Negatiivisten uutisten hankkima huomio tietenkin kääntyy aina välillä nuorisoon. Jostain syystä Euroopassa ei nuorisoa ole viitsitty huomioida. Nuorisoa on perinteisesti syyllistetty lähes kaikista asioista. Kun lehtien otsikoita katsellaan, niin nuoriso on kuin joku bandiittien joukko. Lehtien mukaan nuorisosta valtaosa kuuluu johonkin jeneihin, käyttää huumeita sekä tietenkin kohdistaa väkivaltaa kunnon kansalaisiin.
Kun nuorisoon eli noin 15-25 vuotiaiden ikäryhmään kuuluva henkilö puukottaa jotain vanhempaa henkilöä, niin asia tietenkin tuodaan julkisuuteen suurena uutisena. Ja vain noita asioita kerrotaan nuorista. Nuorisosta ei koskaan löydy hengenpelastajia tai heistä ei koskaan löydy mitään rakentavaa. Joten heitä voi ilmeisesti käyttää kaiken pahan mannekiineina. Nykyaikainen nuori kuuluu ilman muuta katujengiin, ja hän vain odottaa sitä, kun todellinen aikuinen tarjoaa hänelle vaihtoehtoja esimerkiksi psykiatrisesta sairaalasta. Mutta koko ikäluokkaa ei varmasti voida sulkea mihinkään laitoksiin.
Nuoriso syyttää esimerkiksi Bulgariassa hallitusta siitä, että se on päästänyt maan talouden huonoon kuntoon. Siis ketä pitäisi syyttää talouden alamäestä? Pitäisikö siitä syyttää jotain muuta kuin hallitusta? Onko niin että hallitus tekee päätökset, mutta vastuu päätöksistä sysätään tavallisille ihmisille, jotka eivät nyt vain halua kuluttaa rahaa tarpeeksi. Jos tavalliset ihmiset ymmärtäisivät juoda tarpeeksi viinaa, polttaa tupakkaa sekä ajella bensiiniautoilla sekä maksaa paljon veroja, niin silloin tietenkään maan talous ei varmaan olisi siinä kunnossa, kuin mitä se on. Eli tavallinen ihminen tietenkin haluaa leikkauksia muutenkin riittämättömiin palkkoihin, mikä tietenkin aiheuttaa kulutuksen hiipumista. Ja kun tavarat jäävät kauppoihin, niin se hidastaa taloutta.
Kun ei ole rahaa, niin sitä ei voida myöskään panna liikkeelle. Joten silloin tietenkin ymmärtämättömät ihmiset saavat piiskaa. Pitkät työmatkat varmasti elvyttävät huoltoasemia, julkista liikennettä sekä tietenkin kaikkia ravintoloita ja hotelleja, niin sen takia ihmisten pitäisi saada käydä töissä. Näin lähityöstä voidaan saada 250 miljoonan euron tuloja, jotka menevät esimerkiksi Shellin baariin sekä huoltoasemille. Jos tuo henkilö käyttäisi majoituspalveluita, niin hän voisi myös maksaa hotellihuoneen sekä VR-yhtiön makuuvaunuja. Joten näin saadaan sitten myös elvytettyä muitakin asioita, kuin vain Neste Oytä sekä erilaisia bensiinin jakeluketjuja. Samoin jos auton omistaminen olisi pakollista, niin silloin valtio saisi kerättyä upeita tuloja esimerkiksi autoveroista. Näin ei raha sitten jäisi makaamaan pankkitileille.
Nuorissa on voimaa, ja esimerkiksi politiikassa he ovat suuri toimijoiden joukko, jos joku vain viitsii heille jotain luvata. Jos nuoret viitsivät mennä protestien lisäksi vaaliuurnille ja äänestää niitä ehdokkaita, jotka voisivat olla heidän ikäisiään, niin he myös saisivat muutosta aikaan.
Tuon asian ovat kohdanneet monet vanhemman polven poliitikot, jotka ovat noudattaneet sitä peruskaavaa, että nuorisoa voidaan sysiä miten huvittaa. Nuorison saaminen vaaliuurnille on ollut jossain maissa haastavaa, ja sen takia nuoria ei olla aina muistettu huomioida, kun poliittisia lupauksia annetaan. Eli poliittinen eliitti, kuten tuota joukkoa kuvaillaan on saattanut kohdella nuoria eli noin 15-25-vuotiaita siten, että heitä ei tarvitse koskaan kuunnella. Lain mukaan esimerkiksi 15-vuotiaat ovat alaikäisiä, joten heiltä ei tuon logiikan mukaan tarvitse kysellä yhtään mitään. Mutta onko tuon logiikan harjoittajille tullut koskaan mieleen, että esimerkiksi Suomessa nuo 15-vuotiaat ovat kolmen vuoden kuluttua nuo nuoret ovat täysi-ikäisiä. Ja silloin he saavuttavat äänestysiän.
