Osallistuiko Aarnio Volkan Ünsalin murhaan?

Smith&Wesson 357 magnum (Kuvituskuva)
Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/osallistuiko-aarnio-volkan-unsalin.html

Kimmo Huosionmaa

Tapaus Aarnio on saanut taas tänään uuden käänteen, kun tuo mies on jälleen pidätetty, ja tällä kertaa ilmeisesti sotkeutumisesta Volkan Ünsal-nimisen miehen murhaan. Hänen epäillään salanneen tietoja siitä, että rikolliset olisivat suunnitelleet Ûnsalin murhaa, eikä hän ollut tehnyt mitään tuon murhan estämiseksi. Tuon takia tuota poliisia odottaa nyt sitten ikävä syyte sekä ilmeisesti myös syyte murhasta. Tai ainakin poliisi on hänet palauttanut vankilaan, mikä ei ole mitenkään heppoisesti perusteltu asia, koska Aarnio on vapautettu odottamaan Hovioikeuden tuomiota vankilasta. Tuollaista syytettä ei helposti esitetä, joten sen takia tätä asiaa kommentoin tässä.

Kun ajatellaan sitä, että poliisi esimerkiksi oli määrännyt kotietsinnän Aarnion kotiin päivää ennen murhaa, niin silloin olisi mukava tietää, mitä tuossa kaavakkeessa luki, mutta kun tuota Ûnsalia ajatellaan tarkemmin, niin lehtien mukaan hän oli todistajain suojelussa, mutta sitten on käynyt niin, että hän on ilmeisesti jatkanut samoja toimia. Joissakin tapauksessa tällaisen henkilön kohdalla saattaa poliisi kokea ikään kuin voimattomuutta tai vihaa tällaista henkilöä kohtaan, joka kuvittelee voivansa tehdä rikoksia poliisin suojeluksessa. Tuolloin voidaan sitten olettaa, että joku poliisi saattaa ajatella, että kyseisen suojelua väärin käyttävän ihmisen murha olisi jotenkin oikeutettua, vaikka tällainen asia on aivan varmasti rikos.

Todistajain suojelu on poliisille hiukan hankala paikka, koska silloin saattaa yksittäinen poliisimies joutua liian läheisiin väleihin tuollaisen gangsterin kanssa, ja silloin saattaa mieleen tulla se, että mitä jos vaikka ottaisi lahjuksia. Eli tuollainen suojeltu gangsteri saattaa pyrkiä lahjomaan poliiseja niin, että nämä esimerkiksi suosivat hänen jenginsä jäseniä, tai varoittaisivat näitä esimerkiksi tulevista ratsioista, ja vastalahjaksi jengin jäsenet myisivät kilpailijoiden huumekätköjä poliisille. Tuolloin tietenkin olisivat ne paljon puhutut pidätyksiä koskevat tilastot hyviä, mutta tietenkään poliisi ei saa antaa kenenkään kaupata huumeita missään.

Alamaailma on merkillinen paikka. Siellä ihmiset ovat toisiaan kohtaan näennäisen mukavia, mutta tietenkin kilpailijat raivataan pois tieltä hyvin tehokkaasti soittamalla heistä ilmianto-soitto poliisille. Ja mikäs sen parempi kuin, että vihamiehet sitten menettävät aseenkantolupansa, uhkailun tai rinnalla olevien laittomien aseiden takia. Nämä gangsterit tarvitsevat laillisen aseen, jotta he voivat ostaa panoksia kaupasta, ja sitten käydä myymässä nuo patruunat tai käyttää niitä laittomissa aseissa, joita käytetään kiristykseen sekä muuhun laittomaan toimintaan kuten murhiin.

Se onko Aarnio sitten ollut aktiivisesti mukana tässä toiminnassa esimerkiksi puoltamalla aselupia tai avustamalla henkilöä vuokraamaan vaikka asuntoja oman liiketoiminnan pönkittämiseksi jää oikeuden päätettäväksi Ja siinä sitten on voinut käydä niin, että tuon asunnon avaimet ovat päätyneet rikostovereille, jotka ovat sitten käyneet tervehtimässä "vanhaa  kaveria", kuten on tapana sanoa. Aarnion tapauksessa asia on niin, että hän on huumepolliisina ollessaan saanut muutaman vihamiehen. Ja nuo vihamiehet ottavat jutusta kaiken irti. Eli se että onko Aarnio syytön tähän rikokseen nimeltään murha on sitten oikeuden asia. Ja tapauksessa sitten on ollut kaiken maailman käänteitä tätäkin ennen, joten ehkä hän saa syytteen henkirikoksesta. Tai ehkä sitten hän taas kävelee ulos vankilasta, sitä ei tiedä kukaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/helsingin-huumepoliisin-ex-paallikkoa-jari-aarniota-epaillaan-henkirikoksesta-vuosaaren-vanhassa-palkkamurhajutussa/6990298#gs.PQt_Ido

Kuva I

https://decg5lu73tfmh.cloudfront.net/gunvaluesboard.com/images/fbfiles/images/20140417_204623_v_1401705213.jpg

Kosmisen Gulliverin harharetket peukaloisten planeetalla sekä ajatuksia painovoimasta

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/kosmisen-gulliverin-harharetket.html

Kimmo Huosionmaa

Oletteko koskaan lukeneet kirjaa Guliverista, joka joutuu peukaloisten maahan. Tuossa tarinassa ikään kuin kuvaillaan tahtomatta se, miten gravitaatio eli painovoima muokkaa oliota. Kun lähdemme ajattelemaan esimerkiksi supermaapalloja, niin aina silloin tällöin joku tutkija sanoo, että niillä ei ehkä voisi esiintyä elämää, joka olisi meidän kaltaisemme. Mutta kuitenkin kun ajatellaan mukavia asioita näin kesäisen päivän ratoksi, niin miksi emme voisi ajatella asioita niin, että tuollaisen valtavan massiivisen kappaleen pinnalla kasvaisi olentoja, jotka olisivat aivan kuten me, mutta nuo kuvitteelliset oliot olisivat kuitenkin hyvin paljon meitä pienempiä. Eli he olisivat kääpiökokoisia ihmisiä, joiden solut olisivat erittäin pieniä, mutta tässä kosmisessa Gulliverin tarinassa heillä olisi tietenkin samanlainen älykkyysosamäärä kuin meilläkin.

Jos ajatellaan sitä, että tuollainen kosminen Gulliver tai hänen avaruusaluksensa syöksyisi tuollaiselle eksoplaneetalle, jossa lämpötila olisi vastaava kuin Maassa, mutta sen painovoima olisi valtavan suuri, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuollainen kosminen Gulliver ei ehkä kyseisellä kappaleella voisi liikkua ilman eksoluurankoa eli robottia, joka auttaa henkilöä liikkumaan raskaassa maastossa. Tuon laitteen tehtävä olisi kannattaa hänen painoaan, joka voisi olla vaikka 100 kertaa suurempi kuin mitä se olisi Maassa. Tuo kosminen Gulliver siis laskeutuisi planeetalle, jonka pinnalta pakonopeus olisi 100 G, mikä tarkoittaa, että planeetan paino olisi sata kertaa suurempi kuin Maan. Ja tuolloin esimerkiksi päähän pantu kilon painoinen kypärä painaa sata kiloa, eli tuolloin olisi tietenkin sellainen ongelma, että esimerkiksi astronautin niskanikamat katkeaisivat jos hän liikuttaa äkisti päätään.

