Taloutta ja työntekoa, eli kaikilla asioilla on monta nimeä.

 

Miksi talous, ja yhteiskuntatieteitä luetaan yliopistoissa? Syy tähän on se, että nämä asiat ovat monella tavalla paljon mutkikkaampia kuin miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Esimerkiksi palkka ei yksin kerro siitä, mitä ihminen voi ostaa palkallaan. Hintataso jossain Afrikan maassa saattaa EU-kansalaisen mielestä vaikuttaa alhaiselta. Eli jos ravintolaillan hinta on Euron, niin se on EU maan kansalaisesta halpa, mutta paikallinen joka saa ehkä kolme euroa päivässä ei tuo hinta olekaan enää niin pieni. Samoin työelämää koskevat kysymykset ovat vaikeita asioita. Eli olisiko työntekijän itsensä etu, että maassamme ei työntekijöitä saisi kilpailuttaa? 

Tuo kilpailutus turhine työhaastatteluineen ottaa ihmisiä aiheesta aivoon, mutta mitä jos sitten työnantaja joutuisi ottamaan esimerkiksi narkomaanin töihin? Siinä voisi työpaikan ilmapiiri kohentua huomattavasti. Narkomaanin laittaminen työkyvyttömyyseläkkeelle vain sysää ongelman toiseen paikkaan. Päihdeongelmista kärsivä ihminen näkee sairaslomat ja eläkkeen lomana, joten sen takia tuokaan vaihtoesto ei ole täysin mutkaton. 

Suomessa vaaditaan jatkuvasti sitä, että työntekijöiden pitää saada parempaa palkkaa. Se, että Suomi on kallis maa on tietenkin asia, mikä pitää huomioida. Samalla kuitenkin se, että maassamme yhteiskunnan tulotaso on polarisoitunut on johtanut kierteeseen, missä köyhät köyhtyvät ja maamme rikkaat rikastuvat. Ja tietenkin suuri ongelma on siinä, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ostovoima on todella pieni. 

Vai onko näin? Tilastoja voidaan tietenkin käsitellä monella tavalla. Kaikki palkat pannaan jonoon, ja niiden keskiarvo eli mediaani lasketaan suoraan noista mahdollisista palkoista. Mutta sitten toinen tapa ottaa otos tästä asiasta on se, että lasketaan alin mahdollinen tulotaso, minkä suomen kansalainen voi saada, ja sitten katsotaan se, paljonko suurituloisin ansaitsee. Eli katsotaan pelkästään kahta ääripäätä. 

Tai sitten me voimme huomioida se, että kaikki maamme kansalaiset eivät saa palkkaa. Eli osa työikäisistä on eläkkeellä, joka tarkoittaa että he ovat niin sanotusti palkkojen ja työneuvottelujen ulkopuolella. Ja KELAn maksama työkyvyttömyyseläke ei ole kovin suuri. Se että ihmisiä tiputetaan pois työttömien jonoista saattaa tietenkin kaunistaa tilastoja. Mutta samalla se ei vähennä suoraan valtion menoja. Siis myös eläke on aina valtiolle menoerä. Se että tulotaso putoaa suurella osalla ihmisistä aiheuttaa kierteen, jota taloustutkijat kutsuvat nimellä "kuoleman spiraali". Tuo kierre johtuu siitä, että kun ihmisten ostovoima kutistuu, niin he eivät osta enää niin paljon tai niin hintavia tuotteita kuin ennen. 

Se kutistaa liikkeiden katetuottoa, ja aiheuttaa lopulta konkurssin. Kun yhtiöiden tulotaso laskee, niin se merkitsee sitä, että ne eivät enää voi tehdä investointeja. Ja kun myyntiä ei ole, niin lopulta edessä on konkurssi. Pahimmin tuo tulotason lasku osuu pieniin päivittäistavarakauppoihin, joiden marginaalit pakollisten menojen vähentämisen jälkeen on muutenkin kapea. 

Mutta toki tilastoja voidaan käsitellä monellakin tavalla, ja se että suurin palkka hinaa keskiarvoa tai keskikohtaa ylöspäin pitää aina huomioida, kun tilastoista tehdään tulkintoja. Samoin esimerkiksi kuntoutuspäiväraha, erilaiset kokeilurahat ja muut vastaavat asiat voidaan joko laskea palkaksi tai ne voidaan jättää pois laskuista. Samalla sitten tietenkin meidän pitää huomioida sellaisiakin asioita, kuten miten paljon tai millaisia asioita voi rahalla ostaa. Eli jos hinnat tai vaikkapa asumiskustannukset ovat korkeita, niin silloin tietenkin isokin palkka on melko pieni. Tuolloin pitää laskea se, kuinka paljon rahaa jää pakollisten menojen jälkeen käteen. Ja tietenkin pakollinen elintarvikekin pitää määritellä. Samoin sekin vaikuttaa tilastoihin, että asuuko ihminen Suomessa vai ulkomailla. Kun suomalainen käy ostoksilla jossain Teneriffalla, niin hänen ostamansa tuotteet eivät tuo yhtään arvonlisäveroja Suomen kassaan. 

