Median neutraliteettista sekä parista muusta asiasta

Mediaa koskeva laatuvaatimus on neutraliteetti. Eli toimittajien pitäisi käyttää tasapuolisesti kaikkia saatavissa olevia lähteitä. Mutta sitten kun puhutaan lähteiden käytöstä, niin unohdetaan että on valtioita joissa median tehtävä on toimia valtion johdon äänitorvena. Siis me lännessä olemme tottuneet median puolueettomuuteen, mutta mitä jos sitten valtion valvoma media on muutettu koneistoksi, jonka avulla ihmisiä leimataan valtion vihollisiksi. 

Me olemme myös tottuneet poliitikkoihin, jotka antavat rakentavia lausuntoja. Mutta sitten me kohtaamme tilanteen, missä valtion johtaja uhkailee muita sodalla, ja toimii muutenkin vastoin kansainvälistä lakia, niin me olemme täysin uuden tilanteen edessä. Mitä jos toinen osapuoli rikkoo kansainvälistä lakia ensin törkeästi esimerkiksi hyökkäämällä itsenäiseen valtioon? 

Me syytämme mielellämme USAaa siitä, että se hyökkäsi Irakiin. No Irak ensin hyökkäsi Kuwaitiin, joka on myös itsenäinen valtio. Vaikka Kuwaitin parlamentti teki päätöksen liittymisestä Irakiin, niin tuo päätös tehtiin varmasti pakon edessä. Siis pitääkö pakolla tehtyä päätöstä kunnioittaa? Kas siinä vasta loistava kysymys. Myöhemmin YK sitten asetti Irakiin lentokieltoalueet sekä väärin tulkittu tiedustelutieto sai aikaan oletuksen, jonka mukaan Irak kehitteli massatuhoaseita. Sen jälkeen USA hyökkäsi tuohon maahan, ja syrjäytti Saddam Husseinin.

No, ehkä osasyy tähän hyökkäykseen oli se, että Irakin johto vitkasteli kaikkien sille asetettujen ehtojen täyttämisessä, kohteli uskonnollisia vähemmistöjään melko ankarasti tai jopa mielivaltaisesti. Sekä tietenkin esteli asetarkastajien työtä kaikin tavoin. Vaikka Irakilaisia sotilaita ei osallistunut mielenilmauksiin, jotka kohdistettiin esimerkiksi IAEA:n tarkastajiin, niin niiden takana ilmeisesti oli Baath-puolue tai sen puolisotilaallinen haara, mistä voidaan vetää linja ainakin Saddamin lähipiiriin. Ja Irakin johtajan käytös tietenkin vuoden 2001 Terrori-iskujen kanssa kiihdytti halua syrjäyttää Saddam Hussein. 

Siis ainakaan Saddam ei kauheasti tehnyt mitään sellaista, minkä avulla esimerkiksi biologisten tai kemiallisten aseiden valmistaminen voitiin suoraan todistaa loppuneen. Siis Irakissa ydinaseen kehittäminen loppui kun Israel tuhosi sen osiris reaktorin, mutta myöhemmin Saddam kehitteli tai valmisti suuren määrän sekä konventionaalisia fosgeeni- tai muita myrkkykaasuja kuten sinappikaasua, sekä hermokaasuja. Siis Irakin massatuhoaseet olivat lähinnä kemiallisia aseita, joita se oli ennen käyttänyt mm. omaa kurdivähemmistöään vastaan.

Venäjä aikoinaan sääti lain, jonka mukaan hyökkäyssota on kielletty. Sen takia tuota maata kiiteltiin YKssa. Mutta sitten kun katsomme esimerkiksi tuota Ukrainan tilannetta, niin Venäjä lähti tukemaan separatisteja, jotka julistivat Krimin, Luhanskin sekä Donetskin kansantasavallat itsenäisiksi. Ja sitten vain pyytämään Venäjää apuun. Sen jälkeen alueen johto julisti kansanäänestyksen, jonka mukaan nuo tasavallat liittyivät Venäjään. Ja sitten tietenkään Venäläisen näkökulman mukaan kyseessä ei ole muuta kuin oman alueen puolustaminen. 

Kun puhutaan Venäjästä, niin silloin varmasti mieleen tulevat gallupit, joiden perusteella 60-90% venäläisistä on Vladimir Putinin takana. Tässä sitten varmasti myös muistellaan sitä, kuinka esimerkiksi Venäjän kansa yhdistyy lippunsa taakse. Mutta mitä tapahtuu, jos Venäjän kansalainen oikeasti sanoo jotain tuota Putinin sotaa vastaan? Se saattaa aiheuttaa hyvin ahdistavan tilanteen, kun sisäministeriön joukot potkaisevat kello 12 yöllä oven auki, ja konepistooli painetaan päätä vasten. 

On asioita, joista me emme ehkä pääse koskaan eroon, ja sen asian nimi on YYA-Suomi. Tuolloin kauan sitten meillä oli media, jonka toiminta oli todella erikoista. Median neutraliteetti oli tuolloin sellaista, että ulkopoliittiset suhteet sekä varsinkin idänsuhteet olivat kaikki kaikessa. Jos ihminen sanoi jotain, joka ei miellyttänyt esimerkiksi tasavallan presidenttiä, niin hän joutui välittömästi hyvin ikävään mediatulituksen kohteeksi. 

YYA n aikaan maassamme oli tietenkin oikeus olla kriittinen, mutta mitään mitä Neuvostoliitto sattui tekemään ei saanut tietenkään arvostella. Oli tapana että jos Neuvostoliitto jäi kiinni jostain ikävistä asioista, niin silloin myös länsimaiden ongelmista piti tehdä juttu, jossa kerrottiin kuinka epädemokraattinen länsimaa X sattui olemaan. YYA suomessa esimerkiksi rauhanmarsseissa vain USAn "Pershing"-ohjuksia sai vastustaa, Neuvostoliittolaisten SS-20 ohjusten kuvien näyttäminen rauhanmarsseilla oli kiellettyä. 

Siis vaikka maassamme ei ollut sensuuria eikä myöskään esimerkiksi viranomaisilla ollut virallista oikeutta tehdä poliittisia pidätyksiä, niin kuitenkin väärät mielipiteet saattoivat aiheuttaa hyvin suuria vaikeuksia ihmisille. Eli heidät ikään kuin poistettiin yhteiskunnasta länsimaiden myötäilijöinä. Vaikka virallisesti ei ollut kysymys poliittisesta pidätyksestä, niin YYA Suomessa vääränlaiset kirjoitukset veivät henkilön suoraan hyllylle. Sotarikokset ovat aina hyvin ikäviä asioita, mutta kun esimerkiksi ajatellaan Neuvostoliiton hyökkäystä Afganistaniin vuonna 1978, niin olisiko sitten sieltä jäänyt jotain mahdollisesti putkissa tapahtunutta toimintaa raportoimatta? 