Tuollaisella super raskaalla maapallolla voisi tietenkin olla täysin samanlainen kasvisto kuin Maapallolla, jos me ihmiset olisimme esimerkiksi muuttaneet sen pinnan sekä kasviston omamme kaltaiseksi. Tuolloin me ihmiset olisimme voineet esimerkiksi polttaa sen pinnan mikroaaltoja tuottavien  satelliittien avulla, ja sen jälkeen olemme voineet vain siirtää Maan humusta sekä eliöitä sen pinnalle. Eli tuossa tapauksessa ihmiskunta olisi löytänyt planeetan, jossa olisi valmiiksi primitiivistä elämää, jonka jälkeen tuollainen planeetta määrätään muutettavaksi uudeksi Maaksi. Tuolloin valtavat mikroaaltoja lähettävät satelliitit alkavat vain sulattaa tuon planeetan pintaa, ja sitten vain tuodaan tarpeellinen humus paikalle.

Nuo satelliitit olisivat siis samanlaisia, kuin mitä esimerkiksi USA:n Boeing-lentokone-yhtiöt ovat suunnitelleet tuottamaan Maahan energiaa. Kyseisten voimalasatelliittien valmistamisessa on poliittinen vastustus suurta, koska ne muodostavat samalla myös tehokkaan asejärjestelmän. Tuon mikroaaltopolton tarkoitus olisi tietenkin poistaa planeetan omat organismit, minkä jälkeen meidän tuntemiemme lajien siirto olisi mahdollista, ilman että syntyisi tilanne, missä hypoteettisen  planeetan endeemiset oliot tuhoavat nuo siirretyt lajit. Kun sitten tuo planeetta on poltettu, ja tarpeellinen humus siirretty, niin sitten vain ihmisetkin voidaan siirtää sikiöinä tuolle planeetalle. Tämän jälkeen painovoima muovaa olioita sellaisiksi, että ne voivat toimia tuolla kuvitteellisella planeetalla, ja tuolloin silmien eteen tulee sellaisia kuvia, missä planeettaa peittäisi sankka metsä, joka olisi vain sellainen korteen kokoisten puiden muodostama kerros.

Merellä tuon planeetan suurin asukki voisi olla kultakalan kokoinen valas, joka tietenkin kertoo siitä, että painovoima muovaa olioita kaiken aikaa. Ja sitten kun ihmiset saapuvat, niin tietenkin noista tapahtumista olisi kulunut jo tuhansia vuosia, joten nuo kuvitteelliset ihmiset, jotka on alkioina lähetetty tuolla planeetalle, olisivat jo ehtineet kehittää teknologiaansa sellaiseksi, että se poikkeaa meidän tuntemastamme mallista täysin. Eli tuolloin me kohtaisimme lajin, joka kerran oli kaltaisemme, mutta on kutistunut täysin eri mittoihin, kuin mitä se oli ennen. Tämä oli kirjoitus hypoteettisesta planeetasta, joka ehkä joskus tulee eteemme. Ja silloin me emme voi sitten enää perua. Tuolloin me muutumme itse olioksi, joka leikkii Jumalaa muille. Tuon takia toivon, että silloin käyttäydymme hieman sivistyneemmin kuin ennen olemme käyttäytyneet.

Kuva I

http://www.manyworlds.space/wp-content/uploads/2016/02/zj527738e0.jpg

Elämä on kehittymistä sekä kasvamista

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/elama-on-kehittymista-seka-kasvamista.html

Kimmo Huosionmaa

Tässä tänään taas olin käymässä upeassa Porvoon kaupungissa, ja siellä ryhdyin miettimään sitä, että kuka onkaan se paras johtaja introvertti vai ekstrovertti ihminen, ja sitten ryhdyin oikeastaan miettimään sitä, että onko introvertilla paremmat sosiaaliset taidot kuin ekstrovertilla. Tuolloin mieleeni palautui eräs vanha totuus, josta emme juuri koskaan kuule kenenkään puhuvan tai kirjoittavan.

Vaikka kuinka me haluaisimme, niin emme ole missään nimessä täydellisiä ihmisiä, ja kaikissa meissä on luonteen piirteitä, joita meidän vain pitää kehittää, tai joita meidän ei ole hyvä esitellä muiden ihmisten nähden. Yksi näistä tavoista tietenkin on nenän kaivaminen, joka ei ole mitenkään erityisen mukavaa katsottavaa, ja se joka tämän tavan on opetellut, saa aina välillä sellaisia vähän tuimia vilkaisuja pöydässä istuessaan. Mutta onneksi itse tuon tavan pystyn peittämään. Kuitenkin on asioita, joita me jokainen voimme oppia ihmisiltä, ja yksi noista asioista, on se, että sekä ekstro- että introvertin pitää elämässään opetella muutamia perusasioita, kun keskustellaan sosiaalisista taidoista.

Ekstrovertin pitää opetella sellainen asia, että myös muut ihmiset saattavat haluta ottaa osaa keskusteluun, ja vaikka hän niin mielellään pitää puheita ja seurustelee ihmisten kanssa, niin silloin tällöin olisi varmaan mukava kuunnella jotain muutakin henkilöä kuin tuota ekstroverttia ihmistä, joka tietenkin on hyvin mielissään siitä, että hän saa olla kaiken huomion keskipisteenä. Ekstroverteillä ihmisillä on joskus sellainen vähän ikävä tapa esimerkiksi puuttua toisten keskusteluun tulemalla kahden keskustelevan henkilön väliin, sekä ikään kuin komentamaan toista seuraamaan itseään. Tuo tapa saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä hiukan loukkaava, sekä myös aiheuttaa sen, että joku seurueesta lähtee etsimään takkia naulasta ja lähtee kotiin valitellen väsymystä.

Tuo henkilö saattaa oikeasti kuvitella, että hänet on pudotettu pois seurasta, ja siksi hän poistuu tuosta paikasta kotiinsa, ja tämä henkilö ei ehkä myöskään kauaa kyseisessä työpaikassa jatka, koska hän saattaa jo kotona ilmoittautua työnvälitykseen. Syynä tähän on se, että tuollainen hiljainen henkilö ei sitten jaksa jatkuvasti olla seinäkoristeena työpaikalla. Ja tietenkin kun puhutaan ekstrovertin ihmisen toiminnasta, niin hänen on hyvä opetella hieman hillitsemään itseään, sekä miettimään sanomisiaan, koska hän saattaa hiukan loukata jotain muuta, kun tuollainen hyvin ulospäin suuntautunut henkilö ei ehkä sitten aina muista katsoa toisen ilmettä, kun hän rupeaa innoissaan esittelemään ajatuksiaan muille ihmisille.

