Tekoäly vie ehkä työpaikkamme, mutta mitä muuta se tuo?

Tekoälyä arvostellaan usein siksi, että se saastuttaa. Eli massiiviset  tietokoneet tarvitsevat massiivisen virtalähteen. Mutta sitten me voimme sanoa yhden toisen asian. Nimittäin maalämpöä tai muita vastaavia energianlähteitä käyttävät tietojenkäsittelykeskukset eivät saastuta. Mutta jostain syystä tuollaista vaihtoehtoa ei edes koskaan oteta huomioon. Tekoälyn sanotaan vievän työt, mutta samalla unohdetaan, että se voi vapauttaa meidät innovoimaan uusia asioita. Tai sitten se voi vapauttaa meidät työttömyyskortistoon. 

Muutos minkä tekoäly tuo, ja minkä se on jo tuonut on raju. Yhteiskuntamme pitää muuttaa sen pyhiä perustuksia. Ja se miten tekoälyyn suhteudumme ratkaisee sen, että voimmeko edes ajatella sitä, että maassamme on ylipäätään mitään tuottavaa teollisuutta, mukaan lukien ohjelmistoyritykset. Tulevaisuudessa tekoäly ehkä tuo mahdollisuuden itse rakentaa kustomoituja pelejä, joissa on sellaisia komponentteja, joita asiakas haluaa. Ja teollisuuden eli yritysten täytyy kyetä vastaamaan kuluttajien tarpeisiin, tai ne ostavat jonkun muun yhtiön tuotteita. 

Tulevaisuutta tarkastellaan monesti pelkästään negatiiviselta kannalta. Eli kaikki muutos vaatii investointeja, ja työtä riittää yhä pienemmälle joukolle ihmisiä. Se miten me sitten kohtaamme muutoksen on se, että me voimme ajatella että mitä hyvää tekoäly tuo ihmisille. Karl Marxin suhde automaatioon on se, että automaatio painaa työn arvoa alas. Mutta samalla Marx sanoi, että automaatio vapauttaa ihmiset luovaan työhön, eli ihminen vapautuu liukuhihnan äärestä innovoimaan. Yhteiskunnan pitäisi pyrkiä korkeaan automaation asteeseen, jotta työväki vapautuu innovoimaan. Siis näin tapahtui tietenkin marxilaisessa ideaaliyhteiskunnassa, jossa huonosti palkatut, vähän arvostetut työt siirrettiin suoraan koneiden hoidettavaksi. 

Mutta siis yhteiskuntamme ei ole ideaaliyhteiskunta. Me olemme oppineet, että työ on arvo sinällään, ja jos kukaan ei tee työtä, niin mistä saamme verorahoja. Vastaus olisi se, että yhtiöt maksaisivat veroja. Mutta samalla kuitenkin meidän pitää muistella sitä, että rahan asema yhteiskunnassa on se, että raha säätelee sitä, kuinka paljon hyödykkeitä voimme saada. Se että työ valuu yhä pienemmän joukon käsiin on asia, joka saattaa vapauttaa tai vangita ihmisen. Kun ajatellaan sitä, miten tehokas tekoäly on, niin yhtiöiden kannalta tekoäly on väline, joka vapauttaa yhtiöt palkan maksusta. Eikö se olekaan enää asia, jota halutaan edistää. 

Siis miksi me teemme työtä? Teemmekö työtä siksi, että se edistää yhtiöiden sekä yhteiskunnan kokonaisvaltaista kehitystä siten, että yhteiskunta voisi hidastaa esimerkiksi ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen pysäyttäisi monia muitakin negatiivisia asioita, joita esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa. Kuitenkin samalla kun puhumme työstä, niin meidän pitäisi kysyä, että miksi teemme työtä? Tietenkin me sitten voimme periaatteessa sanoa, että me teemme työtä, jotta saisimme rahaa. 

Tai me tuomme rahaa yhtiön eli työnantajien taskuun. Mutta mitä muuta työmme tuo? Onko työmme sitä, että siirrämme purkkeja pöydän ympäri, jotta saisimme mahdollisimman monta kosketusta tuohon tölkkiin, jonka siirtely työntekijältä toiselle on se, mitä voimme kutsua itsearvoiseksi työksi. Työllä itsellään ei tuolloin ole mitään merkitystä, mutta se että pääsee tuon pöydän ääreen on itsetarkoitus, jotta voimme käydä töissä. 

Me olemme sellaisessa tilanteessa, missä yhteiskuntamme on kohdannut kriisin, jota ei voida enää lakaista maton alle. Me olemme ensimmäistä kertaa globaalin kriisin edessä, johon vain määrätietoinen toiminta voi tuoda ratkaisun. Me voimme aina puhua siitä, miten paljon se ja se toimintamalli maksaa meille yhteiskuntana. Samalla voimme siirtää kaikki asiat suoraan seuraavalle sukupolvelle. Mutta samalla olemme sen todellisuuden edessä, että vaikka puhumme miten paljon, tai esitämme miten hienoja laskelmia, niin meidän pitää tehdä jotain konkreettista, jotta voimme estää ilmastonmuutoksen jatkumisen sekä kiihtymisen. 

Nimittäin kuuma kesä kiihdyttää ympäristön muutosta. Ympäristön muutos kiihtyy koska tarvitaan enemmän jäähdyttimiä, tai sitten toimistot ja kodit muuttuvat pätseiksi, joissa ei paljon töitä paiskita. Ja samoin työ jolla ei ole tarkoitusta varmasti turhauttaa. 

Muutosta voi vastustaa, mutta se voi viedä ojasta allikkoon.

