Siirtyminen pois relaatiotietokannoista on vaikeaa.

 

Yllä: Tietokanta SQL-serverillä. 

“NoSQL (englannin sanoista Not only SQL) on käsite, jolla kuvataan perinteisestä relaatiomallista poikkeavia tietokantoja. Nämä tietokannat eivät seuraa mitään kiinteästi määrättyä taulukko skeemaa, minkä ansiosta ne skaalautuvat hyvin horisontaalisesti. (Wikipedia, NoSQL)

Tietokantojen rooli nykyisessä tietojenkäsittelyssä on keskeinen. Tietokantojen tehtävä on tallentaa sekä lajitella tietoa, mitä tietojärjestelmä pitää sisällään. Eli esimerkiksi robottien kohdalla kaikki niiden tiedot ja taidot ovat tietokannoissa. Ja tietokannat ja niiden verkottuminen ovat keskeisessä roolissa myös tekoälyjen eli laajojen kielimallien toiminnassa. SQL eli relaatiotietokantojen ongelma on ollut niiden hidastuminen käytettävän datamäärän kasvaessa. Joten tuon takia on kehitetty uusi tietokantamalli, jota kutsutaan NoSQL tietokannaksi. 

Miksi NoSQL tietokannat eivät toimi kuten niiden pitäisi? Syy tähän löytyy siitä, että meidät kaikki koulutetaan oppilaitoksissa käsittelemään relaatiotietokantoja. Ja tietokantojen relaatiomallit ovat asioita, joihin olemme tottuneet. Relaatiotietokannat käyttävät SQL kieltä ohjaamaan tietokantojen toimintaa. NoSQL luotiin valtavien datamäärien käsittelyyn sekä hallintaan, eli sen pitäisi olla joustava sekä kaikin tavoin monipuolisempi. Mutta ongelma on siinä, että uuden tuotteen käyttöönotto vaatii totuttelua. 

Yllä: Relaatiotietokanta (Wikipedia,Relaatiotietokanta)

Siis siirtyminen uuteen tehokkaampaan malliin vaatii aina siirtymäaikaa. Ja henkilön joka on vuosikymmeniä tehnyt työtä vanhan mallin kanssa on tietenkin alussa hankalaa opetella uusia malleja. Myös tietojenkäsittelyn koulutus pitää räätälöidä uudelleen siten, että se huomioi uusia tekniikoita kuten tekoälyn sekä sitä tukevan infrastruktuurin ja tietokantajärjestelmän paremmin. Tekoälyn kohdalla on käymässä niin, että koko ICT maailmaa tulee koskemaan mullistusten sarja, kun kaikki järjestelmät sekä tukijärjestelmät pitää sopeuttaa uudelle työkalulle sopiviksi. Eli kuten huomaamme, niin tekoäly ei ole yksipuolinen toimija.

Se työskentelee yhteistyössä käyttäjänsä kanssa. Ja käyttäjien on omalta osaltaan sopeuduttava infrastruktuuri muutokseen, ja tiedostettava se, että tekoäly on tullut jäädäkseen. Mikäli tekoälyä osataan käyttää oikein, niin sen käyttö nopeuttaa prosesseja, jos sitä käytetään oikein. Jos tekoälyä käytetään väärin eli sille annetut komennot ovat huonosti muotoiltuja tai niiden antajat eivät ymmärrä mitä heidän pitäisi tehdä, niin silloin tietenkään tekoäly ei osaa tehdä mitään oikein. Tekoälyn manipuloiminen tapahtuu enemmänkin lähteiden kautta, eli kotisivujen sisältöä pyritään muuttamaan tai vastaavaa kuin kielimallia itseään muuttamalla. 

 

Yllä näemme miten NoSQL tietokanta eroaa SQL tietokannasta. Eli kyseinen malli on joustavampi kuin SQL, mutta samalla sen käyttöönotto vaatii totuttelua. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun ICT alalla on työläisiä sopeutettu uusien välineiden mukaiseksi. Tämä toimintamalli jossa käyttäjät sopeutetaan järjestelmään on kohdannut kritiikkiä. Joten ehkä joskus joku tekee sellaisen väitöskirjan, jossa puhutaan järjestelmien mukauttamisesta käyttäjien mukaiseksi. Kuitenkin tällä hetkellä ajatellaan siten, että uusia ominaisuuksia tuodaan käyttäjille ilman että heiltä kysytään yhtään mitään. Tämä tarkoittaa sitä, että alan trendi on ainakin toistaiseksi ollut se, että käyttäjien pitää sopeuttaa osaamisensa uusien välineiden mukaiseksi. 

Relaatiotietokannoista luopuminen on sikäli vaativaa, että tietenkin NoSQL vaatii koulutusta sekä opettelua. Mutta se mikä tekee nimenomaan NoSQLstä hiukan hankalan on se, että sen etujen hyödyntäminen vaatii todella suurta datamassaa. Tai toisin sanoen datamassan määrän pitää olla todella suuri, jotta NoSQLn edut tulevat esiin. Eli jos dataa on melko pieni määrä, niin silloin periaatteessa on aivan sama, että millaisia tietokantoja käytetään. 

Tilanne on vähän sama jos käsittelemme vaikkapa viidentoista asiakkaan osoite- ja muita tietoja  tietokantakiihdyttimen avulla. Tällaiset välineet on kehitetty käsittelemään valtavia datamassoja, eli miljoonia tai miljardeja kirjauksia päivässä. Nuo tietokannan hallintasovellukset voivat tietenkin käsitellä 15 nimeä, mutta niistä saatava hyöty on tuolloin vähäinen. 

Ja jonkun alle 15  asiakkaan mikrotason yrittäjän asiakkuushallinta voidaan periaatteessa tehdä vaikka Excel-taulukon tai paperin ja kynän avulla. Eli tietomäärän pitää olla sellaisella tasolla, että tietokone voidaan todeta tehokkaammaksi kuin  paperi ja kynä. Kun sitten lähdetään tutkimaan NoSQL tietokantojen eroja relaatio- eli SQL tietokantoihin nähden, niin tietenkin uusi malli on erilainen kuin vanha. Se että ohjelmisto kerää tietoa laajalta alueelta sekä samalla myös lajittelee sitä aiheuttaa ongelmia. Nimittäin valtavan datamassan käsittely on haastavaa. Jos tietokone tai tekoäly lataa jotain tietokoneelle, niin tuo tieto pitäisi voida varmistaa. 