Toisaalta kun puhutaan introvertista ihmisestä, niin silloin tietenkin mieleen tulee sellainen "hiljainen hissukka", joka ei sosiaalisissa suhteissa pärjää. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalisia taitoja voi aina kehittää, eli introvertin ihmisen pitäisi vain uskaltaa avata suunsa kokouksissa, ja siihen tietenkin voi työympäristö antaa tukea. Eli esimerkiksi tiimin vetäjä voi aina kokouksessa pyytää, että jokainen kokoukseen osallistuja kertoo hänelle oman mielipiteensä päätettävistä asioista. Tuollainen toiminta on tietenkin sitä niin sanottua rakentavaa kokousten pitämistä, ja tietenkin myös introvertti persoonallisuus voi myös yrittää ottaa osaa keskusteluun myös firman pikkujouluissa. Samoin tietenkin olisi hyvä, että tuollaisen hiljaisen henkilön huomioiminen tapahtuisi niin, että hänkin voi tuntea osaavansa jotain.

Kun keskustellaan rakentavan ilmapiirin luomisesta, niin kun tuollainen hiljainen ihminen tekee työtään, niin tietenkin häneltä olisi hyvä pyytää raporttia siitä, mitä tuollainen asiantuntija sitten oikein on tehnyt. Kun ihminen jää yksin työpaikallaan, niin se tietenkin laskee kynnystä siihen, että hän alkaa rikkoa työyhteisöään vastaan, eli antaa luottamuksellisia tietoja jollekin, joka ei niitä saisi nähdä. Tietenkin maassamme on muutamia ihmisiä, joiden mielestä työpaikka ei ole kuin niille, jotka ovat niitä ulospäin suuntautuvia ekstroverttejä varten, eikä työyhteisö ole heistä mikään terapia-paikka, mutta tietenkin tuollainen asia aiheuttaa aika nopeasti rekrytointia koskevia paineita, kun se viidestoista harjoittelija sitten marssii ulos talosta.

Keskusteltaessa siitä, että työpaikalla pitää työt tehdä hyvin, niin tietenkin se, että ihminen kokee jäävänsä yksin sekä kokee työhön tulon epämiellyttäväksi kokemukseksi, saa aikaan sen, että työt eivät varmasti suju mitenkään hyvin. Ja jos ihminen voi työssään pahoin, niin silloin tietenkin hän saattaa pelätä avun pyytämistä tai peittää epäonnistumistaan niin, että hän saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Tuollainen virheen peittely voi johtaa siihen, että kyseinen henkilö sitten esimerkiksi virittää sulakkeiden ympärille tinapaperia, josta voi seurata tulipalo tai kuolemaan johtava sähköisku. Tai jos henkilö ei uskalla apua pyytää esimerkiksi jonkun esineen nostamiseen, niin hän saattaa silloin tuhota esimerkiksi lattioita todella pahasti.

Positivismi on asia, mistä ei koskaan puhuta tarpeeksi. Kun ihminen voi töissä pahoin, niin hän voi tehdä korjaamatonta vahinkoa yhtiön maineelle, mikäli hän käyttäytyy huonosti tai menee humalassa asiakastapaamiseen. Tuolloin sitten kaikki ihmettelevät, miten tuollainen "Pentti" sitten sellaisen tempun teki, että koko talo esimerkiksi ui vedessä? Mutta jos tuo mies ei ole koskaan edes saanut muuta kuin huonoa palautetta, niin silloin hän saattaa ajatella kaikkien työsuhteiden kuitenkin menevän karille, mikä ei varmaan ole mikään kovin hyvä juttu työyhteisölle.

Nimittäin jos tuo työläinen tekee vahinkoa, niin silloin tietenkin hän on korvausvelvollinen, ja mikäli hän jättää töihin tulematta, niin silloin hänet voidaan erottaa. Mutta mitään työsuorituksia kyseinen käytäntö ei sitten eteen tuo. Eli jos vaikka putket on kiristetty huonosti tai työ jätetty kesken, niin siihen pitää silloin saada miehet tekemään tuota työtä, eikä mitään työtehtäviä tule sillä tavoin tehtyä, että työnvälitys vetoaa siihen lakiin, joka sanoo että tarjottu työ on otettava vastaan. Jos mies ei työhön tule, niin tietenkin se tuo hänelle karenssin. Mutta yhtään putkea ei sillä tavoin liitetä. Joten siksi tästä asiasta kirjoitan.

Itsensä johtamisen paradoksi

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/itsensa-johtamisen-paradoksi.html

Kimmo Huosionmaa

Itsensä johtaminen on nykyään hyvin trendikäs vaihtoehto työpaikkojen johtamisen järjestelyissä. Mutta siihen sisältyy melkoinen paradoksi, nimittäin vaikka se tietenkin vähentää työnjohdon sekä muiden työtaakkaa, niin tämä asia tietenkin lisää painetta leikata henkilöstömenoissa nimenomaan työnjohdon puolelta. Esimerkiksi kiinteistönhoitoalalla työ tehdään siten, että työläiset menevät itse alueilleen ilman eri komentoja, ja suorittavat siellä sitten tehtävänsä niin, että he itse arvioivat työn tasoa, minkä jälkeen työnjohtaja käy katsomassa paikat, ja että onko siellä työt tehty kuten olettaa saattaa.

Työnjohdolla on asemansa perusteella oikeus erottaa alaiset, jotka ovat tehneet työn huonosti, tai vastustaneet sen määräyksiä. Samoin juopumus on asia, joka voi johtaa irtisanomiseen. Mutta samalla työnjohdon velvollisuus on valvoa että työ tulee kunnolla tehtyä, ja että työläisillä on käytössään oikeat välineet niiden tehtävien suorittamiseen, mitä tuon työryhmän töihin kuuluu. Kuitenkin sen tehtävä on myös puuttua kiusaamiseen, sekä huolehtia siitä, että työläinen saa käyttöönsä välineet, joilla työtehtävä voidaan suorittaa hyvin sekä turvallisesti. Ja jos vahinkoa työpaikalla tehdään tahallaan esimerkiksi ajamalla etukuormaajalla tahallaan autoja päin, niin silloin on työnjohdon velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille.

Mikäli työ on tehty huonosti, niin silloin saa työläinen siitä palautteen, ja jos palaute on toistuvasti huono, niin sitten hän saa siirtyä etsimään uutta työpaikkaa. Kun tästä mallista puhutaan, niin silloin on huomioitava sellainen asia, että se tietenkin lisää työntekijän vastuuta siitä, että työ on tehty, kuten standardeissa määrätään. Eli hänen on myös itse sitten osattava arvioida sitä, että onko työn jälki sellaista, että sen voisi näyttää työnjohtajalle?

