Vladimir Putin haluaa monien muiden diktaattorien tavoin suosia urheilua nuorten ajanvietteenä. Kun nuori juoksee tai harrastaa jotain potkunyrkkeilyä, niin hän valmentautuu samalla päätehtäväänsä eli palvelemaan suurta johtajaa, jonka suurten aatteiden takia miljoonat saavat kuolla. Liikunnan merkityksen nuorison kasvattajana tunsi myös Adolf Hitler, jonka mielestä nuorten kuului kiitää pitkin stadionia. Syy miksi monet diktaattorit tekevät juuri tällaista nuorisotyötä johtuu siitä, että he voivat pitää näin nuoret poissa kirjojen sekä kaiken maailman ruutujen äärestä. Näin nuori ei saa haitallisia vaikutteita, jotka voivat aiheuttaa erittäin haitallisena pidettävän taidon käsitellä kriittisesti eli toisin sanoen kyseenalaistaa "vallitsevia arvoja sekä totuutta", joka tarkoittaa tietenkin vahvan johtajan palvontaa sekä sitä, mitä TV nyt milloinkin sattuu syytämään.
Kriittisyys ei siis tarkoita suoraan kieltämistä. Tai se ei myöskään tarkoita asioiden suoranaista vastustamista, vaikka sitä usein käytetään juuri tässä muodossa. Joskus puhutaan myös "ylikriittisyydestä". Tuota termiä käytetään usein tilanteessa, jossa henkilö kyseenalaistaa jonkun asian tarpeellisuuden. Eli hän ei suoraan ehkä suostu nielemään sitä, mitä joku hänen yläpuolelleen kohotettu henkilö tai taho sattuu sanomaan tai käskemään.
Kriittisyys eli kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltaa kysyä, että "onko olemassa muita mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja tämän ehdotetun lisäksi"? Tai sitten hän voi esittää kysymyksen, että kuka mahtoi kertoa toveri Putinille, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle? Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös se, että esimerkiksi lakia tutkitaan, ja siitä etsitään ne kohdat, joista paljastuu ketä varten lait on perustettu. Eli kuka on se, ketä lait suojaavat? Lain tehtävä on siis kaikessa komeudessaan suojata heikompia, mutta joissain maissa lait ovat väline, jolla eliitti tai sisäpiiri turvaa omia oikeuksiaan, jotka voivat olla laajempia kuin keskimääräisen asukkaan oikeudet. Toisaalta laki voidaan määritellä siten, että sen tehtävä on vakauttaa yhteiskuntaa. Ja taas pitäisi kysyä, että millaista yhteiskuntaa tuo laki vakauttaa.
Totuus tai todellisuus eivät ole kykeneviä kilpailemaan ideologian kanssa. Kun joku haluaa puhua todellisuudesta tai totuudesta, niin hän joutuu tietenkin tarkastamaan tai tarkastuttamaan faktat, joita hän käyttää, tai joihin hän vetoaa. Faktojen tarkastamiseen tarvitaan tietenkin joku lähdeaineisto, joka voi olla tietosanakirja, joka voi olla joko netin kautta luettava tai fyysinen kirja. Toki ainakin osan faktoista voisi tarkastaa kaivamalla taskusta sen paljon puhutun älypuhelimen. Mutta kukaan oikea ihminen ei tarvitse faktoja. Oikea ihminen tarvitsee vain leipää ja sirkushuveja. Sekä jonkun kertomaan itselleen, miten hyvä ihminen hän on tänään ollut. Jos joku on eri mieltä jonkun ideologisesti valveutuneen ihmisen kanssa, niin silloin edessä on tilanne, joka voidaan ratkaista karjumalla, että "turpa kiinni".
Tai ehkä sitten vielä käydään miesjoukon kanssa kertomassa se, että vaikka joku nyt ehkä on vähän väärässä, niin sen ei pitäisi alaisille kuulua. Vaan alaisten tehtävä on ainoastaan totella, koska lain mukaan on olemassa lojaalisuusvelvoite. Jos neuvonantaja antaa neuvon, joka osoittautuu vääräksi, niin silloin syy on neuvonantajan. Tai jos johtaja jättää neuvonantajan neuvon noudattamatta, niin syy on se, että neuvonantaja ei ole toiminut oikein, tai jotenkin jättänyt neuvon antamatta. Jos taas neuvo osoittautuu oikeaksi, niin silloin johtaja tietenkin on itse tehnyt päätöksen.
Eli johtajat korjaavat plus pisteet, ja alaiset taas kantavat vastuut vääristä päätöksistä. Mikäli sitten joku tutkija tai tutkijaksi itseään kutsuva henkilö sattuu olemaan "vähän" eri mieltä jonkun johtajan kanssa, niin silloin löytyy varmaan paljon nimekkäämpi tutkija, jolla on paljon suurempi arvovalta tai paljon pidempi kokemus, tai paljon enemmän media-aikaa kun jollain vähän vähemmän tunnetulla tutkijalla. Ja sitten tietenkin kaikki vastaväitteet voidaan suoraan jyrätä median avulla.
Faktan tarkastamiseen kului ennen aina aikaa. Ja fakta voi olla asia, mistä kukaan ei pidä. Jos älypuhelimet saataisiin kerättyä pois, niin ehkä kukaan ei edes viitsisi tarkastaa mitään faktoja. Ennen piti rynnätä kirjastoon, ja katsoa sitten jostain tietokirjasta jotain asiaa. Mutta nykyään riittää, että taskusta kaivetaan se paljon vaivaa ja häiriöitä aiheuttava älypuhelin. Näin ei kukaan nuori sitten googleta vääriä asioita väärissä paikoissa. Nuorilta on helppoa vetää etuja pois. Nuori ei äänestä, niin hänen äänensä ei näy poliitikon saamien äänten määrissä. Nuorten saapuminen paikalle häiritsemään tilaisuutta voidaan estää helposti pitämällä tilaisuuden yhteydessä esimerkiksi alkoholitarjoilu, joka tekee tilaisuudesta välittömästi K-18 tapahtuman.
