka voivat vastata tarpeeseen sekä kysyntään.

Kiinan lentokalusto oli pääosin vanhentunutta eikä sen asevoimia pidetty kovin tehokkaina, vaikka kiinalaisten valmistamat Silkworm ohjukset osoittivat tehonsa Persianlahdella 1980-luvulla. Mutta vasta kun korkean teknologian yritykset toivat tuotantonsa Kiinaan alkoi sen Kansanarmeija saada yllättäen monia uusia aseita kuten esimerkiksi hypersoonisia ohjuksia käyttöönsä. Kiinan hakkerit olivat todella tehokkaita, ja he saattoivat saada haltuunsa suuren määrän länsimaiden aseteknologiaa koskevaa ilmeisesti salaista tietoa. 

Kun katsellaan esimerkiksi lehtikuvia Kiinan uusista lentokoneista, niin ainakin osa niistä vaikuttaa hyvin paljon samanlaisilta kuin Amerikkalaiset koneet, joten niiden valmistamisessa on ilmeisesti käytetty hakkereiden anastamaa tietoa. Mutta olivatko kiinalaiset hakkerit ehkä hiukan liian taitavia? Siis voi olla että kiinalaiset ovat saastuttaneet tietokoneita jo niiden valmistusvaiheessa. Koska tietokoneiden kokoonpanolinja on periaatteessa täysin Kiinan valtion valvonnassa, niin Kiinan tiedustelu voi asentaa noihin tietokoneisiin haittaohjelman, jonka kautta sitten voidaan esimerkiksi palomuuriin tehdä aukkoja, joista hakkerit pääsevät sisään järjestelmään. 

Nykyiset tuotantoketjut ovat uhattuna Trumpin tullien takia. Samoin ihmiset ovat heränneet siihen, että kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Jos tärkeitä komponentteja kuten tietokoneita valmistetaan pahimman vihollisen toimesta, niin se saattaa houkutella asentamaan noille koneille erilaisia vakoilu- sekä ansa-ohjelmia, joilla tietokone voidaan saattaa sellaiseen tilaan, että sitä ei voida enää käyttää. Samoin tietokoneelle voidaan asentaa myös viruksia, joilla pyritään saattamaan ainakin osa vastapuolen tietojärjestelmistä toimimattomaan tilaan. 

Niin oliko maamme liittyminen NATOon virhe, kuten John Maersheimer väitti?

Maersheimer on erittäin arvostettu mutta samalla myös radikaali tutkija. Maersheimerin oppi perustuu Ekologisen systeemiteorian, peliteorian sekä Darwinismin yhdistelmään. Samoin hän saattaa suurelta osin myös kärjistää omia näkemyksiään jostain asioista. Eli valtioiden välinen politiikka on taistelua, jossa hitaat syödään ja vain vahvimmat selviävät. Tuolloin jokainen valtio vain maksimoi oman etunsa, eikä maailmanpolitiikassa ole tilaa esimerkiksi altruistisille ajatuksille tai empatialle sekä sympatialle. Valtioiden toiminta olisi tämän mukaan äärimmäisen egoistista. 

Eli egoistinen malli on se, missä kaikki asetetaan oman itsen ja oman edun alapuolelle. Egoistisessa mallissa tärkeää on se, että mitä enemmän joku taho on systeemin keskiössä, niin sitä enemmän hän haluaa tai saa omaa egoistista tarvettaan eskaloitua läpi koko systeemin. Tuolloin altruismi olisi siis ihmiselle vain keino edistää omia egoistisia tavoitteita. Ja mitä enemmän keskellä systeemiä toimija on, niin sitä tehokkaammin hän voi eskaloida omia ajatuksiaan ja mallejaan läpi koko systeemin. 

Tänään Iltalehti julkisti haastattelun jossa arvostettu tutkija John Maersheimer sanoi, että maamme liittyminen NATOoon oli virhe. Marsheimerin sanomisista sen verran, että mitä muut tutkijat ovat hänestä sanoneet, niin kyseessä on äärimmäinen yhteiskunta-darwinisti jonka teorioita voidaan yhdistää esimerkiksi Peliteoriaan. Siis tuon miehen malli on se, että pienemmät valtiot ovat olemassa vain siksi, että suuremmat valtiot lopulta nielaisevat ne, eli siksi Suomen ei olisi pitänyt liittyä NATOoon, koska se vain pitkittää maamme kärsimyksiä, jos Venäjä joku päivä sitten päättää, että se tarvitsee maa-aluettamme johonkin. Joten on tietenkin Venäjän ja sen naapureiden edun mukaista, että Venäjä voi voittaa sodat mahdollisimman pienillä tappioilla. 

Siis valtioiden välisten suhteiden ainoa määräävä malli olisi tämän käsityksen mukaan se, että kenellä nyt sattuu olemaan mahdollisimman paljon aseita takanaan. Se miten sitten meidän olisi suhtauduttava asiaan on se, että meidän kannattaisi suoraan painaa päämme alas, ja odottaa sitä paljon puhuttua Venäjän offensiivia, jolla se sitten ottaisi suoraan koko Euroopan hallintaansa pala palalta. Eli tietenkin Maersheimer on loistava sekä tarkka tutkija, joka mielellään vetoaa terveeseen järkeen. Kuitenkin hänen tapansa muuttaa asioita mustavalkoisiksi sekä kärjistää niitä saattavat kuitenkin aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä. 

Hän varmasti saa paljon huomiota sillä, että tuo mies osaa kärjistää kaikki asiat. Ja tietenkin NATO-kriittisyys on asia, mikä sitten saa aikaan sen, että Maersheimer saa aikaan suuren huomion maamme NATO-kielteisissä eli kriittisesti NATOon suhtautuvissa tahoissa.  Mutta sitten kun ajatellaan hänen näkemyksiään esimerkiksi siitä, miten meidän Suomeemme suhtauduttiin Kylmän sodan aikana, niin voidaan sanoa, että tuo näkemys on melko kaksiulotteinen. Me olimme siis supervaltojen välillä toimiva välittäjä. Tai sitten joidenkin mielestä me olimme ehkä kynnysmatto, jonka itsenäisyys riippui täysin Venäjän tai sen edeltäjän Neuvostoliiton hyvästä tahdosta. Ja nyt olemme sitten huomanneet mitä tapahtuu, jos Venäjän hyvää tahtoa koetellaan. 

Maersheimerin mielestä Ukrainan sota on lännen syy. Se että NATO laajentui tekee ilmeisesti hänen mielestään niin sanotun ennaltaehkäisevän sodan oikeutetuksi. Siis hän jostain syystä unohtaa sen, että jos Venäjä ei olisi käyttänyt kovaa kieltä Baltiaa vastaan, eikä voimaa Ukrainassa, niin tuota NATO-laajenemista ei olisi tapahtunut. Mutta ongelma on siinä, että ensin Putin kyseenalaisti Baltian itsenäisyyden sekä provosoi mellakoita Tallinnassa. Noissa mellakoissa Venäläiset vastustivat isänmaallisen sodan patsaan siirtämistä pois Tallinnan paraatipaikalta, ja sitten myöhemmin alettiin pelätä, että Putin provosoisi vastaavia mellakoita myös muualle. Tuolloin vuonna 2007 Venäjän politiikkaan alkoi tulla uusi kovempi äänensävy. Putin ei edes voinut ajatella muuta, kuin  sitä että hänen ortodoksi, venäläis, slaavilaiset veljiensä edut olivat kärsineet. Ja juuri tuo asia pelotti Baltian NATOon. 

