Ruotsidemokraattien trollitehtaasta...

"Ruotsidemokraattien salaisen trollitehtaan työntekijä Alexander Edbom sai potkut ylistettyään vuosikausia Vladimir Putinia sosiaalisessa mediassa. KUVA: ALEXANDER EDBOMIN X-TILI, ALEXANDER RJUMIN / SPUTNIK" (https://www.hs.fi/maailma/art-2000010462900.html)

Ruotsidemokraateihin liittyvät trollit ovat osa uuden sulkupolven poliittista toimintaa. Vastapuolta mustamaalataan kaikin tavoin, ja tuolloin voidaan käyttää hyvinkin likaisia otteita. Trollien tarkoitus voi olla myös painostaa vastapuolta jättämään esimerkiksi nettikirjoittelu, tai sitten he saavat kuulla trollien "mielipiteitä" kyseisten henkilöiden kirjoituksista. Trollit ovat ihmisiä, joiden tarkoitus on vaikuttaa poliittisiin päättäjiin, eli he saattavat lupailla sitä, että he jättävät henkilön rauhaan, jos tämä lopettaa vapaaehtoisesti uransa. Länsimaissa puhutaan aina siitä, kuinka siistiä meidän politiikkamme on, mutta toisaalta trolleihin on ilmeisesti syyllistytty myös muiden kuin ruotsidemokraattien toimesta. 

Usein puolue ei virallisesti tuo trolleja, mutta toisinaan netissä näkyy sellaisia kirjoituksia, joiden voidaan ajatella liittyvän johonkin poliittiseen ryhmään. Eli vaikka ryhmän viralliset jäsenet sekä ehdokkaat ponnekkaasti irtisanoutuvat trolleista, niin silloin kuitenkin voi olla, että kyseiset trollit ovat puolueen näennäisesti sitoutumattomia tukijoita. Eli jos trollit aiheuttavat jotain oikeustoimia, niin silloin puolueen viralliset yhteydet trolleihin on helppo kiistää. Kuitenkin puolueella voi olla kaksi linjaa. Viralliset ehdokkaat, sekä trollit joiden tehtävänä on savustaa muiden puolueiden ehdokkaita. 

Ja miksi nimenomaan V. Putin solmii mielellään yhteyksiä kansallismielisiin, sekä mitä varten kansallismieliset sekä äärioikeistoksi luokitellut ryhmät ovat niin halukkaita saamaan nimenomaan Putinin tukea? Putinilla sekä hänen lähipiirillään on tietenkin rahaa, jota he voivat kanavoida haluamiensa poliitikkojen sekä heidän tukiyhdistystensä  pankkitileille. Mutta Putin sitten saattoi aina ennen tarjota puolueiden trolleille esimerkiksi toimitiloja Venäjältä, jossa heidän toimintaansa on vaikeampi puuttua. Pakotteet ovat varmasti ainakin jonkin verran purreet tähän toimintaan. 

Kuitenkin Putin mielellään käyttää äärioikeistoa EUn sekä NATOn hajottamiseen. Ukrainan sotaan liittyvien trollien yhteislause on se, että Ukraina on jo hävinnyt sodan, eikä sen tukeminen kannata. Myös esimerkiksi Pietarin sekä Moskovan kaupoissa olleet länsimaisiin pakkauksiin pakatut tuotteet on tarkoitettu siihen, että ihmiset vakuuttuvat siitä, että Venäjän vastaisia pakotteita ei edes yritetä panna käytäntöön. Tuo propaganda voi olla suunnattu yhtälailla Putinin alamaisille sekä myös länsimaisille toimittajille.   

Venäjän vastaiset pakotteet eivät toimi kuten niiden pitäisi. Syynä tähän on Kiinan sekä Pohjois-Korean itsensä antama aseellinen apu. Mutta myös muista BRICS maista tulevia tuotteita voidaan ensin tuoda johonkin kiinalaiseen vientisatamaan. Sen jälkeen tuotteet lastataan laivaan, jonka reitti kulkee esimerkiksi Pjonjangiin. Siellä sitten viimeistään noiden tuotteiden määränpää vaihdetaan Petropavlovskin kaupunkiin Venäjällä. Eli pahin toimija tässä joukossa saattaa olla Pohjois-Korea, jossa sotatarvikkeiden kauppaa Venäjän kanssa ei olla edes yritetty peitellä.  

https://www.hs.fi/maailma/art-2000010462900.html                                

Miksi ground launched small diameter bomb (GLSDB) pommit eivät toimi?