Amnesty International on syyttänyt Ukrainaa siitä, että se sijoittaa joukkojaan kouluihin keskelle asutuskeskuksia. Irak sijoitti samalla tavoin joukkojaan asutuskeskuksiin, ja jos noihin joukkoihin isketään, niin se tietenkin vaarantaa siviilejä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että jos joukot ovat erillään jossain pellolla, niin niiden tuhoaminen käy käden käänteessä. Amnesty syyttää myös vuonna 2014 Ukrainan sisällissodan osapuolia sotarikoksista, mutta kuten olen Twitterissä kirjoittanut, niin miksi nämä asiat ovat nyt tulleet mieleen? 

Ukrainan tilanne on siitä mielenkiintoinen, että mitä olisikaan tapahtunut jos hyökkääjä olisi ollut USA? Miten suuria mielenosoituksia silloin olisi saatu aikaan? Tai ehkä Venäjää tai sen liittolaisia arvioidaan vähän eri kriteerien pohjalta kuin länsimaisia toimijoita. Nimittäin Israel ei ole ainoa maa maailmassa, missä palestiinalaisten asema on huono. Se on huono lähes kaikkialla. Mutta palataan taas aiheeseen, mikä liittyy hyökkäyssotaan. Milloin vieraan valtion kansalaisen saa oikeastaan mestata? 

Mitä jos joku ihminen vain huutaa täyttä kurkkua kuolemaa kaikille länsimaille sekä julkisesti puolustaa terroria? Pitääkö länsimaiden vain katsella sivusta, jos joku hyväksyy terrorin, sekä tarjoaa terroristeille tukikohtia? Tai mitä jos valtion toiminta on sellaista, että pelkkä sana valtion johtoa vastaan tarkoittaa pidätystä sekä mahdollista kidutusta ja kuolemaa? Siis pitääkö meidän siis katsoa sivusta, jos joku valtio päättää että siellä saa tehdä mitä hyvänsä, jos sattuu kuulumaan poliisivoimiin, jos kohteena on henkilö, joka lähettää pari twiittiä, joissa arvostellaan valtion johdon tapaa toimia. 

Siis tässäpä hyvä kysymys, koska myös sota joka kohdennetaan siviileihin on terroria. Jos tuhansia jonkun valtion kansalaisia tapetaan, niin valtion velvollisuus on puolustaa kansalaisiaan. Ja jos sitten puhutaan puhtaasti esimerkiksi terroristien tukijaksi ilmoittautuneen henkilön surmaamisesta salamurhassa, niin olisiko sitten vaihtoehtona oleva täysimittainen sota parempi? 

Putinin masinoimat vakoojalait ovat laeista vaarallisimpia. Niiden perusteella henkilö voidaan tuomita sakkoihin, tai hänet voidaan leimata vakoojaksi, mikä tuo sitten vaikeuksia lähes jokaisella elämän alueella. Ja miten esimerkiksi työtön venäläinen maksaa 5000 euron sakkoja? Ja vaarana aina on se, että joku avaa esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tilin toisen nimiin, ja lähettää muutamia kriittisiä arvioita esimerkiksi viranomaistyöstä. 

Vaikka ehkä ketään ei ole vielä tuomittu noiden lakien perusteella, niin jos laki on olemassa, niin silloin varmasti myös tuomioita voidaan sen perusteella jakaa. Ja jos esimerkiksi oikeudenkäyntikulut ovat kovin suuret, niin silloin niiden maksamisesta voi tulla vaikeuksia. Ja sitten voidaan tuo henkilö pidättää esimerkiksi sakkomuunnon perusteella. Eli koska henkilö ei maksa sakkoja, niin hänet haetaan kotoa, ja pannaan vankilaan. Tuo asia on tietenkin helpommin perusteltavissa kuin esimerkiksi pelkkä poliittinen pidätys.

Kuva:) https://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/2020/03/moskova-nakyma.jpg

Heinäkuun 29 päivä vuonna 2022 oli ihmiskunnan historian lyhin.

Kuvakaappaus Phys.org artikkelista, jonka otsikko on kuvan päällä.

Heinäkuun 29 päivä vuonna 2022 oli ihmiskunnan historian lyhin. Siis kun maapallon pyörimisnopeus kiihtyy, niin silloin vuorokausi lyhenee. Syy siihen, miksi maapallon pyörimisnopeus kohoaa saattaa johtua siitä, että valtamerissä olevan veden määrä on pienempi kuin ennen, mikä johtuu ilmaston lämpenemisestä. 

Vesi vaikuttaa hidastavasti maapallon pyörimiseen, koska kun maapallo pyörähtää, niin valtamerissä oleva vesi ikään kuin jää jälkeen pyörimisliikkeestä. Jos vettä on vähän, niin silloin tuo jarru ei toimi. Vaikka veden höyrystyminen ei ole ehkä niin kauhean suuri asia, niin silloin kun tuo ilmiö vaikuttaa kaikkiin vesistöihin, mukaan lukien valtameret, niin sillä varmasti on vaikutusta. 

https://www.foxnews.com/us/june-29-2022-earths-shortest-day-ever-slight-wobble

https://phys.org/news/2022-08-earth-faster-usual-experts-shortest.html

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/vuorokaudet-muuttumassa-mystisesti-pidemmiksi-tutkijat-h%C3%A4mill%C3%A4%C3%A4n/ar-AA10nzpE?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=93511fc175424c5db6dc1799c0c560ec

https://yle.fi/uutiset/3-12563666

Kuva: https://phys.org/news/2022-08-earth-faster-usual-experts-shortest.html

Miksi tietojärjestelmien käyttöönotto tapahtuu, vaikka järjestelmä ei ole valmis?

 

Tässä on taas mediassa keskusteltu Apotista. Eli kyseessä on HUSn uusi ja upea tietojärjestelmä, josta tuli samalla myös vähän apea työkalu. Apotti on kärsinyt aina jonkinlaisista ongelmista, ja sen väitetään maksaneen jo 1,5 miljardia veronmaksajien rahoja. Mutta vaikka tuota järjestelmää on koko ajan väitetty keskeneräiseksi, ja toimimattomaksi, niin silti se on käytössä. 

Tämä Apotti ei ole ainoa järjestelmä, joka on otettu käyttöön vaikka se on osoittautunut keskeneräiseksi. Oikeastaan monia muitakin asioita maassamme tehdään, jotka ovat joko turhia tai sitten ne ovat jotenkin muuten sellaisia, että niistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Siis miksi ihminen toimii vastoin omaa etuaan? Vastaus on ehkä sellainen, että me emme sitä aina halua kuulla. Toimimattomasta järjestelmästä luopuminen olisi sellainen asia, että silloin tuota asiaa ajava henkilö myöntää tehneensä virheen. 

