Sosiaalisen median äärimmäinen käyttömalli ovat erityisesti äärimmäisen ilkeät päivitykset, joiden avulla ihmiset ilmeisesti hakevat huomiota. Törkeällä sekä negatiivisella sisällöllä on tietenkin sellainen vaikutus, että ihmiset varmasti klikkaavat noita sivuja tai niillä saadaan muuten huomiota. Mutta muuten sitten tällainen toiminta on joko arveluttavaa sekä ehkä osittain myös kiellettyä. Samalla kuitenkin me voimme sanoa, että sosiaalisessa mediassa sisältöä jakavat henkilöt ottavat ilmeisesti mallia niin sanotusta “virallisesta mediasta”, jossa huomiota haetaan kaiken maailman kiihkouskovaisten kautta. Eli jos virallinen media retostelee jollain ääriliikkeiden luottamuksella, ja muuttuu erilaisten kansallismielisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden mainos kanavaksi, niin siitä sitten otetaan mallia vähän joka puolella.
Sillä mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä, on sanonta, joka pätee myös sosiaaliseen mediaan. Sanotaan että “huono tapahtuma on on aina hyvä uutinen”. Eli hyvä uutinen on median näkökulmasta asia, mikä lisää lehden myyntiä. Ja ihmiset ostavat lehtiä tehokkaammin, jos sen kannessa on kuva sodasta tai katastrofista. Tuolloin ajatellaan siten, että ihmiset ostavat huonoja uutisia sisältävän lehden, koska he ajattelevat jotenkin alitajuisesti, että heidän täytyy ehkä jotenkin reagoida tuohon huonoa tai negatiivista asiaa korostavaan otsikkoon.
Eli huonoilla asioilla on sellainen vaikutus, että niihin täytyy reagoida välittömästi, mutta positiivisiin asioihin ei tarvitse niin nopeasti reagoida. Eli jos rosvo tyhjentää pankkitiliäni, niin minun pitää reagoida siihen välittömästi. Mutta jos omistamalleni pankkitilille putoaa vaikka lottovoitto, niin ne rahat voivat maata tililläni vaikka työpäivän loppuun. Kun ihmiset käsittelevät tietoa niin tietenkin ensisijaisesti he kiinnittävät huomiota asioihin, jotka ovat sellaisia, että ne vaativat reaktiota.
Kun halutaan miellyttää esimerkiksi suurta enemmistöä, niin silloin astutaan usein sellaiseen ansaan, mitä kutsutaan nimellä globalisaation hämäämä. Eli me ihmiset emme käsitä sitä, että ympäröimme itsemme sellaisilla ihmisillä, jotka jakavat samat arvot kuin me itse, ja ovat muutenkin itsemme kaltaisia, niin kohtamme tilanteen, missä alamme ehkä pitää hyvinkin pienen marginaalisen ääriryhmän käsityksiä sellaisina, että kaikki muutkin ihmiset jakavat ne joko lokaalilla tai globaalilla tasolla. Juuri se että kaikki ne joiden kanssa vietämme aikaa tekee meistä haavoittuvaisia.
Jos sanotaan että joku amerikkalainen ääriryhmän edustaja omistaa viisi kappaletta rynnäkkökiväärejä, ja riehuu aseistettuna kadulla, niin onko tuo sellaisen keskimääräisen amerikkalaisen normaali toimintatapa. Siis omistaako jokainen amerikkalainen aseen, ja uskooko hän kirjaimellisesti Raamatun sanaan? Tai onko joka ainoa moottoripyöriä harrastava henkilö joku Helvetin enkeli? Kyseessä on äärimmäinen esimerkki rikollisesta MC-kerhosta, ja sanotaan että noin 1% kaikista motoristeista aiheuttaa ongelmia lainvalvojille.
Eli edustavatko nuo MC-miehet oikeasti suurta enemmistöä, vaikka heistä tehdään kilpaa erilaisia suuren luokan lehtiotsikoita. Siis sanotaan että 99% lehtiotsikoista syntyy siitä, että 1% joukosta tekee erilaisia rikoksia.
Jos ajatellaan esimerkiksi ääriliikkeitä, niin voimme tietenkin hakea historiasta IKLn, joka oli maassamme näkyvä osa 1930-luvun fasistista liikehdintää. Tuo fasistinen liike haki tukea vanhoillis-lestadiolaisten piireistä. Ja juuri tuo IKLn liitto vanhoilisten lestadiolaisten kanssa sai aikaan sen, että kaupunkilaiset kokivat tuon liikkeen jotenkin vieraana, vaikka myös kaupunkilaisten piireissä vaikutti voimakas antikommunistinen suuntaus. Juuri univormu, uskonto sekä muut ulkopuolelle sulkeva asenne tekivät IKLstä jotenkin pelottavan.
Vai tekikö IKLstä pelottavan sen suhde maanomistajiin? Jos ihminen ei miellytä maanomistajaa, niin hän saa lähteä kävelemään. Voidaan sanoa, että osa pohjanmaan puukkojunkkari perinteestä liittyy nimenomaan maanomistukseen. Jos renki tappeli isännän kanssa, niin hän sai etsiä uuden isännän tai hakea raivaus lupaa, eli lupaa perustaa oman tilan. Eli ehkä puukkojunkkarit ottivat kaiken irti maanomistuksesta. Samoin vanhoillislestadiolaiset omistivat paljon maata tuolloin IKLn kulta-aikaan. Ja sen takia kaikki eivät uskaltaneet puhua pahaa noista miehistä ja naisista, joiden luvalla he saattoivat asua jossain talossa.
