Kaikki yhteisöt koostuvat yksilöistä.

Yllä oleva kuva esittää kivistä pihaa. Ja kuten huomaatte, niin piha koostuu yksittäisistä kiven kappaleista. Ja niin kaikki asiat lopulta koostuvat. Kaiken suuruuden takana on yksilöistä koostuva joukko toimijoita, jotka muodostavat kokonaisuuden eli yhteisön, jos puhumme ihmisistä. 

Kun puhutaan työpaikoista, puolueista tai urheiluseuroista, niin jokainen näistä asioista on yhteisö. Yhteisö koostuu ihmisistä, eli jokainen ihminen on lopulta yksilö. Jokaisella yksilöllä on lopulta omat individualistiset tarpeensa. Jokaisella yksilöllä on myös omat yksilölliset rajoitteensa sekä oma tapansa käsitellä asioita. Yksilön tarpeet määritellään sekä fyysisten että psyykkisten tarpeiden kautta. Eikä jokainen yksilön tarve ole sellainen, että sitä voidaan pitää puhtaasti jonkun dopamiinin aikaansaamana asiana. Esimerkiksi diabeetikko on ihminen, joka tarvitsee insuliinia, ja hänen kohdallaan erityistarpeiden huomiotta jättäminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilan. 

Yksilö on se, jolle asiat tapahtuvat. Kun työpaikka irtisanoo 5% työvoimastaan, niin se merkitsee sitä että noiden lukujen takana on ehkä sadan hengen työpaikassa 5 ihmistä, joita nuo irtisanomiset koskevat. Vaikka työpaikka tai yhteisö viestivät ulospäin siitä, että miten yhtenäinen se on, niin kuitenkin jokainen yhteisön jäsen on yksilö, vaikka sanotaan että yksilöllisyyttä jotenkin ylikorostetaan nykyaikaisessa työelämässä, niin ehkä tuosta ylikorostetusti yksilöllisestä yksilöstä ei nyt ole niin kauhean mukavaa tyhjentää pöytä työpäivän jälkeen ja lähteä etsimään uusia haasteita työvoimatoimiston kautta. 

Työntekijöitä on erilaisia. On olemassa työntekijä-alaisia sekä työntekijä esimiehiä. Eli tässä kirjoituksessa “Työntekijä” tarkoittaa palkansaajaa, joka ei omista omaa työpaikkaansa. 

Tai ehkä olisi ollut parempi jättää tämäkin asia kertomatta, niin ei kenenkään aurinkoinen päivä suoraan sanottuna mene pilveen. Ihmisten tehtävä on siis käydä festivaaleilla ja pitää hauskaa. Niin saadaan kesät kulumaan hienosti, mutta mitä sitten tekevät ne viisi henkilöä, jotka eivät ole enää tuon työpaikan palveluksessa? Etsivätkö he sitten uutta työpaikkaa, ja lukevat niitä mukavia asiallisia sekä erityisesti rakentavia palautteita, joita joku työnantajan edustaja sitten lähettää vastaukseksi. 

Varmaan työnantaja olisi tuon henkilön palkannut, jos hän ei olisi itkenyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sitä, kuinka hänen työnsä ja uransa eli korttitalo jota hän on kymmenen vuotta tai mahdollisesti vielä pidempään rakennellut on kaatunut, kun joku pomo on nähnyt että hänet voidaan mahdollisesti korvata jollain tekoälyllä tai muuten hänen tehtävänsä voidaan jakaa muille. Tietenkin tuona vuonna työpaikasta irtisanottiin viisi henkilöä, mutta olisiko mukavaa olla joku noista viidestä työntekijästä, jotka sitten lähtivät kävelemään kohti työvoimatoimistoa, kun heidän paikalleen halutaan joko dynaamisempi , nuorempi, kauniimpi ja lihaksikkaampi henkilö joka osaa kaiken paremmin? 

Sanotaan että tekoäly vie meidän työpaikkamme. Mutta miten olemme päätyneet tähän malliin, missä tekoälyn pelätään aiheuttavan suuria henkilöstövähennyksiä? Ehkä me olemme tätä ennen kohdanneet pätkätyöt. Nuo määräaikaisten työsuhteiden ketjut ovat asioita, jotka ovat muuttuneet joidenkin ihmisten kohdalla normaaliksi. Määräaikaisia työsuhteita on vuosikausia ennen tekoälyä käytetty tasaamaan työvoiman tarvetta monilla aloilla. Ja osan ihmisistä kohdalla määräaikainen työsuhde on ollut periaatteessa se normaali työsuhde.

 Eli jos henkilö on töissä työvoimapalvelun kautta, niin hänen työshteensa voi olla päältä katsoen normaali, eli toistaiseksi voimassa oleva. Mutta samalla unohdetaan että työntekijän työpaikka sekä yhteisö, jossa hän tekee työtä saattaa vaihtua koko ajan. Tai sitten työ on ollut yksinäistä, eli sitä on tehty siten, että henkilö on ollut yksin koko ajan. Noita töitä on todella paljon. Eli koko työpaikka on sellainen, että siellä ei edes näe ketään muita työntekijöitä. 

Tänäkin vuonna moni työntekijä lopettaa työpaikoissa, ja syyksi merkitään "työsuhteen purku koeaikana". Noille työntekijöille ei koskaan järjestetä kahvituksia. He vain ottavat omat tavaransa mukaan ja poistuvat ovesta. He saattavat olla omasta mielestään avain pelaajia, jotka osaavat työnsä. Mutta nuo avainpelaajina itseään pitävät henkilöt eivät työnantajan edustajien eli johtajien mielestä vain osaa tai halua osata tehdä työtään niin hyvin ja tehokkaasti kuin heidän pitäisi tehdä. Eli kyseessä on alisuoriutuminen. Kun ihminen tekee työtään, niin hänen pitää tietenkin tehdä työnsä parhaan taitonsa sekä kykynsä mukaan. Koskaan ei saa tunnustaa sitä, että voisi tehdä työnsä paremmin. 

Erään vanhan arabialaisen tarinan mukaan eräs sulttaani kutsui kerran arkkitehdin tekemään itselleen palatsin, Kun palatsi oli valmis, niin sulttaani sitä sitten ihasteli. Arkkitehti kertoi silloin sulttaanille, että hän olisi voinut tehdä palatsista vielä paremman. Siitä sulttaani sitten innostui ja katkaisi arkkitehdin pään. 

Tuo vanha arabialainen tarina kertoo siitä, että työnantaja ei koskaan katso alisuoriutumista kovin hyvällä. Eli kun ihminen tekee työtään, niin työnjohtajan pitää aina katsoa tilannetta sillä silmällä, että jotain tuo henkilö jättää aina kertomatta. Joskus kertomatta jättäminen johtuu ajasta. Jokaiseen työhön on käytettävissä vain rajallisesti aikaa. Ja rajallinen ajankäyttö saa tietenkin aikaan sen, että työtä on jotenkin rajattava. Mutta miten pitkään tuo työntekijä panttaa jotain asiaa, joka saattaa ehkä muuttaa koko työn tai projektin luonteen. 

Tekoälyn kohdalla meidän pitää muistaa se, että kun henkilö kouluttaa tekoälyä, niin hän saattaa samalla ajaa itseään kohti työttömyyttä. Eli hyvin tehty projekti merkitsee tuolloin henkilölle sitä, että hän lähtee sen jälkeen kohti työvoimatoimistoa. Kun työelämää koskevia ratkaisuja tehdään, niin myös tällaisia asioita pitäisi voida pohtia. Työnantajien tehtävä ei ole olla sosiaalitoimistoja, mutta samalla myös se että työntekijä poltetaan loppuun pitäisi olla kaikkien tiedossa. Kun nuori työntekijä tulee töihin, niin työnantaja tietenkin toivoo hänellä olevan jotain annettavaa työpaikalle. 

Mutta samoin työntekijällä on jotain toiveita työpaikan suhteen. Hän saattaa olettaa saavansa esimerkiksi myös työkavereita. Tuollaisia toiveita ei varmaan kovin moni työntekijä uskalla tai halua esittää haastatteluissa. Työpaikan tehtävä ei ole olla mikään sosiaalinen ympäristö, vaan siellä pitää tehdä työtä, mistä maksetaan palkkaa. Joten juuri kukaan ei varmaan työhaastattelussa esitä etsivänsä esimerkiksi puolisoa työpaikalta. Tai ainakaan omalle kohdalleni ei tällaista tapausta ole vielä sattunut. 

Se palkka tietenkin on pääsyy siihen, miksi ihminen tulee töihin. Samalla sanotaan että työntekijän pitäisi osata kaikki tehtävät heti, kun hän astuu sisään taloon, eli työnantajien velvollisuus ei ole kouluttaa työntekijää. Samalla kuitenkin mieleen tulee se, että vanhat työntekijät jäävät joskus eläkkeelle. Ja jos nuoret eivät koskaan saa harjoitella mitään työelämässä, niin he eivät varmaan koskaan myöskään opi tekemään töitä niin, että he voisivat opastaa sitten aikanaan nuorempiaan noissa tehtävissä. Eli jossain vaiheessa “Pentti” jää eläkkeelle, ja mistä sitten otetaan korvaava työntekijä? Kas siinä vasta kysymys johon pitää löytää vastaus- 

Törkeän sisällön jakaminen sosiaalisessa mediassa tapahtuu usein siksi, että henkilö haluaa sen kautta huomiota.

Sosiaalisen median äärimmäinen käyttömalli ovat erityisesti äärimmäisen ilkeät päivitykset, joiden avulla ihmiset ilmeisesti hakevat huomiota. Törkeällä sekä negatiivisella sisällöllä on tietenkin sellainen vaikutus, että ihmiset varmasti klikkaavat noita sivuja tai niillä saadaan muuten huomiota. Mutta muuten sitten tällainen toiminta on joko arveluttavaa sekä ehkä osittain myös kiellettyä. Samalla kuitenkin me voimme sanoa, että sosiaalisessa mediassa sisältöä jakavat henkilöt ottavat ilmeisesti mallia niin sanotusta “virallisesta mediasta”, jossa huomiota haetaan kaiken maailman kiihkouskovaisten kautta. Eli jos virallinen media retostelee jollain ääriliikkeiden luottamuksella, ja muuttuu erilaisten kansallismielisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden mainos kanavaksi, niin siitä sitten otetaan mallia vähän joka puolella. 

Sillä mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä, on sanonta, joka pätee myös sosiaaliseen mediaan. Sanotaan että “huono tapahtuma on on aina hyvä uutinen”. Eli hyvä uutinen on median näkökulmasta asia, mikä lisää lehden myyntiä. Ja ihmiset ostavat lehtiä tehokkaammin, jos sen kannessa on kuva sodasta tai katastrofista. Tuolloin ajatellaan siten, että ihmiset ostavat huonoja uutisia sisältävän lehden, koska he ajattelevat jotenkin alitajuisesti, että heidän täytyy ehkä jotenkin reagoida tuohon huonoa tai negatiivista asiaa korostavaan otsikkoon. 

Eli huonoilla asioilla on sellainen vaikutus, että niihin täytyy reagoida välittömästi, mutta positiivisiin asioihin ei tarvitse niin nopeasti reagoida. Eli jos rosvo tyhjentää pankkitiliäni, niin minun pitää reagoida siihen välittömästi. Mutta jos omistamalleni pankkitilille putoaa vaikka lottovoitto, niin ne rahat voivat maata tililläni vaikka työpäivän loppuun. Kun ihmiset käsittelevät tietoa niin tietenkin ensisijaisesti he kiinnittävät huomiota asioihin, jotka ovat sellaisia, että ne vaativat reaktiota. 