Ukrainan käyttämät 100 kg painoiset small diameter bomb (SDB) ovat osoittautuneet immuuneiksi Venäjän harjoittamalle GPS häirinnälle. Mutta maasta ohjuksen nokassa ammuttavat ground launched small diameter bomb (GLSDB) pommit eivät ole toimineet samalla tavalla. Eli vaikka molemmat aseet kantavat samanlaista liitopommia, niin jostain syystä GLSDB on ollut haavoittuvainen GPS häirinnälle. Eli syy tähän saattaa johtua siitä, että GLSDB kohdennetaan jotenkin epätäsmällisemmin kuin ilmasta laukaistava versio. Tai sitten raketin alustaa ei aina viitsitä kohdentaa tarkasti ennen laukaisua. 

Kolmas vaihtoehto on se, että GLSDB aseilla yritetään osua kohteisiin, joihin asetta ei sen toimittajan mielestä saisi käyttää, jolloin pommin GPS paikannin ehkä kytkeytyy pois päältä. SDB ase, joka pitää sisällään inertian sekä kohteen tunnistus sensorin, ja joka ei näin ole riippuvainen suoraan ulkoisista radiolähteistä. Periaatteessa GPS häirintä olisi pitänyt ennakoida myös Dart ammusten ja HiMARS kaluston kohdalla. Mutta kuitenkaan tuota häirintää ei saada kovin helposti kuriin. 

Toki on olemassa aseita joita voidaan käyttää häirintä-asemia vastaan, kuten esimerkiksi tutka- tai radiolähettimiin hakeutuvat HARM-tyyppiset ohjukset sekä mahdollisesti radiolähettimiä vastaan suunnatut liitopommit sekä ohjukset. Eli GPS häirinnän ollessa jatkuvasti päällä voidaan aseman sijainti paljastaa radioperusteisen kolmiomittauksen avulla melko nopeasti. Tuolloin suuntimalaitteen käyttäjät voivat käyttää laitettaan GPS taajuudella, ja silloin voidaan tuo häirintään käytettävän radiolähettimen paikka paljastaa melko tarkasti, ja siihen voidaan suunnata iskuja. 

Mutta ongelmia onkin sitten siinä, että jos tuo häirintälaitteisto sijaitsee Venäjän alueella. Eli liittyykö Itämeren alueella tapahtuva GPS häirintä siihen, että sillä on haluttu selvittää se, että riittääkö tuon häirintälaitteiston teho Venäjän alueelta häiritsemään Ukrainan aseita. 

Toisaalta taas voidaan kysyä, että eikö noissa GPS laitteissa, joita käytetään HiMARS sekä Dart ammuksissa oikeasti ole toista kanavaa? Aktiivisen GPS häirinnän ongelma on siinä, että se on riippuvainen siitä, että tiedetäänkö häirintä-asemalla tuon GPS laitteen käyttämä taajuus. Tai sitten tietenkin GPS laitteen sekä kaikkien muiden radiolaitteiden toiminta voidaan katkaista käyttämällä plasmapeittoa, kuten jossain olen ennenkin kirjoittanut. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/kaikessa-hiljaisuudessa-ukrainalle-toimitettu-110-kg-liitopommi-menee-venajan-elektronisen-hairinnan-lapi-miltei-90-tarkkuudella/a72d038d-1638-4cd2-90a5-cf2210d0a788

https://en.wikipedia.org/wiki/GBU-39_Small_Diameter_Bomb

https://en.wikipedia.org/wiki/Ground_Launched_Small_Diameter_Bomb

https://en.wikipedia.org/wiki/M142_HIMARS

Putin puhdistaa asevoimia säälittä.

Yllä: Venäjän turvallisuuspalvelun, FSB:n päämaja Moskovassa. Turvallisuuspalvelu on Putinin keskeisiä vallankäytön välineitä. 

