Tieteen vapaus on kehityksen edellytys

Tieteen vapaus on asia, jonka pitäisi olla demokratian tavoin itsestään selvyys. Kuitenkin olemme kauan sitten huomanneet, että demokratia eikä myöskään tieteen vapaus ole oikeastaan niin hyvin toteutunut kuin olisimme halunneet. Tieteen oletetaan palvelevan aatteita tai myötäilevän yleistä mielipidettä. Samoin tieteen pitää joidenkin tahojen mielestä palvella jotain, joka tuottaa rahaa. Joten tiedettä halutaan kontrolloida. Halutaan myötäillä ihmisiä, jotka ovat todella kovaäänisiä. 

Tiede on myös riippumaton ihmisten eli myös tieteen tekijöiden itsensä arvomaailmasta. Tieteellisen työn tulokset voivat olla vastoin tutkijan käsityksiä asiasta, tai sitä mitä tutkija niiden toivoisi olevan. Joten sen takia tieteen tekeminen on joskus hiukan raskasta, ja kun malleja rakennetaan, niin niiden kanssa pitää uskaltaa tehdä työtä. Jostain syystä esimerkiksi populaarikulttuuri näyttää tiedemiehet jotenkin hassuina hahmoina. 

He vain polttelevat piippuaan, kohottavat kulmiaan sekä tietenkin vain miettivät jotain tyhjänpäiväisiä rokotteita, kun avaruus virus muuttaa ihmiskunnan zombeiksi. Kun joku entinen kommando, joka on toiminut hampurilaisbaarin kokkina sitä vastoin toimii, ja tekee zombeista pizzaa muutamassa minuutissa. Siinä ei mitään lääkkeitä tai rokotteita ehdi ajatell, kun sankari panee hihat heilumaan. Eli tällaisten populaarikulttuurissa varsin yleisten sankareiden takia ei tieteen tekemistä nähdä kaikissa piireissä olevan mitään muuta kuin tyhjää täynnä olevaa näpertelyä. 

Kun puhutaan tieteellisten mallien ja hypoteesien rakentamisesta, niin tieteen tekijän pitää joskus, tai oikeastaan vähintään melko usein nähdä se, että edellisessä vaiheessa on itse sattunut tekemään virheitä, joiden kautta malli lähtee kohti hakoteitä. Eli tieteen tekijän pitää uskaltaa kumota myös omia väitteitään, sekä kyseenalaistaa myös vallitsevia käsityksiä. Ja juuri tämä asia tekee tieteen tekemisestä sellaista, että se ei kaikille sovi. Tieteen tekijä saattaa olla kiinnostunut asioista, jotka ovat hänestä itsestään julmia tai vastenmielisiä. Tai nuo asiat eivät ehkä istu siihen yhteiskuntaan sekä aikaan, jossa me itse asumme. 

Meidän ehkä pitää sanoa, että ihmisiltä unohtuu usein historiallinen konteksti, kun he arvioivat sellaisia asioita kuin orjakauppa, sekä siirtomaat ja monet muut asiat, jotka ovat tehneet Euroopasta varakkaan maanosan. Nuo samat asiat köyhdyttivät Afrikkaa erittäin paljon, ja noiden nykykatsannon mukaan häpeällisten aikojen jäänteet näkyvät vieläkin Afrikassa. Meidän on tuota aikaa käsiteltäessä muistettava se, että tuolloin siirtomaa-aikaan meidän esi-isiemme asenteet olivat toiset. Se että yritämme poistaa tuon julman historian mielestämme ei tee noista siirtomaa-ajoista olemattomia, tai siirtomaissa tehdyistä teoista tekemättömiä. 

Jos yritämme pyyhkiä historiaa tai muuttaa sitä jonkun mieleiseksi, niin emme voi oppia historiasta mitään. Historian tutkimusta harrastetaan siksi, että me voisimme oppia esi-isiemme virheistä sekä ainakin yrittää välttää toistamasta noita samoja virheitä. 

Se että siirtomaa-aikaan tapahtui julmuuksia ei ole siis asia, joka tekee esimerkiksi Holokaustista tai holokaustin eli natsien julmasta juutalaisiin sekä esimerkiksi romaneihin sekä moniin muihin vähemmistöihin kohdistetusta järjestelmällisestä massamurhasta hyväksyttävämpää. Me emme saa unohtaa Auschwitzia, mutta emme saa myöskään unohtaa erään Henry Morton Stanleyn 1800-luvun Kongojoella tekemiä julmuuksia. Eikä kukaan meistä saa myöskään unohtaa Ensimmäisen Maailmansodan taisteluhautoja sekä Toisen Maailmansodan ilmapommitusten kauhuja.

Emmekä saa myöskään vaieta Stalinin julmuuksista. Jos emme uskalla katsoa historiaamme silmiin, niin silloin on vaarana että toistamme historian virheet. Sanotaan että kukaan ei ole viaton. Rasismi ei ole meidän sukupolvemme keksintöä, vaan sen juuret ovat Antiikin Kreikassa, jossa Persialaisia pidettiin ali-ihmisinä. Mutta siis se että Kreikassa sotia perusteltiin sillä, että ympärillä oli barbaareja, niin se ei oikeuta kuitenkaan tämän päivän rasismia. 

Tietenkin tuolloin pitää uskaltaa katsoa totuutta silmiin, eikä saa lähteä väärentämään tuloksia, vaikka se ehkä olisi tuolloin hyvän näköistä. Tiede on siis itseisarvoista, jonka tekeminen on erittäin vakavaa, mutta samalla myös antoisaa työtä. Sanotaan että tiedemiestä ohjaa sisäinen valo, intohimo jota ilman elämä on harmaata ja ikävää. Kun tiedemies on tehnyt päätelmänsä tai tuloksensa, niin hän tietenkin esittelee myös materiaalin, mihin hän päätelmänsä tai tuloksensa perustaa. Se että joku ihminen suuttuu näistä tuloksista voi olla ehkä hyvin ikävää. On ihmisiä joiden mielestä heidän arvonsa ja asenteensa ovat niin pyhiä, että niitä ei kukaan saa kyseenalaistaa. Kun he eivät voi jotain asiaa mielessään hyväksyä, niin kukaan muukaan ei niitä asioita tarvitse. 

Tieteen itseisarvo on sitä, että se hyödynnetäänkö tiedettä tai tieteen tuloksia jossain muussa yhteydessä on tieteen itsensä kannalta yhdentekevää. Vain tulos joka perustuu oikeaksi todistettuun sekä oikella tavalla hankittuun tietoon on pätevä, eikä sitten minkään muun asian tarvitse antaa siihen vaikuttaa. 

