Voiko tekoäly toimia esimerkiksi tuomarina?

 

Klassinen kysymys tekoälystä on se, että voiko tekoäly toimia tuomarina? Tämä asia on sikäli filosofinen kysymys, että tekoäly on tuossa tapauksessa nostettu ihmisen yläpuolelle, ja se sotii varmasti joidenkin ihmisten periaatteita ja maailmankatsomusta vastaan. Siis tekoälyn, ihmisen luomuksen nostaminen ihmisen esimieheksi on asia, joka on täysin vastoin sitä, mitä meille opetetaan jo koulussa ihmisen suhteesta koneeseen sekä luontoon. Se sama asia mikä tekee tekoälystä erinomaisen tuomarin tekee siitä maailman huonoimman tuomarin. Tekoäly ei siis ole tunteellinen, joten siihen ei voida vaikuttaa tunteiden kautta. Mutta tekoäly ei tuolloin ota huomioon henkilön hätää tms. 

Periaatteessa tekoäly ei voisi toimia tuomarina, mutta se voi kyllä avustaa tuomioistuinta. Tekoäly voi esimerkiksi pitää kirjaa siitä, että onko tuomari avannut jotain asiakirjoja sekä siitä, että kuinka pitkään tuomari on tuota asiakirjaa katsellut. Samoin tekoäly voi pitää kirjaa siitä, millaisia tuomioita vastaavista tapauksista on aikaisemmin annettu, ja sitten se voi näyttää onko jossain tapauksessa ollut poikkeamia muihin vastaaviin tapauksiin nähden. 

Tekoäly näkee myös esimerkiksi valheen merkit paremmin kuin ihminen. Eli tekoäly voi merkitä esimerkiksi todistajasta otetusta filmistä kohdat, joissa todistaja koskettelee nenäänsä tai huuliaan, ja sitten tuomari voi katsoa noita otoksia sekä todeta on niissä mahdollisia valehtelun merkkejä. Nuo merkit eli eleet opetetaan myös esimerkiksi kuulustelijoille.                                                          

Tekoäly on siis kone, joka prosessoi tietoa, jota sillä on. Siis paraskaan tietokone tai tekoäly ei voi tehdä mitään, jos sillä ei ole tietoa, jota se voi prosessoida. Tai sitten jos sen käsiin annettu tieto on väärää tai merkitty väärin, eli tieto koskee vääriä asioita, niin silloin tietenkin tekoäly voi tehdä virheitä. Tekoälyn maailmassa ei mikään asia ole oikeastaan samanlainen kuin meidän ihmisten maailmassa. Me ihmiset opimme paljon asioita, joita emme koskaan mainitse nimeltä. Eli montako kertaa vuorokaudessa käytämme esimerkiksi sanaa "liikennevalot"? 

Jos sitten koetamme esimerkiksi ohjelmoimaan tekoälyä, niin unohdamme melko varmasti jonkin kriittisen asian, jolloin tuloksena on robotti, joka kävelee suoraan auton alle. Tekoälyn ohjelmointi on vaikea asia, varsinkin jos sen pitäisi tehdä jotain asioita ns. luonnollisessa ympäristössä. Kun tekoäly kohtaa tilanteen, niin sen pitää tietenkin osata toimia oikein. Ja jos esimerkiksi auto tulee tekoälyn ohjaamaa robottia vastaan, niin silloin tietenkin robotin pitää tehdä nopeasti jotain, tai se muuttuu romumetalliksi. Eli robotille pitää ohjelmoida jokainen muuttuja sekä yksityiskohta, jotta se kykenee tekemään mitään oikein sekä turvallisesti. Ja jokaiselle ohjelmoijalle tulee virheitä eli he eivät muista kaikkia muuttujia, joita robotti voisi tavallisessa toiminnassa kohdata. 

Esimerkiksi pöydän kattaminen on robotille erittäin vaikea asia. Sen pitää tietää mitä astioita sen on laitettava pöytään. Ja mitä jos robotti ei tiedä mitä tarkoittaa "lautanen"? Tuolloin ohjelmoija on unohtanut tallentaa lautasen kuvan robotin tietokoneelle. Ilman tuota tietoa robotti ei kykene löytämään lautasta. Sen jälkeen robotin pitää tietää millaisella puristusotteella sen pitää ottaa kiinni kupeista. Jos ote on liian kova, muuttuu kuppi saman tien palapeliksi. Ja sitten tietenkin robotin pitää tietää mitä tarkoittaa pöytä, tuoli, keittiö yms. Jos nuo asiat unohtuvat ohjelmoijalta, niin silloin asiat menevät varmasti väärin. 

