Kuva: Poliisimuseon väärennetyn taiteen näyttelystä. Kuva on hyvin tasokas, mutta se on väärennös. Eli nimekkään taiteilijan nimi on väärennetty toisen maalarin nimen paikalle. Taideväärennösten tutkiminen on tärkeää, koska se on niin sanottua rahakasta rikollisuutta. Ja tuolla ehkä jonkun mielestä hyvinkin “viattomalla” rikollisuudella voidaan peittää esimerkiksi huume, sekä asekauppaa, ja muuta hyvin vakavaa rikollisuutta. Joskus seinällä oleva taulu on asia, jolla osoitetaan kuulumista johonkin yhteisöön.
Väärennösten huono taso saa joskus aikaan ajatuksen siitä, että onko tuon toiminnan takana ehkä halu hankkia provenienssi-kaavakkeita haltuun. Mikäli arvioijalle toimitetaan tikku-ukkoja arvioitavaksi, niin onko tarkoitus hankkia aitoustodistusten kaavoja haltuun? Eli noiden kaavojen perusteella voidaan aitoustodistuksia eli proveniensseja tehtailla kotiateljessa.
Samalla kun puhumme esimerkiksi rikoksen ennaltaehkäisystä, niin meidän pitää muistaa se, että rikolliset ovat joskus valmiit lähes mihin tahansa. Eli viatonta rikollisuutta ei ole. Joskus kiristämiseen on kuulunut se, että henkilö on pakotettu ostamaan jotain pullonkorkkeja. Ja jos rahaa ei ole löytynyt, niin sormet ovat katkeilleet. Viimeksi Ylen uutisen mukaan 8-vuotiaan päälle päälle on kaadettu syövyttävää nestettä. Joten onko ehkä kyseessä ollut tilanne, jossa on kieltäydytty maksamasta jostain karkkipapereista.
Tällaisissa tapauksissa on pakko ajatella, että onko näin kovissa rikoksissa ja väkivallassa takana ehkä aikuisten kautta tulevat käskyt. Maailmalla lapsia on palkattu toimimaan jopa joidenkin jengien tappajina. Ja jos happoa jota tällaisissa tapauksissa ilmeisesti on käytetty on saatu vaikka jostain akusta, niin voiko joku lapsi oikeasti ideoida tällaista toimintaa aivan itse? Vai onko joku muu ideoinut tavan, jolla lapsi saa kunnioitusta osakseen.
Taideväärennökset usein samaistetaan väärennettyihin tauluihin. Mutta siis kuvataiteen väärentäminen on vain yksi niistä asioista, joita väärennetään. Teksteihin ja muihin tieteellisiin tuotteisiin kohdistuva plagiointi eli esimerkiksi runojen tai muiden tekstien esittäminen toisen työnä eli plagiointi on hyvin ikävä asia. Akateemisessa maailmassa plagiointiin puututaan, jos se voidaan osoittaa oikeaksi. Mutta suuri ja ikävä ongelma eli ilmiö ovat esimerkiksi toisten kirjoittamien rakkaus-yms. kirjeiden plagioiminen. Eli kaverin kirjoittama runo tai kirje esitetään omana tuotoksena. Tuolloin kaverin tekemä työhakemus saatetaan siirtää omiin nimiin. Ja sitten hakemuksen todellinen tekijä on saattanut jäädä ilman kesätöitä.
