Su-35
Sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteiden kehittäminen on aina ollut kilpajuoksua, jossa ase ja vasta-aseet ja vastatoimet kilpailevat keskenään. Aikoinaan esimerkiksi Natsi-Saksan A-4 eli V-2 ohjuksia pelättiin. Noita alkeellisia ohjuksia ammuttiin Lontooseen melko suuria määriä, ja vaikka noiden aseiden tarkkuus oli huono, ja niitä pidettiin pelkästään terrori-aseina, niin niiden pohjalta kehitettiin myöhemmin nykyaikaiset ohjukset. Kuitenkin aikoinaan uskottiin että ääntä-nopeampia ohjuksia ei voitaisi torjua. Ja nykyään ohjusten ampuminen alas on melkein arkipäivää joissain asevoimissa. Eli on kehitetty vasta-aseita, joiden avulla voidaan erilaisia ohjuksia tuhota ennen kuin ne saavuttavat kohteensa.
Droneparvet ovat ongelmallisia. Niissä saattaa olla satoja tai jopa tuhansia droneja.Drone voi olla itsessään helppo kohde, jos se lentää suoraan. Mutta dronet kehittyvät. Ehkä hyvinkin pian tekoälyä hyödyntävät dronet voivat tehdä väistöliikkeitä. Ja se lisää ammusten kulutusta. Jos droneja joudutaan jatkuvasti ampumaan alas, niin voi käydä niin, että ammukset loppuvat kesken. Eli droneja voidaan käyttää siihen, että ilmatorjuntaa pakotetaan ampumaan sekä paljastamaan sijaintinsa.
Jos dronet kommunikoivat keskenään, niin yksi drone voi toimia houkuttimena, ja sitten muut hyökkäävät IT-asemia vastaan. Pienikin taistelukärki voi vahingoittaa tutkaa tai viestintä laitteita niin, että ne eivät enää toimi kuten niiden pitäisi toimia. Kesken hyökkäystä epäkuntoon menevä tutka voi olla hyvin ikävä yllätys. Yhtään dronea ei saisi päästää läpi. Eli jos drone osuu vaikkapa avomuuntajaan, niin silloin seurauksena on erittäin paha vaurio.
Ukrainan drooni-iskujen ongelma on ollut aina se, että iskun tekijöiden pitäisi päästä lähelle kohdettaan. Sen takia varsinkin pienten dronien avulla tehdyt iskut ovat haavoittuvaisia. Nimittäin iskun tekijöiden pääsyyn kohteen lähelle voidaan vaikuttaa. Samoin iskujen tekijät tarvitsevat kulkulupia sekä muita asiapapereita voidakseen liikkua Venäjällä. Ja juuri tällaiset yksityiskohdat ovat asioita, joiden takia esimerkiksi kommando-iskujen merkitys vaihtelee sodissa. Jos operaatioissa käytetään jatkuvasti sanoja menetelmiä, niin vastustaja oppii tunnistamaan ne, ja myös varautumaan näihin iskuihin.
Ongelma on siinä, että Ukrainan iskujen tarkoitus on ehkä enemmän osoittaa se, että Venäjän hallitus ei kykene puolustamaan kaikkia kohteita, jotka sijaitsevat Venäjän alueella. Toisaalta noiden iskujen tarkoitus on myös ilmeisesti se, että Venäjää pakotetaan sijoittamaan tärkeitä ilmapuolustusjärjestelmiä myös kauaksi selustaan. Venäjä on onnistunut myös kehittämään toimintatapoja useita länsimaisia asejärjestelmiä vastaan.
“Tutkijoiden mukaan venäläiset ovat pudottaneet 150 kilometrin etäisyydeltä ukrainalaisen taistelukoneen, joka lensi alle 50 jalan (noin 15 m) korkeudessa.” (MSN)
Tuo osoittaa venäläisten kehittelevän omia taistelumallejaan. Eli venäläisiin ohjuksiin saattaa tulla alaspäin katsovia tutka- ja optisia laitteita, joiden avulla ne kykenevät etsimään alhaalla lentäviä kohteita tehokkaammin.
Venäläiset ovat myös onnistuneet estämään GPS-laitteiden toiminnan. He ovat siis käyttäneet jammer-laitteita tuohon toimintaan. Ongelma on siinä, että jammereita vastaan on kehitetty kuitu-optisia droneja, joita ohjataan valokuidun kautta. Samoin jammer-järjestelmiä voidaan tuhota samoilla tutkamaaleja vastaan tarkoitetuilla tai radiosäteily lähteisiin hakeutuvilla ohjuksilla, joita käytetään tutkien tuhoamiseen.
Samoin esimerkiksi laser- tai mikroaaltoon perutuvia torjuntalaitteita ollaan kehittelemässä, ja noilla laitteilla voidaan tuhota dronet fyysisesti. Noiden laitteiden teho perustuu siihen, että droneja vaurioitetaan fyysisesti niin pahasti, että ne eivät kykene toimimaan. Mutta dronet ovat silti ongelma. Jos yksikin drone pääsee läpi, niin se voi aiheuttaa lyhytkaisestikin vitaaleja vaurioita.