 

Se pystyykö yritys vastaamaan muutokseen, on asia mikä ratkaisee tuon yrityksen tulevaisuuden. Jos yhtiö ei lähde mukaan muutokseen, niin sen on taisteltava sitä vastaan, mikä sitten lopulta syö sen voimat. Yhtiön ainoa tarkoitus on tietenkin tuoda voittoa asiakkailleen, mutta samalla myös yhtiön on huomioitava asiakkaitaan. Kukaan ei varmasti maksa mitään yhtiöille siksi, että ne saavat työllistää ihmisiä, vaan kun asiakas valitsee tuotteen sekä toimittajan, niin silloin asiakas ajattelee sitä, mikä on parasta, ja mikä on alin hinta, mitä tuo paras asia voi maksaa.

Kaikki muutos aiheuttaa kipua. Ja kaikkia koskee se, että sopeutuminen muutokseen on ainoa tapa pysyä mukana kehityksen kierteessä. Jos joku kilpailija tekee 15 minuutissa sen, mitä muut yritykset tekevät kolmessa tunnissa, niin me kaikki varmaan haluamme tuotteen lyhyellä toimitusajalla. Samoin me haluamme varmaan tuotteen, jossa ei tarvita useita korjauksia sen jälkeen, kun se on asennettu paikalleen. Ja juuri tämän takia meidän on mentävä mukaan tekoälyn käyttöön.

Tekoäly on asia, joka voi hyvin tehokkaasti paljastaa sen, jos joku ei osaa tai halua tehdä työtään. Tekoäly ei oikeastaan luo mitään. Se vain yhdistelee asioita uudeksi kokonaisuudeksi. Ja tekoäly on tulossa monille aloille, joissa sitä ei olla edes ajateltu käytettävän. Tekoäly on väline, joka löytää esimerkiksi solumuutokset muutamassa sekunnissa. Ja sen takia sen teho on uskomaton.

Mutta muutosvastarinta on todella kovaa. Muutos vaatii aina uusien asioiden opettelemista. Kaikki uusi nähdään usein asiana, joka aiheuttaa ylimääräistä työtä, mutta samalla tietenkin on olemassa ajatus, että kuka saa lähteä, kun uusi järjestelmä otetaan käyttöön.

Ja yksi argumentti on se, että laman aikana yhtiöiden pitäisi keskittyä perustoimintojensa ylläpitoon. Silloin kohtaamme sellaisen mallin, missä perustoimintojen ylläpito ehkä on halvempaa kuin uuden innovoiminen. Mutta samalla sitten tietenkin meillä pitää olla asiakkaita, joita varten me pyöritämme jonkun yhtiön perustoimintoja. Kaikki asiat maailmassa maksavat.

Perustoimintojen ylläpitoon sekä perustuotantoon keskittyvät yritykset ovat vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen. Perustoimintojen ja perustuotannon suojaaminen patenteilla on loistava tapa suojata omaa liiketoimintaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin joku keksii paremman tuotteen, ja sitten asiakkaat siirtyvät uuden yhtiön siipien suojiin.

Ja jos oma liiketoiminta perustuu esimerkiksi toisen omistamiin lisensseihin, niin silloin ollaan tuon lisenssin omistajan armoilla. Mikäli lisenssin omistaja lopettaa tuotteen, niin se tarkoittaa että yhtiöt joiden toiminta riippuu tuosta lisenssistä joutuvat lopettamaan toimintansa. Tai etsimään uuden tuotteen aikaisemman tilalle.

Liike-elämässä muutos on pysyvää. Eli joka kerran kun joku kuvittelee kehittävänsä jotain pysyvää, niin lopulta ennemmin tai myöhemmin joku toinen kehittää paremman tuotteen. Ja paremman sekä halvemman tuotteen löytäminen saa aikaan sen, että asiakkaat lähtevät paremman tuotteen perään, eikä heitä helpolla saa takaisin.

Yhtiön menestyksen takaa se, että sen tuotteet ovat kiinnostavia. Ja yksi joka on ymmärtänyt kiinnostavuuden merkityksen on Elon Musk, joka kehittelee jatkuvasti uusia raketteja. Nuo raketit lennätetään sekä räjäytetään ihmisten silmien edessä, ja tuollainen toiminta tietenkin lisää Space X yhtiön tunnettavuutta. Kun ihmiset kiinnostuvat tuosta yhtiöstä, niin he saattavat ostaa joitain sen tuotteita, kuten satelliittilaukaisun tai Starlink puhelimen.

Elon Musk on kiinnostava mutta samalla hyvin vaarallinen esimerkki siitä, kuinka yksityinen avaruuslento-yhtiö aiheuttaa alan kumuloitumisen yhden toimijan käsiin. Ja menestys tuo menestystä. Kun Musk onnistuu jossain, niin hän saa siitä sitten lisää asiakkuuksia. Ja viimeinen sopimus on tietenkin Pentagonin sekä Space X:n välinen sopimus, mikä koskee myös sotilaallisia laukaisuja. 

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/26/muutosta-voi-vastustaa-mutta-se-voi-vieda-ojasta-allikkoon/

Paluu Erewhoniin

  

Oletteko lukeneet kirjan nimeltään Erewhon? Siinä matkamies saapuu outoon maahan, missä koneiden käyttö on kielletty. Ja oikeastaan voimme sanoa, että Erewhon on kirja, joka puhuttelee vielä nykyäänkin, vaikka se on kirjoitettu vuonna 1872. Me voimme ajatella, että Erewhon on painajainen, koska se kertoo maasta, joka kohtelee sairaitaan kuin rikollisia, ja rikollisia kuten sairaita. Mutta sitten me voimme sanoa, että Erewhonissa on tietenkin täystyöllisyys, niin ja ihmiset tietävät siellä paikkansa. 