Tuolloin Venäjä ilmoitti että se haluaa Tarton kaupungin itselleen, ja syynä olivat Venäläisten sijoitukset tuossa kaupungissa. Venäjä ei halunnut sitten ilmeisesti antaa mitään vastineeksi.  Ja sitten sama kuvio toistui myös Simfepolissa vuonna 2014 sekä myöhemmin kahdessa tasavallassa eli Luhanskin sekä Donetskin tasavalloissa jotka Venäjä polkaisi pystyyn Ukrainan rannikolla. Tuolloin Venäjä tuki noiden tasavaltojen eli Krimin sekä kahden muun tasavallan itsenäisyyttä, mutta myöhemmin liitti ne itseensä. Samoin samoja äänenpainoja alkoi ilmestyä Venäjän mediaan myös Suomesta. 

Tuolloin 2017 puolustusministeri Shoigu ilmoitti että Suomen itsenäisyys riippuu Venäjän tahdosta. Ja juuri nämä toimet saivat muut maat pelkäämään. Ja pelko on asia, joka ajaa valtioita sekä yksityisiä ihmisiä liittoumiin, joissa ne tai he voivat toivoa saavansa tukea. Siis mitä tämä Venäjän hybridisota olisi, jos emme olisi NATOssa? Tai olisiko ehkä joku Suomen alue halunnut muuttua itsenäiseksi, ja tuollaista kehitystä tietenkin halutaan Moskovassa tukea. Samoin pelko on olemassa pelko että joku Venäläinen turistiryhmä alkaa mellakoida, koska esimerkiksi maamme ei ole ehkä heidän mielestään tarpeeksi kunnioittanut Porkkalan Neuvostoliittolaista hautausmaata. Tuolloin Venäjän näkemys on se, että tuon turistiryhmän päälle on käyty aivan ilman syytä. Ja tuollainen ajattelutapa, missä omissa ei nähdä mitään vikaa tietenkin leimaa koko Venäjän politiikkaa. 

Maersheimerin mielestä USAn rooli on sitten tasapainottaa maailmanpolitiikkaa. Eli tarkoittaako hän ehkä sitä, että aggressiivinen suurvalta, Venäjä ottaa kaiken mitä se haluaa, eikä kukaan edes saa yrittää sitä vastustaa. 

Meidän tehtävämme tuossa tasaveroisessa suhteessa, joka ei Maersheimerin mielestä ole edes mahdollinen tai tavoiteltavissa oleva asia on siis vain nöyrästi totella Kremlin käskyjä. Jos tuota linjaa seurataan tarkasti, niin voidaan sanoa että onneksi kaikki ihmiset eivät jaa Marsheimerin käsityksiä asioista, koska silloin me olisimme jo ajat sitten menettäneet itsenäisyytemme. Jos tuota mallia mitä Marsheimer mielellään toistellaan noudatettaisiin joka tilanteessa, niin kohtaamme sitten seuraavaksi sen mallin, jossa vahvemman oikeudella voidaan toiselta ottaa mitä vain. Siis se että joku on heikompi, niin se oikeuttaa tekemään mitä hyvänsä. 

Me liityimme NATOn kesken sen suurinta kriisiä. Tai ehkä me liityimme NATOoon hetkellä jolloin tiedot sen sisäisistä ongelmista tulivat ihmisten tai suuren yleisön tietoon. NATO ei ole mikään Varsovan liitto, jossa johtavan valtion kanssa ei saa olla eri mieltä. NATOn viides artikla ei koskaan välttämättä toteudu, vaikka joku hyökkäisi Suomeen. Eli aseveljeys mitataan vasta todellisessa tilanteessa. Se mitä joskus on sovittu ei välttämättä sitten pidäkään enää paikkaansa, kun toinen uhkailee ydinaseilla. NATO ei ole siis paikka, josta joku vain saa jotain, vaan kaikki NATO-maat myös tuovat NATOoon jotain omaa. Kukaan ei vain menetä tai saa jotain, vaan kaikki menettävät ja saavat jotain. 

Se mitä on tehty on tehty. Venäjä ei tule maatamme armahtamaan yhtään enempää kuin muitakaan maita, jotka ovat auttaneet Ukrainaa. Mieleen vain tulee se, että Marsheimerin mielestä Ukrainaa ei ehkä olisi pitänyt tukea ollenkaan. Joten silloin varmasti Ukrainan sota olisi nopea ja kivuton operaatio, jonka jälkeen Kreml olisi voinut vaikka kääntää aseensa vaikkapa Baltiaan ja Suomeen. Ja ehkä me sitten vain odottaisimme sitä, että pääsemme muuttamaan jonnekin Siperian onnelaan, kun meidän ja balttien tilalle asutetaan venäläisiä. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/35d91afd-188f-48df-8983-04ac8e45575b

Maersheimerin oppi

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/216c49a1-3f5a-4723-b066-acf4bb7b0b2b

https://yle.fi/a/74-20155683

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_systeemiteoria

https://fi.wikipedia.org/wiki/Peliteoria

Muuta asiaan liittyvää 

2008 uutinen Tallinnan mellakoista. 

https://yle.fi/a/3-5784567#:~:text=Mellakoissa%20on%20kuollut%20yksi%20ihminen%20ja%20loukkaantunut%20153,Lauantaina%20iltap%C3%A4iv%C3%A4ll%C3%A4%20ja%20illalla%20Tallinnassa%20on%20ollut%20rauhallista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Ukrainan_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_tasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n%E2%80%93Ukrainan_sota

Pienikin aukko suojauksessa voi aiheuttaa tietoturvan romahtamisen.

 

"Baidu on Kiinan johtava hakukoneyhtiö. Kuvassa Baidun pääkonttori Pekingissä. Kuva: EPA-EFE" (https://yle.fi/a/74-20155168)

Me kaikki tiedämme että pienikin aukko esimerkiksi palomuurissa saa aikaan tietoturvan romahtamisen. Mutta usein me emme muista sitä, että se että itse olemme tietoturvan sisäistäneet ei riitä. Se että unohdamme että kaikki eivät halua tai osaa suojata itseään hakkereilta, saattaa vaarantaa aivan yhtä suuren määrän luottamuksellista tietoa kuin mitä itse käsittelemme. Se että oletamme että kaikki osaavat varoa esimerkiksi sosiaalista hakkerointia, mikä on urkinnan toinen nimi saattaa käydä kalliiksi. 

Ihmisten on tiedettävä että millään säännöillä ei ole mitään merkitystä, jos niitä sääntöjä ei noudateta. Mikäli käyttäjätunnuksia tehdään esimerkiksi mistä tahansa numerosta tulevien soittojen perusteella, niin silloin tuo asia saattaa avata koko järjestelmän hakkereille. 