Tieteen tuomat tulokset on aina otettava kokonaisuutena vastaan. Se että joku ei vain voi jotain tuloksia hyväksyä on vaikuttanut tieteen tekemiseen siten, että se on muuttanut tiedettä vähintää näennäis tieteeksi. Kun ihmisiä on väkivallan pelolla pakotettu sanomaan asioita, joita he eivät haluaisi sanoa, niin se on aiheuttanut varmaan paljon pahaa. Kun tiedemiehiä jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä esimerkiksi jonkun ylimyksen omistaman opin kanssa on poltettu roviolla, niin se on aiheuttanut tilanteen jossa väkivaltaan perustuvaa vaikuttamista on ikään kuin kiihdytetty sekä fyysisen ja psyykkisen väkivallan avulla on saatu ihmisiä tuhoamaan omia, että myös muiden uria. 

Tieteen tehtävä ei ole osoittaa että joku asia on hyödynnettävissä esimerkiksi huomenna. Tai sen tehtävä ei ole palvella mitään erityistä aatetta, oli aate itse miten hyödyllinen tai hyödytön hyvänsä. Tiede on vain tiedettä. Se on olemassa vain itseään varten. Vaikka toki tiedemiesten oivalluksia hyödynnetään nykyisessä 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011146039.html

Kun ihminen ei erota tekoälyä toisesta ihmisestä...

 

Tekoälyä voidaan käyttää väärin. Sen varmaan tietää meistä jokainen. Mutta ennen kuin syytämme tekoälyä petoksista ja vilpistä, niin tekoäly itse ei tee vilppiä. Se joka tekee vilppiä on tekoälyä vilppiin käyttävä ihminen. Siis eihän porakonekaan tee murtoja. Ihminen joka käyttää porakonetta on se, joka tekee murron. Siis aivan samalla tavalla kuin porakone, niin myös tekoäly on väline, jonka avulla pahantahtoinen ihminen pettää toista ihmistä. Kun syytettä petoksista luetaan, niin silloin porakoneelle niitä ei voida lukea. Vaan syytteessä on ihminen, joka käyttää tuota konetta väärin. 

Ihminen ei enää välttämättä erota tekoälyä toisesta ihmisestä. Eli periaatteessa voidaan sanoa että tekoäly on läpäissyt Turingin testin. Toki tuo Turingin testin läpäisy voi vaikuttaa pikkuseikalta, mutta se osoittaa ensinäkin sen, että tekoäly kehittyy nopeammin kuin olemme odottaneet. Tai sitten meidän pitää ryhtyä kehittämään uutta versiota tuosta Turingin testistä. Turingin testi ei mittaa suoraan koneen älykkyyttä vaan ihmismäisyyttä. Siis periaatteessa kyse on siitä, että kykeneekö kone jäljittelemään ihmisen reaktioita kun se keskustelee ihmisen kanssa. Tuollaista tekoälyä joka kykenee kaiken lisäksi jäljittelemään ihmisten ääntä voidaan käyttää tietenkin väärin. 

Kun Turingin testi kehitettiin ei tietokoneen koskaan edes pitänyt kyetä sitä läpäisemään. Mutta tuolloin ei ollut olemassa sellaisia välineitä kuin internet, joilla tietokone tai ohjelmisto kykenee hankkimaan melkein rajattomasti tietoa. Turingin testiä kehitettäessä puhuttiin siitä, että tuolloin kaikki tieto mitä tietokoneella oli, piti ladata sille manuaalisesti. 

Mutta internetin aikaan tietokone voi automaattisesti etsiä tietoa, jota sen käyttäjä tai kehittäjä eivät edes tiedä olevan olemassa. Turingin testin läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että tekoälyä aletaan entistä enemmän käyttää esimerkiksi puhelinmyyjinä tai asiakaspalvelijoina. Mutta ne voivat myös toimia tehokkaina propagandan sekä disinformaation levittämisessä. Tekoälyn vastaukset voidaan tahallaan muotoilla siten, että ne miellyttävät ihmistä joka niitä käyttää. Samoin tekoäly voi seurata sitä, että miten sen vastapuoli reagoi tuohon sen jakamaan tietoon. Se voi huomioida jos vastapuoli ärsyyntyy jotenkin sen antamasta informaatiosta. 

Ja juuri disinformaation suurin ongelma on siinä, että disinformaatiota jaetaan siinä muodossa, että se miellyttää kohderyhmää. Disinformaation ja propagandan ero on siinä, että disinformaatio saattaa olla täysin tekaistua tietoa. Eli disinformaation tuottaja valmistaa ikään kuin romaanin tai elokuvan, jota sitten "myydään" ihmisille täytenä totena. Propaganda ei välttämättä perustu suoranaisesti tekaistuun tietoon. Se saattaa pitää sisällään esimerkiksi oikeaksi todistettavan tiedon siitä, että asevoimat ovat edenneet kaksi kilometriä. 

Tuolloin ehkä unohdetaan mainita siitä, että eteneminen saattoi maksaa esimerkiksi 10 000 miestä.  Koko disinformaation ja propagandan myyminen perustuu juuri klusteriajatteluun. Eli ihmisille kootaan mielenkiintoiselta näyttävä klusteri eli tietorypäs, jossa sitten on muutamia hyvinkin räikeitä kohtia, joita voidaan helposti osoittaa vääriksi. Tuolloin klusteriin upotetaan sydäntä särkeviä tarinoita, joilla saadaan metsä piilotettua yksityiskohtiin. Se että joku asia ei tapahtunut esimerkiksi jossain tietyssä paikassa ei merkitse sitä, että tuo asia ei olisi jossain muualla tapahtunut. Ihmisille myydään silloin asioita, joita he haluavat kuulla. 

Klusteriajattelun avulla ihmisille myytiin mm. Brexit sekä Donald Trumpin valtaan pääsy. Ihmiset näkivät vain sen kuinka heille luvattiin halpaa viinaa sekä uusia työpaikkoja, eli Brexit oli ratkaisu, jolla oman maan talous saatiin nousuun. Lehdistö rakasti Brexitiä. Se oli asia jolla talous saatiin kohoamaan, EU kaadettua eikä sen jälkeen olisi huolen häivää. Ulkomaalaisten siirtäminen pois maasta vapauttaisi työpaikat suoraan Britannian kansalaisille, ja kaikki olivat onnellisia. Se mitä työpaikkoja vapautuisi on sitten toinen asia. Eli viihtyykö kukaan niin sanottuun kantaväestöön kuuluva noissa työpaikoissa, joita on annettu ulkomailta tuleville siirtotyöläisille. 

Sitä kuinka moni työpaikka edes päätyy Amerikkaan tai Britanniaan ei välttämättä ole muistettu mainita. Jos keskustellaan esimerkiksi mineraaleista, niin Ukrainan uraaniesiintymiä ei voida suoraan ulkoistaa USAaan. Vaan uraani pitää ensin louhia ylös, jotta se voidaan siirtää rikastuslaitokseen. Tuolloin työtä tulee lähinnä noiden rikastuslaitosten työntekijöille, eikä esimerkiksi Kalliovuorten mainari saa yhtään työtuntia tuosta uraanista. 