Venäjällä on pitkät perinteet siitä, että jos asevoimien työntekijä muuttuu liian suosituksi, niin hänet viedään ladon taakse ja ammutaan. Eli jos asevoimien upseeri on liian suosittu, tai liian pätevä niin häntä syytetään yleensä bonapartismista, mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen henkilö on "kukkoillut" kuten Napoleon. Stalinin aikaan pelkkä ilmianto saattoi upseerin tapauksessa merkitä kuoleman tuomiota, ja juuri tämä tapa saattoi osittain pelastaa myös Suomen vuonna 1939, kun Talvisota alkoi. Eli juuri ennen tätä sotaa Stalin oli likvidoinut puna-armeijan pätevimmät upseerit, koska hän koki heidät uhkana omalle vallalleen. Ja ilmeisesti V. Putin jatkaa samalla linjalla, eli kaikki jotka voivat kilpailla hänen kanssaan surmataan tai erotetaan. 

Esimerkiksi puolustusminiesteri Šoigu on saanut siirtyä vähemmän silmää tekeviin tehtäviin. Ja se saattaa merkitä hänelle lopun alkua. Stalinkin siirsi aina miehen hiukan vähemmän silmää tekevään virkaan, ennen kuin hänelle kellot löivät. 

"Šoigun seuraaja Andrei Belousov on talousmies, jonka keskeisenä tehtävänä on Venäjän talouden kääntäminen entistä tukevammin pitkää sotaa kannattelevaksi. Väitettyä korruption vastaista kampanjaa käydään myös hänen johdollaan julkilausuttuna tavoitteena tehostaa puolustusministeriön ja armeijan rahankäyttöä." (Uusi Suomi, ”Puhdistus” käynnissä Venäjän armeijassa – Putin rankaisee nyt)

"Lähteet arvioivat, että myös Venäjän Ukrainan-joukkojen komentaja, maan pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov voi nyt olla vaaravyöhykkeellä. Pidätetty Vadim Šamarin on hänen suora alaisensa." (Uusi Suomi, ”Puhdistus” käynnissä Venäjän armeijassa – Putin rankaisee nyt)

Tuolloin Putin toimii samalla tavalla kuin Josif Stalin, eli hän pitää poliittista luotettavuutta tärkeämpänä kuin sitä, että asevoimat selviytyvät tehtävästään. Stalinistisen käsityksen mukaan valtio on sama asia kuin sen päämies. Eikä asevoimien tehtävä ole olla muuta kuin Stalinin ja Putinin kaltaisten miesten työkalu. 

Eräiden käsitysten mukaan Stalin oli aikoinaan nimittänyt tärkeisiin virkoihin tahallaan miehiä, joilla ei ollut tarpeellisia taitoja, ja sitten heitä oli helppoa syyttää jossain tekaistussa oikeudenkäynnissä. Eli pätemättömiä miehiä oli helppo syyttää Talvisodan epäonnistumisista. Ja poliittinen luotettavuus tarkoittaa sitä, että asevoimia johtavat vihatut miehet, joista on helppoa päästä eroon. 

Esimerkiksi kenraaliluutnantti Sergei Surovikin oli mies, joka komensi Venäjän joukkoja Syyriassa sekä Ukrainassa. Hän oli ensimmäisiä pidätettyjä tässä suuressa puhdistuksessa. 

Juuri hän oli vastuussa TOS-heitinten käytöstä alueilla, joissa oli paljon siviilejä. Samoin hän oli mies, joka aikoinaan määräsi miehensä tulittamaan siviilejä Moskovassa 1991. Eikä hän kuulemma välittänyt myöskään omien miestensä turvallisuudesta. Tärkeintä tuolle miehelle olivat käskyt, ja niiden toteuttaminen. 

Ja Surovikin oli tuon historian perusteella mies, joka olisi helppo uhrata. Kun sota Ukrainassa ei mennyt mitenkään hyvin, niin tietenkin Surovikinia voitiin syyttää melko vapaasti esimerkiksi siviilien tulittamisesta. Siis mitään oikeudenkäyntiä ei koskaan ehkä tule, mutta Surovikin oli vihattuna miehenä myös sopiva työkalu Putinin käsiin. Surovikin oli kuulemma pidätettynä Prigozhinin lento-onnettomuuteen asti, mutta ilmeisesti hän ei ole ainakaan kovin aktiivisesti ollut julkisuudessa. 