Virheen myöntäminen on asia, mikä ei koskaan ole ilmeisesti kovin helppoa. Kun päätös asiasta on tehty, niin missään nimessä ei tuota päätöstä voi kukaan perua, tai sitten johtaja menettää kasvonsa. Eli maassamme ei koskaan edes kukaan yritä myöntää sitä, että on saattanut tulla tehtyä vääriä päätöksiä, tai sitten on esimerkiksi unohdettu että lääkärin työ ei ole aivan samaa, kuin jonkun varastokirjanpidon rakentaminen. Varastokirjanpito vaatii vain sitä, että tiedetään mistä mikäkin tavara on haettu, ja mihin se on menossa. Tuorevaraston kohdalla tietenkin pitää muistaa tuoreus-säädökset. 

Mutta kun puhutaan lääkärien käyttöön tarkoitetusta ohjelmistosta, niin se on vähän vaikeammin toteutettavissa kuin joku varastokirjanpito. Siis tietenkin esimerkiksi se kuka lääkäri on hoitanut, mitä tehtiin ja mitä pitää tehdä ovat asioita, joita tuosta ohjelmasta pitää löytyä. Mutta sitten kun muistellaan sitä, että lääkäreillä, ja hoitajilla on erilaiset oikeudet potilaiden tietoihin, niin tämä ohjelmointi muuttuu hiukan työläämmäksi. Samoin on olemassa miljoona muutakin asiaa, joita pitää tietää, kun lähdetään rakentamaan potilastietojärjestelmää. 

Eli mistä esimerkiksi tarkastetaan se, että saako lääkäri ottaa potilaan vastaan, tai että kuka saa tehdä mitäkin voivat olla hyvin hankalasti toteutettavissa käytännössä. Siis vaikka ohjelmoijat olisivat kuinka loistavia varastokirjanpito-ohjelmia tehneet, niin sellaisten ohjelmien rakentaminen, jotka vaativat tiettyjä protokollia sekä joissa käsitellään erittäin luottamuksellista tietoa ovat hiukan monimutkaisempia toteuttaa kuin varastokirjanpito. Samoin tietenkin esimerkiksi se, mitä tietoja työkaverit sekä oma esimies voivat etsiä pitää muistaa rajata. Tai seuraukset voivat olla hyvin noloja vähän jokaiselle. 

Siis miten esimerkiksi lääkärissä käyntejä koskeva salassapitovelvollisuus taataan? Eli onko esimerkiksi hoitotyön esimiehellä lupa tarkastella alaistensa tietoja miten huvittaa. 

Salassapito on asia, mikä aina välillä nousee pintaan. Jos ihminen menee lääkäriin, niin hän tuskin haluaa että kaikki muut tietävät, mitä hän lääkärissä tekee tai mitä sairauksia hänellä on. Mutta sitten aina välillä eteen tulee esimerkiksi psyykkiset oireet. Eli pitääkö esimerkiksi juuri psykiatristen oireiden kohdalla tuollainen asia tulla hoitotyön esimiehen tietoon? 

Siis suurin osa psykiatrisista potilaista ei ole mitenkään vaarallisia, mutta toisaalta taas psykiatriset oireet voivat olla merkkejä vaarallisuudesta. Kyse ei ole nimittäin kovin helposta aiheesta. Jos ihminen käyttäytyy huomiota herättävästi, niin hän saattaa pelottaa potilaita. 

Jos henkilö ei luonteensa tai käytöksensä puolesta sovi hoitotyöhön, niin hänelle pitää sanoa tuo asia. Sekä samalla ohjaamaan hänet sellaiseen työhön, jossa noita hyvin ikäviäkin asioita kuten touretten syndroomaa, ADHDtä tai muita jonkun mielestä epänormaaleja asioita siedetään. Psykiatristen diagnoosien ongelma on siinä, että ne leimaavat ihmistä. Esimerkiksi maksasyöpä tai keuhkosyöpä, joista monet tapaukset ovat huonoista elämäntavoista johtuvia ovat jostain syystä paljon hyväksyttävämpiä sairauksia kuin erilaiset psykiatriset sairaudet. 

Esimerkiksi koko elämänsä tupakoinut keuhkosyöpäpotilas voi toivoa, että muut käyttävät kasvomaskia hänen lähellään. Mutta annas olla, kun joku ADHD potilas sanoo, että voisitteko puhua vähän hiljempaa, kun hänellä on keskittymishäiriö. Tuolloin ei tämä pyyntö saa mitään vastakaikua. Tai jos ADHD potilas nyt toivoo että hän voisi vähän kävellä jossain käytävällä, niin tähän asiaan ei voi kukaan missään edes kuvitella suostuvansa. Mutta tupakkatauon saa ilmeisesti jokainen sellaisen haluava pitää.

ADHD potilaan kävely käytävällä on asia, mikä vie turhaan työaikaa, mutta tupakkatauko on sen sijaan tarpeellinen osa työpäivää. Mutta ehkä siellä tupakkapaikalla tehdään Exceliä siinä tupakoinnin lomassa. Ja tuo aika käytetään muutenkin siihen, mistä työnantaja maksaa. 

Samoin pitää sanoa, että se että toinen ihminen ei ole esimerkiksi esimiehen mielestä sopiva vaikkapa vanhusten hoitajaksi, ei tarkoita sitä että hän on kaikkiin mahdollisiin asioihin epäsopiva. Samoin kun äsken kirjoitin epänormaali, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että kuka oikeastaan päättää siitä mikä on normaalia ja mikä ei. Samoin pitää huomioida se, että ihmiselle ei saisi loputtomiin aiheuttaa pettymyksiä, eikä kenenkään tarvitse mitä hyvänsä kestää. 

Mutta samalla pitää muistaa että myös psykiatrisella potilaalla on oltava joku oikeusturva. Eli kaikkien ei tarvitse tuota asiaa tietää. Psykiatrinen diagnoosi on ihmiselle valtava taakka, varsinkin kun siitä kerrotaan vain niitä parhaita paloja. Siis nykyään esimerkiksi ADHD diagnoosit ovat yleisiä, ja tuota tilaa pidetään paljon yleisempänä kuin mitä niiden on uskottu olevankaan. 