Mikäli tietoa tai tietolähdettä ei varmisteta, niin tekoäly tekee ennemmin tai myöhemmin virheitä. Eli tuo virhe on siinä, että kyseinen ohjelmisto lataa tietoa väärältä kotisivulta. Mikäli ajatellaan että tietokanta on nopea, niin silloin pitäisi kysyä suoraan, että miksi se on nopea? Jättääkö tietokanta tai sitä ohjaava algoritmi esimerkiksi kotisivujen vertailun tekemättä? Eli eikö se vertaa kotisivujen sisältöä muihin kotisivuihin, joiden aiheen pitäisi olla sama tuon käytettävän sivun aiheen kanssa? 

Kun puhutaan esimerkiksi Internetistä sekä sen sisältämästä tiedosta, niin tekoälyn antamat väärät vastaukset johtuvat siitä, että tekoäly valikoi tietoa kotisivuista, joiden sisältämä data vastaa sitä kuvausta, jonka tekoälyn käyttäjä on antanut. Siis väärän kotisivun valinta johtuu siitä, että sivu on näyttänyt joltain muulta. Ja tekoälyä voidaan huijata vaihtamalla kotisivujen sisältöä. Se mikä auttaisi tekoälyjä jäsentämään tietoa olisi se, että kotisivuilla olisi pakollinen hashtag, jolla kotisivun tekijä merkitsisi sen aiheen tai kategorian mitä kotisivu edustaa. Ja jos sitten sisältö poikkeaa annetusta aiheesta, niin kotisivu voidaan merkitä mahdollisesti virheelliseksi. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/NoSQL

https://fi.wikipedia.org/wiki/Relaatiotietokanta

Miten tuottavuus pitäisi mitata?

 

Onko yhtiön päätuote mahdollisesti markkinointi?

Kun puhutaan tuottavuudesta, niin usein kohtaamme sellaisia malleja kuten sen, kuinka paljon rahaa joku yhtiö tai osasto tekee tietyssä aikayksikössä. Mutta sitten tietenkin meidän pitää muistaa sekin, että se kuinka suuren rahallisen tuoton yhtiö tekee ei välttämättä liity oman yhtiön tai osaston toimialaan tai toimenkuvaan. Jonkun myyntitiimin tai sijoitusyhtiön tuottavuus voidaan mitata suoraan sillä, että kuinka monta tuotetta se myy vaikkapa viikossa. Tai tuotantoyhtiön tuottavuus voidaan mitata sillä, että montako maalipurkkia esimerkiksi maalitehdas tuottaa liukuhihnalta. 

Mutta onko pelkkä tuotannon määrä sitten oikea tapa mitata tuottavuutta? Siis mitä jos tuotanto menee suoraan kaatopaikalle, niin onko se sitä paljon puhuttua tuottavuutta? Tuotannon määrä ei ole yksin asia, mikä ratkaisee tuottavuuden. Mutta tuottavuuden mittana voidaan käyttää monia muitakin asioita. Siis onko säveltäjän tai laulun tekijän tuottavuus sitä, että hän tekee muutamia kymmeniä rivejä kappaleita päivittäin, vai onko niin että hän on tuottava silloin jos hän saa yhden kappaleensa levytettyä ja myyntiin jossain verkkopalvelussa? 

Onko esimerkiksi myyntyö tai joku markkinointi sitä ICT- tai vaikkapa lakialan yhtiön ydinsaamista? Siis onko yhtiön pääasiallinen tuote joku puhelinmyynti? Siis yhtiön pääasiallinen tuote on se, mitä kauppaamalla markkinointiyhtiö kauppaa. Markkinointiyhtiön pääasiallinen tuote on markkinointi, mutta ne tuotteet kuten mahdolliset verkkokaupat tai muut vastaavat asiat pitää saattaa kuntoon ennen markkinointikampanjan aloittamista. 

Markkinointiyhtiö voi määritellä tuottavuutensa tehtyinä kauppoina. Mutta miten muut yhtiöt sitten mahtavat määritellä oman tuottavuutensa? Niiden tuotteet saattavat olla esimerkiksi kotisivupalvelut tai sitten verkkokaupat, joiden käyttöliittymät ne valmistavat. Miten ne määrittelevät oman tuottavuutensa? Onko se ehkä sitten myyntivoitto, mutta me taas kuljemme asian ympäri. Eli miten tuotetta valmistava koodarien ryhmä määrittelee tuottavuutensa? Onko se ehkä hyväksyttyjen koodirivien määrä vuorokaudessa? 

Jos markkinointiryhmä määrittää tuottavuuden solmittujen sopimusten määrällä ja arvolle, niin miten sitten tuottavuus mitataan esimerkiksi ICT-alan yhtiössä? Tai miten sen koodaustiimissä tuo sana määritellään?  Onko se ehkä se miten monta ohjelmistolisenssiä yhtiön markkinointiosasto myy jossain verkossa? Mutta onko tuolla asialla sitten mitään tekemistä tuottavan ohjelmistotuotannon kanssa? 

Jos esimerkiksi ajatellaan että koodarit tekevät töitä 24/7 parantaakseen tuotetta, niin silloin tietenkin mitä täydellisempi tuote on, niin sitä enemmän tuotekehitysprosessi hidastuu, koska silloin pitää tehdä erittäin tarkkaa työtä, tai tuote eli ohjelmisto hajoaa käsiin. Mutta jos tuottavuus on koodin valmistamista, niin tietenkään koodia ei kukaan valmista huvikseen. Koodarien pitää saada palkkaa työstään. Joten turhan työn teettäminen maksaa rahaa. Eli jos koodia tuotetaan roskiin, niin se aiheuttaa tappioita koko yhtiölle ainakin palkkamenojen osalta, mikä ei ole hyvä asia ainakaan liikevoittoa ajatellen. 

Tekoäly ja tuottavuus. Eli jos tekoäly ei osaa, niin missä vika on?