Mutta kun puhutaan siitä miten maamme talous saadaan kuntoon, niin ongelma on siinä, että maassamme yritysten verottaminen on erittäin helppoa, kun taas luonnollisten henkilöiden eli äänestäjien verottaminen on vaikeaa. Äänestäjään kohdistuvat laikkaukset ovat poliitikoille vaikeita asioita. Joten tietenkin on helppoa kohdistaa menoja tai säästöjä sellaisiin kohteisiin, joita ihmiset käyttävät. Jos esimerkiksi sähkön kulutukseen sekä myös terveydenhoitoon kohdistetaan lisämaksuja, niin ne näyttävät paremmilta kuin verot, joita kannetaan jokaiselta Suomen kansalaiselta. Tuolloin unohdetaan se, että sähkön lisämaksu on oikeastaan piiloveron kaltainen asia, koska me emme vain voi elää ilman sähköä. Eli jos sähkön lisämaksu kohdistuu kaikkiin sähkön käyttäjiin, niin tuloksena on oikeastaan maksu, jonka vaikutus on sama kuin veron. 

Yritysten verottaminen ei ole aivan niin mutkatonta kuin haluamme olettaa. Eli yhtiö voidaan liputtaa EU/ETA alueen ulkopuolelle, jolloin siitä ei saada mitään verotuloja. Kuitenkin meidän pitää muistaa sekin, että yhtiöiden tehtävä on tuoda voittoa niiden omistajille. Mutta siis esimerkiksi ero EUsta ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät yritysten ulosliputukseen. Ja varsinkin pääosin ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiöt ovat erittäin ongelmallisia. Nimittäin niiden omistajat varmaan haluavat miellyttää oman kotimaansa poliitikkoja. 

Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että esimerkiksi ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa jatkuvasti. Ongelma on siinä, että noiden työläisten verot menevät maihin, joissa hintataso on melko alhainen. Vaikka tietenkin kaikki ihmiset toivoisivat sitä, että työpaikat menevät omaan maahan, niin kuitenkaan tuota asiaa ei tapahdu. Ulkomailta tulevat työläiset ovat oman maansa työlainsäädännön alaisia. He asuvat työpaikalla tai työpaikan välittömässä läheisyydessä. Ja kun urakka on ohi, niin heistä ei sitten enempää kuluja tule. Eli virolainen työtön rakennusmies ei mene Suomessa sosiaalivirastoon, mutta samalla tietenkin suomalainen mies menee sinne, jos hän ei saa työtä. 

Ja sitten seuraa se, miksi ulkomainen työvoima on sallittua. Tai miksi työvoimaa pitää toisaalta voida kilpailuttaa. Pakko palkata joku on asia, mikä ei tuo ratkaisuja mihinkään. Pahimmillaan pakon edessä palkattu henkilö voi aiheuttaa jopa koko työmaan sulkemisen pariksi päiväksi, jos hän aiheuttaa siellä joukon onnettomuuksia. 

Työvoiman kilpailutus on asia, mikä ainakin itseäni on joskus ottanut suoraan sanottuna aivoon. Mutta sitten kun työvoiman kilpailutusta katsotaan esimerkiksi työnantajan sekä osittain työmaan ilmapiirin kannalta, niin myös työnantajalla pitää olla vaihtoehtoja siitä, millaista työvoimaa se haluaa ottaa töihin. Nimittäin kaiken maailman puliukot ovat ihmisiä, jotka voivat tuhota koko työpaikan sekä sen ilmapiirin. Joten juuri päihdeongelmaiset ovat ihmisiä, joiden takia ei kaikkia ihmisiä saisi päästää työpaikoille. 

Viktor Orban kiristää Ukrainaa sekä samalla koko EUta.

Tänään STT: uutinen on otsikoitu näin: Unkari panttaa päätöstään EU:n Venäjä-pakotteiden jatkumisesta – Orban vaatii vastineeksi kaasutoimitusten sallimista Venäjältä" (STT). Tuosta uutisesta näette Venäjän kaasun merkityksen Unkarille. Mutta EU on tällä hetkellä taas kerran Orbanin vankina. Juuri Unkarin toiminnan kohdalla voimme nähdä, miten ongelmallinen EU päätöksenteko on. Eli huonot tai poliittisesti epämukavat päätökset voidaan sysätä Brysseliin, ja sitten Brysselissä taas huonot ja epämukavat päätökset voidaan sysätä jollekin tietylle valtiolle, jonka johto ei ole aivan niin riippuvainen kansan suosiosta kuin meidän maamme johto on. EUssa vaatimus yksimielisyydestä koskien tiettyjä päätöksiä merkitsee sitä, että yksittäinen valtio voi suoraan jarruttaa sekä kiristää muita maita.  

Yleisesti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa on maassamme pidetty hyvin julmana, ja olemme sitoutuneet EUn sekä NATOn kautta Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Venäjän propaganda eli virallinen totuus tietenkin on se, että tuo maa ei pakotteista horju, ja että länsimaat vain haluavat tehdä itselleen hallaa. Ja tuohon propagandaan tietenkin kuuluu se, että pakotteista huolimatta Venäjän varjolaivasto tuo maahan 12 miljardia Euroa tai dollaria viikossa. Joten tietenkään Venäjän tai sen johdon oma etu ei ole se, että pakotteita jatketaan. Vaikka Venäjän vastaiset pakotteet eivät täysin tuki sen mahdollisuuksia saada esimerkiksi asevoimien tarvitsemia elektronisia komponentteja tai uusia osia sen tuhoutuneisiin tankkeihin sekä helikoptereihin, niin kuitenkin nuo pakotteet ovat asia, jolla Venäjää estetään hankkimasta kiellettyä tavaraa suoraan. 