Stanfordin ankkoja ja Pavlovin koiria

Business Insider

Tekoälyä voidaan periaatteessa verrata Stanfordin ankkaan. Kyseinen vertaus on eräs legendaarisimmista älykkyyttä sekä älykkyyden määritelmää käsittelevistä vertauksista. Ja kuten monia muitakin tällaisia tekstejä kirjoittaneena, niin minun täytyy tunnustaa, että tämäkin vertaus on löytynyt jostain paperilapusta pölyisten laatikoiden pohjalta, ja sen takia tämä kirjoitelma on kirjoitettu oman muistin pohjalta. Ja siihen tietenkin palaamme hetken päästä, että hanhen opettaminen läpsyttämään jalkojaan sen verran mitä edessä oleva numerotaulu näyttää on helpompaa. tuolloin hanhi yhdistää tietyn kuvion tiettyyn toimintaan, ja toiminnan jälkeen hanhi sitten odottaa saavansa palkkion. 

Eli eläinten ihmeet opetetaan siten, että eläimelle luodaan merkki, eli aktivaattori joka aktivoi tietyn toiminnan. Tuo opetus tapahtuu siten, että eläin saadaan liittämään tietty toiminta tiettyyn kuvioon tai ääneen. Ja jos eläin sitten suoriutuu tehtävästä, niin se saa makupalan. Kaikki opetus tapahtuu todellisuudessa kineettisen toiminnan sekä palkkion avulla. Palkkion avulla kuuluisa tutkija Ivan Pavlov sai koirat kuolaamaan ennen ruokintaa. Kuuluisassa kokeessaan Ivan Pavlov soitti kelloa ennen kuin hän ruokki koiransa. Lopulta koira alkoi kuolata ennen ruokailua jos sille soitettiin kelloa. Pavlov todisti tuolloin että koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa myös parasympaattiseen hermostoon. 

Tekoälyä voidaan siksi verratta myös Pavlovin koiriin. Kun ne havaitsevat jotain, ja niiden muisteissa on asioita, joiden kuvaus vastaa tuota tapahtumaa, niin se aktivoi tuon tekoälyn toiminnan, joka on liitetty vastaaviin tapahtumiin. Aivan kuten Pavlovin koirat tuossa klassisen ehdollistumisen kokeessa, niin myöskään tekoäly ei itseasiassa tiedä mitä se tekee. Tekoäly vain suorittaa tietyn tapahtuma- tai toimintasarjan, kun se havaitsee tiettyjä asioista. 

Stanfordin ankka on pohdinta, jossa pohditaan älyn merkitystä, mutta samalla se on vain muunnelma Pavlovin koirasta. . Tarinassa eräs professori onnistuu opettamaan ankkaa tunnistamaan numeroita, joita sille näytetään. Tuo ankka asuu siis Stanfordin yliopistossa, ja kaikkia stanfordilaisia pidetään siksi älykkäinä ihmisinä. Kun ankalle näytettiin esimerkiksi numeroa 4, niin se sitten kaakatti neljä kertaa. Kun sille näytettiin viitosta, niin se kaakatti viisi kertaa. Tästä asiasta lehtimiehet ja sitä kautta suuri yleisö kiinnostuivat tästä ankasta. 

He kävivät suurin joukoin näyttämässä numeroita tuolle ankalle, ja tietenkin huomio oli valtava. Ja kukaan ei tietenkään käynyt haastattelemassa tai kuvaamassa yhtään professoria tai tutkijaa, vaan heitä kiinnosti maailman älykkäin ankka. Siis se että ankka osasi kaakattaa tietyllä tavalla tietyn kuvion kohdalla on varmasti upea uutinen, mutta sen taidon opettanut professori ei itse ole mitenkään kiinnostava henkilö, koska hän on jotenkin itsestäänselvyys. Sitten erään kerran tuolle ankalle näytettiin äärettömän merkkiä, ja se  ei tietenkään tuota asiaa enää osannut kaakattaa.

 Kyseinen asia toi valtavasti julkisuutta, eli kun ankka ei osannut reagoida oikein äärettömän merkkiin, niin kyseessä oli valtava pettymys. Koko asia merkittiin nollaksi, ja silloin joku lähti oikein laskemaan sitä, että kuinka paljon turhaa aikaa tuon ankan kouluttamiseen oli oikein mennyt. Se että joku professori nyt oli saanut ankan päähän tungettua numerot 1-9 on varmasti suurenmoinen saavutus. Mutta kun joku asia menee ohi tuon ankan hyvin suppean osaamisalueen, niin silloin ankka ei enää kykene muodostamaan vastausta. Kyseinen ankka on tietenkin osoitus siitä, että ihmiset mielellään huomaavat vain virheet. 