Kuitenkin meidän maailmassamme erilaisuutta jostain syystä syrjitään. Eli sanotaan että ihmisen pitää olla jotenkin normaali, jotta hän saa työskennellä esimerkiksi terveydenhuollossa. ADHD-potilaan järjessä tai älykkyydessä ei ole mitään vikaa. Mutta jostain syystä noita henkilöitä poistetaan hyvin helposti hoitotyön parista. Samoin ADHDsta kärsivä henkilö voi joutua muita useammin kiusaamisen kohteeksi. Tuolloin ADHDta pidetään ikään kuin asiana, joka oikeuttaa muita kiusaamaan tuota henkilöä, joka ei täytä normaaliuden määritelmää. 

ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, ja esimerkiksi autismin kirjo voi pahentaa tuota asiaa. Mutta kuitenkin vaikka puhutaan esimerkiksi siitä, että ADHDhen on lääkitys, niin jostain syystä vain mieleen tulee että ADHD- sekä autismin kirjosta kärsivän henkilön pitäisi saada myös positiivista palautetta siitä, että hän yrittää olla sosiaalinen. Se että ihminen on "kato tossa toi menee" tai "se outo tyyppi" niin silloin en usko että kyse on missään nimessä tilanteesta, jossa henkilö motivoituu edes lähestymään muita. 

Aina välillä sanotaan, että jos henkilö eristäytyy jatkuvasti, niin silloin pitää ottaa selvää siitä, onko eristäytyminen henkilön itsensä päätös, vai estävätkö muut hänen yrityksensä tehdä tuttavuutta? Jos ensimmäinen kommentti koulun pihalla on "painu V***" ja pari iskua naamaan, niin silloin henkilö ehkä ei enää jossain vaiheessa edes halua tehdä tuttavuutta. Siis onko kyseessä oikeasti ADHD vai onko kyse siitä, että yksin oleva henkilö on koulukiusattu, joka pelkää muiden seuraa pitää oikeasti selvittää. 

ADHD:n taakse voidaan aina paeta, ja pakottaa oppilas vaihtamaan koulua. Mutta se ei tarkoita sitä, että kiusaaminen on sillä sovitettu. ADHD on asia mikä varmasti on aina välillä aiheuttanut keskusteluja. Mutta jos sitten puhutaan siitä, että henkilöllä on ADHD tai joku muu ikävä asia kuten touretten syndrooma, niin silloin hän tarvitsee erityistä tukea esimerkiksi juuri sosiaalisten taitojen tai sosiaalisuuden kohdalla. Autisti joutuu tekemään paljon tavallista enemmän töitä jotta hän edes uskaltaa aloittaa keskustelun. Tietenkin lääkehoito voi olla kannattava asia, mutta samalla pitäisi myös lähteä siitä, että henkilö tarvitsee myös positiivista palautetta sosiaalisuudestaan. 

https://yle.fi/uutiset/3-12553749

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C3%B6

https://fi.wikipedia.org/wiki/Touretten_oireyhtym%C3%A4

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Voiko media olla koskaan täysin neutraali?

Voidaanko esimerkiksi YLEä verrata Venäjän mediaan. Mutta Venäjän valtiollisen median asettuminen Kremlin äänitorveksi, eli huutotorveksi jossa Venäjän johtajat huutavat kerran toisensa jälkeen asioita, jotka eivät ole totta, ja joita käsitellään täysin ilman kritiikkiä tuo mieleen YYA-Suomen. Valtiollisen median ongelma Venäjällä on se, että sitä ei saa mitenkään kritisoida. Siis Venäjällä media on muuttunut aseeksi, jolla lyödään niitä, jotka uskaltavat puhua Putinin hallintoa vastaan. Mutta kun puhutaan esimerkiksi YLEn neutraliteetista, niin mieleen tulevat esimerkiksi ne vanhat upeat YYA-ajat, jolloin YLE  että muu media eivät uskaltaneet sanoa sanaakaan esimerkiksi Kekkosta vastaan. Tuolloin tietenkään Suomessa ei ollut sensuuria, mutta samalla kuitenkin päätoimittajat vetivät viivoja juttujen päälle, jotka ovat olleet "ulkopoliittisen linjan vastaisia". 

Median itselleen asettama tehtävä on tuoda ihmisten tietoon esimerkiksi päätöksen tekoon liittyviä asioita. Mutta tuo asia ei ole aivan niin itsestään selvää kaikissa maissa. Venäjällä esimerkiksi median itselleen asettama tehtävä on toimia valtiovallan äänitorvena jolla se painostaa vastustajiaan. Kun ajatellaan sitä onko media aina kriittinen, niin silloin meidän pitäisi ehkä muistella korona-epidemiaa, jossa koko maa pantiin kiinni, koska meneillään on COVID-19 pandemia. Tuolloin karanteenisäännöt olivat sellaisia, että niillä ei voitu virusta edes pysäyttää. Eli virus tarttuu maitokaupassa, se tarttuu herättäjäjuhlissa, yhteismajoituksessa sekä kaikissa muissakin tilaisuuksissa. Eikä se että koulut pannaan kiinni vain yksinkertaisesti riitä estämään epidemioita. 

Kuitenkin se että Suomen kansalainen pääsee Suomeen vaikka yskisi keuhkot pihalle ei takuulla pysäytä mitään epidemiaa. Samoin koronauutisissa on kiitettävästi huomioitu ihmisiä, jotka eivät voi syystä tai toisesta hakea rokotetta. Olisi muuten hyvä, jos muihinkin vähemmistöihin suhtauduttaisiin yhtä sallivasti, kuin noihin koronavirusrokotteista kieltäytyviin ihmisiin. Samoin unohdetaan mainita se, että onko koronaan kuolleella ehkä mahdollisesti joku keuhkosyöpä tai edes sitä ei ole muistettu merkitä ylös, että onko koronaan kuollut ehkä ollut mahdollisesti saattohoidossa. Eli koronakuolematilastoihin pääsee sillä, että kuollessa on ollut koronavirusta veressä. 

Ukrainan sota on nostanut Venäjän vastaisia mielialoja. Se että sota on kestänyt näinkin kauan saa aikaan sen, että länsimaat eivät enää voi antaa asioiden kehittyä niin kuin Venäjä niitä haluaa kehittää. Siis Putinin ajatus lienee ollut se, että hän murskaa Ukrainan asevoimat muutamassa tunnissa, ja sitten kaikki vain levittelevät käsiään, ja toteavat että "mitään ei ole enää tehtävissä". Mutta esimerkiksi Ukrainan sodan alussa puhuttiin siitä, että "Ukrainan armeijan sotarikoksiin" pitäisi puuttua. Nyt olemme nähneet sen, että myös Venäjä osaa noita sotarikoksia tehdä. Ja sitten tuleekin tässä mieleen se, että kuinka monta sotarikosta Venäjä on tehnyt esimerkiksi Afganistanissa silloin kauan sitten?  