Eli se ei voi suoraan tilata esimerkiksi aseisiin sopivaa kaksikäyttöteknologiaa itselleen, ja maksaa laskua esimerkiksi Gazpromin tileiltä Joten noiden tuotteiden hankinta on Venäjälle kalliimpaa, ja se joutuu käyttämään enemmän rahaa sekä välikäsiä suurten drone- ja sekä aseisiin sopivien mikropiirimäärien ostoon. Tuolloin kieltolistalla olevien tuotteiden hankinta on vaikeampaa, ja niitä pitää kuljettaa pidemmän matkaa kuin normaalisti. Venäjän propagandan  tunnusmerkki on se, että siinä puhutaan mielellään johtajille. Jos seuraamme esimerkiksi Panaman papereiden tietä, niin valtaosa noista papereista käsitteli nimenomaan Euroopan johtajien veronkierto-yhtiöitä. Ja mukaan sitten oli piilotettu viesti, että Putinin ei tuollaista tarvitse kestää, joten erotkaa EUsta, ja NATOsta sekä tulkaa Putinin kerhoon. Eli se että mukana ei ollut yhtään oligarkkia kertoo siitä, miten FSB käsittelee rikoksia. Panama vuodon takana on ilmeisesti FSB jonka etu on mitätöidä EU sekä NATO ja tehdä Euroopasta Venäjän oma leikkikenttä. 

Kun katsomme esimerkiksi Unkarin linjaa EUssa, niin sen asenne esimerkiksi Venäjän vastaisiin pakotteisiin on hyvin negatiivinen. Venäjän öljy ja kaasu ovat asioita, jotka pitävät V. Putinin vallassa. Mutta samalla ne ovat taanneet myös esimerkiksi Viktor Orbanin aseman Unkarissa. Venäjän vastaiset pakotteet ovat tietenkin kiusallisia esimerkiksi joidenkin yhtiöiden johtajille, jotka ovat periaatteessa ulkoistaneet koko tuotantonsa Venäjälle. Ja Venäjän kauppa on ollut myös Suomessa tärkeässä asemassa. Mutta sitten Ukrainan sota muutti kaiken. Ja varsinkin Ukrainan saama sympatia sekä tuki ovat olleet asia, mikä varmasti saa aikaan tietynlaista äänestyskäyttäytymistä myös parlamenteissa. 

Kuitenkin aina välillä eteen tulee artikkeleita, joissa puhutaan siitä, kuinka turhat Venäjän vastaiset pakotteet ovat. Mutta jos joku sitten haluaa suoraan sanoen purkaa nuo pakotteet, niin tällä hetkellä se merkitsee poliittista itsemurhaa. Joten tietenkin voidaan ajatella, että joku liikemies tai poliitikko saattaisi haluta suoraan ulkoistaa tuon päätöksen jollekin toiselle taholle. Ja yksi noista tahoista on tietenkin Viktor Orban, joka varmasti on EUn populistisin pääministeri. Tai siis hänen valtansa perustuu voimakkaasti siihen, että Venäjä myy hänelle alihintaista öljyä sekä maakaasua. 

Samalla tietenkin Viktor Orban aikoo (tai saattaa aikoa) äänestää EU pakotteita vastaan. Hänen mielestään Venäjän vastaiset pakotteet eivät ole enää asia, jota kannattaa jatkaa. Ja samalla tietenkin hänen politiikkansa saa uusia populistisia piirteitä. Unkarissa tiedetään tietenkin sekin, että EU vaatii kaikissa pakotetoimissaan yksimielisen päätöksen, ja Unkarin johto varmaan ajattelee, että sitä ei voida mitenkään rankaista tästä asiasta. Samoin voidaan ajatella että Unkarin linjan taakse saattaa kätkeytyä toive siitä, että periaatteessa hyvin yksinkertaisesta, mutta samalla hyvin vaikeasta asiasta kehkeytyy tilanne, jossa Putinin voidaan katsoneen voittaneen. 

Meillä Suomessa tietenkään kukaan ei uskalla sanoa, että hänelle on raha tärkeämpi asia kuin Ukrainan tukeminen. Mutta saattaa olla että joku toivoo sitä, että Unkari tekisi tuon poliittisesti vaikean päätöksen, eli tuolloin noiden saartotoimien lakkaaminen siirtyisi Unkarin harteille, ja muiden EU maiden johtajat voisivat sitten ulkoistaa tuon päätöksen Unkarille. Samalla tietenkin annetaan sellaisia signaaleja, että Putin saa tehdä mitä huvittaa, eikä kukaan sitten edes halua sanoa hänelle vastaan. Venäjällä on sellainen linja, että se lahjoo toimittajia, sekä henkilöitä, joita se pitää yhteiskunnallisesti merkittävänä. Ja noiden tahojen kautta sitten länsimaihin toimitetaan valeuutisia, joiden julkaisemisesta maksetaan kuulemma hyviä palkkiota. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/unkari-panttaa-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6st%C3%A4%C3%A4n-eu-n-ven%C3%A4j%C3%A4-pakotteiden-jatkumisesta-orban-vaatii-vastineeksi-kaasutoimitusten-sallimista-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4/ar-AA1xNfsb?ocid=BingNewsSerp

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panaman_paperit

https://lyhyetkirjoitukset.wordpress.com/2025/01/24/viktor-orban-kiristaa-ukrainaa-seka-samalla-koko-euta/

Miksi vihaamme erilaisuutta?