Hakkerit voivat oikeasti käyttää esimerkiksi sosiaalisen hakkeroinnin menetelmiä saadakseen tietoja, joita emme ehkä edes käsitä olevan tärkeitä tai joiden kautta voidaan ihmisiltä huijata luottamuksellista tietoa. Tässä hyvänä esimerkkinä on teinityttö, joka jakoi Kiinan viranomaisille tietoja erään viestiketjun jäsenten valtion vastaisista mielipiteistä. Kyseinen tyttö on Kiinan johtavan tekoäly- ja hakukoneyhtiön Baidun johtajan tytär. 

Kiinassa viranomaiset myyvät henkilö- ja paikkatietoja melko avoimesti, joten se että Kiinassa joku asia kuten mahdollinen vaitiolo taataan, niin tuo vaitiolo ei ehkä koske oikeastaan ketään. Ja Kiinan valtio valvoo kansalaisiaan erittäin tarkasti. Valtion korruption takia myös periaatteessa kuka hyvänsä voi pyytää Kiinan viranomaisia jäljittämään henkilöitä, joilla on käytössään kiinalainen matkapuhelin. 

Kun sosiaalinen hakkeri iskee, niin hän voi yrittää etsiä henkilön perheenjäseniä tai jopa alaikäisiä lapsia sosiaalisesta mediasta. Sen jälkeen hän saattaa pyrkiä saamaan tuon henkilön käyttämään jotain esimerkiksi Kiinasta tai Venäjältä käsin operoitua sosiaalisen median sovellusta, jossa asiat eivät ole samalla tavalla kuin meillä. Noissa palveluissa saattaa olla joku ikäraja, mutta GRUn sekä Kiinan viranomaisten kanalta ne ovat yhdentekeviä. Siis nuo palvelut eivät noudata edes niiden maiden omia virallisia käytänteitä, jos niiden virallisten käytänteiden huomiotta jättäminen auttaa noiden valtioiden sekä niiden asevoimien tiedustelua niiden päätavoitteessa, mikä on vakoilu. 

Tuolloin esimerkiksi tärkeän johtajan perheenjäseniä voidaan huijata luomaan esimerkiksi uusia käyttäjiä tietojärjestelmiin, joiden avulla vakoojat pääsevät sitten seuraamaan tuotantoprosessia. Tuollaisessa huijauksessa saatetaan käyttää esimerkiksi virtuaalinäyttelijöitä, joiden avulla hakkeri saattaa uskotella olevansa esimerkiksi joku johtaja, jolla on oikeus tuohon tietoon. GRU ja muut vastaavat palvelut saattavat houkutella alaikäisiä käyttämään "itäisiä sosiaalisia medioita" salaa, Varsinkin Venäjällä sekä Kiinassa ei sosiaalisen median palveluilla ole samoja oikeuksia tai velvollisuuksia salata käyttäjiensä tietoja viranomaisilta, joihin myös tiedusteluviranomaiset kuuluvat.

https://yle.fi/a/74-20155168 

Tieteen vapaus on kehityksen edellytys

Tieteen vapaus on asia, jonka pitäisi olla demokratian tavoin itsestään selvyys. Kuitenkin olemme kauan sitten huomanneet, että demokratia eikä myöskään tieteen vapaus ole oikeastaan niin hyvin toteutunut kuin olisimme halunneet. Tieteen oletetaan palvelevan aatteita tai myötäilevän yleistä mielipidettä. Samoin tieteen pitää joidenkin tahojen mielestä palvella jotain, joka tuottaa rahaa. Joten tiedettä halutaan kontrolloida. Halutaan myötäillä ihmisiä, jotka ovat todella kovaäänisiä. 

Tiede on myös riippumaton ihmisten eli myös tieteen tekijöiden itsensä arvomaailmasta. Tieteellisen työn tulokset voivat olla vastoin tutkijan käsityksiä asiasta, tai sitä mitä tutkija niiden toivoisi olevan. Joten sen takia tieteen tekeminen on joskus hiukan raskasta, ja kun malleja rakennetaan, niin niiden kanssa pitää uskaltaa tehdä työtä. Jostain syystä esimerkiksi populaarikulttuuri näyttää tiedemiehet jotenkin hassuina hahmoina. 

He vain polttelevat piippuaan, kohottavat kulmiaan sekä tietenkin vain miettivät jotain tyhjänpäiväisiä rokotteita, kun avaruus virus muuttaa ihmiskunnan zombeiksi. Kun joku entinen kommando, joka on toiminut hampurilaisbaarin kokkina sitä vastoin toimii, ja tekee zombeista pizzaa muutamassa minuutissa. Siinä ei mitään lääkkeitä tai rokotteita ehdi ajatell, kun sankari panee hihat heilumaan. Eli tällaisten populaarikulttuurissa varsin yleisten sankareiden takia ei tieteen tekemistä nähdä kaikissa piireissä olevan mitään muuta kuin tyhjää täynnä olevaa näpertelyä. 

Kun puhutaan tieteellisten mallien ja hypoteesien rakentamisesta, niin tieteen tekijän pitää joskus, tai oikeastaan vähintään melko usein nähdä se, että edellisessä vaiheessa on itse sattunut tekemään virheitä, joiden kautta malli lähtee kohti hakoteitä. Eli tieteen tekijän pitää uskaltaa kumota myös omia väitteitään, sekä kyseenalaistaa myös vallitsevia käsityksiä. Ja juuri tämä asia tekee tieteen tekemisestä sellaista, että se ei kaikille sovi. Tieteen tekijä saattaa olla kiinnostunut asioista, jotka ovat hänestä itsestään julmia tai vastenmielisiä. Tai nuo asiat eivät ehkä istu siihen yhteiskuntaan sekä aikaan, jossa me itse asumme. 

Meidän ehkä pitää sanoa, että ihmisiltä unohtuu usein historiallinen konteksti, kun he arvioivat sellaisia asioita kuin orjakauppa, sekä siirtomaat ja monet muut asiat, jotka ovat tehneet Euroopasta varakkaan maanosan. Nuo samat asiat köyhdyttivät Afrikkaa erittäin paljon, ja noiden nykykatsannon mukaan häpeällisten aikojen jäänteet näkyvät vieläkin Afrikassa. Meidän on tuota aikaa käsiteltäessä muistettava se, että tuolloin siirtomaa-aikaan meidän esi-isiemme asenteet olivat toiset. Se että yritämme poistaa tuon julman historian mielestämme ei tee noista siirtomaa-ajoista olemattomia, tai siirtomaissa tehdyistä teoista tekemättömiä. 

Jos yritämme pyyhkiä historiaa tai muuttaa sitä jonkun mieleiseksi, niin emme voi oppia historiasta mitään. Historian tutkimusta harrastetaan siksi, että me voisimme oppia esi-isiemme virheistä sekä ainakin yrittää välttää toistamasta noita samoja virheitä. 