Kun halutaan miellyttää esimerkiksi suurta enemmistöä, niin silloin astutaan usein sellaiseen ansaan, mitä kutsutaan nimellä globalisaation hämäämä. Eli me ihmiset emme käsitä sitä, että ympäröimme itsemme sellaisilla ihmisillä, jotka jakavat samat arvot kuin me itse, ja ovat muutenkin itsemme kaltaisia, niin kohtamme tilanteen, missä alamme ehkä pitää hyvinkin pienen marginaalisen ääriryhmän käsityksiä sellaisina, että kaikki muutkin ihmiset jakavat ne joko lokaalilla tai globaalilla tasolla. Juuri se että kaikki ne joiden kanssa vietämme aikaa tekee meistä haavoittuvaisia.

Jos sanotaan että joku amerikkalainen ääriryhmän edustaja omistaa viisi kappaletta rynnäkkökiväärejä, ja riehuu aseistettuna kadulla, niin onko tuo sellaisen keskimääräisen amerikkalaisen normaali toimintatapa. Siis omistaako jokainen amerikkalainen aseen, ja uskooko hän kirjaimellisesti Raamatun sanaan? Tai onko joka ainoa moottoripyöriä harrastava henkilö joku Helvetin enkeli? Kyseessä on äärimmäinen esimerkki rikollisesta MC-kerhosta, ja sanotaan että noin 1% kaikista motoristeista aiheuttaa ongelmia lainvalvojille. 

Eli edustavatko nuo MC-miehet oikeasti suurta enemmistöä, vaikka heistä tehdään kilpaa erilaisia suuren luokan lehtiotsikoita. Siis sanotaan että 99% lehtiotsikoista syntyy siitä, että 1% joukosta tekee erilaisia rikoksia. 

Jos ajatellaan esimerkiksi ääriliikkeitä, niin voimme tietenkin hakea historiasta IKLn, joka oli maassamme näkyvä osa 1930-luvun fasistista liikehdintää. Tuo fasistinen liike haki tukea vanhoillis-lestadiolaisten piireistä. Ja juuri tuo IKLn liitto vanhoilisten lestadiolaisten kanssa sai aikaan sen, että kaupunkilaiset kokivat tuon liikkeen jotenkin vieraana, vaikka myös kaupunkilaisten piireissä vaikutti voimakas antikommunistinen suuntaus. Juuri univormu, uskonto sekä muut ulkopuolelle sulkeva asenne tekivät IKLstä jotenkin pelottavan. 

Vai tekikö IKLstä pelottavan sen suhde maanomistajiin? Jos ihminen ei miellytä maanomistajaa, niin hän saa lähteä kävelemään. Voidaan sanoa, että osa pohjanmaan puukkojunkkari perinteestä liittyy nimenomaan maanomistukseen. Jos renki tappeli isännän kanssa, niin hän sai etsiä uuden isännän tai hakea raivaus lupaa, eli lupaa perustaa oman tilan. Eli ehkä puukkojunkkarit ottivat kaiken irti maanomistuksesta. Samoin vanhoillislestadiolaiset omistivat paljon maata tuolloin IKLn kulta-aikaan. Ja sen takia kaikki eivät uskaltaneet puhua pahaa noista miehistä ja naisista, joiden luvalla he saattoivat asua jossain talossa. 

Mutta kuten me tiedämme, niin sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa, tai jättää jakamatta jotain asioita, joita emme ehkä voi missään tapauksessa hyväksyä. Se että haluammeko jakaa sellaista materiaalia eteenpäin saattaa aiheuttaa ongelmia sen kanssa, että tietenkin on asioita, joiden pitäisi tulla yleisön tietoon. Onko koulukiusaajien keskustelujen jakamatta jättäminen tai niiden välittäminen ryhmän ulkopuolelle itsesensuuria? Vai pitäisikö muidenkin nähdä mitä nuo ihmiset puhuvat. Sanotaan että esimerkiksi koulukiusaajia saattaa olla erittäin pieni määrä oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaismäärästä, mutta ongelma on siinä, että kiusaajat kasaantuvat tiettyihin kouluihin. Eli lokaalilla tasolla heidän määränsä on melko pieni, mutta samalla lokaalilla tasolla heillä saattaa olla enemmistö. Samoin jos me istumme jossain MC-kerhon päämajassa, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä me näemme vain MC-miehiä. 

Ja jos sitten emme muita ihmisiä edes tunne, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä voimme olettaa että kaikki ihmiset ovat tuollaisen MC-kerhon jäseniä. Koska näemme tai kuuntelemme vain kaltaisiamme ihmisiä, niin helposti oletamme, että kaikki ovat kaltaisiamme. Sanotaan että ääriliikkeiden kelkkaan on helppoa lähteä. Noiden liikkeiden jäsenet ovat erittäin sanavalmiita, varsinkin silloin jos he ovat enemmistönä. He saattavat käyttää värikästä kieltä, ja kun kuuntelemme kaiken maailman V-alkuisia huomautuksia, niin silloin unohdamme sen, että puheessa pitäisi olla muutakin sisältöä kuin asiat, jotka jokainen meistä voi tarkastaa. Jokainen meistä haluaa nähdä itsensä oikeassa olevana. 

Mutta se että ihminen on oikeassa ei tee hänestä suosittua. Suosio ja oikeassa oleminen ovat kaksi eri asiaa. Samoin on eri asia vakuuttaa ihmiset siitä, että on oikeassa, kuin vain hokea omaa agendaa. Juuri yksinkertaistaminen tekee ääriliikkeiden sanomasta tehokkaan. Kun ihminen istuu pöydän ääressä ja tuijottaa papereihinsa joita hän peittelee käsiensä sisään ja kertoo tarinoita toisten tuloista tai terveystiedoista, niin hän saattaa vaikuttaa jämerältä sekä tehokkaalta. Toki hän varmaan käyttää silloin kaikille avoimia lähteitä, joita jokainen voi saada käyttöönsä ilman mitään sen suurempia kommervenkkejä. 

Samoin jos joku upseeri kertoo julmia lukuja punnertamisesta, niin tietenkin meille kaikille tulee varmaan mieleen, että tuo upseeri ehkä suorittaa nuo punnerrukset aivan itse. Meistä jokainen on suorittanut enemmän tai vähemmän julmia punnerrusten määriä armeijassa, ja tietenkään se että joku muu niitä suorittaa, ei kehitä omaa kuntoa yhtään parempaan suuntaan. Jokainen ihminen osaa karjua, että “sata punnerrusta  saa suorittaa”, mutta jos noiden punnerrusten halutaan kehittävän omaa hauislihasta, niin silloin ne pitäisi suorittaa ihan itse. 

Jos joku sattuu olemaan eri mieltä ääriliikkeiden kanssa, niin silloin tulee vähintään turpiin. Tai sitten he eivät vain viitsi katsoa mitään todisteita, koska asia on jo loppuun käsitelty. Eikä ketään muutenkaan kiinnosta mikään, mitä joku nörtti sattuu sanomaan tai tekemään. Suosittu ihminen osaa sanoa, että “saatanan tunarit”, mutta sitten kun pitäisi löytää vaihtoehto tuolle tunaroinnille, niin niitä keinoja ei sitten ehkä löydykään. Mutta mitä se ketään kiinnostaa, kun ihminen voi peittää osaamattomuutensa tai keinojen puutteen esimerkiksi äärimmäisiin kiroilusarjoihin. 

Mutta mikä on sitten tuo positiivinen uutinen? Lehdet ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka diplomi-insinööri muutti tittelinsä lähihoitajaksi tai joogaopettajaksi. Ja siinä sitten kerrotaan kuinka tuollainen ihminen saa kaikki asiat paljon helpommin. Kääntöpuolta emme sitten enää näekään. Kun katsomme esimerkiksi niitä ammatteja, joissa kuulemma ansaitaan paremmin kuin kouluja käymällä, tai niissä voi jopa tuntea tekevänsä työtä, jonka sisältö on yleishyödyllistä tai altruistista kutsumustyötä. 

Noissa ammateissa tietenkin on oltava joku lupa, johon vaikutetaan tuon työn ulkopuolelta. Esimerkiksi lähihoitajan työ on riippuvainen siitä, miten lääkärit kirjoittavat tuolle henkilölle esimerkiksi B-todistuksia. Samoin noissa ammateissa kuten myyntimies on esimiehen asema korostetusti korkea. Eli myyntimies joka ei saa tavaraa myytyä ei välttämättä saa palkkaa ollenkaan. Samoin noita ihmisiä koulutetaan paljon kortistoon, niin se tietenkin kehittää johtajan asemaa niin, että ihmisen työ riippuu johtajan hyvästä tahdosta. 

Onko ajattelumme romahtanut?

René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, 

Onko ajattelumme romahtanut? Huomasin tämän kysymyksen eilen netissä, ja sitä sitten pohdin tässä puoli yötä. Siis olemmeko siirtäneet ajattelumme Chat-GPTlle ja muille tekoälyille? Siinä vasta kysymys, johon voimme etsiä vastausta kysymälle, miksi joku opiskelija käskee Chat-GPTn tai jonkun muun tekolyn tehdä referaatin kurssikirjasta, ja antaa sen sitten kurssitehtävän vastauksena jollekin professorille? Kun tuo paperi on palautettu, niin siitä puuttuvat vasta-argumentit lähes kokonaan. Eli opiskelija ei tuolloin ole ilmeisesti ymmärtänyt sitä, että hänen pitäisi uskaltaa myös kyseenalaista asioita, joita hän edessään näkee. 

Eli opiskelija ei oikeastaan käytä kuin yhtä lähdettä, jota hän sitten esittelee kurssitehtävän ratkaisuna tai kurssiraporttina. Siis miksi opiskelija tekee niin? Kun aikoinaan itse istuin yliopiston penkillä, niin oma professorini kysyi minulta, “oletko täällä oppimassa asioita, vai oletko täällä vain saadaksesi hyviä arvosanoja?”. Tuota kysymystä voidaan käyttää myös siihen, että miksi ihminen käyttää Chat GPTtä tehtävän ratkaisuun, eikä edes viitsi katsoa kirjaa tai muita lähteitä? Siis oppiiko hän siinä sitten kovin paljon uusia asioita? 

Eli kuten tiedämme niin ajattelun voi aina luovuttaa koneelle. Tai ajattelun voi aina luovuttaa jollekin muulle ihmiselle. Tuolloin asian sanoja on “Professori X” ei siis se ihminen, joka kirjoittaa tätä tekstiä. Eli minä en ole silloin se ajattelija, jonka ajatuksia tämä teksti ilmentää. Voin aina lainailla Dalai Laman ajatuksia, tai lukea Ciceron kirjoituksia, ja tehdä niistä referaatteja, mutta ovatko ne sitten ihan omia ajatuksiani? Siis kuka vain voi hakea Ciceron kootut teokset suoraan jostain kirjakaupasta, ja sitten vain kirjoittamaan niitä lainauksia. Eli tuolloin luovutamme ajattelun Cicerolle ja vain toistamme tuon miehen kirjoittamia tekstejä. Ja onko Chat GPT ottamassa Ciceron ja Dalai Laman paikan ajatusten generaattorina? Tekoäly ei siis muuten suoranaisesti ajattele. Se vain yhdistää dataa eri lähteistä. 