 Meillä Suomessa on sellainen outo tapa, että kun joukko lapsia kiusaa yhtä lasta koulun pihalla, niin jostain syystä kiusattu vaihtaa koulua. Ja juuri tuo tapa on esimerkiksi lainsäädännön vastaista. Lakien tarkoitus on nimenomaan suojata heikompia, ja niiden tarkoitus on estää niin sanotun "vahvemman oikeuden" käyttöä. Kiusaamista voidaan pitää väkivaltana tai väkivallan pelon avulla tapahtuvana toisen alistamisena. Kun sitten puhutaan kiusatun kohtelusta, niin jostain kumman syystä kiusaamisen syytä etsitään kiusaamisen kohteesta itsestään. Tilanne on jotenkin outo, koska jos vastassa on 5-10 hengen joukko, ja joku tai jotkut heistä ovat kokeneet kiusatun jotenkin "outona" tai"vaarallisena", niin miksi muut eivät ole tulleet väliin? Siis onko niin, että se että ihminen on jonkun mielestä "vähän outo" oikeuttaa kiusaamaan toista. 

Meillä Suomessa kannetaan huolta kaiken maailman Afrikan Tähti-peleistä. Ne kun ovat niitä siirtomaa-ajan sekä rasismin symboleita. Mutta meillä Suomessa ei kanneta ollenkaan huolta siitä, miten me suhtaudumme erilaisiin ihmisiin, tai siis ihmisiin jotka ovat erilaisia kuin me itse olemme. Meillä Suomessa vammaisiin suhtaudutaan myönteisesti, toista uskontokuntaa edustavia pitää aina ymmärtää, kun se vakaumus on niin tärkeä ja henkilökohtainen asia. Kaikki pitää aina ottaa mukaan leikkeihin ja peleihin, mutta sitten jos joku sattuu olemaan oikeasti erilainen kuin toiset, niin silloin edessä on tilanne, jossa syytä eristämiseen etsitään tuosta erilaisesta ihmisestä. 

Meillä Suomessa on tapana se, että erilaisia ihmisiä ei saisi tuijottaa. Meillä pitäisi kaikkiin erilaisiin ihmisiin suhtautua ymmärtäväisesti. Samalla heitä kuitenkin eristetään muusta yhteiskunnasta erittäin tehokkaasti. Eli heitä ei ehkä maassamme asiat kuten tasa-arvo hoidetaan mukavasti niin, että neurovähemmistöön kuuluvia on vähän vaikea tuijottaa, kun heidät poistetaan koulusta johonkin koulun irvikuvaan, jossa tärkein asia on lääkitys. 

Se kun rauhottaa palkatun henkilökunnan hermoja. Se miten noiden paikkojen asiakas eli epätyypillinen henkilö asiat kokee on sitten yhdentekevää. Eli meillä välitetään tasa-arvosta todella paljon silloin, kun syrjinnän kohde sattuu äänestämään vaaleissa. Kun puhutaan tasa-arvosta niin tarkoitetaan tietenkin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sellaisten henkilöiden välillä jotka ovat oikeutettuja äänestämään maamme vaaleissa. Se mitä sitten esimerkiksi Iranissa tapahtuu on aivan yhdentekevää. Eikä tasa-arvo koske myöskään neuro- tai muita epätyypillisiä henkilöitä. 

Mutta annas olla kun joku autisti tai muuten vähääkään valtaväestöstä poikkeava tulee oikeasti johonkin kouluun. Silloin loppuu ymmärrys heti ja välittömästi. Kukaan muu koko noin 500-700 oppilaan koulussa ei edes voi mitenkään edes meluta tunnilla kuin tuo erilainen ihminen, joka sitten varmaan on kaiken pahan alku ja juuri. Eli jokainen asia mitä hän sanoo ilman lupaa merkitään muistiin, muille vanhemmille soitellaan hänen asioistaan, ja koulussa saatetaan kuuluttaa kuinka yksi "tuollainen henkilö" sitten vaarantaa koko koulun oppimismahdollisuudet. 

Jos ihminen on jotenkin erilainen, ja hän sattuu olemaan jossain koulussa, niin seuraavaksi tilanne on se, että hänet saa jostain syystä poistaa koulusta. Jostain syystä kiusattu saattaa viettää periaatteessa koko loppu koulun ajan jossain testeissä, jossa hänestä etsitään poikkeavuuksia joita sitten nimitetään kohteliaasti "sairaudeksi". Tuo kohtelias termi tarkoittaa sitä, että hän on joidenkin mielestä itse aiheuttanut tilanteen, missä toiset ottavat hänet silmätikuksi, haukkuvat häntä halventavilla nimillä sekä tietenkin hajottavat hänen vaatteitaan. 