Eli Ukrainan sota on monella tavoin ehkä tukenut Putinin asemaa, koska huonosti mennyt sota on tarjonnut hänelle tilaisuuden syyttää asevoimiensa johtoa siitä, että nämä olivat epäonnistuneet Ukrainassa. Voi olla että Putinin alkuperäinen suunnitelma on ollut toinen, mutta hänet tunnetaan loistavana improvisoijana. Ja tietenkään mikään virhe, mitä Venäjä on Ukrainassa tehnyt ei koskaan hänen omaa syytään, vaan asevoimien komentajat ovat antaneet hänelle väärää tietoa. Ja sitten vain asevoimia puhdistamaan. 

Puhdistusvälineenä toimii tietenkin Putinille niin rakas FSB, joka on samassa asemassa kuin NKVD Stalinin aikaan. Salaisen poliisin otteet esimerkiksi Venäjän asevoimissa ovat asioita, joista ei paljon puhuta. Eli salaisen poliisin miehet painostavat varusmiehiä ilmiantamaan perheenjäseniään sekä ystäviään. Tai ainakin tällainen oli tapana Stalinin aikaan. Se olivatko nuo ilmiannot totta vai keksittyjä oli aivan yhdentekevää. Ne joko johtivat pidätykseen tai sitten eivät. Mutta asevoimat tarjosivat mahdollisuuden päästä epämiellyttävistä henkilöistä eroon. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3a9c3153-b06d-4b23-a1e6-9a713d4f89b7

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/puhdistus-kaynnissa-venajan-armeijassa-putin-rankaisee-nyt/0837b457-d425-4a25-9162-a12c99607360

https://www.verkkouutiset.fi/a/jattipaljastus-kenraali-sergei-surovikin-oli-pidatettyna-jevgeni-prigozhinin-lentoturmaan-asti/#d7ae2da1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Surovikin

Venäjällä useita huipputiedemiehiä on pidätetty.

 

Yllä:  Kh-47M2 Kinzhal ohjus ripustettuna MiG-31 K hävittäjän alle vuonna 2018. (Wikipedia, Kh-47M2 Kinzhal)

Venäjällä useita aseohjelmissa työskennelleitä huipputiedemiehiä on pidätetty, ja virallisesti syynä on yhteistyö länsimaisten toimijoiden kanssa. Tämä tarkoittaa siis pelkoa siitä, että noita henkilöitä käytetään vakoiluun. Mutta itse olen sitä mieltä, että kyseessä on puhtaasti pettymys siihen, että nuo hypersooniset ohjukset yms. välineet eivät ole tuottaneet sellaista tulosta kuin mitä Putin olisi halunnut niiden tuottavan. 

Venäläisten tiedemiesten työskentely aseohjelmissa on melkein pakon sanelemaa, ja jos tuo yhteistyö asevoimien sekä GRUn ja FSBn kanssa ei miellytä, niin silloin tutkijoita ja tiedemiehiä odottaa lähtö Siperiaan metsätöitä tekemään. Mutta tietenkin voidaan sanoa, että ehkä Putinin kuoleman jälkeen nuo pidätykset suojelevat näitä miehiä, joita ehkä joskus tarvitaan lentokone- ja aseteollisuuden tuotteiden  rakentamisessa. Eli onko Venäjällä menossa joku vallansiirto tai puhdistus? Siitä ei kukaan voi olla varma. 

Venäjällä kaikki mitä asevoimat sanoo on pyhää tekstiä, jota muiden pitää totella, tai seurauksena on automaattisesti pidätys. Ehkä Venäjän kaikki aseet eivät ole toimineet kuten niiden on odotettu toimivan, tai sitten nämä tiedemiesten sekä tutkijoiden pidätykset liittyvät johonkin valtataisteluun. Eli jos Venäjän presidentti vaihtuu, niin silloin edessä saattaa olla puhdistus, eli joukko vanhan vallan edustajia ehkä pidätetään ja sitten siirretään johonkin missä heitä ei enää muisteta.