Siis mitään positiivista tuo ankka ei ole koskaan tehnytkään, kun se sattui tekemään virheen jossain tuhannen ihmisen edessä. Eikä kukaan ole kiinnostunut siitä, mitä Stanfordin professorit sanovat tai tekevät. Kaikki haluavat vain nähdä sen paljon puhuvan ankan, joka tunnistaa numeroita. Samoin jos ainoa stanfordilainen, jonka me tunnemme on tuo ankka, ja yleistämme muutamia asioita, kuten esimerkiksi sen, että luulemme kaikkien stanfordilaisten olevan ankkoja, niin silloin meille ei varmaan tule kovin hyvää kuvaa noista Stanfordin yliopistossa työskentelevistä ihmisistä. 

Ai niin hanhet voidaan helpommin opettaa läpsyttämään räpylöitään kuin kaakattamaan.

Kun sitten palataan tuohon kaakatuksen määrään, niin hanhien opetus on samanlaista kuin hevosten. Olisi helpompi opettaa hanhea läpsyttämään räpylöitään kuin kaakattamaan, koska silloin opettaja voi käyttää kineettistä mallia eli nostaa hanhen jalkoja kun sille näytetään kuvia. Tuolloin opetus tapahtuu kineettisen toiminnan sekä palkkion kautta. 

 Hevosen opettaminen laskemaan esimerkiksi neljään, niin että se kopauttaa jalkaa niin monta kertaa kuin sille näytettyjen sormien määrä on oikeastaan melko helppoa. Riittää että hevosen jalkaa nostetaan ja sitten sillä kopautetaan maata, minkä jälkeen sille annetaan makupala, jokaisen sormen näytön jälkeen. Tuolloin sormet toimivat aktivaattorina tietylle toiminnalle. Eli aivan kuten hevonen, niin ankka oppii yhdistämään ruoan tiettyyn kuvioon. Ja jos ankka sitten näkee tuon kuvin tuon jakotilanteessa, niin se yksinkertaisesti olettaa että kuvia on se, mikä antaa sille ruokaa. 

https://tekoalynpauloissa.blogspot.com/2024/04/stanfordin-ankkoja-ja-pavlovin-koiria.html

Paraskaan tietokone ei tee mitään ilman tietoa.

 

Tietojärjestelmien kohdalla on usein puhuttu siitä, kuinka normaalit binääritietokoneet voittavat kvanttitietokoneet laskentatehossa. Oikeastaan meidän pitää silloin hiukan raottaa sitä, että tietojärjestelmät koostuvat kahdesta pääosasta, joista käytetään nimeä ohjelmistot sekä "rauta", mikä tarkoittaa fyysistä konetta. Ilman fyysistä tietokonetta ei voida käyttää myöskään ohjelmia, tai toisaalta ilman ohjelmistoja fyysinen kone on taas täysin hyödytön kapistus. Kvanttitietokoneiden kohdalla meidän pitää ymmärtää se, että tieto noihin tietokoneisiin ajetaan binaaritietokoneiden kautta. Nuo binaaritietokoneet kontrolloivat kubitteja sekä esiprosessoivat tietoa, jotta se voidaan ajaa kvanttitietokoneelle. 

Toisaalta tietokoneet eivät luo tietoa itsestään, ne prosessoivat tietoa. Se tarkoittaa sitä, että tietojärjestelmät keräävät tietoa eri lähteistä sekä sitten yhdistävät noita tietoja. Kun puhutaan siitä, kuinka klassiset tietokoneet voittavat kvanttitietokoneet, niin silloin tietenkin meidän pitää huomioida se, että kubitit eivät vielä ole saavuttaneet lopullista muotoaan. Eli jatkuvasti tulee uusia malleja, joiden avulla voidaan luoda erilaisia kubitteja. Mutta jos ajatellaan klassisia binääritietokoneita, niin tietenkin nuo klassiset binaaritietokoneet voivat muodostaa neuroverkon. Ihmisaivot ovat tietenkin orgaaninen neuroverkko, ja binaari- sekä kvanttitietokoneet ovat taas epäorgaanisia tietojärjestelmiä, joista verkotettuna sensorien sekä muiden järjestelmien kanssa tulee neuroverkkoja. 