Tuottavuudesta sekä siitä, miten tekoälyä pitäisi käyttää on monia erilaisia mielipiteitä. Ja suurin osa noista mielipiteistä ei varsinaisesti koske sitä, miten tuottavuus määritellään. Kun ICT-alalla puhutaan tuottavuudesta, niin onko tuottavuuden mittarina se, että kuinka monta riviä koodia kukin kirjoittaa? Vai miten mitataan oikeasti se paljon puhuttu tuottavuus, josta niin paljon keskustellaan. 

Tietenkin jokainen meistä voi varmaan muutamia rivejä koodia kirjoittaa joka päivä, mutta jos koodit päätyvät roskakoriin, niin silloin ei kyseessä ole varmaan se paljon puhuttu tuottava työ. Kun sitten puhutaan etätyöstä sekä siitä, miten paljon yksinäisyyttä sekä stressiä se nyt sattuu aiheuttamaan, niin jos toimistollakaan ei tehdä mitään muuta kuin istuta tuijottamassa näyttöä, niin toki sekin voi olla tuottavaa työtä. 

Siis tietenkään kukaan ei voi enää edes ajatella muuta kuin toimistolle palaamista, koska se tekee ihmisestä tuottavan, ja hän ei voi esimerkiksi tuijottaa musiikkivideoita samaan aikaan kun muut pitävät kokousta tai koodaavat innoissaan uutta tekoälyä, sekä nauttii kilometrikorvauksista. Tai ehkä tämäkin oli sellainen tekohauska mielipide. Ja tästä asiasta sitten voidaan siirtyä suoraan siihen, kuinka tekoälypohjaiset koodaamisen avustajat ovat osoittautuneet pettymykseksi. Eli ne tappava koodaajien luovuuden sekä tekevät asioita muutenkin huonosti. Siis kuinka paljon koodaaja sitten töissä käyttää luovuuttaan onkin sitten toinen asia. 

Tässä vaiheessa meidän pitää muistaa se, että tekoäly on oikeastaan vain äärimmäisen kehittynyt ohjelmointieditori. Samoin kaikessa edistyksellisyydessään tekoäly on tietenkin vain tietokoneohjelma, joka oikein käytettynä voi tehostaa koodaamista, mutta väärin käytettynä siitä ei ole muuhun kuin tuottamaan koodia suoraan roskakoriin. Joten kun tekoälyä otetaan käyttöön, niin siinä pitää muistaa muutama erittäin tärkeä asia. 

Kuka on vastuussa jos tekoäly tekee huonoa koodia? Vastaus tekoälyn pitää saada selkeitä, kirjakielellä annettuja komentoja, joita se pystyy tulkitsemaan paremmin kuin puhekieltä. Samoin vaatimusmäärittely pitää antaa tehokkaasti, sekä ilman turhia välisanoja. 

Joista ensimmäinen on tietenkin se, että kun uusia tietokoneohjelmia mukaan lukien tekoäly otetaan käyttöön, niin se ei tapahdu aivan sekunnissa. Tekoälyä, kuten muitakin ohjelmointityökaluja vaivaa se, että ne ymmärtävät annettuja komentoja siten, että annetut merkit muutetaan ensin ASCII-koodiksi, ja sitten ne syötetään kielimallille, joka etsii tietoa erittäin suuresta määrästä kotisivuja. Tuota kotisivujen määrää voidaan rajoittaa esimerkiksi ohjaamalla tekoälyä etsimään ratkaisua jostain koodausta käsitteleviltä kotisivuilta. 

Minkään työkalun käyttö ei suju ilman kurssitusta tai tutustumista uuteen välineeseen. Eli jos välinettä ei koskaan ennen olla avattu, niin silloin sillä ei varmaan aivan heti saada parasta mahdollista jälkeä aikaan. Eli jokainen uusi työkalu vaatii ainakin hiukan opiskelua, ennen kuin se kykenee tuottamaan tehokasta sekä hyväksyttävissä olevaa koodia. 

Tekoäly on siis avustaja, jonka toimintaa pitää tarkkailla, ja jonka tekemää tuotosta pitää jatkuvasti seurata. Jos tekoäly alkaa tuottaa väärää koodia, niin silloin syytä voidaan etsiä tekoälyn puutteista, kuten siitä että se ei ymmärrä sanojen sisältöä. Tai sitten tekoälylle annettu käsky, eli vaatimusmäärittely, jonka kautta tekoälyn kielimalli etsii tietoa on huonosti annettu. Siis kun tekoälylle annetaan tehtäväksi koodien rakentaminen, niin sille pitää antaa tehokas sekä selvästi ymmärrettävä vaatimusmäärittely eli käsky. Jos käskyjä annettaessa aletaan jaaritella, niin se vaikuttaa tekoälyn toimintaan. 

Algoritmi ei erota merkityksellisiä sanoja merkityksellisistä. Joten jos vaatimusmäärittely annetaan muodossa "tota noin,. siis sillä tavalla pitäisi toimia", niin tekoäly ei ehkä osaa tehdä kaikkia asioita oikein. Se ei erota täytesanoja merkityksellisistä. Joten tekoälyn käskytyksen pitää tapahtua siten, että käsky pitää sisällään vain sen tiedon, joka on merkityksellistä. Ja tietenkin tekoälyn pitäisi samalla saada käskyyn mahdollisimman paljon tietoa, jotta sen toiminta olisi tehokasta. Eli esimerkiksi suorakulmaisen kolmion pinta-alan laskeva ohjelma muodostetaan tuolloin käskyttämällä: "tee ohjelma, joka laskee kolmion pinta-alan". (Kanta * Korkeus/kahdella). 

Mutta sitten meidän pitää huomioida se, että jokaisen kirjaimen ASCII-koodi on erilainen, mikä tarkoittaa sitä, että pieni "a"-kirjain (ASCII  097) ei ole sama asia kuin iso "A" kirjain (ASCII 065) siis ASCII koodit on ilmoitettu heksadesimaalisessa muodossa. Tuo pieni ero tekee noista kahdesta kirjaimesta kaksi täysin eri asiaa. Ja tuohon ilmiöön missä iso kirjain tuo ruudulle eri asioita kuin pieni kirjain on jokainen törmännyt Linux-käyttöjärjestelmän kanssa toimittaessa. 

Eli kuten kaikki koodaamisen kanssa työskentelevät ja työskennelleet ovat huomanneet, niin koodaaminen vaatii tiettyä tarkkuutta. Joten meidän pitää muistaa, että vaikka me käsittäisimme asiat jotenkin, niin sama asia merkitsee tietokoneelle eri asiaa. Ja sen takia meidän pitää todeta, että "mä" ja "minä" ovat tietokoneelle kaksi eri asiaa. 