Kuitenkin tämä malli lisää myös työnjohdon vastuuta siitä, että sen pitää jossain vaiheessa ryhtyä sanomaan, jos työt on tehty huonosti. Samoin tässä mallissa työnjohtaja on ryhmää eikä vain yhtä henkilöä varten, ja se tarkoittaa sitä, että jokaista työntekijää kohti ei ole pomoa seisomassa selän takana ja näyttämässä, mistä pitää vielä harjata. Tällainen malli kuitenkin aiheuttaa sen, että esimerkiksi kaikille tässä valvonta portaassa perinteisesti työskennelleille henkilöille ei löydy töitä. Mutta myös potkuja tulee eri tahtiin, jos jotain asioita ei olla hoidettu, kuten ne pitää hoitaa.

Jos työläinen tekee työn huonosti, niin tietenkin pitää asiaa katsoa niin, että hän ei työhön kykene, mutta toisaalta olisi mukavaa tietää, että mitä hänelle on sanottu esimerkiksi perehdytyksen yhteydessä. Nimittäin joskus eteen on tullut niin sanottu tuotanto-sabotaasi, missä on uudelle työntekijälle "unohdettu" kertoa kaikki tehtävät, mitä tuohon työhön kuuluu, ja syynä on joissain tapauksissa ollut se, että halutaan oma kaveri työhön. Silloin on saattanut perehdyttäjältä jäädä jotain asioita kertomatta. Tämän takia myös virheen tehneellä työläisellä on oikeus tulla kuulluksi näiden asioiden takia.

Mutta kuten tässä aluksi totesin, niin jos työväki vain itseään johtaa, niin se sitten tekee osan operatiivista johtoa tarpeettomaksi. Kun puhutaan kokeiluista sekä muutosvastarinnasta, niin varmaan on kaikille parasta, että jatketaan kuin aina ennen, mutta joskus on kuitenkin mukavaa keskustella myös siitä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen malli, jossa joku kyttää koko ajan toisen olan yli. Mielestäni esimerkiksi oma-aloitteisuus on sellainen asia, joka ehkä nykyään on jostain syystä jäänyt vähän taka-alalle, kun puhutaan työyhteisöistä.

Tietenkin olisi varmaan mukavaa, jos jokaisessa työpaikassa olisi sellainen vanhan ajan työnjohto, joka jatkuvasti seisoo selän takana, ja jokaista työläistä kohden olisi oma pomo, joka karjuu kurkku punaisena, kun joku "Eemeli" ei siellä mitään tee. Eli tällä viittaan siihen kuuluisaan "tukkilaisromantiikkaan", missä työväki perusti tukki-orkestereja ja teki kaikkea muuta kuin kaatoi puita, mikä tiemmä oli noiden yhtiöiden pääasiallinen tulonlähde. Mutta tuokin malli  missä jokaisen työläisen takana seisoo oma pomo maksaa rahaa. Ja se sitten tietenkin on asia, joka ei yhtiöiden korkeinta johtoa miellytä.

Kun sitten keskustellaan kaiken maailman kokeiluista sekä yhtiön johdon vastuusta, niin tietenkin yhtiön johdolla on vastuu siitä, että sen työväki osaa työnsä sekä tekee sovitut tehtävät. Ja mikäli työ ei sitten oikein suju, tai sitten sitä ei vain satu olemaan, niin silloin tietenkin pitää tuohon asiaan puuttua, ja silloin joudutaan joku irtisanomaan. Kun keskustellaan johtajuudesta niin silloin tietenkin pitää muistaa sekin asia, että johtaja on yhtiön edustaja alaisiin nähden. Ja mikäli töitä ei huvita tehdä, niin silloin pitää miesten vaihtua.

Kuitenkaan ketään tuskin työpaikoille palkataan seisoskelemaan. Eli aina kaikkiin johtotehtäviin liittyy jonkinlainen vastuu. Ja kun johtajaa sitten lähdetään palkkaamaan, niin myös hänelle itselleen pitää tehtäviä löytyä. Johdon vastuu on siinä, että alaiset opetetaan tekemään työt kunnolla, ja että jos joku tehtävä tulee eteen, niin silloin johtajan on huolehdittava siitä, että alaiset saavat tiedon työstä että tarpeelliset välineet työn suorittamiseen, ja sitten alaisen vastuulla on se, että hän tekee työnsä kunnolla. Jos työ on tehty hutiloiden, niin silloin syytä tähän on hyvä kysyä, koska jos ihminen on antanut väärää tietoa osaamisestaan, niin silloin hänet voidaan irtisanoa sekä häneltä voidaan periä asiasta korvauksia.

Mutta toisaalta ei sen alaisen tarvitse myöskään kaikkea kestää, ja jos työnjohdon ja alaisen välit ovat huonot, niin toki työläinen voi myös itse lähteä työpaikasta, vaikka siitä karenssia tuleekin. Nimittäin jossain vaiheessa tulee jokaiselle rajat vastaan, jos työnjohto jakaa vain ikäviä tehtäviä. Eikä se tuo työntekijää takaisin, jos hänet on potkittu ulos työpaikasta. Tuolloin hänellä ei enää ole velvollisuuksia työpaikkaa kohtaan. Eli jos työntekijää ei ole, niin silloin pitää rekrytoida uusi mies tilalle, ja jos jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se sitten pistää silmään hyvin nopeasti. Mikäli jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se kertoo jotain työpaikan ilmapiiristä. Ja tietenkin rekrytoitavan miehen pitää osata työnsä sekä omata tarpeeksi pätevyyttä, jotta he voivat tehtävistään selviytyä kunnialla.

Kuva I

http://kesakatu.com/wp-content/uploads/2015/07/Kaksi_vanhaa_tukkijatkaa_1-605x317.jpg

Kumpi on parempi Introvertti vai ekstrovertti, kas siinä vasta pulma

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/kumpi-on-parempi-introvertti-vai.html

Kimmo Huosionmaa

Taas on puhuttu siitä, kumpi on työelämässä parempi, ja kumpi saa paremmat asemat työyhteisössä intro- vai ekstrovertti. Sitten ryhdytään puhumaan siitä, että kumpi on parempi johtaja intro- vai ekstrovertti, ja tähän ei ole olemassa mitään sen parempaa vastausta, kuin että sosiaalisia taitoja, sekä ihmistuntemusta kehittämällä ihminen voi olla hyvä johtaja, on hän sitten ekstro- tai introvertti persoonallisuus. Ja tietenkin ihminen voi kehittää itseään niin, että nämä luonteenpiirteet eivät näy päälle.