Neuroverkot ovat toisiinsa verkotettuja tietokoneita, joita operoidaan yhteisen käyttöjärjestelmän kautta. Eli ne ovat laitteisto, joka pyörittää käyttöjärjestelmiä sekä käyttöliittymiä.  Neuroverkot voivat yhdistellä toisiinsa sensorista dataa sekä dataa, jonka se on varastoinut esimerkiksi kovalevyille. Sensorit voivat syöttää tietoja neuroverkkoon massamuistien kautta, ja tuolloin neuroverkko merkitsee sen, että onko se tarvinnut tuota tietoa. Jos tietoa ei tarvita, niin se poistetaan. Tuollaista toimintaa kutsutaan optimoinniksi. Optimoinnin tarkoitus on vähentää turhaa tallennustilan käyttöä. Ja tietenkin myös käyttäjät voivat syöttää tietoja tuolle neuroverkolle, joka on periaatteessa tehokkain jokapäiväisessä käytössä oleva tietojärjestelmä. 

Ja ainoa epäorgaaninen laite joka voi voittaa neuroverkon ovat kvanttitietokoneista koostuvat neuroverkot. Mutta niiden käyttöönotto on ainakin toistaiseksi tulevaisuudessa. 

Tuolloin tavalliset työasemat voidaan verkottaa toisiinsa siten, että jokainen niistä työskentelee itsenäisesti, mutta yhteen kytkettyinä muodostaen tehokkaan tietoverkon. Kun ajatellaan sitten tilannetta, missä neurotietokoneet tai neuroverkot käsittelevät tietoja, niin neuroverkko voi toimia samalla tavalla kuin kvanttitietokoneet. 

Vaikka yksittäisten binääritietokoneiden täytyy pysähtyä, ennen kuin ne ottavat uuden tehtävän sisään, niin neuroverkossa nuo koneet muodostavat kokonaisuuden. Tuo kokonaisuus merkitsee sitä, että vaikka joku neuroverkon työasemista on kiireinen, niin neuroverkko voi avata uuden portin, josta se voi päästää uuden tehtävän sisään. Yhteinen käyttöjärjestelmä tarvitaan siksi, että se työasemat kertovat sille, jos joku niistä on varattu. Tällöin tuo yhteinen käyttöjärjestelmä, joka kontrolloi tällaista toimialuetta luovuttaa tehtävän jollekin toiselle työasemalle. 

Neuroverkko voi tietenkin suorittaa sekä yhdistellä tehtäviä sekä tietovarastoja toisiinsa, ja neuroverkko voi varmasti ajaa useita tehtäviä samaan aikaan. Eli jokainen neuroverkon osanen voi olla myös itsenäinen yksikkö. Neuroverkon jokaisella osasella voi olla tietty parametri, kuten aika jonka se voi käyttää tehtävään. Sen jälkeen tuo työasema tai toimija luovuttaa tiedon eteenpäin, jotta neuroverkkoon ei tule tukoksia. Tämä malli tehostaa neuroverkon toimintaa, ja tekee siitä luotettavamman. Tuolloin virhe datavirrassa ei jumita koko neuroverkkoa. Eli jos neuroverkko ei pysty ratkaisemaan ongelmaa, niin se sitten ilmoittaa, että ratkaisua ei ole. Ja pyytää operaattoriltaan lupaa suorittaa uusia ajoja. 

https://tekoalynpauloissa.blogspot.com/

Mistä 12-vuotias sai aseen? (Vantaan kouluampuminen)

Tänään oli Vantaalla järkyttävä kouluampuminen, jonka yhteydessä kaksi ala-asteella olevaa 12-vuotiasta loukkaantui ja yksi kuoli. Poliisin mukaan rikosnimikkeet ovat kaksi murhayritystä ja murha. Se että oliko ampuminen tahallinen teko vai vahinko on selvittämättä. Siis aseen ottaminen mukaan on  tahallista, mutta oliko ase mukana siksi, että sillä haluttiin tappaa vai siksi että sillä haluttiin kehuskella, mutta aina kun lapsi saa aseen, niin silloin on edessä vaaratilanne. Eli lapsi ei osaa varmasti käyttää aseita, eikä hän osaa tarkastaa että onko ase ladattu. 