Siis tässä vain mieleen tulee se, että kuinka usein esimerkiksi päätoimittaja oli oikeasti vetänyt viivoja juttujen päälle, ja kuinka usein esimerkiksi Neuvostoliittoa koskevia juttuja on kirjoitettu vodkan ja kaviaarin ääressä tovereiden avustuksella? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYAn väitetään kuolleen, mutta aina silloin tällöin tulee mediasta raikas tuulahdus tupakansavua sieltä historiasta. Sanotaan että YYA ei ole kuollut. Niin kauan kuin ne jotka aikoinaan rakensivat itsesensuuria ovat töissä, niin YYA nostaa aina välillä päätään. Venäjältä saa halpaa bensiiniä ja vodkaa, ja sen takia tuo maa saa jostain syystä aina jotain ystäviä. 

Viimeksi esimerkiksi NATO-keskustelun yhteydessä presidenttiä pyydettiin puuttumaan keskusteluun, ja myös ainakin alussa Ukraina-uutisissa oli havaittavissa sellaista "YYA-mallista ryhtiliikettä", jossa puhuttiin "presidentti Putinista". Samoin Valko-Venäjän mielenosoitusten kukistamisen yhteydessä puhuttiin "järjestyksen palauttamisesta maahan", jotta saadaan jääkiekon MM-kisat pelattua.  Esimerkiksi myös EU- sekä NATO kriittisyys ovat asioita, joiden yhteydessä sana "kriittisyys" on muuttunut kielteisen synonyymiksi. Noita uutisia lukiessani mieleen tulevat liituraitapuvut, öljytyt hiukset sekä jaffa-pullot ja tupakansavu. 

Samoin esimerkiksi se, että kansanryhmää vastaan kohdistuvasta kiihottamisesta halutaan tehdä laillista varmaan kuulostaa hyvältä. Mutta todellisuudessa kansanryhmää vastaan kiihottaminen on asia, mikä ruokkii erilaisia ääriliikkeitä. Populismi on politiikan ikävä malli. Siinä haalitaan ääniä esimerkiksi etniseltä enemmistöltä siten, että vähemmistöjen oikeusturvaa kavennetaan. 

Saattaa olla että vähemmistöön kuuluvat joutuvat tekemään paljon enemmän töitä, jotta he voivat päästä johonkin työhön tai virkaan. Esimerkiksi Putinin armeijassa työt jaetaan siten, että Venäläiset ovat komentajina, ja alaiset taas kuuluvat johonkin vähemmistökansoihin. Eli kyseessä on tyylipuhdas versio syrjinnästä. Tai sitten vähemmistöön kuuluvien on vaikeaa saada työtä, kun tehdään selväksi että jos "tuo tulee teille töihin, niin me etsimme uuden kumppanin".

Venäjän johdon etuna on se, että sen ei tarvitse välittää kritiikistä eikä myöskään mistään muusta. Siksi tuo maa on esimerkiksi luonnonvarojen hyödyntämisessä niin sanottu "villi itä", jossa ei paljon tarvitse välittää työturvallisuudesta eikä ainakaan luontoarvoista. 

Käsitys siitä, että kaikki jotka haluavat rajoittaa hiilidioksidipäästöjä leimataan ilmastofanaatikoiksi tai hysteerikoiksi palvelee nimenomaan niiden maiden etuja, jotka myyvät fossiilisia polttoaineita. Jokainen kilowatti, joka tuotetaan ilman kaasua ja öljyä on pois esimerkiksi Venäjän kassasta. Ja esimerkiksi niin kauan kuin käytetään fossiilisia polttoaineita, niin Venäjän johto voi laskea niin, että sen kaasu ja öljy menevät kaupaksi. Jos noita tuotteita ei voida suoraan myydä, niin silloin tietenkin ne voidaan kuljettaa markkinoille huomaamattomasti kolmannen maan kautta. 

Trumpin ja Le Penin näkemys ilmastofanaatikoista varmaan miellyttää myös V. Putinia, joka myy mielellään öljyä ja kaasua länteen, ja sitä vastaan sitten hankkii kaiken maailman mobiililaitteita. Samoin Putinia ilmeisesti miellyttää myös Le Penin sekä Trumpin näkemys siitä, että oma maa ensin. Sillä tavoin hän voisi hajottaa NATOa sekä EUta, ja tehdä lopun pakotteista. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi YLE on laitos, jota ylläpidetään verovaroin, niin silloin tietenkin halutaan taata kansalaisten mahdollisuus saada neutraalia sekä varmennettua tietoa. Ajatellaan että kaupallisen median kohdalla esimerkiksi uutisia valitaan siten, että niistä myyvimmät tai ne jotka palvelevat kaupallisen kanavan omistajan etua pääsevät julkaistujen juttujen listoille. Mutta sitten tulemme siihen kysymykseen, että miten neutraali verorahoin maksettu media voi olla. Siis sen pitäisi olla neutraali, mutta meillä on kaikista asioista oma mielipiteemme. Eli emme voi koskaan olla täysin neutraaleja. 

Siis myös valtion rahoittamalla medialla on omistajansa, joka on valtio. YLEä johtaa johtokunta, jonka jäsenet edustavat omaa poliittista liikettään, ja periaatteessa he päättävät siitä, että mitä YLEltä tulee ulos, ja mitä sieltä ei tule ulos. Kaiken maailman johtokuntia on tietenkin helppoa syyttää politisoitumisesta, mutta samalla me unohdamme että esimerkiksi myös toimittajilla itsellään on mielipiteitä asioista. Meillä kaikilla ihmisillä on mielipiteitä sekä asenteita, ja voimme tiedostamatta olla hyvinkin asenteellisia. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Miksi ihanneyhteiskunnat ovat aina epäonnistuneet?

Onko Mars-tukikohta tulevaisuuden utopia?

Syy miksi utopioita tutkitaan on se, että niistä kerättyä tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuuden Kuu ja Mars asemien rakentamisessa. Esimerkiksi Elon Musk on kampanjoinut näyttävästi Mars-asemien puolesta. Mutta jotta noita asemia voidaan ryhtyä rakentamaan, niin on paljon teknisiä ongelmia, jotka pitää ratkaista ennen kuin noita avaruussiirtokuntia voidaan rakentaa. Mutta myös sosiaaliset ongelmat vaativat käsittelyä. Nimittäin jos esimerkiksi Mars asemalla ilmenee sosiaalisia ongelmia kuten konflikteja tai väkivaltaista käyttäytymistä, niin tuonne punaiselle planeetalle ei ole aivan heti mahdollista lähettää poliisipartiota. 