Se että siirtomaa-aikaan tapahtui julmuuksia ei ole siis asia, joka tekee esimerkiksi Holokaustista tai holokaustin eli natsien julmasta juutalaisiin sekä esimerkiksi romaneihin sekä moniin muihin vähemmistöihin kohdistetusta järjestelmällisestä massamurhasta hyväksyttävämpää. Me emme saa unohtaa Auschwitzia, mutta emme saa myöskään unohtaa erään Henry Morton Stanleyn 1800-luvun Kongojoella tekemiä julmuuksia. Eikä kukaan meistä saa myöskään unohtaa Ensimmäisen Maailmansodan taisteluhautoja sekä Toisen Maailmansodan ilmapommitusten kauhuja.

Emmekä saa myöskään vaieta Stalinin julmuuksista. Jos emme uskalla katsoa historiaamme silmiin, niin silloin on vaarana että toistamme historian virheet. Sanotaan että kukaan ei ole viaton. Rasismi ei ole meidän sukupolvemme keksintöä, vaan sen juuret ovat Antiikin Kreikassa, jossa Persialaisia pidettiin ali-ihmisinä. Mutta siis se että Kreikassa sotia perusteltiin sillä, että ympärillä oli barbaareja, niin se ei oikeuta kuitenkaan tämän päivän rasismia. 

Tietenkin tuolloin pitää uskaltaa katsoa totuutta silmiin, eikä saa lähteä väärentämään tuloksia, vaikka se ehkä olisi tuolloin hyvän näköistä. Tiede on siis itseisarvoista, jonka tekeminen on erittäin vakavaa, mutta samalla myös antoisaa työtä. Sanotaan että tiedemiestä ohjaa sisäinen valo, intohimo jota ilman elämä on harmaata ja ikävää. Kun tiedemies on tehnyt päätelmänsä tai tuloksensa, niin hän tietenkin esittelee myös materiaalin, mihin hän päätelmänsä tai tuloksensa perustaa. Se että joku ihminen suuttuu näistä tuloksista voi olla ehkä hyvin ikävää. On ihmisiä joiden mielestä heidän arvonsa ja asenteensa ovat niin pyhiä, että niitä ei kukaan saa kyseenalaistaa. Kun he eivät voi jotain asiaa mielessään hyväksyä, niin kukaan muukaan ei niitä asioita tarvitse. 

Tieteen itseisarvo on sitä, että se hyödynnetäänkö tiedettä tai tieteen tuloksia jossain muussa yhteydessä on tieteen itsensä kannalta yhdentekevää. Vain tulos joka perustuu oikeaksi todistettuun sekä oikella tavalla hankittuun tietoon on pätevä, eikä sitten minkään muun asian tarvitse antaa siihen vaikuttaa. 

Tieteen tuomat tulokset on aina otettava kokonaisuutena vastaan. Se että joku ei vain voi jotain tuloksia hyväksyä on vaikuttanut tieteen tekemiseen siten, että se on muuttanut tiedettä vähintää näennäis tieteeksi. Kun ihmisiä on väkivallan pelolla pakotettu sanomaan asioita, joita he eivät haluaisi sanoa, niin se on aiheuttanut varmaan paljon pahaa. Kun tiedemiehiä jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä esimerkiksi jonkun ylimyksen omistaman opin kanssa on poltettu roviolla, niin se on aiheuttanut tilanteen jossa väkivaltaan perustuvaa vaikuttamista on ikään kuin kiihdytetty sekä fyysisen ja psyykkisen väkivallan avulla on saatu ihmisiä tuhoamaan omia, että myös muiden uria. 

Tieteen tehtävä ei ole osoittaa että joku asia on hyödynnettävissä esimerkiksi huomenna. Tai sen tehtävä ei ole palvella mitään erityistä aatetta, oli aate itse miten hyödyllinen tai hyödytön hyvänsä. Tiede on vain tiedettä. Se on olemassa vain itseään varten. Vaikka toki tiedemiesten oivalluksia hyödynnetään nykyisessä 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011146039.html

Kun ihminen ei erota tekoälyä toisesta ihmisestä...

 

Tekoälyä voidaan käyttää väärin. Sen varmaan tietää meistä jokainen. Mutta ennen kuin syytämme tekoälyä petoksista ja vilpistä, niin tekoäly itse ei tee vilppiä. Se joka tekee vilppiä on tekoälyä vilppiin käyttävä ihminen. Siis eihän porakonekaan tee murtoja. Ihminen joka käyttää porakonetta on se, joka tekee murron. Siis aivan samalla tavalla kuin porakone, niin myös tekoäly on väline, jonka avulla pahantahtoinen ihminen pettää toista ihmistä. Kun syytettä petoksista luetaan, niin silloin porakoneelle niitä ei voida lukea. Vaan syytteessä on ihminen, joka käyttää tuota konetta väärin. 

Ihminen ei enää välttämättä erota tekoälyä toisesta ihmisestä. Eli periaatteessa voidaan sanoa että tekoäly on läpäissyt Turingin testin. Toki tuo Turingin testin läpäisy voi vaikuttaa pikkuseikalta, mutta se osoittaa ensinäkin sen, että tekoäly kehittyy nopeammin kuin olemme odottaneet. Tai sitten meidän pitää ryhtyä kehittämään uutta versiota tuosta Turingin testistä. Turingin testi ei mittaa suoraan koneen älykkyyttä vaan ihmismäisyyttä. Siis periaatteessa kyse on siitä, että kykeneekö kone jäljittelemään ihmisen reaktioita kun se keskustelee ihmisen kanssa. Tuollaista tekoälyä joka kykenee kaiken lisäksi jäljittelemään ihmisten ääntä voidaan käyttää tietenkin väärin. 

Kun Turingin testi kehitettiin ei tietokoneen koskaan edes pitänyt kyetä sitä läpäisemään. Mutta tuolloin ei ollut olemassa sellaisia välineitä kuin internet, joilla tietokone tai ohjelmisto kykenee hankkimaan melkein rajattomasti tietoa. Turingin testiä kehitettäessä puhuttiin siitä, että tuolloin kaikki tieto mitä tietokoneella oli, piti ladata sille manuaalisesti. 

Mutta internetin aikaan tietokone voi automaattisesti etsiä tietoa, jota sen käyttäjä tai kehittäjä eivät edes tiedä olevan olemassa. Turingin testin läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että tekoälyä aletaan entistä enemmän käyttää esimerkiksi puhelinmyyjinä tai asiakaspalvelijoina. Mutta ne voivat myös toimia tehokkaina propagandan sekä disinformaation levittämisessä. Tekoälyn vastaukset voidaan tahallaan muotoilla siten, että ne miellyttävät ihmistä joka niitä käyttää. Samoin tekoäly voi seurata sitä, että miten sen vastapuoli reagoi tuohon sen jakamaan tietoon. Se voi huomioida jos vastapuoli ärsyyntyy jotenkin sen antamasta informaatiosta. 