Siis jos kyseessä on "vahinko", niin tuossa jälkimmäisessä mahdollisuudessa lapsi on ottanut aseen luvatta, ja sitten kun sitä on näytetty kavereille, niin seuraukset ovat järkyttävät. Siis tällä hetkellä epäilyt koskevat murhaa ja kahta murhan yritystä. Mutta viitteitä suunnitelmallisuudesta ei tällä hetkellä ole. 

https://yle.fi/a/74-20081725

https://yle.fi/a/74-20081725

Asiasta järkyttävän tekee ampujan nuori ikä, eli hän on vain 12-vuotias. Tutkija kyysyy, että mistä noin nuori voi saada aseen. Vastaus on siinä, että jos aseita säilytetään huolimattomasti, niin silloin voi periaatteessa kuka hyvänsä ottaa aseen. Eli jos ampuma-ase on jäänyt pöydälle aamulla, niin tuossa tapauksessa perheen nuoriso voi sen helposti ottaa mukaansa. En tietenkään tiedä että mistä ase on peräisin, mutta sen selvittää sitten myöhemmin poliisi. 

https://yle.fi/a/74-20081706

Tai me kaikki tiedämme, että aseet kiehtovat lapsia samalla tavalla kuin kaikki muukin kielletty. Joten jos asekaapin avain on väärässä paikassa, eli esimerkiksi jossain pöydällä tai paikassa, josta lapsi saa sen käsiinsä, niin vaarana on se, että ase päätyy väärään paikkaan. Tässä en nyt sitten puhu Vantaan ampumisesta, josta tiedän vain sen, mitä siitä on mediassa kerrottu. 

Eli syyn tuohon tekoon selvittää poliisi sekä psykiatri, joiden kanssa tuo teon tehnyt joutuu varsin pitkään asioimaan. Tutkimukset tietenkin kestävät oman aikansa, ja siinä sitten selvitetään että onko kyseessä vanhinko vai tahallinen teko, ja jos teko on tahallinen, niin silloin tietenkin pitää syy siihen löytää. Kaikki varmaan toivovat että tämä tapaus selviää, sekä tietenkin kaikille pitää toivottaa voimia, eli tällaiset tapahtumat ovat aina järkyttäviä, vaikka itsellä ei ole mitään yhteyttä tuohon kouluun.

MLL on antanut ohjeet tällaisten tapausten käsittelyä varten. 

Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin tapauksesta pitää keskustella lapsen kanssa rauhallisesti, ja lasta pitää aina aidosti myös kuunnella. Lapsen kuunteleminen on aina tärkeä asia, ja se että jos lapsi haluaa puhua jostain vastaavasta asiasta, niin silloin lapselle pitää antaa tilaa tuohon keskusteluun. Väkivalta on aina vakava asia, ja siksi kaikki siihen liittyvät seikat pitää aina saattaa myös viranomaisten tietoon. 

Eli jos lapsi alkaa kertoa esimerkiksi noiden ampumisen osapuolten edesottamuksista ennen ampumista niin silloin häntä pitää kannustaa puhumaan myös niistä muista asioista, jotka mahdollisesti liittyvät tuohon tapahtumaan. Eikä lasta saa silloin missään tapauksessa syyllistää tai keskeyttää. Eikä lapselle saa tuolloin laittaa sanoja suuhun, eli hänen pitää uskaltaa kertoa myös niistä asioista, joista hän on vaiennut. Enkä tässä lähde luettelemaan mitkä nuo asiat joista on vaiettu voivat olla. 

Nimittäin tunne siitä, että ihminen itse tai joku muu olisi voinut ehkä estää tuon tapauksen on järkytyksen sekä epäuskon jälkeen seuraava luonnollinen reaktio. Ja tietenkin tällainen asia järkyttää meitä kaikkia, mutta syyllistäminen ei auta yhtään ketään. 

https://yle.fi/a/74-20081706 

https://yle.fi/a/74-20081725

https://yle.fi/a/74-20081762

MLL:n ohjeet miten tapauksesta pitäisi keskustella lapsen kanssa.

https://yle.fi/a/74-20081695

USAn virkamiesten oudot oireet johtuvat ilmeisesti GRUn aseesta

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/218e5c8f-5be1-4931-9abc-c10a32e20dcb

Neuvostoliitto kehitteli Kylmän sodan lopulla ultra- ja  infraääneen sekä esimerkiksi sähkömagneettiseen säteilyyn perustuvia välineitä, joiden avulla se saattoi vaikuttaa mielenosoittajiin. Ideana noissa järjestelmissä on ollut se, että ne saattavat aiheuttaa voimakasta pahoinvointia, mutta osa aiheuttaa myös esimerkiksi äänten kuulumista pään sisältä. 

Tuota järjestelmää kutsutaan ainakin tarinoissa nimellä Psychotron, eli sen tarkoitus on ikään kuin hallita ihmisten ajatuksia. Nuo aseet aiheuttavat aistiharhoja, kuten ääniä päässä. Tuolloin henkilö saattaa kuvitella olevansa hullu, ja se saa hänet hakemaan esimerkiksi rauhoittavia tai huumaavia lääkkeitä. Eli sen avulla KGB saattoi siirtää henkilön mielisairaalaan ilman, että kukaan epäilee yhtään mitään. 