Kun ihmiset puhuvat autismista sekä erilaisista keskittymishäiröistä, niin silloin kohtaamme usein tilanteen, missä puhutaan siitä, että autistien "jutut eivät vastaa sitä mitä muilla saman ikäisillä liikkuu päässä". Ja se sitten muka aiheuttaa oikeuden syrjiä noita ihmisiä. Siis autismi on tämän näkökulman mukaan sairaus, joka sitten oikeuttaa eristämään autistia muista sekä samalla poistamaan hänet koulusta, kun se sitten on "helpompaa kaikille". Tällä tavalla sitten autetaan koulukiusaajia tekemään koulusta heille mieluisampi paikka. Ja samalla tietenkin kannustaa kiusaajia jatkamaan toimintaansa. 

Siis vaikka autistilla tai muuten poikkeavasti käyttäytyvällä henkilöllä olisi tarve lääkitykseen tai jopa sairaalassa tapahtuvaan hoitoon, niin silloinkaan ei se asia oikeuta kiusaamaan toista. Joten meillä olisi varmaan jonkunlainen itsetutkiskelun paikka, kun puhutaan näistä "poikkeavista ihmisistä".  Tai sitten me voimme vain poistaa heidät yhteiskunnasta, eli pois silmistä ja pois mielestä ovat asioita, joilla voimme tukea sitä kehitystä joka varmasti vie maatamme ojasta allikkoon. 

Me emme halua mitään muuta kuin uusia Paavo Nurmia ja muita urheilutähtiä, he kun eivät käytä rillejä. Samoin tietenkin työelämän lama on asia, jonka takia jotkut alkavat huomioida neurologista epätyypillisyyttä uudella tavalla. Eli kun työpaikat ovat uhattuna, niin silloin varmasti alkaa noita epätyypillisiä piirteitä löytyä vähän joka paikasta. Jokainen joka on jollain tavalla erilainen on tietenkin potentiaalinen työelämästä poistuva ihminen. Hänet jos saadaan pois, niin silloin varmaan jokainen kunnon työllistettävä saa työtä. 

https://www.sttinfo.fi/tiedote/70819588/autistiset-piirteet-lisaavat-lapsen-riskia-joutua-kiusatuksi?publisherId=57858920&lang=fi

Olisiko Euroopan aika muuttua tekoälymyönteisemmäksi?

Tump ja USA aikovat panostaa 500 miljardia dollaria tekoälyn kehittämiseen. Projektin nimi on Stargate. Tekoälystä puhutaan paljon hyvää ja pahaa. Mutta tekoäly on tullut jäädäkseen, mikä sitten tietenkin vauhdittaa sen kehitystä. Tekoäly varmasti on väline, joka muuttaa maailmaa. Yritysten kohdalla tekoäly tietenkin tehostaa toimintoja sekä samalla myös alentaa kustannuksia, mikä sitten varmasti näkyy erilaisissa asioissa kuten tuotteiden hinnoissa. EUssa tekoälyyn suhtaudutaan kriittisesti, mikä tietenkin on asia, mikä on osittain hyväksi. 

Mutta tällä "kriittisellä suhtautumisella" on hyvin ikävä sivuvaikutus, mikä tarkoittaa sitä että sana "kriittinen" muuttuu kielteisen synonyymiksi. Eli tekoälystä löydetään vain huonoja asioita, joten sitä halutaan tietenkin rajoittaa. Miksi kukaan tarvitsee mitään kursseja, tai miksi johtajan täytyy jotenkin opiskella tekoälyä, kun sen käyttö ja kehittely voidaan kieltää suoraan jossain palaverissa. Tietokone-ohjelmat sekä tekoäly ovat asioita, joiden kehittäminen on vaikeaa. Nuo ohjelmistot ovat monen tämän päivän huipputuotteen kuten autojen, kännyköiden sekä sotilaallisella puolella esimerkiksi ohjusten "sielu".

Ilman ohjelmistoja Javelinin kaltaiset aseet ovat täysiä susia, eli ne eivät toimi halutulla tavalla. Tekoäly mahdollistaa erittäin nopean tuotekehityksen sekä mallinnuksen, mikä tekee tuotannosta tehokkaamman. Eli tekoälyn tuottama malli voidaan siirtää suoraan tietokoneiden ohjaamalle tuotantoyksikölle, joka sitten tuottavat haluttuja tuotteita erittäin tehokkaasti. Nykyään 3D printtereillä voidaan tuottaa esimerkiksi rakettimoottoreita sekä ydinreaktoreiden paineastioita. Eli nykyään gamma- ja röntgenlaitteiden avulla voidaan tuota tuotosta tarkkailla erittäin intensiivisesti, ja tekoäly löytää esimerkiksi ilmakuplat tuotoksen sisältä. 

Mutta kuten me tiedämme, niin 500 miljardia ei ole mikään pieni summa. Ja Stargate-ohjelman tarkoitus on ilmeisesti lisätä laajojen kielimallien sekä fyysisten laitteiden yhteensovittamista sekä siviili- että sotilasteknologiassa. 