Mutta syy siihen, miksi ajattelumme on romahtamassa on se, että moderni yhteiskunta tukee kehitystä, jossa ei omia aivoja paljon tarvitse vaivata. Pelätään että ihminen, alainen nolaa jonkun suuren johtajan. Nyky-yhteiskunnassa ajattelu pitää suoraan luovuttaa joko hevoselle, koska sillä on isompi pää, tai sitten ajattelu pitää luovuttaa jollekin suurelle gurulle. Ja syy tähän ajattelun romahtamiseen on se, että pinnalliset ihmiset menestyvät rahallisesti. Kun ihminen ajattelee, niin hän voi tehdä virheitä. 

Kun puhutaan ajattelusta, ja erityisesti oman ajattelun esiin tuomisesta, niin miten kuvittelette sen vaikuttavan omaan ajatteluun, jos joka kerran kun ihminen puhuu, kysyy tai ehdottaa jotain niin vastaus on, että “ei”. Tai ehkä se ei vaikuta ihmisen ajatteluun, mutta se vaikuttaa haluun tuoda omia näkemyksiä sekä ajatuksia muiden tietoon. Ja juuri se ajatus minkä ihminen haluaa jakaa toisten kanssa on se, mihin muut sitten voivat halutessaan tarttua. Mutta jos ihminen ei halua vastata toisen ajatukseen muuten kuin tiuskimalla, että “kuka sinulta on mitään kysynyt”, niin silloin toisen halu tuoda omia mielipiteitä esille varmasti saadaan tapettua. 

Virheitä ei nyky-yhteiskunnassa voida tai osata sietää. Ihmiset pelkäävät tehdä virheitä, joten he siirtävät ajattelun oikeuden koneelle. Tai he ovat siirtäneet sen oikeuden suoraan ensin jollekin Cicerolle, joka sitten istui pari tuhatta vuotta sitten jossain Rooman senaatissa. Juuri ajattelun tuhoaminen aiheuttaa sen, että yhteiskuntamme ei kykene kehittymään. Kun “Vanhassa on aina vara parempi”, niin varmaan jatkamme samaa vanhaa tietä kohti tuhoa, mikä johtuu kyvyttömyydestä luoda uutta. 

Pinnallisuus sekä se, että työ saadaan nopeasti tehdyksi riittää. Ja ajattelun voi aina siirtää johtajalle, joka sitten päättää mitä tehdään, ja muiden tehtävä on vain totella. Se että ihminen tekisi itse asioita on työelämässä aivan vieras asia. Kaikki ruuvit kiinnitetään porakoneilla, koska se on nopeampaa kuin ruuvimeisselin käyttö. Ja jos porakoneista sitten loppuu akku, niin kaikki ovat kädet sivuilla seisomassa, kun ei osata enää käyttää tavallista ruuvimeisseliä. 

Se että ihminen ajattelee itse ei sovi tämän päivän yhteiskuntaan. Jos johtaja antaa ohjeita, niin siinä ei paljon omia aivoja edes haluta käyttää. Kaikki lukee ihmisen edessä valmiiksi kirjoitettuna, joten miksi omia aivoja edes kannattaa yrittää käyttää. Se vie vain aikaa ja siinä voidaan vaikka tehdä virheitä. Juuri se että emme uskalla tehdä virheitä estää meitä tuomasta omia ajatuksiamme toisten tietoon. Tai sitten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että haluaako kukaan esittää omia näkemyksiään asioista että pidämmekö toisia jotenkin parempina kuin itseämme. 

Meidän yhteiskunnassamme opetetaan kunnioittamaan muita, mutta me emme kykene kunnioittamaan muita, ellemme kunnioita itseämme. Se että toinen ihminen on vanha, ei tee hänestä joka asian osaajaa. Saattaa olla että vanha karismaattinen henkilö, jolla on ikää noin 45 vuotta on viettänyt 20 vuotta vankilassa, ja sitä ennen pyörinyt erilaisissa päihteitä väärin käyttävien henkilöiden joukossa.. Eli korkea ikä ei välttämättä tarkoita korkeaa ammattitaitoa. 

On paljon helpompi referoida esimerkiksi Sydänmaanlakan kirjoittamia johtamisen oppaita, kuin yrittää kehittää omia ajatuksia. Siinä sitten jokainen meistä saa sanoa ylpeästi, että ajatukset esitti “Herra Sydänmaanlakka” eikä siis yksikään niistä ole omani. Nän sitten suuri johtaja näkee minussa kaltaisensa, ja ottaa minut avosylin vastaan. Ja lopulta näitä Cicerojen lainaajia istuu paljon jonkun pöydän ääressä hokemassa Ciceron tekstejä, eikä mitään uusia asioita edes kannata esittää, kun firma pyörii niin hyvin vanhojen tapojen ja asioiden varassa. 

On ikään kuin modernia ja edustavaa jättää omat ajatukset pois, ja seurata vain muiden kirjoittamia ohjeita ja määräyksiä. Itse olen kuullut joskus sellaisiakin sanoja, kuin että olisi jotenkin parempi sanoa, että “Professori X” on sanonut näin tai että Cicero on sanonut noin. Näin ihminen se pieni kynäniekka, joka kohottaa kulmiaan, ja jolta kukaan ei koskaan ole mitään kysynyt ei kirjoita mitään, mikä vie keneltäkään turhaan aikaa. Kun ihminen lähtee työelämään pitää hänen olla sellainen harmaan massan osanen, joka ei pyri saamaan mitään erikoista aikaan. Hänen ei pidä edes ajatella muuta kuin sitä, että hänet voidaan helposti korvata, eikä kukaan häntä paljon kaipaile. 

Erilaisuuden sekä erikoisuuden tavoittelu eli individualismi on nyky-yhteiskunnassa kiellettyä. Individualismi kuuluu Ciceroille sekä Dalai Lamoille, jotka asuvat jossain kaukana Tiibetissä tai elivät pari tuhatta vuotta sitten. Näin kukaan ei voi kysyä suoraan Dalai Lamalta, että kannattaako työnhakijan kirjoittaa esimerkiksi jostain sellaisesta asiasta kuin hyvästä kielitaidosta tai sitten jostain muusta vastaavasta asiasta CVhen, vai kannattaako hänen tehdä samanlainen CV kuin viidellä vierustoverilla, joilla on viiden vuoden työkokemus takanaan. Ajattelu tekee meistä ihmisiä. Omat ajatuksemme tekevät meistä ainutkertaisia, eli niitä joita ei voi niin vain korvata. 

Kuten kirjoituksen alussa mainitsiin, niin René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, että kykymme ajatella on romahtanut. Se mikä ajattelun romahduttaa on vaatimus siitä, että ihminen ei saa käyttää omia aivojaan mihinkään muuhun kuin toisten palvelemiseen. Ihmisten ajattelu tukahdutetaan sillä, että kaikki mitä toinen ajattelee tai jota hän tuo esille tyrmätään valtavalla auktoriteetin ja vyörytyksen avulla. “eihän kukaan halua käyttää turhaan tärkeää aikaa kuuntelemalla toisten suun pieksentää”. 

Aamupalavereissa ei kukaan viitsi edes vaivautua tuomaan mitään uusia asioita tuolle johtoryhmälle. Aitoa keskustelua tai mitään muuta kuin käskyjen vastaanottamista ei edes haluta kuunnella. Eli palaveri muuttuu monologiksi, jossa johtaja jakaa käskyjä, eikä kukaan edes yritä kertoa muuta, kuin niitä asioita, joilla palaverista tehdään mahdollisimman lyhyt. 

Eli vastuu kaikista mahdollisista asioista siirretään jonnekin muualle. Ja onhan kaikilla jo kiire syömään. Se että kaikilla on samanlaiset vaatteet, samanlainen ajattelutapa sekä tausta saattaa tietenkin muuttaa yhtiön tuotevalikoiman jotenkin yksipuoliseksi. Mutta kukapa niitä uusia tuotteita edes viitsii lähteä kehittämään, kun ne kuitenkin tyrmätään jossain palaverissa. Eli uuden kehittely tietenkin vie hieman aikaa, mutta sitten jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, että joku kehittää mallin jolla omat patentit voidaan kiertää. Tuolloin saattavat omat tuotteet jäädä kaupan hyllyille, mutta mitäpä se ketään johtajaa kiinnostaa, varsinkin jos hän jää eläkkeelle joskus puolen vuoden  päästä. 

Siinä pöydällä kun vain sattuu olemaan ne valmiiksi kirjoitetut ohjeet, mitä joku johtaja on kirjoittanut. Joten tietenkin me kaikki voimme varmaan kaikki noudattaa noita ohjeita, ja miksi niistä mitään keskusteluja pitäisi käydä, kun kaikki asiat ovat jo valmiiksi paperilla. Joten ehkä seuraava askel jonka yhtiömme ottaa on se, että me alaiset saamme lähteä etsimään työvoimatoimiston kautta uusia haasteita, jotka liittyvät työelämään. Ja meidät sitten korvataan roboteille. Näin ei meidän tarvitse sitten enää kuluttaa turhaan aikaa keskustelemalla siitä, mitä joku esimies on suuressa viisaudessaan kirjoittanut. 

Kehittyvät dronet vaativat uusia vastatoimia.

Kun dronet kehittyvät, niin niistä tulee entistä vaarallisempia ja monipuolisempia. Eli uudet Venäjän dronet, jotka käyttävät ilmeisesti netistä vapaasti ostettavia moottoreita ovat kehittyneet Ukrainan sodan alusta. Uudet noin 700 km/h kulkevat dronet ovat erittäin vaarallisia, ja ne ennakoivat uutta drone sukupolvea, joka voi olla hyvin monipuolinen ja vaarallinen. Dronen kehittäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin lentokoneen, ja esimerkiksi elektroniikan halpeneminen sekä halpa ja tehokas tekoäly on tehnyt niistä vaarallisempia kuin koskaan ennen. Muunnetut kasvojentunnistukseen tarkoitetut ohjelmat antavat myös pienille droneille mahdollisuuden valita kohteita ja toimia itsenäisesti.

Nuo suihkumoottoria käyttävät dronet käyttävät internetin kautta ostettavia harraste lennokkeihin tarkoitettuja suihkumoottoreita, ja niiden mahdollisuus tunnistaa kohde automaattisesti tekee niistä erittäin vaarallisia. Noita droneja voidaan pudotella lentokoneista, niitä voidaan laukaista maasta sekä mereltä. Nuo välineet ovat periaatteessa täysin alustasta vapaita, joten niitä voidaan myös jättää maastoon, ja sitten aktivoida etäkäytön avulla. Kun puhutaan esimerkiksi drone-emälaivasta, niin mieleen tulee tietenkin lentokoneen näköinen väline. 

Kaaviokuva venäläisestä Geran-3 droonista, jossa suihkumoottori. (YLE). Tämä osoittaa sen, kuinka Venäjä on kehittänyt Iranilaisia droneja, joita se käytti sodan alussa. Tulevaisuudessa tällaisissa droneissa voi olla vaikka pieniä ilmataistelu- tai tutkaan hakeutuvia aliohjuksia, joiden avulla ne voivat häiritä hävittäjiä sekä vaurioittaa ilmatorjuntaa. 