Akustiset laitteet voivat luoda myös koherentin "äänisäteen", mikä tarkoittaa kapeaa akustista keilaa. Eli kohdehenkilön vieressä seisovat henkilöt eivät ehkä kuule samaa mitä kohdehenkilö itse kuulee. Ja se tehostaa tietenkin vaikutelmaa hullusta. USAn poliisivoimilla on käytössään koherenttiin ääniaaltoon perustuva Long-range acoustic device (LRAD, joka tunnetaan nimellä äänikanuuna. Tuo laite perustuu suunnattuun koherenttiin ääniaaltoon, jolla esimerkiksi mellakoitsijoita voidaan lamauttaa. Mutta LRAD voidaan myös muuttaa infra- tai ultraääntä käyttäväksi käskytyskoneeksi. Ja esimerkiksi  FSB on varmasti kiinnostunut näistä välineistä.

Long-range acoustic device (LRAD) amerikkalaisen poliisiauton katolla. 

Havannan syndrooman takana on ilmeisesti ase, joka lähettää joko akustisia tai sähkömagneettisia signaaleja, joilla vaikutetaan ihmisen hermostoon. Eli sitä ei olla paljastettu että onko kyseessä ase joka lähettää infra tai ultraääntä, vai käyttääkö kyseinen ase elektromagneettisia signaaleja, jotka sitten ohjataan hermostoon hermosolujen sähkönjohtavuutta hyväksikäyttäen. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010329773.html

Molempia välineitä voidaan käyttää esimerkiksi alitajuntaan vaikuttavien käskyjen antamiseen, mutta esimerkiksi ultra- ja infraäänen yhteiskäyttö saa aikaan pahoinvointia. Tuota tapaa on käytetty ainakin Etelä-Afrikan poliisivoimissa uhrien kiduttamiseen. Eli uhriin suunnataan ultra- ja infraääntä samaan aikaan, mikä saa aikaan voimakasta pahoinvointia. Samoin ainakin Vietnamin sodassa on kokeiltu ultra- tai infraäänen avulla tapahtuvaa vihollisen manipulointia.

Tuolloin viholliseen kohdistetaan infraääntä, ja hänen käsketään esimerkiksi nousta seisomaan, jolloin tarkka-ampuja voi nitistää kohteen. Rintamilla noita aseita voidaan käyttää myös esimerkiksi vihollisen unen viemiseen. Tuolloin akustisten aseiden avulla estetään vihollista nukkumasta tarpeeksi.  Mutta miksi ihmeessä GRU on käyttänyt tuota asetta nimenomaan USAn konsulaatin virkailijoita vastaan? Ja miksi tuo ase on aiheuttanut pahoinvointia, mutta samalla sen avulla ei olla edes yritetty pyytää salaisia papereita, joita USAn suurlähetystöissä ilmeisesti on. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010329773.html

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/218e5c8f-5be1-4931-9abc-c10a32e20dcb

https://en.wikipedia.org/wiki/Long-range_acoustic_device

Kun ihminen katoaa...

https://yle.fi/a/3-12530519

YLEn artikkelin mukaan Suomessa katoaa kymmeniä ihmisiä päivittäin, ja osa noista ihmisistä jää täysin löytämättä. He katoavat kuin tuhka tuuleen, eli mitään elonmerkkiä ei koskaan enää saada. Osa noista tapauksista on sellaisia, että henkilö lähtee ystävien tai kotiväen luota normaalisti, eikä heitä näytä mikään vaivaavan. Ja sitten nuo henkilöt vain eivät tule kotiin. Osa joutuu onnettomuuksien uhreiksi, mutta osa noista henkilöistä löytyy paikoista, joista heidän olisi pitänyt löytyä jo paljon aiemmin. Eli missä he ovat olleet katoamisen sekä löytymisen välillä?

 Samoin tietenkin ihmiset ihmettelevät joskus sitä, että miksi joku normaali verraten nuori, perusterve mies tai nainen katoaa ilman, että tuota tapausta edeltää mikään poikkeava? Mitään yletöntä pelottelua, riitoja tai muita asioita, kuten uusia ystäviä ei ole ehkä ilmaantunut, eikä tarkastuksissa ole löytynyt uhkailua tai muuta vastaavaa. Mutta henkilö vain lähtee kohti kotia, eikä häntä sitten ole enää koskaan nähty. Eli miksi joku alamaailman pomo haluaa kadottaa ihmisen, jolla ei pitäisi olla MC-jengien asioiden kanssa mitään tekemistä? Mafia kuulemma yleensä haluaa kuolinilmoituksen todisteeksi siitä, että sen miehet ovat tehneet työnsä. 

https://yle.fi/a/3-12530519

Mustasukkainen kumppani voi tietenkin joutua raivon valtaan, ja vahingoittaa kumppaniaan kuolettavasti. Mutta hautaako tuollainen tapaus yleensä kumppaninsa metsän siimekseen tehtyään teon, jota ei voi mitenkään ymmärtää. 