Tai sitten sävellyksiä tai runoja siirretään tunnetuimpien säveltäjien tai runoilijoiden nimiin. Myös esimerkiksi tietokoneiden ohjelmistojen koodeja on varastettu sekä esitetty omana työnä
Tuollaisten omissa nimissä esitettyjen immateriaalisten asioiden varastaminen on asia, mikä sitten on erittäin vaikeaa ja työlästä osoittaa toteen. Lähes jokainen tunnettu ja menestynyt artisti kohtaa tilanteita, jossa häntä syytetään siitä, että hän on varastanut toisten töitä, eli kopioinut sävelmiä sekä tekstejä. Samoin joissakin tapauksissa suurten maalarimestarien on väitetty vain saapuneen seisoskelemaan tuonne ateljeehen, ja oppipojat ovat sitten tehneet kaikki työt. Joskus sanotaan että suuren mestarin rooli jossain työssä on ehkä ollut signeerauksen tekeminen. Joskus noiden väitteiden takana on ollut kateellinen henkilö. Mutta toisaalta taas joskus sitten on suuri mestari käyttänyt asemaansa väärin. Ja joskus oppipoika on maalannut joko mestarin luvalla tai luvatta mestarin nimiin tauluja.
Motivaatio voi olla tuolloin oppilaan halu näyttää olevan mestarin veroinen. Mutta joskus jotkut hämärämiehet ovat houkutelleet nuoren taiteilijan tekemään kopioita. mestarinsa työstä. Tällaiset asiat ovat vaikeita. Ja jos kyseessä on taulu, jonka mestari on tehnyt ehkä ennen kuin hänestä tuli tunnettu, niin silloin voi taulun tekijästä ja omistajuudesta syntyä erimielisyyksiä. Eli jos taulu on esimerkiksi mestarin alaikäisenä tekemä lahdo jonnekkin takkahuoneeseen, jonka hän on itse ehkä jättänyt dokumentoimatta, koska ei ole ajatellut ryhtyvänsä taiteilijaksi, niin silloin tällaisten töiden omistajuus ja arvo voivat aiheuttaa kiistoja. Toki yksi taideväärennös kauppiaiden tekniikoista perustuu siihen, että taulusta tehdään kiehtova. Siitä tehdään asia johon liittyy mielenkiintoisia käänteitä.
Mutta yksi motiivi tuollaiselle väärentämiselle on se, että arvioija saa käsiinsä aidon taulun. Mutta taulun omistaja ei ole koskaan huomannut signeerausta. Arvioija voi kysyä, paljonko tuo omistaja ajattelee saavansa taulusta. Jos arvioija huomaa että toinen ei tiedä teoksen oikeaa arvoa, niin hän saattaa muuttua ahneeksi. Eli hän voi tehdä vaikka välikäden kautta tarjouksen tuosta taulusta, jonka hän ostaa murto-osalla sen oikeasta arvosta. Hän saattaa aheneuden puuskassaan saada ajatuksen, että jos hän ostaa tuon työn pilkkahinnalla sen oikeasta arvosta. Niin sitten hän voi “löytää” kadonneen signeerauksen. Ja peittääkseen huijauksen teettää väärennöksen. Ja sitten hän voi joskus tulevaisuudessa löytää tuon signeerauksen vaikka teipin alta.
Mutta peitelläänkö väärennösten kaupalla ehkä myös mahdollisia alamaailman muita maksuja? Nuo maksut voivat olla hyvinkin asioista, jotka eivät enää ole niin viattomia. Samoin väärennetyt tutkinto- yms. todistukset ovat erittäin suuri ongelma. Väärennettyjen todistusten takia henkilö ei ehkä omaa tarvittavaa ammattitaitoa, ja silloin edessä saattavat olla suuret vahingot.
Tuo poikii induktio kysymyksen, Eli onko esimerkiksi jostain tauluista tehtyjä printterillä tehtyjä vedoksia käytetty esimerkiksi peittämään tällaista suojelurahan perintää, jota myös kirsitykseksi kutsutaan. Linkit mainittuihin tapauksiin löytyvät tekstin lopusta.