Tekoäly ei myöskään ensimmäisellä kerralla ehkä tee parasta mahdollista koodia. Vaan kun koodi on tulostettu ja testattu, niin sitten tekoälyn pitää saada palaute, jossa palautteen antaja kertoo tekoälylle, mitä sen pitäisi tehdä toisin. Eli tuolloin käydään käydään tuotekehityssykliä läpi ensin tekoälyn kanssa, ja sitten kun koodi alkaa muotoutua, niin silloin koodi annetaan ihmisten tarkastettavaksi. 

Kun teemme työtä tekoälyn kanssa, niin meidän pitää tietenkin käyttää kirjakieltä, kun annamme komentoja tuolle työkalulle. Tekoälyt eivät ymmärrä murretta. Ihminen käsittää että "mä" ja "minä" ovat sama asia, koska käytämme ajattelussamme sumeaa logiikkaa. Tietokonekin voi käyttää sumeaa logiikkaa, mutta silloin sumea logiikka tarkoittaa suurta joukkoa täsmällisiä ratkaisuita, eli tuolloin sana "mä" olisi linkitetty yhteen sanan "minä" kanssa. 

Kun tekoälyä käytetään, niin ammattilainen joka osaa tulkita koodia sekä korjata virheitä saa tekoälystä varmasti enemmän kuin henkilö, joka ei tuota työtä osaa. Siis tekoälyä käyttävä ammattilainen joka osaa muotoilla vaatimusmäärittelyn oikein sekä hallitsee koodaamisen voi tekoälyn avulla tehostaa työtään. 

Mutta jos henkilöllä ei ole tarvittavia taitoja sekä koulutusta etsiä koodista virheitä on käytössään tekoäly, niin hän varmasti tuottaa silloin suuren määrän virheellistä koodia. Joten tekoäly voi korostaa esimerkiksi koodaajien tasoeroa. Tai sitten se vie työpaikat uusilta koodaajilta, joiden taidot eivät vielä ole kehittyneet tarpeeksi kovalle tasolle. 

Se tarkoittaa sitä, että uudet koodaajat eivät pääse kehittymään. Ja sitten kun vanhat lähtevät, niin uudet työntekijät joudutaan hakemaan Intiasta, kun kotimaisten koodaajien taidot eivät enää riitä. Ja lopulta koko koodaus joudutaan kuitenkin ulkoistamaan johonkin Kaukoitään, jossa työvoima on halpaa. Samoin työkin alkaa lopulta muistuttaa halpaa tuotantoa, ja ehkä sitten saamme lopulta koko ICT-alan pois nurkista pyörimästä. Niin voidaan taas kerran päättää yksi osa suomalaisesta osaamisesta. 

https://www.tivi.fi/uutiset/koodareiden-hehkutetut-tyokalut-tyrmattiin-eivat-paranna-tuottavuutta-virheet-lisaantyvat-41-/30565064-74b7-4628-90d5-7ed0d649d8f1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heksadesimaalij%C3%A4rjestelm%C3%A4

Ydinvoima voi olla vastaus moneen ongelmaan.

 

Ydinvoima on outo asia siviilialuksissa, mutta kuten tiedämme, niin uudet miniydinvoimalat voivat tarjota uuden sekä turvallisen tavan kuljettaa tavaroita yli valtamerien. Mikä tahansa laiva tai periaatteessa myös lentokone voidaan varustaa uuden sukupolven siirrettävillä ydinreaktoreilla, jotka voivat toimia myös kaupunkien voimanlähteenä. Nuo laivat voidaan muotoilla siten, että ne ovat erittäin nopeita. Ja ydinvoima antaa tietenkin mahdollisuuden välttää sellaisia paikkoja kuin Afrikan Itärannikko sekä Punainen meri, joiden kautta kulkevat lastit ovat alttiina vihamieliselle toiminalle. 

 Pienoisydinvoimalat sekä niiden pienemmät, siirrettävät versiot ovat välineitä, jotka tarjoavat sekä siviili- että sota-aluksille virtuaalisesti rajattoman toimintamatkan. Ja jos ydinkäyttöisiä aluksia aletaan rakentaa suuremmassa mittakaavassa, niin niiden avulla voidaan tietenkin tuottaa energiaa myös kaupungeille. 

Ja juuri tämän takia eri tutkimuslaboratoriot eri puolilla maailmaa työskentelevät siirrettävien (portable nuclear reactors, PoNu) parissa. Nuo pienet ydinreaktorit voivat toimia yksinään, mutta ne voivat tuottaa energiaa myös suuren mittakaavan laitoksissa. Tuolloin kyseessä on modulaarinen ydinreaktorijoukko, jossa pienet ydinreaktorit toimivat ryhmänä, tyydyttääkseen kaupunkien energiantarpeen. Mutta kuten tiedämme, niin ydinreaktoreita voidaan käyttää myös lentokoneiden voimalaitteena. Tuolloin lentokone voi käyttää esimerkiksi vettä ajoaineena, ja suihku- tai rakettimoottori voi kuumentaa tuota ajoainetta valokaarten avulla. 

Tulevaisuudessa ainakin osa kuljetuksista saatetaan suorittaa WiG eli maaefektikoneiden avulla. 

Mutta tietenkin vedyn käyttö olisi turvallista sekä ympäristöystävällistä. Jos ajatellaan esimerkiksi "Kaspianmeren hirviönä" tunnettua maaefektikonetta, niin silloin me kohtaamme sen faktan, että Neuvostoliittolaiset ajattelivat kyseistä välinettä ainoastaan sotilaallisesta perspektiivistä. Maaefektikoneita on tuonkin jälkeen rakennettu, mutta niiden käyttö on rajoittunut lähinnä harrastelijakäyttöön. Kuitenkin maaefektikone voisi kuljettaa lasteja taloudellisemmin sekä nopeammin kuin tavalliset laivat. Ja tuollaiset suurikokoiset maaefektikoneet vaativat tehokasta voimanlähdettä. Eräät startupit ovat kehittämässä vetykäyttöisiä maaefektikoneita. 