Yleensä katoamiset tapahtuvat eräissä epädemokraattisissa maissa, jossa ihmisiä tullaan öisin hakemaan kotoa, ja sitten he vain katoavat mustien autojen taakse. Katoamiseen liittyy aina pelko, ja salaisen poliisin miehet tietenkin haluavat katoamisilla kylvää kauhua. Mutta kuitenkaan tuollainen ihmisten kadottaminen ei kuulu suomalaisten poliisien vakituiseen toimintaan. 

Tietenkin ihminen voi joskus kadota vapaaehtoisesti. Mutta tuolloinkin on usein ihmetelty, että miksi hän ei ole jättänyt viestiä poliisille tai kotiväelle? Jos ihminen pelkää jotain, niin hän saattaa kadota, eli muuttaa vähäksi aikaa ulkomaille tai vaihtaa nimensä sekä ainakin yrittää muuttaa identiteettiään. Mutta tuolloin henkilö varmaan käyttää ainakin pankkitiliään sekä luottokorttejaan. Tuollaiset katoamiset kuuluvat kuitenkin ilmeisesti enemmän alamaailman toimintaan kuin esimerkiksi tavallisen opiskelijan tai yrittäjän tapoihin. Eli jokainen katoaminen on tutkittava, vaikka kadonnut olisi aivan tavallinen täysi-ikäinen henkilö, jolla ei ole dementiaa yms. 

https://yle.fi/a/3-12530519

Tekoälyn käyttö voi olla rakentavaa tai tuhoavaa

"Täällä vartioin minä"

Me kaikki puhumme mielellään siitä, mitä uhkakuvia tekoäly tuo. Se kuuluu maamme kansanperinteeseen sekä kansalliseen luonteeseemme. Me otamme mielellämme kantaa negatiivisiin asioihin, sekä sanomme että "ei" kaikelle uudelle, mitä kohtaamme maailmalla. Tuolloin puhumme tietenkin siitä, että miksi koeteltuja malleja tai koeteltuja tapoja ei voida tai tarvitse muuttaa, ja sitten jokaiseen asiaan lyödään hintalappu tai muu vastaava, jolla sitten perustellaan muutosvastaisuutta. Muutos on aina vääjäämättä edessä, kun kohtaamme tekoälyn kaltaisen asian. 

Tekoälystä on tullut muutoksen symboli, ja sitten tietenkin sitä vastustetaan kaikin tavoin. Sairaanhoitajan korvaaminen robotilla on asia, mikä vie hoidolta inhimillisyyden, mutta se tuo esiin niin sanotun "joko-tai"-asenteen. Siinä ihminen ei voi missään nimessä työskennellä robottien kanssa samassa työpaikassa tai työtilassa. Todellisuudessa ihminen  työskentelee vielä pitkään tekoälyn kanssa, sekä ohjaa tekoälyn kautta robotteja, joiden tehtävä on turvata ihmistä. 

Tuon asenteen mukaan robottien tullessa käytäville ei ihmisiä enää tarvita. Toki on olemassa keskitie, jossa robotit tekisivät rutiinitöitä, mikä jättäisi ihmisille tilaisuuden olla aidossa kontaktissa keskenään. Eli jos robotti ottaa esimerkiksi sänkyjen petaamisen, siivouksen sekä lääkkeiden jakelun hoitaakseen, niin hoitajalle jäisi enemmän aikaa keskustella eli olla inhimillisessä vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa. 

Ja jokaisessa sairaalassa on potilaita, joita ei sukulainen tai ystävä ehdi katsomaan. Tekoäly tuo tietenkin sellaisia piirteitä esiin, mitä kaikki eivät toivo. Tekoäly kasaa valtaa sekä Microsoftin sekä Open AIn kaltaisten yritysten käsiin, sekä tietenkin tuota valtaa siirtyy niiden kautta esimerkiksi myös Intelin sekä NVDIAn käsiin, jotka kykenevät toimittamaan sellaisia komponentteja, jotka voivat pyörittää tekoälyä. Se mitä me sitten Euroopassa ihmettelemme on se, että miten tässä nyt taas kävi näin? Miksi Eurooppa jossa pitäisi olla maailman parhaat tutkimuslaitokset sekä koulutus taas kerran jäivät USAn jälkeen?  