Jo pelkkä lento Marsiin on vaikea ja aikaa vievä prosessi. Ja tuo tehtävä kestäisi noin kahdesta kolmeen vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että miehistön pitää tulla toimeen toistensa kanssa koko tehtävän ajan. Mikä olisi tärkeää olisi se että koko miehistö pääsisi käymään painovoimakentässä. Eli lihasten rappeutuminen pitäisi jotenkin estää. Eli kävisikö koko miehistö sitten vuoron perään Marsin pinnalla, ja ehkä siellä käytetään painavia avaruuspukuja, joiden avulla saadaan lihaksisto pidettyä kunnossa. 

Tai ehkä alus loisi keinotekoisen painovoiman pyörivän liikkeen avulla. Tuolloin niin sanottuja "sumo-pukuja" voidaan käyttää auttamaan lihaskunnon ylläpitämisessä myös heikossa painovoimassa. Ja heikkokin painovoima on parempi kuin ei mitään. Mutta se että kaikki pääsisivät käymään punaisen planeetan pinnalle olisi hyvä, koska sillä mallilla voidaan välttää ristiriitoja. 

Mutta jos lähdetään rakentamaan tukikohtaa Marsiin, niin silloin kyseessä olisi varmasti vielä vaikeampi prosessi. Nimittäin jos ajatellaan että yllä olevan tukikohdan kaltaisen laitoksen miehistö olisi noin 50-100 henkeä, niin silloin siellä on varmasti monia erilaisia mielipiteitä kaiken maailman asioista. Ja 100 ihmisen kohdalla ristiriitoja syntyy varmasti enemmän kuin 5-10 ihmisen kohdalla. 

Ja vaikka Marsissa olevassa tukikohdassa olisi selkeä komentaja, niin kapinatilanteessa Mars on melko kaukana. Joten millainen hallintomalli tuohon yhteisöön tulee? Se miten päätöksenteko tehdään tuolla kaukana punaisella planeetalla on melko varmasti jonkinlainen hybridimalli, jossa nopeasti tehtävissä päätöksissä on selkeä komentaja sekä johtaja. Mutta muuten kiireettömissä tapauksissa päätökset tehdään yhdessä, ja myös esimerkiksi hälytyksessä tapahtuva toiminta käydään läpi tarkoin tilanteen jälkeen. Ongelma on siinä, että kaikki me olemme vain ihmisiä. 

Samoin ne jotka lähtevät tuonne Marsiin ovat vain ihmisiä. Aina löytyy joku joka unohtaa sulkea hammastahnatuubin. Ja silloin edessä saattaa olla konflikti. Tuolloin ei ihminen voi lähteä metsään istumaan pariksi päiväksi rauhoittumaan, ja aina jonkun nimi muistuu vähän liian usein mieleen kun tehtäviä jaetaan. Eli joku saattaa joutua tekemään liian usein pieniä tehtäviä, tai jonkun kanssa ei koskaan ehditä puhua muista kuin työtehtävistä, kun taas toisen kanssa tehdään muitakin asioita. 

Mutta yksi asia mikä meiltä usein unohtuu kun vertaamme punaisen planeetan tai Kuun tukikohtia Maassa oleviin utopioihin, ja se on tietenkin se, että nuo avaruussiirtokunnat ovat niin sanottuja asiantuntijayhteisöjä, mikä sitten tietenkin tarkoittaa että niissä on jokaisella oma tehtäväkenttänsä. Ja noiden henkilöiden toiminta edellyttää aina oma-aloitteisuutta. Noissa futuristisissa yhteisöissä jokaisella on oma tehtäväkenttänsä, jonka he hoitavat mahdollisimman hyvin. Maan pinnalla utopioita ei ole kokeiltu esimerkiksi sellaisella joukolla joka koostuisi pelkästään astronomeista, biologeista sekä muista korkeasti-koulutetuista ammattilaisista kuten insinööreistä, jotka pitävät tukikohdan laitteet toiminnassa. 

Utopiat eli ihanneyhteiskunnat joissa ei ole hierarkiaa sekä sääntöjä ovat aina epäonnistuneet. Ja siksi sana "Utopia" mikä on alkujaan tarkoittanut ihanneyhteiskuntaa on muuttunut mahdottoman mallin synonyymiksi. Eli tähtienväliset lennot, ihmisen ja koneen saumaton yhteistoiminta sekä monet muut futuristiset mallit ovat myös asioita, joita on leimattu utopioiksi, vaikka utopia tarkoittaa oikeastaan jonkun mallin mukaista ihanneyhteiskuntaa. 

Kaikki utopiat ovat epäonnistuneet, ja syynä siihen on oikeastaan ollut se, että sääntöjä ei ole. Kaikissa yhteiskunnissa sekä yhteiskunnallisissa malleissa pitää olla joitakin sellaisia asioita sekä tapoja, joita kaikkien pitää noudattaa, tai edessä on ollut erittäin ikäviä aikoja. Esimerkiksi tupakointi saattaa olla asia, joka ärsyttää muita. Siis yleensä utopioiden ongelmat ovat siinä, että koska ketään ei voitu pakottaa mihinkään, niin silloin aina joku jätti jotain tekemättä, tai tärkeitä asioita jätettiin hoitamatta. Ja jos sitten henkilö poistettiin utopioista, niin silloin ei noita tehtäviä kukaan kuitenkaan tehnyt.  

Esimerkiksi suomalaisen merikapteeni Fridolf Höökistä kertovan Helsingin Sanomien jutun mukaan hänen kehittämänsä utopia oli tuomittu epäonnistumaan, koska hän perusti siirtokunnan Sahalin saarelle, ja siirtokuntalaiset eivät vaivautuneet rakentamaan taloja ennen kuin he kohtasivat Siperian hyytävän talven. Samoin ainakin näihin äärimmäisiin olosuhteisiin perustettujen utopioiden kohtalona on ollut se, että niihin muuttaneet ihmiset eivät olleet valmistautuneet näihin äärimmäisen ankariin olosuhteisiin. Utopioiden kohtalon hetki lyö viimeistään silloin kun siirtokuntalaiset saavat lapsia tai tulevat vanhoiksi. 

Jos seuraavaa sukupolvea ei ole, niin utopiat näivettyvät kun ihmiset tulevat vanhoiksi, eivätkä jaksa pitää yllä tuota paikkaa, vaan muuttavat pois tai kuolevat. Siis vain jälkikasvu turvaa jatkuvuuden, ja kun lasta kasvatetaan, niin tietenkin silloin pitää hänelle olla selvät säännöt, joiden mukaan hänen on elettävä. Täysin tasa-arvoisten yhteiskuntien ongelma on ollut se, että niissä on aina joku joka on muuttunut hiukan muita tasa-arvoisemmaksi, eli hän saattaa istua jossain tuolissa ja komennella klikkinsä turvin muita. Samoin saattaa olla, että jollekin maistuu alkoholi tai joku muu päihde hiukan enemmän kuin jollekin toiselle. Ja se sitten aiheuttaa riitoja. Suurin syy utopioiden tuhoon ovat olleet sisäiset erimielisyydet. 