Mutta siis tietenkin jos esimerkiksi ammattitaidottomuus on johtanut mittaviin omaisuus tai mahdollisesti henkilövahinkoihin, niin tuolloin tietenkin joku voi kiristää henkilöä. Ja kiristyksestä maksettava maksu voidaan naamioida esimerkiksi väärennetyn taiteen ostamiseksi. Eli siellä missä on rahaa liikkuu myös kaiken maailman hämärämiehiä. Tietenkin myös esimerkiksi FSB voi kerätä maksuja pankkitililleen kauppaamalla vääriä ikoneja. Tuolloin esimerkiksi postikortteja myydään aitoina ikoneina, ja FSB voi esimerkiksi Eremitaasi museon tilien kautta siirtää rahoja oligarkkien tililtä omalle pankkitililleen, rahastoksi, joka on tarkoitettu tuon järjestön laittomiin operaatioihin.
Väärennösten motiiveja voidaan luetteloida sivukaupalla. Yksi tietenkin voi olla historian vääristely. Tai sitten taiteilija on ollut laiska. Eli taiteilija ei ole ehtinyt tai osannut tai halunnut tehdä jotain tilausta. Hän on ehkä tilannut taideteoksen alihankkijalta. Ja sitten hän on vain ehkä muuttanut jotain yksityiskohtia, kuten signeerauksen. Sekä myynyt työn omanaan. Eli taulusta on tehty sellainen, että se sopii jonkun maan poliittiseen ilmapiiriin. Ja sitten myyty taulu on myyty moninkertaiseen summaan, kuin se mitä taulun alkuperäinnen tekijä on siitä saanut.
Se miten paljon rahaa varsinainen väärentäjä saa tekemästään työstä, ja miten paljon rahaa esimerkiksi noiden väärennösten kauppaajat saavat saattavat olla hiukan erilaisia. Eli voi olla että väärentjä eli taiteilija saa pari tuhatta vaivan palkaksi. Kun taas väärennösten kauppiaat saavat ehkä satoja tuhansia noista töistä, joita he sitten luukuttavat markkinoille.
“Operaatio Fake” ja taideväärennösten tutkiminen ovat asioita, joista tietenkin pitäisi puhua enemmän. Siis Poliisimuseossa on tälläkin hetkellä taideväärennöksiä koskeva näyttely, jossa poliisin käsiin jääneitä tauluja esitellään. Se mikä tietenkin pistää noissa tapauksissa silmään on se, että miten suuria summia noista, ehkä jollain kotiprintterillä tehdystä työstä oli maksettu. Eli useiden kymmenien tuhansien tuotto alle 2000 euron sijoituksella on varmaan asia, joka on kannustanut taideväärennöksiin. Ennen KRPn Operaatio Fakea taideväärennökset ja tuon alan väärennös rikollisuus ovat olleet maassamme ikään kuin villi länsi. Taideväärennökset ovat asia, jolla tehdään vahinkoa toiselle ihmiselle.
Samoin sillä vahingoitetaan sekä luotettavien kauppiaiden että museoiden mainetta. Ja esimerkiksi se että korruptoituneet intendentit ovat antaneet myönteisen prveniensseja jostain tikku-ukon tasoisesta teoksesta varmaan saa aikaan ajatuksia siitä, miten paljon näitä periaatteessa aitoja, mutta väärin tehtyjä proveniensseja Kyseisiä proveniensseja eli aidolle asiapaperille, aitojen toimijoiden laatimia tekaistuja aitoustodistuksia eli maalausten keksittyjä historioita voidaan kutsua nimellä “aito väärennös”.
Yllä: Ilmeisesti hiljattain maalattu version “Ivironin Jumalanäiti”-ikonista. (Wikipedia, Ivironin Jumalanäiti)
Se onko tämä moderni ikoni väärennös, riippuu siitä onko sitä markkinoitu alkuperäisenä, noin vuodelta 1000 peräisin olevana versiona eräästä kuuluisasta ikonista. Tai ainakin tarinan mukaan tuon alkuperäisen ikonin ripustivat luostarin seinälle kreikkalaiset munkit vuonna 999. Alkuperäinen ikoni oli tarinan mukaan löytynyt rantahiekasta, kun joku nainen oli heittänyt sen mereen. Ikonit ovat yksi eniten väärennetyistä taiteen muodoista. Neuvostoliiton hajoaminen 1991 loi otollisen ajankohdan väärennettyjen ikonien ja väärennetyn taiteen markkinoille.