Olisiko syynä ehkä muutosvastarinta, joka tarkoittaa sitä, että asioista nähdään vain negatiiviset piirteet. Eli antoiko EU tekoälyn USAan siksi, että "vanhassa on vara parempi". Ja sitten kun lähdemme ihmettelemään sitä, että miksi tekoäly päätyi USA:n teollisuuden käsiin, niin voimme kohdata sellaisen tilanteen, että lähdemme ajamaan lakeja, joiden avulla tekoälyn kehitystä voidaan vielä enemmän säädellä. Eli rajoitusten sekä muiden vastaavien asioiden kuten yleisen muutosvastarinnan avulla voimme jatkossakin varmistaa sen, että eurooppalaisia yrityksiä ei näy tekoälyn kehityksen huippunimien listoilla, vaan että menetämme vielä enemmän osaamista siksi, että emme salli tiettyjen asioiden kehittämistä. Silloin voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että joku muu tekee sen puolestamme. 

Kun kehittelemme uusia asioita, niin silloin me voimme olla varmoja, että niitä voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Hyvän ja pahan määritelmä on kuitenkin asia, mikä vaatii todella pitkää pohdiskelua. Mutta kuitenkin meidän pitää suhtautua tekoälyyn avoimin mielin. Mutta kun me ajattelemme, että tekoäly ajattelee meidän puolestamme, niin silloin menemme väärään suuntaan. Tekoäly on siis apuväline ei mikään jumala tai ylipäätään oikeasti ajatteleva olento. 

Tekoäly ei siis kehitä itse yhtään mitään, vaan me olemme se joka määrittelee mitä tekoälyn avulla voidaan tai halutaan tehdä. Mikäli haluamme generoida tietokoneviruksia sekä haittaohjelmia ja valvoa jokaisen ihmisen WCssä käyntejä tekoälyn avulla, niin se on tietenkin meistä itsestä kiinni, että haluammeko tehdä niin. Tekoälyä on turha syytellä silloin, kun sen käyttäjä komentaa sitä tekemään rikoksia, eikä siihen ole viitsitty ohjelmoida rajoittimia, joiden avulla haittaohjelmien luominen voidaan estää. 

Joskus tekoälyä verrataan koiriin, jotka irti päästessään ovat äärimmäisen vaarallisia. Tekoäly ei ole vaarallinen, jos sitä ei ohjelmoida vaaralliseksi ja sen käsiin ei anneta välineitä, joiden avulla se voi vaikuttaa ympäristöönsä. Tekoäly siis vain noudattaa niitä käskyjä, joita me sille annamme. Se voi vaikuttaa hyvinkin inhimilliseltä tai osaavalta, mutta kuitenkaan tekoäly ei ole asia, mikä vie meiltä ihmisiltä työpaikan ainakaan vielä. 

Yhtiöiden kiinnostus tekoälyyn johtuu siitä, että perinteisen kapitalistisen mallin mukaan mikään yritys ei ole sosiaalitoimisto. Tekoäly ei kapinoi, se ei mene lakkoon sekä vähentää myös esimerkiksi oikuttelevan ihmistyövoiman tarvetta. Tekoäly tekee vähemmän virheitä kuin ihminen, ainakin sellaisissa töissä, joissa noudatetaan selkeitä kaavoja. Kuitenkin tekoäly on myös uhka, koska sen käyttö asejärjestelmien hallinnassa on erittäin järkevä valinta. Ja jos tekoälystä aiotaan tehdä esimerkiksi vahtikoira, jonka avulla estetään esimerkiksi hypersoonisia aseita käyttäen tehtävät yllätyshyökkäykset niin ilman välineitä vahtikoira ei voi toimia. 

Joten tuolloin pitää erottaa puolustukselliset sekä hyökkäykselliset aseet. Eli tekoäly voisi ehkä käyttää puolustuksellisia aseita kuten IT-ohjuksia sekä laser- ja muita tykkejä tilanteessa, jossa valtiota uhkaa yllättäen laukaistu hypersooninen ase. 

Tekoälyn ohjaamat asejärjestelmät reagoivat nopeammin ja ne ovat tarkempia kuin ihminen tilanteessa, jossa äärimmäinen stressi ja nopeasti lähestyvä uhka yhdistyvät. Hypersooniset aseet vaativat äärimmäisen nopeaa reagointia. Ja tämän takia tekoälyt ovat lupaavia toimijoita myös järjestelmissä, joiden tarkoitus on tuhota kohti lentäviä hypersoonisia aseita. Samanlaiset tekoälyt voivat myös ohjata hyökkääjiä.