Eli sen takia nuorisoa ei aina tarvitsisi pamputtaa. Eikä nuorisoa tarvitse käyttää aina vetonaulana kaiken maailman "huumepoliisit kaupungin yössä" tyylisiin enemmän tai vähemmän yleistäviin dokumentteihin, joissa nuorisoa tarkastetaan sekä pidätetään oikein olan takaa, ja poliisi sitten näyttää kaikille tehokkuuttaan. Jos ajatellaan sitten esimerkiksi katujengejä, niin tietenkin katujengien jäseniä pitää tarkkailla sekä heidän toimiaan estää. Mutta miksi poliisin pitää käyttää menetelmiä, jotka vaativat fyysistä kosketusta tai vaatteiden riisumista?
Jos esimerkiksi konserteista tai laivoista halutaan tehdä turvallisia, niin silloin jokainen sisäänpyrkijä pitäisi riisuttaa. Samoin kassit ja matkalaukut sekä muut kantamukset pitäisi tutkia tarkasti. Se että laukussa on vaatteita ei tarkoita, että siellä ei voisi olla aseita.
Eli miksi poliisi ei voi käyttää terahertsi- tai infrapunaskannereita tai huumekoiria noiden ihmisten etsimiseen? Mikäli ajatellaan että poliisin käyttämä valvontalaite vie "kunnon ihmisten yksityisyyden", niin tietenkin voidaan myös kysyä, että miten sitten yksityisyyden laita on tapauksissa, joissa joku on osoittanut valheellisesti esimerkiksi "puukkoa kantavan henkilön" jostain konsertin sisäänmenopaikassa, ja sitten tuo henkilö viedään ilman muuta tarkastukseen. Eli hänet saatetaan riisuttaa alasti siksi, ett puukko voi olla teipattuna esimerkiksi selkään kiinni. Mutta tuo riisuttaminen ei varmaan kenenkään yksityisyyttä vie, varsinkaan jos se ei satu omalle kohdalle. Ongelma on siinä, että ilmoitukseen pitäisi aina reagoida.
Jos tuota tarkastusta ei tehdä, niin aina on mahdollista, että tilaisuuteen tulee puukottaja. Kuitenkaan tuo tapa missä taskuja kopeloidaan ei ole tehokas, koska sen tekeminen riippuu valvojien eli poliisien ja järjestysmiesten tahdosta. Eikä ylimalkainen kymmenen sekunnin kopelointi edes ole riittävän tarkka tapa vaarallisten välineiden löytämiseen. Jos taas jotain puukkomiestä pitää etsiä kadulta, niin silloin tietenkään yhden henkilön pysäyttäminen ei ole tehokas tapa hoitaa tuota etsintää. Eli jos yksi tuhannesta henkilöstä pysäytetään, ja hänelle tehdään joku nopea oikeanpuoleisen takintaskun kopelointi, niin siinä ei voida kyllä puhua kaiken kattavasta valvonnasta.
Ja valvonnan ongelma on aina siinä, että miten valvontaa hoidetaan niin, että se on turvallista tai että siinä yksityisyys säilyy. Turvallisuus on tasapainoilua yksityisyyden ja tarkastusten välillä. Jos väkivaltaan reagoidaan vasta kun teko on tehty, niin silloin väkivallan uhreja se ei kyllä enää auta. Eli jos joku tappaa jonkun, niin se ei tuota tapettua takaisin tuo. Mutta kuitenkaan ketään ei saisi valvoa, koska se loukkaa yksityisyyttä. Lain ongelma on se, että sama laki joka turvaa ihmisten yksityisyyden loukkaamattomuuden turvaa myös esimerkiksi terroristien ja huumekauppiaiden sekä pedofiilien yksityisyyttä.
Sitten seuraavaksi tietenkin voidaan myös kysyä, että millaisiin ilmiantoihin pitäisi poliisien ja muiden viranomaisten reagoida. Riittääkö pelkkä nimetön soitto sim-kortittomasta puhelimesta hälytyskeskukseen, jossa naapurin boohemi leimataan sarjamurhaajaksi tai huumekauppiaaksi? Ja mitä sitten tehdään, jos hän sattuisi olemaan joku huumekauppias tai muu rikollinen? Eli jätetäänkö ilmoitus täysin huomioitta, vai lähetetäänkö karhukopla potkaisemaan ovi sisään, ja mitä jos sitten ilmianto on ollutkin väärä? Mitä sitten tehdään? Poliisien resurssit ovat rajallisia, eikä jokaista kadulla kävelevää ehditä koskaan tarkastaa.
Tarkastus ei saisi riippua sitä tekevän henkilön tahdosta. Esimerkiksi konserteissa on ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa tehdä jonoon tilaa vaikkapa soittamalla pari pommi-uhkausta, ja jokainen noista uhkauksista pitää ottaa vakavasti. Mutta mitä tehdään jos esimerkiksi joku keksii toimittaa hormoneja tai huumeita vartijalle siten, että vartija on kopeloivinaan taskua, ja sitten vain ottaa pillerit omaan taskuunsa.
https://yle.fi/a/74-20199594
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.