Samoin vaikka yhtiöiden tulos olisi kuinka hyvä tahansa, niin työläiset eivät välttämättä saa yhtään senttiä noista tuloista. Ne saattavat suoraan päätyä suurosakkaiden sekä johtokunnan taskuun. Mutta siis tekoäly voisi vastata, että nuo uraaniesiintymät voivat tuoda työpaikkoja esimerkiksi uraaniteollisuuteen. Työpaikat voivat syntyä esimerkiksi myös eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Eli tapa millä työpaikka syntyy voi olla melko erilainen, kuin mitä olemme ajatelleet. Ja kahden työntekijän eläköityminen voi myös muodostaa kaksi uutta työpaikkaa. Tekoäly ei tuolloin valehtele, jos se sanoo että tietylle toimialalle syntyy työpaikkoja. Se ei kertonut työpaikkojen määrää ja kaksi uutta rekrytointia ovat uusia työpaikkoja. 

https://www.is.fi/digitoday/art-2000011143646.html

Ideaalivaltion mallia etsimässä: Rooman yhteiskunnan polarisaatio johti valtakunnan tuhoon.

Ideaalista eli täydellistä valtiota on etsitty kautta aikojen. Platonin valtion ideaalisuus saattaa vaikuttaa joltain antiikin filosofian suurelta ajatukselta. Mutta se mikä sitten tekee Platonin valtiosta vähemmän ideaalisen on se, että ihminen ei voi mitenkään edetä tai kehittää itseään tuossa valtiossa. Varmaan Platonia itseään miellytti ajatus siitä, että filosofit johtavat valtiota. Sotilaita miellytti ajatus siitä että he saivat valvoa heloottien eli orjien työtä. Tuo Platonin valtion malli ikään kuin vapautti sotilaat vastuusta, eli he vain seisoivat kiviä raahaavien heloottien vieressä ja komensivat näitä. Heloottien asema on tietenkin suurelta osin alhainen, eikä varmaan tuossa Platonin ideaalivaltiossa ollut mukavaa syntyä helootiksi. Toki tuo asetelma sitten voidaan kääntää ympäri. Eli sotilaalle tai filosofille Platonin valtio oli varmaa erittäin hyvä paikka elää. 

Pelkkä syntyperä takasi henkilölle aseman, jota hän kantoi koko elämänsä. Eli koska henkilö ei saanut kilpailla ylemmän kanssa, eikä tehdä mitään mitä ei käsketty, niin tuon valtion mallia vaalitaan tietyissä piireissä kuin parempaakin brändiä, jota erilaiset diktaattorit käyttävät perustelemaan omaa asemaansa. Valtion johdon kritisoimisen kieltäminen tekee Platonin valtiosta sellaisen, että se todella miellyttää monia diktaattoreita. Ja kuka sitten sotii tuon ideaalivaltion sodat? Kun valtioon tulee sotatila, niin silloin heloottien paikka on tietenkin etulinjassa. Eli näin syntyi uusi heloottien malli: taisteluhelootti joka kutsutaan aseisiin jos valtio heitä sattui tarvitsemaan. Muuten nuo miehet voivat sitten kannella kiviä pelloilla. 

Mutta siis valtio on muutakin tarkoitusta kuin sotaa varten. Valtion pitää sotaan valmistautuessaan joka tapauksessa valmistaa tai muuten hankkia välineet sotaa varten. Ja tietenkin ihmisten pitää aina välillä myös syödä jotain. Valtion talous on sikäli omituinen asia, että valtion kukkarosta maksetaan esimerkiksi upseereiden palkat. Samoin siitä maksetaan myös kaikki muuta asiat jota valtio tarvitsee tai katsoo tarvitsevansa. On olemassa kaksi talousmallia. Toinen on kapitalismi ja toinen taas sosialismi. Se että joku valtio tai sen johto ilmoittanut talousmallin olevan joko sosialismi jossa tuotantovälineet ja työpaikat ovat valtion omaisuutta, vai kapitalismi jossa perusyksikkö on yksityisomistus ei ole välttämättä asia, mikä vastaa todellisuutta. 

Jos valtio omistaa kaikki tuotantovälineet, niin se tarkoittaa sitä, että valtiossa ei ole kilpailua. Yksityinen yrittäjyys takaa sen, että hinnat pysyvät riittävän edullisina. Siis kilpailu tarkoittaa sitä, että tuotteiden laatu sekä myös tietenkin niiden hinta ovat asioita, joiden avulla markkinat pidetään terveinä. Kun tuotteita arvioidaan, niin niiden hinnan pitäisi vastata laatua. Kuka ostaa tuotteita, jotka hajoavat välittömästi, kun ne otetaan hyllystä? Siis yhtiöiden välinen kilpailu tarkoittaa sitä, että kilpaillaan siitä, että kenen tuotteita ostetaan, ja tuotteiden välisessä kilpailussa kilpaillaan laadussa sekä hinnassa. Jos tuote on kallis, niin silloin sen laadun pitäisi olla hyvä. Laadukkaat raaka-aineet ja komponentit nostavat tuotteen hintaa. 

Mikäli  valtion alueella kehitetään esimerkiksi sotilaskäyttöön tarkoitettuja lentokoneita, niin ei ole hyväksi jos valtion alueella on vain yksi valmistaja. Kun koneita kilpailutetaan, niin silloin ne kohtaavat toisiaan esimerkiksi mahdollisimman paljon oikeaa tilannetta muistuttavissa simulaatioissa. Ja paras tietenkin saa sopimuksen. Jos kilpailua ei ole, niin silloin edessä on tilanne, jossa sekundaa päästetään markkinoille. Ja pahimmassa tilanteessa sekunda voi merkitä tuhoa. Jos palataan sitten Platonin valtioon, niin tietenkin se että ei ole olemassa kilpailua aiheuttaa sen, että myöskään esimiesten ei tarvitse pitää yllä tai kehittää omaa osaamistaan. Ja lopulta sitten seuraa se, mitä kutsutaan katastrofiksi. 

Rooman valtio ei ollut puhtaasti Platonin ideaalivaltio. Eli Roomassa saattoi teoriassa kohota vaikka kuinka korkealle, jos henkilö onnistui hankkimaan tarpeeksi omaisuutta. Mutta teoriasta on pitkä matka käytäntöön. Senaattiin pääsyyn tarvittavan omaisuuden hankkimiseksi piit olla suhteita. Mutta teoriassa siis kuka vain jolla oli miljoona rahaa saattoi päästä istumaan senaattiin. 

