Hakkerit ovat joko musta- tai valkohattuisia. Tai sitten tietenkin on olemmassa harmaahattuisia hakkereita, jotka toimivat esimerkiksi hallitusten laskuun, ja jotka joko vakoileavat muita valtioita, tai sitten he jahtaavat muita hakkereita netissä. Valkohattuhakkerit ovat etnisiä hakkereita, jotka etsivät tietojärjestelmistä aukkoja, sekä raportoivat niistä joko suoraan tietojärjestelmien omistajille tai sitten he julkistavat löydöksensä. Mustahattuiset hakkerit ovat niitä niin sanottuja pahoja poikia tai tyttöjä, joiden motivina on joko raha tai tiedot, joita he voivat myydä eteenpäin.
Mutta yleisesti voidaan sanoa että hakkeri tarkoittaa yleensä tietokoneista kiinnostunutta henkilöä, joka haluaa tietää tietokoneista enemmän kuin keskimääräinen ihminen. Ja usein tämä taas tarkoittaa intohimoista kiinnostusta esimerkiksi tietokoneen muistinhallintaa sekä monia muita asioita kohtaan. Mutta yleensä hakkerit tunnetaan esimerkiksi kaadetuista kotisivuista sekä monista muista enemmän tai vähmmän ilkeistä tempuista. Krakkerit ovat ikään kuin hakkerien alaryhmä, joka sotkee erilaisia kotisivuja, kuten linkittää pornoa jollekin viralliselle kotisivulle. Siis mikä motivoi hakkereita nimenomaan kaatamaan jonkun keskisuuren suomalaisen kaupungin kotisivut?
Tutkijan mukaan tämä kotisivujen kaataminen on osa informaatiosotaa, jota Venäjä käy kaikkia viholliskseen kokemiaan tahoja vastaan. Tuohon informaatiosotaan kuuluu tietenkin hybridivaikuttaminen. Eli kaatamalla kaupunkien kotisivuja voi Venäjä yrittää korvata noita sivuja omilla versioillaan.
Joskus kyseessä on raha, eli hakkeri pyrkii kiristämään kohdettaan. Mutta jos sitten jätetään pois laskuista kaikki Putinin laskuun työskentelevät tietojärjestelmärikolliset, niin hakkerien motiivi tehdä tekojaan saattaa olla sama kuin graffitin tekijöillä. Eli varsinkin krakkerit ovat oikeastaan nettimaailman graffittien tekijöitä, joilla on motiivina yksinkertaisesti maine. Kun krakkeri onnistuu laittamaan Raptorin Karvanoppaelviksen soimaan presidentin kotisivuille, niin hän saa kuolemattoman maineen. Tuolloin kaikki tuntevat T-B@n€n, joka pelkoa tuntematta linkittää esimerkiksi juuri tasavallan päämiehen kotisivuille jotain mikä ei sinne kuulu. Eli jos joku haluaa kaataa keskisuuren suomalaisen kaupungin kotisivut, niin hän varmaan toimii puhtaasti kunnian toivossa. Mutta aina ei toki motiivi ole niin viaton, kun haluaisimme uskoa.
Hakkeri saattaa yrittää väärentää esimerkiksi syntymätodistusta jossain sairaalassa, jotta esimerkiksi FSBn agentti voi yrittää hankkia itselleen suomalaista identiteettiä. Samoin myös huumekauppiaita saattaa kiinnostaa esimerkiksi kunnan päidehuollon työntekijöiden osoitteet. Tai sitten hakkeri hankkii tietoja esimerkiksi henkilöistä, jotka käyvät terapiassa. Jos puhutaan esimerkiksi kiristämisestä tai puhtaasti rahan hankinnasta, niin silloin mikä tahansa tieto voi hakkerin käsissä muuttua erittäin tärkeäksi. Vastaamon tapaus osoitti, kuinka rikolliset eivät kaihda mitään asioita, jotta he voisivat ainakin yrittää hankkia rahaa keinoilla, jotka eivät ole laillisia.
Joskus hakkerit ovat niin sanottuja haktivisteja. He etsivät tietoja esimerkiksi kunnista tai yrityksistä joissa ei ehkä noudateta jätehuoltolakia. Eli he voivat etsiä myös tietoja mahdollisista lahjuksista tai muusta sen kaltaisesta toiminnasta, johon voi littyä laaja-alaisia ympäristörikoksia. Siis onko noita rikoksia tapahtunut? Haktivisti saattaa vain haluta uskoa niihin. Mutta ennen kuin tutkitaan, niin ei pitäisi ryhtyä hutkimaan ketään.
https://yle.fi/a/74-20072707?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.