Eli laadukkaita venäläisten taiteilijoiden töitä on varmasti kulkeutunut emigranttien mukana länteen. Ja noista usein puutteellisilla omistushistoriaa koskevilla tiedoilla varustetuista töistä on helppoa tekaista uusia versioita. Samoin ainakin osan niistä paljon puhutuista oikeista töistä sijainti ei ole ehkä tiedossa vieläkään. Eli vallankumoukselliset veivät tauluja myös omalle seinälleen, ja osa on ehkä poltettu takassa.
“Alkuperäinen Ivironin Jumalanäidin ikoni Athosvuorella” (Wikipedia, Ivironin Jumalanäiti)
Mutta yhteen aikaan erityisesti ikonit olivat väärentäjien suosiossa. Ja niitä salakuljetettiin länteen huomattavia määriä. Juuri se että kaikista tuollaisista ikoneista ei ollut olemassa ainakaan täydellistä omistaja luetteloa tai niitä oli käytetty esimerkiksi vakuutuspetosten välineinä. Eli ikoni merkittiin tuhoutuneeksi esimerkiksi tulipalossa. Ja sitten se kuljetettiin länteen. Todisteeksi tuhoutumisesta esitettiin hiiltynyttä väärennöstä. Tai sitten museo on voinut sijoittaa seinälleen väärennöksen, ja myydä aidot taulut ja ikonit ulkomaille.
Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että Eremitaasi museon työntekijät ovat kirjoittaneet vääriä aitoustodistuksia, niin he saattavat tietenkin syyttää Venäjän mafiaa. Tai sitten heillä ei ole tarvittavaa koulutusta, eli heidän omatkin todistuksensa tarvittavasta koulutuksesta voivat olla väärennettyjä. Tai sitten noiden intendenttien mieleen on noussut pelko siitä, että jos he eivät mukaudu, eli suostu kirjoittamaan näitä todistuksia, niin seurauksena on kolkko ja pimeä hauta. Venäjän mafia käyttää mielellään myös keppiä ja porkkanaa. Jos henkilö suostuu näihin ehdotuksiin, ja ottaa rahaa vastaan, niin hän saa paljon maallista hyvää. Jos hän taas ei suostu, niin seuraukset ovat karut ja kolkot.
Eli onko väärennösten kaupassa ollut kyse “suojelurahan” tai huumerahan pesusta tai jopa palkkamurhan tilaamisesta. Toisin sanoen esimerkiksi väärennettyjen ikonien kaupalla voidaan peitellä huumerahan pesua. Tai ikoneista suoritetulla maksulla voidaan peittää esimerkiksi asekauppaa. Tai tilata palkkamurha Venäjän Mafialta.
Mutta kuten tiedämme, niin asioilla on taipumus muuttua ja eskaloitua. Jos ajatellaan että jostain komerosta on löytynyt joku tuntematon Rembrandt, niin tuollainen asia ei ehkä ole kovin uskottava. Mutta Rembrandtin kaltaiset mestarit ovat niin sanottuja ensilinjan taiteilijoita. Heidän töistään maksetaan miljoonia. Joten noita töitä tietenkin tutkitaan erittäin tarkasti.
Mutta esimerkiksi hieman tuntemattomampia Eero Nelimarkan sekä Picasson kaltaisten taiteilijoiden töitä väärennetään sitäkin enemmän. Taideväärentäjät sekä väärennetyn taiteen kauppaajat pelaavat usein kohteensa omatunnolla. He saavat ostajan ajattelemaan niin, että “on noloa tulla huijatuksi”. Eli he toimivat kuten muutkin huijarit. He esittelevät tilanteen, että jossain huoltoaseman edessä odottelee esimerkiksi joku Mersu, jonka takakontissa on aito Nelimarkan kadonnut työ. Tietenkin heillä on toinen ostaja, mutta kiire saada rahaa. Ja kovan kiireen avulla sitten estetään noiden väärennösten taustojen tutkiminen.