Syy mikä tuhosi esimerkiksi Rooman on kyvyttömyys vastata haasteisiin. Kun Hannibal hyökkäsi Roomaan, niin Rooma kehitti loistavia taktiikoita, joilla he saivat Hannibalin vetäytymään noin 200 eaa., niin samat taktiikat olivat tehottomia Attilaa vastaa, joka 400 jaa. paikkeilla hyökkäsi Roomaa vastaan. Se valloittiko Attila Roomaa vai ei on oikeastaan aivan sama asia. Hän sinetöi Teutoburgin taistelusta alkaneen tien, joka rapautti Rooman luomaa kuvaa voittamattomista legioonista. Eli Teutoburgissa vuonna 9 jaa. alkoi tie, joka muutti Rooman, ikuisen valtion ja kaupungin yhdeksi valtioksi valtioiden joukossa. Tuolloin vuonna 9 jaa. ympäröivät germaaniheimot voittivat Rooman legioonat tuossa "Rooman Waterloossa". 

Eli legioonien mukana kaatui ilmeisesti suuri joukko miehiä, joista piti kouluttaa uusia legioonien komentajia, sekä samalla myös muut valtiot havahtuivat siihen, että Rooman legioonalaiset olivat ihmisiä. Heidät voitiin voittaa. Toki Roomaa eivät voittaneet Germaanit tai Attila. Germaanivalloitus jossa Rooman viimeinen keisari luopui kruunustaan vain sinetöi koko Rooman tuhon. Rooma tuhoutui pitkälti siksi, että sen järjestelmä rappeutui. Rooma hajosi sisäisesti. Ja oikeastaan Attila sai aikaan sen, että Rooma yhdistyi vielä kerran yhteistä vihollista vastaan. Mutta Attilan jälkeen hajaannus vain kiihtyi. 

Toki Rooman talous tuhoutui, ja se aiheutti ongelmia palkan maksuissa. Rooman legioonalaiset olivat aluksi asevelvollisia. Mutta myöhemmin sitten voimaan astui käytäntö, jossa asevelvollisten tehtävät siirrettiin ulkomaisille palkkasotureille. Alun perin Rooman asevelvollisuusarmeija oli paikka, jossa eri säätyjen jäsenet saivat kosketuspinnan toisiinsa. Eli kaikki Rooman kolme säätyä olivat hetken yhdessä, ja siellä niiden edustajat saattoivat jakaa tietoja siitä, mitä Roomassa tarvittiin. Kun tuo yhteys katkesi, niin Senaatti alkoi eristäytyä tavallisesta kansasta. Senaatti sai sen jälkeen vain sitä tietoa, mitä se halusi kuulla. Tai mitä sille haluttiin kertoa. 

"Rooman valloitussotien loppuminen johti orjien määrän vähenemiseen. Rooman ulkomaankauppaa rajoittivat korkeat tullit ja harvat paikat joissa kaupankäynti oli sallittua. Orjien ostaminen ulkomailta oli siis huomattavasti kalliimpaa kuin valloitettujen kansojen orjuuttaminen. Orjien määrän väheneminen ja siitä johtunut maatalouden tuotannon lasku johtivat Rooman 200-luvun kriisiin. Joidenkin tulkintojen mukaan Rooman valtakunnan rappio alkoi juuri orjien hintojen noususta." (Wikipedia, Rooman tuho)

Äskeisessä lainauksessa sanotaan että yksi syy Rooman tuhoon olivat valloitussotien päättyminen tai orjien hinnan nousu. Se nosti työn hintaa. Ja tämä johti tuotteiden kallistumiseen. Rooman kaupungissa itsessään ei viljelty yhtään mitään, vaan kaikki tuotteet kuten ruoka tulivat maaseudulta. Ja kun ruoan hinta kohosi, niin silloin ihmisillä ei ollut enää varaa ruokaan, vaan he joutuivat lähtemään Roomasta. Roomalainen yhteiskunta alkoi polarisoitua, eli oli valtavan rikkaita ja valtavan köyhiä. Ja siitä alkoivat kansainvaellukset. Kaupunkien välillä kulki tuhansia ja lopulta miljoonia ihmisiä, ja se aiheutti sekasortoa. 

Tuo johti orjien määrän vähenemiseen Roomassa. Se että orjia ei enää riittänyt työhön johti siihen, että vapaita miehiä ja naisia alettiin käyttää työhön, joka oli varattu ennen orjille. Tai sitten orjille alettiin siirtää lähes kaikki työt, mitä Roomasta vain sattui löytymään. Roomalaiset siis saattoivat siirtää jopa valtion hallinnon tehtäviä orjilleen, ja sitten keskittyä juhlimiseen. Saattoi olla että Roomalaiset lähettivät orjansa jopa legioonaan puolestaan tai istumaan senaatin istuntoon, ettei heidän tarvinnut lopettaa pitojaan. 

Valloitussotien tarkoitus oli usein orjien metsästäminen ja noiden sotien kautta paikattiin Rooman työvoimapulaa. Eli jos orjia ei enää ollut, niin silloin vapaiden miesten piti valita, olivatko he halukkaita lähtemään legioonaan vai jäivätkö he kotiin. Ja tietenkin varakas roomalainen saattoi ilmeisesti lähettää orjansa käymään armeijaa puolestaan. 

"Alun perin asevelvollisista koostuneet Rooman legioonat alkoivat 200-luvulle tullessa koostua yhä enemmän ulkomaalaisista palkkasotureista. Roomalaiset itse suhtautuivat valtakunnan ulkopuolelta tulleisiin barbaareihin hyvin ylimielisesti. Vieraista kansoista kuten germaaneista, maureista ja syyrialaisista kootut legioonat eivät välttämättä pitäneet Roomaa puolustamisen arvoisena, vaan olivat uskollisia sille sotapäällikölle, joka maksoi heidän palkkansa. Tämä kehitys johti siihen, että Rooman legioonat eivät olleet enää uskollisia Rooman valtiolle. Rooman valtakunnan sisäinen hajaannus laski legioonien tehokkuutta. 200-luvulla Rooman legioonat kärsivät useita suuria tappioita. Ne eivät enää pystyneet turvaamaan valtakunnan rajoja, jolloin ulkomaalaiset kansat alkoivat valloittaa Rooman valtakunnan alueita kansainvaellusten aikana." (Wikipedia, Rooman tuho)

Palkkasoturit olivat ammattimaisia aseenkäyttäjiä. He eivät kokeneet samaa sidettä Rooman kansaan kuin roomalaiset. Mutta palkkasoturien ongelma on siinä, että kun palkanmaksu loppuu, niin palkkasoturit lähtevät kotiin. Kun palkkaa ei tullut, niin he eivät enää nähneet Roomaa puolustamisen arvoisena. Kun talous romahtaa, niin silloin myös esimerkiksi kaupunkeihin astuu sekasorto. Se että kukaan ei edes yrittänyt korjata tilannetta alkoi kaataa Roomaa. Koska Rooma ei enää kyennyt puolustamaan rajojaan eikä myöskään siten suojelemaan rajan pinnassa asuvia kansoja, niin nämä kansat menettivät luottamuksen Roomaan. Mitä varten he maksoivat veroja, jos he eivät niitä vastaan mitään saa? Mitä jos valtion johtoa ei mikään asia kiinnostanut? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunnan_tuho

NATOn yksi ongelmista on se, että sielläkin on riitoja.