Sisäisten konfliktien ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteisö voi toimia. Kuten alussa kirjoitin, niin syy miksi utopioita tutkitaan innolla ovat tulevat Kuu ja Mars asemat. Noissa yhteisöissä sosiaaliset ongelmat ovat suuria asioita. Jos jossain Mars-siirtokunnassa puhkeaa sisäisiä levottomuuksia, niin niiden ratkaiseminen ei ehkä ole aivan niin helppoa kuin sen toivoisi olevan. Eli kaikkia kohtaan pitäisi olla tasapuolinen, mutta aina on joku joka onnistuu pääsemään esimerkiksi päällikön suosioon tai esimies vain ei pidä jostain ihmisestä. 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008953581.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miehitetty_Mars-lento

Kuva: Pinterest. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Matti Kurikan aikaan ei vielä yhtään sosialistiseksi itseään väittävää hallitusta ollut vielä vallassa.

Yksi asia Matti Kurikan puolesta täytyy sanoa. Hänen eläessään ei ollut vielä ollut yhtään sosialistista tai sosialistiseksi itseään kutsuvaa hallitusta ollut vielä ollut vallassa. Vasta kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen astuivat bolsevikit valtaan Venäjällä. Kun ajatellaan että utopiasosialismissa eli varsinkin kommuuneissa ei olisi selvää johtoa sekä esimerkiksi poliisia ei olisi olemassa, niin tuo malli on tietenkin paperilla sellainen, mihin meidän pitäisi ehkä pyrkiä. Mutta kyseessä on utopia, johon ei ehkä vielä ole meillä valmiuksia. 

On olemassa kaksi sosialismin tasoa. Utopiasosialismi, jota ei olla koskaan suuressa mittakaavassa edes kokeiltu. Sekä reaalisosialismi johon kuuluvat kaiken maailman salaiset poliisit ja keskiyöllä tapahtuvat pidätykset. Siis en usko että kukaan olisi koskaan seurannut Stalinia tai Leniniä, jos he olisivat voineet ennakoida esimerkiksi NKVD:n. 

Kommuuneja on aina arvosteltu ulkopuolelta käsin siitä, että niissä harjoitetaan asioita, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttäviä. Kommuuneista ensimmäinen oli Pariisin kommuuni, jonka olemassaolo päätettiin hyvin julmassa sotilasoperaatiossa, eikä moni muukaan kommuuni ole kauan kestänyt, koska niissä on harjoitettu esimerkiksi huumekauppaa tai sitten niiden jäseniä on ollut mukana esimerkiksi väkivaltaisessa terrorismissa. 

Kuitenkin esimerkiksi Pariisin kommuunin murskaamista on usein pidetty tarpeettoman kovana, vaikka silloin oli käynnissä Preussin ja Ranskan sota, joka päättyi siihen, että Saksan valtio julistettiin Versaillesin palatsissa Ranskassa. Pariisin kommuunin jäseniä eli kommunardeja on aina pidetty pakkovallan vastustamisen symboleina, ja on surullista että heidän nimeään kantaa aate, jonka nimissä on surmattu miljoonia tai jopa miljardeja ihmisiä. Siis oliko tuo toimenpide, jossa Versaillesin armeijakunta surmasi 30 000 kommunardia kärsien itse 4000-9000 miehen tappiot aiheellinen vai ei? Sotilaat surmasivat kommuunin kukistamisen yhteydessä aseettomia siviilejä. 

Mutta tuota toimintaa, missä ei kapinallisten kanssa edes yritetty neuvotella voidaan pitää ajan hengen mukaisena. Myöhemmin esimerkiksi Karl Marx syytti kommunardeja siitä, että he olivat liian helläkätisiä kun eivät esimerkiksi ottaneet panttivankeja tai hyökänneet Versaillesin armeijakunnan kimppuun, ja sen takia Marxin lausuntoja voidaan pitää yllytyksenä terrorismiin tai avoimeen kapinaan. Samoin kommunardit sallivat valtiopankin varojen kuljettamisen pois Pariisista, ja nuo rahat voitiin käyttää Versaillesin armeijakunnan  varustamiseen. 

Syy miksi Marxia on arvosteltu näistä lausunnoista on se, että hän oli saksalainen tai siis preussilainen, ja Ranska oli sodassa Preussia vastaan 19.7.1870-10.5.1871. Kommuuni oli voimassa 18.3-30-5.1871. Eli jos kommunardit olisivat hyökänneet Versaillesin armeijakunnan päälle, niin se olisi varmaan ollut mieluisa yllätys preussilaisille. Ja syy miksi sotilaat toimivat niin suurta raakuutta osoittaen on se, että tuo kapina eli kommuunin perustaminen oli tietenkin kapinointia sodan aikaan. Silloin on voimassa kovennettu rikoslaki, mikä muka antoi legitimaation tuolle toiminnalle, missä siviilejä ammuttiin säälittä oman asevoiman toimesta. Myöhemmin kommunardeja syytettiin tietenkin Ranskan tappioista. 

Kuitenkin kaiken maailman kommuuneja on kautta aikojen ainakin osittain aiheellisesti leimattu paheen pesiksi, ja niitä vastaan on käyty erittäin voimallisin poliisitoimin, ja syynä on usein ollut huumeisiin liittyvä toiminta. Eli jotkut kommuunien jäsenet ovat päättäneet ryhtyä rahoittamaan toimintaansa huumekaupalla. Samoin kommuuneja on kautta aikojen pidetty paikkoina, joissa ihmisiltä huijataan kaikki rahat, ja lopulta asukkaat surmataan jollain myrkyllä. Niinhän esimerkiksi Jim Joneskin teki, eli kommuunit ovat asioita, joihin liittyy aina riskejä. Ja niihin houkutellaan joskus kokemattomia nuoria, jotka antavat omaisuutensa noiden kommuunien johtajille. 

https://historianet.fi/sota/sisallissota/pariisin-kommuuni-murskattiin-kovin-ottein

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_kommuuni

Matti Kurikka oli "ihanneyhteiskuntien" pauloissa.

