Satelliitit ovat keskeisessä asemassa sekä sodassa että rauhassa.

 

Kuva: ICEYE

Satelliitit ja järjestelmäfuusio ovat uuden sukupolven työkaluja, joilla voidaan tehdä monia asioita. Ja siksi nuo satelliitit ovat melkein poikkeuksetta myös laitteita, joiden toimintaa halutaan järjestelmällisesti häiritä. Esimerkiksi Venäjän harjoittama GPS häirintä on ollut hyvin tehokas sekä ikävä asia Suomelle, joka on Venäjän naapurissa. Joten sen takia GPS häirintään pitää suhtautua hyvin vakavasti. Eli häirintää on olemassa kahta mallia. On olemassa perinteistä häirintää, jossa GPS signaalia estetään pääsemästä läpi elektronisesta hälystä. 

Tuota tekniikkaa kutsutaan englannin kielisellä nimellä "jamming". Se että GPS laite ei saa signaalia kertoo siitä, että sitä häiritään. Mutta uudempi, hienostuneempi sekä vahingollisempi malli on "spoofing". Tuo malli on sellainen että joko maassa tai jossain lentokoneessa tai toisessa satelliitissa oleva laitteisto uskottelee vastaanottajalle olevansa tuo GPS laite. Ja pahimmassa tapauksessa paikannin saa täysin väärät koordinaatit. 

Eli perinteisen signaalin peittämisen aiheuttaman eston huomaa, mutta tuota "spoofing" estoa ei varmasti huomaa kovin helposti. Ja tuo esto saa aikaan sen, että esimerkiksi lentokoneet lentävät väärin pisteisiin. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, miten GPS-häirinnältä voidaan suojautua, niin yksi asia tietenkin on selvä. Nuo GPS signaalit pitää kryptata siten, että tuo vastaanotin erottaa ne mahdollisista "spoofing" signaaleista. Toisaalta taas GPS pitää voida säätää siten, että se peilaa esimerkiksi juuri maassa olevia häirintäasemia. 

Ja sitten toinen tapa on se, että ei jäädä yhden järjestelmän varaan. Vaikka tässä tekstissä olen käyttänyt termiä "GPS" tarkoittamaan yleistä satelliittipaikannusta, niin oikeasti GPS on vain yksi järjestelmä. Eli varalla voidaan käyttää muita järjestelmiä kuten Galileoa. Sekä samalla tietenkin pitäisi käyttää suurempia taajuus- eli kanavamääriä, joiden peittäminen on silloin vaikeampaa. Myös vastaanottimet pitäisi varustaa sellaisilla laitteilla, että ne näkevät jos signaali tulee taivaalta. Eli jos maasta lähtee signaali joka kulkee GPS taajuudella, niin se tarkoittaa sitä, että joku maa-asema häiritsee GPS-laitetta.

GPS-satelliitit voivat myös olla houkuttelevia maaleja ASAT aseille. Eli tuolloin satelliittien tuhoamiseen käytettävä ohjus hakeutuu tuollaiseen GPS satelliittiin tuhoten sen. Satelliitin tuhoaminen on äärimmäinen keino. Mutta se tehoaa myös tiedustelusatelliitteihin. 

SAR eli synteettisen apertuurin tutkat ovat loistavia tiedusteluvälineitä. Mutta tutka on hyvin monipuolinen väline, jota voidaan käyttää monella tavalla. Tutkasatelliitin heikkous on sen lähettämä radiosignaali, mikä tekee siitä hyvän kohteen ASAT ohjuksille, jotka hakeutuvat noiden satelliittien lähettämään radiosignaaliin. 

Mutta tietenkin esimerkiksi myös tutkasatelliitteja voidaan käyttää paikantamisessa. Esimerkiksi suomalaisen ICEYE-yhtön SAR-tutkaa käyttävät kartoitus sekä tiedustelusatelliitit voidaan  tietenkin integroida muihin järjestelmiin. Noiden tutkasatelliittien tuottamaa dataa voidaan liittää esimerkiksi merenkulun tai ilmailun automaattisiin kulunvalvontajärjestelmiin. Ja yhdistämällä noiden tutkien antamia tietoja noiden muiden järjestelmien tietoihin, niin silloin saadaan tietoa siitä, että onko jollain alueella liikkeellä mahdollisesti pimeä alus, jota ei ole kytketty merenkulun automaattiseen valvontajärjestelmään. 

Se että tutkasatelliitteja häiritään jossain alueella on ikävä asia. Se että häirintä perustuu satelliitin aikasignaalin häirintään voidaan periaatteessa korjata hyvin helposti. Satelliitti pitää varustaa ainoastaan TERCOM- eli maastovertailulaitteella. Tuolloin satelliitti voi helposti paikantaa itsensä maasta ostettujen valokuvien avuilla. Tutkasatelliittien välittämää dataa voidaan tekoälyn avulla yhdistellä esimerkiksi optisen alueen eli näkyvän valon, ultravioletti.- sekä myös infrapuna-alueen kuvauksiin, mikä tuo esiin paljon tietoa kohdealueesta. 

Periaatteessa tutkasatelliitit voidaan valjastaa myös paikannustehtäviin. Tuolloin tutkasatelliitti paikallistaa maassa tai ilmassa olevien operaattorien transponder, eli toisiotutkavastaajalaitteet. Satelliitti lähettää tuolloin tutkakuvaa kohdealueesta vastaanottimeen, joka sitten voi syöttää tuota tietoa esimerkiksi Internetin kautta noiden operaattoreiden kännyköihin. Tuolla tavalla voidaan yhdistää satelliittipaikannus sekä tiedustelusatelliitti. 

Tutkasatelliittien ongelma on siinä, etä ne voidaan peilata taivaalta. Tuolloin esimerkiksi ASAT ase voidaan kohdentaa noihin satelliitteihin käyttämällä samaa tekniikkaa kuin muutkin tutka- tai säteilylähteisiin hakeutuvat ohjukset käyttävät. Toki passiivisessa tilassa olevat tutkasatelliitit voivat peilata maassa olevia tutka-asemia sekä radiolaitteita, mutta silloin tuon tutkan pitää tietää taajuudet, millä etsittävä tutka operoi. Tutkasatelliitteja voidaan käyttää myös viestintään. Tuolloin satelliitin tutkat vain ohjelmoidaan siten, että ne voivat lähettää myös dataa maassa tai ilmassa oleville asiakkaille. 

https://www.iceye.com/

https://en.wikipedia.org/wiki/Galileo_(satellite_navigation)

https://en.wikipedia.org/wiki/Global_Positioning_System

Satelliitit ovat keskeisessä asemassa sekä sodassa että rauhassa. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Synthetic-aperture_radar

Kuvalähde: Iceye.com