Ja juuri disinformaation suurin ongelma on siinä, että disinformaatiota jaetaan siinä muodossa, että se miellyttää kohderyhmää. Disinformaation ja propagandan ero on siinä, että disinformaatio saattaa olla täysin tekaistua tietoa. Eli disinformaation tuottaja valmistaa ikään kuin romaanin tai elokuvan, jota sitten "myydään" ihmisille täytenä totena. Propaganda ei välttämättä perustu suoranaisesti tekaistuun tietoon. Se saattaa pitää sisällään esimerkiksi oikeaksi todistettavan tiedon siitä, että asevoimat ovat edenneet kaksi kilometriä. 

Tuolloin ehkä unohdetaan mainita siitä, että eteneminen saattoi maksaa esimerkiksi 10 000 miestä.  Koko disinformaation ja propagandan myyminen perustuu juuri klusteriajatteluun. Eli ihmisille kootaan mielenkiintoiselta näyttävä klusteri eli tietorypäs, jossa sitten on muutamia hyvinkin räikeitä kohtia, joita voidaan helposti osoittaa vääriksi. Tuolloin klusteriin upotetaan sydäntä särkeviä tarinoita, joilla saadaan metsä piilotettua yksityiskohtiin. Se että joku asia ei tapahtunut esimerkiksi jossain tietyssä paikassa ei merkitse sitä, että tuo asia ei olisi jossain muualla tapahtunut. Ihmisille myydään silloin asioita, joita he haluavat kuulla. 

Klusteriajattelun avulla ihmisille myytiin mm. Brexit sekä Donald Trumpin valtaan pääsy. Ihmiset näkivät vain sen kuinka heille luvattiin halpaa viinaa sekä uusia työpaikkoja, eli Brexit oli ratkaisu, jolla oman maan talous saatiin nousuun. Lehdistö rakasti Brexitiä. Se oli asia jolla talous saatiin kohoamaan, EU kaadettua eikä sen jälkeen olisi huolen häivää. Ulkomaalaisten siirtäminen pois maasta vapauttaisi työpaikat suoraan Britannian kansalaisille, ja kaikki olivat onnellisia. Se mitä työpaikkoja vapautuisi on sitten toinen asia. Eli viihtyykö kukaan niin sanottuun kantaväestöön kuuluva noissa työpaikoissa, joita on annettu ulkomailta tuleville siirtotyöläisille. 

Sitä kuinka moni työpaikka edes päätyy Amerikkaan tai Britanniaan ei välttämättä ole muistettu mainita. Jos keskustellaan esimerkiksi mineraaleista, niin Ukrainan uraaniesiintymiä ei voida suoraan ulkoistaa USAaan. Vaan uraani pitää ensin louhia ylös, jotta se voidaan siirtää rikastuslaitokseen. Tuolloin työtä tulee lähinnä noiden rikastuslaitosten työntekijöille, eikä esimerkiksi Kalliovuorten mainari saa yhtään työtuntia tuosta uraanista. 

Samoin vaikka yhtiöiden tulos olisi kuinka hyvä tahansa, niin työläiset eivät välttämättä saa yhtään senttiä noista tuloista. Ne saattavat suoraan päätyä suurosakkaiden sekä johtokunnan taskuun. Mutta siis tekoäly voisi vastata, että nuo uraaniesiintymät voivat tuoda työpaikkoja esimerkiksi uraaniteollisuuteen. Työpaikat voivat syntyä esimerkiksi myös eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Eli tapa millä työpaikka syntyy voi olla melko erilainen, kuin mitä olemme ajatelleet. Ja kahden työntekijän eläköityminen voi myös muodostaa kaksi uutta työpaikkaa. Tekoäly ei tuolloin valehtele, jos se sanoo että tietylle toimialalle syntyy työpaikkoja. Se ei kertonut työpaikkojen määrää ja kaksi uutta rekrytointia ovat uusia työpaikkoja. 

https://www.is.fi/digitoday/art-2000011143646.html

Ideaalivaltion mallia etsimässä: Rooman yhteiskunnan polarisaatio johti valtakunnan tuhoon.

Ideaalista eli täydellistä valtiota on etsitty kautta aikojen. Platonin valtion ideaalisuus saattaa vaikuttaa joltain antiikin filosofian suurelta ajatukselta. Mutta se mikä sitten tekee Platonin valtiosta vähemmän ideaalisen on se, että ihminen ei voi mitenkään edetä tai kehittää itseään tuossa valtiossa. Varmaan Platonia itseään miellytti ajatus siitä, että filosofit johtavat valtiota. Sotilaita miellytti ajatus siitä että he saivat valvoa heloottien eli orjien työtä. Tuo Platonin valtion malli ikään kuin vapautti sotilaat vastuusta, eli he vain seisoivat kiviä raahaavien heloottien vieressä ja komensivat näitä. Heloottien asema on tietenkin suurelta osin alhainen, eikä varmaan tuossa Platonin ideaalivaltiossa ollut mukavaa syntyä helootiksi. Toki tuo asetelma sitten voidaan kääntää ympäri. Eli sotilaalle tai filosofille Platonin valtio oli varmaa erittäin hyvä paikka elää. 

Pelkkä syntyperä takasi henkilölle aseman, jota hän kantoi koko elämänsä. Eli koska henkilö ei saanut kilpailla ylemmän kanssa, eikä tehdä mitään mitä ei käsketty, niin tuon valtion mallia vaalitaan tietyissä piireissä kuin parempaakin brändiä, jota erilaiset diktaattorit käyttävät perustelemaan omaa asemaansa. Valtion johdon kritisoimisen kieltäminen tekee Platonin valtiosta sellaisen, että se todella miellyttää monia diktaattoreita. Ja kuka sitten sotii tuon ideaalivaltion sodat? Kun valtioon tulee sotatila, niin silloin heloottien paikka on tietenkin etulinjassa. Eli näin syntyi uusi heloottien malli: taisteluhelootti joka kutsutaan aseisiin jos valtio heitä sattui tarvitsemaan. Muuten nuo miehet voivat sitten kannella kiviä pelloilla. 

Mutta siis valtio on muutakin tarkoitusta kuin sotaa varten. Valtion pitää sotaan valmistautuessaan joka tapauksessa valmistaa tai muuten hankkia välineet sotaa varten. Ja tietenkin ihmisten pitää aina välillä myös syödä jotain. Valtion talous on sikäli omituinen asia, että valtion kukkarosta maksetaan esimerkiksi upseereiden palkat. Samoin siitä maksetaan myös kaikki muuta asiat jota valtio tarvitsee tai katsoo tarvitsevansa. On olemassa kaksi talousmallia. Toinen on kapitalismi ja toinen taas sosialismi. Se että joku valtio tai sen johto ilmoittanut talousmallin olevan joko sosialismi jossa tuotantovälineet ja työpaikat ovat valtion omaisuutta, vai kapitalismi jossa perusyksikkö on yksityisomistus ei ole välttämättä asia, mikä vastaa todellisuutta. 