Samoin jos esimerkiksi joukkueet käyttävät rynnäkkökiväärejä väistöliikkeitä tekevien dronien torjuntaan, niin nuo tuohon tehtävään käytettävät panokset ovat poissa muusta taistelukäytöstä. Eli vaarana on se, että ammukset eivät enää riitä dronien tuhoamiseen. Ja tässä kohtaan pitää muistuttaa että termobaarinen käsikranaatti voi aiheuttaa kuolettavan vamman 20-30 metrin säteellä. Tuon takia ei yhtään dronea voida automaattisesti sallia lennellä vapaasti. Drone voi itse olla melko harmiton, mutta se voi suorittaa tiedustelutehtäviä.
Samoin drone voi ohjata tykistön kranaatteja kohteisiin. Lanka-ohjattava drone voi suoraan käyttää laseria kohteen osoittamiseen. Ja sitten tykistö voi ampua vaikka laser-ohjattavia kranaatteja tai laser-ohjattavia raketteja alueella. Nuo aseet eivät ole kovin helposti häirittävissä. Eli drone vaatii aina reagointia. Dronet saattavat saada kyvyn hyökätä myös ilmakohteita vastaan. Samoin saattaa olla, että Venäjä saattaa asentaa Geran-3 tai Shahed-droneja Su-35 koneiden siipien alle.
Noilla aseilla kyseiset aseet antaisivat noille koneille 1000 km iskusäteen. Ja ne olisivat ehkä kyvykkäitä hyökkäämään nimenomaan lentokoneita sekä muita helposti tuhottavia kohteita vastaan. Geran-3n suorituskyky riittäisi ainakin kamikaze-hyökkäykseen helikoptereita vastaan, myös silloin jos helikopteri on ilmassa. Mutta jälkipolttimet ja tekoäly voisivat tehdä niistä aseista sellaisia, että ne muuttuvat vaarallisiksi jopa lentäville hävittäjille, jos nämä eivät huomaa uhkaa. Drone voi kaarrella lentotukikohdan lähellä, ja odottaa koneiden paluuta. Ja sitten suorittaa iskun noita koneita vastaan. Tuo vaatii tietenkin tekoälyä, mutta ehkä tuollaisia droneja voidaan nähdä hyvinkin pian.
Venäjän asejärjestelmien käyttäjät ovat oppineet pitämään esimerkiksi tutkat poissa päältä, kun niitä uhataan tutkiin hakeutuvien AGM-88 HARM-ohjusten avulla. Noita ohjuksia käytetään usein hyökkäämään tutkia vastaan juuri ennen varsinaista ilmahyökkäystä. Eli ilmatorjunnan tehokkuutta pyritään alentamaan noiden ohjusten avulla. Samoin tutkia vastaan voidaan hyökätä dronien avulla, eli hyökkäykseen osallistuu 150 dronea, joista sitten kymmenen pääsee maaliin. Noissa droneissa on ehkä pienet taistelukärjet, joten niiden tekemät vauriot voidaan ehkä korjata helposti. Toki pienikin vaurio väärällä hetkellä voi avata ilmatilan hyökkääjälle.
Tuolloin voidaan sanoa, että ehkä hyvinkin pian pienten hyökkäys dronien aalto, joilla häiritään puolustusta sekä yritetään vaurioittaa tutkia sekä muita havaintolaitteita. Ja välittömästi näiden dronejen takana tulee varsinaisten hyökkäys ohjusten aalto. Pienten dronien käyttö tietenkin on omalla tavallaan järkevää. Niillä voidaan vahingoittaa esimerkiksi tutkien lähettimiä eli dipoleita.
Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi dronien ohjausta häiritään, niin tietenkin tutkaan hakeutuvia ohjuksista voi olla hyötyä noiden järjestelmien eliminoimiseen. Mutta kuitenkin radioaaltoihin perustuvia ohjausjärjestelmiä voidaan aina häiritä. Se rajoittaa tietenkin dronien toimintamatkaa, jos niihin pitää kiinnittää valokuituja.
Mutta jos joku laite lähettää elektromagneettista säteilyä, niin se voi muuttua kohteeksi, johon tutkamaaleihin tai säteilylähteisiin hakeutuvat ohjukset hakeutuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että GPS-hakeutuvien aseiden lavettiin voidaan asentaa esimerkiksi ohjuksia, jotka etsivät ja tuhoavat säteilylähteitä, kuten jammereita. Tuollaisia aseita kuten mahdollisesti raketinheittimistä ammuttavia AGM-88 HARM-tyyppisiä ohjuksia voidaan käyttää poistamaan jammereita alueelta, ja sitten perään ammutaan esimerkiksi raskaampia ohjuksia.
Kuitenkin dronet varmasti jatkavat toimintaansa jossain taistelukentillä, vaikka niitä opittaisiin torjumaan tehokkaasti. Kaikki muutkin tämän päivän aseet ovat olleet jossain vaiheessa käänteen tekeviä, ja kuitenkin niitä vastaan on opittu toimimaan.
https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/ukrainan-iskut-ven%C3%A4j%C3%A4lle-loivat-harhakuvan-tutkijat-varoittavat-nyt-ven%C3%A4l%C3%A4isten-uusista-kyvyist%C3%A4-havaitsivat-my%C3%B6s-heikon-kohdan/ar-AA1SzrJ9?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6943fa8851de48fbb40a5a04ede5655d&ei=7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.