Tai sitten he kohtaavat saman kohtalon, kuin Stalinin lähipiiriin ja häneen tukeutuneet henkilöt kohtasivat vuonna 1953 sellaisen lopun, mitä he olivat aikoinaan muille järjestäneet. Tuolloin voidaan sanoa, että vainoajista tuli itse vainottuja. Eli historia toistaa myös tässä asiassa itseään. Mutta kun ajattelemme esimerkiksi Neuvostoliiton legendaarista lentokonesuunnittelijaa nimeltään Roberto Bartini (1897-1974) tai hänen kollegaansa Andrei Tupolevia (1888-1972), niin Stalin lähetti molemmat GULAGiin, mikä saattoi Stalinin kuoleman jälkeen pelastaa noiden miesten hengen. 

Tuolloin 1938 oli Toinen Maailmansota ovella, ja se että Stalin ja Tupolev määrättiin lentokonesuunnittelijoiden leireille vapautti heidät sotapalveluksesta. molemmat vapautuivat vuonna 1946.  Eli voidaan sanoa, että noiden pidätysten kautta Bartini ja Tupolev saivat maineen sellaisina henkilöinä, että he eivät olleet Stalinin tovereita. Eli molemmat ovat jättäneet jälkensä lentokonesuunnitteluun. Joten voidaan ehkä olettaa FSBn toimivan samalla tavalla myös Putinin valtakaudella. Eli tietenkin FSB suojelee tärkeitä henkilöitä, mutta tämä tapa on kuitenkin hiukan omaperäinen. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010201934.html

https://www.verkkouutiset.fi/a/kreml-passittaa-huippututkijoita-vankilaan-takana-pelko-vakoojista/#f16a0794

https://en.wikipedia.org/wiki/Kh-47M2_Kinzhal

Tarpeettomat riskit ovat asioita, joita pitää välttää.

Turhien riskien välttäminen on kaiken A ja O. Yllä olevassa kuvassa on monta meille nykyajan ihmisille vierasta asiaa. Se on otettu 1930-luvulla, ja voidaan todeta, että nykyään kyseisestä kuvasta seuraisi muutamia soittoja työturvallisuus viranomaisille. Ja nykyään tätä koko kuvaa voidaan kutsua tarpeettomaksi riskin ottamiseksi. 

On olemassa riskejä, joita ei voida välttää. Nuo riskit vain pitää kohdata. Mutta täysin turha ihmishenkien vaarantaminen on asia, jota ei voida sivuuttaa. Eli tätä kuvaa voidaan pitää ikonisena esimerkkinä täysin turhista ihmishenkien vaarantamisena. 

Yllä oleva kuva on aikoinaan otettu Empire State Buildingin rakennustyömaalta. Ja sen tarkoitus on ilmeisesti kertoa siitä, että kaikki työntekijät ovat samalla työmaalla ja heidän kaikkien työ on tärkeää. Mutta sitten kun kuvaa katsotaan hieman tarkemmin, niin voidaan kyllä kysyä, että ovatko kaikki tuohon projektiin osallistuneet oikeasti olleet samalla viivalla, vaikka ollaankin samassa yrityksessä? 

Kun olemme yrityksessä töissä, niin silloin tietenkin kaikkien tehtävät ovat tärkeitä. Kukaan ei varmasti saa palkkaa tyhjästä. Mutta sitten kuitenkin me kaikki huomaamme, että osalle henkilökunnasta tulee parempi tai helpompi osa kuin muille. Vai mitä mieltä olisitte tilanteesta, jossa istutaan palkin päällä parin sadan metrin korkeudessa, ja joku sitten kumartuu olan yli tarjoilemaan ruokaa. Eli onko sama istutko palkin päällä vai kannatko tarjotinta parinsadan metrin korkeudessa? 