Se että tekoäly tehostaa toimintoja, sekä mahdollistaa sen, että yhtiöt voivat tehdä samalla rahalla enemmän töitä tai innovoida uusia asioita varmasti antaa kilpailuetua. Se miten tuo jäljelle jäävä aika sitten oikeasti käytetään on yhtiöiden oma asia. Yhtiöiden tarkoitus on tuottaa voittoa niiden omistajille. Ja jos kaikki innovaatiot valuvat jonnekin muualle, niin silloin me EUssa voimme varmasti iloita uudesta konkurssien aallosta. Eli samaan aikaan kun EU-parlamentissa asetetaan lisää rajoituksia erityisesti tekoälyä koskevaa kehitystä ajatellen, niin toki me voimme kauhistella sitä, kuinka Trump syytää rahaa alalle, jota ei kukaan oikea johtaja ole koskaan olisi valinnut. Nyt sitten me EUssa voimme todeta esimerkiksi neuroverkkojen tehon, mutta samalla voimme siirtää tämän innovaation esimerkiksi Kiinaan, joka haluaa sitä hyödyntää. 

Tekoäly on seuraavan sukupolven asia, mikä liimaa fyysiset robotit sekä tietokoneet ja muut älylaitteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Se miten näitä välineitä kehitetään on tietenkin asia, mikä vaatii investointeja. Tietenkin monet jutut, mitä tekoälystä kirjoitetaan ovat oikeastaan tarkoitettu sijoittajille, joten niissä tietenkin korostetaan yhtiöiden osakkeiden tuottavuutta. Mutta todellisuudessa tekoäly vaatii sekä uusia ohjelmistoja että uusia tietokoneita. 

Periaatteessa koko tekoäly roikkuu PHP ( Hypertext Preprocessor) -ohjelmointikieltä varten kehitettyjen standardien päällä. PHP sopi erittäin hyvin vanhempien interaktiivisten kotisivujen sekä verkkopalveluiden ohjelmointiin, koska se mahdollisti sen, että koodia voitiin ajaa palvelimelle.  Eli raskas laskentaohjelmisto ja algoritmit pyörivät palvelinten sisällä. PHP oli aikoinaan standardi, jolla saatiin aikaan se, että taskuun menevillä laitteilla saadaan aikaan luotettavia sekä dynaamisia verkkopalveluita. Nykyään PHPn korvaajaa valmistellaan kuumeisesti, koska tuota ohjelmointikieltä vaivaa tietyt ongelmat, kuten voitte PHPtä käsittelevältä käsittelevältä Wikipedia sivulta lukea. 

Tuolloin laskenta ulkoistettiin palvelimille, ja samalla tavalla tekoälyä voidaan käyttää esimerkiksi kännykän kautta. Mutta ulkoistaminen merkitsee sitä, että tehon tarve siirtyy pois ihmisten taskuista valtaviin datakeskuksiin. Ja mitä monimutkaisempi tekoäly on kyseessä sitä suuremman laskentakapasiteetin se vaatii. Eli tehokkaiden prosessorien määrää pitää aina silloin lisätä. Se taas vaatii energiaa. Tulevaisuuden konesaleissa saattaa olla oma ydinvoimala, jotta sen vaatimat laitteet, kuten mikroprosessorit sekä lauhduttimet saavat virtaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/PHP

Suomalaiset robotit ovat hyvää mainosta yritykselle.

Suomen uusi hittituote on inhimillinen jakelurobotti, jonka  me kaikki olemme varmaan nähneet. Me kaikki olemme nähneet "Starship" robotteja ympäri kaupunkia. Nämä söpöt pikku robotit kuljettavat ruokaa kaupasta suoraan asiakkaan kotiovelle. Ja noista roboteista ilmeisesti pidetään. Ne on suunniteltu niin, että ne eivät yllytä tekemään ilkivaltaa, ja sen takia noiden robottien varaan on rakennettu erittäin näkyviä jakelua hoitavia järjestelmiä.  

Nuo robotit kykenevät toimimaan automaattisesti. Se että ihmiset näkevät niitä kadulla herättää luottamusta niiden kykyihin. Eli me kaikki näemme miten ne selviävät erilaisista tilanteista. Ja ehkä pieni lisäys voisi olla se, että robotti voisi pulaan joutuessaan pyytää apua. Joskus tuolla robotilla kestää hiukan aikaa navigointiin, ja ihmiset eivät välttämättä tiedä että onko robotti ehkä jäänyt jumiin, vai miettiikö se vain? 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kyseiset robotit tuovat niitä hyödyntäville yrityksille huomiota, ja niitä pidetään myös moraalisempana kuin lähettipalveluja, joiden kohdalla joudutaan antamaan omia yhteystietoja ihmisille, joita ei tunneta. 

Siis tietenkin robottikin tarvitsee osoitetiedot, mutta samalla kuitenkaan robotti ei jakele kaiken maailman tietoja ympäriinsä. Lähettipalveluiden ongelma on se, että niiden työntekijät eivät saa palkkaa, ja ainakin osa on maahanmuuttajia, joiden on pakko hankkia noita töitä tai eteen tulee häätö maasta. Ihmislähettien kohdalla on ongelmia ilmeisesti ollut ainakin siisteyden kanssa. Eli kova työ tietenkin aiheuttaa hikoilua. Samoin kova työ sekä stressi saattavat aiheuttaa tilanteita, joissa lähetti ei jaksa hymyillä. 