Nuo koneet voisivat käyttää aurinkopaneeleita tuottaakseen vetyä niiden rungon sisällä olevassa elektrolyysikammiossa. Siis se kuinka ekologinen tuollainen patosiipikone oikeasti on riippuu pitkälti sen voimanlaitteesta. Jos maaefektikoneen käyttämä vety tuotetaan ekologisesti, niin silloin kyseessä on vihreä vaihtoehto. Mutta pienet siirrettävät ydinreaktorit voivat toimia suurikokoisten maaefektikoneiden voimalaitteena. Tuolla tavoin suurikokoisten maaefektikoneiden polttoainekustannukset saadaan minimoitua. 

Ja jos sitten ajatellaan esimerkiksi siirrettävien ydinreaktoreiden polttoainehuoltoa, niin siirrettävien ydinreaktorien kohdalla voidaan toimia niin, että reaktori toimitetaan asiakkaalle niin, että polttoaine- ja säätösauvat ovat niiden sisällä. Ja kun reaktori on käyttänyt kaiken polttoaineensa, niin silloin koko reaktori vaihdetaan. Tuolloin reaktorin suoja-astia toimii myös säteilykilpenä kuljetuksen ajan. Siirrettävien ydinreaktorien vaihto voi olla yhtä helppoa kuin paristojen vaihto esimerkiksi TVn kaukosäätimestä. 

https://www.energy.gov/ne/advanced-small-modular-reactors-smrs

https://www.energyandcapital.com/smr-stocks/

https://interestingengineering.com/innovation/meltdown-proof-portable-nuclear-reactors

https://interestingengineering.com/energy/tiny-nukes-on-trucks-sub-20-mw

https://interestingengineering.com/transportation/nuclear-powered-bulker-study

https://medium.com/purdue-engineering/truck-portable-nuclear-reactors-go-where-the-power-is-needed-3fd5350073be

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_microreactor

Puettava älytekniikka aiheuttaa mielenkiintoisia ajatuksia.

"Kuka kulkee? Metan Ray-Ban-älylasit varustettiin uuteen käyttötarkoitukseen. Kuvituskuva."
( Mikrobitti, Opiskelijoiden hyytävä keksintö kaivaa esiin vastaantulijan nimen, puhelinnumeron ja osoitteen – täysin salaa)

Älylasit, jotka tunnistavat ihmiset on yksi esimerkki siitä, mihin mobiiliteknologia pystyy, jos se yhdistetään tehokkaisiin tietoverkkoihin. Nuo ihmisen tunnistukseen kykenevät älylasit perustuvat siihen, että laseilla ja niihin liitetyllä mobiililaitteella on kyky interaktioon avointen tietopankkien kanssa. Ja kun noihin laseihin liitetään sovellus, joka tunnistaa ihmisten kasvot esimerkiksi tietokoneissa, niin seurauksena on sovellus, joka kertoo ihmisille kuka vastaantulija oikeasti on.

 Eli kyse on ajatuksesta, että esimerkiksi tietokoneissa käytettävä kasvojentunnistus laitetaan toimimaan ikään kuin väärin päin asetetun web-kameran kautta. Eli linkittämällä tuon sovelluksen Facebookin sekä muiden avoimesti käytettävissä olevien sovellusten kanssa voidaan luoda sovellus, joka tunnistaa kasvot melko varmasti. Ja tuo väline voidaan asentaa periaatteessa jokaiseen mahdolliseen kameraan. Eli kyseinen väline voi toimia myös esimerkiksi kauppojen tai kotien turvajärjestelmissä. 

"Terveyden tukena. Ouran älysormukset ja sovellus tarjoavat käyttäjälleen tietoa unesta, kunnosta ja stressistä hyvinvointisi edistämiseksi. KUVA: Antti Mannermaa" (Kauppalehti, Oura toimittaa älysormuksia USA:n sotajoukoille – Sopimuksen arvo noin 87 miljoonaa euroa)

Tällainen järjestelmä voi olla hyvinkin tehokas myös esimerkiksi sotilas- ja lainvalvontatehtävissä. Eli nuo tunnistusohjelmat tai sovellukset voidaan tietenkin liittää myös droneen. Sekä samalla ne voidaan liittää esimerkiksi sotilaiden aktion kameroihin. Tuolloin älylasit välittävät tietoa siitä, mitä ajoneuvoja tai mitä varusteita vihollisella. on. Kyseiset järjestelmät saattavat pakata tietoa paketteihin, ja sitten lähettää niihin tallennetun datan niin sanottuina pulsseina. Nuo pulssit saattavat kestää vajaa sekunnin, ja sitten laitteisto vaihtaa aaltopituutta. Se tietenkin vaikeuttaa noiden laitteiden käyttäjien peilaamista radiosuuntimalaitteen avulla. 

Sekä samalla sitä voidaan käyttää myös, valitettavasti laittomissa valvontakameroissa. Kasvoja tunnistava sovellus voidaan tietenkin kytkeä myös vaikkapa älytelevisioon, jossa se voi tunnistaa ihmisiä jotka näyttelevät eri elokuvissa tai sitten siihen voidaan kytkeä joukko valvontakameroita. Teknologia mikä tekee tästä sovelluksesta mahdollisen perustuu siihen, että PHP-koodia ajetaan tehokkaasti palvelimen puolella. Ja tuolloin mobiililaite lähettää datan keskustietokoneelle eli palvelimelle, ja sitten palvelin voi ajaa sen tarvitseman koodin. Tuota ominaisuutta käytetään paljon nimenomaan viihdeteollisuudessa sekä monimutkaisissa kotisivuissa. 

Kun sitten keskustellaan mahdollisuudesta integroida muuta puettavaa tekniikkaa kuten Ouran älysormuksia jotka rekisteröivät kehon toimintoja noihin välineisiin, niin tuo älysormus voi olla väline, joka aktivoi tuon tunnistusmoodin. Samalla tuon sormuksen avulla voidaan seurata sen käyttäjän stressitasoa sekä sitä, että onko sormus sormessa. Kyseistä älysormusta on tilattu myös esimerkiksi Pentagoniin, mikä osoittaa sen käyttökelpoisuuden esimerkiksi poliisi- ja sotilassektorilla. Eli älysormuksen avulla voidaan seurata henkilön stressitilaa sekä sitä, että hän on hengissä. 