Kun ajatellaan sitä, kuinka meidän yhteiskunnassamme ihaillaan ekstroverttejä ihmisiä, niin tietenkin se luo omat sosiaaliset paineensa jokaiselle ihmisille tässä maailmassa. Tämä sosiaalinen tarve olla ekstrovertti saa jotkut ihmiset jopa käyttämään huumeita, jotta heistä tulisi sosiaalinen kuva. Esimerkiksi monet kannabiksen käyttäjät perustelevat valintaansa juuri sillä, että tämä kemikaali tekee käyttäjistä puheliaita sekä sosiaalisia.

Seurauksena toki voi olla syvä masennus sekä itsemurha, jos ihminen käyttää näitä aineita pitkään. Kun sitten mietitään sitä, että millainen on ekstrovertti ihminen pahimmillaan, niin heti tulee mieleen sellainen johtaja, joka varmasti tuo omat ajatuksensa kaikkien tietoon, sillä tavoin että koko kokouksessa on puhunut vain tuo kyseinen henkilö yksin. Samoin pitää muistaa sosiaalisten taitojen olevan eri asia kuin joku ekstrovertti luonteenpiirre, ja tietenkin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kuvitteellisessa tilanteessa joku pomo saattaa sanoa alaiselleen, jos tämän läheinen on kuollut, että kyseinen henkilö voi sitten ottaa lopputilin, koska työpaikalle ei tarvitse tulla itkemään.

Tai ainakin näin voisi pomo sanoa, jos hän haluaa olla hyvin ilkeä ihminen. Toisaalta saattaa olla niin, että häneltä puuttuvat sosiaaliset taidot, ja se saattaa johtua siitä, että hänelle ei olla lapsena sanottu vastaan tai hänen käytöstään ei olla mitenkään korjattu, jos on suusta päässyt hiukan noloja asioita. Tuollainen piirre ilmenee joskus hyvin isojen pomojen lapsissa, jotka eivät aina käsitä loukkaavansa jotain muita henkilöitä, koska kukaan ei näistä asioista noille ihmisille ole muistanut mainita.

Mikäli kukaan ei koskaan sano mitään toista vastaan, niin silloin tämä sitten aiheuttaa tilanteen, missä joku alkaa ladella kaiken maailman kohteliaisuuksia toisille välittämättä yhtään tämän tunteista. Mutta sitten tietenkin pomo voi olla vihainen, koska alaiset eivät tee heille kuuluvia tehtäviä. Toisaalta pomo on saattanut kuulla, kuinka häntä haukutaan takanapäin, ja silloin saattaa keltainen ureaa sisältävä neste nousta pääkoppaan. Introvertilla saattaa myös olla huonot sosiaaliset taidon, mutta jos sellainen ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot haluaa toista loukata, niin tietenkin silloin se satuttaa todella paljon.

Nimittäin joskus ihminen loukkaa toista tahallaan, kun toinen on tehnyt toista kohtaan vääryyttä. Tai sitten vääryyden tekijä on joku toinen tyyppi, mutta sitten tulee vastaan joku toinen työkaveri, jonka päälle koko juttu kaadetaan, vaikka se ei tämän "ukkosenjohdattimen" syytä edes ole, mutta kun itsellä on huono olo, niin silloin tietenkin on hienoa, kun joku toinen rupeaa sitten myös itkemään. Silloin tulee heti itselle parempi mieli tällaisista asioista, kun itse ei ole ainoa, jonka päivä on pilalla.

Kun sitten keskustellaan siitä, että miksi ekstrovertin ihmisen asema työyhteisössä on parempi kuin introvertin, niin se johtuu siitä, että ekstrovertti osaa sekä uskaltaa markkinoida itseään paremmin myös esimiesasemaan. Myös se että ekstrovertti pyrkii aktiivisemmin keskusteluihin muiden kanssa antaa hänelle hyvän aseman työmarkkinoilla sekä yksityiselämässä. Joskus myös tällainen ihminen osaa ikään kuin ostaa seuraa, eli hän saattaa lainata neljä euroa sekä antaa vitosen takaisin, ja tämä tietenkin takaa sen, että toinen pysyy seurassa, kunnes saa luvatun rahan takaisin.Kuitenkin on olemassa myös introverttejä ihmisiä, jotka valitsevat mielellään asiantuntija-tehtäviä, eivätkä he juurikaan saa ylennyksiä.

Ajateltaessa persoonallisuuden kehittymisestä, niin introvertin ihmisen on vaikea lähestyä toisia aikuisena, koska häntä ei ole kuunneltu koulussa. Se että hänet on aina sivuutettu ryhmässä ikään kuin vähätellen, niin se sitten myös vaikuttaa haluun sekä taitoon luoda ihmissuhteita sekä verkostoitua. Jos nuorena käy usein niin, että ihminen jää aina yksin ilman huomiota, niin silloin hänellä ei välttämättä ole mitään halua lähteä myöskään vanhempana verkottumaan, koska se että nuorena on sosiaalisista kontakteista tullut huonoa palautetta aiheuttaa sen, että ihminen myös vanhempana olettaa kaikkien haluavan hänen poistuvan seurasta.

Kun puhutaan siitä, että ihmisen pitäisi olla sosiaalinen sekä mukava tyyppi, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä pitää kysyä, että mitä jos joku työyhteisössä ei halua työkavereitaan yksityiselämään? Eli hän ei heidän kanssaan halua viettää aikaa, koska ei vain ehkä pidä noista ihmisistä. Tai sitten tämä syrjään vetäytyvä ihminen on joku työvoiman vuokrauspalvelun työntekijä, joka on töissä ehkä neljä viikkoa, ja sitten siirtyy ehkä joskus uuteen paikkaan. Tuolloin voi hänelle itselleen olla helpompi, että ei solmi läheisiä ystävyyssuhteita näihin työtovereihin, koska he sitten kuitenkin poistuvat jossain vaiheessa elämästä joka tapauksessa. Kuitenkin tästä asiasta, että kumpi on parempi johtaja keskustellaan jatkuvasti. Eikä vastausta ole löydetty vielä tänäänkään.

Kuva I

https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_1200,h_675,g_center,g_faces,c_fill/13-3-5003660.jpg

Miksi eristäytyminen ei ole järkevää?

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/miksi-eristaytyminen-ei-ole-jarkevaa.html

Kimmo Huosionmaa

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat yksin, mutta jotka eivät eristäydy. Eristäytyminen tarkoittaa sitä, että ihminen menee joko yksin tai muiden sellaisten ihmisten kanssa jotka ajattelevat samalla tavalla kuin hän johonkin luolaan, ja siellä sitten kehitetään lopulta oma yhteiskuntamalli, missä tehdään vain niitä asioita, mihin on lupa, tai joita käsketään erikseen tekemään. Tällaisessa yhteisössä tietenkin on ihmisiä, jotka kohoavat johtajiksi, ja sitten käskevät muita tekemään sellaisia asioita, mitä he eivät itse halua tehdä, ja monissa tällaisissa eristäytyneissä yhteisöissä esimerkiksi WC:n peseminen on rituaali, joka koskee vain nuorimpia yhteisön jäseniä. Tuollaisissa eristäytyneissä yhteisöissä tietenkin joskus käy niin, että tyhmyys alkaa tiivistyä, ja silloin eteen tulee tilanne, missä joku saattaa tahallaan teettää toiselle vain niitä ikäviä tai nöyryyttäviä tehtäviä.