Kuten on sanottu, niin Matti Kurikka (1862-1915)oli utopiasosialisti, jonka ajatukset "ihanneyhteiskunnasta" kätkivät sisäänsä vaarallisen henkilön, joka on ehkä myöhemmin innoittanut esimerkiksi Jim Jonesia, kun hän on perustanut niin sanotun "kuolemankultin". Aikoinaan Kurikka houkutteli suomalaisia siirtolaisia Australiassa sekä Amerikassa antamaan rahansa, jotta hän voisi perustaa kommuunin, eli ihanneyhteiskunnan noihin maihin. Kurikka perusti esimerkiksi Kanadaan, Sointula-nimisen yhteisön, sekä Colonia Finlanden Argentiinaan. 

Utopiasosialismi on yhteiskunnallinen tavoite, jossa ei tarvita poliisia, esivaltaa tai erillistä parlamenttia. Asiat hoidettaisiin noissa yhteisöissä joukolla, ja kaikki olisivat tasa-arvoisia. Kaikki utopiayhteisöt ovat ennemmin tai myöhemmin romahtaneet siksi, että ihmiset ovat keränneet ympärilleen klikkejä, jotka ovat rikkoneet "harmonian". 

Utopiasosialismi ei ole siis papereilla mikään huonoa ajatus. Mutta se ei ole koskaan toteutunut tai sitä ei olla edes yritetty toteuttaa käytännössä. Ja yksi syy miksi utopiasosialismia kutsutaan utopiaksi on se, että koskaan ei ole ollut olemassa täysin tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka toimisi valtiollisella tasolla. Eli aina on yhteisöön noussut johtaja, jonka alaiset ovat olleet kaukana siitä, mitä kutsutaan utopiaksi. 

Utopia on siis ihanneyhteiskunta, joka toteutetaan jonkun aatteen mukaan. Ja Utopiaa ei ole kukaan vielä onnistunut luomaan. Utopia on noussut taas pintaan kun esimerkiksi Elon Musk on alkanut puhua Marsin valloittamisesta sekä siirtokunnan rakentamisesta tuonne toiselle planeetalle. Pitkä matka-aika sekä valtava etäisyys pakottaa miettimään sitä, että millainen päätöksentekomalli olisi tuossa siirtokunnassa toimiva. Ja yksi niistä on se että siirtokunta voisi olla osittain kommuuni. Eli asioista päätetään joukolla silloin kun ei ole tarvetta toimia nopeasti. 

Kurikan ajatukset Sointulasta olivat sen ajan mukaan edistykselliset eli esimerkiksi naisten ja miesten töitä ei oltu jaettu. Samoin naisten ja miesten palkka oli sama, ja siirtolaisten piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta Sointulan menot saatiin katettua. Osa noista varoista varmaan katosi Kurikan taskuun. Sointula sijaitsi saarella Kanadan rannikolla. Myöhemmin Kurikan sekä muiden siirtolaisten välit tulehtuivat, koska Kurikka oli oikeastaan jalat irti maasta oleva haihatteleva teoreetikko, joka solmi huonon sopimuksen, mikä koski sillan rakentamista. 

Hänen miehensä olivat töissä tuolla siltatyömaalla useita kuukausia ilman palkkaa, ja sitten saarella tapahtui tulipalo, missä kuoli 11 ihmistä sekä jostain syystä myös Kurikan oma arkisto paloi. Periaatteessa Kurikan kommuuneissa ei ollut ainakaan ensinäkemältä mitään vikaa. Eli päätökset tehtiin ryhmässä, ja kaikki olivat kommuunissa tasa-arvoisia, mutta se mikä sitten sai aikaan ongelmia oli se, että jotkut henkilöt ilmeisesti alkoivat haalia klikkejä ympärilleen. Kurikan kaikissa projekteissa oli yhteistä se, että hän perusti nuo ihannekommuuninsa jonnekin kauas, ja noin hän kykeni eristämään tuon joukon muista ihmisistä. 

Se mitä Kurikka teki Kanadassa, Argentiinassa sekä Australiassa ei olisi onnistunut Suomessa. Joku olisi kotimaassa varmaan varoittanut siitä, mitä Kurikalla oli mielessä. Siis Kurikka käytti hyvin miellyttävää mallia saadakseen ihmiset muuttamaan omaan yhteisöönsä. Lupaukset veljeysestä, vapaudesta sekä tasa-arvosta olivat varmaan upeita asioita ainakin suomalaisten siirtolaisten korvissa, joilla ei ollut kielitaitoa ja siksi he olivat eriytyneet muista ihmisistä. Kurikka väitti kerran varmaan leikillään, että Venäjän Keisari Paavali I Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika. Tuo asia on hänen elämäkerrassaan Wikipediassa. Itseasiassa Kurikka ei ole ainoa joka on väittänyt mahtimiesten olevan jotain muuta, kuin mitä heidän pitäisi olla. Ja samanlaisia satuja kerrotaan kaikista muistakin vastaavista henkilöistä vielä nykyäänkin. 

Suomalaisten siirtolaisten eristys edisti Kurikan tavoitteita, ja hän sai ihmiset muuttamaan omiin kommuuneihinsa. Se että Kurikka lupasi noille ihmisille yhteisöllisyyttä sekä demokratiaa olivat varmaan upealta kuulostavia asioita. Vaikka esimerkiksi Verkkouutisten jutun mukaan Kurikka olisi saattanut joutua oikeuteen, niin voidaan kuitenkin sanoa, että hän ei ehkä aivan niin vaarallinen ollut, kuin paljon ikävämpi mies nimeltään Jim Jones (1931-1978). 

Saattaa olla että tuo mies oli saanut vaikutteita Kurikalta, kun hän perusti kultin, vei kannattajiensa rahat, ja sitten surmasi kaikki kannattajansa sekä itsensä Jonestownissa kaukana Guayanassa. Molemmat sekä Kurikka että Jones toimivat niin, että he perustivat kulttuuri-saarekkeen paikkaan, missä yhteisö oli sekä kulttuurillisessa, kielellisessä että myös maantieteellisessä eristyksessä. Muuten joku olisi saattanut käydä varoittamassa ihmisiä, että heitä huijattiin. 

Niin oliko Kurikka vaarallinen? Voidaan kysyä että aiheuttiko Kurikka esimerkiksi Sointulan tulipalon tuossa yhteismajoituksessa? Tai että mitä Kurikka oli sitten oikeasti aikonut tehdä, mutta kuitenkin hän oli mies, joka on omalaatuinen, ja joka kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1915. Siis oliko Kurikan arkiston tuhoutuminen vahinko, vai Kurikan itsensä tekemä teko, jolla hän ehkä peitteli joitakin sopimuksia, jotka saattoivat olla hyvin kiusallisia, eli oliko noita palkkoja mennyt Kurikan omalle pankkitilille?

https://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Jones

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kurikka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sointula

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_ihannesiirtokunnat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Utopia