 

NATO on siis itsenäisten valtioiden puolustuslitto, jonka tarkoitus on tarjota sen jäsenmaille suojaa ulkopuoliselta hyökkääjältä. Se tarkoittaa sitä että antaako NATO todellisessa uhkatilanteessa tukea ja sotilaallista apua mitataan sitten todellisessa tilanteessa. Se että NATO ei ole aivan samanlainen liitto kuin esimerkiksi Varsovan liitto oli, saattaa tietenkin olla NATOn heikkous. Eli NATOssa saa ilmeisesti myös sanoa jotain USAa vastaan, tai ainakin osassa asioista saa ilmaista eriäviä mielipiteitä, kun taas Varsovan liitossa Neuvostoliiton vastustaminen tai muut erimielisyydet aiheuttivat sen, että tuota valtiota pantiin sitten kuriin oikein joukolla. Toivotaan että NATO ei ole ainakaan tuohon suuntaan menossa. 

Eli hyvinä esimerkkeinä Varsovan liiton toimintatavoista olivat Unkarin kansannousun kukistaminen vuonna 1956. Samoin DDR:n kansannousun kukistaminen vuonna 1953 ja Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968 olivat esimerkkejä siitä, miten Varsovan liitossa koko liitto oli tehty palvelemaan suurta ja mahtavaa. Toki Varsovan liitto perustettiin vasta vuonna 1955, joten DDRn kansannousua se ei kukistanut. Albania erosi Varsovan liitosta vuonna 1968. Vaikka tuo kääpiövaltio oli luopunut sotilaallisesta yhteistyöstä Varsovan liiton kanssa jo vuonna 1961. 

Mutta periaattessa kukaan saanut livetä riveistä. Mutta kuten tiedämme niin NATO on periaatteessa demokraattisten maiden liittouma. Tai ainakin suurin osa NATO-maita noudattaa ainakin jossain määrin perustuslaillisten tasavaltojen periaatteita sisä ja ulkopolitiikassaan. Mutta se että auttaako NATO jos joudumme hyökkäyksen kohteeksi selviää vasta, jos olemme oikeasti hyökkäyksen kohteena. 

USA vaatii NATOa kohottamaan puolustusbudjettiaan. Jokaisen NATO-maan pitäisi sijoittaa 5% BKTstä puolustukseen. Eli kannattaa varmaan miettiä sitäkin, että mitä jos meillä olisi ollut joku Eurooppalainen vaihtoehto NATOlle? USA tietää sen arvon. USAn valtion johto tunnistaa EUn riippuvuuden sen puolustusteollisuudesta. Ja me varmaan tiedämme, että Putin ei meille anteeksi anna sitä, että olemme auttaneet Ukrainaa nöyryyttämään Venäjän voittamatonta asevoimaa. 

Joten jos ajatellaan NATOon liittymistä, niin tehty mikä tehty. Ja toisaalta mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi tuota jäsenyyttä hakenneet? Koska olimme sitoneet asevoimiamme NATOoon, niin varmaan halusimme päästä myös tekemään NATOn sisäpiiriä koskevia päätöksiä. Eli halusimme ehkä myös päästä vaikuttamaan NATOon emmekä vain kuunnella ulkopuolelta NATOn asettamia ehtoja sille, mitä meidän pitää tai ei pidä hankkia. Ja koska maassamme oli jatkuvasti NATO joukkoja, niin Venäjä saattoi nähdä meidät jo NATOn jäsenenä. Ukrainan sota olisi saattanut aiheuttaa Venäjän taholta vaatimuksia siitä, että nuo kansainväliset sotaharjoitukset maamme rajojen sisällä olisi keskeytettävä. 

NATOssa on ennenkin ollut sisäisiä kiistoja. Se että niitä ei ole huomioitu lehdistössä saattaa johtua siitä, että ne eivät ennen ole vaikuttaneet meihin. Joidenkin NATO-maiden ja Suomen välillä on eroja esimerkiksi siinä, miten asevoimien menoja lasketaan. Se varmaan on jokaiselle selvä, että jos laskutapa on erilainen, niin silloin tietenkin on myös tuloksena saatava summa erilainen. Joten tietenkin tuokin asia voi näyttää kovin suurelta. Mutta varmaan NATO-jäsenyys käy meidän kukkaromme päälle. 

Ja sitten tietenkin voidaan ajatella, että miltä esimerkiksi taloutemme olisi reagoinut jos emme olisi NATOn jäseniä. Sijoittajia varmaan olisi miellyttänyt se, että olisimme ylläpitäneet normaaleja diplomaattisia suhteita valtioon, joka käy YKssa tuomittua hyökkäyssotaa naapurimaataan vastaan. Se että olisimme täysin Moskovan armoilla saattaisi ajaa sijoitukset pois maastamme. Eli kuinka suuren laskun olisimme voineet saada, jos emme olisi liittyneet NATOon? Tai ehkä Venäjän hybridioperaatiot eivät olisi vaikuttaneet siihen, halutaanko valuuttaa tuoda maahamme. 

Se että olisimme yksin puolueettomina varmaan olisi näyttänyt Moskovassa hyvältä, ja he varmaan olisivat mielellään rakentaneet suhteita kanssamme siihen suuntaan, mikä näyttää Kremlin miehistä hyvältä. NATO on saattanut jopa jarruttaa Venäjän hybridivaikuttamista. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_liitto

Kaikki uusi luo hypeä. Mutta milloin hype luo uutta?

 

Tekoälyn kehittämistä varmasti ohjasi ainakin ennen hype. Suuri ja mullistava Chat GPT tuli markkinoille noin kuusi vuotta sitten, ja tuolloin tietenkin puhuttiin paljon siitä, miten tekoäly kaappaa vallan sekä vie työpaikat ihmisiltä. Silloin lähes jokainen asia, mitä tekoäly tai laaja kielimalli sai aikaan seurattiin silmä tarkkana, ja lähes jokainen juttusarja uudesta välineestä päätyi vähintään tuomiopäivän skenaarioihin, joissa tekoäly luo terminaattoreita, jotka kaappaavat vallan sekä tietenkin tuhoavat ihmiskunnan. 

Mutta nyt kuuden vuoden kuluttua tekoälyn hype on alkanut laskea. Tekoälyn kehitys ei ole siis mitenkään kovin hidasta, mutta sitä on opeteltu myös käyttämään tehokkaammalla tavalla. Mutta siis voimmeko me joskus tehdä niin sanotun keinotekoiseen yleisälyn tai yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence), joka osaa ja tietää kaiken? Onko olemassa ihmisiä, jotka osaavat ja tietävät kaiken? Siis mitä varten me lähdemme aina siitä, että jos tekoäly ei osaa kaikkea mahdollista, niin se on täysi fiasko, floppi jota ei edes kehdata esitellä? 