Tai niin ehkä me kaikki haluamme uskoa. Mutta jos kaupattava taulu tikku-ukko, jota kaupitellaan Nelimarkan ensimmäisenä työnä, niin voidaan kyllä esittää epäilys siitä, että onko tuolla asialla tarkoitus peitellä jotain muuta rikollista toimintaa, kuten huume- ase tai murhan tilaamista?
Miten joku ehkä kokenut keräilijä on mennyt ostamaan jonkun tulostimen avulla tehdyn sutaisun? Eikö kiire, kauppiaiden mahdollinen olemus sekä erittäin halpa hinta ole yhtään aiheuttanut ihmetystä? Eikö työtä olla epäilty varastetuksi? Pimeästi ostettuun taiteeseen liittyy aina mahdollisuus siihen, että joku muu väittää väittää olevansa taulun tai muun taide-esineen oikeita omistajia. Ja jos maksut on sitten maksettu ilman kuittia, niin seuraukset voivat olla vakavia. Eli noita keräilijöitä voidaan syyttää varkaudesta. Ja saattaa olla että tuollaiset huijarit ovat tehneet tämän asian monille muillekin.
Joskus väärennetyn taiteen avulla on esimerkiksi yritetty huijata vakuutusyhtiöitä. Eli aito työ otetaan pois seinältä. Sen jälkeen tuo väärennös varastetaan. Vakuutusyhtiö on tietenkin maksanut korvaukset. Ja sitten tuo aito työ on “palautettu postipaketissa”. Tai sitten jonkun työntekijän on saatettu väittää olleen vastuussa jonkun taulun vahingoittumisesta. Ja häneltä on peritty korvauksia. Kun korvaukset on sitten maksettu. On “korjattu” alkuperäinen työ palautettu vähin äänin seinälle.
Mutta kuten tiedämme, niin joskus mieleen tulee se, että mitä jos henkilö on tiennyt ostavansa väärennettyä taidetta? Eli jos kyseessä on esimerkiksi kopio jonkun museon seinällä roikkuvasta työstä, niin onko ehkä tarkoitus vaihtaa tämä töherrys siihen aitoon työhön? Vai onko kyseessä joku muu paljon synkempi asia?
Eli periaatteessa taideväärennöksen kautta voidaan maksaa esimerkiksi jollekin mafia-jengille palkkamurhista. Tai suojelurahaa voidaan tietenkin naamioida taideväärennösten muotoon. Henkilölle muka myydään väärennettyä taidetta. Joka on ehkä tehty printterillä, ja jos ei rahaa tule, niin silloin väännetään sormi poikki. Mutta siis noita hyvinkin arvottomia esineitä kuten printterillä tehtyjä tauluja voidaan toki antaa vastineeksi esimerkiksi palkkamurhan järjestämisestä. Mutta jos esimerkiksi joku ihminen salaa menneisyyyteensä kuuluvia asioita, niin häntä voidaan kyllä kiristää tällaisten näennäisesti eli kaukaa katsottuna hyvinkin aidon näköisten töiden avulla.
Ja lopuksi pakollinen salaliittoteoria…
Tietenkin nykyinen DNA tutkimus tekee mahdolliseksi sen, että jonkun arvostetun mestarin kuten Leonardo da Vincin DNAta voitaisiin eristää hänen maalaamastaan taulusta. Ja sitten periaatteessa tuo mies voidaan vaikka kloonata. Tässä vain muistelen sitä, että tiedemiehet ovat valmistaneet keinotekoisen solun, joten ehkä he voisivat joku päivä myös yrittää kloonata Leonardo da Vincin kaltaisia miehiä, jotka sitten voisivat palvella jossain kehitysprojekteissa.
https://yle.fi/a/74-20080108
8-vuotiaan tapaus:
https://yle.fi/a/74-20236439
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivironin_Jumalan%C3%A4iti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.