Jos valtio omistaa kaikki tuotantovälineet, niin se tarkoittaa sitä, että valtiossa ei ole kilpailua. Yksityinen yrittäjyys takaa sen, että hinnat pysyvät riittävän edullisina. Siis kilpailu tarkoittaa sitä, että tuotteiden laatu sekä myös tietenkin niiden hinta ovat asioita, joiden avulla markkinat pidetään terveinä. Kun tuotteita arvioidaan, niin niiden hinnan pitäisi vastata laatua. Kuka ostaa tuotteita, jotka hajoavat välittömästi, kun ne otetaan hyllystä? Siis yhtiöiden välinen kilpailu tarkoittaa sitä, että kilpaillaan siitä, että kenen tuotteita ostetaan, ja tuotteiden välisessä kilpailussa kilpaillaan laadussa sekä hinnassa. Jos tuote on kallis, niin silloin sen laadun pitäisi olla hyvä. Laadukkaat raaka-aineet ja komponentit nostavat tuotteen hintaa. 

Mikäli  valtion alueella kehitetään esimerkiksi sotilaskäyttöön tarkoitettuja lentokoneita, niin ei ole hyväksi jos valtion alueella on vain yksi valmistaja. Kun koneita kilpailutetaan, niin silloin ne kohtaavat toisiaan esimerkiksi mahdollisimman paljon oikeaa tilannetta muistuttavissa simulaatioissa. Ja paras tietenkin saa sopimuksen. Jos kilpailua ei ole, niin silloin edessä on tilanne, jossa sekundaa päästetään markkinoille. Ja pahimmassa tilanteessa sekunda voi merkitä tuhoa. Jos palataan sitten Platonin valtioon, niin tietenkin se että ei ole olemassa kilpailua aiheuttaa sen, että myöskään esimiesten ei tarvitse pitää yllä tai kehittää omaa osaamistaan. Ja lopulta sitten seuraa se, mitä kutsutaan katastrofiksi. 

Rooman valtio ei ollut puhtaasti Platonin ideaalivaltio. Eli Roomassa saattoi teoriassa kohota vaikka kuinka korkealle, jos henkilö onnistui hankkimaan tarpeeksi omaisuutta. Mutta teoriasta on pitkä matka käytäntöön. Senaattiin pääsyyn tarvittavan omaisuuden hankkimiseksi piit olla suhteita. Mutta teoriassa siis kuka vain jolla oli miljoona rahaa saattoi päästä istumaan senaattiin. 

Syy mikä tuhosi esimerkiksi Rooman on kyvyttömyys vastata haasteisiin. Kun Hannibal hyökkäsi Roomaan, niin Rooma kehitti loistavia taktiikoita, joilla he saivat Hannibalin vetäytymään noin 200 eaa., niin samat taktiikat olivat tehottomia Attilaa vastaa, joka 400 jaa. paikkeilla hyökkäsi Roomaa vastaan. Se valloittiko Attila Roomaa vai ei on oikeastaan aivan sama asia. Hän sinetöi Teutoburgin taistelusta alkaneen tien, joka rapautti Rooman luomaa kuvaa voittamattomista legioonista. Eli Teutoburgissa vuonna 9 jaa. alkoi tie, joka muutti Rooman, ikuisen valtion ja kaupungin yhdeksi valtioksi valtioiden joukossa. Tuolloin vuonna 9 jaa. ympäröivät germaaniheimot voittivat Rooman legioonat tuossa "Rooman Waterloossa". 

Eli legioonien mukana kaatui ilmeisesti suuri joukko miehiä, joista piti kouluttaa uusia legioonien komentajia, sekä samalla myös muut valtiot havahtuivat siihen, että Rooman legioonalaiset olivat ihmisiä. Heidät voitiin voittaa. Toki Roomaa eivät voittaneet Germaanit tai Attila. Germaanivalloitus jossa Rooman viimeinen keisari luopui kruunustaan vain sinetöi koko Rooman tuhon. Rooma tuhoutui pitkälti siksi, että sen järjestelmä rappeutui. Rooma hajosi sisäisesti. Ja oikeastaan Attila sai aikaan sen, että Rooma yhdistyi vielä kerran yhteistä vihollista vastaan. Mutta Attilan jälkeen hajaannus vain kiihtyi. 

Toki Rooman talous tuhoutui, ja se aiheutti ongelmia palkan maksuissa. Rooman legioonalaiset olivat aluksi asevelvollisia. Mutta myöhemmin sitten voimaan astui käytäntö, jossa asevelvollisten tehtävät siirrettiin ulkomaisille palkkasotureille. Alun perin Rooman asevelvollisuusarmeija oli paikka, jossa eri säätyjen jäsenet saivat kosketuspinnan toisiinsa. Eli kaikki Rooman kolme säätyä olivat hetken yhdessä, ja siellä niiden edustajat saattoivat jakaa tietoja siitä, mitä Roomassa tarvittiin. Kun tuo yhteys katkesi, niin Senaatti alkoi eristäytyä tavallisesta kansasta. Senaatti sai sen jälkeen vain sitä tietoa, mitä se halusi kuulla. Tai mitä sille haluttiin kertoa. 

"Rooman valloitussotien loppuminen johti orjien määrän vähenemiseen. Rooman ulkomaankauppaa rajoittivat korkeat tullit ja harvat paikat joissa kaupankäynti oli sallittua. Orjien ostaminen ulkomailta oli siis huomattavasti kalliimpaa kuin valloitettujen kansojen orjuuttaminen. Orjien määrän väheneminen ja siitä johtunut maatalouden tuotannon lasku johtivat Rooman 200-luvun kriisiin. Joidenkin tulkintojen mukaan Rooman valtakunnan rappio alkoi juuri orjien hintojen noususta." (Wikipedia, Rooman tuho)

Äskeisessä lainauksessa sanotaan että yksi syy Rooman tuhoon olivat valloitussotien päättyminen tai orjien hinnan nousu. Se nosti työn hintaa. Ja tämä johti tuotteiden kallistumiseen. Rooman kaupungissa itsessään ei viljelty yhtään mitään, vaan kaikki tuotteet kuten ruoka tulivat maaseudulta. Ja kun ruoan hinta kohosi, niin silloin ihmisillä ei ollut enää varaa ruokaan, vaan he joutuivat lähtemään Roomasta. Roomalainen yhteiskunta alkoi polarisoitua, eli oli valtavan rikkaita ja valtavan köyhiä. Ja siitä alkoivat kansainvaellukset. Kaupunkien välillä kulki tuhansia ja lopulta miljoonia ihmisiä, ja se aiheutti sekasortoa. 

Tuo johti orjien määrän vähenemiseen Roomassa. Se että orjia ei enää riittänyt työhön johti siihen, että vapaita miehiä ja naisia alettiin käyttää työhön, joka oli varattu ennen orjille. Tai sitten orjille alettiin siirtää lähes kaikki työt, mitä Roomasta vain sattui löytymään. Roomalaiset siis saattoivat siirtää jopa valtion hallinnon tehtäviä orjilleen, ja sitten keskittyä juhlimiseen. Saattoi olla että Roomalaiset lähettivät orjansa jopa legioonaan puolestaan tai istumaan senaatin istuntoon, ettei heidän tarvinnut lopettaa pitojaan. 