Kun ajatellaan sitä, miksi esimerkiksi me Luterilaiseen kirkkoon kuuluvat emme asu luostareissa, niin siihen on sellainen syy, että me kuulemme myös sellaista, mikä ei ehkä olisi itsellemme mieleen. Ja kun ajatellaan esimerkiksi Ranskan Suurta vallankumousta tai Venäjän vallankumousta vuonna 1917, tai kaikkia muita vallankumouksia, niin silloin voimme todeta, että syy tähän toimintaan on ollut puhtaasti siinä, että vallanpitäjä on eristäytynyt muusta yhteiskunnasta, mikä on tehnyt hänestä kyvyttömän kuulemaan sitä, mitä kansa tarvitsee. Kun ajatellaan Rooman keisarien näkemystä vallan käytöstä sekä siitä, että mitä kansa tarvitsee, niin heidän maailmassaan tietenkin kansa pidettiin tyytyväisenä tarjoamalla "leipää ja sirkushuveja", mikä tarkoitti silloin ruokaa sekä gladiaattori näytöksiä.

Mutta kun tätä politiikkaa ajatellaan sitten vähän tarkemmin, niin tietenkin kansa tarvitsee sitä leipää, ja kun tämä ruoka alkaa loppua, niin silloin edessä on väistämättä mellakoita. Ja tuo asia on sitten saanut aikaan erilaisia vallansiirtoja kautta historian. Kun Ruotsin Kuningas Kustaa Vaasa julistautui myös kirkon johtajaksi, oli kyseessä ehkä aivan yhtä suuri vallankumous, kuin joku Ranskan Suuri vallankumous vuonna 1789 tai Amerikan itsenäistyminen vuonna 1776, koska tuolloin Kustaa Vaasa liitti kirkon valtioon, ja antoi sille valtiollisen roolin. Mutta syy tähän tekoon oli se, että tämä teko auttoi häntä takavarikoimaan Katolisen kirkon omaisuuden, millä hän sitten maksoi armeijansa palkat.

Kun puhutaan eristäytymisestä, niin syy siihen, että kansa meni silloin Kustaa Vaasan puolelle johtui siitä, että Katolisen kirkon harjoittama inkvisitio oli joissain tapauksissa tarpeettoman julma, ja vaikka kerettiläisiin kohdistunut  vaino ei kovin suurta täällä Pohjolassa ollut, niin tietenkin tällainen asia, että esimerkiksi Raamatun käsitteleminen likaisilla käsillä saattoi johtaa kuolemantuomioon varmasti pelotti ihmisiä, ja Kustaa Vaasa tarjosi sitten ainakin yhteneväistä linjaa sekä kansan kielellä tapahtuvaa opetusta siitä, mikä oli oikein tai väärin. Niin ainakin sitten voitiin koettaa yhdessä noudattaa niitä periaatteita sekä tapoja, jotka auttoivat välttämään tuon ikävän tuomion. Kun sitten ajatellaan eristäytymistä, niin eristäytyneissä yhteisöissä kaikki ulkopuoliset asiat nähdään jotenkin karikatyyrin kaltaisina.

Kun ajatellaan jonkun Tiibetiläisen luostari-yhteisön jäsenen käyttämää oranssia kaapua, niin se ei varmaan mikään kovin käytännöllinen vaate jokapäiväisessä elämässä ole. Tietenkin eristäytyminen yhteisössä antaa yhteisön jäsenille rohkeutta esiintyä ihmisten edessä sekä käyttää tunnuksia. Tämän asian huomaamme varmaan joskus esimerkiksi kun tiettyjen MC-kerhojen jäsenet saapuvat johonkin kauppaan tai ravintolaan. Tuolloin tuon ryhmän esiintyminen on erittäin rohkeaa sekä aggressiivista. Kun ajatellaan tilannetta, että joukko ihmisiä asuu eristäytyneenä talossa tai alueella, mihin muut eivät pääse, niin silloin he alkavat nähdä, että ulkopuoliset hiukan karikatyyrisiä.

Esimerkiksi he saattavat ottaa kaikki pukeutumista koskevat mallinsa jostain elokuvista, mikä tekee heistä hiukan erikoisia tavallisten ihmisten silmissä. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikkapa skotteja, joiden kansallispukuun kuuluu "kiltti" eli miesten hame, niin tietenkin on skotteja, jotka käyttävät noita hameita omissa kokouksissaan. Mutta tuo sama asia saattaa aiheuttaa hiukan hymyjä jossain muussa paikassa. Eli tuolloin kannattaa hieman miettiä sitä, että kannattaako jotain vaatteita laittaa päälle. Tuollaiset kansalliset piirit tietenkään eivät muuten ole mitenkään eristäytyneitä, vaan he sitten seuraavat varmaan televisiota, sekä ottavat osaa muuhunkin tavalliseen elämään. Kun ajatellaan esimerkiksi luostarilaitosta 1400-luvulla, niin tuo yhteisö merkitsi itsensä puvuilla, joita käytettiin kaikkialla. Ja jos munkki tai nunna kävi kaupassa, niin silloin hän kuuli vain asioita, joita hänen haluttiin kuulevan. Nimittäin jos silloin pääsi lipsahtamaan, että Raamattua oli käytetty vaikka sytykkeenä tai vessapaperina, niin edessä saattoi olla ilmianto sekä marssitus inkvisitioon, missä henkilö sitten kidutettiin kuoliaaksi.

Kuitenkin munkkien ja nunnien käytös sekä eristyminen saivat aikaan sen, että varoitusta ei tullut, ja sitten luostarin ovet potkaistiin sisään, minkä jälkeen omaisuus takavarikoitiin. Kun ajatellaan Karl Marxin kielteistä asennetta uskontoon, niin itse uskoisin sen johtuvan siitä, että tuolloin papit eivät tuominneet väkivaltaa tarpeeksi selvästi, ja esimerkiksi kommunardien julmat teloitukset Pariisin kommuunin kukistumisen jälkeen sai varmasti Marxin ottamaan etäisyyttä uskontoon. Tuolloin ei kenellekään tullut mieleen se, että kaikki tuolloin Pariisissa pidätetyt eivät olleet ainakaan vapaaehtoisesti liittyneet Kommunardien riveihin. Marx sanoi uskonnon olevan oopiumia kansalle, ja hän tarkoitti sitä, että uskontoa käytettiin tuolloin perustelemaan se, että hallitsija saattoi ampua aseettomia ihmisiä ilman, että hän joutuisi mitenkään vastuuseen.