Eli robotti ei koskaan esimerkiksi luovuta mitään tietoja ainakaan millekään katujengille, tai robotti ei koskaan käytä talon ruusupenkkiä käymälänä, haise pahalta tai ole epäystävällinen. Mutta robotit tuovat niitä käyttäville yhtiöille lisää mainosarvoa. Siis kuka on kiinnostunut lukemaan tarinoita työstä, jota tehdään "mies ja hiki" periaatetta noudattaen? Juuri tuon kysymyksen takia esimerkiksi BMW on ottanut humanoidi-robotteja käyttöön omilla tehtaillaan. Robotit ovat tulleet osaksi myös talonmiehen töitä. Eli niiden avulla voidaan houkutella myös nuoria alalle, joka ei ole kaikkein vetovoimaisin. 

Se että tekeekö robotti työnsä nopeammin tai paremmin kuin ihminen on kysymys, johon ei voida suoraan vastata. Mutta toki robotit kiinnostavat ihmisiä, ja sen takia niiden mainosarvo esimerkiksi BMWn ja Starship-robottien kohdalla on melkoinen. Joten robottien käyttö varmaan laajenee tästäkin. Ja ainakin itse odotan kiinnostuneena sitä päivää, jolloin ensimmäinen ihmistä muistuttava robotti ryhtyy kuljettamaan paketteja ihmisten oville. Siihen ei varmaan ole enää pitkää aikaa. Joten tulevaisuus on robottien kehittäjille ruusuinen myös siviilipuolella. 

https://yle.fi/a/74-20138076

Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuuden konfliktit tuovat tullessaan.

Ukrainan konfliktia tutkittaessa pitää muistaa se, että vaikka kyseisessä konfliktissa dronet ovat olleet ehkä ratkaisevassa asemassa, niin vastakeinot noille aseille ovat kehitteillä. Siis kyseessä on ehkä ohimenevä ilmiö, joskin droneja ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetään senkin jälkeen, kun laser, mikroaalto- sekä radioaaltoihin perustuvat EMP tai suoran energian aseet ovat pyyhkäisseet droneparvet taivaalta. Siis dronet ovat yksi osa asevoimien kalustoa, mutta kuitenkin myös muihin asejärjestelmiin pitää satsata. Huipputeknologia on tullut mukaan erilaisiin sodankäynnin muotoihin. Ja sodankäyntiin liittyy se, että kehitystä on vaikea ennustaa. Eli jos tässä konfliktissa dronet näyttelevät jotain roolia, niin seuraavassa konfliktissa ne ehkä näyttelevät jotain toista roolia. 

Eli sotilasteknologian kehitys on kilpajouksua jossa kehittynyt ase kohtaa kehittyneen vasta-aseen. Tai kehittynyt hyökkääjä kohtaa kehittyneen puolustajan, ja jatkuvasti kehittyvässä sodankäynnin maailmassa edetään ilmeisesti kohti tilannetta, jossa kehityksen pääpaino on joko huippukalliissa järjestelmissä tai sitten järjestelmissä joita voidaan valmistaa tuhansittain melko halvalla. Yksi noista jälkimmäisistä järjestelmistä on drone joka kuljettaa haulikoita tai viuhkapanoksia sekä termobaarisia räjähteitä joilla voidaan vaikuttaa suuriin joukkoihin. Ja väärissä käsissä nuo välineet ovat äärettömän vaarallisia. 

Siis sekä droneja että miehitettyjä järjestelmiä pitää kehittää, sekä asevoimien kapasiteettia kehittää tasapainoisesti siten, että olisi muitakin kuin vain yksi järjestelmä jolla kyetään ratkaisuun. Jos sitten ajatellaan sitä, millaisia uhkia dronet voivat tuoda taistelukentälle sekä sen ulkopuolelle, niin silloin kohtaamme tilanteen jossa esimerkiksi ballistisella ohjuksella ammuttavat dronet voivat periaatteessa surmata yksittäisiä ihmisiä kadulta. Tuollaiset järjestelmät perustuvat esimerkiksi Javelin-ohjuksissa sekä kasvojen tunnistuksessa käytettäviin ohjelmistoihin. Väärissä käsissä dronet ja tekoäly on vaarallinen yhdistelmä. 

Järjestelmä jota kutsutaan hajautetuksi tietojenkäsittely-malliksi tekee myös halvoista droneista tehokkaita, jos niiden tietojenkäsittely-yksiköt kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuolloin dronejen ohjaustietokoneet voivat jakaa resurssejaan toisilleen. Tekoälyn ohjaamat droneparvet ovat aseita, joiden käyttöä varmaan lisätään, vaikka toki erilaiset ECM/EMP/plasma järjestelmät voivat estää noiden dronejen keskinäisen kommunikoinnin. Plasmaan perustuvien ECM järjestelmien ongelma on siinä, että ne estävät myös satelliittipaikannuksen sekä muun radioaaltoihin perustuvan viestiliikenteen. Tietenkin ollaan kehitetty laseriin sekä muihin vastaaviin järjestelmiin perustuvia viestintäjärjestelmiä, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät läpäise esteitä. 

Mutta kuten tiedämme, niin dronet eivät ehkä kauaa toimi taistelukentän päällä yhtä vapaasti kuin ne toimivat Ukrainassa. Dronejen kehitys on nopeaa ja ehkä uusimmat tietojenkäsittelyyn liittyvät mahdollisuudet kuten DNA molekyyliin perustuvat pienet ja tehokkaat mikrosuorittimet voivat tehdä myös pienistä droneista hyvin itsenäisiä, jolloin ne eivät tarvitse tietoverkkoja. 

https://scitechdaily.com/storing-thousands-of-terabytes-in-a-single-gram-of-dna/

Tieteen vapaudesta: olemmeko palaamassa Kekkosen aikaan?