Mutta myös suurikokoinen noin yhden tonnin nostovoiman saavuttava nelikopteri voi toimia tällaisena välineenä. Eli se kuljettaa tuolloin mukanaan muita pieniä koptereita tai suihkumoottoria käyttäviä droneja. Samoin pienempi nelikopteri voi nostaa myös suihkumoottoria käyttävän dronen ylös maasta, ja sitten lentää sen etäälle käyttäjistä. Uudet dronet ovat sikäli ongelmallisia, että kuka tahansa voi periaatteessa muuttaa esimerkiksi harraste lennokin kamikaze-droneksi. Noita droneja voidaan pudottaa myös esimerkiksi strategisten pommikoneiden pommitelineistä ja ne voivat jäädä vaanimaan esimerkiksi ilmapallojen varaan. Noita droneja voidaan myös laukoa maasta, kun omat lentokoneet tekevät iskuja. 

Nuo dronet voidaan rakentaa siten, että ne hyökkäävät radiolähettimiä kuten tutkia vastaan. Tuolloin dronet voivat tuhota esimerkiksi tutkan lähetin dipolin. Dronet ovat siis oikeastaan eräänlaisia ohjuksia, joilla on kuitenkin monipuolisempi käyttöalue kuin varsinaisella ohjuksella. Dronen ja droneparven torjunta vaatii tietenkin aseita, joilla voidaan vaikuttaa droneihin hyvin laaja-alaisesti. FAE- ja muut vastaavat aseet ovat sikäli ongelmallisia että ne aiheuttavat vahinkoja myös maassa olevilla rakenteille. Ja drone-hyökkäys voi tapahtua siten, että käytetään useita erilaisia droneja, jotka lentävät eri korkeuksilla. 

"Ukrainalainen Sting-torjuntadrooni." (YLE) Tämän kaltaisia droneja voidaan käyttää myös muihin tehtäviin kuin vain torjumaan muita droneja. Eli tuo drone voi kääntyä ilmassa ylösalaisin ja iskeä maassa näkyviä kohteita vastaan. Tulevaisuudessa myös näissä droneissa voi olla suihkumoottorit. Ja niitä voidaan periaatteessa käyttää myös esimerkiksi lentokentältä nousevia ja niille laskeutuvia koneita vastaan. 

Droneja vastaan voidaan käyttää esimerkiksi radio-tai mikroaaltoja, joiden teho on niin kova, että ne tuhoavat dronen tietokoneita. Toinen mahdollisuus on eräänlainen laser- tai jonkun muun elektromagneettisen säteilyn avulla luotu “suoja-aita”. Tuolloin maahan pystyasentoon asennetut magnetronit voivat muodostaa “aidan”, joka tuhoaa esimerkiksi droneparvia. Tai pyrivien magnetronien avulla voidaan vaikuttaa suureen määrään droneja. Mikroaaltojen käyttö olisi sikäli helpompi mahdollisuus vaikuttaa ja jopa sulattaa droneja kuin laser, että ne muodostavat laajemman keilan kuin lasersäde. 

Toinen vaihtoehto voisi olla “laser propelli”, joka voi sijaita joko miehitetyssä lentokoneessa tai dronessa. Tuossa laitteessa on pyörivä peili, joka ohjaa lasersädettä niin että se toimii kuin ruoska. Daavidin linko-ohjus ilmeisesti perustuu juuri pyörivään kelar- tai jostain muusta vastaavasta aineesta tehtyyn “ruoskaan”, jossa on metallikappaleita. Kun tuo väline lentää kohti droneparvia, niin tuo siima alkaa pyöriä ja se iskee koko droneparven lävitse. Tuon välineen “isoveljeä” on kehitetty myös ABM-tarkoituksiin, eli ballististen ohjusten torjuntaan. Kun tuo pitkä ja nopeasti pyörivä siima osuu ohjukseen, niin se iskee tuon kärjen joko kappaleiksi tai vahingoittaa sitä. Tuo siima voidaan korvata nopeasti pyörivällä laser-säteellä, joka leikkaa kohti tulevat dronet tai ohjukset kappaleiksi. ABM-versiossa tämä väline voi käyttää YAG-laseria, jossa lasersäteet muodostetaan esimerkiksi asetyleenilampuissa, jotka pumppaavat energiaa laser-putkeen. 

Mikäli puolustaja joutuu ampumaan satoja tai tuhansia droneja, niin saattaa olla niin, että puolustajan ammukset eivät riitä. Ja jos dronet hyökkäävät useita kohteita vastaan laaja-alaisesti, niin niiden torjunta voi olla hyvinkin vaikeaa. Älykkäät järjestelmät mahdollistavat sen, että dronet voivat myös tehdä väistöliikkeitä. Ja osuessaan esimerkiksi muunto-asemaan voi pienikin drone katkaista sähköt hyvin laajoilta alueilta. Se että puolustaja ei voi päästää yhtään dronea lävitse aiheuttaa hyvin ikäviä ongelmia. Meidän pitää huomioida se, että vahingoittaakseen sähköverkkoa ei dronen tarvitse kuljettaa räjähteitä. Riittää että se vetää esimerkiksi rautalangan korkeajännitejohtojen yli, jolloin ne aiheuttavat oikosulun. 

https://www.euronews.com/2024/04/02/ukraine-apparently-mounts-deepest-drone-strike-inside-russia-to-date

https://yle.fi/a/74-20163760

Kun asioihin ottaa etäisyyttä, niin ne alkavat näyttää uusia puolia itsestään.

Kun ikkunoita puhdistetaan, niin me varmasti huomaamme sen, että jokaisen meistä pitää hieman miettiä sitä, mitä tuli joskus sanottua. Se että me näemme esimerkiksi väkivallan uhrit yksinomaan enkeleinä saattaa vaikeuttaa tutkimusta. Toisaalta taas emme voi suoraan sanoa, että uhri olisi sillä tavoin vaikuttanut tekijään, että tekoa voidaan missään määrin puolustella. Kuitenkin tapa nähdä uhrit enkeleinä saattaa estää tärkeitä tietoja päätymästä tutkijoiden korviin.  Eli jos uhri on elänyt kaksoiselämää, niin nuo ihmiset joista kotona ei muisteta puhua saattavat tietää asioita, joiden avulla tekijöitä voidaan jäljittää. 

Tässä voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa Kyllikki Saaren tapaus, jossa nuori neitonen joutui ilmeisesti harkitun ja teloitustyyliin tehdyn murhan kohteeksi. Tuo Suomen tunnetuin henkirikos saattoi jäädä avoimeksi siksi, että kukaan ei uskaltanut tai halunnut kyseenalaistaa Kyllikki Saaren julkista kuvaa. Kyllikki Saaren kuolintapaan liittyy suuri viha. Mikä aiheutti tuon vihan? Koska Kyllikki Saari oli uskonnollisen yhteisön jäsen, niin se tarkoittaa, että tekijä vihasi joko yhteisöä tai Kyllikki saarta itseään.

Mutta ensimmäisessä tapauksessa olisi murhia tapahtunut enemmän. Tai sitten teko liittyi johonkin muuhun, ja sitä oli yritetty naamioida viharikokseksi. Jos sanotaan että Kyllikki Saari oli vapaaehtoisesti noussut siihen autoon, jonka äänen hänen kohtalokkaana iltana mukana ajanut, mutta Kyllikistä erään risteyksen kohdalla eronnut nainen oli kuullut, niin miksi hänet oli murhattu? 

Kun Kyllikki Saaren tapausta verrataan esimerkiksi Bodomin tapaukseen, jossa kolme nuorta kuoli, kun joku hakkasi heidät teltassa kuoliaaksi. Yksi tuon seurueen jäsenistä jäi henkiin. Teko vaikuttaa järjettömältä, mutta onko nuo ihmiset tapettu siksi, että he olivat tunnistaneet jonkun? Ja tunnistiko myös Kyllikki Saari jonkun henkilön, joka ei halunnut tulla tunnetuksi. Ja tuohon aikaan noita ihmisiä oli paljon. Entiset natsit ja Stalinin kätyrit olivat vielä tuolloin voimissaan. Pitää muistaa, että DDRn valtion omistama mökki sijaitsi tuon Bodomin murhapaikan lähellä, joten oliko joku jota ei saanut mainita tunnistettu? 

Tiedetään että entisen DDRn turvallisuuspalvelu, Stasi vainosi ja varjosti entisiä SS-miehiä. Ja esimerkiksi pahamaineinen natsilääkäri Horst Fischer, joka suoritti epäinhimillisiä ihmiskokeita mielisairaaloissa  pidätettiin aikoinaan DDRssä. Siis virallisesti Stasi pidätti entisiä natseja erittäin tehokkaasti. Mutta kuitenkin esimerkiksi Fischer sai harjoittaa ammattiaan lääkärinä DDRssä 20 vuotta. Se mikä hänet käräytti oli SS:n tatuointi, mikä tietenkin aiheuttaa kysymyksen siitä, miten tuo pahamaineinen natsitohtori kykeni kuitenkin peittämään henkilöllisyytensä? Eikö kukaan Stasista huomannut tuota tatuointia? Eikä Fischerin henkilöllisyyttä kukaan osannut liittää erääseen “eutanasia-ohjelmassa” työtä tehneeseen Gestapon lääkäriin. Samalla voidaan kysyä että kuinka monta entistä Gestapo-miestä työskenteli DDRn salaisessa poliisissa, eli pahamaineisessa Stasissa? 

Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että se mitä Stasi virallisesti kertoi saattoi ainakin hiukan poiketa totuudesta. Mieleen tulee vain se, että esimerkiksi Tseka, eli KGB teki yhteistyötä entisten Ohranan eli Tsaarin poliittisen poliisin jäsenten kanssa. Tuolloin Venäjän vallankumouksen aikaan Tseka tarvitsi ohranan miesten taitoja, joten heidät taivutettiin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen perustuvaan yhteistyöhön entisten vihollisten kanssa. Eli he tekivät sopimuksen niiden miesten kanssa, joita he ennen vainosivat. Ja sitten kommunistit ja ohranan miehet alkoivat Stalinin käskystä vainota kaikkia, jotka uskalsivat olla eri mieltä kommunistien kanssa. Joten olisiko joku natsitohtoreista ehkä työskennellyt myös esimerkiksi Stasin tai jopa KGBn laskuun. Noiden miesten ja naisten taitoja varmasti haluttiin käyttää hyväksi esimerkiksi kuulusteluissa. 

Mitään viitteitä mahdollisesta kaksoiselämästä ei haluttu jostain syystä ainakaan julkisuudessa mainita. Eli julkisuuteen tuotiin kuva nuoresta uskonnollisesta naisesta, joka ei edes olisi voinut tehdä kärpäsellekään pahaa. Tuolloin ei mahdollinen poikaystävä tai muu joukko, jonka kanssa tuo nuori nainen ehkä oli jossain viettänyt aikaa, josta hän ei ollut kotonaan kertonut ei uskaltanut ilmoittautua ja jakaa tietojaan, mitkä olisivat ehkä tuoneet valoa sekä motiiviin että tekijään. 

Kun ihminen tekee murhan, niin hänet demonisoidaan. Hän on paha, syntinen ja kurja. Kukaan ei koskaan ole edes kuvitellut olevansa hänen kanssaan, eikä murhaajaa kukaan edes ajattele kutsuvansa mihinkään juhliin. Mutta onko asia oikeasti ollut niin kuin julkisuuteen tai poliisille sekä vanhemmille kerrotaan, jos joku koulukaveri tai muu kaveri tekee veritekoja? Siis todellisuus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, mitä omalle perheelle kerrotaan. Uskaltaako kukaan oikeasti tunnustaa, jos murhaaja sattuu olemaan joku entinen paras kaveri? 