Niinpä niin, olemme samassa veneessä. Jostain syystä johtajien toiminta on aina sellaista, että alainen saa aina lähteä, jos työpaikalla tulee ongelmia. Eli vaikka johtamisosaamista painotetaan monella alalla, tai oikeastaan jokainen työpaikka on ainakin ilmoittanut tukevansa johtamisosaamisen kehittymistä, niin jostain syystä johtaja saa harvoin potkut, vaikka työpaikan tulos painuu alas. Eli katetuoton vajausta hoidetaan antamalla alaisille potkut. Ja johtajissa on harvoin syytä. 

Mutta siis johtajan tehtävä on johtaa, ja alaisen tehtävä on totella. Juuri tuollainen asenne mahdollistaa tällaisten kuvien ottamisen. Ja silloin pitää kysyä, että onko tällainen kuva riskien arvoinen? 

Jos ajatellaan tuota ikonista kuvaa, niin nykyään voidaan sanoa, että kuvan ottamisen yhteydessä on otettu tarpeettomia riskejä. Esimerkiksi turvaköysiä sekä turvavaljaita ei ole käytetty. Ja jos tarjotin todella putoaa parinsadan metrin korkeudesta, niin sen alla ei ole hyvä olla. 

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/05/16/tarpeettomat-riskit-ovat-asioita-joita-pitaa-valttaa/

Individualismi ja työelämä part II

Työelämässä individualismia joko arvostetaan tai vastustetaan yli kaiken. Se että joku erottuu joukosta saatetaan kokea homogenisoinnin vastaisena toimintana, ja pahimmillaan tuota erottumista arvostellaan siksi, että henkilön katsotaan kapinoivan vallitsevia arvoja tai sääntöjä vastaan. Ja sitten taas tullaan siihen, että henkilön pitää toisaalta mukautua työpaikan koodistoon, mutta sitten toisaalta hänen pitäisi saada nostettua itsensä esille niin, että työnjohtaja näkee hänet yhtiön kannalta hyödyllisenä henkilönä, jonka koulutukseen tai arvoaseman kohottamiseen voidaan sijoittaa odotuksia. 

Johtajien tehtävänä on huomioida alaisten kyvyt, ja raportoida niistä esimiehille. Samoin kyvykkäille alaisille pitää antaa enemmän vastuuta. Sanotaan että johtajien pitää kuunnella alaisiaan, sekä osata antaa alaisille tilaa, jos he ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. Mutta johtajien tehtävä on myös johtaa, koska he kantavat vastuun kaikista päätöksistä. Eli jos sitten ei uusi rooli sovikaan, niin sitten alaisen pitäisi palata vanhaan. Positiivinen individualismi merkitsee sitä, että henkilö ylittää positiivisesti henkilöstölle asetetut tavoitteet. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella, että henkilö voisi kokeilla esimerkiksi esimiehenä olemista. Näin myös muut voivat nähdä sen, miten huono tai hyvä johtaja tai tiimin vetäjä henkilö on. 

Hyviä alaisia kannattaa palkita, jotta he jäisivät taloon. Positiivinen individualismi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö käyttäytyy muita kypsemmin. Tai hän erottuu muuten positiivisesti joukosta. 

Siis yhtiön johdon pitäisi jotenkin huomata työntekijä siinä mielessä, että he näkevät tarpeelliseksi tai yhtiön kannalta edulliseksi auttaa häntä kohoamaan arvoasteikossa. Mutta sitten kun ajatellaan individualismia tai jotain muuta vastaavaa asiaa, niin meidän pitäisi käsittää, että diversiteetti eli monimuotoisuus voidaan nähdä pelkästään kielteisenä asiana. Tai se voidaan nähdä uutena voimavarana, joka voi auttaa luomaan uusia tuotteita tai uusia toimintamalleja. 

Mutta se että monimuotoisuus nostetaan voimavaraksi vaatii sitä paljon puhuttua vaivaa. Vaivan näkeminen saattaa tuntua joskus hyvin ikäväksi asiaksi, eli vanhassa on vara parempi, on asia, joka saattaa tuntua esimerkiksi puolen vuoden aikajanalla hyvältä ja halvalta vaihtoehdolta. Mutta se mitä sitten meidän pitää muistaa, on se että johtajalla pitää olla strategista ajattelua. Eli hänen pitäisi ajatella sitä, että mikä on tilanne ehkä viiden tai kymmenen vuoden päästä, eli onko silloin tuotteita, joita voidaan kaupata markkinoille. Tai onko silloin tuotetta, jota joku haluaa ostaa. 