Maamme historiaa tarkastelemalla voimme todeta kuinka ulko- ja turvallisuuspolitiikka valuvat läpi koko järjestelmän. Kekkosen aikaan kaikki asiat mitä maassamme tehtiin olivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä asioita. Missään nimessä mitään sellaista ei saanut tehdä, mikä oli ristiriidassa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Ja tuolloin presidentti Kekkonen päätti itse, mitkä olivat ne asiat mitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita, joita kutsuttiin nimellä "maan etu". Joten sen takia maamme hallituksen uusi linjaus siitä, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa voidaan käsittää esimerkiksi paluuna Kekkosen aikaan. 

Tuolloin hyvin tarmokas presidenttimme soitteli ahkerasti sanomalehtien päätoimittajille ja kertoi että heidän lehtensä ei noudattanut linjaa, joka oli maamme edun eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastaista. Jälkeenpäin on kysytty suoraan, että oliko kyseessä maamme etu, Kekkosen oma etu vai oliko kyseessä mahdollisesti esimerkiksi jonkun vuorineuvoksen tai Neuvostoliiton etu. Siis maan etu jota voimme kutsua nimillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka voidaan käsittää monella tavalla. 

Siis maamme hallitus haluaa linjata tiedettä niin, että tieteen tekeminen ei saisi olla ristiriidassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. 

Sanotaan että maamme hallitus haluaa rajoittaa tieteen tekemistä siten, että tieteen tekeminen ei saa olla ristiriidassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, niin silloin voidaan tietenkin ajatella, että hallitus tai joku hallituksessa haluaa, että tiedemiesten huomiot ja työ eivät valu maallemme vihamielisille tehoille. Eikö olekin kaunis ajatus. Tiedemiesten pitää tutkimuksia tehdessään sekä julkaistessaan töitään noudattaa erilaisia protokollia, joiden tarkoitus on palvella maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mutta sitten me voimme sitten muistella erästä kaljua presidenttiä nimeltään Kekkonen. Kekkosen aikana maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka lepäsivät pitkälti YYA-sopimuksen varassa. 

Ja Kekkosen Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ulotettiin koskemaan kaikkea mitä voidaan kutsua politiikaksi. Kaikkien asioiden piti olla sopusoinnussa Kekkosen mielipiteiden kanssa. Kyseiseltä ajalta on peräisin tapa, jossa tutkija nimeltään "Suomen metsäteollisuus" kehitti monia uusia asioita. Tuolta ajalta on sitten ilmeisesti myös peräisin tapa, jossa tutkimusryhmiä esitellään siten, että ryhmän johtajan nimi mainitaan, eikä sitten ryhmässä ole muita jäseniä ollenkaan. 

Eli jokaista julkaisua, sekä tutkimusta voidaan katsoa ulko- ja turvallisuuspoliittisen filtterin lävitse, eli jokainen tutkimus ja muu asia voidaan tuolloin salata, jos halutaan vedota siihen että niiden pitää olla sopusoinnussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Esimerkiksi Suomen hallitus voi periaatteessa katsoa, että sen harjoittamaa talouspolitiikkaa ei saisi arvostella, koska se saattaa aiheuttaa hallituksen eron, sekä sitä seuraavan yhteiskunnallisen "turbulenssin". 

Toisaalta jos tarkoitus on suitsea Suomen akatemiaa sekä näyttää tutkijoille kaapin paikkaa, kuten on tapana sanoa, niin silloin kohtaamme sellaisen asian, että varmaan jokainen tutkija haluaa jokaisella alalla oman nimensä tekemiinsä tutkimuksiin. Eli kukaan tutkija ei koko maailmassa halua olla esimerkiksi tittelillä "Helsingin Yliopiston tutkijat", ja sitten tutkimus julkaistaan kahden kappaleen mittaisena lehtiartikkelina. Maamme hallitus tietenkään ei myöskään ole miettinyt sitä, että sanamuoto "ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa yhteensopiva" ei estä esimerkiksi tutkimuksen plagiointia tai suorastaan tutkimuksen varastamista. 

Eli tutkimus voidaan leimata salaiseksi tai ei julkaistavaksi sekä myydä sitten jollekin kaverille. Tai sitten jotkut tutkijat voivat kohdata töidensä sensurointia puhtaasti kateuden takia. Meillä Suomessa on perinteitä jotka ovat peräisin esimerkiksi tsaarin Venäjältä. Yksi niistä on se, että maassamme on helpompi puhua asioista esimiesten kanssa, kuin ihmisten itsensä kanssa. Ja tietenkin johtajuus on asia mikä pitää aina muistaa. Kun ihminen johtaa jotain tiedemiesten yhteisöä tai tutkimusryhmää, niin silloin häneen voi iskeä ahneus. Eli hänellä on mahdollisuus "luukuttaa" työ jollekin joka sitten heikkouttaan käy patentoimassa tuon asian omiin nimiinsä. 

https://yle.fi/a/74-20137220