Kun puhutaan esimerkiksi kouluissa tapahtuneista puukotuksista tai ampumisista, niin tietenkin niiden tekijä on aina ollut “vähän outo”. Hän on aina ollut sellainen “kerran synttäreillä tavattiin”-tyyppi, johon ei kukaan varmaan edes ajatellut ottaa yhteyttä. Siis puukotuksen tai ampumisen jälkeen reaktio on varmaan aivan ymmärrettävä. Mutta entä ennen tuota tekoa? Siis ennen tuota tekoa kyseinen henkilö ei ollut rikollinen. Hän ei ollut lehtijuttujen aiheena. 

Siis hän vain tuli kouluun yhtenä aamuna puukko taskussaan, puukotti paria sattumanvaraisesti valittua tyttöä, koska sattuu haluamaan vankilaan. Eli tekeekö tuollainen teko hänestä itsestään ehkä kovan pojan, joka sitten vankilasta päästyään voi tulla työelämään normaalisti ja kertoilla noita “linnan juttuja” kavereilleen? Vai mikä mahtaa olla motiivnína tähän rikokseen? 

Kun oikeus sitten tässä tapauksessa päättää vangitsemisesta, niin voidaan kyllä aiheesta sanoa, että tekijä saattaa kyllä aiheuttaa vaaraa lähipiirilleen. Eli tässä tapauksessa ilman hoitoa kuolemaan johtavien vammojen aiheuttaminen on  ilmeisesti seikka, joka täyttää erityisten painavien syiden kriteerit, joilla perustellaan vagitsemista. Samoin voi olla tekijän itsensä kannalta parempi, että hän pitää “hiukan etäisyyttä” kotiväkeen. Mutta syy tuohon tekoon pitää aina löytyä. 

Kotona ei tällaista tekoa välttämättä katsella kovin hyvällä. Kun tuo henkilö sitten aikanaan viedään vankilaan tai mielisairaalaan, niin hän joutuu kertomaan miksi ja miten hän valitsi kohteet teolleen. Vaikka henkilö on periaatteessa tajunnut tekonsa ja sen seuraukset, niin hän saattaa olla silti vaaraksi ympäristölleen. Mutta sitten tietenkin seuraava kysymys on se, että miten hän näkee oman toimintansa? Sarjamurhaajat eivät kadu. He saattavat nauttia teoistaan, ja siitä että he tuottavat muille ihmisille tuskaa. 

Noiden ihmisten psyyke tai ajattelumalli on sikäli kieroutunut, että he tajuavat tekojensa hirveyden, mutta samalla he nauttivat väkivallan tuomasta vallasta. Jos esimerkiksi alaikäinen toimii palkkamurhaajana, niin hänet kyllä silloin pitää eristää muusta yhteiskunnasta. Joskus murhaaja kuvittelee olevansa ikään kuin joku järjestyksen valvoja. Hän saattaa saada idean ensimmäiseen väkivallantekoon siitä, että kaverit ovat levitelleet juoruja jostain henkilöstä, ja sitten tämä “järjestyksenvalvoja” on päättänyt tehdä vaikutuksen kavereihinsa. Seuraukset ovat hyvin vakavat. 

Sarjamurhaajat eivät ole tavallisia ihmisiä. He  näkevät tekonsa oikeutettuna tai välttämättömänä. Lait on tehty terveitä ihmisiä varten. Niissä ei juurikaan huomioida psykopaatteja, kuten moninkertaista murhamiestä nimeltään Jammu Siltavuori. Vaikka pohjoismaiseen oikeuskäytäntöön ei normaalisti sovi esimerkiksi tuomioiden jatkaminen, niin kuitenkin pitää olla sanktioita, joilla nämä mahdollisesti murhien maailmanennätykseen pyrkivät ihmiset joiden ainoa motiivi on pelon luominen ja väkivallan tuoma nautinto saadaan pidettyä poissa yhteiskunnasta. 

Mutta sitten me voimme taas palata siihen, mitä kutsutaan ikkunoiden puhdistamiseksi. Jostain syystä mediaan on vaivihkaan ilmestynyt sellaisia näkökulmia, joiden mukaan esimerkiksi väkivallan tekijöitä pitäisi kohdella jotenkin lempeästi. Norjalaisen massamurhaaja Andreas Behring Breivikin kaltaiset ihmiset toimivat ikään kuin osoituksena siitä, miten liberaaleja meillä pohjoismaissa osataan olla.

Hänen jokaista valitustaan seurataan silmä kovana, ja suurin huoli lienee se, miten tuo mies voi tämän jälkeen integroitua takaisin yhteiskuntaan. Siitä mitä hänen uhriensa omaiset tai uhrit sattuivat viimeisenä hetkenä ajattelemaan ei varmaan kovin paljon ajatella. Riittää että Breivik saa oikeutta. Mutta kuitenkaan tuollaisten ihmisten ja heidän tekojensa puolustelu ei ole asia, mitä voidaan pitää ainakaan kovin miellyttävänä piirteenä. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Horst_Fischer

Kun puhdistat ikkunoita, niin muista että näkökulma muuttuu.

Kun ikkunat puhdistuvat, niin sisään tunkee kirkasta terävää ja satuttavaa valoa. 

Alvar Aalto tai John Steinbeck sanoi, että ikkunat kannattaa pitää likaisina, jotta valo pääsee pehmeämmin sisään. Tuosta sanonnasta puhutaan usein monella tavalla. Mutta mitä se siis iha oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että luodaksemme uuden puhtaan näkökulman tai näkemyksen asioista, meidän pitää uskaltaa hävittää se entinen suodatin, jolla suodatetaan tieto, joka on meille liian vaikeasti käsiteltävässä muodossa. Siis lika toimii suodattimena, joka suodattaa asioita siten, että me voimme kiinnittää huomiota vain siihen, mistä haluamme pitää kiinni. Tuo mistä haluamme pitää kiinni ei ole ehkä aivan sitä, mitä todellisuus on. Kun me pesemme ikkunoita, niin meidän pitää peittää hetkeksi näkymä, johon olemme tottuneet. 

Siis meidän pitää käyttää saippuaa, jotta saamme lian pois. Ja sitten edessämme on uusi, kirkas näkymä. Mutta tuo terävä uusi valo saattaa sattua silmiin. Tai sitten me voimme ehkä käsittää asian niin, että me olemme kiinnostuneempia ikkunassa olevasta liasta, kuin siitä mitä ikkunan takana tapahtuu. Me emme siis ole kiinnostuneita tapahtumista, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta ikkunan likaisuuteen voimme itse vaikuttaa. Eli oliko vähän outo tapa lähestyä asioita. Toisaalta jos emme ole koskaan edes nähneet puhdasta ikkunaa, niin emme tiedä miltä ikkunan takana oleva maisema näyttää ikkunan takana. Siis sitä mitä tuon lauseen sanoja on tarkoittanut ei varmaan tiedä kukaan. 

Mutta kun sitten puhumme siitä mitä meidän pitäisi tietää tai ymmärtää,  ja mitä meidän ei pitäisi tajuta, niin kohtaamme sellaisen asian kuin tunteet. Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kun puhumme tekoälystä, niin kohtaamme asian, jota emme koskaan ehkä ole ennen kohdanneet. Me kohtaamme tunteettoman koneen, rakenteen joka kykenee yhdistämään tietoa monella tavalla, ja joka kykenee jopa näyttämään tunteita, joita koneella ei kuitenkaan koskaan ole. Tekoäly on väline jonka pelätään vievän töitä erityisesti journalisteilta, joiden työ on ennen ollut raportoida asioista puolueettomasti. Mutta voiko olla olemassa puolueetonta journalismia? Journalisti on vain ihminen. 

Mutta ihminen ei koskaan ole puolueeton. Ihminen ei koskaan ole ilman tunteita, ja tunteiden kautta vaikuttaminen on erittäin ikävä mutta tehokas tapa vaikuttaa ihmiseen, joka pystyy vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta voimmeko me välttää sitä, että me ikään kuin alamme niputtaa asioita erittäin ikävällä tavalla? Siis me emme varmaan ajattele koskaan sitä, että ihminen joka näkee nääntyviä lapsia Gazassa saattaa globalisoida nuo lapset ja heidän kärsimyksensä johonkin pyssyn heiluttajiin, ja juuri se on se, mitä hänen halutaan tekevän. 

Samoin holokausti eli natsien julma, juutalaisiin kohdistunut kansanmurha globalisoidaan helposti myös nykyjuutalaisiin sekä Israelin asevoimiin. Samoin tuo globalisaatio aiheuttaa sen, että jokainen juutalaiseen kohdistuva rikostutkinta voidaan nimittää antisemitistien salaliitoksi. Eli oliko mafia-pomo Meyer Lanskyyn kohdistunut rikosepäily antisemitistien salaliitto? Tai kohdistuiko natsien vaino vain juutalaisiin? Globalisaatio väärällä tavalla tehtynä on äärimmäisen vaarallista. 

Siis pääosa Saksan keskitysleireillä surmatuista oli juutalaisia, mutta myös muita ryhmiä oli joukossa. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkaan ei koskaan selvitetty sitä, että mitä Stalin teki GULAGissa. Eli Stalin ei koskaan joutunut samalla tavalla vastuuseen teoistaan, kuin Hitlerin esikunta. Syynä tähän oli se, että Stalin oli voittajien puolella. Hän valitsi puolensa oikein. Ja juuri Hitlerin julma holokausti sai ihmiset sulkemaan silmänsä punaisesta terrorista. Tietenkin GULAG oli kaikkien tiedossa, mutta noita Stalinin leirejä vähäteltiin. 

Mielestäni tuo vainoaminen sekä järjestelmällinen murhaaminen kohdistui myös romaneihin, homoseksuaaleihin sekä ihmisiin, joita natsihallinto ei voinut sietää kuten vammaisiin, toisinajattelijoihin ja muihin ihmisiin, jotka poikkesivat massasta. Kommunistien vainot taas kohdistuivat uskonnon harjoittajiin, taiteilijoihin sekä oikeastaan kaikkiin, joita punaisen terrorin jäsenet eivät voineet sietää. Yksi diktatuurin tärkeimmistä tuntomerkeistä on se, että siellä yksilöllisyys poistetaan täysin. Massoja on helppo käsitellä, massoja on helppo lähettää kuolemaan, ja siksi diktaattori inhoaa massasta poikkeavia ihmisiä.Diktaattorin mielestä ihminen on vain välttämätön paha, väline jolla hän toteuttaa omaa ajatusmaailmaansa. 

Mutta kummasta välitämme enemmän ikkunasta joka on likainen, vai noista kärsivistä ihmisistä? Sitä voimme sitten kysyä omalta peilikuvalta, joka niin mielellään meitä katseli kun pesemme kasvojamme. Me kaikki ymmärrämme Ukrainan tukemisen tärkeyden. Mutta koska tämä on filosofinen kirjoitus, jossa on tarkoitus tarkastella asioiden negatiivista puolta ja rikkoa tabuja, niin lukekaa myös seuraava luontaisesta narsismista kertova kappale. 