Tekoälyn kehittämisen suurin ongelma on se, että sitä kehitetään yksityisten toimijoiden toimesta. Koska kehittäjänä on yksityisten yhtiöiden klusteri, jossa toimijat ovat kuitenkin erillään toisistaan, niin se merkitsee sitä, että tuo kehitystyö on hyvin hajallaan. Yksityiset yritykset eivät kykene kilpailulainsäädännön takia tekemään yhteistyötä tekoälynkään saralla. Eli niin kauan kuin tekoälyä kehitetään pelkästään yksityisten toimijoiden toimesta, niin tekoälyn kehittäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa koordinaatiota. Asioita vaikeuttaa se, että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään, ja heille luodaan raameja, mikä saa heidät sitten viemään asiantuntemuksensa jonnekin missä sitä joku ehkä voisi arvostaa. 

Ja yksi noista tahoista on tietenkin Elon Musk sekä muut vastaavat toimijat, joiden visiot ulottuvat heidän pöytäänsä pidemmälle. Tekoäly on huomisen mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että sillä on vielä paljon annettavaa. Sekä tietenkin tekoäly myös ottaa asioita pois. Mutta kuitenkin jos emme saa tekoäly-yhtiöitä pysymään EUssa sekä mieluiten Suomessa, niin niistä saatavat verorahat että myös tietotaito valuvat Donlad Trumpin sekä muiden maiden taskuihin. Ja esimerkiksi Kiinan kansantasavalta on varmaan erittäin kiinnostunut tekoälyn kehittämisestä. 

Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta tekoäly on periaatteessa samanlainen tietokone- tai tietojenkäsittelyjärjestelmä kuin muutkin. Siinä on neljä pääasiallista tasoa. Ohjelmisto, käyttöjärjestelmä, sekä kernel ja varsinainen mikropiiri. Tekoäly voi olla joko ohjelmisto, se voi olla integroitu käyttöjärjestelmään tai tuo ohjelmisto eli algoritmijoukko voi olla esimerkiksi kernelissä, joka tarkoittaa mikropiirien sisäistä ohjelmistoa. Mikäli tekoäly on integroitu kerneliin niin se luo kuvan "rautapohjaisesta tekoälystä". Tekoäly on siis ohjelmiston ja fyysisen laitteen yhteistoimintaa. 

Tekoälyä eli laajaa kielimallia ei varmasti kukaan voi edes kuvitella lataavansa omalle kotikoneelleen, koska tekoäly vaatii suunnattomasti laskentatehoa. Joten tekoälyssä laaja kielimalli ohjaa syötteen palvelimelle, mikä tarkoittaa datakeskusta ja suorittaa operaation datakeskuksen tietokoneilla. Nuo tietokoneet vaativat saman verran sähköä kuin pieni kaupunki. Joten myös rautaa on kehitettävä. Siis nykyaikaiset tietokoneet eivät riitä tekoälyn vaatimaan kapasiteettiin. Joten sekä tietokoneiden että ohjelmistojen arkkitehtuuria on kehitettävä. 

Yksi vastaus olisi ehkä aivoja jäljittelevä mikropiirien joukko, jossa mikropiirit toimivat kuin neuroni sekä sen peilineuroni. Tuolloin tietokoneeseen jäljennetään ihmisaivot. Eli nuo mikroprosessorit voivat toimia neljän prosessorin jonoissa. Tuolloin jonon äärimmäiset prosessorit ovat neuroni sekä sen peilineuroni. Ja keskellä olevat prosessorit jäljittelevät väliaivoja. Tuolloin kone analysoisi tuossa tasossa sen, mikä tieto sille on hyödyllistä ja minkä tiedon se voi unohtaa. Jokainen noista prosessoreista voisi pitää sisällään erittäin pienen muistiyksikön sekä ohjelmiston joka liittää tämän fyysisen rakenteen neuroverkoksi.  Mutta noita mikropiirejä tarvitaan valtava määrä. Eli vaaditaan erittäin laaja neuroverkko, joka vaatii joko valtavasti sähköä, tai kvanttitietokoneita. 

Kuinka me voimme edes kuvitella että joku perinteinen järjestelmä kykenee valvomaan sekä suorittamaan samaan aikaan jopa miljardeja algoritmeja? Siis meidän pitää kehittää sekä ohjelmistoja että fyysisiä koneita eli rautaa, jotta voimme ryhtyä rakentamaan yleistä tekoälyä. Ja vaikka meillä olisi maailman hienoin laskin, ja kaikki muut mahdolliset välineet, niin meidän tekoälymme ei ehkä saa kahvipannua päälle, koska siinä ei ole liitintä jolla kahvipannu saadaan täytettyä sekä kytkettyä päälle. Tuohon toimintaan tekoälymme tarvitsee tietenkin robotin joka täyttää suodattimen sekä myös samalla laittaa vettä pannuun ja kytkee virran päälle. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-hypekayra-kaantyi-laskuun-supertekoalyn-kehittamisessa-ollaan-vaaralla-tiella/5f2a181c-e1f6-4b62-9316-a0317566f873

Pieni suuri ongelma nimeltään Elon Musk.

 

Elon Muskin asema DOGE viraston johtajana on ongelmallinen. Tuo miljardeja erilaisilla näyttävillä projekteilla tehnyt liike-elämän supersankari ei ole ensimmäinen politiikan takapiru USAssa. Mutta hänen kaltaisiaan ei historia tunne kovin montaa. Nimittäin on eri asia istua politiikan takahuoneessa ja pitää presidenttien ja ministerien kanssa kahvikutsuja kuin osallistua suoraan valtion johtamiseen. Elon Muskin rooli liike-elämän vaikuttajana, yrittäjänä sekä DOGE-viraston johtajana on erittäin mutkikas. Ja joku voi sanoa tai ajatella, että Musk saa kohtuutonta etua tuosta asemastaan kyseisen viraston johtajana. Se että ihminen istuu presidentin vieressä ja hoitaa bisneksiä samalla saattaa pelottaa jotain toimijoita. 

DOGE-viraston johdossa hän voi joko itse erottaa tai pyytää Trumpia erottamaan laiskat virastohiiret. Siis kysymys on siitä, että onko DOGE eli valtion rahankäyttöä tutkiva tai valvova virasto neuvoa-antava vai toimeenpaneva virasto? Jos DOGE on neuvoa-antava virasto, niin sen johtaja vain ehdottaa muiden virastojen työntekijöiden erottamista. Jos DOGE on toimeenpaneva elin, niin silloin Musk voi itse suorittaa tuon erottamisen. Muussa tapauksessa hän joutuu viemään listan kyseisestä tutkinnan kohteena olevasta virastosta vastaavalle ministerille, joka sitten suorittaa erottamisen. Siis en tiedä haluaako Trump nähdä noita Trumpin listoja tai hyväksyykö hän tai hänen alaisensa nuo listat kokonaisuudessaan tekemättä niihin mitään muutoksia. 