Mutta jos olemme sitten sitä mieltä, että haluamme olla Erewhonilaisia, niin silloin olemme sellaisessa tilanteessa, että olisi varmaan mukavaa olla Erewhonin valtaa pitävän luokan edustaja. Syy nimittäin siihen, miksi Erewhonin valtiossa ei saa olla koneita tai muuta tekniikkaa on se, että ihmisten koko aika menisi työn touhussa, eikä kukaan ehdi tai halua kyseenalaistaa Erewhonin mallia, jossa ihminen on syntynyt johonkin kastiin, ja hänellä on oma lokeronsa, jonka yli hän ei saa mennä. 

Kun ajattelemme tekoälyä, niin olemmeko luomassa sääntöjen avulla Tekno-Erewhonia? Jos me käytämme tekoälyä töissämme, niin silloin ainakin ohjelmoijat tekevät työnsä nopeammin. Eli tuolloin ihmiselle jää suuri määrä vapaa-aikaa, jota ei tietenkään saisi koskaan viettää työpaikalla. Meidän paikkamme on työpäydän ääressä istumassa, eikä kukaan saa pitää mitään muita kuin tupakkataukoja. 

Maatalouseläinten avulla voitaisiin vetää esimerkiksi painovoima-akkujen painoja ylös. Eli kun tuollainen paino on ylhäällä, niin se päästetään putoamaan alas, jolloin se samalla pyörittää generaattoreita. Tuolloin voidaan tuottaa puhdasta energiaa maatalouseläinten pyörittämien generaattorien avulla. Tuolloin eläimet voivat pyörittää joko generaattoria suoraan pyörän avulla, tai sitten ne voisivat vetää painovoima-akkujen painoja ylös. Tai sitten tehtävä annetaan paikalliselle Conan-barbaarille, joka pyörittää tuollaista väkipyörää jolla pyöritetään nostureita. Ja ehkä tuollaista sähköä kehitetään jossain tulevaisuudessa. 

Ehkä kuvitteellisen Erewhonin kansalaiset käyttäisivät tällaista "tuskan pyörää" sähkön kehittämseen. (Wiki) 

Jos me käytämme tekoälyä, ja teemme asiat nopeammin sekä paremmin kuin koskaan ennen, niin silloin ainakin ennen on ollut tapana heittää ihmisiä pois työpaikasta, koska he eivät tee jatkuvasti tuottavaa työtä. Jos ihmiset jotka istuvat päivästä toiseen koneiden ääressä tekisivät vaihteeksi jotain luovaa, niin he voivat sitten vaikka innovoida uusia välineitä, joilla vaikkapa Suomea vidään maailmankartalle. Eli innovointipalaverien kautta sitten voitaisiin kehitellä tuotteita, joilla voisimme suoraan sanottuna hurmata ulkomaisia asiakkaita. 

Kun ajatellaan Erewhonin esikuvaa oikeassa elämässä, niin mieleen tulee Kiina. Tuo maa oli erittäin suljettu agraaliyhteiskunta, jonka aseistus oli jäänyt kauan sitten jälkeen länsimaista. Länsimaiset armeijat miehittävät Kiinan käden käänteessä, ja sen jälkeen noita ihmisiä kohdeltiin siirtomaan kansalaisina. Me voimme ajatella tilannetta, missä tehoton yhteiskunta kohtaa tehokkaan yhteiskunnan. Tehokas yhteiskunta voittaa aina. Periaatteessa Kiinan miehitys 1800-luvun lopulla loi kuitenkin mallin, missä esimerkiksi Kung-fu yhdistyi länsimaisiin aseisiin. Ja Japanissa samurai-aate muuttui osaksi länsimaista asevoimaa. 

Mutta voisiko Erewhonista ottaa muuten oppia? Kuten aikaisemmin kirjoitiun, niin esimerkiksi hevosia tai härkiä voidaan käyttää kyllä high-tech laitteiden käyttämiseen. Maatalouseläinten avulla voidaan tietenkin vetää esimerkiksi painovoima-akkujen painoja ylös, ja sitten kun nuo painot päästetään putoamaan, niin ne voivat pyörittää generaattoreita. Tuolloin voidaan yhdistää perinteinen maanviljelys sekä nykyaikainen teknologia. Eli tuollaisten painovoima-akkujen avulla voidaan käyttää esimerkiksi tietokonekeskuksia. Tai sitten armeijaan menevät voisivat kehittää voimiaan vetämällä noita painoja ylös, ja sitten he saisivat samalla lihasvoimaa.

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/23/paluu-erewhoniin/

Kirjoitus negatiivisuudesta.

 

Usein ajatellaan, että negatiivinen on korrektia, sekä osoitus kriittisyydestä. Me mielellämme kerromme kaikille, miten paljon joku asia on maksanut. Se miten paljon esimerkiksi ansaitsemme ei sitten kuulu muille. Siis meillä on vain menoja eikä yhtään tuloja. Istumme päivät leipäjonossa ja ajattelemme sitä, miten mikäkin asia on tällä kerralla meitä "turpiin motannut". Elämä potkii meitä päähän, ja mitään uutta ei meistä kukaan edes ajattele koskaan oppivansa. 

Negatiiviseen ajatteluun eivät kuulu kokeilut, tekoälyt eivätkä mitkään blogitekstien kirjoittamiset. Negatiivinen asenne osoittaa että ihminen on lakannut leikkimästä, vaikka leikin kautta ihminen oppii uusia asioita. Kun joku edes uskaltaa ehdottaa jotain uutta, niin välitön reaktio on että "back to the box".  

Kun joku ehdottaa uusia asioita, niin silloin jokainen aikuinen ihminen panee päähänsä sellaisen vaihteen, missä lukee "kriittinen ajattelu". Tuo ajattelu tarkoittaa, että jos joku ehdottaa jotain uutta, niin silloin vastaus tähän uuteen asiaan on tietenkin "ei". Kaikki uuden yrittämiset muutetaan sellaiseen muotoon, että ne voidaan suoraan tyrmätä. 