Me kaikki toivomme Ukrainan sodan päättymistä. Mutta miten me sitten saamme tuon sodan päättymään? Yksi tapa on jättää Ukraina aivan yksin, ja toivoa että Venäjä voittaa tuon maan nopeasti. Noin saadaan ikävä tilanne pois mielestä ja sota pois päiväjärjestyksestä. Se teemmekö tuolloin oikein tai voimmeko sen jälkeen katsoa peiliin on sitten vähän eri asia. Mutta oliko niin, että syvällä narsistisen mielemme syövereissä toivoimme Venäjän nopeaa voittoa, koska silloin meidä ei tarvitsisi ottaa kantaa Ukrainan puolustus sotaan.

Se mitä tuo asia saa aikaan on sitten se, että Venäjä kääntää kärjen Suomeen ja Baltiaan. Samalla tavalla, jos juku antaa kiristäjälle rahaa, niin hän yllyttää tätä jatkamaan sekä kiihdyttämään toimintaansa. 

Samalla tavalla voimme kysyä että kummasta välitämme enemmän Maapalloa kohti tulevasta asteroidista vai jääkiekko-ottelun tuloksesta? Vastaus on että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin joku asteroidi. Vaikka varmaan jokainen meistä tietää mitä meidän kannattaisi huolehtia enemmän. 

Me kohtaamme joka päivä erilaista vaikuttamista. Vaikuttamisen tarkoitus on saada meidät tekemään asioita, josta joku sitten hyötyy. Kun me kohtaamme vaikuttamista, niin paras tapa saada omat näkökulmamme asioista menemään läpi on olla miellyttäviä. Toinen tapa on herättää sääliä, mikä on sitten säälittävää. Mutta säälillä saa ostettua ymmärrystä. 

Me heikot ja köyhät emme vain kykene vastustamaan vastapuolta, ja siksi meidän pitää vain myöntyä siihen, mitä muut haluavat. Jos panemme vastaan, niin emme ehkä ole säälittäviä. Mutta jostain syystä me kohtaamme sellaisen ilmapiirin, että tiettyjen ihmisten mielipiteiden vastustaminen on säälittävää. Tuolloin toisen ihmisen mielipide painetaan maan rakoon sanomalla sitä säälittäväksi. Ja tietenkään mitään omaa tietojen etsintää tai kouluttautumista ei voida sallia. Ääriryhmät tietenkin omivat monia aatteita kuten kansallisen perinnön sekä kulttuurin itselleen. 

Kun kouluja pommitetaan, niin silloin pyritään hävittämään kansallinen perintö. Eli pommituksella ja muilla tuhotoimilla, joka kohdistuu kouluihin sekä älymystön eli taiteilijoiden sekä professorien ja tutkijoiden vainoamisella on aina sama merkitys. Kansan historia sekä kulttuuri pyritään tuhoamaan noiden toimien kautta. Eli kun “einsatzgruppen” yksiköt murhasivat ihmisiä jossain Puolan metsässä, niin noiden ampumisten tarkoitus oli surmata Puolan kansan sydän. Näiden ihmisten pelättiin aiheuttavan hankaluuksia keskitysleireillä. Sama logiikka ajoi myös Stalinia hänen toimissaan. Hän halusi tuhota Venäjän historian sekä korvata sen puolueen ja häntä itseään miellyttävällä versiolla historiasta, jonka mukaan kommunistit olivat yksinomaan hyviä ja tsaari oli paha. 

No, ehkä tsaari oli julma sortaja, mutta ne taiteilijat, kauppiaat sekä monet muut eivät olleet myöskään nähneet tsaarin vallassa mitään hyvää. He saattoivat taistella punaisessa kommunistisessa armeijassa tsaarin kannattajia vastaan. Nuo henkilöt saattoivat olla tsaarin poliittisen poliisin Ohranan uhreja. Mutta he eivät välttämättä taistelleet nostaakseen valtaan uutta tsaaria, jolla oli isot viikset, ja joka poltti piippua ketjussa. Kuitenkin heidät pidätettiin tuon ketjupolttaja-viiksimiehen käskystä. Heidät haettiin nahkatakkia käyttävien miesten toimesta ja sitten kun he astuivat kahden nahkatakkia käyttävän miehen välissä mustaan autoon, niin he eivät ehkä koskaan nähneet kotiaan. 

Heidät oli ilmiantanut joku joka ei vain voinut sietää toisen menestystä. He eivät voineet sietää kiiltäviä lattioita, kirjailtuja paitoja tai kirjailtuja pöytäliinoja. Nuo miehet jotka suorittivat pidätyksiä olivat teknokraattien luomuksia. He ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. Noiden miesten ajattelutapa oli peräisin suoraan pimeältä keskiajalta. Keskiajalla ajateltiin että vaikka ihminen olisi pidätyksen jälkeen todettaisiin syyttömäksi tekoon, josta häntä oli syytetty, niin hänet silti saatettiin kiduttaa kuoliaaksi. “Oli jumalan tahto että pidätys tapahtui, ja jotain pahaa tuo raukka oli kuitenkin tehnyt”.

Eli vaikka henkilö oli syytön vastavallankumoukselliseen propagandaan ja sen levittämiseen, niin tietenkin hän oli jotain pahaa tehnyt. Turvallisuuspalvelu oli erehtymätön, ja ilmiantaja ei vain osannut pukea sanoiksi sitä, miten tuo pidätetty oli toiminut vasta-vallankumouksen hyväksi ja yrittänyt työntää erehtymätöntä toveri Stalinia pois vallasta. Vai miksi hän muka oli ottanut yhteyttä tuohon mahtavaan turvallisuuspalveluun, jonka jäsenet valittiin suurista keskinkertaisuuksista, eli he eivät tehneet mitään omasta halustaan. Kaikki turvallisuuspalvelun jäsenet noudattivat vain käskyjä, he eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään, harjoittaneet jonninjoutavia filosofioita. He vain tepastelivat jonkun ilmiannetun kotiovelle, ja sitten vain konepistooli päin naamaa. Tietenkin pidätetty oli vaarallinen, eihän konepistoolia olisi muuten tarvittu. 

Ja kun sitten tuo ilmiantaja seisoi naama virneessä heiluttamassa tuolle kansan viholliselle, niin hän tunsi olevansa todellinen supermies tai nainen. Hän saattoi vielä ilmiantaa monia muitakin, ja sitten ehkä hänet jopa kutsuttaisiin GPUn tai NKVDn järjestämälle ilmiantokurssille, jossa hän voisi sitten kehittää vaikka naapurin emännän halkopinosta suuren agitointi välineen. Joskus tosin ilmiantaja saattoi myös muuttua kansan viholliseksi, kun joku sitten näki hänen piirtäneen puolueen jäsenkirjaan rivoja kuvioita. Ja sitten tuo onneton saattoi olla onnekas, ja päästä katsomaan revontulia jonnekin kauas Siperiaan. Tai sitten mikäli hän sattui asumaan Pietarissa eli Leningradissa, niin hänen elämänsä päättyi Bolšoi Domin eli “Ison talon” kellarissa, missä hänet ammuttiin muitta mutkitta. 

Kun sitten muutamme asiat miellyttäviksi, niin voimme tietenkin peittää tiedosta sen osan, mikä ei miellytä vastapuolta. Eli tuolloin vältämme konfliktin puhumalla vain sitä, mitä vastapäätä istuva henkilö haluaa kuulla. Ja juuri silloin teemme virheen, jota voidaan pitää anteeksiantamattomana tai jopa rikollisena tekona. Tuolloin muutamme tietoa siten, että se on helppo niellä, mutta samalla unohdamme asiat, joita emme halua tai tai uskalla katsoa. 

Se mitä me emme uskalla tai halua muuten katsoa saattaa olla se, mikä ehkä voisi vapauttaa meidät kaikki jostain pelosta. Se ehkä avartaa näkemyksiä siitä, miten asioista pitäisi puhua. Se saattaa poiketa siitä, miten niistä toivoisi puhuttavan. Meidän on vaikea myöntää virheitä, joita itse teemme. Me olemme riippuvaisia tiedosta, jota me saamme mielipiteitä muodostettaessa. Kun me teemme jonkun päätöksen, niin silloin teemme sen sillä tiedolla ja kokemuksella, jota jokaisella meistä sillä hetkellä on. Tiedon määrän lisääntyessä tai toiminnan laadun muuttumisella on sellainen merkitys, että joskus kauan sitten tehty päätös saattaa muuttua vääräksi. Se että Daavidin Linko on maailman paras IT-ohjus ei tarkoita että hyväksymme kansanmurhaa. Jos tuo järjestelmä on jo maksettu, niin kaupan peruuntuessa Israel ei ehkä halua palauttaa rahoja. Samalla taas Venäjä rajojen takana aiheuttaa jatkuvasti huolta meissä kaikissa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Mihin maailma on menossa?

Trumpin Yhdysvallat on tuonut ihmisten eteen mallin, jossa vastakkain ovat erilaiset yliopistot, joiden pitäisi tuottaa laadukasta “materiaalia” valtion ja työelämän tarpeisiin, ja jossa isänmaallisuuden ja työelämästä tuttuun lojaalisuus velvoitteeseen vetoamalla saadaan vastaääniä vaimennettua. Eli vastakkain ovat ainakin päällepäin vapaan tieteen tyyssijat sekä valtion hallinto vastakkain. Toimiakseen oikein pitää yliopiston saada useita erilaisia näkökulmia omaavia ihmisiä, jotta se voi toimia kuten sen pitäisi toimia. 

MAGA-liike ottaa tutkimuksesta vain ne asiat, jotka sopivat sen ajattelutapaan. Tuo liike on myös ottanut käyttöön eräänlaisen terrorin, eli tuomarit ja muut joita liike ei hyväksy saavat pizzapaketin. Se onko noissa paketeissa viesti, "se olisi voinut olla pommi" on arvailujen varassa. 

Mikäli yhteisön ajattelutapa muutetaan monolologiseksi, niin että mitään muuta kuin yhtä tapaa ajatella ei huomioida, niin silloin me kohtaamme hyvin ikävän asian. Nimittäin ideoiden ja niistä poikivien innovaatioiden diversiteetin eli monimuotoisuuden kapeneminen johtaa siihen, että tiede ja siitä poikivat innovaatiot kohtaavat tilanteen, jota voidaan verrata degeneraatioksi. Tuolloin saattaa vanhentunut sekä ehkä jopa vaarallinen tai toimimaton ratkaisu päästä markkinoille. 

Tietenkin valtion hallintoa johtava Trump päättää siitä, että jos yliopistot eivät ole linjassa hänen näkemystensä kanssa, niin silloin leikataan rahoitusta. Tai niihin tuleville ulkomaisille vaihto-opiskelijoille tai tutkijoille ei myönnetä green cardia, jos he eivät tuota tietoa, joka sopii Trumpin MAGA-liikkeen jäsenten korville.Tuo tapa jossa tieteen harjoittajalta vaaditaan tuloksia, jotka sopivat jonkun ryhmän käsitykseen isänmaallisuudesta ei ole aivan tuntematon missään päin maailmaa. Eikä Venäjä ole ainoa maa, jossa esimerkiksi sodan tai sotarikosten ja niiden syiden tutkiminen on jotenkin vaikea asia. Tällä tarkoitan että tiettyjä sotarikoksia on maailman historiassa ohitettu olkapäitä kohauttamalla. 