Mutta kuten me tiedämme, niin sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa, tai jättää jakamatta jotain asioita, joita emme ehkä voi missään tapauksessa hyväksyä. Se että haluammeko jakaa sellaista materiaalia eteenpäin saattaa aiheuttaa ongelmia sen kanssa, että tietenkin on asioita, joiden pitäisi tulla yleisön tietoon. Onko koulukiusaajien keskustelujen jakamatta jättäminen tai niiden välittäminen ryhmän ulkopuolelle itsesensuuria? Vai pitäisikö muidenkin nähdä mitä nuo ihmiset puhuvat. Sanotaan että esimerkiksi koulukiusaajia saattaa olla erittäin pieni määrä oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaismäärästä, mutta ongelma on siinä, että kiusaajat kasaantuvat tiettyihin kouluihin. Eli lokaalilla tasolla heidän määränsä on melko pieni, mutta samalla lokaalilla tasolla heillä saattaa olla enemmistö. Samoin jos me istumme jossain MC-kerhon päämajassa, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä me näemme vain MC-miehiä.
Ja jos sitten emme muita ihmisiä edes tunne, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä voimme olettaa että kaikki ihmiset ovat tuollaisen MC-kerhon jäseniä. Koska näemme tai kuuntelemme vain kaltaisiamme ihmisiä, niin helposti oletamme, että kaikki ovat kaltaisiamme. Sanotaan että ääriliikkeiden kelkkaan on helppoa lähteä. Noiden liikkeiden jäsenet ovat erittäin sanavalmiita, varsinkin silloin jos he ovat enemmistönä. He saattavat käyttää värikästä kieltä, ja kun kuuntelemme kaiken maailman V-alkuisia huomautuksia, niin silloin unohdamme sen, että puheessa pitäisi olla muutakin sisältöä kuin asiat, jotka jokainen meistä voi tarkastaa. Jokainen meistä haluaa nähdä itsensä oikeassa olevana.
Mutta se että ihminen on oikeassa ei tee hänestä suosittua. Suosio ja oikeassa oleminen ovat kaksi eri asiaa. Samoin on eri asia vakuuttaa ihmiset siitä, että on oikeassa, kuin vain hokea omaa agendaa. Juuri yksinkertaistaminen tekee ääriliikkeiden sanomasta tehokkaan. Kun ihminen istuu pöydän ääressä ja tuijottaa papereihinsa joita hän peittelee käsiensä sisään ja kertoo tarinoita toisten tuloista tai terveystiedoista, niin hän saattaa vaikuttaa jämerältä sekä tehokkaalta. Toki hän varmaan käyttää silloin kaikille avoimia lähteitä, joita jokainen voi saada käyttöönsä ilman mitään sen suurempia kommervenkkejä.
Samoin jos joku upseeri kertoo julmia lukuja punnertamisesta, niin tietenkin meille kaikille tulee varmaan mieleen, että tuo upseeri ehkä suorittaa nuo punnerrukset aivan itse. Meistä jokainen on suorittanut enemmän tai vähemmän julmia punnerrusten määriä armeijassa, ja tietenkään se että joku muu niitä suorittaa, ei kehitä omaa kuntoa yhtään parempaan suuntaan. Jokainen ihminen osaa karjua, että “sata punnerrusta saa suorittaa”, mutta jos noiden punnerrusten halutaan kehittävän omaa hauislihasta, niin silloin ne pitäisi suorittaa ihan itse.
Jos joku sattuu olemaan eri mieltä ääriliikkeiden kanssa, niin silloin tulee vähintään turpiin. Tai sitten he eivät vain viitsi katsoa mitään todisteita, koska asia on jo loppuun käsitelty. Eikä ketään muutenkaan kiinnosta mikään, mitä joku nörtti sattuu sanomaan tai tekemään. Suosittu ihminen osaa sanoa, että “saatanan tunarit”, mutta sitten kun pitäisi löytää vaihtoehto tuolle tunaroinnille, niin niitä keinoja ei sitten ehkä löydykään. Mutta mitä se ketään kiinnostaa, kun ihminen voi peittää osaamattomuutensa tai keinojen puutteen esimerkiksi äärimmäisiin kiroilusarjoihin.
Mutta mikä on sitten tuo positiivinen uutinen? Lehdet ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka diplomi-insinööri muutti tittelinsä lähihoitajaksi tai joogaopettajaksi. Ja siinä sitten kerrotaan kuinka tuollainen ihminen saa kaikki asiat paljon helpommin. Kääntöpuolta emme sitten enää näekään. Kun katsomme esimerkiksi niitä ammatteja, joissa kuulemma ansaitaan paremmin kuin kouluja käymällä, tai niissä voi jopa tuntea tekevänsä työtä, jonka sisältö on yleishyödyllistä tai altruistista kutsumustyötä.
Noissa ammateissa tietenkin on oltava joku lupa, johon vaikutetaan tuon työn ulkopuolelta. Esimerkiksi lähihoitajan työ on riippuvainen siitä, miten lääkärit kirjoittavat tuolle henkilölle esimerkiksi B-todistuksia. Samoin noissa ammateissa kuten myyntimies on esimiehen asema korostetusti korkea. Eli myyntimies joka ei saa tavaraa myytyä ei välttämättä saa palkkaa ollenkaan. Samoin noita ihmisiä koulutetaan paljon kortistoon, niin se tietenkin kehittää johtajan asemaa niin, että ihmisen työ riippuu johtajan hyvästä tahdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.