Siviilit voivat käyttää näitä välineitä esimerkiksi itseharjoittelussa. Älysormus voi välittää datalaseihin tietoa siitä, miten keho reagoi esimerkiksi hengästymiseen. Samoin älysormus voi välittää tietoja siitä, että onko henkilö kovin stressaantunut tai onko hänellä ehkä sydämen epätahtisuutta.  

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/oura-toimittaa-alysormuksia-usan-sotajoukoille-sopimuksen-arvo-noin-87-miljoonaa-euroa/7ff3397e-def7-4f84-868c-1e3b5dd69fb1

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/opiskelijoiden-hyytava-keksinto-kaivaa-esiin-vastaantulijan-nimen-puhelinnumeron-ja-osoitteen-taysin-salaa/b2ea4c3e-8911-47f8-bc33-5a3595605b08

Lähi-Itä on taas suursodan partaalla.

Lähi-idän konflikti on taas kiihtynyt äärimmilleen. Jos kaikki ei olisi alkanut eräästä erääseen siirtokuntaan sekä musiikkijuhliin tehdystä iskusta, niin varmasti Israel olisi tuomittu hiukan selvemmin. Joten ehkä Hizbollahin sekä Hamasin olisi kannattanut hiukan rajoittaa sitä pyhää sotaansa, nimittäin jos noita  iskuja ei olisi tapahtunut, niin Israelin julmaa Gazan operaatiota ei olisi ehkä myöskään tehty. 

Eli kärsijöinä ovat lähinnä siviilit, joiden kohtalona on murskautua pommien ja luotien keskellä. Ja kun kohteisiin isketään ohjuksin, niin silloin vieressä seisoo aina muutama siviili. Hizbollah sekä Hamas ovat äärijärjestöjä, joiden ideologiaan kuuluu kovan luokan islam, Israelin tuhoaminen sekä palestiinalaisvaltion perustaminen. Mutta aivan kuten monet muutkin ääriryhmät, niin nuo järjestöt ovat omasta mielestään palestiinalaisten ainoita oikeita edustajia. Eivätkä niiden kaikki johtajat toki oleskele missään Gazassa tai Etelä-Libanonissa odottamassa seuraavaa pommilastia, joka pudotetaan heidän koteihinsa. 

Itse uskoisin että noiden järjestöjen ylin johto asuu ja oleskelee Teheranissa, josta Iranin tiedustelu eli VAJA (ent. VEVAK) ohjailee sekä Hizbollahin sekä Hamasin toimintaa. Eli terrori joka puolin ja toisin surmaa ihmisiä on itseasiassa asia, joka hyödyttää sekä Israelin asevoimien johtoa että myös Hamasin sekä Hizbollahin johtoa. Eli kukaan ei takuulla usko, että ainakaan kaikkein kovimman linjan kannattajat sekä noudattajat haluavat oikeasti rauhaa Lähi-Itään. 

Iranin islamistihallitus on pitkän aikaa ilmoittanut tavoitteekseen Israelin hävittämisen maan päältä. Se että Israel on kahden valtion eli Irakin sekä Syyrian tai Jordanian takana Iranista tietenkin antaa rohkeutta lausua noita uhkauksia. Ja noiden kahden muun valtion yli on helppo lähettää ohjuksia sekä droneja kohti Israelia. 

Israelin hyökkäys Hizbollahia ja Hamasia vastaan on sikäli ilmeisesti oikeutettu sotatoimi, että molemmat äärijärjestöt ovat tehneet useita terrori-iskuja Israelia vastaan. Se että iskuja tehdään pommein saattaa aiheuttaa tilanteen, missä sivullisia kuolee. Siis tietenkin asia on niin, että siviilien surmaaminen on sodankäynnin sääntöjen ja lakien vastaista, mutta tälläkin kerralla unohdamme sen, mistä kaikki sai tällä kerralla alkunsa. 

Se että Israel miinoitti Hizbollahin käyttämiä hakulaitteita tietenkin on monen ihmisen mielestä kauhistus, mutta toisaalta väkivallan logiikan mukaan Israelin tiedustelu, Mossad on ilmeisesti päätellyt ettei noita hakulaitteita käytä kukaan muu kuin Hizbollah, joka on aseistettuna äärijärjestönä tunnettu aseellisesta toiminnasta Israelia vastaan. Hizbollah on Hamasin tavoin Iranin tukema, ja samalla tietenkin nuo järjestöt toimivat Iranin edunvalvojina Etelä-Libanonissa sekä Gazan alueella. 

Kuva: Uusi Suomi

Hizbollahin johto on määrännyt kannattajiaan käyttämään hakulaitteita kännyköiden sijasta. Tuo asia on tietenkin perusteltu sillä, että Israel saattaa peilata nuo kännykät. Mutta itse olen sitä mieltä, että tuo kielto on pantu toimeen, siksi että Hizbollahin kannattajat eivät joudu "haitallisen tiedonvälityksen" uhriksi. Eli he saavat silloin kuunnella vain sitä, mitä Hizbollahin johto haluaa heidän kuulevan. 

Tietenkin noiden hakulaitteiden hakkerointi on erittäin helppoa. Ja jos sitten niihin ujutetaan tekstiviesti, jossa niiden käyttäjiä kehotetaan tai määrätään saapuvan tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan, niin silloin saattaa taivaalta pudota pari pommia tuohon kohteeseen. Ja seurauksena on muutama sankarivainaja, kuten Hizbollah asian ilmaisee. 

Iran toimittaa mielellään aseita juuri omille uskonveljilleen. Eikä Iranin johtoa ole ennenkään kiinnostanut monta siviiliä sen operaatioissa kuolee. Kun Iran on antanut tukea Venäjälle, niin se tietenkin olettaa saavansa vastineeksi ydinaseiden valmistukseen soveltuvaa teknologiaa. Se että Iran toimii kuten toimii tarkoittaa sitä, että tuo maa on halukas laajentamaan vaikutusvaltaansa. 