Meidän ihmisten muisti on rakennettu suojelemaan meitä. Samoin koko ihmisen hermosto on rakentunut siten, että se havainnoi negatiivisia asioita nopeammin, kuin positiivisia asioita. Jos ihminen näkee esimerkiksi tietyssä asennossa olevan kepin, niin hän saattaa ensin nähdä tuossa kohdassa varaanin, joka on vaarallinen lisko. Sitten meidän hermostomme muuttaa kuvan kepiksi. 

Syy tähän on se että vaarallinen lisko vaatisi välitöntä reaktiota, mutta tulet voi tehdä myöhemminkin. Ihmisen muisti on kehittynyt kauan ennen internet-aikaa, joten sen takia me emme ehkä huomaa sitä, että joku negatiivinen asia tapahtuu kaukana meistä. Vaan näemme ainoastaan negatiivisen uutisen. Ja negatiivinen uutinen saa sitten aikaan alitajuisen tarpeen reagoida tuohon uutiseen. 

Negatiivinen uutinen on samanlainen negatiivinen asia, kuin joku luolamiesten kertomus valtavista karhuista. Mutta koska meidän muistimme neurologinen rakenne ei ole sopeutunut oikeastaan vielä ollenkaan esimerkiksi uutisiin tai johonkin sanomalehteen, niin me levitämme herkemmin negatiivisia uutisia kuin positiiviisia. Vai olenko väärässä?

Kun menemme esimerkiksi yleiseen saunaan, niin siellä käydään usein läpi kaiken maailman epäonnistumisia siihen tahtiin, että emme voisi edes ajatella että töistä tulee yhtään mitään. Eli jostain syystä kukaan ei kiinnostu siitä, miten paljon onnistumisia mikäkin henkilö saa aikaan. 

Onnistumisten kertaamista pidetään jostain syystä kehumisena, joten sen takia emme juurikaan kuule onnistumisista. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyä koskevia uutisia leimaa negatiivinen sävy. Tekoäly on asia, joka vie työpaikat sekä kaappaa kaiken maailman hallintaansa. 

Kuitenkaan noissa uutisissa ei koskaan painoteta sitä, että mikä mahtaa olla niiden työpaikkojen oikea arvostus, mitä tekoäly tulee viemään. Eli kuinka pitkään meistä jokainen jaksaa tuollaisia tehtäviä, joissa tärkein asia on se, että asiat rullaavat, eikä kukaan vammaudu. Se että henkilö istuu yksin koko päivän tietenkin unohtuu täysin. 

Tuollainen negatiivinen asenne esimerkiksi tekoälyä kohtaan on usein saanut tittelin "kriittinen malli". Ja kritiikki tarkoittaa tietenkin sitä, että päädymme suoraan menneeseen. Uusia asioita pitää aina vastustaa, vaikka niiden pitkä-aikaiset vaikutukset olisivat kuinka positiivisia. Kaiken uuden vastustaminen on tietenkin sellainen asia, mikä perustellaan aina jollain työllistämisellä tai muulla vastaavalla asialla. 

Sitä ei juurikaan mainita mihin tuollaisen raskaan, mekaanisen työn tekijän aika sattuu kulumaan. Eli kun hän tulee kotiin, niin sitten kaadutaan sängylle ja tuijotetaan kattoa. Sosiaalinen elämä rajoittuu siihen, että henkilö käy töissä ja sitten rojahtaa sohvalle, ja ainoa kommunikaatio hänen ja muiden ihmisten kanssa saattaa olla aamun tehtävien jako sekä kassaneidin ilmoittaman hinnan kuuntelu. 

Ihminen muuttuu tuossa järjestelmässä robotiksi, jonka ainoa rooli on tehdä työtä ilman virheitä. Vai onko henkilö robotti ensinkään, vai onko hän ehkä robotin osanen? Kun robotin osanen tekee virheen, niin hänessä on vikaa. Ja viallisen osasen paikka on jossain muualla kuin tuottavan robotin kehossa. Työelämä on valtava sisäkkäisten toimijoiden järjestelmä, jossa yksityisen toimijan ainoa tehtävä on tuoda voittoa omalle johtajalleen. Tai oikeastaan voittoa tuodaan oman työpaikkayrityksen osakkeenomistajille. 

Eli periaatteessa työelämä on valtava liukuhihna, jonka tarkoitus valtion kannalta on maksaa sille veroja, mutta yksityisten toimijoiden kohdalla työelämä muuttuu yritykseksi, jonka tarkoitus on maksimoida omistajiensa saamat voitot. Siis meistä kukaan ei työskentele "työelämässä" vaan me työskentelemme yrityksessä, jolla on oma toimintamalli sekä paikka suuremmassa koneistossa, jonka nimi on työelämä. 

Kasvoton toimija osana konetta nimeltään työelämä. Autoritääristen järjestelmien osaset ja johtajat vihaavat yksilöitä, koska yksilö saattaa jäädä mieleen. Kun autoritäärinen sekä kasvoton koneisto kohtelee toista kaltoin, niin silloin kaltoin kohtelija perustelee tekonsa sillä, että jos hän ei tuota tekoa olisi tehnyt, niin joku toinen olisi tehnytr vielä pahempaa. 

Jos henkilö ei osaa tai halua tehdä työtään kunnolla, niin silloin otetaan tilalle toinen työntekijä. Työläisiä saa tietenkin lisää, ja työvoimatoimisto varmaan mielellään taas välittää uusia töitä tuollaisiin paikkoihin, kuten esimerkiksi siivous- tai joihinkin logistiikka-alan yrityksiin, tehtäviin joissa ei vaadita mitään koulutusta. Tekoälyn positiivinen malli on se, että se vapauttaa ihmiset ainakin osittain luovaan työhön. 