Ja samoin esimerkiksi kuninkaan valtaa eli absoluuttista monarkiaa puolustettiin sillä, että Jumala on kuninkaan valinnut asemaansa, ja silloin tietenkin jos kuningasta vastusti, niin tuo vastustaja syyllistyi jumalan pilkkaan. Mikäli Jumala ei ollut tyytyväinen ihmisiin, niin seurauksena oli sadon menetys tai vastaavaa. Tuo taas johtaa sellaiseen ajattelutapaan, missä kansan tulee ikään kuin olla hallitsijansa arvoinen. Ja sitten tietenkin hallitsija saa rangaistuksen tuonpuoleisessa. Syy siihen, että tätä katsantokantaa alettiin vieroksua johtui siitä, että Ranskan suuressa vallankumouksessa kuninkaan valta kaatui, ja tällöin tietenkin alettiin puhua siitä, että eikö se Jumala nyt kuningasta puolustanut, kun hänet vietiin giljotiinille. Tuolloin unohdettiin että kuningas oli kerran tai oikeastaan kaksi kertaa aikaisemmin menettänyt valtansa.

Vuonna 1215 joutui Englannin Kuningas Juhana Maaton allekirjoittamaan Magna Cartan, mikä rajoitti hänen valtaansa. Ja vuonna 1688 tapahtui tuossa maassa "Mainio vallankumous", jolloin kuningas menetti valtansa parlamentille, joka kielsi kuningasta puuttumaan oikeuslaitoksen toimintaan, poisti hänen verotuksellisen oikeutensa sekä kielsi kuningasta pitämään omaa armeijaa. Tuo lopetti kehityksen kohti absoluuttista kuninkuutta sekä yksinvaltaa. Yksinvaltius oli myöhemmin se syy  miksi Ludvig XVI sekä hänen puolisonsa joutuivat giljotiinille. Nimittäin yksinvaltiaiden ongelma on se, että heille ei aina uskalleta kertoa totuutta. Jos kerrottu tarina tai annettu raportti ei absoluuttista monarkia sattunut miellyttämään, niin hän saattoi sitten lyhentää ketojan päätä miekalla. Kun puhutaan Ludvig XIV:n asenteesta valtaan, eli hänen mottonsa oli se, että "Valtio olen minä".

Se tarkoitti sitä, että esimerkiksi maata puolustettiin silloin kun kuninkaalle sattui sopimaan, ja jos hän sitten ei viitsinyt lähteä jotain maakuntaa puolustamaan, niin silloin joku muu saattoi sitten ryöstellä siellä kaukana niin paljon kuin halusi. Ja tietenkin sellaiset asiat kuin kuninkaan varojen loppuminen, jolloin tietenkin palkkasotureiden palkat jäivät maksamatta olivat kansan kannalta hieman ikäviä asioita, koska kuningas saattoi silloin antaa luvan lisäveron kantoon, mikä tarkoitti häikäilemätöntä ryöstelyä sekä tuhoamista. Ja tietenkin esimerkiksi väärää kieltä kirkossa puhuva henkilö saattoi sitten joutua tuollaisen kuninkaallisen vihan kohteeksi. Nimittäin vähemmistöjen kustannuksella on kautta aikojen nostettu enemmistön itsetuntoa, ja tämä toiminta on tietenkin saanut aikaan sanoinkuvaamattomia verilöylyjä sekä surua ja tuskaa. Ja lopulta kansan mitta tuli täyteen, ja Ludvig XVI marssi giljotiinille. Mutta kuten tiedämme, niin demokratia oli vielä kaukana tuosta toiminnasta, mitä kansan nimessä harjoitettiin tuolloin 1700-luvun lopulla.

Kuninkaalliset paheet siirtyivät uusille vallanpitäjille, jotka sitten hajottivat mielenosoituksia tykeillä ja konekivääreillä, kun tämä mainio höyrykoneen muunnos otettiin käyttöön. Mutta kuitenkin oltiin matkalla kohti sitä demokratiaa, minkä me tunnemme. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään niin sanottua ihanteellista demokratiaa, koska me ihmiset vain satumme joskus rikkomaan lakia. Ja siksi meillä pitää olla sellainen taho, joka valvoo yhteisten sekä yhdessä sovittujen asioiden noudattamista. Mutta tietenkin voidaan aina kysyä sitä, että onko sitten mahdollista, että joku parlamentti maailmassa tekisi päätöksiä täysin kysymättä keneltäkään sitä, että halutaanko tällaista päätöstä ollenkaan? Kun ajatellaan edustuksellista demokratiaa, niin silloin aina välillä kysytään sitä, että miksi me valitsemme parlamentaarikot työhönsä? Syy siihen on se, että heidän työnään on tarkastella sitä, millaisia vaikutuksia lailla tai siihen tehtävällä muutoksella on ihmisten elämään kokonaisvaltaisesti. Tämä asia on sellainen pieni lisä siihen lain säätämistä koskevaan tehtävään, mikä parlamentilla on parlamentaarisessa demokratiassa. Eli lakia on tietenkin näennäisen helppo säätää tai sen sisältöä muutella, mutta siinä työssä pitää muistaa se, että lait koskevat kaikkia ihmisiä, jotka ovat valtion rajojen sisäpuolella.

Ja jos sitten eduskunta säätää lakeja, joiden sisältöä ei ole tarkasti mietitty, niin silloin laista tulee sellainen, että sen noudattaminen on pahimmillaan mahdotonta. Tai sitten kyseisen lain voimalla harjoitetaan mielivaltaa, eli tuolloin poliisi voisi sakottaa jokaista ihmistä, jonka naama ei satu miellyttämään. Samoin jos rangaistuksen pituutta koskevia taulukoita lähdetään muuttamaan, niin silloin tulee eteen ongelma, että mitä sitten niille tehtäisiin  joiden tuomio olisi vanhan lain mukaan ehdoton, mutta uudessa laissa taas kaikki tuomiot olisivat ehdollisia ja jotka ovat jo tuomiota istuneet suljetussa laitoksessa. Saisivatko he sitten jotain hyvitystä tästä asiasta vai miten tällainen asia järjestetään? Kas siinä vasta sitten on suuri pulma, jota en onneksi joudu miettimään kovin paljoa.

Tietenkin kun keskustellaan Britannian pääministeristä Winston Churchillista sekä demokratiasta, niin demokratia oli tietenkin sellainen asia, millä Britannia saattoi kaupata omaa puoltaan Toisessa Maailmansodassa, ja vaikka Churchill olisi miten rasistinen ja natsihenkinen omassa yksityiselämässään, niin hän ei sitä tuonut kuitenkaan valtiollisessa toiminnassaan esille. Ja aina välillä tuolla valtion johdossa joudutaan tekemään päätöksiä, jotka eivät ehkä omaa itseä satu miellyttämään, mutta kolhuilla elämästä selviää, kuten aina voimme todeta, ja kaikki olemme täällä historian tuomittavina. Eli joskus saattaa käydä niin, että nämä ajatukset unohdetaan tai sitten ne tullaan valamaan pronssiin.  