Samoin sodan aikana on varmasti tehty myös tavallisia rikoksia, joista osa saattaa olla vieläkin selvittämättä. Sota antaa mahdollisuuden kätkeä rikoksia ja ihmiset saattavat olla kiinnostuneempia jostain rintamalla tapahtuneesta toiminnasta, kuin jostain yksittäisestä murhasta. MAGA-liikkeen argumentti esimerkiksi yliopistojen suitsemiseksi saattaa perustua siihen näkemykseen, että yliopistoilla järjestetyt “Ho Chi Minh” mielenosoitukset sekä myöhemmin Afganistanissa tapahtuneiden drone-iskujen tuomitseminen ja niitä vastaan suunnatut kampanjat vetivät maton sodan alta. Eli “ratkaisevalla hetkellä” alettiin noita vastustajia uhriuttaa.

Kun puhutaan sitten siitä, miten MAGA-liike kohtelee Israelia, niin tuo kansanmurha on hiukan eri tyyppinen kuin Afganistan sekä Vietnam. Etelä-Vietnam ei ollut mikään demokratian tyyssija, eli kumpikin osapuoli tai Vietnamin sodassa jokainen osapuoli  omalla tavallaan rikkoi Geneven sopimusta. Eli Pohjois-Vietnamissa amerikkalaiset sotavangit pakotettiin hokemaan kommunistisia iskulauseita ja heitä yritettiin aivopestä. Sotavankien kohtelusta voitte lukea erilaisista lähteistä. Etelässä sekä Etelä-Vietnam että USA kuullustelivat vankeja LSDn avulla. Samoin ilmaiskuja suunnattiin siviilejä vastaan. Mutta myös VietCong surmasi etelän ja USAn kanssa yhteistoiminnasta epäiltyjä melko usein. 

Afganistanissa vallassa oli Taliban hallinto, joka tuki terrorismia ja murhasi järjestelmällisesti vastustajiaan. Samoin tuo maa tarjosi suojapaikan Osama bin Ladenille, joka oli useiden terrori-iskujen arkkitehti. Tuon takia isku tuohon maahan hyväksyttiin. Myöhemmin Osama bin Ladenin kuolemaan johtanut pidätys yritys sai aikaan asian, jossa tuota SEAL-miesten toimintaa alettiin kutsua rikokseksi, ja jostain syystä bin Ladenia muutettiin uhriksi, vaikka hän oli vastuussa tuhansien ihmisten kuolemasta. 

Mutta sitten Israeliin. Periaatteessa koko operaatio jota nyt pitäisi kohdella kansanmurhana lähti liikkeelle “oikeutettuna vastatoimena”, mutta myöhemmin operaation luonne on muuttunut siten, että tarkoituksena on vain murskata Palestiinalaisten vastarinta. Metodit joita tuossa operaatiossa käytetään ovat erittäin rikollisia. Eli Israelissa sekä ilmeisesti myös Hamasin kohdalla on ihmisiä, joiden etu on erityisesti se, että sota Gazassa jatkuu loputtomasti. Ääriliikkeet kummallakin puolella varmasti järjestävät verilöylyn aina, jos mitään lähentymistä tapahtuu. 

Periaatteessa Netanjahulla ja Putinilla on paljon yhteistä. He näkevät molemmat maansa ikään kuin vihamielisten voimien ympäröimänä linnakkeena, jota pitää koossa ainoastaan kansallinen yhtenäisyys. Niin kauan kuin Netanjahu on vallassa, niin hän voi välttää syytteet tai tutkimukset. Eli tuo konsertti-isku tuonne aavikon festivaaleille tapahtui Netanjahun itsensä kannalta juuri sopivasti. Hän sai tuolloin aloitettua operaation Gazassa, joka jatkuu edelleen. Siis operaatio muuttui kansanmurhaksi.Jossa unohdettiin kohtuus. Ja uhreiksi alkoi valikoitua naisia ja lapsia. Joten jotain pitäisi varmaan tehdä. 

Tuo toiminta on tuomittavaa, olkoonkin että “Hamas aloitti”. Toisaalta taas naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta sopii myös Hamasin johtajille, jotka haluavat kaikkea muuta kuin Palestiinan tunnustamista. Hamas on myös äärijärjestö, jonka johtajat eivät varmasti halua mitään muuta kuin että sota jatkuu loputtomiin, eikä myöskään ainakaan jokainen Israelin asevoimien johtaja ole tuolla Gazassa hölkkäämässä 40 asteen helteessä hiki hatussa pitkin raunioita. 

Tietenkin Palestiinan valtion tunnustaminen olisi asia, joka voisi auttaa lopettamaan murhaamisen. Mutta miten tehdä tuo teko niin, että Hamas ei samalla muutu tunnustetuksi hallitukseksi? Siis miten erottaa Hamas muista palestiinalaisista? Kun Israelin teot Gazassa tuomitaan, niin samalla pitäisi tuomita myös Hamas ja Hizbollah. Ja samalla tietenkin meidän pitää muistaa myös se, miten “hyvin” palestiinalaisia on muualla kohdeltu. He eivät ole minkään maan kansalaisia. Vaan noita ihmisiä on arabimaissa pidetty pakolaisleireillä poliittisista syistä vuodesta 1947 asti. 

Arabimaat näkevät asiat siten että jos palestiinalaiset hyväksytään heidän maansa kansalaisiksi, niin se merkitsee Israelin tunnustamista. Ja se on jyrkästi vastoin arabien politiikkaa, jonka mukaan Israel on “sionistinen hyökkääjä valtio”, jolla ei ole oikeutta olemassaoloon, Ja Netanjahu ottaa kaiken irti tuosta asiasta. Hän näkee asiat niin, että jokainen arabi tai palestiinalainen on joko nykyinen tai tuleva terroristi. Ja se tietenkin luo kansanmurhalle otollisen ilmapiirin. 

Samoin Israelin poikkeuksellisen julmat otteet varmasti luovat myös otollista ilmapiiriä erilaisten ääriryhmien kuten Isis, Hizbollah ja Hamas suorittamille värväystoimenpiteille. Eli he värväävät palestiinalaisia itsemurha-pommittajiksi, mikä sitten taas ruokkii vihaa, ja Netanjahun luomaa kuvaa itsepuolustuksesta. Toisaalta taas peko kostosta ajaa myös Israelia entistä julmempiin tekoihin. Vaikka tiedetään että kollektiivinen pommittaminen ja koko yhteisöön suunnattu väkivalta tiivistää ihmisten rivejä. Ja tietenkin palestiinalaisten kurittaminen eli kansanmurha  saa ihmisten katseet pois arabiassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. 

Mutta palataan MAGA-liikkeeseen. MAGA liike kuulemma tilailee pizzoja ihmisille, joista he eivät satu pitämään. Mutta samalla Trumpia tukeva Maga-liike varmasti vaatii myös konkreettisia tuloksia Trumpin tukemisesta. Jos ajatellaan että Trump karkottaa esimerkiksi meksikolaisia, niin mitä töitä nuo meksikolaiset ovat tehneet? 

Mikäli MAGA aktivistit ajattelevat, että meksikolaisten karkottaminen tekee lisää työpaikkoja, niin aikovatko he sitten lähteä hakemaan noita töitä? Mutta miksi USA on ajautunut tilanteeseen, missä sen johto ei tunnu tietävän edes sitä, mitä se on edellisenä päivänä luvannut tai vaatinut? Ehkä pieni historian kertaus avartaa sitä näkökulmaa, joka on ajanut USAn tähän tilanteeseen. Toisen Maailmansodan aikana liittoutuneiden sotatarvikkeiden tuotanto tapahtui pitkälti USAssa jonka valtava tuotantokapasiteetti oli kaukana Akselivaltojen pommikoneiden ulottumattomissa. USAn teollisuutta eivät japanilaiset tai saksalaiset kyenneet häiritsemään, ja sodan jälkeen USA tarjosi apuaan Euroopan jälleenrakentamiseen. 

Yhdistettynä lähes vahingoittumattomana säilyneen tuotanto infrastruktuurin kanssa kiitollisuus mitä Ranskassa sekä Britanniassa ja muissa läntiseen Eurooppaan kuuluneissa valtioissa takasi sen, että USAn taloudellinen tuki nosti läntisen Euroopan takaisin jaloilleen. Tässä tekstissä “läntinen Eurooppa” tarkoittaa valtioita, jotka saivat Marshall-apua sekä jäivät Varsovan liiton ulkopuolelle. Kahden supervallan hallitsemassa maailmassa, eli Kylmän sodan aikaan USAn ydinaseesta tuli NATOn keskeinen väline, jolla se kykeni vaikuttamaan Neuvostoliiton toimiin. Samoin ydinase oli keskeinen pelote, jolla suurvallat pysyvät erossa toisistaan. 

Kylmän sodan päättyessä ihmiset alkoivat luottaa toisten hyvyyteen. Aseistariisunta, rauhanliike ja monet muut hyvät asiat kukoistivat. Toki tuolloin unohdettiin, että jo Neuvostoliitto tuki rauhan liikettä, eli tarkoitus oli riisua länsimaat aseista, mutta samalla Neuvostoliitto suoritti voimakasta asevoimiensa varustamista. Putinin pelikirja on pääosin tuolta ajalta. Neuvostoliitto kehitti voimakkaasti maahanlaskujoukkojen toimintaa. Noiden joukkojen avulla voidaan luoda vihollisen selustaan pesäkkeitä, kuten vallata lentokenttiä. 

Ja sitten noiden pesäkkeiden kautta  voidaan selustaan toimittaa raskaita aseita, sekä luoda toinen rintama.Vallattujen tukikohtien kautta voidaan tietenkin toimittaa myös raskaita hyökkäysvaunuja vihollisen selustaan. Mutta jos noita vaunuja pudotetaan laskuvarjolla on noiden iskujen teho kovempi. Eli vaikka laskuvarjojoukot itse ovat kevyesti aseistettuja, on niiden tehtävä vain esimerkiksi lentokentän nopea haltuunotto. Ja sitten vallatulle kentälle aletaan välittömästi tuoda raskaita aseita kuten panssarivaunuja ja tykkejä, joilla toimintaa voidaan laajentaa. 

 Hyökkäyksen torjunnassa laskuvarjojoukot, sekä raskaat kuljetuskoneet, jotka voivat kuljettaa myös panssarivaunuja ja pudottaa niitä laskuvarjolla voivat hypätä vihollisen kärjen yli.  Ja sitten iskeä joko vihollisen huollon kimppuun tai hyökätä vihollisen selustaan. 

Oli Ukrainan onni, etteivät Venäjän merijalkaväki sekä laskuvarjojoukot päässeet sodan alussa tavoitteeseensa. Puhuttiin jopa tiedustelupalveluiden alasajosta, ja luotettiin ennalta ilmoitettuihin “open skies” valvontalentoihin, joilla valvottiin ydinaseiden purkamista. Toki esimerkiksi korkeasti mobilisoitavien  SS-20 ja SS-25 järjestelmien siirtäminen pois “open skies” valvontakoneiden reiteiltä. Kun Putin alkoi valtaan noustuaan rajoittaa presidentin valtakausien määrää  ja avata Venäjää, niin ihmiset halusivat uskoa siihen, mitä tuo mies halusi sanoa. Mutta sitten Putin alkoi pyörtää puheitaan. 

