Meillä on aina ollut sellainen agenda, että meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaa ihmis- tai yksilölähtöisellä tavalla. Eli kehityksen tulisi kaikkien ihmisten mielestä palvella ihmistä, joka käyttää yhteiskunnan tuottamia palveluita. Tuolla tavalla ajatellen yhteiskunnan pitäisi olla sellainen, jossa esimerkiksi järjestelmät sopeutetaan palvelemaan ihmisten tarpeita. Mutta jostain syystä me usein kohtaamme tilanteen, missä ihmisten pitää sopeutua uuteen järjestelmään, tai oikeastaan ihmisiä sopeutetaan järjestelmien tarpeisiin.
Tuolloin ihmisten pitää jostain syystä mukautua niihin tarpeisiin, joita järjestelmät heille asettavat. Nykyään järjestelmät ovat sekä ihmisistä että tietokoneista koostuvia kokonaisuuksia, joissa tietenkin määräysvalta on ihmisillä. Tietokoneiden tehtävä on palvella ihmisiä, eivätkä edes parhaat mahdolliset tekoälyt kykene mihinkään ilman ihmisen antamia käskyjä. Tietokoneet sekä erityisesti tekoälyt ovat vain käyttöliittymiä, joiden kautta ihminen käyttää järjestelmiä, kuten piirustusohjelmia.
Tekoäly tekee siis kuvia kun käskemme sitä tekemään niitä, ja on oikeastaan ihan mukavaa katsella, mikä on tekoälyn “näkemys” jostain asiasta. Mutta siis tekoäly tarvitsee käskyjä, ja käyttäjän pitää työskennellä interaktiossa tekoälyn kanssa, jotta hän saisi aikaan haluamansa kuvan. Mutta sitten palaamme taas siihen, että tietokoneet on tehty palvelemaan ihmisiä. Ja samalla tavalla niiden ohjelmistot ja käyttöjärjestelmät on tehty ihmisten eli niiden käyttäjien käyttöön.
Samalla noiden tuotteiden tarkoitus on tuoda rahaa niiden valmistajien, eli ohjelmistoalan yhtiöiden kassaan. Tuossa kohdassa sitten kohtaamme tilanteen, missä ihmisiä sopeutetaan uuteen järjestelmään ja sen tarpeisiin. Nimittäin uusia järjestelmiä sekä niihin valmistettuja uusia käyttöliittymiä tuotettaessa harvoin kysytään mitään järjestelmien käyttäjiltä. Parhaimmillaan järjestelmien päivitys tuo eteemme aivan uuden käyttöliittymän, josta ei olla puhuttu yhtään mitään ennen päivitystä. Tuolloin järjestelmän käyttäjä ei voi kuin ryhtyä opettelemaan uutta käyttöliittymää ja siihen liitettyjä toimintoja, tai järjestelmän käyttö loppuu siihen.
Syy noihin uusiin käyttöliittymiin on usein se, että niiden avulla estetään esimerkiksi tuoteväärennökset. Tämän logiikan mukaan käyttöliittymien muutoksen pitäisi taata se, että uusimpia käyttöjärjestelmiä ei viedä maihin, joihin niiden vienti on kiellettyä. Uusissa järjestelmissä on parempi suoritintuki, sekä sitä kautta paremmat mahdollisuudet ajaa uusia ohjelmia.
Tietenkin tekoäly vaatii uusia prosessoreja, joiden avulla järjestelmä tukee paremmin suuria kieli malleja sekä samalla myös mahdollistaa suurien tietokantojen ajamisen paremmin kuin ennen. Uudet prosessorit perustuvat malliin, jossa prosessori itse asiassa koostuu monesta itsenäisestä prosessorista. Noiden prosessorien avulla voidaan valtavia tietokantoja ajaa useasta kohdasta samaan aikaan. Kyseisten prosessorien vienti esimerkiksi Venäjälle on ankarasti kielletty. Mutta ne voivat mullistaa esimerkiksi droneparvien hallinnan.
Tietokoneiden kohdalla niiden rooli ihmisten palvelijoina sekä välttämättöminä toimijoina on päivän selvä. Mutta oikeastaan kukaan ei ole koskaan muistanut, että jokaisen tietojärjestelmän takana on ihminen. Ihmiset ovat niitä, jotka tekevät virheitä. Siis tietokoneen tekemä virhe on oikeastaan ohjelmoijan tekemä. Eli koska ohjelmoija sekä koodin tarkastaja ovat päästäneet huonosti tehtyä koodia läpi, niin sen takia tietokone tekee virheitä.
Tämän takia pitää aina sanoa, että “älä syytä tahdotonta konetta virheistä, jotka olet itse siihen tehnyt”. Robotti ja tietokone ovat tahdottomia olentoja, jotka eivät oma-aloitteisesti ole vaarallisia. Mikään tietokone- tai tietojärjestelmä ei oma-aloitteisesti hakkeroi poliisin tai pankkien tietojärjestelmiä. Tai mikään robotti ei pudota kenenkään päälle kranaatteja, ellei sitten joku ole antanut noita varusteita robotille ja ohjelmoinut sitä toimimaan vaarallisesti.
Robotin vaarallisuus saattaa kaikkein useimmin johtua puutteellisesti tehdystä ohjelmistosta. Tai sitten robottiauton ohjelmistoon on lisätty niin sanottu “aave protokolla” (ghost protocol). Tuo tarkoittaa käyttäjältä piilossa olevaa algoritmia, joka saa auton painamaan kaasua, kun se on tunnistanut tietyn henkilön. Eli tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen sekä Kim Jong-Unin että mafian käsissä. Tuolloin välineestä on tehty tarkoituksellisesti vaarallinen. Mutta kuten tiedämme niin kaiken takana on ihminen.
Tekoälyt ja tietokone ovat tulleet jäädäkseen. Siis meidän pitää elää tekoälyn kanssa, halusimme sitä tai emme. Tekoäly voi parhaimmillaan olla väline, joka vapauttaa ainakin osan työväestä tekemään uusia ideoita. Mutta pahimmillaan tekoäly tuo eteemme työttömyyttä. Toki voidaan sanoa että esimerkiksi se, että digitaaliset tietoverkot korvasivat lähetit, joita myös “Adidas verkon" nimellä kutsuttiin aiheutti työttömyyttä.
Tekoäly on väline joka poistaa osan työväestä työpaikoilta. Se osa jonka tekoäly poistaa on juuri se, joka aiheuttaa suurimman tietoturvariskin. Osa syistä joiden takia “Adidas verkko” poistui oli se, että nuo henkilöt saattoivat varastaa tai kopioida tärkeitä asiakirjoja. Samalla tavoin huonosti koulutetut työntekijät ovat suuri ongelma tietoturvan kannalta. He eivät ehkä osaa tai uskalla kysyä kulkulupia, kun he avaavat ovia tuntemattomille.
Tai sitten esimerkiksi siivoojaksi naamioitu FSBn agentti voi soluttautua johonkin insinööritoimistoon, ja varastaa sieltä esimerkiksi tietokoneiden varmuuskopio nauhoja tai kopioida nuo tiedot itselleen. Tai nuo henkilöt voivat asentaa valvontakameroita toimistoon. Se että työskenteleekö tuollainen tunkeutuja FSBn tai jonkun MC-jengin laskuun on täysin sama asia. Eli MC-miehet voivat myydä noita tietoja esimerkiksi juuri FSBlle, joka ehkä sitten luovuttaa noille jengiläisille aseita vastapalvelukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.