Varmaan joku ajattelee, että se vie työpaikat, mutta mitä sitten. Ihmisen ei tarvitse olla individualisti, vaan hän voi liittyä harmaaseen massaan, jossa hän elää kaikkien muiden ehdoilla, muiden asettamien normien mukaan. Muut ihmiset asettavat säännöt, ja sitten vain kyseinen henkilö saa noita sääntöjä noudattaa. Tekoäly voi aivan hyvin korvata työläiset, koska sen ei tarvise koskaan edes levätä. Työntekijän rooli tuotantokoneiston osana tietenkin vie hänen oman yksityisyytensä, eli hän ei ole enää robotti, vaan robotin osanen. Jos osaseen tulee vika, niin osanen saa lähteä suoraan kohti uutta ympäristöä, eli työpaikoilla ei sairastella eikä laiskotella.

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/23/kirjoitus-negatiivisuudesta/

Väärin tehty elvytys maksaa paljon

Maamme viennin pitäisi vetää, jotta voimme saada verotuloja. Verotulojen ongelma valtion kannalta on se, että esimerkiksi julkisin varoin tuettu työllistäminen on oikeastaan osoittautunut melko tehottomaksi malliksi. Vaikka pitkä-aikaistyöttömän kohdalla voi työnantaja saada työllistämistukea, niin nuo työllistämistuen kautta luodut työpaikat ovat usein määrä-aikaisia. Kun sitten työllistämistuki on päättynyt, niin työnantaja ilmoittaa että enää ei sitten tuolle työlle olekaan tarvetta, ja sitten tuo työllistämistuettu saa lähteä takaisin kortistoon. Tuolla tavoin tietenkin taataan se, että ihmisiä saadaan pois kortistosta, ja yritykset saavat puoli-ilmaista työvoimaa, jonka palkasta puolet maksaa valtio. Ja sitten joku ekonomi saa tutustua ihan oikeaan fyysiseen työhön. 

Valtion talouden ongelma on siinä, että kukaan ihminen ei halua maksaa veroja. Verotus tai tulojen leikkaaminen ovat välineitä, joilla valtio toivoo saavansa rahaa kassaan. Mutta sitten seuraava ongelma on siinä, että korkeat verot ja palkkojen alentaminen ovat asioita, joilla saadaan ostovoimaa laskettua. Ja ostovoiman aleneminen pysäyttää helposti rahan liikkumisen. Jos raha makaa tileillä, niin se tarkoittaa sitä, että sillä ei osteta mitään. Jos raha taas sijoitetaan kryptovaluuttoihin, niin se on silloin kokonaan poissa markkinoilta. Eli jos raha on kiinnitetty markkinoiden ulkopuolisiin kohteisiin, niin se ei sitten siirry esimerkiksi paikallisen supermarketin kassaan. 

Työllistäminen ei yksin tuo verotuloja. Eikä se että valtio kierrättää rahaa työntekijän pankkitilin kautta ole asia, mikä jättää saldon valtion kannalta positiiviseksi. Jos työllistämiseltä halutaan oikeasti tuloja, niin tietenkin työllistetyn sekä työnantajan pitää tuolloin maksaa veroja Suomeen. Jos verot menevät ulkomaille, niin silloin ei valtio saa noista asioista senttiäkään, vaan pahimmillaan se dumppaa rahaa liiketoimintaan, mikä ei ole kannattavaa. Mikäli yhtiö ei saa tilauksia, niin se voidaan joko päästää konkurssiin, tai sitten sitä voidaan tukea valtion varoin. Molemmissa tapauksissa kyseessä on menoerä, jonka maksajiksi päätyvät turhan usein veronmaksajat. 

Mikäli yhtiö saa pitkään valtion tukea, niin se saattaa kasvattaa valtion kustannuksia todella paljon. Ja jos yhtiö päästetään konkurssiin, niin sen työläiset joutuvat hakemaan työttömyyskorvausta, mikä on myös menoerä valtiolle. Se mikä tässä asiassa on vaikeaa, on se että silloin pitää määritellä piste, jonka jälkeen laitetaan konkurssihakemus, eli tuon pisteen jälkeen yrityksen on esitettävä oikeita tilauksia tai sitten sen tukeminen pitää lopettaa. Ja aina on toivo siitä, että "huomenna tulee uusi tilaus". Mutta tuota asiaa ei kukaan voi loputtomiin kuunnella. Eli lopulta pitää uskaltaa sanoa, että epätervettä liiketoimintaa ei enää voida tukea. 

Maamme talouden elvytykseen on usein liittynyt julkisten investointien lisääminen. Julkisten investointien kautta me sitten olemme ilmeisesti kuvitelleet parantavamme valtion taloudellista tilannetta syytämällä rahaa valtion kassasta suoraan yrityksille. Tuo malli saattaa parantaa yritysten taloudellista asemaa, mutta samalla se on pahimmillaan katastrofi maan taloudelle. Rahan siirto yrityksille ei tuo yhtään sellaista työpaikkaa, että valtio saisi niiden kautta enemmän tuloja, kuin mitä siltä menee rahaa tuollaisten valtion rahoittamien työpaikkojen luomiseen. 

Se miten elvytämme on aivan yhtä tärkeää kuin että ylipäätään elvytämme. Elvyttäminen valtion varoilla on tietenkin mielenkiintoinen mahdollisuus, eli julkisin varoin voimme varmasti luoda loistavan kuvan siitä, että meillä menee hyvin. Mutta sitten jos elvytämme taloutta julkisten investointien kautta, niin mistä saamme sitten rahat noihin julkisiin investointeihin? Julkinen investointi on valtion varoin tehtävä projekti, jonka avulla sitten saadaan joko luotua uusia palveluita, tai sitten julkinen investointi muuttuu sellaiseksi, että se muuttuu suoraan työllistäväksi elementiksi. 

