Kuten tiedämme, niin maamme oikeuskäytäntö lähtee siitä, että henkilön pitää saada tuomio vain siitä, mitä hän on oikeasti tehnyt. Ja juuri tämä tekee esimerkiksi sarjamurhaajista ongelmallisia. Tietenkin voidaan sanoa, että sarjamurhaajat tekevät vain 0,5% kaikista henkirikoksista. Mutta toisaalta taas jokainen henkirikos on asia, mikä varmaan on jokaisen mielestä liikaa. Henkirikosten maailmassa suurin osa noista teoista on niitä paljon puhuttuja "suomalaisia henkirikoksia", joissa ensin juodaan vähän liikaa alkoholia sekä otetaan vähän pillereitä, jonka jälkeen alkaa "vintti pimetä". Mutta kuten tiedämme niin nuo varsinaiset sarjamurhaajat ovat pieni, mutta olemassa oleva joukko. Joten pitäisikö tuota pientä sekä väkivaltaista joukkoa huomioida enemmän käytännöissä, jotka koskevan rikollisen sekä erityisesti väkivaltarikoksista tuomittuja? Ja pitäisikö käytänteitä muuttaa juuri siksi, että nuo 0,5% saadaan löydettyä.
Se pitäisikö vankeustuomioita jatkaa sen jälkeen, kun tuomio on lain mukaan päättynyt, mikäli vanki on yhteiskunnalle vaarallinen on tietenkin ongelmallinen kysymys. 0,5 prosenttia on hyvin pieni luku, mutta jos sitten omalle kohdalle sattuu tuohon 0,5% kuuluva henkilö, niin kyseessä ei ole mikään pikku juttu. Se että todennäköisyys on pieni, ei tee siitä olematonta. Jos ihminen on 20 vuotias tehdessään ensimmäisen henkirikoksen, ja hän istuu tuota tuomiota 14 vuotta, niin silloin hän on 34 vuotias vapautuessaan. Jos hän nauttii teoistaan, niin siinä sitten ehtii kyllä tehdä paljon pahaa ennen luonnollista kuolemaa. Joten pitäisikö käytänteitä muuttaa?
*************************************************************'
Sarjamurhaaja
Ylen selvityksessä sarjamurhaajan määritelmänä käytetään Yhdysvaltain liittovaltion poliisin (FBI) vuonna 2005 käyttöön ottamaa määritelmää, joka on yleisesti käytössä myös muualla maailmassa.
FBI:n mukaan sarjamurhassa sama tekijä surmaa laittomasti vähintään kaksi henkilöä erillisillä kerroilla. Sarjamurhaajan motiivi voi olla mikä tahansa.
Sarjamurhaaja on yleistermi, eikä se edellytä sitä, että henkilö olisi tuomittu murhista. Myös tapoista tuomittua henkilöä voi nimittää sarjamurhaajaksi.
https://yle.fi/a/74-20156583
2000-luvun sarjamurhaajat
Ylen selvityksessä keskityttiin henkirikoksentekijöihin, jotka ovat surmanneet vähintään kolme ihmistä ainakin kahtena eri kertana ja joiden henkirikoksista ainakin yksi on tapahtunut 2000-luvun puolella.
Selvityksessä sivuutettiin yhden joukkosurman tehneet henkilöt tai sarjamurhaajat, jotka ovat tehneet kaikki rikoksensa ennen vuotta 2000.
Selvityksessä hyödynnettiin Oikeusrekisterikeskuksesta saatuja diaaritietoja ja sanomalehtiarkistoja. Mukaan otettiin vain ne surmaajat, joiden jokainen henkirikos pystyttiin tarkistamaan viiden hovioikeuden ja 20 käräjäoikeuden arkistoista. Selvitys on kattava mutta ei aukoton. Henkirikoksentekijöiden rikoshistoriaa on hyvin vaikea jäljittää 1990-lukua edeltäneisiin vuosikymmeniin.
https://yle.fi/a/74-20156583
*************************************************************'
Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että joku tappaa toisen 10 euron takia? Eli tällä vain viittaan tapauksiin, joissa henkilö on puukolla uhaten ryöstetty, ja sitten pistetty puukolla vatsaan, ja rosvo on saanut sitten jonkun kympin rahaa? Tuolloin vähäinen rahasumma saattaa toimia mekanismina, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli onko hyökkääjän tarkoitus tuolloin oikeastaan vain surmata tai vahingoittaa uhria hengenvaarallisesti on asia, mikä pitää selvittää. Tuollaisissa tapauksissa missä naurettavan pienestä summasta lähtee henki pitäisi aina epäillä sarjamurhaajaa.
Sitä että tekeekö henkirikosmies tai nainen uuden henkirikoksen, kun hän pääsee vankilasta on arvailujen varassa. Se että uusiiko henkirikoksen tehnyt tekoaan selviää vasta sitten kun hän palaa vankilaan tai kuolee vapaudessa ilman rikoksen uusintaa. Kun henkirikoksen tehnyt vapautuu, niin suurin osa varmaan on sillä kerralla ottanut opikseen eikä enää uusi tekoaan. Mutta sitten kun tuollainen hyvin ikävä poikkeus sattuu kohdalle, niin silloin tietenkin mielessä käy sekin, että olisiko tuollainen teko voitu kuitenkin estää. Jokainen sarjamurhaaja surmaa joskus ensimmäisen kerran. Eli kun hän tekee sen tekonsa, niin hän astuu silloin tietyn rajan ylitse.
Kun ihminen on kerran tehnyt henkirikoksen, niin joidenkin kohdalla se tuo mieleen uuden ja pelottavan tavan käyttää auktoriteettia. Eli henkilö ottaa henkirikoksen sekä väkivallan ikään kuin sosiaalisen kanssakäymisen sekä auktoriteetin käytön välineeksi. Jos tuo tapahtuu oikeasti, niin silloin edessä on hyvin vaarallinen henkilö, joka ajattelee ehkä pitävänsä "kuria" uhrilleen, joka sitten hänen itsensä mielestä tietenkin ansaitsee kohtalonsa. Tuolloin kohtaamme tilanteen, missä henkilö ikään kuin työntää syyn omaan tekoonsa uhrinsa niskoille.
0,5% on melko pieneltä kuulostava luku. Tietenkään lainsäätäjä ei voi ottaa kaikkia mahdollisia asioita huomioon, mutta kuitenkin jotain pitäisi voida tehdä, jos henkilö selvästi osoittaa sen, että hän aikoo jatkossakin käyttää kuolettavaa voimaa sosiaalisen asemansa kohottamiseen. Tietenkin sarjamurhaaja voi muuttaa tapojaan. Siis jos motiivina on esimerkiksi kosto, niin silloin hän saattaa oikeasti katua tekojaan, mutta jos hän on niin sanottu klassinen sosiopaatti, niin silloin katumusta ei kyllä ole luvassa, ja juuri tämä on se kaikkein vaarallisin persoonallisuushäiriö.
https://yle.fi/a/74-20156583
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.