Diversiteetti takaa sen, että on olemassa useita näkökulmia siihen, miten tuotetta pitäisi lähteä kehittämään. Tuote tai tuoteryhmä on se, mitä yhtiöt kauppaavat, eli niiden kautta pitäisi saada sitä voittoa. Kun yhtiö lähtee tekemään tuotteita, niin niiden pitäisi varautua siihen, että joku tuotteista ei mene kaupaksi. Ja tuolloin pitäisi korvaava tuote löytyä, tai edessä on konkurssi. 

Kuva: https://sarastuslehti.com/2023/03/23/individualismi-ja-ihmisoikeuspuhe/

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/05/15/individualismi-ja-tyoelama-part-ii/

Individualismi ja työelämä

Työpaikalla kaikkien pitää noudattaa sääntöjä. 

Työpaikalla meidän on sovitettava omat arvomme työpaikan vaatimuksiin. Mutta toisaalta työelämä on kahden kauppa. Myös työpaikan arvojen pitää sopia työntekijälle, koska jos työpaikan arvot ovat kaukana henkilön omista arvoista, niin se on hyvin rasittavaa, ja jos työpaikka rasittaa, niin silloin kannattaa vaihtaa toiseen työpaikkaan, koska jatkuva näytteleminen on hyvin voimille käypää. 

Siis työpaikan ja työntekijän täytyy sopia toisilleen, ja sen takia voidaan sanoa että työelämä on interaktio eli vuorovaikutus. Jos työpaikalla pitää jatkuvasti esittää olevansa muuta, kuin mitä on, niin se muuttuu hyvin rasittavaksi. Samoin jos joku tuo jatkuvasti itseään esiin tavalla, joka ei liity työelämään tai työtehtäviin voi olla hyvin häiritsevää. Toisaalta taas henkilön pitää jotenkin tuoda itseään esille ja saada itsensä erottumaan, jotta esimies ehdottaa niitä ylennyksiä. Tuolloin eriytymisen sekä erottumisen pitää olla sellaista, että se koetaan työpaikalla positiivisena, ja sellaisena että se edistää yhtiön toimintoja. 

Aina välillä puhutaan siitä, kuinka työpaikan sääntöihin mukautuminen on tärkeää, jotta henkilö voi edetä urallaan. Ihmisten omat ajatukset on työelämässä melkein pakolla sovitettava työelämän tarpeisiin. Kun ihminen menee töihin, niin hänen on sovitettava oma pukeutumisensa sekä käytöksensä siten, kuin työpaikka vaatii. Tuo malli on sellainen, mitä aina välillä esitetään työelämän perus asiana. Eli individualismi on asia, mikä ei ollenkaan sovi työelämään, on siis se malli, miten joissakin tapauksissa esitetään ainoana mahdollisena toimintatapana. Mutta onko siis individualismi sellainen asia, mistä pitää oikeasti luopua? 

Riippuu mitä individualismilla tarkoitetaan. 

Yleensä Individualismi on yksilöllisyyttä. Esimerkiksi enemmistöstä poikkeavat työtehtävät tekevät ihmisestä yksilöllisen. Tuollaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi rakennusten nosturinkuljettajan tehtävät rakennuksilla tai työnjohtajan tehtävät.

Individualismi ei välttämättä  tarkoita sitä, että henkilö on jotenkin luova. Vain muutama prosentti ihmisistä on taidemaalareita tai runoilijoita. Joten kirjava paita ei tarkoita välttämättä luovuutta. Se voi tarkoittaa halua erottua massasta. 

Sanotaan että ääripäät ovat aina vaarallisia. Eli äärimmäinen yhdenmukaisuus ei ole individualismin vaihtoehto. Eikä individualismi ole äärimmilleen vietynä muuta kuin työpaikan henkeä tuhoavaa. Siis miten me voimme kehittää sellainen kultainen keskitie, missä yhdistyvät yhteisön normit, mutta joka antaa tilaa olla oma itsensä sekä kehittää itseään? Se mikä on työpaikan kannalta tärkeää olisi se, että kehittyminen olisi ammatillista. 