Mutta työllistäminen ei suoraan tuo rahaa valtion kassaan, vaan julkisten investointien kautta työllistetyt ihmiset muuttuvat hyvin helposti valtion taloutta kuormittaviksi voimiksi. Eli jos ihmisiä työllistetään valtion rakennustyömaille, niin silloin heidän palkkansa maksaa valtio. Ja se ei tietenkään valtiotaloutta paranna, vaikka työministeri voi tuolloin esitellä komeita lukuja siitä, kuinka moni poistui esimerkiksi työttömyyskortistosta. Se mikä näyttää hyvältä voi myös pahentaa tilannetta. 

Tietenkin valtio voisi periaatteessa vaikka poistaa kaikki työttömät kortistosta. Se voidaan tehdä esimerkiksi sijoittamalla työttömät rajavartiostoon, poliisiin sekä puolustusvoimiin. Tuolloin tietenkin noille ihmisille pitää maksaa palkka, eikä yksikään noista laitoksista tuo rahaa valtion melko tyhjään kassaan. Tai sitten kaikki työttömät voidaan diagnosoida esimerkiksi masennuspotilaiksi. Tuolloin ei työttömyyskorvausta tarvitse maksaa, mutta se siirtää maksut toisille luukuille. Kyseisessä tapauksessa kuntoutustueksi muuttunut työttömyyskorvaus on edelleen menoerä valtiolle, eikä tuolloin ole edes teoreettista mahdollisuutta päästä työhön. 

Olemmeko jo luoneet matemaattisen psykohistorian?

 

"Säätiö"-tieteiskirjasarjassa Isaac Asimov loi ajatuksen matematiikkaan perustuvasta "psykohistoriasta". Kyseessä olisi matemaattinen malli, tai menetelmä jonka avulla voidaan ennustaa ihmisten käyttäytymistä. Tuolloin Asimovin esittämässä mallissa psykohistoria perustuu Boltzamannin NTP- eli kaasun käyttäytymistä ennustaviin yhtälöihin. Tuossa mallissa ihmisiä käsitellään kuin me olisimme kaasuatomeja. Ja tuolloin voidaan ennustaa valtavien ihmisjoukkojen käyttäytymistä. Eikä yksilön käyttäytymistä voitaisi ennustaa täysin, koska yksilöitä koskevia suureita tai muuttujia on liikaa. Mutta Asimov ei tiennyt mihin tekoäly pystyy. 

Yhdistettyinä tekoälyt voivat ennustaa hyvinkin tarkasti yksittäisen ihmisen käytöksen. MIT:n kehittämä uusi tekoäly valmistaa datamatriisin, johon tallennetaan ihmisen toiminta kokonaisuudessaan, ja se kuinka paljon oikeaa dataa tuo tekoäly kykenee keräämään vaikuttaa siihen, kuinka tarkan mallin tekoäly kykenee luomaan. Eli jos käytössä on tarpeeksi dataa, niin tekoäly voi luoda ihmisestä digitaalisen kaksosen, jonka avulla se kykenee ennakoimaan ihmisen toimintaa erittäin tarkasti. Tuo toiminta perustuu siihen, että meillä kaikilla on jonkinlaisia rituaaleja, joita me emme ehkä itse edes huomaa. Mutta tekoäly huomaa jokaisen meidän liikkeemme, eleemme sekä ilmeemme. 

Ja nuo asiat sekä niihin liittyvät toiminnot voidaan liittää henkilön toimintoihin. Tuo järjestelmä on sellainen, että siihen voidaan liittää useita digitaalisia kaksosia, eli ihmisistä rakennettuja malleja. Tehdessään tuota työtä tekoäly voi käsitellä ihmisiä hiukkasina tai molekyyleinä. Tuolloin tekoäly voi käyttää samoja algoritmeja, joita on kehitelty esimerkiksi ennakoimaan öljykenttien öljyn käyttäytymistä. Eli tekoäly yhdistää ihmisten digitaaliset kaksoset yhteen kokonaisuuksiksi, ja loppu on oikeastaan pelkkää tilastomatematiikkaa. 

Eli jos kaikki digitaaliset kaksoset ovat erillisillä palvelimilla, niin silloin kukin palvelin voi ilmoittaa ennakoidun käytösmallin keskusjärjestelmälle, joka sitten vain laskee noiden toimijoiden suhteet keskenään. Tietenkin aiheen rajaaminen esimerkiksi äänestykseen auttaa rajaamaan tarvittavaa dataa. Tuolloin otetaan huomioon henkilön elämäntavat, sekä ikä, ja hänen aikaisempi äänestyskäyttäytymisensä. Se voidaan selvittää esimerkiksi sosiaalisen median käytön perusteella, ja sitten tietenkin elämäntavat eli sosiaalinen tilanne vaikuttaa siihen, että kuinka todennäköisesti henkilö edes vaivautuu äänestämään. 

Tuolloin se ketä henkilö äänestää voidaan laskea olettaen vastauksen olevan melko tarkka. Samalla tavalla tietenkin voidaan laskea myös esimerkiksi mahdollisuus siihen, tuleeko jostain asiasta esimerkiksi mellakka tai sota. Eli tekoäly kerää vaikkapa tiedot siitä, mitä minkäkin valtion alueella toimiva media jakaa tai miten valtion johtajat käyttäytyvät, ja sitten yrittää löytää historiasta vastaavia toimintoja. Eli tekoäly voi ennustaa tulevaisuutta melko tarkasti. Joten sen takia tekoäly voi olla tulevaisuudessa futurologien tärkeimpiä työkaluja. 

https://scitechdaily.com/mits-new-ai-model-predicts-human-behavior-with-uncanny-accuracy/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykohistoria

https://en.wikipedia.org/wiki/Psychohistory_(fictional_science)

Tekoäly on tietoturvan kannalta valtava uhka, mutta se on myös loistava puolustaja.