Valloitussotien tarkoitus oli usein orjien metsästäminen ja noiden sotien kautta paikattiin Rooman työvoimapulaa. Eli jos orjia ei enää ollut, niin silloin vapaiden miesten piti valita, olivatko he halukkaita lähtemään legioonaan vai jäivätkö he kotiin. Ja tietenkin varakas roomalainen saattoi ilmeisesti lähettää orjansa käymään armeijaa puolestaan. 

"Alun perin asevelvollisista koostuneet Rooman legioonat alkoivat 200-luvulle tullessa koostua yhä enemmän ulkomaalaisista palkkasotureista. Roomalaiset itse suhtautuivat valtakunnan ulkopuolelta tulleisiin barbaareihin hyvin ylimielisesti. Vieraista kansoista kuten germaaneista, maureista ja syyrialaisista kootut legioonat eivät välttämättä pitäneet Roomaa puolustamisen arvoisena, vaan olivat uskollisia sille sotapäällikölle, joka maksoi heidän palkkansa. Tämä kehitys johti siihen, että Rooman legioonat eivät olleet enää uskollisia Rooman valtiolle. Rooman valtakunnan sisäinen hajaannus laski legioonien tehokkuutta. 200-luvulla Rooman legioonat kärsivät useita suuria tappioita. Ne eivät enää pystyneet turvaamaan valtakunnan rajoja, jolloin ulkomaalaiset kansat alkoivat valloittaa Rooman valtakunnan alueita kansainvaellusten aikana." (Wikipedia, Rooman tuho)

Palkkasoturit olivat ammattimaisia aseenkäyttäjiä. He eivät kokeneet samaa sidettä Rooman kansaan kuin roomalaiset. Mutta palkkasoturien ongelma on siinä, että kun palkanmaksu loppuu, niin palkkasoturit lähtevät kotiin. Kun palkkaa ei tullut, niin he eivät enää nähneet Roomaa puolustamisen arvoisena. Kun talous romahtaa, niin silloin myös esimerkiksi kaupunkeihin astuu sekasorto. Se että kukaan ei edes yrittänyt korjata tilannetta alkoi kaataa Roomaa. Koska Rooma ei enää kyennyt puolustamaan rajojaan eikä myöskään siten suojelemaan rajan pinnassa asuvia kansoja, niin nämä kansat menettivät luottamuksen Roomaan. Mitä varten he maksoivat veroja, jos he eivät niitä vastaan mitään saa? Mitä jos valtion johtoa ei mikään asia kiinnostanut? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunnan_tuho

NATOn yksi ongelmista on se, että sielläkin on riitoja.

 

NATO on siis itsenäisten valtioiden puolustuslitto, jonka tarkoitus on tarjota sen jäsenmaille suojaa ulkopuoliselta hyökkääjältä. Se tarkoittaa sitä että antaako NATO todellisessa uhkatilanteessa tukea ja sotilaallista apua mitataan sitten todellisessa tilanteessa. Se että NATO ei ole aivan samanlainen liitto kuin esimerkiksi Varsovan liitto oli, saattaa tietenkin olla NATOn heikkous. Eli NATOssa saa ilmeisesti myös sanoa jotain USAa vastaan, tai ainakin osassa asioista saa ilmaista eriäviä mielipiteitä, kun taas Varsovan liitossa Neuvostoliiton vastustaminen tai muut erimielisyydet aiheuttivat sen, että tuota valtiota pantiin sitten kuriin oikein joukolla. Toivotaan että NATO ei ole ainakaan tuohon suuntaan menossa. 

Eli hyvinä esimerkkeinä Varsovan liiton toimintatavoista olivat Unkarin kansannousun kukistaminen vuonna 1956. Samoin DDR:n kansannousun kukistaminen vuonna 1953 ja Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968 olivat esimerkkejä siitä, miten Varsovan liitossa koko liitto oli tehty palvelemaan suurta ja mahtavaa. Toki Varsovan liitto perustettiin vasta vuonna 1955, joten DDRn kansannousua se ei kukistanut. Albania erosi Varsovan liitosta vuonna 1968. Vaikka tuo kääpiövaltio oli luopunut sotilaallisesta yhteistyöstä Varsovan liiton kanssa jo vuonna 1961. 

Mutta periaattessa kukaan saanut livetä riveistä. Mutta kuten tiedämme niin NATO on periaatteessa demokraattisten maiden liittouma. Tai ainakin suurin osa NATO-maita noudattaa ainakin jossain määrin perustuslaillisten tasavaltojen periaatteita sisä ja ulkopolitiikassaan. Mutta se että auttaako NATO jos joudumme hyökkäyksen kohteeksi selviää vasta, jos olemme oikeasti hyökkäyksen kohteena. 

USA vaatii NATOa kohottamaan puolustusbudjettiaan. Jokaisen NATO-maan pitäisi sijoittaa 5% BKTstä puolustukseen. Eli kannattaa varmaan miettiä sitäkin, että mitä jos meillä olisi ollut joku Eurooppalainen vaihtoehto NATOlle? USA tietää sen arvon. USAn valtion johto tunnistaa EUn riippuvuuden sen puolustusteollisuudesta. Ja me varmaan tiedämme, että Putin ei meille anteeksi anna sitä, että olemme auttaneet Ukrainaa nöyryyttämään Venäjän voittamatonta asevoimaa. 

Joten jos ajatellaan NATOon liittymistä, niin tehty mikä tehty. Ja toisaalta mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi tuota jäsenyyttä hakenneet? Koska olimme sitoneet asevoimiamme NATOoon, niin varmaan halusimme päästä myös tekemään NATOn sisäpiiriä koskevia päätöksiä. Eli halusimme ehkä myös päästä vaikuttamaan NATOon emmekä vain kuunnella ulkopuolelta NATOn asettamia ehtoja sille, mitä meidän pitää tai ei pidä hankkia. Ja koska maassamme oli jatkuvasti NATO joukkoja, niin Venäjä saattoi nähdä meidät jo NATOn jäsenenä. Ukrainan sota olisi saattanut aiheuttaa Venäjän taholta vaatimuksia siitä, että nuo kansainväliset sotaharjoitukset maamme rajojen sisällä olisi keskeytettävä. 

NATOssa on ennenkin ollut sisäisiä kiistoja. Se että niitä ei ole huomioitu lehdistössä saattaa johtua siitä, että ne eivät ennen ole vaikuttaneet meihin. Joidenkin NATO-maiden ja Suomen välillä on eroja esimerkiksi siinä, miten asevoimien menoja lasketaan. Se varmaan on jokaiselle selvä, että jos laskutapa on erilainen, niin silloin tietenkin on myös tuloksena saatava summa erilainen. Joten tietenkin tuokin asia voi näyttää kovin suurelta. Mutta varmaan NATO-jäsenyys käy meidän kukkaromme päälle. 

Ja sitten tietenkin voidaan ajatella, että miltä esimerkiksi taloutemme olisi reagoinut jos emme olisi NATOn jäseniä. Sijoittajia varmaan olisi miellyttänyt se, että olisimme ylläpitäneet normaaleja diplomaattisia suhteita valtioon, joka käy YKssa tuomittua hyökkäyssotaa naapurimaataan vastaan. Se että olisimme täysin Moskovan armoilla saattaisi ajaa sijoitukset pois maastamme. Eli kuinka suuren laskun olisimme voineet saada, jos emme olisi liittyneet NATOon? Tai ehkä Venäjän hybridioperaatiot eivät olisi vaikuttaneet siihen, halutaanko valuuttaa tuoda maahamme. 