Ja jos sitten voidaan kaikki asiat esittää niin, että vanhempien oikeusturvaa parannetaan, niin asiat saadaan näyttämään varsin komeilta. Miksi edes vaivaudutaan neuvottelemaan, kun kuitenkin asiat voidaan laittaa toimimaan siten, että käytetään hyväksi vanhempien auktoriteettia. Ja myöhemmin tietenkin esimies on se, jonka tehtävä on ottaa käyttöön vanhempien asema ihmisen elämässä. Kun esimies joka ei itse ole ollut paikalla näkemässä jotain asiaa istuu edessä, niin häneltä puuttuu subjektiivinen kokemus tuosta asiasta. Kun esimies ei ole joutunut likaamaan käsiään, niin hän sitten varmaan on parempi tekemään päätöksiä, kun hiestä märkä alainen, joka kädet rakoilla on tehnyt koko päivän töitä kentällä.
Pitäisikö nuorten osata lukea mediaa, ja tarkastaa faktoja, jos he eivät äänestä? Sanotaan että se minkä nuorena oppii, niin sen vanhana myös osaa. Eli tässä hiukan muuntelin vanhaa sananlaskua nykykielelle. Tietenkin ainakin joidenkin mielestä olisi varmaan parempi, että he sitten äänestyskopissa käynnin jälkeen alkaisivat miettiä, mitä joku ehdokas on oikeasti sanonut. Eli on taitoja joita kannattaisi opetella vähän ennen kuin niitä aletaan tarvita.
Ideologia on taas asia, jota myydään tunteella. Ideologiaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luvataan paljon hyvää ja kaunista. Poliitikot puhuvat mielellään sitä, mitä ihmiset milloinkin haluavat kuulla. Eli tietenkin Donald Trumpin kaltaisten poliitikkojen ja liikemiesten ajatukset esimerkiksi öljyteollisuuden tukemisesta ilmastonmuutoksen kustannuksella ovat asioita, jotka ottavat helposti tulta. "Tietenkään ilmastonmuutosta ei ole" on asia, mikä uppoaa ihmisiin, jotka ostavat isomoottorisia autoja. Toinen asia on sitten se, että jotkut poliitikot osaavat toki pitää oman etupihansa siistinä. Eli kaikki ongelmat ulkoistetaan jonnekin missä niitä ei nähdä. Hiilidioksidipäästöt voidaan ulkoistaa Venäjälle, niin omat päästöt saadaan välittömästi kuriin. Siis sähköauto on asia, joka on juuri niin ekologinen, kuin sen käyttämä sähkö on. Eli sähkön tuotantotapa tietenkin on se, mikä määrittää sen, miten paljon päästöjä sen tuottamisesta tulee.
On helpompi sanoa asiat niin, että ihmiset voivat huoleti jatkaa vanhaan malliin, kuin pakottaa äänestäjiä tekemään jotain, ehkä hyvinkin kalliita muutoksia elämäänsä. Ja jos oikein viisaita ollaan, niin asiat voidaan suoraan työntää seuraavalle sukupolvelle. Kun ihminen on haudassa lepäämässä, niin hän ei varmaan sen jälkeen ainakaan maallisen oikeuden ulottuvilla ole. Ja kun 80-vuotias presidentti päättää asioista, niin mitään muuta ei voida valitettavasti tehdä kuin seurata johtajaa, tai sitten ihminen saa sanoa hyvästit työpaikalleen. Eli ideologiaa myydään sillä, että ihmisille kerrotaan sitä, että he ovat aina oikeassa. Tai ihmisten ei tarvitse olla oikeassa, riittää että he pitävät siitä, mitä he ovat tehneet.
Koskaan ei saa suututtaa äänestäjää, on asia mikä varmaan on jokaiselle poliitikolle tuttu. Ja tietenkin jos joku nyt haluaa puhua vaikkapa siitä, mitä hyvää jossain vetytaloudessa voisi olla, niin tietenkin hänet voidaan vaientaa sillä, että puhe käännetään johonkin muuhun asiaan. Ketä nyt kiinnostaa se, että lentotukialus voi kehittää vetyä omia laser aseita käyttäviä lentokoneita varten yksikertaisella elektrolyysillä, kun TVstä tulee esimerkiksi jääkiekkoa. Kuka edes uskaltaa väittää sitä, että jäähallien kylmälaitteet kuluttavat turhaan sähkövirtaa, tai että noista laitteista ja niiden ylläpidosta koituu hiilidioksidipäästöjä.
Jääkiekko kun on tärkeässä asemassa nuorison liikuntaharrastuksessa, joka tietenkin suoraan kompensoituu maanpuolustuksessa. Eli tietenkin datakeskukset ovat niitä asioita, joita ei maassamme edes tarvittaisiin. Jos koko internet saataisiin pois, niin voisimme sitten kaikki rynnätä harrastamaan tuota kovaa ja korrektia kontaktilajia. Ajatelkaa kun maailmassa ei olisi mitään rillipäisiä nörttejä, jotka tuijottelevat kaiken päivää jotain ruutuja. Maailma täyttyisi korrektisti piilolaseja käyttävistä sosiaalisista nuorista, jotka varmasti haluavat viettää koko aikansa jossain jäähallissa. Näin taas kerran maailma täyttyy urheilijanuorista, joita ei edes kiinnosta se, kuka asioista tällä kerralla päättää.
https://yle.fi/a/74-20204907
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.