Palomuuri sekä virustorjunta ovat kuin vahtikoiria, joiden tehtävä on puolustaa tietojärjestelmää.

Tietoturvan pääasiallinen ongelma on sama kuin hyökkääjän sekä maalivahdin välinen ongelma esimerkiksi jääkiekossa. Hyökkääjä voi laukoa tuhansia laukauksia maalivahtia kohtaan, ja maalivahti voi torjua kaikki nuo laukaukset. Mutta jos maalivahti päästää yhden kerran kiekon maaliin, niin silloin se saattaa aiheuttaa tappion. Samoin tietoturvan kannalta pitää muistaa se, että hyäkkääjän täytyy onnistua vain kerran. Jos hyökkääjä pääsee kerran tunkeutumaan kohdejäjestelmään, niin hän voi aiheuttaa korvaamatonta tuhoa, ja samalla pääsevät liikesalaisuudet hyökkääjän käsiin. 

Länsimaissa tietoturva on rakennettu viranomaistyön varaan. Eli ollaan sokeasti uskottu, että viranomaiset hoitavat hakkerit vankilaan, jos heidät on paikallistettu. Mutta Kiinan sekä Venäjän toiminta on paljastanut sen, että ainakin huomattava osa hakkereista toimii jonkun valtion palkkalistoilla. Eli tuolloin hakkerit ovat viranomaisia tai toimivat viranomaisten suojeluksessa, eikä heidän saamisensa oikeuteen ole mahdollista tai se on ainakin hyvin epätodennäköistä. Ja osa noista tiedoista menee suoraan oman maan aseteollisuuden käsiin. Tai sitten noita salaisuuksia myydään ympäri maailmaa, ja vastapelvelukseksi saattaa myyjä, joka voi olla esimerkiksi Pohjois-Korean tiedusteluvirkailija pyytää vaikkapa muutamaa kannettavaa tietokonetta. 

Ihmisten on tiedettävä uhat, joita puutteet tietoturvassa aiheuttavat. 

Tärkein asia tietoturvan kohdalla on se, että ihmiset tietävät uhista, joita moderni tietoympäristö luo. Eli tekoälyn luomien näyttelijöiden kautta suoritetut "phishing"-operaatiot ovat aina mahdollisia. Ja sen takia meistä jokainen joutuu joskus pois mukavuusalueeltaan. Yhtiön tietoturvapolitiikka pitää olla sellaista, että se sitoo kaikkia sekä samalla myös sellaista, että tietyt aiheet jätetään esimerkiksi web-palavereista pois. Noita aiheita voidaan kutsua arkaluonteisiksi. Eli jos henkilö tiedustelee arkaluonteisia asioita kuten tulevia yrityskauppoja, niin hänet pitää silloin poistaa palavereista. 

On asioita, joista saa puhua vain kasvokkain. Samoin tietoturvaa pitää joskus koetella. Tuolloin voidaan esimerkiksi palaveriin sijoittaa tekoälyn luoma näyttelijä, joka esittää kiellettyjä kysymyksiä. Ja jos sitten ei tuosta asiasta kerrota ylemmille, ja samalla myös poisteta henkilöä palaverista, niin silloin voidaan asiasta järjestää kuuleminen. Samoin hyökkääjän tunnistaminen on tärkeässä asemassa. Eli jos henkilö kyselee esimerkiksi tietojärjestelmien pääsyjä tai muuten pyrkii hankkimaan toisten tunnuksia, niin asiasta pitää aina kertoa. Eli vaikka itsellä ei olisi tietoja, jotka voivat vaikuttaa tärkeiltä, niin esimerkiksi yhtiön kanssa samassa talossa saattaa oleskella sellaisia toimijoita, joiden tuotteet kiinnostavat yritysvakoojia. 

Mutta voimmeko me ehkä koskaan enää luottaa esimerkiksi kasvokkain tapahtuvaan neuvotteluun. Emme ainakaan jos ne tapahtuvat jonkun kameran kautta. Mutta tekniikka kehittyy. Nykyaikaiset empatiaa jäjittelevät ihmistä muistuttavat robotit ovat laitteita, joiden avulla voidaan myös kasvokkain tapahtuvien kokousten tietoturvaa murtaa. Ja me kaikki tiedämme, että rikolliset ovat hyvin luovia. Eli ihmistä muistuttavien cyborg-robottien avulla voidaan luoda kaksoisolentoja, joiden kautta voidaan mihin tahansa tilaan soluttautua. Eli myös tällaiset asiat voivat olla tietoturvan kannalta olennaisia ehkä hyvinkin pian tulevaisuudessa. 

Tekoäly ei ole vain hyökkääjä tai puolustaja, vaan se on molempia. Tekoäly voi esimerkiksi kaapata verkosta esimerkiksi vakoiluun tarkoitetun haittaohjelman, ja sitten pakottaa sen paljastamaan tahoja, tai IP-osoitteita, joiden kautta se paljastaa mihin nuo tiedot olisi pitänyt lähettää. 

Yllä: "Sophie" eli maailman tunnetuin sosiaalinen robotti. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Sophia_(robot)

Tulevaisuudessa empatiaa matkivat robotit voivat myös vaarantaa fyysisten tapaamisten tietoturvan. Sosiaalisten robottien avulla voidaan luoda ihmisten kopioita, joiden avulla voidaan soluttautua mihin tahansa tilaan. 