Iran ampui taas ohjuksia sekä droneja kohti Israelia. Israelin ilmapuolustus toimi tehokkaasti, ja tuhosi suuren osan kohti tulevista droneista sekä ohjuksista. Joten sen takia myös Suomi kuuluu maihin, jotka himoitsevat tuota maailman tehokkaimpiin kuuluvaa IT järjestelmää. Lähi-Idän tilanne on monimutkainen. Israelilla on oikeus olemassaoloon, ja palestiinalaisilla pitäisi olla oikeus omaan valtioon. Mutta olisiko tuo valtio hyväksyttävissä jos sen johtoon ryntäävät Hizbollah ja Hamas? 

Eli edustavatko nuo kaksi järjestöä sitten palestiinalaisten suurta enemmistöä? Ja jos sitten tuo palestiinalaisten valtio saadaan aikaan, niin tietenkin myös Israel tarvitsee sellaiset turvatakuut, että se voi ajatella ettei Iran sijoita ohjuksiaan tuolle alueelle. Lähi-Idän tilannetta ei ratkaista päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Nuo alueet ovat olleet väkivallan synonyymejä jo ennen Ensimmäistä Maailmansotaa. Viha on siellä erittäin yleinen tunnetila, jota puolin sun toisin ruokitaan. Eikä vihan kierrettä joka on syntynyt usean sadan vuoden ajan katkaista muutamassa tunnissa. 

Lähi-Idässä on valtava määrä aseita. Siellä on myös valtava määrä miehiä joiden ainoa työ on ollut sotiminen. Sota voidaan määritellä terroriksi jota molemmat puolet harjoittavat. Joten miten sitten nuo aseiden käyttöön sekä sotaan tottuneet ihmiset totutetaan tavalliseen työhön? Lähi-Itä on surullisten tarinoiden tyyssija. Meidän pitää varoa toistamasta siellä sitä virhettä, jonka teimme Afganistanissa. Siis miten saada ääriryhmät riisuttua aseista? 

Noiden äärijärjestöjen sekä äärinationalistien toiveena on saada konflikti jatkumaan mahdollisimman pitkään. He eivät varmaan halua saapua oikeuteen vastaamaan teoistaan, eli siitä miten he ovat värvänneet itsemurhaterroristeja sekä ampuneet liikkeensä vastustajia. Israelin kohdalla taas kysymys vastuusta on siinä, että kuka merkitsee kohteet lentokoneille, joita Israel käyttää omasta mielestään aseistettuja kohteita vastaan. Jos joku sitten vie paikannuslaitteen esimerkiksi jonkun kerrostalon kellariin, ja hävittäjä pudottaa pommin, niin kuka on vastuussa siviiliuhreista? Lentäjä vai agentti? Tai ehkä iskun määrääjää pitäisi myös rangaista. 

Ja onko Mossadissa ehkä koskaan ajateltu että joku sen soluttautujista saattaa työskennellä myös Iranin salaiselle palvelulle. Eli hän saattaa tahallaan yrittää saada aikaan siviiliuhreja, joiden tarkoitus on saada aikaan sääliä palestiinalaisia kohtaan. Tai sitten saada aikaan se, että muut maat lopettavat Israelin tukemisen. 

Me emme voi suoraan sanottuna rakentaa yhteiskuntaa ylhäältä alas. Me voimme kouluttaa joukon virkamiehiä jossain EU-yliopistossa, mutta miten saamme tavalliset ihmiset mukaan? Siis miten saamme myös paikalliset tukemaan tuota hienoa ajatusta Palestiinan valtiosta? Hamas ja Hizbollah ovat ääriliikkeitä joilla on vain yksi politiikka. Joko kuulut noihin liikkeisiin tai olet noiden liikkeiden vihollinen. Ja noiden liikkeiden toimintamalli on pelko. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/havittajat-pudottivat-80-tonnia-tasmapommeja-hizbollah-johtajan-paamajaan-tuloksena-jopa-30-metrisia-kraattereita/fb270d52-484a-4794-94ea-091ccfc1a277

https://yle.fi/a/74-20115133?

https://yle.fi/a/74-20115386

https://en.wikipedia.org/wiki/Ministry_of_Intelligence_(Iran)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Re%E2%80%99imin_musiikkifestivaalin_joukkosurma

Kaikkien aikojen panda-show

Olipa kerran eläintarha, jossa oli todella paljon eläimiä. Tuo eläintarha oli sellainen, että siellä oli ahmoja, susia, karhuja, hirviä sekä monia muitakin enemmän tai vähemmän upeita eläimiä. Nuo eläimet ovat tietenkin kotimaisia, ja sen takia tuon suuren eläintarhan johtajat arvelivat, että heidän eläintarhansa oli jotenkin hiukan tylsä, koska esimerkiksi jokainen suomalainen saattoi jopa nähdä karhun luonnossa, ja lähisoilla se isäntäkin ampui sen hirven, josta tehtiin pihvejä jokaiselle jahtiin osallistuneelle. Se että noita eläimiä nähtiin luonnossa koettiin jotenkin tylsäksi asiaksi, ja sen takia kyseinen eläintarha tai eläintarhan johto päätti hankkia upouuden vetonaulan, tai oikeastaan kaksi vetonaulaa. 

Nuo vetonaulat olivat kaksi suloista pandaa suoraan Kiinasta. Pandojen olo tietenkin tehtiin mahdollisimman mukavaksi, jotta ne olisivat mahdollisimman söpöjä.  Niille rakennettiin oma talo, ja sitten tietenkin ruoaksi nämä kaksi söpöliiniä saivat parasta bambua suoraan Kiinasta, koska esimerkiksi heinät joita Hirvi söi saisivat herkät vatsat ripulille. Kun sitten pandat saatiin tuohon eläintarhaan oli kyseessä suuri media-tapahtuma. Kaikki varmaan halusivat nähdä kuinka maailman söpöin karhu istui syöden bambua. Pihalla harmaakarhu istui ja söi joko lihaa tai heiniä, mutta koska kyseessä on kotimainen, tylsä eläin, niin kuka sitä viitsii katsoa?

Ja tietenkin tässä tapauksessa kyseessä oli taloudellisesti melkoinen sijoitus. Eli nämä pandat ajoivat koko eläintarhan lähes konkurssiin, ja nyt ne ovat saaneet kaikessa hiljaisuudessa paluulipun tuonne punalippuiseen Manner-Kiinaan, jossa ne sitten saavat paikallista bambua lopun elämäänsä. Ja jäljelle jää valtava määrä laskuja. 