Lopulta hän astui pois presidentin paikalta vain siksi, että  Dmitri Medvedevin kautta Putin saattoi säädättää lain, joka takasi hänelle rajattoman vallan. Tuon jälkeen Venäjällä alkoi opposition järjestelmällinen tukahduttaminen sekä Putin alkoi esitellä erilaisia uusia ydinaseitaan. Kun länsimaat olivat ajaneet asevoimiaan alas, ja sitten vielä toimineet jotenkin huonosti Afganistanissa, niin tietenkin sodanvastaisuus oli länsimaissa hyvin korkealla. Sanotaan että ilman julkisen sanan painostusta olisi Afganistan voitu voittaa, mutta länsimaiden lähtö sinetöi Talibanin voiton. 

Tuon voiton myötä USA menetti ainakin osittain uskottavuuttaan NATOn takuumiehenä. Toisaalta taas Al Assadin hirmuhallinnon kaatuminen Syyriassa sekä huonosti mennyt Ukrainan sota ovat aiheuttaneet saman Putinille, mutta ongelma on siinä, että se saattaa lisätä ydinaseiden leviämistä. Jos Putinin pitää pyydellä jatkuvasti aseita ja miehiä jostain muista maista, niin se mitä hän antaa vastikkeeksi saattaa olla erittäin ikävää katsottavaa. Eli saattaa olla että Putin tarjoaa ydinaseiden valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa maille, jotka ovat hänen kanssaan liitossa. Ja se sekoittaa pakkaa ennestään. 

Sanotaan että varsinkin naisten kohdalla Talibanin hirmuhallinto on palannut pelottavampana kuin koskaan. Mutta silloinkin ihmiset halusivat uskoa, ettei Putin aio ryhtyä täyteen sotaan. Puhuttiin epäinhimillisistä lennokeista, ja samalla kuitenkin unohdettiin Talibanin tapa käyttää valtaa. Ja tällä hetkellä Afganistanin ihmisoikeustilanne on huonoimpia koko maailmassa. Putin on mies joka osaa makeilla ja manipuloida. Hän vakuutteli kaikille rauhantahtoisuuttaan, mutta samalla Venäjän sisällä kuohui. Valko-Venäjän mielenosoitukset olisivat ilmeisesti voineet päätyä vallanvaihtoon, elleivät Venäjän laskuvarjojoukot olisi saapuneet “harjoittelemaan” Valko-Venäjälle. 

Mutta sitten Syyrian operaation menestys rohkaisi Putinia lähtemään Ukrainan sotaan, joka oli kytenyt vuodesta 2014 saakka, jolloin Venäjä kieltäytyi luovuttamasta itselleen tärkeää Simfepolin tai Sevastopolin tukikohtaa Ukrainalle. Syynä tähän oli se, että tuon tukikohdan kautta Venäjä saattoi hallita Ukrainan rannikkoa, ja estää viljakuljetukset Ukrainasta. Mutta samalla se kykeni estämään Kaukasuksen öljyn ja kaasun kuljetukset Eurooppaan Ukrainan kautta. Ja tuon piti tuoda rahaa Gazpromin kassaan. 

Ongelma Euroopassa sekä USAssa on ollut se, että esimerkiksi tärkeitä aseprojekteja on seisonut paikallaan. Ja kaluston päivityksiä ei olla tehty ainakaan kuten niitä pitäisi tehdä. Ja sitten Kiina ja varsinkin Pohjois-Korea on tuonut esiin uusia stealth-hävittäjiä. Yllättäen globaalille kentälle tulevat uudet toimijat muuttavat maailmaa yhä monimutkaisemmaksi. Eli vaikka Putinin kanssa saataisiin aikaan jotain sopimuksia, niin nuo sopimukset eivät sido ketään muuta. 

Noudattaako Putin näitä sopimuksia on arvailujen varassa. Mutta ne eivät koske Pekingiä tai Pjongjangin johtoa. Venäjän Afrikassa toimeenpanemat ydinvoima projektit tarkoittavat sitä, että kukaan ei edes tiedä miten monta valtiota on tulossa ydinase valtioiden kerhoon. Samoin USAn poistuminen Euroopasta ja Unionin rakoilu ovat asioita, joiden takia myös ydinaseita omistavien valtioiden määrä kasvaa. Ja se sitten aiheuttaa globaalin ydinsodan uhan kasvun. Valtiot jotka ovat ennen luottaneet USAn ydinaseiden suojaan alkavat nyt sitten valmistaa omia ydinaseita. Ja valitettavasti yksi näistä maista on ehkä Suomi. Suomi on maa jossa on huipputekniikkaa. Me voisimme muuten valmistaa ydinaseita, mutta niiden kokeilu on pääasiallinen ongelma. Eli meillä ei ole juurikaan tilaa kokeilla mitään atomipommien kaltaista.. 

Joitakin erittäin tärkeitä asejärjestelmiä on olemassa vain rajoitetusti. Eli Ukrainassa on huomattu se, että tiettyjä varusteita tarvitaan huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on saatavilla. Ja ongelmia lisäävät sellaiset asiat kuin se, että myös muita valtioita kuin vain toinen suurvalta on nykyään huomioitava paremmin kuin ennen.

Esimerkiksi Pohjois-Korean uudet hypersooniset ohjukset voivat uhata myös Eurooppaa. Tuosta ennen niin takapajuisesta maasta on kasvanut muutamassa vuodessa kovan luokan sotilasmahti, joka ei häpeile kaupitella aseita ympäri maailmaa. Ja tuota tietä ovat seuranneet myös Kiina, Intia ja Pakistan. Ydinaseiden julma logiikka kuluu niin, että niillä voidaan sota siirtää uudelle tasolle. Ennen USAn kaupunkeja ei uhannut mikään muu kuin Venäjän tai Neuvostoliiton toimesta laukaistu ydinase. 

Mutta nyt esimerkiksi myös Pohjois-Korea voi laukaista ohjuksia, joiden kantama on paitsi USAn kaupunkeihin, niin nuo uudet ohjukset kantavat myös Eurooppaan. Ja sen takia meidän pitäisi myös olla huolissamme noista uusista ydinasevaltioista. Ne eivät enää ole “kaukana Aasiassa”, vaan niillä voidaan aivan helposti uhata myös Eurooppaa. 

Noiden aseiden torjuntaan tarvitaan uusia tutkia sekä ohjuksia tai jotain eksoottisia aseita, kuten lasereita. Niiden avulla voidaan myös esimerkiksi satelliittien tai internetin kautta ohjattavia droneja laukaista toiselle puolen maailmaa. Esimerkiksi Pohjois-Korea voi operoida droneja myös omasta suurlähetystöstään käsin. Tai niitä voidaan ohjata etäkäytön avulla suurlähetystöön asennettujen antennien avulla, suoraan Kim Jong-unin työpöydän takaa. Ja dronejen avulla hän voi suorittaa vastustajiensa eliminointeja etäojatusti. 

Nuo uudet ydinasevaltiot ovat häpeilemättömän epädemokraattisia maita, joissa ihmisoikeudet eivät paljon merkitse. Tuo ydinaseita hallussaan pitävien valtioiden joukon kasvaminen merkitsee sitä, että maailman voimatasapainon malli on kadottanut merkityksensä. 

Kun pienellä valtiolla on ydinaseita, niin myös se vaatii sitä että ne pitää ottaa vakavasti. Mutta seuraava ongelma on sitten ydinaseiden varastointi sekä suojaaminen. Ydinaseiden suojaaminen on sitten eri ongelma. Rikolliset kuten korruptoituneet upseerit voivat myydä noita aseita vaikkapa terroristeille. Myös droonit sekä muut vastaavat aseet ovat osoittaneet, että ainakaan osa länsimaiden aseista ei ole sillä tasolla, että ne kykenevät haastamaan itäisen blokin aseet. Ja juuri se tekee asioista monimutkaisen.

Kun ennen riitti se, että asioista sovittiin Venäjän sekä USAn välillä, niin nykyään sopimuksista pitää neuvotella useiden toimijoiden kanssa. Pelko siitä että USA ei ehkä kykenekään voittamaan tulevia sotia aiheuttaa ongelmia. Jos yksikin ydinase osuu laivasto-osastoon, niin se saattaa tuhota koko laivasto-osaston kerrallaan. Eli juuri ydinaseiden teho saa valtiot hankkimaan niitä. 

Juuri niiden valtava tuhovoima saa aikaan sen, että pienikin valtio kykenee aiheuttamaan hyökkääjälle valtavia tappioita. Tämä tarkoittaa sitä, että USA on putoamassa maailman ykköspaikasta sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. USAn talous on ollut ongelmissa 1970-luvun alun  öljykriisistä saakka. Tuolloin USAn talouden veturi olivat autot. Kun OPEC leikkasi tuotantoa, niin se aiheutti polttonesteiden hinnan nousua. 

Sen takia suurilla moottoreilla varustetut USA-autot jäivät myymättä. Ja Eurooppalaiset ja Japanilaiset autot rynnivät myös USAn markkinoille. Se että autoilijat eivät vain olleet kokeilleet muita kuin amerikkalaisia autoja piti USAn autoteollisuutta pystyssä. Kun alle tuli auto joka vei vähemmän polttoainetta ja oli kaiken lisäksi nopea sekä vähintään yhtä mukava kuin amerikkalainen auto, niin amerikkalaiset autot jäivät myymättä sekä USAssa että Euroopassa. 

Tuo aiheutti sitten tilanteen, missä USAn talous menetti sen veturin. Oikeastaan voidaan sanoa, että öljykriisistä saakka USAn talous on ollut eräänlaisessa turbulenssissa. Kun tuotantoa vietiin sitten Meksikoon, niin se aiheutti työttömyyttä. Tietokoneet eivät ole samalla tavalla talouden veturi kuin autot. Eli valtaosa maailman tietokoneista tehdään muualla kuin USAssa, ja myös USA-merkkien keskeinen komponentti eli prosessori valmistetaan muualla kuin USAssa. Samoin monia muita “amerikkalaisia tuotteita” valmistetaan muualla. Eli vain suunnittelu tehdään jossain USAssa, mutta valtaosa tuotannosta tehdään muualla. 

Tekoälyn ja robottien aikakaudella periaatteessa mikään tuotannon siirto ei takaa työpaikkojen syntymistä. Eli periaatteessa Trumpin puheet siitä, että hänen tullinsa tuovat lisää työpaikkoja amerikkalaisille ei sitä kautta toteudu. Ellei sitten noita meksikolaisten työpaikkoja siirry amerikkalaisille. Mutta kuten tiedämme, niin maailmantilanteen muuttuminen saa varmasti aikaan voimakasta turbulenssia. 

Amerikan talouden yksi pilareista on ollut voimakas asevoima. Tuo voima on tehnyt USAsta voimakkaan ja uskottavan takaajan  monille sopimuksille. Mutta esimerkiksi Pohjois-Korean ja Kiinan kaltaiset uudet toimijat ovat laskeneet maailman uskoa noiden asevoimien kykyyn taata erilaisia sopimuksia sekä sen kykyyn hallita tilanteita. Myös Talibanin ja Jemenin Huthi-kapinallisten menestys on aiheuttanut pelkoa siitä, mitä edessä on, jos vastassa olisi esimerkiksi Pohjois-Korean asevoima, jolla on käytössään ydinaseita. Kiinan ero USAan ja muihin länsimaihin nähden kumppanina on se, että Kiinassa ei olla samalla tavoin tarkkoja siitä, mitä otteita liittolaiset käyttävät esimerkiksi kapinallisia vastaan. Eikä Pohjois-Koreassa mistään ihmisoikeuksista piitata edes sen vertaa mitä Kiinassa. Ja juuri tuo asenne tekee tuosta maasta hyvin pelottavan.