Samoin asema Valkoisessa Talossa on asia, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti Elon Muskin liiketoimiin. Häntä voidaan pitää jossain määrin liian voimakkaana vastapuolena, jos ajatellaan yksityisen sektorin sopimuksista neuvoteltaessa. Tietenkin maailmassa ollaan totuttu rikkaisiin henkilöihin, mutta Elon Muskin toiminta viraston johdossa sekä liike-elämässä samanaikaisesti on jotain, mitä ei ole tapahtunut kovin usein. 

Elon Muskin ongelmallisin business on hänen SpaceX- yhtiönsä, joka on pikkuhiljaa laajentanut toimintaansa koskemaan myös esimerkiksi puolustusministeriön satelliitteja, kuten tiedustelu- sekä mahdollisesti myös muita vastaavia varusteita. Elon Muskin ideat Mars-lennoista ovat upeita. Tuo mies on upea visionääri, mutta samalla joku juristi voi väittää että hän näkee esimerkiksi myös muiden kuin SpaceX yhtiön esittämiä tarjouksia, jotka koskevat satelliittien laukaisemista kiertoradalle.

Samoin Muskin toista yhtiötä Starlinkiä, eli satelliitteihin perustuvaa Internet-yhteyttä tarjoavaa yhtiötä sekä sen sopimusta Pentagonin kanssa on kritisoitu siitä, että niiden avulla Pentagon antaa välineitä kuten arkaluonteisia sekä suoranaista operatiivista tietoa sisältävien viestien välittämistä ei-valtiollisen toimijan käsiin. Muskin ongelma on se, että hänellä on sekä USAn, Kanadan sekä Etelä-Afrikan kansalaisuudet. Joten on mahdollista että noita operatiivisia tai muuten arkaluonteisia tietoja päätyy jonnekin mihin niitä ei tahdota päätyvän. Eli mitä jos sitten jossain vaiheessa ne, jotka Muskin perivät päättävät sulkea Starlinkin? Tai onko Starlinkin operaattoreiden taustat tutkittu sillä tavalla kuin sotilaallista operatiivista tietoa sisältävien viestivälineiden käsittely edellyttää. 

Samoin puhutaan siitä, että avaruuskilpailussa avaruuslentoja käsittelevät sopimukset kasaavat teknologiaa liiaksi yksityisen toimijan käsiin. Tuolloin on pelkona se, että valtio tulee riippuvaiseksi siitä, että tuo yksittäinen yhtiö huolii sen asiakkaakseen. Avaruuslentojen ongelma on siinä, että ne ovat kalliita. Jos muut kuin SpaceX eivät saa tilauksia, niin koko yksityinen avaruusbisnes kasaantuu Elon Muskin käsiin. Mikäli avaruuslentojen startupit eivät saa laukaisuja, niin niiden toiminta kaatuu alta aikayksikön. Siis tässä puhun pelkästään taloudellisista, en teknisistä asioista. 

Saattaa olla että Trump myös haluaa kolmannen kauden. Hän voi yrittää perustuslain muuttamista. Toinen vaihtoehto on se, että Vance ryhtyy ehdokkaaksi seuraavalle presidenttikaudelle, ja sitten Trump ryhtyy hänen varapresidentikseen, jonka jälkeen Vance voi erota tehtävästään ja siirtää tehtävänsä suoraan Trumpille. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elon_Musk

Nykyään ei totuus paljon paina, kun tarjolla on vetäviä tarinoita.

Donald Trumpin vaalikampanja on paljastanut taas kerran ikävän asian. Totuus ei paljon paina, kun vastassa on erittäin hyvä tarinankertoja. Tuo tarina miehestä joka omin käsin rakensi imperiumin sekä samalla myös johtaa Amerikan ennennäkemättömään vaurauteen tekee vaikutuksen äänestäjiin. Se miksi totuus ei kiinnosta, vaikka esimerkiksi Trumpin vaalikampanjan yhteydessä faktan tarkastajat ovat jatkuvasti löytäneet virheitä sekä vähintään puolitotuuksia hänen kampanjastaan on selvä. Trump puhuu ihmisille mitä he haluavat kuulla. Trumpin äänestäjät ovat usein konservatiiveja, joiden päässä pyörii ajatus siitä, että naisten paikka on kotona, ja he itse tekevät työtä jossain perinjuurin amerikkalaisessa työpaikassa. Nämä ihmiset eivät ole paljon kouluja viitsineet käydä, ja se on yksi Trumpin suurista ajatuksista. Miksi tuhlata aikaa koulun penkillä, kun voit tehdä miljoonia myyntimiehenä. Ihmiset eivät enää suhtaudu kielteisesti erilaisuuteen. He suhtautuvat erilaisuuteen kriittisesti. 

Ihmisen ei tarvitse olla älykäs tai lukenut pystyäkseen johtamaan. Hänen täytyy olla vain sosiaalinen sekä osata rakentaa oma johtajien verkosto, josta voi sitten etsiä jatkuvasti uusia haasteita. Kun edellinen toimisto kyllästyttää, niin silloin vain soitetaan kavereille, ja matka jatkuu uuteen toimistoon. Toki monet johtajat jotka omaavat tuollaisen loistavan verkoston ovat oikeasti jo valmiiksi johtajien verkoston jäseniä. Nuo henkilöt ovat johtajien ja suurten omistajien lapsia. Heillä on lapsesta pitäen ollut niitä oikeita suhteita, joilla he pääsevät harjoittelemaan muiden johtajien alaisena. Kun on rahaa sekä omistuksia, niin silloin lahjakkuutta sekä älykkyyttä voi aina ostaa. 

Samoin hän osaa hyödyntää amerikkalaisten elokuvien sankarihahmoja, eli toiminnan miehiä, jotka toimivat sekä ajavat pahat alienit pois maan pinnalta, kun professorit ja muut nörtit sitten vain kohottelevat kulmiaan sekä seuraavat sivusta kun ihmisiä kuolee. Toiminnan mies on tietenkin entinen merijalkaväen mies, Navy Seal tai hävittäjälentäjä, joka on tähän asti elättänyt itsensä hampurilaisia myymällä, mutta valtion joutuessa uhatuksi nousee hän suoraan taivaalle. Piristävänä poikkeuksena on Independence Day elokuvan USAn presidentti, jota esittää Michael Douglas. Tuossa elokuvassa rehottavat tähtilipun heilutus, presidentillinen johtajuus sekä kaikki muut toimintaelokuvien kliseet. Näitä teemoja myös Trump korostaa omassa agendassaan. 