Ammatillisen kehittymisen ehto on se, että henkilö uskaltaa etsiä sekä kehittää uusia ratkaisuja. Ja sitten hänen pitää vielä uskaltaa esittää noita asioita omalle esimiehelleen, jotta niitä voidaan soveltaa työyhteisössä. Nimittäin omin päin ei saisi uusia työtapoja ryhtyä kokeilemaan, koska työpaikalla työt pitää tehdä tiettyjen standardien mukaan, joiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa mahdollisesti hyvinkin vakavia seurauksia. Mutta tietenkin työpaikalla pitäisi olla sellainen ilmapiiri, että noita uusia ratkaisuita halutaan tuoda esiin. 

Siis individualismi voi olla positiivista tai negatiivista. 

Individualismi ei tarkoita sitä, että työtehtävät tehdään huonosti. Tai esimerkiksi pakollisia suojia ei käytetä. Tällaiset asiat ovat sellaisia, että niistä ei voida neuvotella. Työntekijöiden velvollisuus on tehdä asiat määräysten mukaan. Eikä individualismi tarkoita huonoa käytöstä, eli epäasiallinen käytös ei ole koskaan hyväksyttävää. Pahimmassa tilanteessa huono käytös on osoitus kypsymättömyydestä. Eli jos esimerkiksi henkilö ei käytä kypärää alueella, jossa sitä pitää käyttää, niin se voi vaarantaa hänen henkensä. Samoin tupakointi tiloissa, joissa ei saa tupakoida on myös osoitus välinpitämättömyydestä. Eikä muiden tarvitse sietää häirintää missään työpaikassa. Jos henkilö on nimetty esimerkiksi esimieheksi, niin se mitä hän on joskus ennen ollut ei merkitse mitään. Vain sillä mitä tuo esihenkilö on, on merkityksellistä. 

Individualismi on pahimmillaan hyvin negatiivinen asia. Mutta toisaalta esimies on aina erillään muista. Eli työnjohtaja on aina erillään muista. Hänen tehtävänsä on kuunnella alaisia, sekä jakaa alaisille tehtävät, joita heidän pitäisi tehdä. Ja sitten tietenkin se että johtaja kuuntelee alaisiaan, ei tarkoita sitä että hän haluaa tai pystyy ottamaan alaisten mielipiteitä huomioon. Eli alaisten mielipiteet ovat ainoastaan neuvoa-antavia. Niiden noudattaminen ei ole pakollista. 

Individualismi ei ole pelleksi ryhtymistä. 

Samoin tietenkin individualismi voi olla hyvinkin negatiivinen asia. Jos meidän kuvamme individualismista on se, että henkilö ryyppää työpaikalla, ja käyttäytyy huonosti, niin silloin individualismi ei ole kovin positiivinen asia. Siis individualismin ei tarvitse merkitä sitä, että henkilö on joku Irwin Goodman tai Juice Leskinen, joka ryyppää itsensä hengiltä. Ja esimerkiksi juopumus työpaikalla on asia, mihin johtajan pitää aina puuttua. Samoin mahdolliset puutteet turvavarusteissa tai niiden käytössä on asia, mitä ei tule koskaan hyväksyä. 

Kun puhutaan itseohjautuvasta työelämästä, niin se tarkoittaa sitä, että jokaisen työyhteisön jäsenen pitää pystyä suorittamaan rutiinitehtävät ilman että joku seisoo jatkuvasti selän takana. Työnjohtajan tehtävä ei ole tehdä alaisten tehtäviä. Työnantajilla on oikeus olettaa, että työt tehdään kuten ne pitäisi tehdä.  Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että alaisella on vastuu siitä, että hän osaa normaalin jokapäiväisen työnsä, niin että se voidaan hyväksyä. Jos työntekijä tarvitsee jokaisessa asiassa apua, niin hän ei osaa työtään. Työnjohtajan tehtävä on aina valvoa sitä, että työtehtävät on tehty niin kuin ne pitäisi tehdä.