Kuva I

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2015/03/21/14/26DCAAC000000578-3005352-image-a-35_1426949746008.jpg

Se suomalainen henkirikos

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/se-suomalainen-henkirikos.html

Kimmo Huosionmaa

Alkoholistien hoidosta sen verran, että esimerkiksi Minnesota-terapia on avannut uusia ulottuvuuksia tähän oireeseen, jolla usein peitellään varsinaista sairautta. Kun ajatellaan sitä, että 50 vuoden ajan on alkoholisteja hoidettu erilaisissa laitoksissa ajatellen, että kyseessä on sairaus, niin silloin tietenkin voidaan samalla kysyä sellainen kysymys, kuin että miksi näin on tehty? Vastaus on ollut se, että hoitohenkilökunta pääsee näin vähemmällä, kun sen ei tarvitse ryhtyä selvittämään jotain sydänkohtausta jossain saunalla.

Tällä hiukan karikoidulla esimerkillä haluan vain huomauttaa siitä, että alkoholismi eli päihteiden orjaksi joutuminen johtuu usein siitä, että ihminen kokee sen mahdollisuutena päästä pois todellisuudesta. Kun sitten puhutaan siitä, miksi ihminen haluaa pois todellisuudesta, niin syynä tähän saattaa olla häpeä tai syyllisyys jostain, joka on jäänyt vaivaamaan tuon henkilön omaatuntoa ehkä vuosien ajaksi.

Tuollainen asia voi liittyä juuri johonkin saunailtaan, missä sitten joku on saanut sydänkohtauksen, ja vaikka hänet olisi voitu nitrojen avulla pelastaa, niin silloin niitä ei ollut sellaisessa paikassa, että niillä olisi ollut mitään vaikutusta tähän tilanteeseen. Tietenkin tässä mielikuvituksen tuottamassa tapauksessa kyseessä voi olla sellainen tilanne, missä joku seurueesta sitten saa tuon kuolleen ihmisen omaisuuden tai liiketoimet haltuunsa, kun hän jättää ensiavun antamatta. Ja kuten kaikista rikostarinoista voidaan päätellä, niin tietenkin motiivi ja tilaisuus tekevät tuollaisen teon mahdolliseksi. Mutta tässä sitten tietenkin unohtuu se, että monilla ihmisillä on ollut näitä tilanteita kohdallaan, ja miksi he ovat sitten noita nitroja löytäneet?

Kas kun siinä on käynyt niin, että tämä toinen henkilö ei ole kokenut töissä esimerkiksi nöyryyttämistä, jonka takana on esimerkiksi perheenjäsen tai läheinen omainen. Kun ajatellaan sellaisia henkirikoksia, joihin ei näytä löytyvän mitään järjellistä selitystä, niin silloin tällöin itse olen joskus miettinyt, että olisiko sellaisissa erittäin raaoissa, mutta samalla omituisella tavalla tehdyissä rikoksissa takana oikeastaan vain koulukiusaaminen. Eli ensin jossain koulun pihalla on jotain lasta hakattu ja potkittu sellaiset 12 vuotta, jos kiusaaminen on alkanut esimerkiksi ensimmäisellä luokalla, ja päättynyt lukiossa tai ammattikoulussa.

Ja ehkä sitten puolustusvoimissa on myös vähän käyty näyttämässä paikkaa tuollaiselle kiusatulle, niin siinä lopulta käy niin, että kiusatun mitta tulee täyteen. Ja silloin saattaa mieleen tulla sellainen asia, että hän kostaa niille tekijöille todella verisesti. Tuollaista motiivia sarjamurhaajan toimintaan epäillään silloin, jos sarjamurhaaja lopettaa toimintansa yllättäen, jättäen jälkeensä vain joukon ruumiita. Tuolloin pitää poliisin tarkastaa myös näiden murhattujen koulunkäyntiä koskevat taustatiedot, jotta voidaan löytää jokin johtolanka, joka voi piillä siinä, että kaikki tietyllä aseella tai tekotavalla surmatut henkilöt ovat olleet samalla luokalla koulussa.

Tietenkin tuolloin voidaan pohtia sitä, että vaikka murhaajalla olisi laillinen ase, niin häntä ei sen avulla ehkä saada kuitenkaan kiinni. Nimittäin hän on voinut vaihtaa piipun tuohon pistooliin tai muuhun aseeseen teon ajaksi, tai sitten tuo rikollinen on hankkinut vastaavan aseen laittomasti, jotta hänen ei omaa laillista asettaan tarvitse käyttää. Mutta onko sitten murhaaja myös samalta luokalta kuin nämä murhatut? Siinä sitten se kysymys, mikä tällaisessa tapauksessa tulee ensiksi mieleen. Eli jos halutaan viljellä huonoa huumoria, niin tietenkin murharyhmän etsivä voi istua ja odottaa, että kuka tuosta luokasta on viimeksi elossa, ja toivoa, että tuo henkilö olisi murhaaja, mutta uskoisin, että tuollaiseen toimintaan ei varmaan kovin suopeasti suhtauduta missään poliisissa.

Mutta kun ajatellaan sitä, että alkoholi on asia, mikä ei sovi kaikille, niin silloin mieleen tulee aina se "Suomalainen henkirikos" missä rankan ryyppyputken aikana joku päättää ottaa toiselta hengen pois. Mutta samalla tietenkin unohdetaan sellainen asia, että noita alkoholisteja on helppo syyllistää. Samoin teon vyöryttäminen sellaisen ihmisen päälle, joka ei muista aamulla mitään varmaan on joidenkin ihmisten mielestä mukava asia. Eli tällöin murhaaja vain näkee tilaisuuden tulleen, kun nuo veikkoset lähtevät ryyppäämään. Ja sitten vain täytyy alkoholiin lisätä opiaatteja kuten heroiini-tabletteja, joiden avulla sitten saadaan paikalla olijoilta ikään kuin "filmi poikki", ja sitten näille onnettomille voidaan alkoholia antaa vaikka ruiskeena, jonka jälkeen promillet ovat tarpeeksi korkealla, ja uhrit ovat avuttomia.

Sitten vain tuo rikollinen tekee työnsä ja painaa puukon tai muun surma-aseen jonkun sammuneen käteen. Siinä aamulla varmaan sitten tulee mieleen soittaa ambulanssi sekä poliisi paikalle, mutta kun ihminen ei muista mitään, niin hän sitten alkaa peloissaan tunnustaa murhaa. Ja kuten tiedämme, niin oikea murhaaja voi olla vaikka Moskovan lentokoneessa, kun poliisi käy läpi kaiken maailman tunnustuksia. Ja alkoholistien hyväksikäyttö on tällaisessa tapauksessa erittäin helppoa, koska he eivät muista ehkä mitään koko edellisestä illasta. Eli tällainen iltasatu oli tänään vuorossa.