Trumpin agenda on siinä, että hän myy poliittisia klustereita. Eli tuo mies myy samassa lauseessa Meksikon aitaa, ulkomaalaisten karkoitusta sekä tietenkin sitä, että hampurilaisia myyvien sankarien vaimot voivat istua kotona, katsoa televisiota sekä paistaa pihvejä sekä hampurilaisia miehilleen, jotka siis korjaavat autoja tai tekevät työtä hampurilaisravintoloissa. Tuohon klusteriin kuuluu tietenkin byrokratian vähentäminen, amerikkalaisen öljyn sekä mineraali- eli kaivosteollisuuden suosiminen, ja tietenkin näistä asioista saadaan aikaan komeita räjähdyksiä joilla vaalikampanjaa voidaan vauhdittaa. Ihmiset haluavat nähdä pamauksia ja pölypilviä, ja sitä tietenkin on Trumpin vaalikampanjassa tarjolla. Tarjolla on siis kovaa työtä koville miehille. Ja varmasti tuontitullit nostavat kaivosten ja öljyn tilauksia. 

Toki voidaan sanoa, että noilla teollisuuden aloilla saattaa esimerkiksi tilauksista tuleva nettotuotto suoraan valua johdon käsiin. Vaikka esimerkiksi kaivosyhtiöillä menisi kuinka hyvin tahansa, niin niiden saamat tuotot voivat valua suoraan johtokunnan jäsenten sekä osakkeenomistajien käsiin. Eikä esimerkiksi mineraaliteollisuuden saamat voitot tarkoita tarkalleen ottaen sitä, että nuo mineraaliesiintymät ovat USAssa. Eli kuinka monta työpaikkaa oikeasti Trump kykenee luomaan? Yksi syy siihen, miksi Trump haluaa liittää Kanadan USAaan on se, että Kanadassa on paljon uraania. Eli Kanadan uraaniesiintymät ovat paljon rikkaampia kuin USAn. Rikkaan uraanin rikastaminen on helpompaa kuin köyhän esiintymän. Ja juuri tämän takia USA haluaa tiettyjä asioita kuten diilin Zelenskyin kanssa. Uraania käytetään ydinaseissa tarvittavan plutoniumin valmistamisessa.

Tuolloin uraani "poltetaan" plutoniumksi tavallisissa ydinreaktoreissa jotka voivat tuottaa samalla sähköä. Trump toki unohtaa tuolloin että Ukrainan uraani ei tuo yhtään työpaikkaa Kalliovuorten ja Appalakkien kaivosmiehille. Mutta kuten tiedämme, niin tuo Ukrainan uraani kelpaa tietenkin monille muillekin kuin vain Trumpille. Ja EU sekä Venäjä varmasti haluavat myös hyötyä noista esiintymistä. Ja yksi syy miksi Venäjä saattoi aloittaa sodan Ukrainassa saattaa olla nuo mineraalit, joista tärkein on uraani. Jos EU saa halpaa uraania, niin se aiheuttaa sen, että Gazprom ei enää saa tilauksia, ja se vaikuttaa haitallisesti Venäjän rahakoneen toimintaan. Jos EU saa uraanin hallintaansa, niin se voi valmistaa ydinaseita hyvin nopeasti. Ja se tietää USAn vaikutusvallan laskemista. Samoin USAssa usein unohdetaan se, että tuon maan asetekniikan huipputuotteiden komponentteja valmistetaan paljon EUssa, ja saattaa olla että noita osia kuten vakaajia ei ehkä valmisteta USAssa ollenkaan. Mutta tuo asia ei ehkä kiinnosta Trumpin äänestäjiä. 

Samalla Trump tarjoilee ahkerasti potkuja verovirkailijoille eli valtion työläisille, joista ihmiset eivät ehkä pidä. FBI varmaan on myös asia josta aina silloin tällöin keskustellaan. Eli tarvitaanko FBIn tai KRP eli keskusrikospoliisin kaltaisia virastoja ollenkaan? Ehkä asia sitten paljastuu, kun joku meistä tai heistä sattuu ajamaan kolarin poliisien kanssa, jotka kaasuttavat vasemmalta suoraan eteen virka-autolla. Tai naapuri jonka kanssa tulee riitoja tai jopa tappelu paljastuu ehkä nimismieheksi. Tuolloin olisi varmaan mukavaa, jos tapausta tutkisi puolueeton viranomainen. 

Nimittäin joskus ihmisistä saattaa olla kiusallista kävellä edellisen päivän katutappelun jälkeen poliisiasemalle jossa hänet ottaa vastaan tuon poliisin tai nimismiehen alaiset tai hänen työkaverinsa. Ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka pannaan hihat heilumaan. He eivät halua kuunnella sitä, miten joskus ennen on tapahtunut. He eivät halua mitään analyyttistä tarinaa siitä, miten ihmisaivot toimivat missäkin tilanteessa. Ihmiset eivät halua kuulla mistään 50 valovuoden päässä olevista planeetoista. Vaan he haluavat nähdä sankareita, jotka panevat hihat heilumaan. Eli professoreista ei kukaan varmaan välitä. 

Professorien kaltaiset mumisijat voivat vaikka siirtyä siivoamaan pihoja, jotta heidät saadaan ruotuun. Tiede ei ole minkään arvoista, jos se ei palvele poliittista aatetta tai ideologiaa. Ihmisten ei tarvitse nähdä mitään mitä he eivät hyväksy. Joten sen takia esimerkiksi gay- yms. asiat eivät kuulu kouluun. Miksi ihmisten pitää ottaa mitään muuta kuin itsensä ja kaltaisensa huomioon? Jos ihminen on enemmistössä, niin miksi vähemmistöjä edes pitää huomioida. Heidät pitää muuttaa enemmistön kaltaiseksi. Usko ihmisen ylivoimaan sekä rivakat otteet ovat asioita, joiden avulla voidaan taata se, että Trumpin kaltaisia ihmisiä pääsee yhä enemmän ja enemmän valtioiden johtoon. Putin ja Trump ovat pohjimmiltaan samanlaisia. 

He vetoavat ihmisiin, jotka uskovat vahvaan johtajaan. Nuo vahvaan johtajaan uskovat ihmiset kuuntelevat silmät kiiluen näiden suurten johtajien puheita. He palvovat heitä kuin rock-tähtiä. Ja tuo tunnelma tietenkin vetää myös toimittajia mukaansa. Vahvan johtajan malli ikään kuin vapauttaa muut vastuusta. Tuo vastuun kantaminen on asia, mikä tietenkin nostaa vahvoja johtajia. Tai saa ihmiset nostamaan vahvoja johtajia itsensä yläpuolelle. Mutta se mikä sitten tekee vahvasta johtajasta vahvan on se, että vahva johtaja tekee jotain konkreettista. Hän erottaa joukon valtion hallinnon työntekijöitä, mikä sitten varmaan pidentää jonoja verovirastoissa.