Tekoäly ei ole pelkästään hyökkääjä tai puolustaja, vaan se on molempia. Tekoälyn avulla voidaan luoda älykkäitä viruksia, jotka voivat paloitella itsensä esimerkiksi hyötyohjelman tai tiedoston koodin sisään, ja sitten koota itsensä uudelleen. Kehittyneet haittaohjelmat voivat myös esimerkiksi luoda itsestään kopioita, ja vaihtaa tietoja keskenään, ilman että niiden kehittäjien täytyy vaikuttaa tuohon täysin automatisoituun prosessiin. Tekoälypohjainen tietokonevirus jäjittelee luonnollista virusta, ja se pyrkii piiloutumaan normaalin eli hyödyllisen koodin sekaan. Ja se voi liittää itseensä komponentteja muista viruksista sekä ohjelmista. Tuollainen koodiaan jatkuvasti muuttava virus on vaikea kohde perinteisille palomuureille sekä virustorjunnalle. 

Tietokoneviruksella voidaan avata fyysisiä tiloja hyökkääjille, jotka asentavat haittaohjelmia kovalevyille samalla, kun he uudelleen asentavat järjestelmiä. Samoin modernit tietokonevirukset saattavat oleilla RAM muistissa, jossa ne eivät kirjoita itseään kovalevyille. Tuolloin osa virustorjunta-ohjelmista on hyödyttömiä. Tietokonevirus on kaiken lisäksi yhä useammin haitta-ohjelma joka syöttää kaiken tietojärjestelmän sisältämän tiedon hyökkääjien palvelimelle. Nykyiset tekoälypohjaiset madot ovat sellaisia, että ne saattavat pyrkiä esimerkiksi muuttamaan reititinten reititystaulukoita tai muita asetuksia niin, että tieto kopioidaan suoraan hyökkääjän palvelimelle. Eli ne kääntävät järjestelmän itsensä itseään vastaan. 

Raportoi aina, jos havaitset epäilyttävää toimintaa. 

Ja se että nuo tekoälysovellukset voivat kirjoittaa itsensä palasina useisiin erilaisiin tiedostoihin tekee niistä erittäin tehokkaita tietomurron välineitä. Tekoälyä itseään voidaan käyttää esimerkiksi tiedon kalasteluun, tai viruskoodin luomiseen. Samoin tekoäly tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi ohjemoijan ei tarvitse enää osata niin paljon kuin ennen. Ja sen takia vaikkapa vieraan valtion agentti voi livahtaa toimistoon helpommin kuin koskaan ennen. Eli nopeasti toimivat tekoälyt tekevät hänelle paljon vapaa-aikaa, jota hän voi sitten hyödyntää myös esimerkiksi salakuuntelulaitteiden asentamisessa. Kuten kaikki tietävät niin modernit tietokonevirukset eli haittaohjelmat ovat tulleet jäädäkseen. Ja niitä hyödyntävät sekä hyökkääjät että puolustajat. 

Vanahanaikaisessa palomuurissa sekä virustojunnassa oli sellainen ongelma, että ne eivät raportoineet jos esimerkiksi joku yrittää toistuvasti murtautua järjestelmään. Eli esimerkiksi sitä, että joku nollaa tunksiaan useammin kuin ennen ei tullut tietoturvasta vastaavien ihmisten tietoon. Samoin sellaisia asioita kuin yöllä kahden aikaan tapahtuvia tunnusten pyytämisiä ei ennen olla saatettu johdon tietoon.

Tekoälypohjainen puolustus toimii siten, että se aktiivisesti etsii vitruskoodia esimerkiksi jo kerran tarkastetuista tiedostoista. Samoin se voi tutkia myös esimerkiksi RAM muistia, jotta sinne piiloutuneet virukset löytyvät. RAM muistin tyhjentäminen tietenkin poistaa ainakin yksinkertaisemmat RAM- tai leijuvat virukset. Eli bootti kerran pari päivässä pitää tuollaiset madot poissa koneelta, mutta ehkä joku jo kehittelee tekoälypohjaista virusta, joka osaa hypätä jonkun toisen koneen muistiin. 

Alä luota kehenkään. 

Tuolloin toimitaan suoraan niin sanotun "zero-trust" mallin pohjalta. Eli kaikki tiedostot ovat automaattisesti epäilyttäviä. Samoin tiedostoja tutkitaan aina tietyn ajan välein, jotta niiden sisältämän koodin muutos voidaan huomioida. Zero trust tarkoittaa että kaikki muukin epäilyttävä toiminta aiheuttaa joko koodin siirtymisen karanteeniin, tai sitten tunnusten lukitsemisen, jos tunnusten takaa tulee epälyttävää koodia. Jos yhtiön tietoturvapolitiikka on sellaista, että ylityö pitää sopia erikseen, ja että yhtiöän tietokoneet jäävät töihin työpäivän päätyttyä, niin silloin ei noita tunnuksia tarvitse kysyä kahden aikaan yöllä. 

Eli jos sovitun työajan ulkopuolella esitetään toiveita salasanan nollaamisesta, niin silloin tunnusten pitäisi suoraan lukittua. Ja aamulla sitten johtajan luona nuo tunnukset avataan uudelleen, tai sitten tunnukset voidaan lukita suoraan sellaisen työajan ulkopuolella, mitä ei ole ennalta sovittu. Samoin kaikkia palavereja sekä muuta viestintää pitäisi koskea kultainen sääntö: älä koskaan kerro mitään tärkeää puhelimessa, ja tuota tapaa voidaan tietenkin laajentaa koskemaan myös web-palavereja, joissa voi esiintyö aivan oikeasti esimerkiksi tekoälyn luoma näyttelijä. Tietenkään esimerkiksi kasvokkain tapahtuva neuvottelu ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi, koska tilassa voi olla esimerkiksi tilakuuntelu.