Tilanne oli vähän sama kuin joku urheiluseura pestaisi maailman huippunimen tuomaan itselleen nimeä ja mainetta. Tuo huippunimi varmaan voittaisi kisoja ja toisi seuralle media-näkyvyyttä, mutta paikalliset urheilijat eivät ehkä pääsisi kisaamaan ollenkaan. Eli rivimiehet- ja naiset jäisivät sivuun seuran toiminnasta, kun se panostaa vain yhteen toimijaan. 

Siis miten tämä kahden pandan episodi liittyy esimerkiksi maamme liike-elämään? Se kuvaa tilannetta, jossa vain pari pandaa eli kovaa tekijää pääsee kehittämään omaa osaamistaan. Ja muiden tehtävänä on vain seisoa vieressä ja ihastella sitä, miten upeasti panda osaa kaikki asiansa. Maamme huippu-urheilu on tietenkin yksi esimerkki siitä, kuinka luomme pandoja sinne ja tänne. Monilla huippuluokan urheilijoilla on ulkomailta hankitut valmentajat. He harjoittelevat jossain muussa maassa, mikä sitten mukavasti luo etäisyyttä normaaliin naapurin "Penttiin" ja "Pirkkoon", joiden kanssa ei edes haluta ottaa juoksukilpailuja. Tuo sitten lisää etäisyyttä huippu-urheilijoiden ja muiden välille. 

Eli jos tätä tilannetta verrataan vaikkapa huippu-urheiluun, niin toki kansainvälisesti- sekä sponsoreita ajatellen 20-30 kovaa huippunimeä varmaan tuovat paljon rahaa jollekin huippu-urheiluyksikölle. Se että ehkä 10 miestä tai naista käy hiihtoputkessa päivittäin hiihtämässä 50-100 kilometriä tuo näyttävää tulosta, eli nuo hiihtäjät näyttävät hyvältä noustessaan palkintokorokkeelle. Mutta se ei vaikuta esimerkiksi sepelvaltimoleikkausjonoon HUSin ovella. Eli kun keskitytään johonkin huippuihin, niin silloin massat unohtuvat täysin. Eli tavallinen ihminen ei saa edes monistettuja ohjeita siitä, kuinka paljon pitäisi liikkua tai miten jotkut liikkeet suoritetaan. 

Nuo 10 kovaa hiihtäjää eivät varmaan paranna ainakaan kansanterveyden tilaa ainakaan kovin . Se että kymmenen huippu-urheilijaa voittaa mitaleja ei ole kovin suuri määrä, jos sitä verrataan meihin keski-ikäisiin miehiin, jotka niin usein kamppailevat vyötärönmitan tai jopa korkean verenpaineen sekä sepelvaltimotaudin kanssa. Eli nuo mitalit ovat vähän valjua katsottavaa, kun katsellaan esimerkiksi ylipainon sekä huonon yleiskunnon aiheuttamia kustannuksia koko Suomen väestöön. Eli nuo huippu-urheilijat ovat kuin pandoja. He vievät ihmisten huomion pois arkisesta miehestä ja naisesta, jonka pitäisi kyetä pitämään työkykyään. Siis kuinka tavallinen näky huippu-urheilija on jossain suomalaisella pururadalla? Tai kuinka tavallinen urheilija ammattilaisurheilija oikeasti on?  Onko meillä kaikilla kaveripiirissämme ammattilaisurheilijoita? 

Se että halutaan pienentää terveydenhuollon kustannuksia voisi onnistua, jos ihmiset saadaan liikkumaan. Siis käveleminen, hiihto tai polkupyöräily varmaan auttaisivat huonon yleiskunnon hoitamisessa. Eli kuinka paljon terveydenhuollossa säästettäisiin, jos kaikki lopettaisivat tupakoinnin, kävisivät kävelyllä tai vaikka pyöräilisivät töihin. Se mikä juuri urheilun määrärahojen kohdentamisessa on vaikeaa on se, että liikunnan avulla voidaan ennalta-ehkäistä juuri keuhko, sekä sydän ja verisuonitauteja. Mutta tietenkin myös kuntourheilija vaatii tilat, johon hän pääsee harjoittelemaan turvallisesti ja miellyttävästi. Syksyn sateet tuovat taas eteen tilanteita, joissa olisi mukavaa mennä urheiluhalliin harjoittelemaan. Mutta jos kaikki hallit ovat varattuina huippu-urheilua eli ammattilaisia varten, niin se sitten aiheuttaa sen, että huippu- eli ammattilaisurheilu etääntyy yhä enemmän massoista, joiden sydän ja verisuonitaudit ovat suuri menoerä terveydenhuollolle. 

Me kaikki olemme kuulleet tai ainakin TVstä nähneet tilanteita, joissa esimerkiksi yhtiön johtaja palaa kotimaahan jostain ulkomailta, ja sitten kertoo siitä, miten hän on palkannut ulkomailta "kovan tekijän", joka on nostanut miljoonia yrityksiä suosta. Tuo kova tekijä on siis samassa asemassa kuin joku äskeisen eläintarhan eli Ähtärin pandat. Hän saattaa käyttää jotain tiettyjä projektinhallintaohjelmia, joista sitten peritään valtavia lisenssimaksuja. Eli hän saattaa tulla hyvinkin kalliiksi. Ja pahimmassa tapauksessa tuon pandan hinta on sama, kuin koko muun työpaikan yhteensä. 

Me saatamme sokaistua jostain asiasta. Kun me palkkaamme johtajia ulkomailta, niin me samalla aiheutamme tilanteen, missä meillä on talossamme panda. Tuolla pandalla ei ole mitään hajua siitä, miten meillä Suomessa asioita on totuttu hoitamaan. Kun hankimme pandan taloomme tekemään jotain "juttuja", joita muut eivät muka sitten osaa, niin me estämme omia paikallisia työntekijöitä kehittymästä. Pahimmillaan panda saa aikaan sellaisen tilanteen, että kaikki näkevät vain tuon eksoottisen, upean toimijan. Kun kaikki huomio kiinnittyy siihen, että panda saa kaikki tehtävät tehdyksi, niin silloin muut työntekijät eivät ehkä saa ollenkaan huomiota. Eli vain pari pandaa saa tilaisuuden kehittyä työssään osaajiksi, jotka ehkä joskus perivät mestarin paikan.