Se että olisimme yksin puolueettomina varmaan olisi näyttänyt Moskovassa hyvältä, ja he varmaan olisivat mielellään rakentaneet suhteita kanssamme siihen suuntaan, mikä näyttää Kremlin miehistä hyvältä. NATO on saattanut jopa jarruttaa Venäjän hybridivaikuttamista. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_liitto

Kaikki uusi luo hypeä. Mutta milloin hype luo uutta?

 

Tekoälyn kehittämistä varmasti ohjasi ainakin ennen hype. Suuri ja mullistava Chat GPT tuli markkinoille noin kuusi vuotta sitten, ja tuolloin tietenkin puhuttiin paljon siitä, miten tekoäly kaappaa vallan sekä vie työpaikat ihmisiltä. Silloin lähes jokainen asia, mitä tekoäly tai laaja kielimalli sai aikaan seurattiin silmä tarkkana, ja lähes jokainen juttusarja uudesta välineestä päätyi vähintään tuomiopäivän skenaarioihin, joissa tekoäly luo terminaattoreita, jotka kaappaavat vallan sekä tietenkin tuhoavat ihmiskunnan. 

Mutta nyt kuuden vuoden kuluttua tekoälyn hype on alkanut laskea. Tekoälyn kehitys ei ole siis mitenkään kovin hidasta, mutta sitä on opeteltu myös käyttämään tehokkaammalla tavalla. Mutta siis voimmeko me joskus tehdä niin sanotun keinotekoiseen yleisälyn tai yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence), joka osaa ja tietää kaiken? Onko olemassa ihmisiä, jotka osaavat ja tietävät kaiken? Siis mitä varten me lähdemme aina siitä, että jos tekoäly ei osaa kaikkea mahdollista, niin se on täysi fiasko, floppi jota ei edes kehdata esitellä? 

Tekoälyn kehittämisen suurin ongelma on se, että sitä kehitetään yksityisten toimijoiden toimesta. Koska kehittäjänä on yksityisten yhtiöiden klusteri, jossa toimijat ovat kuitenkin erillään toisistaan, niin se merkitsee sitä, että tuo kehitystyö on hyvin hajallaan. Yksityiset yritykset eivät kykene kilpailulainsäädännön takia tekemään yhteistyötä tekoälynkään saralla. Eli niin kauan kuin tekoälyä kehitetään pelkästään yksityisten toimijoiden toimesta, niin tekoälyn kehittäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa koordinaatiota. Asioita vaikeuttaa se, että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään, ja heille luodaan raameja, mikä saa heidät sitten viemään asiantuntemuksensa jonnekin missä sitä joku ehkä voisi arvostaa. 

Ja yksi noista tahoista on tietenkin Elon Musk sekä muut vastaavat toimijat, joiden visiot ulottuvat heidän pöytäänsä pidemmälle. Tekoäly on huomisen mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että sillä on vielä paljon annettavaa. Sekä tietenkin tekoäly myös ottaa asioita pois. Mutta kuitenkin jos emme saa tekoäly-yhtiöitä pysymään EUssa sekä mieluiten Suomessa, niin niistä saatavat verorahat että myös tietotaito valuvat Donlad Trumpin sekä muiden maiden taskuihin. Ja esimerkiksi Kiinan kansantasavalta on varmaan erittäin kiinnostunut tekoälyn kehittämisestä. 

Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta tekoäly on periaatteessa samanlainen tietokone- tai tietojenkäsittelyjärjestelmä kuin muutkin. Siinä on neljä pääasiallista tasoa. Ohjelmisto, käyttöjärjestelmä, sekä kernel ja varsinainen mikropiiri. Tekoäly voi olla joko ohjelmisto, se voi olla integroitu käyttöjärjestelmään tai tuo ohjelmisto eli algoritmijoukko voi olla esimerkiksi kernelissä, joka tarkoittaa mikropiirien sisäistä ohjelmistoa. Mikäli tekoäly on integroitu kerneliin niin se luo kuvan "rautapohjaisesta tekoälystä". Tekoäly on siis ohjelmiston ja fyysisen laitteen yhteistoimintaa. 

Tekoälyä eli laajaa kielimallia ei varmasti kukaan voi edes kuvitella lataavansa omalle kotikoneelleen, koska tekoäly vaatii suunnattomasti laskentatehoa. Joten tekoälyssä laaja kielimalli ohjaa syötteen palvelimelle, mikä tarkoittaa datakeskusta ja suorittaa operaation datakeskuksen tietokoneilla. Nuo tietokoneet vaativat saman verran sähköä kuin pieni kaupunki. Joten myös rautaa on kehitettävä. Siis nykyaikaiset tietokoneet eivät riitä tekoälyn vaatimaan kapasiteettiin. Joten sekä tietokoneiden että ohjelmistojen arkkitehtuuria on kehitettävä. 

Yksi vastaus olisi ehkä aivoja jäljittelevä mikropiirien joukko, jossa mikropiirit toimivat kuin neuroni sekä sen peilineuroni. Tuolloin tietokoneeseen jäljennetään ihmisaivot. Eli nuo mikroprosessorit voivat toimia neljän prosessorin jonoissa. Tuolloin jonon äärimmäiset prosessorit ovat neuroni sekä sen peilineuroni. Ja keskellä olevat prosessorit jäljittelevät väliaivoja. Tuolloin kone analysoisi tuossa tasossa sen, mikä tieto sille on hyödyllistä ja minkä tiedon se voi unohtaa. Jokainen noista prosessoreista voisi pitää sisällään erittäin pienen muistiyksikön sekä ohjelmiston joka liittää tämän fyysisen rakenteen neuroverkoksi.  Mutta noita mikropiirejä tarvitaan valtava määrä. Eli vaaditaan erittäin laaja neuroverkko, joka vaatii joko valtavasti sähköä, tai kvanttitietokoneita. 

Kuinka me voimme edes kuvitella että joku perinteinen järjestelmä kykenee valvomaan sekä suorittamaan samaan aikaan jopa miljardeja algoritmeja? Siis meidän pitää kehittää sekä ohjelmistoja että fyysisiä koneita eli rautaa, jotta voimme ryhtyä rakentamaan yleistä tekoälyä. Ja vaikka meillä olisi maailman hienoin laskin, ja kaikki muut mahdolliset välineet, niin meidän tekoälymme ei ehkä saa kahvipannua päälle, koska siinä ei ole liitintä jolla kahvipannu saadaan täytettyä sekä kytkettyä päälle. Tuohon toimintaan tekoälymme tarvitsee tietenkin robotin joka täyttää suodattimen sekä myös samalla laittaa vettä pannuun ja kytkee virran päälle. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-hypekayra-kaantyi-laskuun-supertekoalyn-kehittamisessa-ollaan-vaaralla-tiella/5f2a181c-e1f6-4b62-9316-a0317566f873